Väsynyt kyökkipiika

Nyt olen tylsä ja toistan itseäni. Minua niin vituttaa tämä aamuöinen herääminen. Takana suht rankka viikonloppu, olen särkirikkipoikki, enkä saa nukuttua. Ajattelin armon käyvän ja antavan minulle levon. Paskanmarjat, oikein terttuset. Mikä on Martan aivokemiassa, että ei anna unta? Nyt olisi lepo tärkeää, että jaksaa tehdä duunit, sekä tulevan rempan. Huokasenko?

Sain viikonloppuna esimakua tulevasta. Työskentelimme La-aamusta Su-iltaan Ukkorähjän asunnolla. Siistiä sisähommaa, mutta väsy painoin ilkeästi energiaani. Se tuttu tarmo puuttui ja välillä piti levähtää. Onks Martta jo oikeesti niin vanha, ettei jaksa riehua? Ihan kuin olisi semi kankkunen koko ajan... Voehan perse, en paremmin sano.

Pannaan pikkasen positiiviä mausteeksi. Su-aamuna heräsin ensimmäistä kertaa  Vuosaaressa! Aurinko kutitti nenänpäätä ja olo oli kuin jouluna. Siinä oli jotakin varsin spesiaalia. Ukkorähjän asunto on sika valoisa ja siitä tuli hurjan kiva. Saatiin kaikki laitettua ja hänen hima on nyt kokonaisuudessaan redi. Lauantaina shopattiin lipastoja, verhot ja muuta sälää. Vaikka se väsy painoi, niin meillä oli oikein mukavaa. Oikealla tavalla asentamalla, viisikymmentäyksi neliöö on oikein toimiva ja kompakti kokonaisuus. On hieno tunne, kun saa tavarat loksahtamaan paikoilleen ja kaikki toimii. Ja hei, asunto on todella hiljainen! Olin varautunut tunkemaan pään täyteen korvatulppia, mutta mistään ei kuulunut yhtikäs mitään. Huippua! Toivottavasti tuleva kotini on samoin.

Tutustuin aamuiseen Vuosaareen ja hilpasin aamulenkille jo kuudelta. Aurinko nousi ja ilmassa leijui pyhäpäivän hartaus. Halusin selvittää kuinka pitkä matka on metrolle. Pientä hapuilua maisemassa, Vuosaari on mulle täysin uus mesta. Mutta matka metrolle ottaa kaksikymmentä minuuttia. Juuri sopiva aamulenkki. Paskakeleillä bussi lähtee ihan vierestä. Nyt on sekin selvitetty, seuraavaksi täytyy selvittää avantopaikka. Siinä sujuvan elämän perusteet. Julkinen liikenne ja avanto. Muuta en tarvitse. Kovin näytti maisemat mukavalta ja ensi kesäksi naapuriin avataan Lidili. Jee, elämä pelastettu!

Eilen tehtiin keittiökauppaa. Siinä hurahtikin kolmisen tuntia. Sain hyvää ja asiantuntevaa asiakaspalvelua. Martan keittiöstä tulee kokonaan valkoinen. Ainoastaan allas ja liesitaso ovat mustat. Opastavan suunnittelijan ansiosta keksimme oivallisen idean. Minua oli häirinnyt keittiön ikkunan mataluus. Jos sen alle laittaisi työskentelytason, niin se olisi alempana kuin muu kyökki. Se ei näytä hyvälle ( tällä hetkellä on niin.) Teemmekin keittiöstä kaksiseinäisen. Niin sanottu tupla ii. Oikeastaan toisella seinällä on semi L. En halua ruokapöytää keittiöön, joten koko tila on käytännön toimissa. Minulle tärkeää on juuri se. Asunhan siellä. Nyt ikkunaseinä jää vapaaksi valon tulla ja uskoisin, että se antaa tiettyä avaruutta. Sanoin suunnittelijalle, että voisimme tehdä kahden budjetin suunnitelmat. A) Sellainen, jonka h a l u a i s i n ja B) Sellainen, mihin on v a r a a. Hyvinkin äkkiä summat nousevat 30 - 40 tonttuun, mutta halvemmallakin saa upiaa jälkeä. Oih, mitä ihania kodinkoneita kaikilla herkuilla onkaan olemassa. Köyhän on tyytyminen tavalliseen, mutta toimivaan. En ole katkera, olen varma, että uusi keittiöni on kodin sydän ja onni. Pylly ja pippeli. Se on ihan kaikkee, mitä saatan unelmoida ja toivoa. Odotan innolla. Järkyttävällä innolla.

Tänään toteutuu uuden kotini loppukauppa! Siis suuri päivä tiedossa. Aikamoista haipakkaa tiedossa muutenkin. Keittiökauppa pitäisi allekirjoittaa päätökseen ja kotini uudet omistajat tulevat mittavierailulle. Jossakin välissä pitäisi leipoa kakkuja duuniin ja pakatakin pitäisi. Laiska töitään luettelee, sano akka, kun ukkoonsa pieksi.

Ulkona sataa vettä. Herra kaataa saavilla. Kudpai lumi. Tervetuloa vihreys ja vehreys. Olen odottanut.