Vali Vali

Saaks valittaa? Antakaa mun valittaa. En muista, että ihan äsken olisin tämmöistä tautia sairastanut. Miten joku flunssa saa ihmisen näin heikotuksen valtaan? Ei puhettakaan, että olisi pystyasennossa. Makasin koko eilisen päivän aivan raatona. Kai mä nukuin. Lukemaan ei pysty, eikä juuri keskittyy teeveen katseluun. Pää humisee kuin Hamina ja illaksi nosti kuumeen. Olen surkeana, olen kipeä ja minua vituttaa kuin pientä eläintä. Jos tätä jotenkin tahtoisi speguloida, niin onks minua korkeammat voimat järjestäneet pakkolepoa Marttalle? Niin on mennyt lujaa, että pannaan poika hiukka jäähylle. Mitään positiivista tässä en näe, enkä edes yritä. Jos ei ihmettä tapahdu, niin olen potilaana koko loppuviikon. Kuka maalaa asunnon katot ja seinät. Ne olisi pakko saada tehtyä ennen kuin uusi lattia pääsiäisenä asennetaan. Huh, huh, huokaus...

Sairastelun myötä kaikki menee sekaisin. Duunissa on muutenkin ollut taiteilemista aikojen kanssa ja nyt vielä tää tauti estää työnteon. Olen pulassa. Ymmärrän sen, että nyt on pakko nöyrtyä ja sairastaa. Mut miks just nyt? Olisi ollut niin paljon kaikkea tehtävää. Noh, nyt täytyy hetkeksi pysähtyä ja olla kiitollinen siitä, että kysymyksessä on vain tavallinen flunssa. Toivotaan niin. Toivottavasti tästä ei kehkeydy parin, kolmen viikon keuhkohelvettiä. Mie olen ollut niin terve viime ajat ja nyt sit iskee tämmöinen äkäinen piru. Mut lohduttaako se, että en taida olla ainut tällä hetkellä, joka sairastaa. Pakotin Ukkorähjän Sinkkikuurille, jos hän vielä sairastuu, niin meidän remppa kusee kyllä ihan reisille. Ou nou!

En valita nyt enempää. Tämä helpotti. Ei kai se muu auta, kuin raahautua punkan pohjalle surkeena sairastaa. Voi mua pikku rääsyä. Orpo raukkaa. Vailla äitiä ja isää. Elämän hylkäämä. Onneton poloinen. Voi, voi ja lämmin leipä. Antakee anteeks.