Hötkyilevä arobubu

Maaninen vaihde on näköjään päällä, vain pakki puutuu. Liian aikaiset ylösnousut ovat tavoittaneet unisoluni. Virkeystaso lyö aivoille sata salamaa ja on turha yrittää armahtavaa unta. Olen valpas ja viriili kuin saalistettava eläin. Vai olenko peräti saalistaja yöttömässä yössä? On se kumma tuo ihmisen nuppi. Sitä et itse pysty ohjailee. Tiedostan kyllä, että turha hötkyily on heikkopäisten hommia, mutta en saa ajatuksia pysähtymään ja kierrokset vain kovenee. Siinä Unijukat jää äkkiä jalkoihin tai tukehtuvat omaan hiekkaansa. Voe ihmispoloa, hassu kapistus on hän.

Eilen Martta jo hötkyili. Varasin ensimmäisen keittiöfirman mittaamaan uutta kyökkiä. Lonkalta sovin tapaamisajan uuteen kotiin, mutta eihän se tietenkään myyjälle sovi. Joustamaton moukka, sanon minä. Meinaan tukehtua tähän sisustusenergiaani ja mun on pakko päästä tekemään jotakin todellista. Soittelin tärkeänä keittiöfirmoja. Se tyydytti. On hyvä ajoissa laittaa pyörät pyörimään. Martta on tunnettu siitä, että hommat tapahtuu ja totta helvetissä niin teen! Päässäni risteilee tuleva työjärjestys ja aika monta hauskaa ideaa on tullut. Ainut ongelma on se, että kaiken pitäisi tapahtua nyt heti. Otanko sen väliaskeleen ja annan itselle ja asioille aikaa. Ei oo ihmisellä kiire, tajua tollo!

Oikeasti minä r a k a s t a n näitä projekti luonteisia hommia. Siitä on seitsemän pitkää vuotta, kun viimeksi olen saanut itseäni tällä saralla toteuttaa. Uskokaa tai älkää, mutta ennen sitä, Martta muutti lähes parin vuoden välein. Levoton sielu. Erityisen haastavaa on se, että käsissäsi on tyhjä/ruma/haastava tila ja se täytyy saada eloon ja kukoistukseen. Omaan voimakkaan kyvyn visuaaliseen katsontaan ja näen kaiken tulevan sieluni silmin. Enkä lepää ennen kuin kaikki on toteutettu. Olisi mahtavaa, jos ei tarvitseisi ajatella talouspoliittisia vaikuttimia, vaan saisi toteuttaa villeimmätkin sisustusunelmansa. Sain mielestäni mahtavan idean tulevaan ruokailuryhmääni. Jätän tänne tuon lasisen komistuksen ja nyt tarvitsen uuden. Tätä just rakastan, on tarve ideoida ja suunnitella, enkä tyydy siihen ihan tavalliseen. Pieni estetiikan aivastus saa idun ja siitä se lähtee kasvamaan ja katso, kohta minulla on uniikki ajatus siitä mitä haluan. Jaan ideani täällä, kunhan aika on.

Eilen työkaveri sanoi, että miksi olen niin kireä. Sinunhan pitäisi olla nyt onnellinen. Kaupat varmistunut ja myynti/osto suoritettu. Oih, niin minäkin luulin, mutta kehonkieleni välittää näköjään muuta. Totta helvetissä olen onni, mutta en voi sille mitään, että olen innostunut. Tulkitakseni itseäni myönnän, että olen kuin viritetty jousi tai poukkoileva aropupu. Se on mun luonne. Kyllä kireyttä voi olla monenmoista. Tämä on sitä odottavaa laukkaa, pitäisi päästä jo toteuttamaan. Joku voisi tulkita hermojen heikkoudeksi ja kai se sitäkin on. Nyt ei pidä unohtaa meditoinnin rauhoittavaa vaikutusta. Juu niin ei pidä joo tiedän mitä häh täh?!

Sain eilen hyvän vinkin ( taas) kylppärin paskaällö laattojen remontoimiseen. Olen saanut useita hyviä ideoita ja vinkkejä blogini kautta. Aivan mahtavaa. Eräs hurmaava lukijani laittoi minulle linkin mestaan, josta saa kaikenmoisia sisustuslaasteja ym. Olinkin ko. firmaan heti yhteydessä ja ajatella, sellaisen kokonaisuuden voi toteuttaa suoraan ällölaattojen päälle. Ei tarvitse sitä vanhan purkua ja jälki varmasti on ainutlaatuinen. Olen häpi! Sekin ongelma ratkesi. Kiitos Viivi, kiitos blogi.

Kello on vasta kuus. Toppahousut on jo pakattu. Olisin valmis lähtöön. Mitähän nyt tekisi? Miks kalustefirmat ei voi olla auki 24 hoo, nyt olisi hyvää aikaa soitella ja suunnitella. Helvetti, kun olisi pahvilootia, alkaisin pakkaamaan. Taidan heittää ruhoni piikkimatolle, puhkon pahimmat höyryt ulos. Unijukka ota vielä hetkeks syleilyys, ole hellä!