Kortti merimaisemiin

Eilisen hermopaineen jälkeen yritän tavoittaa rauhaa sielulleni. Käden vääntöä hinnasta, epävarmuutta kaupasta ja kiire duunissa. Se teki päivästäni hektisen. Hengissä selvittiin ja nyt mulla on uusi KOTI! Virallinen vahvistus tuli klo: 19.38 ja kaikkien osapuolien nimet ovat nyt paperissa. Huokaus, syvä huokaus. Vielä on paljon ( helvetisti) asioita liittyen varsinaiseen kaupantekoon, mutta siitä en ota paineita  (ai en?) Sitä varten on olemassa ammatti-ihmiset, jotka tietävät kuinka homma toimii ja etenee. Minä laitan vain nimiä paperiin ja kaivan kuvettani. Tai siis pankin kuvetta. Olo on samalla helpottunut ja odottava. Hyvin odottava. Avaimet luovutetaan minulle 23.3. Se sopii hyvin, saadaan sitä ennen Ukkorähjän hima kondikseen.

Uusi kotini on siis 3 huonetta ja keittiö. Tällä kertaa en kaada seiniä. Ainakaan vielä. Pohja on toimiva. Neliöitä 68,7. Keittiö menee ihan uusiksi. Se on kivan kokoinen, ja uskoisin, että saan sinne toimivan kokonaisuuden. Joko nyt saan sen kaasulieden? Ja kunnon jääkaappi, jenkki sellainen. Ja Apteekkarin kaappi, tahtoo. Muutoin remontti on aika helppo. Kaikki pinnat uusiksi, kattoja ja lattioita myöten. Mutta se on vain valkoiseksi maalausta, ehkä joku tapettiseinä johkin. Kylppärit on se probleema ( kylpyhuone ja wc ovat erikseen, nice.) Ne kaakelit on ällön väriset, mutta siistit ja hyvät. Kyllähän minä ne uusiksi puhaltaisin, mutta se on tällä hetkellä kustannuskysymys. Nielen ylpeyteni ja yritän hyväksyä ne. Olen selvitellyt, että kaakeleiden maalaus on mahdollista, mutta tuleeko jäljestä kestävä ja hyvä?

Talo sijaitsee lähes meren rannalla! Ja Martan avantoilukin on turvattu. Alue on vanhaa Vuosaarta ja ympärillä paljon vihreää ja vehreää. Osoite on Merikorttitie ja tajusin juuri, että se on minulle merkitetty. Onhan meri mulle rakas ja entisen elämäni juuret johtavat vahvasti merelliseen elämäntapaan. En voi olla muuta kuin onnellinen tulevassa. Ainut pelko tietysti on, että taloyhtiössä asuu hulluja huumehuuruja tai muuten vain häiriköitä. Mutta sitähän et voi etukäteen tietää. Välittäjäni teki kyllä tiedustelun isännöitsijälle ja järjestyshäiriöitä ei ole ollut. Toivotaan. Asuntoni makuhuone on suloisesti omassa rauhassa. Seinänaapureita ei ole, ainoastaan yläkerrassa. Se on kulmahuoneisto. Mikä myös mahtavaa, mulla on ihan hillitön, koko asunnon levyinen partsi ja ympärillä ei ole yhtään taloa ja tuijottavaa ikkunaa. Voin olla vaikka ilman verhoja. Talo on söpösti omassa rauhassa, mutta palvelut lähellä ja mikä parasta, pääsen Metrolla duuniin. Elämää helpottava tekijä on tietysti myös se, että nyt asumme Ukkorähjän kans naapureina. Aika jännää joo...

Huomenna lähtö sinne Tahkolle. Huomaatteko, että en ole kärsinyt matkakuumeesta? Nyt on niin paljon muuta kuumetta, että matkalle lähtö on vain itikan pissi valtameressä. Juuri nyt tuntuu sille, että ei malttaisi lähteä. Pitäisi päästä jo pakkamaan, tekemään remppaa, ostamaan keittiö ja valitsemaan maalit. Oikeastaan on hyvä, että asioihin tulee katkos. Irrottaudun asuntoasioista, nautin ulkoilmailusta, hyvästä seurasta ja vietetään hauskaa. Saan siitä hyvää energiaa kohdata tulevan. Näin on taas tarkoitettu. Otetaan rela! Jeah!

Sanomattakin on selvää, että tulen raportoimaan kaiken tulevan tänne. Seuraavat pari kuukautta on varmaan yhtä kotihimaremppaasunto postausta. Mutta sehän on vain mielenkiintoista. Kenelle on ja kenelle ei. Martta on ihan liekeissä ja yritänkin nauttia tulevasta. Muutot ja remontit ovat yleensä aika stressaavia, eikä pitäisi unohtaa sitä, että samalla ne myös antavat elämään uutta ilmettä ja kaivattua vaihtelua. Niin juuri, tätähän mää halusin!