Täys pää tyhjätkää

Se uusi keittiö tunkee verkkokalvoille ihan väkisin. Silmät rävähti auki klo: 04.23, enkä niitä enää kiinni saa. Uni ei tule. Tulee vain keittiö. Eihän tässä mitä, kyllä Martta valvoisi, mutta kestääkö terveys. Mielen sellainen ja muutenkii. Olisi se noloa, uusi koti olisi valmis ja Marttaa kuskattaisiin jakomieliparantolaan. Tai pumppu pettäisi viime metreillä. Hui, nyt täytyy olla varovainen...

Ukkorähjä osti eilen uuden auton. Voi hellanduudelis, sitä mielihyvän määrää! On se jännä, että aikainen ihminen taantuu lapsen tasolle. En siis minä, vaan hän. Soitti minulle tärkeänä duuniin. " Nooooh, nyt meillä on uusi auto. Hohtavan valkoinen. Kyllä teidän nyt kelpaa istua. Tilavat sisätilat ja peräluukku on automatisoitu. " Skoda, joku Superb jne. plä, plä, plää. Hän tuli hakemaan mut duunista ja toki myönnän, että auto on näyttävä. Mutta Martalta puuttuu se äijäautogeeni, enkä nyt voi olla niin innoissani ( lue; kiinnostunut.) En tietenkään pilaa toisen lapsellista iloa ja onnea, vaan esitän kaikki ne tärkeät kysymykset, mitkä olen tässä vuosien varrella jo oppinut. " Mikä kone, paljonko ajettu, rakas? Ai, onks tää turbodiisel, lähtee varmaan aika sähäkkään, on tää hieno, niin tilava. Kyllä nyt passaa." Mulle tärkeintä oli se, että saan säädettyä sisälämpötilan omalle puolelle erikseen. Ei tartte mökkimatkoilla tapella, kun Martalla on jo kuumat aallot ja Ukkoo paleltaa. On se tekniikka upeaa. Eikä nyt käy kieltäminen, vaikka auto on vaan joku Skoda, niin näyttää ihan Mersulle. Se on tietysti Martan egolle sopivaa, ja tunsin myös lämmintä hellyyttä toisen onnesta. Niin tunsin.

Sain eilen pankinjohtajaltani lopullisen version laina-asioistani ( eiks kuullosta hienolta?) Mun pankinjohtajaltani! Toden totta, mulla on nykyään aika hyvät välit pankkiin. Oikeasti hän on yhtiökumppanin pitkäaikainen asiakas ja tullut myös minulle tututksi. Hän hoitaa kaikki meidän laina-asiat. Tällainen koneksuuni on kultaakin kalliimpi ja tärkeä. Enivei, elämässäni on ollut aikoja, että pankista syljettiin päälleni ja naurettiin ulos, jos kävin siellä luottoa anelemassa. Kyllä tämä tämmöinen hivelee itsetuntoa. Mut siis joo, voitteko kuvitella, että asunnon myymisen myötä, mun asumiskustannukset tippuu yli puolella kuukaudessa! Ja se on aika paljon se! Olen häpi, rili, rili häpi!

Viikonloppuna ei tarvitse turhautua. Nyt on hommoo joka lähtöön. Edessä on Ukkorähjän kodin loppusilaus, se on sitä mukavaa touhua. Käydään ostamassa verhot ja muutakin tuikitarpeellista sisustuselementtiä. Siinä sivussa Marttakin saattaa jo hommata kalusteita uuteen kotiin.  Tuskin maltan odottaa. Enkä siis malta. Harmillisesti on hoidettava vielä tänään työvelvoitteita, muuten olisin jo menossa johonkin huonekaluhelvettiin. Pitänee yrittää rauhoittua. Mitä se on? Onks se jotakin syötävää? Vai liittykö se jotenkin kansantalouteen? Outo termi mulle. Olkoon. Turhautumatonta viikonloppuu jokaiselle säädylle ja säädyttömälle!

P:S Voisiko joku tyhjentää tän mun pään? Siellä on liikaa asioita. Ei mahu.