Räkäpää remppaa

Harrastin eilen sujuvasti maaseutumatkailua. Tunne oli sama kuin lomalla. Olet matkalla kohti uutta tuntematonta. Hassun hauskaa. Kävin aamupäivällä asioilla, hyppäsin bussiin nro. 58 ja matkasin Itikseen. Piti oikein kysyä bussikuskilta, meneehän tämä linja Itäkeskukseen. Pysähtyykö matka Metroasemalle ja mitäs näppylää pitääkään painaa leimauslaitteesta? Olin ihan turistina. Urpo perkele. Eksotikue. Mut hurjan snäppärää. Ajatella, mun duunimatkan varrella on kaksikin isoa ostoshelvettiä. Ei se kauppakeskus Kolumbuskaan huono ole, kaikkea löytyy, ihan kaikkea. Kävin apteekista ostamassa kosteuttavaa päivävoidetta. Asiat täytyy priorisoida. Ilman kosmetiikkaa Martta ei voi suoriutua vaativista remontointi askareista. Nättinä pitää olla. Olveis.

Eilen luonani vieraili mittaavia ihmisiä. Sellaisilla hienoilla Laser-mitoilla heijastelivat. Ukkorähjälle pitää ostaa sellainen. Hän rakastaa kaikkia äijäleluja ja voisin kuvitella, kuinka tähtiensotamaisesti hän voisi olla innostunut. Lasermiekka, hah! Janne Kodin Mittakalusteesta kävi mittaamassa makkariin tulevat peililiukuovet. Kaapit ovat alkuperäiset, runko bueno, mutta ovet vaihtoon. Tietysti Martta haluaa peiliä ja vielä makuhuoneeseen. Kyllähän se avartaa tilaa huomattavasti ja saan peilata rinsessauntani. Mikä onkaan sen ihanampaa aamuisin, avata silmänsä ja nähdä ensimmäisenä oma kuvansa. Oih, hurmaavaa!
Otettiin mitat myös eteisen vaate/siivouskomerosta. Tietysti siihenkin tulee peiliovet ja oikein kunnon siivouskomero. Se on kotitalouden yksi tärkeimmistä säilytystiloista. Nyt sain suunnitella sitä itse,  ja uskoisin, että kaikki tarvittava mahtuu sinne. Sain paikan silityslaudallekin! Keittiömaailmasta Minttu heilui myös Laserinsa kanssa ja tuleva kyökki tarkistus mitattiin. Näin minä en ole vastuussa mittojen erheistä. Käytiin keittiötä muutenkin läpi. Järkyttävän pitkä aika saapumiseen, toivottavasti odotus palkitaan toimivalla kokonaisuudella.

Peilillä, kiitos

Nyt eteistila on maalattu kertaalleen. En olisi millään malttanut eilen lopettaa, mutta olotila pakotti. Flunssasta johtuen tunsin voimakasta uupumista. Mut hei, kyllähän siitä tulee vallattoman valkoinen. Ihana puhtaus häikäisi rähjäistä olotilaani. Yhdistelemällä mielikuvissa valmiin kokonaisuuden  (graniittilattia, hohtavat seinät, kirkas halogeenivalo ja uusi peilikaappi,) olen varma, että tila saa kaivatun avaruuden. Siitä tulee kutsuva. Eteinen on kodin käyntikortti. Sinne saavutaan ensimmäisenä ja poistutaan viimeisenä. Minulle tärkeää on, että tilassa ei ole mitään häiritsevää ylimääräisyyttä. Ei naulakossa lojuvia kenkiä, täyteen tumpattuja takkeja. Aavaa avaruutta, helppohoitoisuutta peräänkuulutan.

Hohdokkaat ovet

Naulakosta tuli mieleeni. Sain eilen oivan idean. Eteisessä oli vanha, alkuperäinen (60-luku) naulakko. Sellainen sikamagee. Siitä tulee nyt keittiööni uusi aamiaispöytä ja avainten/aurinkolasien ym. päivittäistavaroiden säilytypaikka. Kaikilla tavaroilla tulee olla omat, tarkalleen määritellyt paikat. Kiillotan naulakon metalliosat, maalaan sen valkoiseksi ja huitasen seinälle. Hattuhylly toimii pöytänä, kun natustelen aamiaista ja takkikoukkuihin laitan avaimet. Toimii. Saatte ideasta tarkemman selosteen kuvilla, kunhan kyökki valmistuu.

Olen nyt oleskellut tulevassa kodissani sen verran, että päivän kierto on selvinnyt. Parvekkeelleni paistaa aamuaurinko. Mikä onkaan ihanampaa, kun nauttia aamumokka aurinkotervehdyksellä. Maisemassani ei ole suoraan edessä yhtään taloa, hieman sivummalle rakennetaan, mutta se ei ole häiritsevästi näköpiirissäni. Tätä arvostan kovasti. Iltapäivällä arska kääntyy talon toiselle puolelle ja jättää neitsytkamarini rauhaan. Uskoisin, että iltaa kohti tämä tarkoittaa sitä, että makutila on viileämpi. Iltapäivästä ja alkuillasta valoa tulvii keittiööni. Tämä koti onkin valon, auringon ja rakkauden täyttämä. Häh, lupasinkohan liikoja?

Sieltä se nousee

Vielä täytyy mainita eilisiä aikaansaannoksia. Selvitin sälekaihdin asioita. Totta vie, kannattaa kysyä tarjouksia. Haluan kaihtimet koko asuntoon ja ero kalliimman ja halvemman välillä oli yli 300 erkkiä. Työkaverini suosituksella päädyin Kaihdin Pisteen tarjoukseen. Ajatella, koko asuntoon kaihtimet tulee maksamaan vain 295-310 välillä! Vaikka olenkin valon lapsi ( siis silleen semisti pimee,) niin minulla on hetkiä, että haluan olla täysin ingongnito. Silloin kaihtimet ovat paikallaan.

Olipas taas paljon asiaa. Arvatkaa kuinka paljon sitä risteilee Martan pikku päässä? Niin paljon, että kaikkea ei pysty käsittelee. Menee ns. yli hilseen. Mut menkööt. Nyt pitäisi alkaa pakkaamaan, tämä M-kylän pää pitäisi saada hikku piljaa pakettiin. Taidan ensin hieman levätä ja kerätä voimia. Jaksaa, jaksaa!