Tappajaverhot

Hallelujaa ja Herralle kiitos! Olo tosiaankin tuntuu paremmalle. En tiedä, onko syynä nauttimani sinkki vai mikä, mutta noinkin äkäiseksi taudiksi, se talttui suht nopeaan. Ei tietysti pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa... Ja paskat, olen just niin onnellinen kuin minusta tuntuu. Mitä tässä himmailemaan. Olen kuullut, että tämän taudin kesto voi olla uusiutuva ja se rienaa ihmistä viikko tolkulla. Jos näin on, niin olkoon. Nautitaan nyt tästä hetkestä. Carpe diem, sanon ma.

Pari vinkkiä teille, jotka kenties kärsitte taudista tai olo tuntuisi sille, että tauti vaanii teitä. Ottakaa Sinkkiä, se vahvistaa luonnollista puolustusmekanismia ja myös lyhentää sairasteluaikaa. Itse ostin ko. ainetta luontaistuotekaupasta, vahvinta mahdollista. Ei siitä haittaakaan ole ja jos oikein kovasti uskoo, niin se toimii. Nimimerkillä elävä esimerkki. Olen rakastunut nenähuuhtelukannuun. Mahtava vekotin! Huuhtelen ontelot aamuin illoin ja saan sillä sen paksun, sitkeän liman pois. Tunne on huumaava. Tavallinen niistäminen ei auta, mutta ans kattoo, kun kannu huuhtoo, niin kyllä lähtee räkä liikkeelle. Ei tule tulehduksia ja paineen tunne helpottaa välittömästi. Kerron myös yhden Tohtori Janhusen salaisen aseen. Tupakki-ihmisenä flunssat menevät yleensä aina keuhkoihin. Yskin ne pihalle ja köhiminen saattaa pahimmillaan kestää viikko tolkulla. Oliko siitä nyt vuosi aikaa, kun mulla oli mainittu episodi päällä. Yleensä lekurit kirjoittaa niitä litku yskänlääkkeitä, joista ei juurikaan ole mitään apua. Silloin yskös oli niin paha, että sain astma ( kortisoni) piipun. Sillä olen saanut yskät todella tehokkaasti kuriin. Tämänkin taudin aikana tunsin, kuinka tauti painuu alas keuhkoihin ja kohta alkaisi se armoton yskiminen yötä päivää. Mutta ei, vedän piippua kaksi kertaa päivässä ja yskä on sellaista pikku köhimistä. Piipussa on vielä jämät tähteenä, mutta hommaan uuden heti varastoon. Tällä konstilla yskä ei pääse niskan päälle. Se on taivahan tosi. Musta olisi pitänyt tulla lääkäri...

En malttanut olla eilen koko päivää vaakatasossa. Pieni puuhastelu auttaa paranemaan ja saa jumittuneen kehon eläväksi. Nautin pakkaamisesta. Otin asiakseni lipastojen laatikot. Kävin läpi papereita ja heitinkin jätesäkillisen turhaa roskiin. Se on vapauttava tunne. Sulatin myös pakkasen ja pesin kaappeja. Hyvä fiilis hei! Vaihtelin myös viherkasveille uusia koteja ja heitin talven raiskaamia roskiin. Uuteen asuntoon ei vastaanoteta yhtään huonoa energiaa. Sain myös suoritettua heviurakan ja lajittelin parvekelaatikoista tyhjät pullot kierrätykseen. Hyi ja hui, sinne on ollut niin helppo heivaa kertyneet tyhjikset. Mikä oli saldo? Ei kestä päivänvaloo.... Mut rahaa niistä tulee, niillä hommaan uuteen himaan parvekelasit. Noh, en ihan, selvitin senkin asian eilen ja lasiheebo tulee ottaa mitat maanantaina. Huh, se on arvokasta lystiä noin isolle partsille. Siinä ei tonni, eikä pari riitä. Auts! Mut se on sijoitus tulevaan. Oliks vähä fiksu ajatus! Mie oon...

Käytiin eilen metsästämässä keittiöön laattoja. Yrittäkääpäs etsiä kirkkaan keltaista. Sellaista ei ole. Kaikki muut värit kyllä löytyy, mutta tätä ei. Miks mun aina pitää haluta sellaista mitä ei saa helpolla? Löysin Laattapisteeltä mosaiikkilaattaa, mutta siellä oli niin huono palvelu ( hidasta helvetti,) että en jaksanut jäädä venaa. Se taitaa jäädä ainoaksi vaihtoehdoksi ja täytynee nöyrtyä joku päivä jonottaa. Hinnasta en tiedä, mut se oli kyllä aika jees. Sellainen sitruunan keltainen Lemon Gaylle. IHQ! Yksi vaihtoehto on välitilan lasittaminen, mutta se on aika tyyristä touhua. RVT:ltä löysin aikas mageen mustan laatan, missä oli sopivasti blingblingiä. Se on myös varteenotettava vaihtoehto. Saapas näkee mitä jalka tekee.

Mun on niin ikävä avantoo, että tekisi mieli itkeä. Kausi alkaa olla lopuillaan, enkä nyt pääse. Sekin vaikuttaa ihmisen olon tasapainoon. Hyytävä syleily kuuluu lähes päivittäisiin rutiineihini ja nyt on mennyt tosi pitkä aika ilman. Se ei voi olla vaikuttamatta. En uskaltanut saunaakaan eilen. Olen sisäisesti dirty. Joka viikkoinen saunarituaali on syntien anteeksi antoa ja sielun puhdistautumista. Mun riitit ovat hukassa ja näin ihminen joutuu kadotukseen. Ehkä mun täytyy olla itselle armollinen ja hyväksyä tämä poikkeustila. Hoidetaan remppa ja muutto, sen jälkeen voin asettua vaikka pakastimeen. Näin teen.

Tänään harjoitellaan työntekoa. Kevyesti. On helvetin ihanaa päästä duuniin! Iltapäivällä ostan verhot. Heräsin tänään verhoajatukseen. Olin ajatellut, että ne olisivat keltaiset ja turkoosit. Nyt olen hylkäämässä vahvaa ideaani ja haluankin valkoiset. Pientä ristiriitaa ja päättämisen vaikeutta havaittavissa, mutta luotan visuaaliseen näkymääni. Valkoinen on hyvä. Se on ihan mieletön. Piristeväriä ei saa olla liikaa. Muuten se tulee ja tappaa! Enkä tahdo kuolla, tahdon ELÄÄ!

Kannua nenuun ja kesämekko päälle

Uskallanko ääneen kirjoittaa? Ihan kuin tuntuisi jo paremmalle. Nokka ei vuoda ja hitunen energiaa virtaa pieksetyssä kehossani. Nyt täytyy olla varovainen. En tee sitä virhettä, että alan riehumaan ja saan jälkitautina keuhkoödeeman. Tämä on vaikeaa, hemmetin vaikeaa. Minua odottaa tsiljoona asiaa ja palan halusta päästä tekemään remonttiani. Nyt on vain otettava r a u h a l l i s e s t i! Olen tämän päivän vielä saikulla, mutta huomenna on pakko mennä duuniin. Poikkeuksellisesti olen töissä lauantaina ja kampaan yhden morsmaikun kaasoineen. Sitä ei voi jättää väliin, ne on niitä, että vaikka pää kainalossa on mentävä.

Heräsin taas helvetillisesti kello 4. Tästä on näköjään tullut ikävä tapa. Ei kai se muu auta kuin hyväksyä, että unta ei enää riitä. Luulen, että yksi syy sairastumiseen on myös tässä. Unirytmit on viturallaan, se vaikuttaa kehon puolustusmekanismiin. Minkä teet, ei nukuta, niin ei nukuta. Tämän kahden päivän aikana olen ottanut kiinni univajettani kiitettävästi. Yleensä teen sen viikonloppuisin, nautin pitkiä päiväunia ja saan näin tarvitsemaani lepoa. Nyt remppa ja touhotus ovat olleet esteenä. Eikä ihmiskeho, että mieli kauan tuommoista rienaamista kestä. Ei kestä niin. Sitä sairastuu. Niin sairastuu. Jos selvisin tällä, niin vähällä pääsin. Martta on sitkeä kuin kapinen kettu. Ei mua noin vaan hengiltä oteta. Ei oteta, perkules!

Mitäs iloista keksittäisiin tämän valituksen sijaan? Kai elämässä valoa on? Tottahan toki. Ei tämä nyt niin synkkää ole. Eilen illalla sain veden virtaamaan poskionteloissa. Kannulla kaadoin ja läpi meni, että hujahti. Tuntui hyvälle ja se on hyvä merkki. Pääsen huuhtelemaan pöpön pois. Näin pienestä voi ihminen tulla onnelliseksi. Parvekenäkymäni kertoo, että lumet ovat lähes sulaneet. Ikävä paskaruskeaharmaa on paljastunut, mutta sekin on vain lupaus vihreydestä. Eikä aikaakaan, kun luonto herää ja me mukana. Elämä on täynnä uusia mahdollisuuksia, annetaan sen viedä. Heittäydytään sykkeeseen täysillä, eletään tässä ja nyt! Hah, tämä sairas yksinäisyys sängynpohjalla tekee Martasta melodramaattisen ja ymmärrän taas paremmin elämän ainutlaatuisuuden. Katso, nyt näen jo positiivisuutta sairastamisessa. Jokainen terve päivä on armolahja. Nauti siitä, uskalla nauttia. Rakasta ja ole onnellinen. Näin se on nähtävä! Saanko kuittauksen elävien kirjoihin?

Tervehtymisestä kertoo myös se, että tuleva remppa pyörii mielessä. Yritän aikatauluttaa tekemisiäni fiksusti. Mitä tehdään ja missä järjestyksessä? Muutto lähenee uhkaavasti ja haluan, että hommat on hoidettu siihen mennessä. Tulevana viikonloppuna on pakko saada isot pinnat maalattua. Jos minä en siihen kykene, niin Ukkorähjä on luvannut panostaa asiaan. Onneksi edessä on pääsiäisen vapaat ja se antaa meille muutaman tehokkaan remontointipäivän. Lampaat ja mämmit saa nyt jäädä. Tekemistä on vielä paljon, mutta se ei ole mitenkään aikataulullisesti mahdotonta. Voih, kuinka odotankaan muuttoa! Tämä kahden paikan välillä roikkuminen tekee olostani psykedeelisen. Eikä siinä mitä, Martta on psykotyyppinen, mutta epäjärjestystä on hankala hyväksyä. Tahtoo jo järjestykseen, militanttiseen  kokonaisuuteen, armottomaan suoraviivaisuuteen ja puhtauteni pyhättöön. Siinä on elämäni maku. Odotan, odotan... O d o t a n!

Saanhan tänään leikkiä hieman tehokasta? Tunnin ajan panen pakaten ja olen ylen tarmokas. Sitten lepään ja juon kupin kuumaa. Sen jälkeen saan(han) laittaa pyykkiä koneeseen, juon taas kupin kuumaa ja lepuutan. Saanhan laittaa kuppiin rommia tahi kossua? Se parantaa. Montako kuppia saa juoda, että ei tule kipiäksi? Ukkorähjä tulee duunin jälkeen ja Martta heiluu täällä ympäri päissään. Kamat on kannettu alakertaan ja Martta istuu kesäisessä kukkamekossaan muuttolaatikoittensa päällä. "Rakas, vie mut himaan! Kanna auringonnousuun."

Vali Vali

Saaks valittaa? Antakaa mun valittaa. En muista, että ihan äsken olisin tämmöistä tautia sairastanut. Miten joku flunssa saa ihmisen näin heikotuksen valtaan? Ei puhettakaan, että olisi pystyasennossa. Makasin koko eilisen päivän aivan raatona. Kai mä nukuin. Lukemaan ei pysty, eikä juuri keskittyy teeveen katseluun. Pää humisee kuin Hamina ja illaksi nosti kuumeen. Olen surkeana, olen kipeä ja minua vituttaa kuin pientä eläintä. Jos tätä jotenkin tahtoisi speguloida, niin onks minua korkeammat voimat järjestäneet pakkolepoa Marttalle? Niin on mennyt lujaa, että pannaan poika hiukka jäähylle. Mitään positiivista tässä en näe, enkä edes yritä. Jos ei ihmettä tapahdu, niin olen potilaana koko loppuviikon. Kuka maalaa asunnon katot ja seinät. Ne olisi pakko saada tehtyä ennen kuin uusi lattia pääsiäisenä asennetaan. Huh, huh, huokaus...

Sairastelun myötä kaikki menee sekaisin. Duunissa on muutenkin ollut taiteilemista aikojen kanssa ja nyt vielä tää tauti estää työnteon. Olen pulassa. Ymmärrän sen, että nyt on pakko nöyrtyä ja sairastaa. Mut miks just nyt? Olisi ollut niin paljon kaikkea tehtävää. Noh, nyt täytyy hetkeksi pysähtyä ja olla kiitollinen siitä, että kysymyksessä on vain tavallinen flunssa. Toivotaan niin. Toivottavasti tästä ei kehkeydy parin, kolmen viikon keuhkohelvettiä. Mie olen ollut niin terve viime ajat ja nyt sit iskee tämmöinen äkäinen piru. Mut lohduttaako se, että en taida olla ainut tällä hetkellä, joka sairastaa. Pakotin Ukkorähjän Sinkkikuurille, jos hän vielä sairastuu, niin meidän remppa kusee kyllä ihan reisille. Ou nou!

En valita nyt enempää. Tämä helpotti. Ei kai se muu auta, kuin raahautua punkan pohjalle surkeena sairastaa. Voi mua pikku rääsyä. Orpo raukkaa. Vailla äitiä ja isää. Elämän hylkäämä. Onneton poloinen. Voi, voi ja lämmin leipä. Antakee anteeks.

Periksi annettu

Voi Tsiisus Maaria, mä hukun tähän räkään! Heräsin klo: 03.43 siihen, kun tämä kehon epämiellyttävä erite oli pakkaantunut onteloihin. Ja nyt se ei lopu edes niistämällä. Mä valun kuiviin! Kai se on jumalauta annettava periksi ja nöyrryttävä sairastamaan. En voi olla asiakaspalvelussa ja valua räkää asiakkaan niskaan. Eikä toi yskä kuullosta hirvittävän kiihottavalle. Itsestäni olisi aika epämiellyttävää istua kampaajan käsittelyssä, joka pärskii ja valuu kehon limaista eritettä. Jään kotiin ja kiroan ankarasti. Duunissa on just nyt hillitön härdelli, johtuen rempasta ja tulevasta muutosta. Kaikki liikenevä vapaa-aika menisi edellä mainittuun ja nyt tämä sotkee kaiken. Helvetti, kun ärsyttää!

Sain eilen monta asiaa hienosti loksahtamaan paikoilleen. Liekkö päivä hyvä enne, sillä se on vuosipäiväni. Sain sovittua 12.4 torstaille monta tuiki tarpeellista tapahtumaa. Pidän päivän veepeenä ja päivystän uudessa kodissani. Silloin asennetaan makkarin peiliovet, sälekaihtimet, suihkukaappi ja toimitetaan uudet kalusteet. Nämä kaikki tulee eri firmoista, mutta onnistuin saamaan samalle päivälle. Vähänks huippuu?! Poiketen alkuperäisestä suunnitelmasta, hommasin myös lattian laittajat. Kuulin näistä heeboista tutun tutun kautta. Aluksi oli tarkoitus laittaa lattia itse, mutta aikataulullisista syistä, palkkaan siihen tekijätt. He tekevät sen nopsaan, eikä hintakaan ollut paha. Näin säästetään aikaa, hermoja ja parisuhdetta. Saan uuden lattian pääsiäisenä, ou jee!

Eilinen Masterchef oli kyllä haastava. Martta on niin hellämielinen, että mun kävi sääliksi kilpailijoita. Vaikka ruoka oli periaatteessa yksinkertainen, niin kyllä mullakin olisi mennyt sormi suuhun. Ruuan valmistuksen yksi haastavimmista asioista on nimenomaan taimaus. Siinä Martallakin heittää välillä pahasti vituralleen. Yksi olennainen syys siihen on tietysti nautittu kupliva. Mutta kyllä eilinen tehtävä olisi ollut vaikea myös minulle, ja ihan selvinpäinkin. Enkä todella olisi tunnistanut kaikkia mausteita, enkä selvinnyt yrttien tunnistustehtävästä. Kipakka tehtävä, mutta erittäin mielenkiintoinen.

Hei, mistä tätä räkää tulee? Olen niistänyt  seittemän litraa alle tunnissa. Voittaisiko sillä maalimanmestaruuden? Aika hieno titteli, maailman paras niistäjä! Oikein räkämaster! Mut oikeesti, missä sitä muodostuu ja miten sitä voi tulla näin äkkiä, näin paljon? Outo on ihmisen keho.

Nyt pitäisi siis levätä. Se on aika vaikeaa. Ympärillä on järkky kaaos, ja asun pahvilaatikossa. En ole kerennyt siivoamaan ja paikka pölisee purettua pölyä. Pakkaamista olisi vielä jäljellä, mutta taidan ottaa aikalisän ja räkiä itseni sängynpohjalle. Kai se on pakko. Onko pakko. Pakko mikä pakko. Pitäisikö minut hirtää pakkopaitaan? Olisin aloillani ja näpit irti muttolaatikoista. Huokaisen syvään. Hyvin, hyvin syvään....

Räkäpää remppaa

Harrastin eilen sujuvasti maaseutumatkailua. Tunne oli sama kuin lomalla. Olet matkalla kohti uutta tuntematonta. Hassun hauskaa. Kävin aamupäivällä asioilla, hyppäsin bussiin nro. 58 ja matkasin Itikseen. Piti oikein kysyä bussikuskilta, meneehän tämä linja Itäkeskukseen. Pysähtyykö matka Metroasemalle ja mitäs näppylää pitääkään painaa leimauslaitteesta? Olin ihan turistina. Urpo perkele. Eksotikue. Mut hurjan snäppärää. Ajatella, mun duunimatkan varrella on kaksikin isoa ostoshelvettiä. Ei se kauppakeskus Kolumbuskaan huono ole, kaikkea löytyy, ihan kaikkea. Kävin apteekista ostamassa kosteuttavaa päivävoidetta. Asiat täytyy priorisoida. Ilman kosmetiikkaa Martta ei voi suoriutua vaativista remontointi askareista. Nättinä pitää olla. Olveis.

Eilen luonani vieraili mittaavia ihmisiä. Sellaisilla hienoilla Laser-mitoilla heijastelivat. Ukkorähjälle pitää ostaa sellainen. Hän rakastaa kaikkia äijäleluja ja voisin kuvitella, kuinka tähtiensotamaisesti hän voisi olla innostunut. Lasermiekka, hah! Janne Kodin Mittakalusteesta kävi mittaamassa makkariin tulevat peililiukuovet. Kaapit ovat alkuperäiset, runko bueno, mutta ovet vaihtoon. Tietysti Martta haluaa peiliä ja vielä makuhuoneeseen. Kyllähän se avartaa tilaa huomattavasti ja saan peilata rinsessauntani. Mikä onkaan sen ihanampaa aamuisin, avata silmänsä ja nähdä ensimmäisenä oma kuvansa. Oih, hurmaavaa!
Otettiin mitat myös eteisen vaate/siivouskomerosta. Tietysti siihenkin tulee peiliovet ja oikein kunnon siivouskomero. Se on kotitalouden yksi tärkeimmistä säilytystiloista. Nyt sain suunnitella sitä itse,  ja uskoisin, että kaikki tarvittava mahtuu sinne. Sain paikan silityslaudallekin! Keittiömaailmasta Minttu heilui myös Laserinsa kanssa ja tuleva kyökki tarkistus mitattiin. Näin minä en ole vastuussa mittojen erheistä. Käytiin keittiötä muutenkin läpi. Järkyttävän pitkä aika saapumiseen, toivottavasti odotus palkitaan toimivalla kokonaisuudella.

Peilillä, kiitos

Nyt eteistila on maalattu kertaalleen. En olisi millään malttanut eilen lopettaa, mutta olotila pakotti. Flunssasta johtuen tunsin voimakasta uupumista. Mut hei, kyllähän siitä tulee vallattoman valkoinen. Ihana puhtaus häikäisi rähjäistä olotilaani. Yhdistelemällä mielikuvissa valmiin kokonaisuuden  (graniittilattia, hohtavat seinät, kirkas halogeenivalo ja uusi peilikaappi,) olen varma, että tila saa kaivatun avaruuden. Siitä tulee kutsuva. Eteinen on kodin käyntikortti. Sinne saavutaan ensimmäisenä ja poistutaan viimeisenä. Minulle tärkeää on, että tilassa ei ole mitään häiritsevää ylimääräisyyttä. Ei naulakossa lojuvia kenkiä, täyteen tumpattuja takkeja. Aavaa avaruutta, helppohoitoisuutta peräänkuulutan.

Hohdokkaat ovet

Naulakosta tuli mieleeni. Sain eilen oivan idean. Eteisessä oli vanha, alkuperäinen (60-luku) naulakko. Sellainen sikamagee. Siitä tulee nyt keittiööni uusi aamiaispöytä ja avainten/aurinkolasien ym. päivittäistavaroiden säilytypaikka. Kaikilla tavaroilla tulee olla omat, tarkalleen määritellyt paikat. Kiillotan naulakon metalliosat, maalaan sen valkoiseksi ja huitasen seinälle. Hattuhylly toimii pöytänä, kun natustelen aamiaista ja takkikoukkuihin laitan avaimet. Toimii. Saatte ideasta tarkemman selosteen kuvilla, kunhan kyökki valmistuu.

Olen nyt oleskellut tulevassa kodissani sen verran, että päivän kierto on selvinnyt. Parvekkeelleni paistaa aamuaurinko. Mikä onkaan ihanampaa, kun nauttia aamumokka aurinkotervehdyksellä. Maisemassani ei ole suoraan edessä yhtään taloa, hieman sivummalle rakennetaan, mutta se ei ole häiritsevästi näköpiirissäni. Tätä arvostan kovasti. Iltapäivällä arska kääntyy talon toiselle puolelle ja jättää neitsytkamarini rauhaan. Uskoisin, että iltaa kohti tämä tarkoittaa sitä, että makutila on viileämpi. Iltapäivästä ja alkuillasta valoa tulvii keittiööni. Tämä koti onkin valon, auringon ja rakkauden täyttämä. Häh, lupasinkohan liikoja?

Sieltä se nousee

Vielä täytyy mainita eilisiä aikaansaannoksia. Selvitin sälekaihdin asioita. Totta vie, kannattaa kysyä tarjouksia. Haluan kaihtimet koko asuntoon ja ero kalliimman ja halvemman välillä oli yli 300 erkkiä. Työkaverini suosituksella päädyin Kaihdin Pisteen tarjoukseen. Ajatella, koko asuntoon kaihtimet tulee maksamaan vain 295-310 välillä! Vaikka olenkin valon lapsi ( siis silleen semisti pimee,) niin minulla on hetkiä, että haluan olla täysin ingongnito. Silloin kaihtimet ovat paikallaan.

Olipas taas paljon asiaa. Arvatkaa kuinka paljon sitä risteilee Martan pikku päässä? Niin paljon, että kaikkea ei pysty käsittelee. Menee ns. yli hilseen. Mut menkööt. Nyt pitäisi alkaa pakkaamaan, tämä M-kylän pää pitäisi saada hikku piljaa pakettiin. Taidan ensin hieman levätä ja kerätä voimia. Jaksaa, jaksaa!

Rakkautena KOTI

Täällä ollaan! Tietoliikenneyhteyksien ja aamuhetkeni kanssa. Ukkorähjällä ei mokkula pelittänyt, eikä ollut aikaa istua koneella. Sen verran haipakkaa oli kulunut viikonloppu. Kivasti saatiin homma käyntiin ja olen aikaansaannoksiimme tyytyväinen. Siihen malliin riehuttiin, että halusin tulla Matinkylään hiukka huilaamaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus, että olisin ollut Vuosaaressa viime yön. Kotiin ja omaan sänkyyn teki mieli ja on pakko ottaa pikku huili. Flunssa paska iski, enkä malta sairastaa, vaikka pitäisi. Nyt veto veks ja huono happi. Pakko ottaa iisisti. Harmittaa vietävästi. Purkaantuuko stressi näin ja pakottaa ihmisen aloilleen?

Oloinen huone

Ällöpaska laatta

Tämä räjähtää vko:lla 20

Lauantaipäivä oli pyhitetty tarveaineiden ja kalusteiden hankintaan. Olimme liikenteessä jo ysin maissa. Martalla oli pitkä lista ja painelimme sen kera Bauhausiin. Siellä kohtaavat hinta, palvelu ja saatavuus. Enkä ollut pettynyt nytkään. Pari tuntia ja kaikki oli hommattu. Isommat mainitakseni, valkoinen laminaatti ( tarjouksessa, osta 4 maksa 3.) 500 litraa valkoista maalia, suihkukaappi ym. ym. Jos nyt jollekin on vielä epäselvää, niin tuleva koti on valkoinen. Löysin sieltä myös sen maisematapetin ja sademetsä vaihtui Suomalaiseen koivikkoon eli kanttarellien lähteillä ollaan (Viivi! )

Tervetuloa!

Näkymä Martan neitsytkammioon

Näkymä ei niin neitsytkamarista

Iltapäivällä hankittiin uusia mööpeleitä. Nykyiset meni myyntiin uusille asukkaille, joten tarvetta oli. Kiersimme kaikki mahdolliset liikkeet ja yllättäin kaikki löytyi Kodin Anttilasta. Vaikka Martta on kermaperse rinsessa, ei tapani ole sijoittaa kalusteisiin ylettömiä summia. Näkö ja mukavuus ovat ykkössijalla. Tiedän aika nopeasti, mikä on minulle tarkoitettu ja mistä pidän. Tämä olikin hauskaa, menin Anttilaan, tsekkasin mestat ja ymmärsin heti, että tässä ne nyt on. Yleensä lyön kaupat lukkoon samantien, mutta nyt kiertelimme tarjontaa muuallakin. Turhaan. Palasin Anttilaan ja ostin valkoisen nahkasohvan, siihen löhölasse, ruokapöydän ja tuolit. Mun oli tarkoitus duunaa itse pöytä, mutta toi oli niin magee, että halusin sen. Pyöreä, retro, kiiltävä valkoinen. Siihen neljä turkoosin väristä tuolia. Ostin myös halogeenivaloja, ne on aika hauskat, odotan innolla näkeväni ne katossa.  Osapuilleen kaikki on nyt hankittu ja olen tyytyväinen. Rahaa vilahti monta tonnia ja se aina hirvittää. Mut mitäänhän ei ilmaiseksi saa ja kerran täällä vain ollaan! Hieno päivä, hyvät hankinnat ( kuvia tulee ajallaan.)

Hillitön partsi ( 12 metrii)

Ukkorähjä duunaa kattoo

Mitkä olikaan fiilikset, kun astuin ensimmäistä kertaa uuteen tyhjään, tulevaan kotiini?  Rappukäytävässä haisee curryjokupaskagulassi. Siellä ei siis tuoksu orvokki, eikä haise raha. Ollaan siis Itä-Helsingissä. En anna asian häiritä. Älkääkä nyt vetäkö hernettä nenuun, en ole rasisti, mutta vanha talo ja halvat hinnat. En epäile hetkeäkään, ettenkö tulisi viihtymään. Asunto on normi kerrostalo kolmio. Martan hehkutuksesta saattaisi päätellä, että kysymyksessä on joku hillitön kartano. Näin ei siis ole. Pohja on kiva ja seutu rauhallinen. Minä näen kaiken sieluni silmin ja asunnon jo valmiina. Täydellisen rempan myötä, siitä tulee oikein oiva koti. Ne muutamat hetket, mitkä olen siellä aistinut, vaikuttaa ihan lupaavalle. Olen mukavasti kulmassa ja sisällä asuu rauha, eikä sisällä tuoksu curry.

Ihan kaikki ei ole vaaleanpunaista unelmaa. Ikkunat on huonot ( remppa niihin on tulossa) ja sähköt mitä sattuu vanhaa viritelmää. Kellarikomero oli onneton, kylmä ullakkotila. Lukko on pakko vaihtaa, en tiedä avainten alkuperää. Parvekkeelta puuttuu lasitus, tahtoo ne ja se on kallista. Keittiön ja eteisen graniittilaattalattia oli alkuun järkky, mutta nyt olen siihen hyvin ihastunut. Toimii kuin väärä raha ja tahdon sen säilyttää. Kylppärin ja veskin kanssa on dilemma. Ne ovat siistit ( putkirempattu 2010) mutta kuosi on ällö. Viikonloppuna pesin ne katosta lattiaan, korjasin valot ja heivasin romut helvettiin. Mutta se kaakelin väri ei muutu. Niiden vaihtaminen on kallis ja työläs remontti. Siihen ei ole nyt vara. Katselin niitä pari päivää ja kummasti silmä alkoi tottua. Olin ajatellut, että vanhat laatat käsitellään sisustuslaastilla ja näin saadaan uudet pinnat, jotka hyväilevät Martan estetiikan tajua. Mutta sekin maksaa ihan sievoisia summia. Jossakin on mentävä riman ali ja päätinkin, että kokeilen kaakelien maalaamista. Haubausissa olivat sitä mieltä, että se on hyvin varteen otettava konsti. Päädyin siihen, että alaosan ruskea ja välitilan ällötys ornamentti maalataan harmaaksi. Kylppäriin on siis tulossa suihkukaappi, joten seinät itse eivät joudu kosketuksiin veden kanssa. Tämä on haaste, jossa tahdon onnistua. Jos homma kusee reisille, heitän kylppäriin pommin ja suljen oven. Hyvä siitä tulee...

Vaikka olotila ei ole paras mahdollinen, olen siltikin ihan liekeissä. Jostakin kumman syystä, nämä tämmöiset hommat ja asiat ovat jotenkin niin minua. Minulla on projektina koti. Kaunis uusi koti. Se tunne, kun vedät harmaalle ja paskaiselle pinnalle sen ensimmäisen puhtaan maalipinnan, saa minut lähes kyyneliin. Siinä on alkukantaista selviytymishaastetta. Pesänrakennus viettiä ja ennen kaikkea sitä, että saat asiat ja olosuhteet toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Rakastan ratkaista sisustuksellista haastetta, värimaailman toimivuutta ja tehdä rumasta kaunista. Niistä tulee se omin käsin tehty kodin onni, ettenkö sanoisi rakkaus. Homma jatkuu....

SYNTTÄRIKILPAILUN VOITTAJA!!!!

Yes sir, I can boogie! On sanomattakin selvää, että tänään ei uni paina Martan silmää. Niin on into pinkeenä. Nyt lasketaan jo tunteja siihen, että pääsen uuteen kotiin. Tik, tak, aika menee h i t a a s t i... Matkustan tänään myös ensimmäistä kertaa Metrolla Vuosaareen. Toivottavasti en eksy ja joudu väärille raiteille. Menenkö Itään vai Länteen? Onpa jännää...

Nyt on sopivasti aikaa julkaista synttärikilpailun tulos. Selasin kaikki upeat vastaukset läpi ja täytyy todeta, että valinta on vaikea. Kaikki tyyni, hienoja vastauksia. Olen sikäli huono tuomari, että tahtoisin palkita kaikki. Mutta kisa on kisa ja julistan voittajaksi: NOLLAVAIMON eli nolliksen! Vastaus oli kaiken kattava Martan onnellisuudesta ja olit ensimmäinen kommentoija. Onneksi olkoon! Nolliksen blogi on nykyään suojattu ja minulle ei ole sinne pääsyä, mutta toivottavasti palkinnon saaja lukee tämän ja on minuun yhteydessä.

Mun ajatus ei nyt oikein keskity. Osa minusta harhailee jo tulevassa. Huomenna on varmasti hauska päivä. Tunnen jo nyt sen tehokkuuden, sen raivokkaan tehominän, joka pistää tuulemaan ja saamme suoritettua tarpeellisia hankintoja. Tuolla itäisellä puolella on se hyvä puoli, että palvelut ovat kaikenkattavat ja ne ovat näppärästi suht lähekkäin. Martta saa shoppailla sydämensä kyllyydestä...

Hei, nyt ei todellakaan ajatus luista. Täytyy alkaa listaamaan muistettavia asioita. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ei malta tässä nyt jorista. Otan viikonlopuksi tietotekniikan mukaan ja katsotaan pelittääkö yhteydet Ukkorähjällä. Ja kerkeenkö yleensä viikonloppuna postailee. Jos hyvin käy, niin saan aikaiseksi kuvia asunnosta ennen remonttia.... TSAU!

Hunajapölyä

Mitä, mitä, mitä? Eikö ilmassa leijukin kiimaista ( hups!) hunajapölyä? Tämä valon määrä ja lämpö tekee Martalle tepposiaan. Herääminen syvästä ja pimeästä talviunesta on alkanut. Eilisellä duunimatkalla huomasin, että maailmassa on muitakin ihmisiä. On kauniita naisia, mutta myös komeita miehiä. En siis taaskaan ole seniili. Olen herännäinen kevät pörriäinen. Martta pörisee kuin pahainen Maija Mehiläinen. Tämäkin vielä. Todistettavasti elossa. Julistan kevään alkaneeksi. Kevät on jotenkin raaka... Mut ihana.

Muistatteko lapsuuden jouluista sitä sietämätöntä odotuksen tunnetta? Odotti Joulupukkia niin, että perse meinasi haljeta. Ei oikein pystynyt keskittymään mihinkään ja se jännitys purkaantui hysteerisenä oksentelun olotilana. Tila lähenteli hyperventilaatioo ja korville tuli tuon tuosta. Martta on aina ollut huono odottamaan, enkä millään malttaisi keskittyä arkeni pyörittämiseen. Odotan niin huomista.
O d o t  a n sitä, että pääsen ensimmäistä kertaa yksin tulevaan kotiini. Mikä onkaan se tunne, kun aukaisin oven ensimmäistä kertaa? Astun tyhjiin huoneisiin, aistin eletyn elämän ja tunnen kotini energiat. Toivottavasti on hyvät fibat, eikä kummitukset jahtaa. Avaan ikkunat, annan raikkaan ilman tulla. Aloitan näkemisen sieluni silmin, kaivan mittanauhan esille ja julistan remontin alkaneeksi. Siitä se lähtee. Kodin rakennus. Se on aina ollut minulle tärkeä hetki. Olenkin päättänyt nauttia tulevasta. En hermoile, otan tyynesti. Tämä on hyvä remontti. Tämä on hyvä koti.

Sain eilen hevisti aikaan. Muuttoilmoitus on tehty, sähkösopparit sovittu. Isännöitsijä soitettu, remppareiskan tilattu, sälekaihtimia selvitetty. Mitä vielä? Sain kivan idean makkariin. Sinne tulee maisematapetti. Sellainen sademetsähässäkkä. Oih, Martta köllii tropiikissa! Idea sai alkunsa uusimmasta Avotakasta. Otin ja soitin, selvitin asian. Voit itse netissä duunaa ko. tapetin. Vaihtoehtoja huru mykke ja se näyttää valitsemasi tapetin huonetilassasi. Huomenna saan tarkat mitat ja het oitis laitan tilaukseen. Siitä tulee kiva. Metsänpeikko tahdon olla, sankar jylhän kuusiston...

Gurmee-ateriat ovat nyt hetken jäissä. Ei pysty keskittyy kokkailuun. Sydän itkee verta, kun rätkin paskahöttöö kiduksiini.  Mutta eilen meillä syötiin hyvin. Sain yhtiökumppanin anopilta hirven vasan paistin. Tässä hässäkässä valmistaminen meinasi tuottaa omantunnon tuskaa. Mitä hittoo mie teen sille?  Eilen pakkauksen lomassa, paistoin pinnat kiinni, heitin hetkeksi uuniin ja jätin sen hopiapaperiin vetäytymään. Illalla duunasin kaveriksi vihersalaatin ja katso, meillä oli herkkuateria! En tiedä, oliko tämä se The Vasa, mikä teki siitä niin maukkaan ja mehevän, mutta hyvää oli. Ihan hillitöntä. Kiitos siitä.

Kello on vasta 05.15. Kaksi armon (unen) aamua takana, nyt onkin jo hyvä valvoa. Milloin se pukki tulee? Eikö se jo tule? Pitäisikö tehdä lista siitä, mitä kaikkea pitääkään tehdä. Se olisi hyvä idea. Tulevana viikonloppuna suoritetaan kaikki hankinnat remonttiin. Eräskin pytty maalia, lattiaa ja yhtäsuntoista on ostettava. Se uusi soffa pitäisi saada tilaukseen. Aloitamme purkamisen ja Ukkorähjä saa/pitää/pakotan katon kimppuun. TraLaLaa... La, Laa...

P:S Tervetuloa uudet lukijat! On aina erityisen nastaa saada uusia rekisteröityneitä. Mahtavaa!

Kiitos herra, kaikki hyvin!

Nyt se on mun! Tai siis pankin. Asunto Merikorttitieltä. Kaupat vietiin päätökseen maanantaina. Hyvä olo. Olen nukkunut kaksi aamua ihmisen aikaan. Jette mykke bra. Mikä noissa asuntokaupoissa on niin hermostuttavaa? Toki, niissä liikkuu isot rahat ja koti on vahvasti tunne asia. Kai sitä vähemmästäkin ihminen stressaa... Vielä loppukaupat mun asunnosta ja sit tää virallinen manishit on ohi. Martta ei tunne oloaan kotoisaksi virallisissa kaupantekotilaisuuksissa. Tai niilläkin on eroa. Mun ostajat, hurmaava pariskunta, olivat oikein mukavia. Eikä tilanne ollut paskanjäykkä. Mutta tän uuden osto oli kyllä aika tärkeetä ja itse asiassa, vastapuolen välittäjä nainen, oli lähinnä huvittava. Muistutti Leena Hefneriä os. Herpeenluomaa. Hah!

Maanantaina tein myös ne keittiökaupat. Laitettiin nimet paperiin ja käytiin vielä yksityiskohdat läpi. Se ei ollut jäykkää, se oli mukavaa. Kyökki on ostettu Keittiömaailmasta ja se on A`la Carten mallistoa. Suunnittelijani Minttu oli tehnyt 3D-kuvat ja istuttanut sinne mun lattian ja välitilan laattoineen. Se näytti aika hirveelle. Se joko on sikahyvä tai sit mennään metsään ja pahasti. Otan tietoisen riskin. Martta rakastaa riskejä. Kerron vähän. Keittiö on siis kokonaisuudessaan kiiltävä valkoinen. Lattia ( joka siellä siis on jo) on punertavaa graniittia. Ällö, mut siks just magee. Välitilan laatat tulevat olemaan kirkkaan keltaiset. Aika herkku väriyhdistelmä. Kyökki tulee vasta viikolla 20. Kuinka maltan odottaa? Pakko. Saatte kuvia sit ja yksityiskohtaisen selonteon. Kyl tää on jännää...

Nyt aletaan siis päästä tosi toimiin. Vielä jaksaa nukkua kaksi yötä, niin pääsen uuteen kotiin. Perjantai iltapäivälle tuli sopivasti pari perutusta ( yläkerta kuunteli rukoukseni.) Hyppään metroon ja hurautan Vuosaareen, pääsen valoisan aikaan tutustumaan uuteen residensiini ja ottamaan mittoja. Otan kameran messiin ja saatte before-kuvia. Aika kiva, kun Ukkorähjä asuu vieressä. Siellä  meillä on siisti lepopaikka. Menen sinne jatkossa kaikki viikonloput. Aika näppärää, ei tartte asua sotkun keskellä, eikä ajella Espoo -Vuosaari väliä. Kaikki asiat ovat loksahtaneet paikoilleen liian hyvin. Ihan pelottaa, milloin tulee turpaan ja takapakkia. Kuinka ihminen on synkkämielinen, että ei voi uskoa omalle kohdalle asioiden onnistumista. Semmoinen sitä on. Kiitän kyllä joka ilta yläkerran herraa.

Jep. Nyt aamulenkki ja avannosta energiaa. Kerkeän vielä pakata pari komeroo. Lemon Gayllä taitaa olla tänään synttärit. Kaksi vuotta! Järjestämäni kilpailu sai mahtavia vastauksia. Otan jossakin vaiheessa aikalisän ja päätän voittajan. Nyt just on hässäkkää, mutta palkinto lähtee kyllä.

Väsynyt kyökkipiika

Nyt olen tylsä ja toistan itseäni. Minua niin vituttaa tämä aamuöinen herääminen. Takana suht rankka viikonloppu, olen särkirikkipoikki, enkä saa nukuttua. Ajattelin armon käyvän ja antavan minulle levon. Paskanmarjat, oikein terttuset. Mikä on Martan aivokemiassa, että ei anna unta? Nyt olisi lepo tärkeää, että jaksaa tehdä duunit, sekä tulevan rempan. Huokasenko?

Sain viikonloppuna esimakua tulevasta. Työskentelimme La-aamusta Su-iltaan Ukkorähjän asunnolla. Siistiä sisähommaa, mutta väsy painoin ilkeästi energiaani. Se tuttu tarmo puuttui ja välillä piti levähtää. Onks Martta jo oikeesti niin vanha, ettei jaksa riehua? Ihan kuin olisi semi kankkunen koko ajan... Voehan perse, en paremmin sano.

Pannaan pikkasen positiiviä mausteeksi. Su-aamuna heräsin ensimmäistä kertaa  Vuosaaressa! Aurinko kutitti nenänpäätä ja olo oli kuin jouluna. Siinä oli jotakin varsin spesiaalia. Ukkorähjän asunto on sika valoisa ja siitä tuli hurjan kiva. Saatiin kaikki laitettua ja hänen hima on nyt kokonaisuudessaan redi. Lauantaina shopattiin lipastoja, verhot ja muuta sälää. Vaikka se väsy painoi, niin meillä oli oikein mukavaa. Oikealla tavalla asentamalla, viisikymmentäyksi neliöö on oikein toimiva ja kompakti kokonaisuus. On hieno tunne, kun saa tavarat loksahtamaan paikoilleen ja kaikki toimii. Ja hei, asunto on todella hiljainen! Olin varautunut tunkemaan pään täyteen korvatulppia, mutta mistään ei kuulunut yhtikäs mitään. Huippua! Toivottavasti tuleva kotini on samoin.

Tutustuin aamuiseen Vuosaareen ja hilpasin aamulenkille jo kuudelta. Aurinko nousi ja ilmassa leijui pyhäpäivän hartaus. Halusin selvittää kuinka pitkä matka on metrolle. Pientä hapuilua maisemassa, Vuosaari on mulle täysin uus mesta. Mutta matka metrolle ottaa kaksikymmentä minuuttia. Juuri sopiva aamulenkki. Paskakeleillä bussi lähtee ihan vierestä. Nyt on sekin selvitetty, seuraavaksi täytyy selvittää avantopaikka. Siinä sujuvan elämän perusteet. Julkinen liikenne ja avanto. Muuta en tarvitse. Kovin näytti maisemat mukavalta ja ensi kesäksi naapuriin avataan Lidili. Jee, elämä pelastettu!

Eilen tehtiin keittiökauppaa. Siinä hurahtikin kolmisen tuntia. Sain hyvää ja asiantuntevaa asiakaspalvelua. Martan keittiöstä tulee kokonaan valkoinen. Ainoastaan allas ja liesitaso ovat mustat. Opastavan suunnittelijan ansiosta keksimme oivallisen idean. Minua oli häirinnyt keittiön ikkunan mataluus. Jos sen alle laittaisi työskentelytason, niin se olisi alempana kuin muu kyökki. Se ei näytä hyvälle ( tällä hetkellä on niin.) Teemmekin keittiöstä kaksiseinäisen. Niin sanottu tupla ii. Oikeastaan toisella seinällä on semi L. En halua ruokapöytää keittiöön, joten koko tila on käytännön toimissa. Minulle tärkeää on juuri se. Asunhan siellä. Nyt ikkunaseinä jää vapaaksi valon tulla ja uskoisin, että se antaa tiettyä avaruutta. Sanoin suunnittelijalle, että voisimme tehdä kahden budjetin suunnitelmat. A) Sellainen, jonka h a l u a i s i n ja B) Sellainen, mihin on v a r a a. Hyvinkin äkkiä summat nousevat 30 - 40 tonttuun, mutta halvemmallakin saa upiaa jälkeä. Oih, mitä ihania kodinkoneita kaikilla herkuilla onkaan olemassa. Köyhän on tyytyminen tavalliseen, mutta toimivaan. En ole katkera, olen varma, että uusi keittiöni on kodin sydän ja onni. Pylly ja pippeli. Se on ihan kaikkee, mitä saatan unelmoida ja toivoa. Odotan innolla. Järkyttävällä innolla.

Tänään toteutuu uuden kotini loppukauppa! Siis suuri päivä tiedossa. Aikamoista haipakkaa tiedossa muutenkin. Keittiökauppa pitäisi allekirjoittaa päätökseen ja kotini uudet omistajat tulevat mittavierailulle. Jossakin välissä pitäisi leipoa kakkuja duuniin ja pakatakin pitäisi. Laiska töitään luettelee, sano akka, kun ukkoonsa pieksi.

Ulkona sataa vettä. Herra kaataa saavilla. Kudpai lumi. Tervetuloa vihreys ja vehreys. Olen odottanut.

Meille on syntynyt Vapahtaja!

Ulkona aavesumu leijuu katuvaloissa. Näyttää savulle. Pumpulissa mustarastas vetää aariaa. Aika hieno aamu. Suorastaan hillitön. Nyt en valita aikaista heräämistäni, luovutan ja hyväksyn tämän maanisen todellisuuteni. Imaisen ahnaasti mokkaa uinuvaan kehooni, myrkytän hiukka nikotiinilla, enkä jauha remonttiasiaa. Kirjoitan vaikka rakkaudesta. Tai jostain. Itseään toistava ihminen on tylsä. Mutta niin on rakastunutkin.

Katsoitteko eilisen Voice of Finlandin? Huikeaa tykitystä jokaiselta laulajalta! Olin kerrassaan vaikuttunut. Itkeä pillitin lähes koko ohjelman. Mikä ihme se on, että ihmisten onnistumiset pistää Martan kyynelehtimään. Vai vuodatanko katkeran suloisia kyyneleitä siksi, että en moiseen itse pysty? Sanoin Ukkorähjälle, että täähän on ihan Amerikan Idols tasoo. Harmittaa pudonneiden puolesta. Hyviä, mahtavia laulajia tippui pois. Raaka peli. Herää kysymys, miksi näitä upeita osaajia ei laiteta kisailemaan kansainvälisiin mittelöihin, missä he luuraavat? Euroviisuihin siitä! Voitto himaan!

Lupasinko jotakin rakkaudesta? Jos nyt jotakin, niin parisuhde voi dynaamisesti. Hah, tuohan kuulosti ihan terapeuttikamalta. Nämä isot asiat, asunnon myynnit, muutto ja remontti yhdistävät ihmisiä. Tukether vii aa storng, juu nou? Kun elämä ei ole tylsää, siinä on hitunen rakkautta. Pohdin juuri, että onko Martan kyllästyminen Ukkorähjään ja parisuhteeseen vain kyllästymistä omaan elämään?  Suattaapi olla tai suattaapi olla olematta. Ukkorähjän faija kuoli muutama vuosi sitten. Oudolla tavalla se vei meitä lähemmäksi toisiamme. Ymmärsin, että olemme tosiamme varten. Tässä on vähän sama fiilis. Eihän tämä suhteemme ole koskaan ollut se The Vuosisadan Titanic-lovestory, mutta joku kiinnipitävä voima siinä on. Turva turvallinen. Ihan kiva. Lämpöö. Remontoimalla rakkauteen. Pankaapa ne huushollit uuteen uskoon siellä! Josko se toisi vipinää vällyjen alle...

Saanko sanasen purkaa tulevasta? Tämä maaninen unettomuuteni alkaa jo tuntua. Martta on sellainen nallekarhu, että uni on mulle hunajaa. Jos sitä ei ole, eikä tule, niin kokonaisvaltainen ymmärrys ja hahmotuskyky alkaa takkuilla. Jos kuvailen teille olotilaani, niin ymmärrätte paremmin. Unettomuus saa aikaan sen, että olen kuin itseni vieressä. En sisässä vaan siinä vieressä. Onko se joku astraaliminä? Outo. Myös sanojen tuottaminen on vaikeaa. Ihan kuin ne tulisi viiveellä. Aivot sanoo sanan, mutta se ei tule ulos. Pitää odottaa. Katkopuhetta. Juoppohulluusko? Herra mun varjele! Pää painaa norsun verran ja ajatus on hidas. Hidas, hidas, nopea, nopea.... No joo...

Hyvinhän tämä meni. Ei sanaakaan mun uudesta K E I T T I Ö S T Ä! Nyt on kyllä ihan pakko mainita uusin halu. Tahtoo uunin ja astianpesukoneen ihmisen tasolle, ei lattian rajaan pyllisteltäväksi. Mut hei, just nyt tajusin, miksi mun on pitänyt odottaa tätä keittiön tilaamista pari viikkoa!? Kaikki nämä kyökki-ideat ovat syntyneet tänä aikana. Se on ollut tarkoitettu. Niin kuin Jeesuslapsen syntymä tarkoitettiin Maarialle. Siis onko uusi keittiöni tuleva vapahtaja? Ihmiskunnan pelastaja?

Taidan vielä yrittää unta.....

Täys pää tyhjätkää

Se uusi keittiö tunkee verkkokalvoille ihan väkisin. Silmät rävähti auki klo: 04.23, enkä niitä enää kiinni saa. Uni ei tule. Tulee vain keittiö. Eihän tässä mitä, kyllä Martta valvoisi, mutta kestääkö terveys. Mielen sellainen ja muutenkii. Olisi se noloa, uusi koti olisi valmis ja Marttaa kuskattaisiin jakomieliparantolaan. Tai pumppu pettäisi viime metreillä. Hui, nyt täytyy olla varovainen...

Ukkorähjä osti eilen uuden auton. Voi hellanduudelis, sitä mielihyvän määrää! On se jännä, että aikainen ihminen taantuu lapsen tasolle. En siis minä, vaan hän. Soitti minulle tärkeänä duuniin. " Nooooh, nyt meillä on uusi auto. Hohtavan valkoinen. Kyllä teidän nyt kelpaa istua. Tilavat sisätilat ja peräluukku on automatisoitu. " Skoda, joku Superb jne. plä, plä, plää. Hän tuli hakemaan mut duunista ja toki myönnän, että auto on näyttävä. Mutta Martalta puuttuu se äijäautogeeni, enkä nyt voi olla niin innoissani ( lue; kiinnostunut.) En tietenkään pilaa toisen lapsellista iloa ja onnea, vaan esitän kaikki ne tärkeät kysymykset, mitkä olen tässä vuosien varrella jo oppinut. " Mikä kone, paljonko ajettu, rakas? Ai, onks tää turbodiisel, lähtee varmaan aika sähäkkään, on tää hieno, niin tilava. Kyllä nyt passaa." Mulle tärkeintä oli se, että saan säädettyä sisälämpötilan omalle puolelle erikseen. Ei tartte mökkimatkoilla tapella, kun Martalla on jo kuumat aallot ja Ukkoo paleltaa. On se tekniikka upeaa. Eikä nyt käy kieltäminen, vaikka auto on vaan joku Skoda, niin näyttää ihan Mersulle. Se on tietysti Martan egolle sopivaa, ja tunsin myös lämmintä hellyyttä toisen onnesta. Niin tunsin.

Sain eilen pankinjohtajaltani lopullisen version laina-asioistani ( eiks kuullosta hienolta?) Mun pankinjohtajaltani! Toden totta, mulla on nykyään aika hyvät välit pankkiin. Oikeasti hän on yhtiökumppanin pitkäaikainen asiakas ja tullut myös minulle tututksi. Hän hoitaa kaikki meidän laina-asiat. Tällainen koneksuuni on kultaakin kalliimpi ja tärkeä. Enivei, elämässäni on ollut aikoja, että pankista syljettiin päälleni ja naurettiin ulos, jos kävin siellä luottoa anelemassa. Kyllä tämä tämmöinen hivelee itsetuntoa. Mut siis joo, voitteko kuvitella, että asunnon myymisen myötä, mun asumiskustannukset tippuu yli puolella kuukaudessa! Ja se on aika paljon se! Olen häpi, rili, rili häpi!

Viikonloppuna ei tarvitse turhautua. Nyt on hommoo joka lähtöön. Edessä on Ukkorähjän kodin loppusilaus, se on sitä mukavaa touhua. Käydään ostamassa verhot ja muutakin tuikitarpeellista sisustuselementtiä. Siinä sivussa Marttakin saattaa jo hommata kalusteita uuteen kotiin.  Tuskin maltan odottaa. Enkä siis malta. Harmillisesti on hoidettava vielä tänään työvelvoitteita, muuten olisin jo menossa johonkin huonekaluhelvettiin. Pitänee yrittää rauhoittua. Mitä se on? Onks se jotakin syötävää? Vai liittykö se jotenkin kansantalouteen? Outo termi mulle. Olkoon. Turhautumatonta viikonloppuu jokaiselle säädylle ja säädyttömälle!

P:S Voisiko joku tyhjentää tän mun pään? Siellä on liikaa asioita. Ei mahu.

Blondi tuli taloon

Heräsin uuden keittiön unelmaan. Alitajunta työstää ja kyökin suunnittelu näyttää olevan jo täydessä käynnissä. Liian aikaiset aamuheräilyt ovat todiste siitä. Nyt ei perkele nukuta,  nyt suunnitellaan. Huokaus. Tavoitan sieluni silmin valkoista, toimivaa kokonaisuutta ja yritän ratkoa käytännön ongelmia. Kuinka tekee, että varmasti toimii. Sunnuntaina on varattu suunnitteluaika Keittiömaailmassa. Auts, vähänkö odotan. En taida ennen sitä nukkua...

Tänään tehdään ensimmäinen osa mun asunnon kaupoista. Tapaan myös ostajapariskunnan. Jännä tunne tavata ihmiset, jotka muuttavat mun kotiin. Olen jo aikaisemminkin maininnut tästä voimallisesta kiintymyksestä tähän asuntoon. Kai se on vain irtijätettävä. Ei tämä ole enää mun, on aika siirtyä elämässä eteenpäin. Olenkohan nyt turhan melodramaattinen? Hompsulit tahtoo olla. Martta myöntää. Taidankin vetäistä oikein draamaqviinit lähtiessä. Heittäydyn lattialla, itken suureen ääneen ja revin tukkani päästä.  "Ei, en voi jättää tätä, älkää viekö kotiani!"

Tuleva ostaja on myös kiinnostunut asuntoni irtaimistosta. Totuushan on se, että nämä kalusteet ovat liian massiiviset tulevaan. Halavalla menee hyvää tavaraa, tein huippu tarjouksen ja käytännön syistä tämä on minulle hyvä ratkaisu. Hieman sydän itkee verta, on taas kaikki ostettava uutta. Rahaa palaa kuin roskaa, mutta saan uutta kivaa. Käännän uuden lehden elämän albumiin. Just näin jetsulleen.

Helvetti, kun pääsisi jo tosi hommiin! Tämä odottaminen on tuskallista. Ei mua voi toimettomaksi haukkua. Aloitin pakkaamisen eilen ja iso osa keittiöstä on jo pahvilaatikoissa. Käytän siis tämän joutavan ajan hyödyksi ja olen jo täällä päässä ahkera.

Tää on nyt tätä. Mitäkö muuta kuuluu? Ei muuta. Martta menee juttuihin aina niin ineen, blondi ei pysty muuta ajattelee. Onko nyt kevät, mikä vuodenaika nyt on? Yö vai päivä? On vain remppa, uusi hima ja muutto. Not bad.....

Huokaileva hulttio

Pikku hiljaa syttyy valo tähänkin temppeliin. Täytyy myöntää, että nuo laskettelureissut ottavat vanhan ihmisen voimille. Huokasuttaa. Lystin pidosta on se hinta maksettava. Voe että, sanon minä. En nauti enää ikinä alkkomahoolii. En ikinä! Sitä kun ei ymmärrä, että ei ole enää parikymppinen. Mennä hölömöttää kuin impi kolli. Pelkästään tuo valvominen syö energiaa, puhumattakaan nestetankkauksesta. Se on hassua, että asian tiedostaa kyllä, mutta tekee toisin. Ihminen on tyhmä eläin. Mut hei, hauskaa oli. Kiitos siitä!

Asuntojemme muuttorumba on käynnistynyt. Eilinen päivä meni Ukkorähjän kotia asennellessa. Saatiin hyvin aikaiseksi. Kamat alkaa olla paikoillaan ja niin näppärästi kaikki loksahti paikoilleen. Ensi viikonloppuna asennetaan taulut, verhot ja muu stailaus. Hänen asunto oli tosi siisti, ei mitään paskan pesua, eikä remppaa. Helppo muutto. Martan hima on toinen juttu. Siinä viikko, jos toinenkin vierähtää, ennen kuin Martta lepää. Ukkorähjä jo eilen yritti, että mitään orjapiiskuria ei sit tarvita. Meinasi tulla perheriita... Mun tyyli on se, että kaikki laitetaan heti kuntoon, eikä jätetä asioita roikkumaan. Siinä joutuu hiukka ruoskimaan... Mut kiva tulee Ukkorähjän kodista. Ensi viikonloppu ollaankin siellä. Päästään fiilistelee Vuosaarta. Jännää, ihan hiton jännää!

Kävin eilen kattoo jo keittiöitä. Isku jätti kylmäksi, ei ainuttakaan asiakasta, eikä yhtään myyjää. Antaapa keittiöiden olla. Kvik on aika mielenkiintoinen. Hyvää yksinkertaista stailii, palvelukin pelasi. Ainut vain, että heillä ei ole omaa kokoamispalvelua. Juu, suosittelevat jotakin firmaa, mutta on hyvin buukattu. Eikä ole niin varma, että saat sieltä myös sähkärit ja putkimiehet. Martta tahtoo kaiken saman katon alta. Ja nopeesti, tietty. Jatketaan harjoituksia. Pääsen asunnolle ottamaan mittoja ensi maanantaina, silloin pitää kyökkifirman olla jo päätetty. Huh, kyllä on monta asiaa mitä pitää muistaa hoitaa. Siksi Martta on ostanut mustakantisen pikku vihkosen. Sinne laitetaan kaikki tärkeä ylös, että muistaa. On nykyään toi nuppi niin laho, että remppa kusee muuten reisille ensi metreillä.

Läjä pahvilaatikoita odottaa kutsuvasti. Aloitan pakkaamisen nyt. Kristallit ja hopiat voi panna jo pakettiin. Gurmee illalliset saa nyt jäädä. Seuraavat kaksi kuukautta meillä syödään purkki rokkaa ja paskahöttöö. Tästä se lähtee. Se on kuulkaa kevät pitkällä, kun ollaan takas tässä todellisuudessa. Toivottavasti kerkeen bloggaamaan...

Ohi on

Hengissä ollaan! Sellaista haipakkaa, että ei ole koneelle kerennyt. Kolme päivää on hurahtanut perinteisissä laskutunnelmissa. Tarkoitan tällä tietenkin, mutkamäkeä, biletystä, hyvää ruokaa ja juomaa. Nyt sit huokasuttaa, mutta olkoon sen hintansa väärti.

Perjantaina suksi luisti loistavasti. Martta jätti aftrskiit väliin ja keskitin kaiken voiman iltamenoihin. Käytiin syömässä pitkän kaavan mukaan Ravintola Promedaanissa. Ruoka oli todella positiivinen yllätys. Meillä oli oikein rattoisa ruokahetki. Siitä suunnistimme vielä yöelämän pyörteisiin ja ihan aamun pikkutunnille mentiin. Sikäli hassua, että vanhallakin näytti olevan vientiä ja ympärillä pörräsi kaiken karvaisia kakslahkeisia.

Eilinen aamu valkeni hiukka huonossa hapessa, mutta reippaana en jäänyt sairastamaan, vaan aloitin päiväni kylpylässä. Siinä pari korjaavaa ja rinteeseen. Liekkö edellinen ilta painanut monoissa, mutta lasku oli epävarmaa. Käytiin kokemassa se pakollinen Afterskii, mut ei semmoinen meteli ole enää Marttaa varten. Ilta vietettiinkin villasukat jalassa, saunoen ja mässyttäen.

Nyt edessä kotimatka ja paluu asuntoasioihin. Hei, tämä oli hyvä katko, en ole kertaakaan miettinyt tulevaa hässäkkää. Nyt on täynnä energiaa, polkasta isot pyörät pyörimään!

Tahko by Tahko

Hyväinen huomen täältä Tahkovuorelta! Aurinko nousee ja nuoripari nukkuu vielä. Martta on tapansa mukaan jo ylhäällä. Pikainen päivitys ja tilannekatsaus ja sit aamiaisen laittoon. Munat kiehuu jo...

Saavuttiin eilen kasin maissa ja matka meni rattoisasti. Korteeraamme tällaisessa Chaletissa, joka on kiva. Martta on käynyt Tahkolla n. kakskytviisvuotta sitten ja on hiukka paikat muuttuneet. Tämähän on ihan hillitön keskus. Eilen pyörähdettiin Teron kans raitilla ja tsekattiin mestat. Saatiin samalla happea. Eli siis käytiin yhdet tuokkoset nauttimassa. Törmäsimme Koop Arposeen ( onks toi sen nimi?) Outo nimi.

Vain kahden yön tähden

Martta miettii. Aikaa 3 min.

Ja läks....

Kuhacarpaccio

Iso ruoka

Unelma onnesta

Mitä jätkä?

Ansku oli keksinyt Martalle hauskan yllätyksen. Leikittiin Mastercheffii. Hän oli ostanut lajitelman ruokatarvikkeita ja niistä mun piti loihtia kolmen lajin illallinen tunnissa. Vähänkö hauskaa. Olin liekeissä. Tätähän mää halusin. Ihan tuntiin ei ateria noussut, mutta siitä syytän heikkoja veitsiä ja astioiden etsimistä ja puutetta. 18 minuuttia meni yli. Sain anteeks, enkä joutunut painetehtävään. Illan meny oli seuraava.

Alkuruoka
- Kuhacarpaccio, artisokkaa

Pääruokana
- Paistettu Kuha
- Tattirisotto
- Uunitomaatti
- Porkkanahöystö
- Martan makuileva kastike

Jälkiruoka
- Suklaa unelma ja kahvi

Hirveen kiva ilta. Nyt odotan mäkeä. Iltapäivällä kuumakivihieronta ja kai se pitäisi afterskiit myös tempaista. Monot jalassa menoa. Täältä tullaaaaaaaan!!!! Munat on nyt keitetty.

Hötkyilevä arobubu

Maaninen vaihde on näköjään päällä, vain pakki puutuu. Liian aikaiset ylösnousut ovat tavoittaneet unisoluni. Virkeystaso lyö aivoille sata salamaa ja on turha yrittää armahtavaa unta. Olen valpas ja viriili kuin saalistettava eläin. Vai olenko peräti saalistaja yöttömässä yössä? On se kumma tuo ihmisen nuppi. Sitä et itse pysty ohjailee. Tiedostan kyllä, että turha hötkyily on heikkopäisten hommia, mutta en saa ajatuksia pysähtymään ja kierrokset vain kovenee. Siinä Unijukat jää äkkiä jalkoihin tai tukehtuvat omaan hiekkaansa. Voe ihmispoloa, hassu kapistus on hän.

Eilen Martta jo hötkyili. Varasin ensimmäisen keittiöfirman mittaamaan uutta kyökkiä. Lonkalta sovin tapaamisajan uuteen kotiin, mutta eihän se tietenkään myyjälle sovi. Joustamaton moukka, sanon minä. Meinaan tukehtua tähän sisustusenergiaani ja mun on pakko päästä tekemään jotakin todellista. Soittelin tärkeänä keittiöfirmoja. Se tyydytti. On hyvä ajoissa laittaa pyörät pyörimään. Martta on tunnettu siitä, että hommat tapahtuu ja totta helvetissä niin teen! Päässäni risteilee tuleva työjärjestys ja aika monta hauskaa ideaa on tullut. Ainut ongelma on se, että kaiken pitäisi tapahtua nyt heti. Otanko sen väliaskeleen ja annan itselle ja asioille aikaa. Ei oo ihmisellä kiire, tajua tollo!

Oikeasti minä r a k a s t a n näitä projekti luonteisia hommia. Siitä on seitsemän pitkää vuotta, kun viimeksi olen saanut itseäni tällä saralla toteuttaa. Uskokaa tai älkää, mutta ennen sitä, Martta muutti lähes parin vuoden välein. Levoton sielu. Erityisen haastavaa on se, että käsissäsi on tyhjä/ruma/haastava tila ja se täytyy saada eloon ja kukoistukseen. Omaan voimakkaan kyvyn visuaaliseen katsontaan ja näen kaiken tulevan sieluni silmin. Enkä lepää ennen kuin kaikki on toteutettu. Olisi mahtavaa, jos ei tarvitseisi ajatella talouspoliittisia vaikuttimia, vaan saisi toteuttaa villeimmätkin sisustusunelmansa. Sain mielestäni mahtavan idean tulevaan ruokailuryhmääni. Jätän tänne tuon lasisen komistuksen ja nyt tarvitsen uuden. Tätä just rakastan, on tarve ideoida ja suunnitella, enkä tyydy siihen ihan tavalliseen. Pieni estetiikan aivastus saa idun ja siitä se lähtee kasvamaan ja katso, kohta minulla on uniikki ajatus siitä mitä haluan. Jaan ideani täällä, kunhan aika on.

Eilen työkaveri sanoi, että miksi olen niin kireä. Sinunhan pitäisi olla nyt onnellinen. Kaupat varmistunut ja myynti/osto suoritettu. Oih, niin minäkin luulin, mutta kehonkieleni välittää näköjään muuta. Totta helvetissä olen onni, mutta en voi sille mitään, että olen innostunut. Tulkitakseni itseäni myönnän, että olen kuin viritetty jousi tai poukkoileva aropupu. Se on mun luonne. Kyllä kireyttä voi olla monenmoista. Tämä on sitä odottavaa laukkaa, pitäisi päästä jo toteuttamaan. Joku voisi tulkita hermojen heikkoudeksi ja kai se sitäkin on. Nyt ei pidä unohtaa meditoinnin rauhoittavaa vaikutusta. Juu niin ei pidä joo tiedän mitä häh täh?!

Sain eilen hyvän vinkin ( taas) kylppärin paskaällö laattojen remontoimiseen. Olen saanut useita hyviä ideoita ja vinkkejä blogini kautta. Aivan mahtavaa. Eräs hurmaava lukijani laittoi minulle linkin mestaan, josta saa kaikenmoisia sisustuslaasteja ym. Olinkin ko. firmaan heti yhteydessä ja ajatella, sellaisen kokonaisuuden voi toteuttaa suoraan ällölaattojen päälle. Ei tarvitse sitä vanhan purkua ja jälki varmasti on ainutlaatuinen. Olen häpi! Sekin ongelma ratkesi. Kiitos Viivi, kiitos blogi.

Kello on vasta kuus. Toppahousut on jo pakattu. Olisin valmis lähtöön. Mitähän nyt tekisi? Miks kalustefirmat ei voi olla auki 24 hoo, nyt olisi hyvää aikaa soitella ja suunnitella. Helvetti, kun olisi pahvilootia, alkaisin pakkaamaan. Taidan heittää ruhoni piikkimatolle, puhkon pahimmat höyryt ulos. Unijukka ota vielä hetkeks syleilyys, ole hellä!

Kortti merimaisemiin

Eilisen hermopaineen jälkeen yritän tavoittaa rauhaa sielulleni. Käden vääntöä hinnasta, epävarmuutta kaupasta ja kiire duunissa. Se teki päivästäni hektisen. Hengissä selvittiin ja nyt mulla on uusi KOTI! Virallinen vahvistus tuli klo: 19.38 ja kaikkien osapuolien nimet ovat nyt paperissa. Huokaus, syvä huokaus. Vielä on paljon ( helvetisti) asioita liittyen varsinaiseen kaupantekoon, mutta siitä en ota paineita  (ai en?) Sitä varten on olemassa ammatti-ihmiset, jotka tietävät kuinka homma toimii ja etenee. Minä laitan vain nimiä paperiin ja kaivan kuvettani. Tai siis pankin kuvetta. Olo on samalla helpottunut ja odottava. Hyvin odottava. Avaimet luovutetaan minulle 23.3. Se sopii hyvin, saadaan sitä ennen Ukkorähjän hima kondikseen.

Uusi kotini on siis 3 huonetta ja keittiö. Tällä kertaa en kaada seiniä. Ainakaan vielä. Pohja on toimiva. Neliöitä 68,7. Keittiö menee ihan uusiksi. Se on kivan kokoinen, ja uskoisin, että saan sinne toimivan kokonaisuuden. Joko nyt saan sen kaasulieden? Ja kunnon jääkaappi, jenkki sellainen. Ja Apteekkarin kaappi, tahtoo. Muutoin remontti on aika helppo. Kaikki pinnat uusiksi, kattoja ja lattioita myöten. Mutta se on vain valkoiseksi maalausta, ehkä joku tapettiseinä johkin. Kylppärit on se probleema ( kylpyhuone ja wc ovat erikseen, nice.) Ne kaakelit on ällön väriset, mutta siistit ja hyvät. Kyllähän minä ne uusiksi puhaltaisin, mutta se on tällä hetkellä kustannuskysymys. Nielen ylpeyteni ja yritän hyväksyä ne. Olen selvitellyt, että kaakeleiden maalaus on mahdollista, mutta tuleeko jäljestä kestävä ja hyvä?

Talo sijaitsee lähes meren rannalla! Ja Martan avantoilukin on turvattu. Alue on vanhaa Vuosaarta ja ympärillä paljon vihreää ja vehreää. Osoite on Merikorttitie ja tajusin juuri, että se on minulle merkitetty. Onhan meri mulle rakas ja entisen elämäni juuret johtavat vahvasti merelliseen elämäntapaan. En voi olla muuta kuin onnellinen tulevassa. Ainut pelko tietysti on, että taloyhtiössä asuu hulluja huumehuuruja tai muuten vain häiriköitä. Mutta sitähän et voi etukäteen tietää. Välittäjäni teki kyllä tiedustelun isännöitsijälle ja järjestyshäiriöitä ei ole ollut. Toivotaan. Asuntoni makuhuone on suloisesti omassa rauhassa. Seinänaapureita ei ole, ainoastaan yläkerrassa. Se on kulmahuoneisto. Mikä myös mahtavaa, mulla on ihan hillitön, koko asunnon levyinen partsi ja ympärillä ei ole yhtään taloa ja tuijottavaa ikkunaa. Voin olla vaikka ilman verhoja. Talo on söpösti omassa rauhassa, mutta palvelut lähellä ja mikä parasta, pääsen Metrolla duuniin. Elämää helpottava tekijä on tietysti myös se, että nyt asumme Ukkorähjän kans naapureina. Aika jännää joo...

Huomenna lähtö sinne Tahkolle. Huomaatteko, että en ole kärsinyt matkakuumeesta? Nyt on niin paljon muuta kuumetta, että matkalle lähtö on vain itikan pissi valtameressä. Juuri nyt tuntuu sille, että ei malttaisi lähteä. Pitäisi päästä jo pakkamaan, tekemään remppaa, ostamaan keittiö ja valitsemaan maalit. Oikeastaan on hyvä, että asioihin tulee katkos. Irrottaudun asuntoasioista, nautin ulkoilmailusta, hyvästä seurasta ja vietetään hauskaa. Saan siitä hyvää energiaa kohdata tulevan. Näin on taas tarkoitettu. Otetaan rela! Jeah!

Sanomattakin on selvää, että tulen raportoimaan kaiken tulevan tänne. Seuraavat pari kuukautta on varmaan yhtä kotihimaremppaasunto postausta. Mutta sehän on vain mielenkiintoista. Kenelle on ja kenelle ei. Martta on ihan liekeissä ja yritänkin nauttia tulevasta. Muutot ja remontit ovat yleensä aika stressaavia, eikä pitäisi unohtaa sitä, että samalla ne myös antavat elämään uutta ilmettä ja kaivattua vaihtelua. Niin juuri, tätähän mää halusin!

Ajatuksen päättymätön kierre

Okei, okei, tunnustan, että nyt Martta käy kierroksilla. Tällä hetkellä Zeniläinen huuhaa ei tavoita sieluani ja olen helvetin hermona! Tein eilen ostotarjouksen tulevasta kodista ( huom. koti, ei enää edes asunto.) Vastaus on tultava tänään kello 16:sta mennessä. Outs ja Auts! Tein tarjouksen ilman, että minulla on penniäkään rahaa. Aika villi tunne, suosittelen kokeilemaan. Mutta sitä ennen kannattaa tietysti soittaa pankkiin ja kysellä, onko meillä hyvät välit? Mulla on.

Kiitän luojaani siitä, että mulla on hyvä välittäjä. Hän oli eilisessä kaupanteossa mukana ja antoikin tietämättömälle kullanarvoista ammattitaitoa ja osaamista. Muutenhan toi asunnon osto on tavalliselle pulliaiselle hebreaa. Tuli turvallisempi olo. Jos olette vailla hyvää ja asiansa osaavaa välittäjää, niin minulta saa yhteystiedot.

Nyt on elämässä haipakkaa. Jos kauppa toteutuu, niin se tapahtuu jo ensi viikolla. Ukkorähjä muuttaa viikonloppuna ja Martan remppa alkaisi hetimiten. Kuinka suoriudumme tästä yhtälöstä? Se on ihan helvetin haastava, mutta Martta rakastaa haasteita. Nyt vain täytyy muistaa hengittää, ottaa välillä aina yksi askel taaksepäin. Ukkorähjää ei passaa hermostuttaa, jää remontti tekemättä.

Se on jännä tässä elämässä, että kaiken pitää tulla aina yhdessä läjässä. On pitkiä aikoja, että Martta on kuin vanha pässi laitumella. Elämäänsä kyllästynyt ruohon purija. Ei tapahdu yhtään mitään. Sit alkaa tapahtua ja kaikki on heikunkeikun. Elämä on. Tällä hybellä mennään seuraava vuosi, muutanhan minulle vieraisiin maisemiin ja jo pelkkä tutustuminen ottaa aikansa. Fantsuu! Puhumattakaan siitä sapatista, joka näyttäsi tällä hetkellä tulevan todeksi syksyllä. Nyt mennään, eikä nykytellä.

Voisin vielä hetken levähtää, unta en saa. On ihan turha yrittää. Mielessä risteilee kaakelin väri, tuleeks toi lipasto tonne, mihin seinälle tapetti, missä välissä ostan keittiön jne. jne. Syvä huokaus. Ihanaa!

P:S Sain eilen ekakertaa ihan virallista fanipostia. Aika huikeeta. Tuntui kivalle.

Tää on TOTTA!

Kansalaiset! Med Börjare! Mun koti on nyt myyty! Tämä kaikki tapahtui niin äkkiä, viikossa. Nuori pariskunta teki tarjouksen, josta en halunnut kieltäytyä. Aikataulullisesti tämä tarkoittaa sitä, että 16.4 mun täytyy jättää tämä rakas. Voih, kyllä tuleva asukas saa hyvän kodin. Uskotteko te asuntoenergiaan? Jossakin paikassa on vain hyvät fibat ja jossakin ei. Täällä on ollut hyvä olla. Olo on samalla riehakas, että pelokas. Mistä uusi koti, ja kuinka kaikki asiat järjestyy? Toisaalta, on mahtavaa hurauttaa huttua uusiksi. En ole koskaan asunut näin pitkään samassa töllissä. Lähes seitsemän vuotta! Nyt on aika nostaa kytkintä... Jee!

Käytiin eilen katsomassa kohdetta Ukkorähjän naapurista. Kuvien mukaan, asunto on hyvässä, jopa upeassa kunnossa. Todellisuus oli toista. Jännästi noi kuvat valehtelee. Mutta minulle tämä oli positiivinen yllätys. Tekisin kuitenkin remonttia, joten olisi sääli tuhota uutta. Ainut ongelma on hinta. Tietysti. Pyynti on parikyttonttua yli sen mitä olin ajatellut. Voi hitsi, asunto on muuten tosi jees. Pohja oivallinen ja neliöitäkin niin, että Martan ego mahtuisi. Sijainti huippu ja vaikutti ihan rauhalliselle talolle. Lähtökohtaisesti tämä asunnon vaihto lähti siitä, että saisin pienemmät asumiskustannukset ja mahdollistaisin sen sapattivapaan ensi syksynä. Syökö asunnon hinta nämä unelmat? Sitä en taho. Tällä hetkellä ko. alueella ei ole muita varteen otettavia kohteita. Uskaltaako jäädä odottaa? Menemme tänään välittäjän kans uusinta katsomaan. Hän antaa oman arvionsa. Voi pyllyreikä, tämä syö mun hermoja, mitä tehdä, että tekee oikein ja järkevästi. Martta ei tunnetusti ole järki-ihmisiä.

Sieluni silmin olen jo tulevaa sisustanut. Verhot ja kalusteet on paikallaan. Väri maailma mietitty, tällä kertaa se valkoinen koti on tavoitteena. Piristeeksi kirkasta keltaista. Tämä kohde tulisi olemaan aurinkoinen valtakunta. Isot ikkunat valon tulla, eikä vastapäätä ole taloja. Pikku pääni surisee ja tekee jo remonttia. Pensseli heiluu ja kyökkiä nousee. Hei, kyllä mä olen tohon asuntoon jo pesää panemassa. Olen sokea kaikelle muulle.

Nyt pitäisi keskittyä arkeni pyörittämiseen. Se on vaikeaa. Odotan, että saan soittaa pankinjohtajalle. Jospa hän antaisin minulle bonusrahan, ota Martta tuosta se puuttuva toimintatonni. Elä sie huoli. Kuinka käy mun englannin opiskelun? Kohta pyörähtää iso pyörä, sit ei kyllä kerkeä opiskelee, ja tuleeko ope itärajalle? Monta on selvitettävää asiaa. Aloitan pakkaamaan.... Tää on niin todellista. Onks tää todellista? Uusi koti, OTA MINUT, LÖYDÄ MINUT!

Pyhä taajuus lasissa sata ja nolla

Joko heräsin siihen, että pikku koira komenti viereeni ( klo: 04.50 Haloo!) tai tulevan päivän sietämättömään jännitykseen. Kai syy oli molempia. Avasin korvani kuulemaan, enkä saanut enää silmiä unille. Nyt kuulkaa näyttää pahalla hyvälle, että Martta on koditon. Se eilinen parsikunta on tulossa tänään klo: 10.30 tekemään ostotarjouksen. Sikäli vakavaa, että ovat sopineet välittäjän kanssa tapaamisesta täällä. Eli huominen näyttö on peruttu, koti on ostotarjousmyyty. Ei nyt pitäisi nuolasta ennen kuin tipahtaa, vielä voi tulla mutkia matkaan. Voihan se olla, että tekevät niin hävyttömän tarjouksen, että en voi sitä hyväksyä. Mut jos tää nyt menee, niin kaikki tapahtui viikossa! Käsittämätöntä!

Martan tuulen huuhtomassa ja erinäistenkin nesteiden kyllästämässä pikku päässä risteilee aika monta asiaa tällä hetkellä. Ei se ole ihme, jos ei uni tule. No huhhuh, se uusi koti pitäisi löytyä. Ja yksi varteenotettava tapaus keikkuu netissä. Se olisi aivan Ukkorähjän naapurissa. Asunto on rempattu, ihan staili, mutta ei just Martan makuun. Pohja tosi jees, kylppäri menisi täydestä kuin väärä raha. Mutta materiaalit eivät ole mun makuuni. Hintapyyntö 180 erkkiä, mutta maksaisin (ko?) tavallaan turhasta. Jos siitä minulle tulisi koti, niin keittiön kaapit ja lattiat menisi vaihtoon. Martta tahtoo valkoisen kodin. Täysin valkoisen. Siinä tämä dilemma. Voi että, mitä mie teen? Jäänkö odottaa huonokuntoista, hiukka halvempaa ja teemme itse mieleisen? Entäs jos niitä ei tule myyntiin.... Kääk! Tämä odottaminen ei ole mun parhaita puolia...

Kysyin eilen Ukkorähjältä, et onko hänestä mukavaa, kun mä kokkaan ja gurmeeta pöytään panen? Vastaus oli lyhyesti ja ytimekkäästi: " Joo, ihan kiva, mä oon niin tottunut tähän." Ei kuulemma pitäisi sitäkään puutteena, jos sitä pöperö ei pöytään tulisi. Nyt jos meistä tulee naapureita, niin ehdotinkin Ukkorähjälle, että voitaisiin joskus tehdä yhdessä ruokaa. Hän olisi niin kuin mun apulainen. Hah, siitä se sota syttyisi tai sitten ei.  Rakkauden ja syvän välittämisen ilmapiirissä, toisilleen luodut, loihtisivat toinen toistaan upeampia ateriakokonaisuuksia. Ei, älkää nyt ryhtykö kuvittelemaan mitään tuollaista. Ei kysymyksessä ole se, että Martta olisi vanhoilla päivillään höpelöitynyt erityisesti rakastumaan. Eiks ne pariskunnat tee joskus jotakin yhdessä?

Juomaa jumalille

Lahdattu Petteri

Eilinen Masterchef-ateria otti aikansa. Mulla meni neljä tuntia valmistukseen ja töllöttimessä tekevät sen vajaassa parissa tunnissa. Noh, Martalla ei olekaan mikään kiire. Mie nautin samalla. Ostin porolle punkkua, ja sain huomata, että Amaronen viiniä on tullut pikku pulloon. Maailma on siis pelastettu. Hintava tosin, mutta eipähän tartte kaataa viemäristä alas. Martta on niin huono kokonaista pulloa yksin kurmasee. Kokonaisuus oli hyvä, mutta en mää nyt ihan ollut taivaissa. Noissa Ravioleissa on kyllä aikamoinen duuni. En ole oikein sinut pastan teon kans. Harjoituksen puutetta, sanon minä. Se on sellaista helvetin sotkemista, joka paikka jauhoissa ja koko ajan saa varoa, että taikina toimii. Maku oli hyvä, itseasiassa aika huipukas. Mutta helpommallakin pääsee. Ostaa valmiin taikinan. Tai ei kai sitä voi. Kyökki-ihminen tekee itse. Jälkkäri oli ihan jees, mut olinko vuorannut vuuat liian paksulti taikinalla. Maku oli hieman taikinamainen. En tiiä, vai kuuluuko olla moinen? Mut syötyä tuli, enkä joutunut pudotukseen, enkä kadotukseen.

Siian munasoluja alkuun

Punakuonoa sieniraviolilla. Karamellisoidut juurekset.

Juustoinen kakku tai mikä lie

Tuumasin tuossa, että nyt viritän itseni pyhälle taajudelle. Tästä tulevasta hässäkästä en tee hermostunutta mielialahäiriöö. Olen ihan Zen ja otan kaiken koetuksen rakkaudella ja mielenkiinnolla. Kaikki mikä on tarkoitettu tulee tapahtumaan. Myynti, uusi ihana koti ja sapattivapaa syksyllä. Voe helvetti, tuleeks näistä nyt oikeesti totta? Nyt kyllä vääntää ihan munaskuissa asti, taitaa mennä peräti solmuun. Hei, kyllä elämä on ihanaa!

Suhdannekysymys

Tänään joku innokas pariskunta haluaa yksityisnäytön. Jos ajattelen positiivisesti, niin mulla on sellainen kutina, että jotakin liikettä tapahtuu. Jos ajattelen skeptisesti, niin he tulevat tänne vain pällistelemään sitä, että asunnossa ei ole väliseiniä. Aivotoiminnallani on siis kaksi vaihtoehtoa. Taidan valita tuon ensimmäisen.

Voiko aamulla klo: 6 imureerata? Ei kai vielä. Puhtaanapito näissä näytöissä on hiukka haastavaa. Tänään on edessä duunipäivä ja nyt aamulla pitäisi vielä hinkata. Hui, hai menen rennosti. En viitsi joka tahrasta ottaa paineita. Väliäkö sen, eihän ne siivouspalvelua ole ostamassa. Tämäkin on nyt taas suhtautumiskysymys. Martta opettelee suhtautumaan. Mulla on paljon asioita joita elämässä tulee vielä oppia. Hillitön on tämä henkinen kasvu!

Kävin eilen Stokkan herkussa ostamassa poroa iltaa varten. Taas kerran täytyy todeta sen taivaallisuus. Siellä Martta on kuin Liisa ihmemaassa. En paljon valehtelisi, jos kertoisin voivani viettää siellä yhden kokonaisen päivän. On niin paljon kaikkea ihanaa. Pelkkä suolahylly sai Martan möllöttämään kuin lehmä uutta navettaa. Kaikkea kivaa tarttui mukaan. Ja hei, palvelu on todellakin ykkösluokkaa. Etsin ruususuolaa ja kysyin sitä myyjältä. Hetken kuluttua sitä etsi kanssani kolme myyjä ja he olivat aidosti pahoillaan, kun sitä ei nyt löytynyt. Sain tilalle kahtakin lähes vastaava. Olin häpi.

Uhmaan räkäisiä onteloitani ja painun avantoilemaan. Lähes viikon paussi alkaa jo tuntua verenpaineessani. Sen jälkeen täsmäisku Rätti riehuu. Joko nyt, joko nyt lähdemme matkaan?

Vallanvaihtoa ja linnan tähtiä

Mun on ihan pakko kommentoida paria feivorit teeveeohjelmaani. Tämän viikon Masterchef on pitänyt Martan ihan liekeissä. Olen jauhanut tästä aikaisemminkin, mutta en vaan voi sille mitään. Eläydyn ohjelmaan niin voimallisesti, että ihan pumpusta ottaa. Asettaudun kotisoffalle ja olen yksi kilpailijoista, harrastan mielikuvakokkausta. Sanoista tekoihin, nappasin painetehtävän reseptit netistä ja ajattelin itse kokeilla ko. annoksen valmistusta viikonloppuna. Kaksi asiaa mitkä kismittää Marttaa. 1. Miksi kilpailijoiden täytyy valita raaka-aineet kahdessa minuutissa? 2. Eikä aterioiden suunnitteluun oikeasti ole enemmän aikaa? Jos osallistuisin kilpailuun, niin nämä kaksi olisivat harmillisia kompastuksia. Ymmärrän kyllä, että se pöperö pitää tuottaa nopeasti, mutta miks helvetissä pitää olla niin kiire? Herkkänä ihmisenä Marttaa säälittää kilpailijat, joille tulee kiire ja homma kusee ns. reisille. Mut mikä parasta, katsomalla itsekin oppii uutta! Hieno ohjelma. Voe hitsi!

Oletteko seuranneet Linnan tähdet ohjelmaa? Katsoin jo viime vuonna ensimmäisen tuotantokauden ja kiinnostuin kovasti. Tällä kertaa tähdet, jos mahdollista, ovat vieläkin kiinnostavammat. Äkkiä voisi kuvitella ohjelman olevan pelkää tylsyyttä, toisilleen vieraat julkisuuden henkilöt tekevät yhdessä asioita ja puhuvat paskaa. Mutta yllättäin, kaikista paljastuu eri kerroksia ja herkkiäkin asioita. Martta fanittaa Katariina Souria, olen aina pitänyt hänestä. Voimakas, herkkä ja taiteellisesti erittäin lahjakas nainen. Mikä hienointa, nämä henkilöt ovat yllättävän avoimia ja illalliskeskustelut ovat mielenkiintoisia. Odotan innolla, kun tähtenä on Lenita Airisto. Minulle hän on ollut aikaisemmin pelottava noita-akka, mutta näin saakin huomata myös hänen herkkyyden ja sanoisinko hienouden. Katsokaa aina torstai-iltaisin!

Muumimamma has left the building! Oli nostalgista katsoa uutisista vallanvaihtoa. Haloska oli yhtä hymyä ja tuleva resdentti jäykkä paska. Kai se vetää vakavaksi, kun sellainen vastuu, hätä ja huoli kansakunnan puolesta, lasketaan yhtäkkiä harteille. Minusta Tarja hoiti hommansa hienosti. Kyllä Saulikin varmasti hommansa osaa, rikkaille enemmän rahaa ja köyhät saa köyhtyä. Vitsi, vitsi, nyt joku nappasi herneen nenuun.

Se olis taas viikendi käsillä. Ei mittään ihmeellisyyksiä. Poikkeuksellisesti duunipäivä myös huomenna, näyttö sunnuntaina ja silleen. Otetaan ihan rauhassa, ensi viikolla Martta matkailee Tahkolle. Täytynee aloittaa jo pakkaaminen. Ensi viikko on haipakkaa, saattaa tulee kiire. On mahtavaa päästä harrastamaan talviurheilua! Silleen rennosti, ehkä joutuu yhden Minttukakaon ottaa afterissa. Vòila!