Kihtistä menoo

Huh, juhlahässäkät ohi ja suoritettu. Sinappikone on syntynyt ja vuosi vaihtunut. Hirmu kivaa meillä oli, sellaista tavallisen rauhallista. Kauhian nopeasti kaikki vain vilahti ihmisen historiaan. Niin se nykyään tuppaa olemaan. Odottaa kuin hullu puuroa ja sit kaikki on ohi. Sen verta täytyy hintaa juhlimisesta maksaa, et nyt sit iski ilmeisesti kihti polveen. Kyllä, elintasosairaus. Niin on eletty kuin siat pelossa ja toki, siitä kuuluu hinta maksaa. Muuta en keksi, toissa yönä alkoi älytön kipu polvessa ja oli aika tuskallinen päivä eilen. Nettitohtori M. O. Janhunen teki tarkkaa tutkimusta googlen ihmeellisessä maailmassa ja päädyin diagnoosiin kihti perkele! Nyt jämäkkä tulehduskipulääkekuuri ja pikkasen helepottaa. Mut on tää kans. Se on tipaton tiedossa, tahtoo tahi ei. 

Tervetuloa 2021!

Nyt kun tälle linjalle läksin, niin tuodaan vielä pienet aattoillan draamat. En edes syönyt paljon. Vähän kaikkee ja kun sitä vähän oli paljon, niin ähkyhän siitä tulee. Niin ähky, että en saanut kunnolla happea ja hetken jo luulin, että pitää linikalle lähteä. Hra. refluksi nosti päätään pahemman kerran ja hitto vie, kun teki olosta hankalan. Nappasin lääkettä ja hitusen hellitti. Siitä selvittyäni, naama alkoi kummasti polttaa ja kipaisin peilin eteen. Herra mun varjele, mikä punainen sikapossu! Oikein joulusellainen. Joku algerialainen reaktio. Koko naama ja kaula täynnä punaista, polttavaa söheröä. Muuta en keksinyt, kun noi mun ihanat havuasetelmat ja joulutähdet. Ne lens kaaressa partsille ja Rva. sänkyyn kuoleman pelossa. Joulupäivän aamu valkeni kuitenkin hempeästi ja me kaikki olimme elossa. Kiitos joulu, olit ihana. 

Harmaata oli mut ei haitannut

Tässä hauska sauna

Mökin maisemii

    

Pienoinen mökkihöperyys alkaa vaivata ja kauheest paljon teki mieli uudeksi vuodeksi jonnekin, jotakin ihan mitä tahansa. Niinpä Rva. otti ja varas mökin Ikaalisista. Keskiviikkoaamuna lyötiin kaupat lukkoon vuokramökistä, joka osoittautui oikein oivaksi valinnaksi. Ja hei, päästiin vähän jonnekin ja oltiin niin kuin matkoilla. Pikkasen säätööhän siitä tuli, kinkkupiirakan paistoin ja kauppaostokset, tinat, sähikäiset, kynttilät ja kaikki muu tarvittava piti järjestää mukaan. Mut niin vaan päästiin aattoaamuna klo:08.20 matkaan.

Mökkihän oli sikakiva. Kaikilla mukavuuksilla, tilaa reippaasti ja kunnon keittiö ja välineet. Paikka kaunis ja ekstraplussaa, hauska sauna järven päällä, laiturin nokassa. Siellä me sitten kynttilän valossa kylvettiin ja Rva. pääsi uimaan. Nakit ja pottusalaatti nautittiin, tinat valettiin, sähisevät tikut loistivat, ulkotulet syttyivät ja Rva. konttasi skumppapäissään. Tontilla oli hauska beach house tyyppinen kesäkeittiö. Laitoimme takkaan tulet, paljon elävää tulta, poppilaatikko soitti musaa ja siellä vietettiin uuden vuoden 2021 bileet. Noh, heti klo:00.15 Rva. painui jo maate. Hyvä, että sinne asti jaksoi...

Mökki oli kauniin järven rannalla (en nyt muista taas nimeä) ja siellä oli kaksikin isoa joutsen pesuetta. Niitä oli hauska seurata. Uiskentelivat ihan siinä lähellä. Mut arvaa perkele, kun mun sielua riipi, kun alkoi se rakettien jyske. Joutsen parat meni tietysti ihan sekaisin ja kurjasti huutaen lentelivät ihan kauhuissaan pitkin poikin järven selkää. Kyllä oli kaameeta kuunneltavaa. Toivottavasti selvisivät hengissä. Olen kuullut, että juuri tästä uuden vuoden paukuttelusta johtuen lintuja voi kuolla sydän kohtaukseen. Mun teki niin pahaa. 

Tässä jo himamaisemii

No niin. Nyt on sit vuosi 2021. Lupaan sen saman kuin aina aikaisemminkin eli olla vaatimattomasti parempi ihminen. Aika heikolta näyttää tällä hetkellä, mutta onhan tässä koko vuosi aikaa. Tehdä niitä pikku viilauksia elämänsä onnettomiin tapoihin ja oppia elämään ihmisiks. Sitä kohti. Ja valoa kohti. Ja kaikkea hyvää sinulle armas lukija. Olkoon tämä vuosi hedelmällinen ja kukkea ja hellä ja hyvä ja kaikin puolin onnistunut. Adios! 

 

Jouluks jollotan

Tippe tap ja hou, hou! Martta täältä kaiken jouluhyörinnän keskeltä.  Hommat on hyvin putkes, jopa jo niin, et pitää vähän himmailla. Olen tänään jo aloitellut joulusiivousta ja meinaa lähtee lapasesta. On pakko odottaa, kun huominen on vasta virallinen joulusiivouspäivä. Kaikki on taimattu niin, et on paree pysyä suunnitelmassa. Toki, oon tänään pessyt kaikki koriste-esineet ja keittiön laatikot, laitellu kukkia valmiiksi ja mitä vielä. No kaikkee joulujuttui. Ihanaa! Pitkästä aikaa saan laittaa joulua, niin olen ihan fiilareissa. 

Huomen aamulla pitää herätellä leivän juuri, et saadaan jouluks tuoretta leipää. Oon innostunut nyt tämmöisestä. Katotaan mitä tulee, kerron sit. Mut onhan se aika jees, jos leipois ite leipänsä. Siinä on jotain sellaista alkukantaisen reilua. Tää on eka kerta, ollaan armollisia. Ruisleipää on tulossa.

TÄMÄ ON JOULUPUKKITIEDOITE: Joulukuusen alle on ilmestynyt aika monta pakettia Markulle. Mää oikein tiiä, miten päin mää olisin. Enhän mää mittää ois tarvinna. Mut hei, enää kolme yötä ja pukki tulee! Tervetulloo! 

Edellisessä kuvassa on totuus siitä, että ei Martankaan joululeivonnaiset aina onnistu. Ässät mänt vituiks. Ne levis. Joulu on pilalla. 

Kyllä mun täytyy tunnustaa, että tein kyllä to do listan myös jouluaatolle. Taidan heivata sen mäkeen. Aattona ei enää tehä muuta kuin nostetaan pöperöö pöytään ja syyvään. Mut kun on siinä aattona kaiken laista joulusauna, hautakäynnit, jumalanpalvelukset, joulupukit ja hutun keitot. On siinä hyvä olla jo jonkunlaista suunnitelmaa.  Mut onneks kaikki muu onkin jo laitettu valmiiksi ja hyvällä suunnittelulla ja taimauksella kaik on mahollista. Ja varsin jouluna. Se on taikaa. Semmosta joulun taikaa. Ollaan ihan Redi.

Nyt kun kehun tätä marttailuani, niin voisin myös kertoa hyvää tekevästä osallistumisestani. Feisbuukissa eräs kampaaja ilmoitteli, että on mahdollisuus osallistua esim lahjakortilla koronahoitajien muistamiseen siitä arvokkaasta työstä mitä he koko ajan tekevät hyväksemme. Halusin heti osallistua. En sotkeudu tämän enempää tähän politiikkaan, mutta sen sanon, et hoitsuille pitäisi maksaa kunnon palkkaa vaativasta työstä. Mun lahjakortti ei paljon auta, joskin se varmasti tuo paljon iloa ja onnea. Sen lupaan.

Tän päivän to do lista on suoritettu. Ja vähän ylikin. Nyt mie taijan jo vähän alkaa fiilistelee joulua. Aamulla herättelen sit sen ruisleivän juuren ja leipasen jouluks itetehtyä ruislaipää. Kuulostaa suorittamiselle mut ihan vähän pitää suorittaa, koska joulu. Läppäriltä, joka on tuossa vieressä, kuuluu clubforfiven joululevyt. Niissä on tunnelmaa ja tykkään kuunneella niitä. UK ehdotti äsken, et otettasko jouluglögit. No, miehän panin pannun tulille ja vot, joulun maku tunki tajuntaan. Glögi on sellaista 5,5%. Mantelit on syöty jo. Piparia tarjosin. Glögi lämmittää kivasti.

Näin täällä meijän torpassa joulu nousee. UK on ihan messis ja jeesaa Rva:a tarvittaessa. Listaan on merkattu kaikki hänen "jouluhommat." Maton kopisteluu ja ovien pesua, semmoisia voimaa ja fysiikkaa vaativia hommia. Rva. vastaa sit koristelusta ja muista erikoisefekteistä. Tasapuolisina mennään ja rakennetaan parempaa huomista. Hei, otetaan nyt ilo irti tästä joulusta ja unohdetaan hetkeks se maailmallinen jäte. Koronan piru. Me voitamme sen ja rokotukset alkaa tepsiä ja elämä palaan uomilleen. Eiks niin. Sovitaanko näin. Nyt annan joulun rauhaa, taikaa ja ihmeellisyyttä. Sydämeeni joulun teen. 

Persamputaatio

Jösses, kun tää aika rientää. Saikun viimeinen viikkoa käynnistyi, niin on neljä viikkoa hurahtanut ettei kissa kerennyt sanoa. Kohta palataan taas arkeen. En mää nyt väitä, ettenkö tottuisi tähän joutenoloon. Oloon ja oloon, enhän mie jouten ole, tärkeä ihminen. Se on vaan niin hassua, et on yksikin sovittu asia tahi tehtävä päivälle, niin se on sit siinä. Duunis käydessä täytyy hoitaa sun seittemänkymmentä asiaa ja tost vaan, suit sait. Molempi parempi. Sen kyllä huomaa, että elämän kierrokset hiljenee, kun on pakko levätä. Hyvää on tehnyt ja nyt on jumalaut virtaa vaikka muille jakaa. Toisaalta on ihanaa, kun on duuni mihin palata ja voi sanoa, et tykkää työstään. Onnellises asemassa on hän. Ja hei, kiitollinen. 

Viime viikolla Rva:n piti taas päästä leikkii turistii. UK ei olisi millään töiltään kerennyt, mutta taipui Rva:n nöyrään pyyntöön. Laitettiin turistivaihdetta ykkösellä silmään ja suunnattiin Hämeenlinnaan. Sehän on ihan tuossa kulumilla. Katselin kaupunkia sillä silmällä, voisiko siellä asustaa vakituiseen. Meitähän ei täällä kalliissa, kiireellisessä ja muutoinkin ressaavassa pääkaupungissa mikään pidättele. Siis sitten, kun ollaan vapaaherroja. Just sopivan sympaattinen, mutta toimivan kokoinen ja oloinen kaupunki. Huu nous. Käytiin tietty Hämeen linnassa, olisi käyty myös vankilassa mutta sulki. Hämeenlinnan taidemuseossa oli se Ite näyttely, joka oli oikein hauska. Käytiin ulkoruokinnassa ja jälkiruokasumpilla, ihan oikeassa, vanhanajan kahvilassa. Kiva reissu ja piristi ihan simona. 

Hämeenlinna

Viikonloppuna ei tehty mitään ihmeellistä. Laitoin taas gyrmeetä pe-iltana. Austraalian Masterchef (monesko sadas kausi jo) on virvoittanut Rva:n vähän paremman pöperön laittoa. On kiva kokkailla ajatuksella ja käyttää siihen vähän enemmän paukkuja. Ja tällä kertaa en sammunut kesken aterian, hih. Jaksoin kunnialla loppuun asti. Oli kyllä täyteläinen illallinen. Ihan ite kehun ja laitanpa tähän mitä sieltä kyökistä nousi. Alkuun oli rapusalaatti silleen somasti käärittynä sydänsalattiin. Makuina itä, chilii, kalakastiketta, carrii jne. jne. Pääruokana kaprisparmesan kuorutettu uunilohi, maaartisokkapyre, paistetut sienet ja lehtikaalisipsit. Jälkkäriä väsäsinkin sit pieteetillä. Tein omenagranittaa, karamellisoidut omenat/hasselpähkinät, espressominttusuklaajäätelö (tein muuten eka kertaa ite,) tuile ja espresso, limoncello. Juu, kyl olt tuas kiel perseessä ja oli kiva kallistua köllölleen. Olen muuten kirjoittanut joulupukille, josko hän toisi Rva:lle jäätelökoneen. Toki, onnistui jäätelö hyvin ilman konettakin, mutta aikansa se ottaa. Koneella voi huitasta tosta vaan. 

Eilen aloitettiin möllää uusinta jaksoa Crownista. Se vei niin mukanaan, et katsottiin useampi jakso putkeen. Se on hyvä ja varsinkin nyt, kun on Dianasta juttuu ja ne ajat muistaa hyvin. Miehän olen luonteeltani Royalisti, lähes kuninkaalinen itsekin. Jos nyt ei ihan, niin ainakin siniverinen. Mie katon kaikki mikä liittyy rinsessoihin, kuningattariin ja kuninkaisiin. Siinä vasta kieroo porukkaa ja ah, niin ihanii. Ja historia kiinnostaa kovin, sikskin möllään ja tykkään. 

Mulla on sellainen ihana haudutuspata. Oonko siitä jo täällä maininnut, en muista. Sain se ystävältä joululahjaksi. On Litukasta ostettu. Se on sikahyvä. Su-aamupäivä lähdettiin ulkoilee ja riisipuuron voi jättää pataan hautumaan ihan yksiksein, eikä tartte peljätä, että palaa pohjaan. Mä rakastan riisipuuroo mut sen keittäminen tavan kattilassa on rasittavaa. Toi haudutuspata on muutoinkin hirveen näppärä. Nyt syksyllä laiteltiin ystävän kans kaikenlaista lihaa ja muuta herkkua pataan. La-aamusta päälle ja illaksi oli mitä mehevin ja maukkain ateria valmis. Suosittelen vahvasti. Kokoja on erilaisia ja kandee melkein suoraan ottaa se isoin (oliko nyt 6 litranen.) Mulla himas 2 litranen ja siinä kyllä puuron keittää. Vastaavanlaista löyty varmasti vaikka mistä, mut Litukka edukas. Siis haudutuspata.  Siis oikea nimi padalle onkin haudutuskattila. Tsekkaa linkki, niin siitä näet paremmin, jos kiinnostuit. 

Haudutuspata

Kävin perjataina hierojalla. Hää oli sellainen Triggerpistehieroja. Hyvin, hyvin varovasti lähestyimme ruhoani ja toistaiseksi niska jätettiin vielä koskematta. Mut ah, kun teki hyvää. Mulla näitä triggereitä riittää ja odotan, että päästään ton niskan kimppuun. Olenkin nyt päättänyt, että alan säännöllisesti hoidattaa itseä. Olen sitä toki tehnyt, mutta vähän vaihtelevasti. Nyt olen varannut jo 3 aikaa hierojalle ja heti kun tää roppa antaa periksi, otan sen saatana venyttelyn ja jumpan päivittäiseen ohjelmaan. Juu, kyllä sitäkin olen tehnyt, mutta siinäkin voisi olla säännöllisempi. Mä synnyn uudelleen. Aatella, uus niska, uus venytys, uus trigger, uusi minä. Kestämättömän hyvä ihminen, lähes sietämätön.

 

Ulkona sataa. On harmaata. UK kysyi juuri syönkö munakasta. Sanoin syöväni ja toivon, että laittaa joukkoon ihanaa savujuustoa. Sit lähden lenkille ja uimaan. Keuhkot huutaa happee. On muuten eri kiva lenkeillä, kun ei vedä röökii. Äh, mä jaksan tästä jauhaa teille. No on kiva joo. Mut kukaan jaksa. Olen siis toistaiseksi tupakoimaton henkilö. Mut olen kyllä niin rakastunut tähän mun aamupäivän lenkkiin. Mähän menen siellä kallioilla ja metsässä osan matkaa. Ja se on just se juttu ja tietty toi meri. Olen tullut riipuvaiseksi tästä. Addikti siirtää vain kohdetta. Ei rööki vaan lenkki ( lue ruoka mussun mussun läski.) 

Nyt lautaset kolahtelee köykissä, menen munakkaalle. Kauheeta, kun mun perse on puutunut, sattuu. Vasta nyt huomasin, et mun peffan alla ei ollutkaan sitä tyynyä, mitä tässä joudun aina pitämään. Mulla on niin luiseva pehva, että on pakko käyttää pehmusteita. Nyt ei veri kierrä, tulee kuolio ja perse pitää amputoida. Hah, hah haa. Persamputaatio. Rili nais. 

Kuvat on meittin huudeilta, yks kaunis harmaa sumuinen päivä. Niin ja Hämeenlinnasta ja haudutuskattilasta piti kuva teille laittaa.

Party Animals

UK tuossa aamutuimaan totesi, että ilmassa on jo syksyn tuntu. Kyllä se vähän sille haiskahtaa, jotenkin sen vain aavista, että kesä on jättämässä. Ja minähän en vastaan pistä enkä pane. Syksy on ihmisen parasta aikaa. Oih, kuinka odotan niitä kirkkaita, kirpeitä ja kuulakkaita aamuja. Tämä syksy tulee olemaan haitsaparallaa. Avainten luovutus uuteen putiikkiin lähestyy pian ja siitä se sitten alkaa. Ei tässä muu auta kuin luottaa siihen, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Tänään ei pohdita duuniasioita. Tänään juhlitaan. Tänään on juhlat. Onkin oikein raikastavaa hieman kemutella. Ystävät rakkaat saapuu tänään ja meillä on ihan spessu syykin kohottaa malja, jos toinenkin. Ystävälle läjähtää mittariin ne maagiset viisikymmentä ja tulen tekemään kaikkeni, että illasta tulee ikimuistoinen (tai muistamaton, miten sen nyt ottaa, hah.) Rouva, tuo joka kodin pikku hengetär, on aloittanut valmistelut jo eilen. Sellaiset sapuskat mitkä tarvitsevat maustumisaikaa ovat jo valmiina, ulkovalot viritelty ja paskahuussi puunattu. Oih, olikin kiva eilen touhuta ja laittaa. Kukka-asetelmat täytyy vielä tehdä ja kohta pökäsen sienimettään hakemaan metsänmakua pöytään. Jos ei tuu, niin Rva. on varautunut viime syksyn sadolla. Joskus metsä voi olla raaka, eikä anna antimiaan. Sekin on hyvä ottaa huomioon. Ettei vaan ilman jäädä. Sehän olisi vallan katastrooffi.

Ihan syksy

UK luovutti ja lähti sisälle lämmittelemään. Joo, kyllä tässä terdellä saa jo huopaan kääriytyä. Sen verran ihanasti viileetä. Pikku kärpänen istahti läppärin päälle. Tuossa se tuijottelee mitä mie kirjoitan. Osaakohan ne lukea. Mistä me sitä tiedämme jos vaikka. Juurikin UK:n kanssa juttelimme, että hirvittävän vähän ollut mitään hyönteisiä tänä kesänä. Ei ollut huoranperkeleitäkään kuin nimeksi. Ampiaiset ja paarmatkin ovat loistaneet poissa olollaan. Onks tää nyt sit sitä, että hyönteiset on katoamassa ja maapallo tuhoutuu. Näin kai se on nähtävä. Yhtäkkiä tuli niitä ikävä.

Mun ajatus ei nyt pysy tässä. Se vaeltaa jo illallisessa. Mitä ja missä järjestyksessä pitää tehä ja laittaa. Ehkä otan vielä pikku nokoset, herättiin niin aikaste. Itse asiassa olen koko viikon herännyt pikkasen liian aikaste. Just niin, ettei tule se kaheksan tuntia unta täyteen vaan jää siihen kuuteen. Se on Rva:lle liian vähän. Ja ettei se vaan kostaudu niin, että ei tänään jaksa valvoa, vaan Rva. sammuu jo kympiltä. Se olisi anteeksi antamatonta juhlakaluakin kohtaan. Nyt lepo ja sit touhuu. Adios!

Sisko tahtoisin jäädä

Voih, hieman haikeana vedän Jussin 2019 nippuun. Piti ystävältä varmistaa, että onko tänään Juhannuspäivä. Ei ole, se oli jo eilen. Siitä näkee, kuinka tämä aika rientääkään. Minä elän siis vielä Juhannuspäivässä onneton. Mun täytyy nyt vain hyväksyä, että tänään on ihan tavallinen pyhäaamu. Mutta kaunis sellainen. Eilinen tuuli repi liivit jokaiselta, ja Juhannuskoivut lenteli ympäri tonttia. Niitä siinä sitten väistelimme. Nyt aivan tyyni ja jotenkin juhlineen pysähtynyt keli. Ei mulla, sillä vedin viime yönä 12 tuntia unta palloon. Vähäkö ihanaa. Nyt olen niin pirteä, että voisin lentoon lähteä. Ja ettenkö vallan lähde. Peräpää pörisee niin, että se saattaisi toimia moottorina. Huiiii, mä lähen lentooooon...

Vastan hakureissulla. Taisin taas liiotella. Iso.

Olipa hauska Juhannus. On naurettu kitarisat pihalle, tuossa kalliolla kuivuu mun. Olkoon. Mun on pakko mainita, että kelit oli Rva:lle todella suotuisat. Aurinko paistoi mutta ei ollut ollenkaan kuuma. Kova tuuli huolehti ilmastoinnista. Saunottiin ja syötiin ajoissa. UK sanoi, että Juhannuksen 2019 suurin taika ja ihme oli se, että Rouvat oli suhteellisen selevitepäin. Hah, ha sillälailla pilailee. Mut joo, ruoka oli sikahyvää. Sellaista kesän makua. Mutta ehdottomaksi hitiksi nousi yllättäen Martan laittama mansikkakakku. Ihan porukalla vedettiin se sitten sillä istumalla. Olin vahingossa ostanut tummasuklaisen kakkupohjan (mökillä en itse väsää, koska uuni.) Kirosin vielä laittaessani, että koko Jussi on pilalla, koska väärä kakkupohja. Muutoin tein niin kuin sen aina teen, mut oliko se nyt sit pohjan ansioita. Mut taivaallista oli.

Taivaan lahja

Kevyen jutustelun ja naurun lomassa nautittu kesäillan ateria oli lähestulkoon ekumeeninen kokonaisuus. Ikionnellisena ihanista ja tärkeistä ystävistä ja omasta rakkaasta. Juhannusiltamme oli täydellinen. Massujen hieman vajuttua pistimme tietenkin tanssiksi. Yksi toimi deejiinä ja muut jorasi. Ja välillä naurettiin pissat tenoissa. Kyllä me aina kello kahteen jaksoimme ja minä vielä hetken nautiskelin, kävin yöuinnilla (uusi tapa) ja hyvästelin Jussi armaan. Olinko jotensakin koko Jussin hyvällä tuulella, koska jorailin vähän joka käänteessä. Oli niin kuin rytmi veres. Kiitos kiitos paljon kiitos.

Rakas Suomi

UK joutui lähtemään jo eilen. Työmatka Tunisiaan. Aina lähtee ja Rva:n yksin jättää. Nyt täytyy taistella arkihuolesi kaikki pois heitä. Mieles nuorena nousta suo. Eikäpä tässä hätäpäivää. Näillä muistoilla mennään taas ens Jussiin ja kohta helevetti alkaa loma. Loppujen lopuks kaikessa on kysymys asenteesta. En itke mennyttä vaan rakastan tulevaa. Oih, olipa hienosti sanottu vaikka itse sanonkin.

Rakas maisema. Ja tuuli.

Tänään pitää nostaa kytkintä ja suoriutua citiin. Nyt eletään sitä elämän vaihetta, että jokainen lähtö täältä pardiisosta on pieni henkien taisto. Mieli tahi sielu jäisi mutta fysiikka vie eteenpäin. Voi hitsi, olisipa ollut järkevää ja vähintäänkin antoisaa, jos olisi ymmärtänyt aloittaa lomansa tästä. Noh, aina en minäkään ole fiksu. Vaikka niin väitän ja suoritan juhlapyhien ruokaostokset ajoissa. Nyt nielen ylpeyteni ja totean olevani ajattelematon tyhmä ja pakko mennä on. Miks ei saisi jäädä, sisko tahtoisin jäädä sillä moottoritie on kuuma. Mä en lähe. Mä jään lomalle. Pakkopakkopakkopakko. Mut arvatkaa mitä. Kaikki tämä tuntuu ensi perjantaina tuplahyvälle. Nyt ei voi jäädä mut viikon päästä voi. Ihanaa! Ihanaa!

P:S En ole touhuiltani kerennyt kuvaamaan. Kännykällä muutama tunnelma. Niin ja se taivaallinen kakku.

Tuulen viemää

Jesjesjesjes! Ihana viileys kietoo mut syleilyynsä. Ihan piti ehtoolla villanuttu niskaan kaivaa. Kun mökillä tuulee, niin silloin yleensä tuulee. On vaan niin ihanaa hengittää raikasta järvihappee. Eilen ukkosti ja satoikin, mut ei mitään myrskyn luokkaa. Hyvä niin, sillä olin illan yksin mökillä ja Rouvan on pakko myöntää, että pelkään ukkosta mökillä. Vaikka mitä pelättävää siinä nyt on, se olisi just niin hieno lähtö, jos salaman iskemänä täältä pois pääsisi. Siinä olisi stailii.

Meillä oli vieraita viikonloppuna. Tai mitä vieraita ne ystävät ovat, tuttuja eikä suinkaan vieraita. Olipas mukavaa. Sellaista tavallisen rentoo. Saunottiin, uitiin, syötiin hyvin ja juopoteltiinkin. Kesän enari, valvottiin lähes kolmeen. Illan ohjelmassa oli musadiscko, jokainen vuorollaan sai soittaa omaa musaa juutuubesta. Se on kiva. Olin viritellyt ulkotulet, nähkääs, täällä on jo pilkkopimeää. Elokuun illat ovat parhaat, on ulkona istuttavan lämmin ja tumma yö. Nauttii hän ja muut. Tällaisista viikonlopuista saa energiaa vaikka valvookin. Se on sellaista sielun ravintoo.

Kun vieraat ja UK lähti citiin, Rva. otti parin tunnin päikkärit. Heräsin siihen, kun ukkonen jyrähti jossain lähellä ( kaukana.) Se sait aistit ylijännittymään ja piti nousta tarkistamaan tilanne, että joutuuko lähtemään maitojunalla himatsuuniin. Ei ollut pelkoo, hyppäsin vesihölökälle järveen ja nautin hiljaisuudesta. Kyllä toden totta, istuin tässä terdellä, lämmittelin saunan ja olin ihan hiljaa. Kuikka luisteli selkää eestaas ja huuteli somasti tai surkeesti. Mennen tullen se huuti, mietin vain, kun poikasia ei enää näkynyt, että olisiko ne joutunut surman suuhun. Eli siitä sain tarvittavan draaman illan viettooni ja olin niin yhtä kuikan kans.

Mökin ovi paukkuu ja teltta meinaa lähteä lentoon. On sellaista puuskatuulta parhaimmillaan. Olen siis mökillä vielä ja lähden kaupunkiin ihan rauhas. Tänään vielä veepee ja nautin viimeiset hetket. Täytynee myös mainita, että nukuin täydellisen ihanasti. Heräsin vasta vaille kymmenen, eikä ollut kuuma. Ihan sai täkkiin kääriytyä. Mökillä nukuttaa hyvin ja meillä on sellainen pieni ihana buduaari, minne on kiva paeta. Ei mua yksin pelota, jos en katso pimeitä ikkunoita. Se tunne, että vilkaset ikkunasta ulos ja näetkin siellä jonkun naaman tai jotain. Joku sarjamurhaaja kenties. Ei pidä tuijottaa akkunaa, niin mitään pelkoa ei ole. Turvallinen pikku pesä. Onks muuten aika ihana herätä uuteen päivään, kun ymmärtää nukkuneensa kymmenen tuntia tauotta putkeen. Häpi häpi.

Eilen tehtiin pikkuinen kesäretki vieraiden kanssa Billnäsiin. Siellä oli jotkut päivät. Ne isot , vanhat ja upeat ruukkirakennukset oli auki ja niihin pääsi tutustumaan. Olikin vallan mielenkiintoinen mesta. Niitähän on yritetty elvyttää ja kaikkea on suunniteltu, mut en nyt tarkalleen tiedä niiden kohtalosta. Enkä tiedä sitäkään, että oliko ne auki vain siksi, kun oli Billnäs päivät. Ruukin rakennusten sisätilat ovat kyllä näkemisen arvoinen paikka. Kesäretket ovat kivoi. Noin niin kuin turistina. Kuvat kohteesta.

Paikat täytyy laittaa kondikseen. Laittelin jo ehtoolla osan, nyt on vaan pikku tiski ja kevyt kenttäsiivous. Vesihölökkä odottaa, mutta ennen sitä lukasen pitkällään viikonlopun lehdet. Otan sen kiireettömän lähdön. Hyvä alku hyvälle viikolle. Vielä on kesää jäljellä. Sellasta viileempää.

Juhannusneito nauttii

Ja niin valkeni heille Juhannuspäivän aamu valoisana ja auringon kyllästämänä. Ei olisi eilen uskonut. Jösses mikä myräkkä! Tupeet vinossa täällä mentiin, mutta perinteitä vaalittiin. Sen verta joutui Martta antaa periks, että ruokailimme sisätiloissa. Ei meinaan olisi jussin pöperöt lautasella pysyneet.

Jussin drinkki - Jumalan tahto ja usko on luja. 

Mutta Juhannuskoivut haettiin, vastat taitettiin ja sauna pestiin. Jussigyrmee oli myös perinteinen, niin kuin jo viimeiset parikymmentä vuotta. Mitä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan. Savukalloo, potturätkäytystä, mummon kurkut, suolasienisalaatti jne. jne. Mansikkakakku kruunaa jussiaterian.

UK:n kanssa ehtoota terdellä istuttiin ja Martta vallan pisti letkajenkalla menemään. Päivä tohutessa saattoi jo vaikuttaa siihen, että väsy alkoi painaa jo kasilta, mutta periksi ei anneta. Kyllä me yhteentoista jaksettiin mutta yötön yö jäi kyllä kokematta. Sänky voitti ja uni armahti. Perinteiden vaaliminen on tällekin suvelle täytetty ja juhlista parhain on nautittu. Kiitos.

Rouva vastanhaku reissulla

UK on järkyttävän tiskin kimpussa, tiskannut jo toista tuntii. Hää on hyvin perusteellinen, hyvin koulutettu sano. Martta siivoili juhlan jäljet ja nyt on taas paikat ojennuksessa. On sellainen lempeän leppoisa jussipäivän iltapäivä. Radio soittaa entisten nuorten sävellahjaa. On jotenkin vaikea ymmärtää, että on vasta La. Kun on ihan Su olo. Kohta lykkään saunan tulille ja nauttiminen jatkuu. Ja miks ei. Laitoin eilen koivun lehtiä ämpäriin ja siihen kuumaa vettä. Vähäks kiva löylyvesi. Voiko parempaa olla kuin koivun tuoksu löylyvedessä. Ei voi. Tänään se on jo niin ytyä kamaa, että täytyy olla varovainen ettei nouse nuppiin. Siinä sitä Martta sitten pyörii koivupäissään ja tiiä mitä älyttömyyksiä saa aikaseks. Mut suosittelen kaikille saunaihmisille. Originaali koivulöylytuoksuvesi. Mä oon niin luomu nykyään.

Kohta arska alkaa paistaa tähän yläterdelle. Se on aina hekumaa. Varsin eilisen viileen jälkeen. Alaterdelle se paistaa jo, mut laiskuuttani en jaksa siirtää byrootani sinne. Eikä ole hyvä tällä iällä enää olla suorassa hehkussa. Naama täytyy maksaläiskillä ja ihra sulaa. Mulla ottaa arska päähän nykyään, alkaa oikeesti suhisee. Ilman hattuu ei oo mitään asiaa. Ikääntyminen on syvältä. Ennen vanhaa maattiin aamua iltaa ja kertoimet oli nolla. Pitspuinin syventävää ja tehostavaa käytettiin ja oltiin helevetin bruna. Nyt bruna näytää pahalle, kaikki rypyt vaan korostuu. Eli maltti on valttia tässäkin asiassa. Kaikki on nykyään sellaista keskilinjaa. Överit ja vajarit ei toimi.

Mulla on dilemma. Syödäänkö tänään eilisen tähteitä vai laitanko burgerit. Parasta olisi tietysti ettei söisi mitään. Tai korkeintaan vettä ja leipää. Mut syöminen ja ruoka on nautinto, joka on saavutettu etu. Eiks mee niin? Elämän nautinto pyörii sen ympärillä. Mitä syötiin, mitä syödään ja milloin syödään. Ennen juominen oli paljon tärkeempää. No niin, nyt mä taas oon niin kauheen vanhan oloinen. Hei, viime viikolla tuli autoradiosta David Bowien Lets Dance ja mulla tuli tippa linssiin. Muistin niin elvästi sen ajan, kun biisi oli must ja me nuorii. Ja vittu nättii. Bailattiin vailla huolia ja murheita, niin ja läskii ja ryppyi, ja ongelmii ja tulevaisuus ihanasti auki ja kaikki hei mahollista. Oli se ihanaa, eikö ollutkin. Olihan?

Nyt mää taidan lyödä saunan tulille. Tänään on spailta. UK toi mulle lahjaksi kaks jumalatonta purkkii kauneudenhoitotuotteita. Toinen on bodykuorinta ja toinen jalkanaamio. Ovat luomuu. Niitä voisi hölövätä ja kaikkee muuta. Eli tämä juhannusneito sen kun kaunistuu. Mennään pitkällä kaavalla ja hei, taas kerran nautitaan! Hyvää Juhannuksen aikaa jokaiselle. Muistakaa nauttia. Huomisesta ei tiedä. Adios!

Tänään ollaan tunnelmissa

Hyväinen huomen. Mökin terdellä istun ja tuuli tuivertaa tukkaa, käy kiinni antaumuksella ja se tuntuu hyvälle. Pihapuissa osa lehdistä jo kellertää, etteikö olisi jo syksyn tuntua. Raskaan duuniviikon jälkeen tänne oli ihana saapua. Kuunnella luontoa ja hetken antaa olla vaan.

Mutta vain hetken. Tänään on juhlat ja se antoi etukäteistehtävää jo eilisille. Ulkotulet piti viritellä, paskahuussi tyhjentää, vieraiden pedit laittaa ja sen sellaista puuhasteluu. Ruokaostokset on sellaiset laajamittaiset ja ne tulee suunnitella tarkkaan. Kävin eilen uudessa lippulaivan koomarketissa. Iso on ja hieno. Ikävä puoli noissa halleissa on se, että mitään et löydä mistään ja ostosten tekoon menee aikaa. Olen hommannut sellaisen perässä vedettävän, pyörillä kevyesti rullaavan kauppakassin. Sellaisen mitä ikäihmiset käyttää, juu nou? On muuten hemmetin hyvä kapistus. Ihan ostin Ikeasta ja maksoi vaivaiset parikymppii, mutta kevyt on kantajan kantaa ruokansa ja muut tykötarpeet. Erittäin hyödyllinen ja oiva keksintö. Ja hei, mä alan olla jo ikäihminen...

Tänään saan vieraita aina Espanjasta saakkaa. Illan menyy on suomipainotteinen, ofkoors. Keittiön tervehdyksenä tarjoillaan lohipastrami vadelmamajoneesilla, sit syödään kokin salaatti, pääruokana sienipastaa ( totta kai, itse poimittuna. ) Sit tulee suomalaisia juustoja ja kaiken kruunaa marjaisa täytekakku. Oih, kuinka hauskaa onkaan pitää juhlat. Kuten jo varmaan olen todennut, niin tälle kesälle varsinaisia mökkivieraita ei ole ollutkaan. Martta on ollut lopun uupunut, eikä ole jaksanut juhlia järjestellä. Mut nyt on taas virtaa ja hyvä buugi.

Emäntä tuumailee...

Elokuun illat ovat parasta juhla-aikaa. On pehmeän tummaa ja lämmintä. Joskin tälle illalle taitaa tuo lämpö olla viiteellinen käsite ja liekkö tuota vettä rätkii. Mutta ei hätää, olen kattanut yläterden hellään syleilyyn ja viritellyt valot aistittavaksi. Silleen kiva, kun on olemassa suojaisa paikka, mut silti ulkona. Mikä onkaan ihanampaa kuin istua kynttilän ja lyhtein valossa, huopiin kääriintyneenä ja päihtyä iloisessa seurassa. Ei kai mikään ole se hauskempaa.

Juuri eilen puhuimme siitä kuinka sosiaalittomia olemmekaan olleet viime ajat. Asiaan tulee tehdä korjaus ja tuleva syksy onkin yhtä juhlaa. Suunnittelimme, että ainakin kolmet tupaantuliaiset pitäisi pitää ja mikäs siinä, syksy on pimeydessään juhlan aikaa. Ja aina alkusyksystä mua puree kulttuurikärpänen ja pitää juosta kaikenmaailman taidepläjäyksissä. Huomaatteko, mä taidan alkaa olla elossa taas. Luojalle kiitos hallelujaa.

Hei, sain torstaina verhot. Se oli joulu. Väsyneenä, työn täyteisen viikon jälkeen oli verhot pakko saada ikkunoihin. Tottahan toki, ne oli myös silitettävä ja kyllä se illan otti, mutta voi sitä onnea, voi sitä autuutta, kun sain ihastella verhottua kotiamme. Jossakin elämäni vaiheessa en ollut verhoihmisiä. Mutta kyllä täytyy sanoa, että ne tekevät kotiin sen pehmeyden ja kotiolomaisen tunnelman. Erityisen ihastunut olen makkarin verhoihin. Ovat jännittävät ja koko makkari sai nyt sen kaivatun ilmeen. Kaikki varmaan tietää, että r a k a s t a n kankaita ja ne ovat minulle hyvin henkilökohtainen juttu. Nyt koti alkaa olla jo siinä kunnossa, että saa tehdä sitä stailausta. Se on sitä parasta, mistä nautin suunnattomasti. Vieläkään en laita kuvia, koska ne väliovet puuttuu ja tekevät ikävän näköistä tunnelmaa. Katsokaas, kaikki karmit ja peitelistat puuttuu myös ja kaikki on vielä niin rujoo. Mut asiaan tulee muutos het syyskuun alusta ja sit pääsen kuvailee ja laittaa myös teille nähtävää.

Ei hitto, nyt emännän täytyy suoriutua kyökin puolelle. Vieraat tulevat jo puolilta päivin ja hyvä emäntä tekee mahdollisimman paljon valmiiksi etukäteen, että on sit aikaa seurustella vieraiden kanssa. Täytyy keretä myös tukkaa pikkasen kikertää ja laittaa punaa huuliin. Ehkä laitan kuitenkin pappeljotit siksi aikaa, kun ruoka nousee. On tukka sit kivasti kuohkea juuri parahiks, kun vieraat saapuu. Mahtavaa viikonloppua kaikille, juhlikaa kanssani!

Kaikki katoaa, hups vaan!

Lauantaiaamuissa on aina jotain spessua. Niissä on niin kuin mahdollisuus. En tiiä minkä, mut on vaan. Voi tapahtua ihan mitä tahansa ja sitä paitsi La voi voittaa myös lotossa. Hetkinen, onks lottoarvonta enää lauantaisin vai onks se siirtynyt Su? Ennen vanhaan se oli. Muistan sen, kun siitä haaveiltiin ja lujasti uskottiin, et nyt se napsahtaa kohdalle ja mä saan sen uuden polkupyörän ja suosikin vuosikerran kotiin kannettuna. Juu, ei kannettu, eikä saatu. Silti yhä uskon, että voitan La lotossa vaikka en edes lottoa.

Ehtoolliseks

Emäntä laittaa

Juhlittiin UK:n kans asunnon myyntiä. Rouva laittoi kystäkyllä ja nautittiin asiaan kuuluvia ruokajuomia. Kiva oli, paitsi. Mun massu ei sit kerta kaikkiaan tykkää enää juhlista. Nou alkohol, nou fuud, nou mitään. Helvetti, tää elämä menee ankeeks. Se on kauravelliä ja mustikkakeittoo listalla loppuelämän. Vähäks kiva hei. Käytiin saunas ja UK katteli mua ja mun mahaa ja tuli vahvasti siihen tulokseen, et hän on pannut mut paksuks. Alkoi väittämään, et mää olisin muka  suhteen alussa sanonut, et mulla on kierukka. Korjasin asian ja kerroin, et se on vain pieru joka siellä kiertää ja turvotuttaa. Hirvee möhö ja hankala olla.

Niin no...

Alkupalaks avokaadoa ja lohta

Eilen tunsin hetkellisesti hyytävää onnellisuutta ja suurta ihmettä. Olin het aamutuimaan ruokaostoksilla kasarmikadun äsmarketissa. Tehokas emäntä hoitaa illallistarvikkeet ajoissa ja näin säästää aikaa ruuhkahelvetiltä. Siinäpä sitten olin kassalla maksamassa ostoksiani, kun nuori ja  kuulakas kassaherra nappasi hihnalta mun saunasidukat ja sanoi, et näitä ei valitettavasti voi myydä mulle. Mulla lirahti pisut pöksyyn ja olin ihan et, JESSJESSJESS, nyt se kysyy multa henkilöpaperit ja reppana ihana luulee mua alle kolmekymppiseks! Voi tätä onnen päivää! Siinäpä olin jo kaivaa kuvettani esitelläkseni ( muka huvittuneena ) paperit ja kertoakseni olevan jo hyvän matkaa kuuttakymppii. Juu ei, alkoholia ei myydä ennen kello yheksää ja se oli viittä vaille. Te voitte ymmärtää minun tuskan ja pettymyksen. Hetken jo luulin...

Tattirisotto ja kanafaili

Niin kuka turpoo ja mistä

Tämän päivän suunnitelmissa on asunnon etsintää. Koneella nököttää hän ja tekee vertailuja. UK on exelmiehii. Hän sanoi, et kohteet pitää taulukoida ja näin tehdä järkiperäistä selontekoa. Mie en moiseen pysty, ihan mennään fiilispohjalta. Tosin, ei toi exelli ole huono ajatus. Tässä ei nyt fiilistelyt auta, on otettava järki mukaan. Niin mikä järki? Mun elollinen olemukseni ja syvällinen sieluni ei tunne sanaa järki. Ei ole järki. Ei ole. Järjen paikalla on musta aukko. Sinne niin kaikki katoaa, hups vaan!

Täältä tullaan elämä

Olen kuoriutunut rähmistäni ja uusi päivä koittaa. Lauantai on päivistä parhain. Mitä kivaa keksin? Lähtiskö kuvailee vai meniskö peräti Itikseen luuhailee. Pah, siellä on kuitenkin liikaa ihmisiä ja se alkaa ahistaa. Menen siis kuvailee. Menen sinne merenrantaan. Siellä on ihmisen hyvä ja vapaa olla. Otan mokat messiin ja teen pari kinkkuleipää. Ja nautin ihan perkeleellisesti. Hyvä idea. Aivan mahtava suorastaan!

Rakkauven ruusu

Fressii

Kerroin eilen siitä voittopalkinnosta ja positiivisuuden lumipallosta. Otin sen heti käytäntöön ja tunsin sisälläni valon pilkahdusta. Kovasti paljon mää yritin. Ihan väkisin toin tulevaisuuteen positiivisuuden ja ilon uhkakuvia. Syötän salakavalasti alitajunnalleni parempaa purtavaa. Teoria otti heti tulta alleen käytännössä. Oli hyvä fiilis.

Emännän valtakunta

Mun herkkujen herkku

Mun hyvään fiilikseen kuuluu viikkosiivous ja illallinen. Miksi rätin heiluttaminen on mulle niin rakasta ja se saa mut voimaan hyvin. Tuosta joku terapeutti voisi vetää jonkun järkiperäisen tulkinnan. Okei, suomi-iskelmä soittamaan ja muutamat muuvit. Huomasin jossain vaiheessa, että kaikki kaihtimet oli auki ja näkymä pihaan ja kadulle on esteetön. On saattanut ohikulkijalla oli lystiä, kun on seurannut vanhan homon jorailuu. Sillä heittäydyin vallan estottomaan liikehdintään, annoin vaan tulla. Se on tietysti sanomattakin selvää, että kaikkia ihmisiä kiinnostaa mun tekemiset ja tuolla noin kadulla kyttäävät. Ou jee.

Surulliset tulppaanit

Kalkkunafilee ja muut härpäkkeet

Rakastin UK:ta kolmen lajin gyrmeellä ja hän toi armaalleen tulppaanit. Täytyy tunnustaa, että pyysin niitä kauniisti. Varma kevään merkki on tulppaanihimo. Niitä on pakko saada maljakkoon, kertovat meille sen, että olemme taas selvinneet hengissä talven pimeästä koettelemuksesta. Tulppaani on valo. Tulppaani on rakkaus.

Kuplat kuuluu asiaan

Illallisen katveessa puhuttiin paljon asiaa. Sitä mitä elämältä haluaisimme ja kuinka menisimme sitä kohti. Ilmassa on paljon asioita, jotka odottavat tapahtumista. Mie olen vain niin hemmetin kärsimätön, kaikki pitäisi tapahtua imiididli. UK on järkiperäinen ja hei, voisko jopa sanoa, et mie oon meidän suhteen tunne ja hää on järki. Eiks oo fiksuu. Tunne rönsyilee, hötkyilee, höpöttää, haaveilee ja ei ole aina niin no, järkiperäinen. Mutta eilen kävimme siis ihan analyyttisesti ja tieteellisesti asioita läpi. Whot wii duu ja silleen. Saavuttaakseen unelmii, on niille annettava joku päämäärä ja tavoite. Niistä pitää tehdä todellisia ja mentävä kohti step bai step. Ei niistä muuten totta tule. Ja tämä jos mikä, ruokkii meissä positiivisuuden kantavaa voimaa. Pitää nähdä tulevaisuudessa mahdollisuuksia, kaikki on avoinna. Sinulle itselle kaikki voi olla mahdollista. Usko niihin ja itseesi.

Jälkkärinamii

No joo, nyt ollaan taas niin hypessä. Kyllä täältä taas alas tullaan, keskiviikkona vituttaa jo rankasti. Ihan sama, positiivistellään nyt. Tänään ulkoruokintaan parin ystävän kans. Siitä on aikaa, kun viimeksi ollaan tavattu. On ihana nähdä. Ystävät ovat tärkeitä ja parasta maailmassa. Milloin sinä olet ottanut yhteyttä hyvään ystävään? Olisiko aika päivittää ja käydä vaikka leffassa. Tuosta tuli mieleen, että Moonlight leffaa on kehuttu järkyttävän hyväksi. Se on pakko nähdä. Sitä siis. Adios!

Meissä on potentiaalia

Fraidei on seljätetty. Normikaavalla eli arjesta juhlaa. Emäntä ei tule juhlatuulelle ellei hän suorita kotitalousaskareita eli pese paskahuussia, heiluta rättiä ja muutoinkin rakasta kotia. On sanomattakin selvää, että taustalla soi suomi-iskelmä ja pikkasen pitää ottaa kyytipoikaa. Kuka hullu siivoaa selevitepäin?

Lämpöö

Aurinkoisissa tunnelmissa

Menin taas helepolla. Miten sitä nykyään ei muka jaksa laittaa viidellä lajilla ja leipoo leipänsäkin itse. Toista oli ennen vanhaan, Martta keitteli hillot ja hyytelöt. No joo, kotimatkalla nappasin restorantista alkupalaksi sushilajitelman, alkon kautta ruokaostoksille. Pääruokana pekoniin kääritty luomujauhelihapihvi ( oli pakko mainita toi luomu, kuulostaa jotenkin gyrmee. ) Sen kans uunijuureksii ja pekonisipulisoosi tahi muhennos. Jälkkäriksi kuulkaa aivan ihana kolmen kaverin valkosuklaavadelmajäde, tuoreet mustikat ja vadelmat, suklaa nyhdöllä ja loiskauksella amarettoo. Kylläpä mänt tuas kiel perseeseen.

Lempee

Iittalat kävi

Vivaldi vinkui taustalla ja asiaan kuuluvat kynttilät asettelin tunnelmaks. Tällä kertaa illallisella oli oikein tarkoitus. Katsokaas, hyvä emäntä rakastaa miestään vatsan kautta. Ja uskoo ken tahtoo, mut mää olen Ukkoni aika kiitettävästi lempinyt, jos massun koko määrä rakkauven. Hyvä ruoka, parempi mieli ja siitä päästään asiaan. Martta oli juoni ja otti esille yhteisöasumisemme raportoinnin. Annetaan reilusti palautetta puolin ja toisin. Ensimmäinen keskustelua avaava kysymys kuului: " Oletteko sitä mieltä, että me saattaisimme muuttaa saman katon alle?"

Serviisi

Vähän vihreetäkin

Palaute tänne päin oli positiivinen ja rakentava. Voisin tiskatessani järjestää ruokailuvälineet ryhmittäin kuivumaan niille varattuun välikköön. Sotken kuulemma ikävästi kaikki sekaisin ja näin ollen hankaloittavat rakkaani joka päivästä elämää. Vetosin kiireeseen ja lupasin parantaa tapani. Martan palaute ei ollut ihan näin yksinkertainen, mutta rakentava se oli ja hyvässä hengessä saimme yhteistuumin todeta, että meissä saattaa olla potentiaalia. Parisuhteessa on hyvä nostaa kissa ja kaikki muutkin kotieläimet pöydälle ja reilusti esittää asiat asioina. Toki, ennen sitä kannattaa lämmitellä ja tehdä se arki juhlaksi. On muuten aika hirveetä kuunnella, kun alakerrassa asuu hyvin toraisa pariskunta. Ovat ulkomaalaisia. Ukko huutaa akalle kuin hinaaja ja kuulostaa jopa väkivaltaiselle. Kuin tuollaisessa suhteessa voi elää? Eilen aloittivat päivän kello seittemän huutamalla toisilleen niin, että koko talo raikui. En kestäis. Mää haluun vaan rakkautta, rauhaa, lempee ja lämpöö.

Apetta

Mukana maku

Eipä siitä ole montakaan vuotta, kun viikonloput meni tehokkaasti bailatessa baariloissa. Tai siis on siitä jo aika monta vuotta. Olin rapiat kolkyt, oisko vielä joku kolmeviis, kun mietin, että en varmaan koskaan lopeta bilettämistä. Se oli niin ihanaa. Aina uudet vermeet päälle, lannetta retkutettiin teknon tahtiin ja kauheest paljon mentiin ja tultiin. Oih, olihan se ihanaa aikaa. On se vaan jännä kuinka muuttuu mielenkiinto. Juuri ehtoolla eilen mietin, et ei vähempää voisi yöelämä enää kiinnostaa. Se on kyllä hyvä, että voi ja saa olla tyytyväinen kotioloissaan, illallisen katveessa, rakkaan kuppeessa. Ei tuu, eikä oo mielihaluja maalimalle. On tyytyväinen ja onnellinen siinä hetkessä tässä ja nyt. Thänk gaad mai loord, en muuta sano.