Rakkautena KOTI

Täällä ollaan! Tietoliikenneyhteyksien ja aamuhetkeni kanssa. Ukkorähjällä ei mokkula pelittänyt, eikä ollut aikaa istua koneella. Sen verran haipakkaa oli kulunut viikonloppu. Kivasti saatiin homma käyntiin ja olen aikaansaannoksiimme tyytyväinen. Siihen malliin riehuttiin, että halusin tulla Matinkylään hiukka huilaamaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus, että olisin ollut Vuosaaressa viime yön. Kotiin ja omaan sänkyyn teki mieli ja on pakko ottaa pikku huili. Flunssa paska iski, enkä malta sairastaa, vaikka pitäisi. Nyt veto veks ja huono happi. Pakko ottaa iisisti. Harmittaa vietävästi. Purkaantuuko stressi näin ja pakottaa ihmisen aloilleen?

Oloinen huone

Ällöpaska laatta

Tämä räjähtää vko:lla 20

Lauantaipäivä oli pyhitetty tarveaineiden ja kalusteiden hankintaan. Olimme liikenteessä jo ysin maissa. Martalla oli pitkä lista ja painelimme sen kera Bauhausiin. Siellä kohtaavat hinta, palvelu ja saatavuus. Enkä ollut pettynyt nytkään. Pari tuntia ja kaikki oli hommattu. Isommat mainitakseni, valkoinen laminaatti ( tarjouksessa, osta 4 maksa 3.) 500 litraa valkoista maalia, suihkukaappi ym. ym. Jos nyt jollekin on vielä epäselvää, niin tuleva koti on valkoinen. Löysin sieltä myös sen maisematapetin ja sademetsä vaihtui Suomalaiseen koivikkoon eli kanttarellien lähteillä ollaan (Viivi! )

Tervetuloa!

Näkymä Martan neitsytkammioon

Näkymä ei niin neitsytkamarista

Iltapäivällä hankittiin uusia mööpeleitä. Nykyiset meni myyntiin uusille asukkaille, joten tarvetta oli. Kiersimme kaikki mahdolliset liikkeet ja yllättäin kaikki löytyi Kodin Anttilasta. Vaikka Martta on kermaperse rinsessa, ei tapani ole sijoittaa kalusteisiin ylettömiä summia. Näkö ja mukavuus ovat ykkössijalla. Tiedän aika nopeasti, mikä on minulle tarkoitettu ja mistä pidän. Tämä olikin hauskaa, menin Anttilaan, tsekkasin mestat ja ymmärsin heti, että tässä ne nyt on. Yleensä lyön kaupat lukkoon samantien, mutta nyt kiertelimme tarjontaa muuallakin. Turhaan. Palasin Anttilaan ja ostin valkoisen nahkasohvan, siihen löhölasse, ruokapöydän ja tuolit. Mun oli tarkoitus duunaa itse pöytä, mutta toi oli niin magee, että halusin sen. Pyöreä, retro, kiiltävä valkoinen. Siihen neljä turkoosin väristä tuolia. Ostin myös halogeenivaloja, ne on aika hauskat, odotan innolla näkeväni ne katossa.  Osapuilleen kaikki on nyt hankittu ja olen tyytyväinen. Rahaa vilahti monta tonnia ja se aina hirvittää. Mut mitäänhän ei ilmaiseksi saa ja kerran täällä vain ollaan! Hieno päivä, hyvät hankinnat ( kuvia tulee ajallaan.)

Hillitön partsi ( 12 metrii)

Ukkorähjä duunaa kattoo

Mitkä olikaan fiilikset, kun astuin ensimmäistä kertaa uuteen tyhjään, tulevaan kotiini?  Rappukäytävässä haisee curryjokupaskagulassi. Siellä ei siis tuoksu orvokki, eikä haise raha. Ollaan siis Itä-Helsingissä. En anna asian häiritä. Älkääkä nyt vetäkö hernettä nenuun, en ole rasisti, mutta vanha talo ja halvat hinnat. En epäile hetkeäkään, ettenkö tulisi viihtymään. Asunto on normi kerrostalo kolmio. Martan hehkutuksesta saattaisi päätellä, että kysymyksessä on joku hillitön kartano. Näin ei siis ole. Pohja on kiva ja seutu rauhallinen. Minä näen kaiken sieluni silmin ja asunnon jo valmiina. Täydellisen rempan myötä, siitä tulee oikein oiva koti. Ne muutamat hetket, mitkä olen siellä aistinut, vaikuttaa ihan lupaavalle. Olen mukavasti kulmassa ja sisällä asuu rauha, eikä sisällä tuoksu curry.

Ihan kaikki ei ole vaaleanpunaista unelmaa. Ikkunat on huonot ( remppa niihin on tulossa) ja sähköt mitä sattuu vanhaa viritelmää. Kellarikomero oli onneton, kylmä ullakkotila. Lukko on pakko vaihtaa, en tiedä avainten alkuperää. Parvekkeelta puuttuu lasitus, tahtoo ne ja se on kallista. Keittiön ja eteisen graniittilaattalattia oli alkuun järkky, mutta nyt olen siihen hyvin ihastunut. Toimii kuin väärä raha ja tahdon sen säilyttää. Kylppärin ja veskin kanssa on dilemma. Ne ovat siistit ( putkirempattu 2010) mutta kuosi on ällö. Viikonloppuna pesin ne katosta lattiaan, korjasin valot ja heivasin romut helvettiin. Mutta se kaakelin väri ei muutu. Niiden vaihtaminen on kallis ja työläs remontti. Siihen ei ole nyt vara. Katselin niitä pari päivää ja kummasti silmä alkoi tottua. Olin ajatellut, että vanhat laatat käsitellään sisustuslaastilla ja näin saadaan uudet pinnat, jotka hyväilevät Martan estetiikan tajua. Mutta sekin maksaa ihan sievoisia summia. Jossakin on mentävä riman ali ja päätinkin, että kokeilen kaakelien maalaamista. Haubausissa olivat sitä mieltä, että se on hyvin varteen otettava konsti. Päädyin siihen, että alaosan ruskea ja välitilan ällötys ornamentti maalataan harmaaksi. Kylppäriin on siis tulossa suihkukaappi, joten seinät itse eivät joudu kosketuksiin veden kanssa. Tämä on haaste, jossa tahdon onnistua. Jos homma kusee reisille, heitän kylppäriin pommin ja suljen oven. Hyvä siitä tulee...

Vaikka olotila ei ole paras mahdollinen, olen siltikin ihan liekeissä. Jostakin kumman syystä, nämä tämmöiset hommat ja asiat ovat jotenkin niin minua. Minulla on projektina koti. Kaunis uusi koti. Se tunne, kun vedät harmaalle ja paskaiselle pinnalle sen ensimmäisen puhtaan maalipinnan, saa minut lähes kyyneliin. Siinä on alkukantaista selviytymishaastetta. Pesänrakennus viettiä ja ennen kaikkea sitä, että saat asiat ja olosuhteet toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Rakastan ratkaista sisustuksellista haastetta, värimaailman toimivuutta ja tehdä rumasta kaunista. Niistä tulee se omin käsin tehty kodin onni, ettenkö sanoisi rakkaus. Homma jatkuu....