14.7.2019

Paluu todellisuuteen

Stop. Pysähtyi meininki kuin seinään. Stop. Vastakohta Tallinnan humuun, täydellinen rauha ja hiljaisuus täällä möksällä. Ihanaa. Eilen äänettömyys tuntui hetken painostavalle korvissa. Niin käy aina, kun tulee citimölöstä tänne. Botski lähti kello kakstoista, aamulla pakkaaminen ja kämpän siivous. Martta ei jätä törkyä jälkeensä. Laivalla porukkaa, seisot autojonoissa, vaelletaan kuin sopulilaumat. Oltiin nopsii, heitettiin vaan kamat himaan, äkkiostokset lähikaupasta ja suorinta tietä tänne. Vielä tällainen tehokas loman lopetus, zeniläinen rauha ja loma on tehnyt tehtävänsä. Ei ku duuniin. Lopussa aina haikeus siitä, että taas yksi kesä on menneen talven lumia. Voih ja oih.





Elämä on sarja lähtemisiä ja tulemisia. Sitä eilen pohtimaan. Aamulla vielä toises maassa ja jo kello neljä ihan toisaalla omas maassa. On lähdetty ja on tultu ja siinä välissä on saattanut tapahtua ja sattua vallan vaikka  mitä. On kokenut paljon, aistinut ja nähnyt. Sen siitä saa, kun lähtee ja sitten pääsee palaamaan. Eikö oo jännä. Olenkin sitä mieltä, että aina kannattaa lähteä. Palaamaan pääsee ja lähtemällä saa paljon. Puhumattakaan siitä, että on tällainen mesta mihin voi palata. Kiitetty on hän. Onnellinen on hän. Nöyräkin tulee oleman. Kiitos taas Tallinna. Jätit jälkesi minuun ja sain paljon. Ja koti on tietty aina koti.





Hitsi, taas kerran olo on inspiroitunut. Tallinnassa on vaan jotain sellaista selittämätöntä, joka vaikuttaa minuun energisoivasti ja valaa uskoa itseeni. Jos ihminen on syntymälahjana visuaalinen tai sanoisiko näin, että se on iso osa elämääni. Kaik kaunis ja kekseliäs jollakin tapaa ruokkii meitsin sieluu. Se on kumma, joka reissun jälkeen minussa herää pikku taiteilija ja palavasti haluaisin tehä ja toteuttaa kaikkee fantsuu. Aikansa se kestää, kunnes taas uinahtaa ja tilalle astuu turpea tyytymättömyys. Olisi niin hienoo, kun olisi kakkoskoti/ateljee Tallinnassa, jossa saisi mielin määrin toteuttaa ihtiään. En tiiä, onko tämä nyt vaan joku typerä päähänpinttymä ja miks ajattelen niin, että siellä luovuus pääsee kukkimaan ja voisi leikkiä kokopäiväistä luojaa. Miks ei muka täällä. Miks siellä. Onko typerää haihattelua vai osa unelmaa, jota kohti pitäisi suunnistaa. Ai dont nou.





Ei meilläkään kaikki mene aina niin kuin siinä suomeruottalaisessa ohjelmassa. Reissu sinne Aatriumiin (se ihana sisustushelvetti) ei mennyt käsikirjoituksen mukaan. Lähdettyämme liikenteeseen auton moottorivalo syttyi. Ollaan menossa jo pitkin hiwaytä ja siellä liikenne on aika lujaa. Rva:lla pelko siitä, että matka päättyy sinne niin keskelle sitä jumalatonta liikennettä, huh. Päästiin kohteeseen ja toiveena tietysti päästä myös takas. Ja yleensä takas Suomeen. En jäänyt tätä suremaan, koska paikka valtasi minut innostuksella. Täällä on ihan kaikkee. Olin lähtiessä ajatellut, että voisin ostaa uuden sähkötupakin. No, siellä niitä oli ja tein kaupat. Maksan luottokortilla, joka ihmeekseni ilmoittaa, että kortti on suljettu, ei voi käyttää. Minä tiedän, että kortilla on luottoa ja pikkuhiljaa tajuntaani iskee väärinkäytön mahdollisuus. Apua, jos se on jotenkin kaapattu, niitä tapahtuu nykyään paljon. Ei kun soittamaan pankkiin ja selvisi, että kaksi viimeistä laskua on maksamatta. Saatanan posti, en ole saanut laskuja kahdelta viime kuulta, enkä mä todella voi muistaa, olenko jo maksanut vai jättänyt maksamatta. Joo, siirryn e-laskun maksajaksi. Ei ole posti enää posti, paskalaitos ja teen sinne reklamaation. Eikä siinä mitä, mutta olin laskenut kortin varaan, että saan ostaa uuden valaisimen ja jotain kivaa pientä. Vitutti, raskaasti, mut UK pelasti omalla kortilla.





Menemme valaisinmyymälään ja eteeni ilmestyy juuri sellainen valo, josta en osannut edes uneksia. Tämä se on, otetaan tämä. UK kaivaa kuvetta ja ei löydä omaa korttiaan, millä oli tarkoitus maksaa. Okei, etsitään tilalle toinen kortti, mutta missä on kadonnut. Olimme käyneet vähän aikaisemmin nostamassa cashia ja UK oli yksinkertaisesti unohtanut korttinsa automaattiin. Kiirellä taks sinne, eikä korttia tietenkään enää näy missään. Onni onnettomuudessa, automaatti oli pankin yhteydessä ja ystävällinen virkailija oli avannut luukut ja katso, kortti löytyi sieltä! Pikkasen meitä kirpas ja muutama hikikarpalo vierähti molemmilta. Vielä pikku pelko siitä, että lähteekö auto käyntiin ja kas, hetken ajettuamme, se moottorivalokin sammui ja loppu hyvin kaikki hyvin. Kaks vanhaa horiskoo maalimalla.




Muutoin loppuloma meni loistavasti. Olimme perjantaille varanneet hieronnat ja spaan Viimsi-kylpylästä puolen tunnin ajomatka Tallinnasta. Oih, mikä ihan keidas. Paikka on kielletty alle 18 vee ja satuimme sinne juuri oikeaan aikaan. Arkena päivällä, eikä porukkaa ollut ahistavasti. Hieronta oli loistava ja paikan suola&hunaja, sekä mutasauna oli kyllä mieltä kohottavat. Kaikkia kivoja saunoja ja altaita niin, että kyllä siellä kolmatta tuntia vierähti. Tästä tulee nyt joka reissun vakiokohde. Voin todella suositella, jos haluat relaa yleellisen oloisesti, mutta halvalla. 2x hieronta ja spa yhteensä 120 erkkii. Suomes olisi UK:n orienthieronta maksanut sen verta.




Viimeinen ilta ja viimeinen ateria. Siihen kannattaa satsata. Yksi Tallinnan The ruokapaikoista on Telegraaf hotellin yhteydessä oleva Tchaikovsky. Paikka on hienostunut, juhlava ja pikkasen tyyriimpi kuin noin yleisesti. Mut hei, kyllä oli hintansa väärti! Olimme ruokataivaassa ja saimme niitä kaipaamiani yllätyksiä. Itseasiassa menyyssä ei ollut yhtään heikkoa lenkkiä. Kaikki parasta plaatua alusta loppuun. Palvelu loistava ja meillä oli oikein onnistunut illallinen ja hyvähyvä mieli. Neljän lajin maistelumeny, juomineen maksoi 180 erkkiä. Suomes tämä vähintään tuplat. Nyt oltiin kuitenkin oikeassa gyrmeeravintolassa. Vahva suositus. Paikan Pavlova sai minut kiljahtelemaan ihastuksesta! Haluan myös lisätä tähän, että nyt lopetetaan se morkkaaminen huonosta palvelusta Tallinnassa. Koko reissulla sain erinomaisella englantilaisten kielellä tarjottua hyvää, jopa loistavaa palvelua. Piste.




Olo on onnellinen ja tyhjä. Tehokas loma takana, mutta en voi vastaan väittää, ettenkö olisi voinut vielä jatkaa. Mut semmoista se aina on. Kyl se siitä taas lähtee. Huominen vielä hetken nykyttää, mut sit päästään rytmiin ja rutiiniin. Hyi, kuulostaa hirveelle, mut oikeesti mie olen rutiiniorientoitunut, stressaava hermokimppu. Se on sitä todellisuutta ja loma vain pelkkää unelmaa. Eikäpähän sitä tietäisi kuinka ihanaa lomailu on, jos ei välillä olisi sitä arkea. Kauheen yksinkertaista. Sitä kohti. Onneks on kesää jäljellä!

P:S Mulle parhaat mahdolliset kesäkelit. Siks nautin. Just hyvä näin (nyt tulee turpaan, sori.)

PP:SS Muutama elämän menoa kuva Tallinnasta.


11.7.2019

I love Tallinn

Kylläpä aika rientää kuin siivillä. Uhkaavasti mennään loppuviikkoon, ei auta itkut markkinoilla tai tässä tapauksessa voisi kai sanoa ostoskeskuksissa. Ollaan meinaan kierretty eräskin ostoshelvetti. Ei sillä, että olisi niin tähellistä, mutta kun on pitänyt etsiä juttuja. Samalla löydetty kolme uutta keskusta, osa vahingossa ja osa ihan etsien. On se kumma kuinka lomalla päivät loppuu liian nopeaan. Rytmi tämä - ihan rauhas hyö lähtee aamupäivästä liikenteeseen. Hutkuillaan päivät ja kuuden maissa kämpille. Lepo ja siistiytyminen ja ei kun syömään. Illalla takas ennen puolta yötä ja arvata saattaa ettei tartte paljon lampaita laskeskella. Rva. on autobaanameluun jo tottunut ja nukkuu kuin possu. No, yks yö piti tiukilla, kun huushollissa oli murhaaja. Sitä piti huutaen pois ajaa.

Jimmy Nelsonin...

....huikeita kuvia!


Tiistaina oli sateinen päivä ja vietettiin se Ulemiston (en osaa etsiä sitä uu kirjainta missä on pilkut päällä) ostoskeskuksessa. Mentiin ensin vahingossa vieressä olevaan (uusi?) T1 Mall of Tallinn, minusta se vaikutti uudelta ja kivoi juttuja sielläkin. Alet hoidettiin kuitenkin jo tutuksi tulleessa Ulemistossa ja syötiin kevyttä kenttälounasta. Olen tämän aikaisemminkin todennut. Tallinnassa on kunnon alennukset ja myynnissä hyvää tavaraa. Sillon kannattaa tehdä hankintoja. Ostin kolmet kengät, noh yhdet exsälle tuliaiseksi. Enkö oo kiltti, kun exää muistan. Tee-paituleita muutamia ja mittee vielä, en nyt muista.

Ravintola Pegasus

Herkkuu

Fisuu


Illaksi oli pöytä varattu kovasti kehutusta Rataskaevu  restorantista. Paikka nasta ja rento, ruoka jees, mutta ei yllätyksellinen. Täällä on jotenkin tottunut siihen, että parempaakin parempi ravintola yllättää sut. Ja sitä mie odotan. Ei tää pettymys ollut, en sillä. Edullinen oli, kahden hengen finedining 70 erkkii. Illallisen jälkeen käytiin raatihuoneen torilla ottamassa yömyssyt. Siinäpä se päivä huitas ja illalla maistui uni.


Pentti Sammallahden...

....koskettavia kuvia!


Keskiviikko heräsi aurinkoisena ja päivästä tehtiin Telliskivi ja Fotografiska. Elämyksellinen monella tapaa. Näyttelyt upeita! Suomalaisen Pentti Sammallahden kuvat kosketti kovin, puhumattakaan Jimmy Nelsonin matkaa maailman ympäri. Olin sanaton. Olin äimänkäkenä. Museo hohti uutuuttaan ja kaik oli niin hienoo. Nautittiin yläkerran restoranttissa lounas pitkällä kaavalla ja nyt täytyy sanoa, että se yllätti. Taputtelin turpeita pikku kätösiäni ja makumatka oli suussa sulava. Teimme niin, että katsoimme ensin kakkoskerroksen näyttelyt, sit lounasbreikki ja vikaks kolmaskerros. Sai niin sielu, kun ruumiskin ravintoo. Jälkkäriksi nautittiin Robert Doisneau näyttely, joka löytyy Juhan Kuusi Dokfoto keskuksesta Telliskivessä.


Jimmy Nelsonin matka...

...maailman ympäri


Käytiin kämpillä vain kääntyy ja Rva. lisäs pikkasen puuterii ja vaihtoi parempaa ylle. Tehtiin kevyt käppäily vanhaan kaupunkiin ja sieltä aperitiivokselle kauppakeskus Solarikseen  (taas kauppakeskus.) Tämäkin oli kiva uusi tuttavuus, hillitön terde kattojen yllä. Arska paistoi ja meno oli kuin Monacossa konsanaan. Kivat maisemat ja maistuva olut, UK:lla ginijatonickki. Varsinaista illallisvarausta ei ollut, mentiin ihan mututuntumalla. Kohdalle sattui Italialainen (molemmat tykkää) Da Rocco. Eikä ollut hei pettymys. Autenttinen, kokkia myöten ja hitokseen maukas ruoka. Pieni, tunnelmallinen, rauhaisa keidas vanhassa kaupungissa. Kyllä se kuulkaa tässä iässä on tärkeintä, että saa kunnon sapuskaa ja hyvää palvelua. Se on tie meittin sydämiin. Oltiin kiitollisia ja vyöryttiin takas kämpille. Ei käyty myssyillä.

Se kuulu, Robert Doisneau

Yömyssyt

Da Rocco Lai 6 kadulla


Tänään Rva. heräs ajoissa ja innostuin kuvailee heräävää vanhaa kaupunkia. Oli oikein antoisa reissu. Hitsi, kun on mukavaa vaeltaa sen kameran kans. Tallentaa sitä, kuinka minä näen näkemääni. Kaikes rauhas. Välillä kävin nauttimassa nisuciinot (pulla ja cappucino) ja saatoin huomata muutaman tunnin taas vierähtäneen. Aika on lomalla eri. Juokseva. Siitä himaan, pikku lepo, suihku ja menoks. Kas, minnes muualle kuin ostoskeskukseen. Tällä kertaa kyseessä Aatrium-ostoshelvetti. Auts, aika ihana paikka! Etsimme ja löysimme uuteen putiikkiin kattovalaisimen ja muutakin pikkuista tarttui mukaan. Paikassa on yhden katon alla useampi sisustusputiikki ja voin todella suositella, jos tarvetta löytyy ja vaikka ei löytyisikään, niin sieltä löytää vaikka mitä kivaa. Hinnat pikkasen edukkaammat kuin meillä ja mä voin sanoa, että tein Löytöjä!

Solaris terde varjoin alla


Kello on värttiööversekstitiiu ( eli alkuilta) ja UK vetää päiväsikeitä, mie en malta. Jossain vaiheessa on päivitettävä blogi. Taidan aukaista kohta fressupullon ja laitan lilaa luomeen. Ei ole pöytävarausta tehty, mutta tuumailimme uusintaotosta viime reissulta ja voisimme mennä Farmiin. Se oli kupsakka kokemus ja paikka sen verta iso, että eiköhän sinne aina kaks näin pien pyllystä mahu. Ja jos ei mahu, niin mennään muualle. Kyllä täällä kuppiloita riittää. Se on moro ny! Tääll on kivaa.

9.7.2019

Tallinnassa ollaan

Tere, tere täältä Tallinnasta. Loman kakkososa on lujaa vauhtia menossa. Mokat on huitastu huiviin ja katson töllöstä paikallista aamuteeveetä. Yritän ymmärtää kieltä ja sehän siinä onkin niin hassua, et tavallaan ymmärtääkin mut sit ei kuitenkaan. Olisiko vähän hienoo hallita Viron kieli, samoin kuin se Espanja. Nää on mun henkisen kodin kielet. Jotensakin molemmissa tulee aina se hassu tunne, et kuin kotiinsa tulis. Ehkä olen ollut jossakin elämässäni Virolainen. Niin kuin Speinialainenkin.

Vasen yläkulma on meidän lomakoti

Näkymä ikkunasta


Asunto missä kortteeraamme on hurmaava, vanha, entisöity puutalo. Tilaa on kivasti, lomakoti on siisti ja kaunis. Pitkä miinus tulee siitä, että sijainti on vilkkaasti liikennöidyn tien aivan vieressä ja meteli makuhuoneeseen on Rva:lle tuu mats. Onneksi olohuone/keittiöstä löytyy hyvä vuodesoffa ja mie nukun tässä. Kyllä meteli kuuluu tähänkin, mutta viime yön sain nukuttua ilman tulppia. Vanhaan kaupunkiin on lyhyt kävelymatka. Yleensä olemme aina tuolla sataman puoleisessa kaupunkipäädyssä ja nyt siis aivan vastakkaisella suunnalla. Oikeastaan hyvä, sillä vanhan kaupungin riennot ovat vieressä ja tulee nähtyä tämä puoli kaupungista. Saavuttuamme Su asunto oli myös auringon lämmittämä ja ei puhettakaan, että ikkunat olisivat yöllä auki, koska se meteli. Mutta onneksi ja luojalle kiitos, täällä on oikein sopiva lomalaisen kesäkeli, eikä kuumuus pääse ahdistaa. On se kauhiaa, kun ihminen on tämmönen mikä on. Herkkä herneperse. Milloin on liikaa metelii, milloin kylymä, milloin kuuma, milloin liian valoisaa, milloin liikaa hajua ym. ym. Ei oo heleppoo ei.

Merillä

Pegasuksen taivaallinen kana


Matka meni mukavasti. Ei varmaan koskaan laiva ole ollut niin ihanasti väljä. Vaikka ollaan heinäkuussa ja hetken jo pelkäsin, että botski on tupaten täynnä lomamatkajaa. Mut ei, koska se lähti varttia yli kolme, niin siinä ei ollut niitä päiväkävijöitä, eikä näin mitään ruuhkaa. Aika kiva. Saavuttuamme kohteeseen asettauduttiin taloks ja käytiin lähimarketissa hakee aamiaistarpeet. Sitten lähdettiin ruokailemaan vanhaan kaupunkiin. En ollut varannut pöytää, enkä sen ihmeellisemmin suunnitellut illan ravintolaelämystä. Koska ollaan vanhassa kaupungissa, muistin ravintola Pegasuksen ja suunnistimme sinne. Tarjonta ei pettänyt tälläkään kertaa ja erikseen tulee mainita paikan leipä. Se on taivaallista. Meille on kehkeytynyt sellainen tapa, että saatetaan käydä jälkkärillä jossain muualla. Kävimme nauttimassa torttukahvit hurmaavassa kahvilassa raatihuoneen tortilla. Ilta oli siinä ja massut täynnä.

Kolgan kartano, siellä muuten kummittelee

Kartanon sisänäkymiä

Vähän ollaan jo kallellaan


Maanantaille tulikin yllättäen kiinnostava ja innostava pikkureissu. Valokuvausystäväni on samaan aikaan Virossa ja häneltä tuli viestiä, että kiinnostaisiko kuvaussessio Kolgan kartanossa. Se on erittäin mielenkiintoinen kohde noin 50 kilometriä Tallinnasta. Päivillä oli mallit varattuna ja homma hanskassa. Mie vaan saavuin paikalle ja annoin kameran laulaa. Huh, pitkästä aikaa henkilökuvaa ja millaisessa miljöössä!! Täytyy myöntää, että oli ihanaa "syttyä" taas kuvaamaan. Ilta oli mitä parhain ja samalla tuli nähtyä upea paikka, jota voin todellakin suositella piipahduksen kohteeksi. Laitan kuvamatskua vähän myöhemmin.

I love Tallinn


Aamupäivällä tutustuimme miehitysten ja vapauden museoon Vabamu. Olin osannut varautua koskettavaan elämykseen ja täytyy sanoa, että hiljaiseksi veti janhusen akan pojankin. Täällä Virossa museot ovat rakennettu mielenkiintoisella ja interaktiivisella tavalla. Ne todella vie sinut mennessään ja olet siinä todellisuudessa. Jokaisen Viron kävijän tulisi käydä ko. museo. Oppii ymmärtämään tämän maan historiaa ja menneisyyttä. Alan olla hitusen perillä maan menneisyydestä ja täytyy sanoa, että kunnioitukseni tätä pientä ja sisukasta kansaa kohtaan vahvistuu kerta kerralta. Toki, jokaisella kansalla on omat mörkönsä menneisyydestä, myös meillä omat sisällissotamme. Mutta täällä kaikesta sorrosta ja vainosta on kulunut niin vähän aikaa, se on itsellekin tuoretta ja vielä muistissa. On ollut huikeaa seurata tätä kaikkea kehitystä mitä täällä Tallinnassa onkaan tapahtunut parissa vuosikymmenessä. Hienosti ovat päässeet jaloilleen ja kaupunki on upea todiste siitä. Mie vaan niin fanitan Tallinnaa. Ja jos saan sanoa, niin kerta kerralta ihastun ja rakastun enemmän.

Onpa ihanaa, kun ei ole kiire. Nyt vietetään täällä koko viikko, eikä tartte hötkyillä. Ilma on snadisti sateinen ja voi olla, että Telliskivi vaihtuukin kylpylään vai pitäisikö mennä ostoshelvettiin aleilemaan. Just niin kiva, kun voi lennosta vaihtaa, kun ei tartte kiireillä. Illaksi olen varannut pöydän Rataskaevu restoranttiin. Sitä odotan paljon, on yksi parhaista ja tämä jo kolmas kerta, kun olen pöytää yrittänyt varata. Eli nyt onnisti ja eiks sitä sanota, et kolmas kerta toden sanoo.

4.7.2019

Fiftisixti

Hei hopsansaa! Jos nyt olen sattunut valittamaan, että on niin kuuma, en sitä sillä tarkoittanut, että pitäisi tällälailla pakastaa. Istun vällyihin kääriintyneenä terassilla, en anna periks vaikka pikkasen vilu kapajaakin. Sauna on tulilla, kohta pääsen lämmittelemään. Piti kuulkaa, ihan mökkiin panna lämmöt päälle. Kova, kylymä tuuli on rieponut monta päivää. Tarvitaan lämmitystä heinäkuussa?! Oliko se ilmastonmuutos, jonka piti tehdä kesistämme helteisiä. Nyt ei ihan tunnu sille. Helteiselle nimittäin. UK:lla oli aamulla pipo päässä. En valita. En todella. Minulle just sopivat kelit. Mut jos ihan vähän sais lämpöö...



Rva:lla oli tänään siivouspäivä. Jösses, kun olikin mukavaa touhuta. UK lähti jo aamusta kaupunkiin, eikä ollut jaloissa pyörimässä. Sain rauhas siivota. Oltiin pesty kaikki matot jo viikolla ja sekös just houkutti siivoamaan. Pesin nurkat, vaihdoin vähän järjestystä ja eliminoin ylimääräistä. Oli niin ihanaa laittaa tuoksuvat, puhtaat matot lattioille. Tein oikein kauniin kukka-asetelman kuunliljan lehdistä. Siinä vasta kaunis viherkasvi, en tiedä viihtyykö sisällä maljakossa. Katsotaan, sanoi puutarhuri.




Olen raivannut mökkitonttiakin. Kaiken maailman rotiskometikköö on mennyt sileeks. Siihen on tullut oikein himo. Se on vaan luojan lykky ettei meillä ole moottorisahaa käytössä. Rva. saattaisi innoissaan pistää koko tontin sileeks. Tulisi aakeeta laakeeta. On se hyvä välillä "siivota" ulkotilojakin. Siinä näkee oman kättensä jäljen ja on ylen mukavaa saada puuhastella kivoi juttui. Enkä mie osaa olla tekemättä mitään. Mie relaan, kun saan tehdä.

Kyllä minä pilviäkin möllään

Arjen realismia.


Olen joka päivä käynyt vesijuoksemassa. Hitto, kun se tekee hyvää. Kropassa tuntuu paremmalle, siihen varmasti on vaikuttanut myös joka iltainen sauna - joogha ja pilates lauteilla. Jopa siinä määrin, että olen valmis tulemaan ihmisten ilmoille. Tekee jo mieli hitusen säpinää. Mut erittäin hyvä ratkaisu lomalle juuri tällainen. Ensin viikko omas rauhas pöpelikös ja sit kaupunkilomalle. Ihanoo. Saapi sielukin ravintoo. Eka viikko ravittiin pelkästään ruumista. Juu nou? Tallinna ruokkii sielua.




Pikku koira on ollut meittin kans lomalla. Mä olen täällä ihan sydän syrjällään, kun huomaan hänen olevan jo vanha ja väsynyt herra. Hänellä on vielä hetkensä ja aamuisin on pirteä kuin pupujussi. Syö hyvin eikä mitään kipuja ole. Vetäytyy paljon omiin oloihinsa, eikä jaksa kauheesti enää seurustella. Tällä lomalla on yllättäin kaivannut syliin ja sänkyyn. Mä niin annan sille kaiken rakkauteni. Mietin jopa, että en varmaan koskaan ole ihmistä kohtaan tuntenut tämmöistä syvää tunnetta. Tai no, ei niitä kaiketi voi verrata, mutta eletään niitä aikoja, että luopuminen voi olla lähellä. Tuli vain jotenkin sellainen tunne. Mutta rakkauksia on niin eri. Näihin pikkusiin rakastuu lapsen lailla. Ihmis-suhteissa ollaan enemmän aikuisii, eikä se ole ihan niin pyyteetöntä. Näin mää sen saattaisin ajatella.



Mutta Pikku koiralle tehdään kaikki mahdollinen, että hänellä olisi mahdollisimman mukavaa ja ressivapaa loppuaika. No niin, nyt alkaisi keli vähän kääntyä. Tuuli on enää pieni liplattelu ja aurinko näyttäytyy. Alkaisiko shaali ympärilläni olla jo liikaa? Ihanoo, kohta pääsen löylyyn. Otankin oikein kipakat. UK on tuloillaan, eiköhän se viimeistään kello kymmenen ole perillä. Aikasemmin on melkein turha odotella. Ettei hän vaan pakene Rva:n siivousintoa. Tulee varmasti tarpeeks myöhässä ettei tartte enää Rva:n käskyttämänä pomppia. Ymmärrän sen oikein hyvin. Niin minäkin tekisin. Siivoava elämänkumppani voi olla haasteellinen. Joskin sellaisessa suhteessa oleva voi olla varma siitä, että koti on aina siivottu ja kunnossa. Vähä niin ku fiftisixti.

P:S Olen muutaman taidekuvan kerennyt filmaamaan :)

29.6.2019

Lomautettu lamautuneeksi

Suonette anteeksi, jos ajatukseni on viheliäisesti viipyilevä tai muutoin vaan outo. Armon vuonna 2019, juuri tänä nimenomaisena aamuhetkenä, kellon ollessa kahdeksan kolmekymmentäneljä minä vietän virallista ensimmäistä loma-aamua. Siksi ajatus on mitä on. Mitä pidemmälle eilinen päivä ehtyi, sitä väsyneemmäksi tunsin mieleni ja kehoni. Annoin itselle luvan jäädä lomalle ja siitäkös se väsy. Sellainen pohjaton, jota oli ihan pakko paikata lasillisella, jos toisellakin, ihan sitä itteensä eli kuplivaa. Saavuttuamme paradiisoon, UK painui suoraan maate, Rva. ei malttanut. Hän halusi arjesta juhlaa ja tehkää hyvin ja ottakee. Meillä oli loman aloitusjuhlat. Pienet ja vaatimattomat, mutta kyllä Rva:lla oli nuttura lupaavasti vinossa ja ah, kun mie niin nautin ylen kylläisesti. Väsy helpottaa mutta aivokapasiteetti huutaa tyhjyyttään ja joku onneton ajatuksen tapainen kimpoilee seinästä seinään tyhjentyneessä aivotilassani. Oih, tätä ihanaa tyhjyyttä ja rauharauha.



UK täyttää tuossa vieressä sudokuja. Nautimme viilentynyttä mokkaa ja hetki on pysähtynyt tähän. Maisema on tummahko ja täysin tyyni. Ihan hiljaa muutaman pisaran sateli ja välillä tuulinen puuska ravistaa lehtiä puissa. Niistä tulee kiva ääni, sellainen tussahdus. Vastarannalla huutelee metsäkyyhky ja linnut piipittävät jotenkin väsyneesti. Liekkö hyökii lomalla. Olen jotensakin ekstaasissa ja herkuttelen välillä tällä ihanalla ajatuksella joka kiteytyy neljän kirjaimeen L O M A. Olen siunattu ja just nyt kaikki tuntuu hyvälle. Kakkakin tuli ilman isompia ponnisteluja.



Maalima huutaa praidia ja minä pakenen homostelua. Ehkä se sota ei yhtä miestä kaipaa tai siis tässä tapauksessa kahta. Joskin olen kyllä viime päivinä ajatellut, että pitäisikö meidän mennä naimisiin. Oltaisiin sitten ihan virallisesti pari ja jumalan silmäin edessä synnittömät. Voisihan se olla jännää, mutta ei ole kosimisia kuulunut. Ja kannattaako tuota enää tässä iässä pyhää neitsyyttään mennä menettämään. Neiti naimaton loppuun asti ajettu. Mutta joo, olisi varmasti ollut antoisaa tänään kohdata maailman katseet. Ennustelen, että satatuhatta menee rikki. Maan mahtavat poliittiset tahot ja vallan kirkkokin komppaa homostelee. Niin on ajat muuttuneet eskoseni. Ennen vanhaa pusikoissa pyörittiin ja nyt saadaan parasta mahdollista primetaimii ja tullaan joka tuutissa kaapista ulos. Aivan mahtavaa. Aivan mahtavaa. Kerta kaikkiaan MAHTAVAA minä sanon. Mänkee ihmiset marssimaan jos ette muutoin homostele.



Kyllä me jotkut praidit illaksi pystyyn polokastaan. Pitäskö käydä kyliltä noutamassa pari maskottii ja yks rekkalesbo. Oltaisi vappautuneita ja humpaks heitettäisi. No, tuota täytyy nyt hetki miettiä. Olen tänäänkin ansosiaalinen, koska tämä loma. Ei taho mittään ylimääräistä. Uskokaa tai älkää, tälle viikolle ei ole minkään valtakunnan pakotetta tahi suoritetta. Ihan ajattelin järvelle tuijotella ja nokkooni kaivella. Ehkä jonkun voltin ehtoolla heitän ja pikkasen juosten kusten vesijuoksen. Otetaas nyt kuitenkin joku realiteetti tähän onnellisuuteen. Kaks viikkoa lommoo, ensimmäinen menee toipuessa ja toinen valmistuessa takas työelämään. Revippä siitä sitten. Hurraa, hurraa!



Saanko kertoa teille ilouutisen? Minusta tulee sittenkin onnellinen äiti. Synnytän jo viidennen lapsosen tähän julmaan ja kylmään maailmaan. Niin, lapsosia ovat aina minulle olleet. Niin kuin. Omat yritykset meinaan. Niin siinä sitten pääsi kuitenkin käymään. Hurmaava, pieni ja kaunis liiketila löysi minut enkä minä sitä. Näin se menee, kun on tarkoitettu, enkä minä voi vastaankaan panna. Laskettu aika on syyskuun ensimmäinen ja toden totta, minulla on erittäin hyvä ja positiivinen mieliala. Kun asiat on tarkoitettu tapahtuvaksi, niin ne loksahtavat paikalleen ilman mitään paineita, väkisin vääntöä ja ennen kaikkea ilman negatiivista energiaa. Tila todellakin on hurmaava. Neljä metrinen huonekorkeus, upea ikkuna kadulle ja hei, niin hieno toilettitila, että voisin muuttaa sinne asumaan ja ehkä muutankin. On sanomattakin selvää, että meinaan tukehtua tähän onnellisuuteen ja pikku pää on sekaisin yrittämisen ilosta. Nyt pääsen toteuttamaan liikeideaani ja tarkoituksissa on yhdistää kaikkea osaamistani ja saada aikaiseksi hieman erilainen parturikampaamo.



Mut ei maar. Taidan kuulkaa kaivautua tuonne Ukkokullan kainaloon. Tai ei me mahuta yhessä yhteen sänkyyn. Sänky on niin pieni tai me niin isoja. Tuokin on just sellainen asia, et mistä päin sitä tahtoo katsoa. Olenko liian lihava vai ovatko huonekalut liian pieniä. Hassua, olenko oppinut jotakin, koska alan kyseenalaistamaan asioita elämässäni. Tää on vähä sama kuin viime postauksen hieno oivallus. En katso taakse vaan eteenpäin, vai mitenkä se nyt menikään. Olen myös eliminoinut sitä ikuista kiirettä elämässäni, koska sit ei oikeasti ole. Sekin on vain minun päässäni. On aina muka kiire jonnekin tai jotain. Oikeasti ei ole. Minulla ei ole kiire minnekään ja minä kerkeän hyvin. Eikö ole helppoa, kokeile. Näin tunteisiin ja tunnelmiin. Mie jatkan lomailua, raatakaa te, niin pysyy maailma radallaan. Hei hoi.

P:S Maalasin muutaman maiseman.