21.1.2019

Kuljen Hakaniemenrantaa

Voi tota valon määrää! Se on huumaavaa. Eilenkin oli niin nättiä. Käytiin pyhäisellä kävelyllä, tuolla noin rantoja koluttiin. Mie kameralla ja UK pocemonilla. Voidaan olla hassu pari. Toinen pyllistelee ojanpientareilla, välillä makaan ketarat ojossa. Toinen pyörii puhelimensa kanssa, pihalla kuin lumiukko. Mut nää onkii meittin harrastukset ja saa samalla olla ulkona. Ja mikäs oli ollessa. Tämä on oikeaa talvea ja hei, talitinttiset lauleli jo lupaavasti.




Aasinsiltaa. Tinttisten viserrys laukaisee minussa mökkikuumeen. Tai on se jo tuolla takaraivossa snadisti jäytänyt. Aina se tulee varkain vuoden vaihduttua ja yltyy mitä pidemmälle päästään. Mut tää lumen määrä mua ahistaa siksikin, et mitä enemmän sitä on, sitä myöhäsemmäksi mökille pääsy menee. Ja mie haluaisin jo nyt heti! Hetihetiheti. Hyvää kannattaa odottaa.




Loma on kaukainen muisto vain. Hellin itseäni katselemalla Espanjan kuvia. Kyllähän niitä taas kertyi ja on aina kiva palata niihin. Sitä on hetken siellä. Muistelloo ja ihastelloo. Katsottiin viikonloppuna Almodovarin leffa. Se oli Madridista. Hitto, kun hauskasti nousi joku kaihomieli tai jotain. Kyllä se kuulkaa toi Espanja on minuun jälkensä jättänyt ja joku tarkoitus tällä kaikella on.



Eilen käytiin ihan oikeessa leffassa. Siitä onkin aikaa kun viimeks. Suosittelen hyvinkin lämmöllä, Golden Globekin palkittu - Queen. Mie olen nuorempana hitusen fanittanut ja täytyy myöntää, että leffa kolahti. Näyttelijäsuoritukset kautta linjan uskomattomia ja voi että, miten paljon tuli muistoja mieleen. Välillä kihosi tippa linssiin. Erityisen hauskaa oli se, että bändin hittibiiseistä kerrottiin tarinaa kuinka ne ovat syntyneet. Leffa kestää rapiat kaks tuntii, mut se meni yhdessä hujauksessa. Eli ei tarvinnut katsoo kelloo ja silloin leffa on jette hyvä.



Miepä oon ollut tipattomalla. Tai siis joo. Tipattomalla ja tipattomalla. Heikko lihani sortui perjantaina nauttimaan kolme olutta. Pääsin duunista jo ajoissa ja päätin tehdä sellaisen suuremman siivouksen. Ja jo pelkästään ajatus siitä, että se pitäisi toimittaa täysin selvinpäin, lannisti siivousintoni. Niin kuin varmasti olen jo todennut, niin enhän mää siivoa selevitepäin. Vähän pitää moottoria olla. Suomi-iskelmä raikasi ja rätti heilui. Ja väitän, että noiden kolomen keskiketterän avulla tuli puhtaampaa ja hommassa oli sille kuuluvaa hohtoa. En voi sanoa, että olisin ollut humalatilassa, sillä vauhti oli niin kova ja ihan jo janoonsa joi. Mutta. Tippa on tippa ja ruoska heilui taas. Helvetin heikko. Palataan ruotuun ja ens viikonloppuna ei siivota. Sotketaan selvinpäin, sovitaaks niin.



Arki on. Mun arjen kestävyys on yleensä hiukka heikko. Olenko syntynyt juhlatähtein alla, mää tuota tiiä. Mut täytyy myöntää, että ikääntyminen tuo tässäkin asiassa armahdusta. Arki on alkanut olla juhlaa. Töistä kottiin ja ees taas. Tavallisen tappavaa ja just niin hyvä. Elämä rullaa omalla painollaan ja toivottavasti ihmisellä hyvä olla. Mittee sitä muuta. No, jokunen matka silloin tällöin ja edessä siintää jo seuraavaa. Mun feivorit citi on ens kuussa ja pyyhkästään muutamaks päiväks UK:n kans Tallinnaan. Siellä on matkamessut ja UK on duunis ja Rva. viettää laatuaikaa yksiksein. Mikäs sen parempaa. Näillä jaksaa ja kohta on kevät. Ja minä kuljen Hakaniemenrantaa, vai miten se mänt...

P:S Muutama eilinen valokuvaotos. Valo.

7.1.2019

Parasta arkee rinsessalle

Hellurei ja hellät tunteet! Himas ollaan kunnialla. Vai luulitteko, että nyt se on kaapattu, kidnapattu tai muuten vaan hyväkskäytetty. Ehei, valitettavasti. Niin on arki lähtenyt täydellä tohinalle ettei kissaa ole kerennyt sanoa. Tai justhan mää sen sanoin. Duunit paukahti päälle urakalla ja tänään veepee. Viimeiset pyykit on pesty ja matkapakaasi viety kellariin odottamaan seuraavaa tulemista. Kodin puhtaanapitotoimenpiteitä on pitänyt suorittaa. Huh, pölystä kun hautakammiossa. Osa kukkasista oli kohdannut tiensä pään ja ajatelkaa, ne oli kuolleet janoon eli kuivuuteen. Näen siitä vieläkin painajaisia. Elämä on kovaa, tietty. Vähän surettaa heidän poismeno. Kuolla nyt janoon.




Ettei nyt liian helpolla pääse, niin meittin perhe potee vaihteeks flunssaa. Sellaista onoffia. Kummallinen tauti. Välillä ok ja välillä puskee päälle kuin metrinen halko. Lomalla jo tuntui, että tauti on ohi, mut sit koneessa oli räkätautinen ihan takana, joka pärski ja yski koko matkan. Tunsin kuinka ällö flunssabasillit lenteli vain mun päälle ja siinähän se sitten se. Mie olen keitellyt meille kunnon rohdot. Sitruunaa, inkiväärii, kurkumaa ja hunajaa. Kiehuvaa vettä päälle ja annetaan parisen tuntia muhia. Niitä shotteja sitten nappaillaan ja vot, jopa lähtee tauti. Ai houp sou.



Jösses, kun ihminen on ollut pihalla. Kuukausi pois ja joutuu kaiken opettelee uudelleen. Ajatelkaa, me molemmat unohdettiin alaoven koodi. Laitoin naapurillekin viestiä, et onks koodi vaihtunut, kun vanhalla ei sisään pääse. Meille vaan ei ole tullut siitä mitään ilmoitusta. Ei ollut vaihtunut. Muisti pettää molemmilla. Vai olisiko nyt näin, että kovalevy on tyhjää täys ja kaik unohtuu. Sama oli noitten pankkikorttien kans. Ja tunnuslukujen. Ihan kuutamolla. Ja aivan kuin oma hima olisi vieras hima. Missä kaikki oli, kuin tämä toimii jne. jne. Ehkä toi kertoo, että on ollut totaali lomalla omasta arjestaan. Hyvä hyvä.



Sinne jäi Espanja. Ja aina pieni pala mun sydämestä. Mut siellähän se odottaa seuraavaa kertaa. Kovasti paljon on pohtinut sitä mahdollisuutta, että siellä voisi tulevaisuudessa elämäänsä enemmänkin viettää, asua ja olla. Se on kummallista, että en sieltä kotiin tahtoisi. Olisin voinut vallan mainiosti jatkaa lomailua tai olisiko sittenkin pitänyt olla jo jotain järkevää tekemistä, sellaista arkea. Mut joo, nää on asioita, joita pitää pohtia tarkkaan ja olisiko minusta rennoksi Joseksi Josen paikalle. Tällainen ressipilli, hermoheikko. Hmmm, hyvä kysymys.



Uusi vuosi ja uudet kujeet. Jos en nyt varsinaisesti mitään uuden vuoden lupauksia tehnyt, niin on asia, johon haluaisin kiinnittää enemmän huomioita. Ja oikeastaan se korostui taas kerran loman aikana ja jälkeen. Kuinka elää elämäänsä niin ettei turhasta ressaa. Niin kuin tiiätte, että olen ressaamisen maailmanmestari. Kultamitallipoju. Kerronpa. Uuden vuoden aattona, olin edellisenä yönä vetänyt kakstoista tuntii unta palloon. Olin niin lepo. Iltapäivällä käytiin perinteisesti hamamis ( jota muuten suosittelen kokemaan Malagassa.) Siellä niin makoiltiin kuumilla marmorikivillä ja se lämpö relas syvältä. Kylvettyämme, istahdimme terdelle nauttimaan saunaoluset ja voi pyhä perse, kun ihminen voi olla rela. Ei ahistanut, puristanut, kiristänyt, sattunut, kolottanut m i h i n k ä ä n! Sanoin UK:lle:  "Miks ihmisellä ei voisi aina olla tällainen olo?" Niin vittu miks.



Siinä on tälle vuodelle tavoitetta. Jos pääsen edes hitusen lähemmäksi tavoitetta ja lopetan turhan ressaamisen ja murehtimisen, niin sekin on jo paljon. Se on ihan helvetin paljon. Tuntuu vaan, et mitä enemmän tulee ikää, niin sitä pahemmaksi kaikki muuttuu. Siis en minä, vaan maailma ympärillä ja sen aiheuttama ahistuspuristusressi.



Nyt alkaa töllöstä ruottin kuningasperheen vuoden kuulumiset. Se on pakko nähä. Miehän oon rojalisti, siis se sellainen joka tykkää rinsessoista, kuninkaista ja kuningattareista. On nähkääs verissä tämmöinen rinsessa-meininki. Varsinainen hernepylly juu. Mut hei, mahtavaa vuoden alkua ja sitä ihan tavallista arkee. Se on kuitenkin sitä parasta. Vai onko?

P:S Muutama foto vielä Malagacitystä.

1.1.2019

Mun loma ois mun arkee ja arki mun lomaa

MedBorgare! Kokonaan uusi, puhdas ja uljas vuosi on käsillä. Näissä näin nappäimillä ihan fressii ja nuorta verta. Aika kiva, eiks niin. Täällä paistaa aurinko ihan kybällä ja se voi olla, että lähetään vielä tonne biitsille perinteisesti. Ollaan aina käyty uuden vuoden päivän vähän aikaa levyttää rantahietikolla. En tiiä miks, mut se tuntuu hyvälle. Jotenkin uutta puhdasta valoo ja energioo.



Väreis valois


Rva:lla on nuttura pikkasen takussa. Oli silleen vauhdikas ilta eilen joo. Nukkumaan päästiin vasta puol neljä, mut jokainen tunti oli sen arvoinen. Oltiin varattu pöytä yhdestä tanssiruokalasta ja kuvittelimme viettävämme illan siellä. Ei se mennyt niin. Saavuttuamme paikalle ( törkee jono, mut marssittiin lipppujen kans ohi ) meidät ohjattiin abautrallaa noin sadan metrin päässä olevaan restoranttiin. Kai joku sisaryhtiö tai turisteilta rahat pois. Mut ei hätäpäivää, mesta oli veri nais ja me ihan että whotthöfack. Alkuun olin hiukka jäykkänä, vaikutti liian dekodeeratulle. Kirkkaat valot, vähän hienosto jäykkää, pöydät liian lähekkäin ja ei niin rento meno. Tiiättekö, suomipoika haluaa istua nurkassa, pimmeessä, eikä ketään liian lähellä.

MAHTAVAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE LUKIJOILLE!!


Asiaa ei ollenkaan helpottanut, kun viereiseen pöytään eli siis melkein samaan seurueeseen kanssamme purjehti suhteellisen näyttävästi Romanialainen pariskunta. Rva. kultalameessaan ja pikku pikku koltussaan, päästä jalkoihin luisvittunilla varustettuna. Miehellä oli kellossa timangeja enemmän kuin suomalaisilla yhteensä. Ja tärkeintä oli, että näkyy ja kuuluu. Ja siitäpä sitten alkoi hieman kiusallinen someshow. Sitä on vaikee sanoin kuvailla, mut se on jotain tosi outoo. Kyseinen pariskunta kuvasi, sometti, whatsuppsivat ihan koko ajan . Ne oli niin kuin siinä mut eivät olleetkaan. Olivat tod. näk. siellä Romaniassa. Eli tässä kävi nyt niin, että koko restorantti seurasi mielenkiinnolla pariskuntaa ja me pullerot siinä vieressä oltiin kans tapetilla. Eli mulla sellainen olo, että kaikki tuijottaa meitä vaikka tuijottivat viereistä pöytää. Ja hei, oikeesti tuollainen käytös ravintolassa on pikkasen tuu mats. Alkkomahoolia eivät nauttineet, mutta muita tuotteita varmasti kyllä. Meno oli sen mukaista.

Toni somettaa muut bailaa


Illallinen oli todella fantastico. Yleensä näissä menyy jutuissa tahtoo olla joku heikko lenkki. Mut täytyy myöntää, että sapuskaa oli laadukasta läpi aterian vaikka Rva. ottikin vain pari lusikallista kutakin annosta. Näin vältyttiin taas kerran huonovointisuudelta, mut täytyy myöntää, että pihvin kohdalla teki tiukkaa. Oli sen verta kupsakka filee, että ihan harmitti jättää syömättä. Mut minkäs teet. Otin massulääkkeeksi yhden jeegerin ( no, okei kaks ) ja hyvin selvittiin. Palvelu pelasi ja baari oli auki koko dinnerin. Mä olin alkuun jotenkin pahoillani siitä, että en voi sitä viinipakettia nauttia ja kuinka sanoa, et en haluu. Mulle pelkkä canja riittää. Mut nou hätä, tarjoilijat kantoi just sitä juomaa mitä milloinkin halusi. Oishan se ollut noloo, ottaa vastaan annettu ja sit ei juoda. Suorastaan yhteiskunnallisesti kantaaottavaa, jätteen kierrättämisen kannaltakin hieman arveluttavaa.

Kippis


No mutta. Ilta eteni ja tunnelma tiivistyi. Ei aikaakaan, kun Rva. oli jo ylintä ystävää naapuripariskunnan kanssa. Ei hyö puhunut muuta kuin romaniaa ja se ei toki menoa haitannut. Kehuin kovasti herran ( Toni ) kenkiä. Olivat sellaiset kiiltonahkaiset överikiiltävät. Vähän vaille kakstoista tuli pöytään ne viinirypäleet. UK nautti, Rva. kuvasi. Saatiin myös bilepaketit missä oli jos minkälaista harpäkettä ja melurämpätintä. Ja ei ku menoks. Ruokapöydät nurkkaan ja tanssilattia auki. Sehän jo Rva:lle passasi. Niin mentiin muuvit edellä, että tupeeraukset tukassa oikeni. Hitsi, kun oli kivaa. Väittäisin, että Espanjalaisilla on joku juhlimisen jalo taito. Tunnelma oli vaan niin napissa ja kaikilla hauskaa. Siellä pyörii vauvat ja vaarit, heela familjeena on messissä. Sitä on kiva kattoo ja yhtyä siihen.


Toni sieltä Romaniasta

Meillä oli tarkoituksissa lähtee tohon torille, missä siis kaikki on ja porukkaa niin maan perkeleellisesti. Mut sit jäätiinkin vastaanottamaan uusi vuosi restoranttiin ja täytyy kyllä myöntää, et se oli hyvä vaihtoehto. Ei tarvinnut ryysäillä ihmismassoissa ja palvelu pelasi ( baari is open 24 hoo.)
Hyi kauheeta, nyt musta saa ihan juopon kuvan, kun koko ajan mainostan baar is open. Eni hau, jossain vaiheessa se Rva:n baarikin menee myös kiinni ja siitä sitten sujuvasti keskustan kautta himaan. Senhän tietää jo lähtiessään, että jos juhlatuulella ollaan, niin ei sitä suorinta tietä kotio päästä. Rva. tahtoo bailaamaan. Nytkin ihan vaan pikkusen. Jos vähän käytäisi jossain. Katotaan mitä kivaa tuolla on jne. jne.

UK:lla oli meno päällä


Loppuilta vietettiin tossa lähikuppilassa ja kas, kas, ihan supiuomalaisessa seurakunnassa. Törmättiin hauskaan pariskuntaan ja siinä vaihdettiin kummasti kuulumisia. Miehän olisin taas jatkanut tappiin asti, mut onneks on toi UK mukana. Järjen ja järjestyksen ääni, joka kaappasi Rva:n kainaloon ja se oli letsgoumenoks. Himas vielä empanadat mikroon tyrkättiin ja ilta oli täys. Fulibooked.

Rva. muikistelee


En mie tiiä, mut jo tavaksi tulleena, ettenkö jopa sanoisi perinteenä, nämä uuden vuodet ovat täällä jotenkin juhlan arvoisia. On niin kuin mukavaa. Ja sekös, jos mikä, on taas enemmän kuin haluttua. Hitto, sitä arkista ahertamista ja suorittamista on niin tarpeeks, että pikkainen irtiotto siitä kaikesta on todellakin tervetullutta ja vähintäänkin suotavaa. Ja taas kerran ( perdon ) mun on pakko sanoo, että Espanjan velikulta systereineen osaa ottaa ilon irti. Tahtoo kans. Olenhan sellainen hupsutteleva hepsankeikka. Rouvasta alkaa muotoutua periespanjalainen senora. Ticotico ja silleen.

Tää on tätä aikaa


Vastapäisen talon asunnossa on ollut bileet pari päivää. Siellä asustaa sellainen kollijoukko. Testosteroiini haiskahtaa tänne asti. Niitä on ollut hauska seurata. Tulee mieleen ihan omat nuoruusajat. Uskokaa tai älkää, niin minäkin olen ollut joskus  nuori. Ja villi. Ja testo. Kuvio menee näin. Siellä on sellainen kymmenkunta kollii, jotka vaeltaa huoneesta toiseen ja vaihtaa asusteita ennen lähtöä. Musat kovenee mitä pidemmälle ilta ehtii. Jossain vaiheessa alkaa se äijä-älämölö. Sellaista pätemisentarpeista ölähtelyä. Sekaan heitetään uusimmat muuvit. Ja kilistellaan. Tai vedetään viivat. Huu nous. Välillä käydään ottaa selfiit terdellä ja sit vaihdetaan asua. Sitä vaan kävin miettii, et missä kaikki muijat on. Ei kai ne vaan oon niitä harhaanoppineita ja tykkäävätkin samasta sukupuolesta. Hyi olkoon, sanon minä. Ei heistä mitään häiriöö ole, mut ehkä en haluaisi asustaa naapurissa. Mut sen verta myönnän, että Rva. katselee ja tarkkailee ja seuraa ja kyttää ihan mielellään. Elämää. Ja meilläkin tapahtuu jotain. Edes naapurissa.

Niinpä


Sanoinko jo, et arska paistaa pilvettömältä taivaalta. Pitäis lähtee ulos ja ylös. Tänään täälläkin on rauhallista, sen kuulee jo elämän äänistä. Ei huuda pillit, ei tärise autojen torvet. Meittin kulmilla on ihan Italialainen restorantti. Tarjoilijat ainakin viimeks oli niin kommeita, että Rva: lla hurahti hunajat pöksyyn. Sinne mennään siis. Tänään on oiva päivä nauttia pitsaa ja ehkä otan vielä yhden canjan. Sit se on loppu, jumalaut. Arki, aherrus, kova elämän tapa ja ehkä siihen yhdistettynä vielä joku kiva pikku ankeus. Se on sitten sitä. Seuraavaan lomaan asti. Voi pyhä Mooses, annan mulle voimia tehdä arjesta Espanja. Tämmönen kiva ja rento. Miks mun loma ei voi olla mun arkee ja arki mun lomaa vai miten tän nyt sanois hienommin. Sitä kohti. Nautitaan elämästä!

30.12.2018

Sähkönsinisessä säihkeessä

Buenas Fiestas! Istun tässä meittin arkiterdellä, tonne ylös paistaa kybällä ja en näe kunnolla kirjoittaa. Ihan törkee ongelma. Kyllä se pyhäpäivä tuntui täälläkin. Sanon tuntui, koska ensimmäinen tuleminen oli siinä kasin kieppeillä ja silloin kaupunki oli vielä aivan rauhallinen, jopa hiljainen. Nyt kellon ollessa yks ( kun heräsin toisen kerran ) on city saanut äänensä kuuluviin. Siitä tietää, että ollaan suurkaupungissa, kun hälytysajoneuvojen pillit raikaa koko ajan ja autot tööttäävät hermostuneesti. Tätä kaikkea säestää komiasti kumahtelevat kirkonkellot, joita näin äkkisistään laskettuna näkyy terdeltämme kuusi kappaletta. Eilen makoilin yläterdellä nauttien auringosta ja kuuntelin tätä ihmeellistä äänimaailmaa. Se on erilainen kuin meillä kotona suloisessa Suomessa.

Tarjoilija tauolla

Joku puttiikki


Mitä mää sanoisin etten toistaisi itteeni. Malaga on magee. Mä vaan jotenkin en lakkaa ihmettelemästä. Porukkaa täällä on niin perkeleellisesti ja nyt kun sanon, niin todella sitä tarkoitan. Se on minusta outoa, että kaikki kynnelle kykenevät raahautuu mestoille. Siestan aikana joka ikinen kuppila on nuijittu täyteen ja meteli on sen mukainen. Kauheesti käläkättäävät, toistensa päälle puhuvat ja käsillään sohivat. Ihanaa katsottavaa. Vielä viime vuonna mua ahdisti ajoittain tää tungos ja ihmispaljous, mut nyt mää olen oppinut jotenkin menee siihen sisään, enkä välitä. Mä luulen, että se on ainut oikea tapa kohdata asia. Ja oikeastaan se toimii, kiva olla yhes, ihmisten keskellä, katsella, ihastella ja arvostella. Sitä ne varmaan tekee Espanjalaisetkin: " Kattokaa nyt taas noita suomalaisia maitonaamoja, nehän on reppanat ihan pihalla ja taitaa pullapitko maistua molemmille!" Joo, ja kovaan ääneen päälle nauraavat, sääli silmissä. Me vaan onnellisena hymyillään ja huudellaan HolaHola.

Tavattiin Jesse myös

Tän mä kuvaan joka vuosi


Mun on pakko vielä kirjoittaa paikallisista hiuksista. Niin no, olenhan mää kampaaja ammatiltani, kai se jotenkin liittyy siihen. Miten näillä voikaan olla niin paksut ja upeat hiukset?! Luulisi, että luoja olisi tänne päin palloo pannut ohkaset haivenet ettei tule kuuma ja taas sinne meille pohjolaan paksua karvaa, ettei tule kylymä. Tasan ei mene onnen lahjat juu. Mut siis, pitkät ne olla pitää ja ne on hoidetut, kiiltävät ja kauniit. Niin ja helevetin paksut. Upeita värejä, vaaleeta, kas kummaa, täällä tavoitellaan, mutta se ei ole sitä pissan keltaista. Hienoja liukuvärejä ja onks niin, et rouvat ottaa kampauksia pitkin viikkoa, koska kutrit on viimeisteltyjä ja laitettuja. Silleen niin kuin kampaaja laittaisi nätiks.

Mihis suuntaan

Vielä mahtuu


Mitäs me ollaan touhuttu? Paskat me mitään kylttyriä olla harrastettu. Suurin osa on jo nähty ja musta parasta antia on haahuilla ympäriinsä, pysähtyy kanjalle ja ihastella ihmisiä. Siinä ne kuulkaa päivät menee. Vietettiin yks himaillallinen. Rva. laittoi kasvispastaa ja syötiin hyvin. Eilen käytiin ystävän kans kylillä ja syötiin hyvin jännässä pikku kuppilassa. Just vähän sellainen, et Rva. oli ensin hiukka jäykkänä, et mitä sieltä kyökistä nousee, mutta yllätys, yllätys. Saimme täysin gluteenittoman, laktoosittoman tapas-aterian. Ei ole ravintolan karvoihin katsominen, täällä joku "outo" paikka voi olla nappi. Ja hei, täytyy vielä mainita, että täältä kyllä löytyy joka lähtöön kuppilaa. Outoa, ihmeellistä ja ihanaa. Eikä ne suinkaan ammota tyhjillään, kaikille riittää asiakasta. Me ollaan UK:N kans naurettu, et me ollaan asiakasmagneetteja. Katsomme sellaista rauhallisempaa tanssiruokalaa, ja päätämme istahtaa sinne. Eipä aikaakaan, kun paikka on ammuttu täyteen kuin turusen pyssy. Ehkä meissä on vielä vetovoimaa, tai sit ne näkee kaks läskii ja tajuaa, et tuolla on oltava hyvä ruoka, kun noi pullerot vetää sitä. Noin antaumuksella.

Sano se sinisin

Valot. Katu.


Oih, eilen ostin kengät. Ja kas kummaa, nekin ovat siniset. Apua, mä alan muistuttaa sitä yhtä tätisinistä mikä lie kaarinasuonperällä. Nyt pitää olla varovainen tuon sähkönsinisen kanssa. Ai niin, ostihan mä sinisen kevyt toppatakkisen. Jos mää nyt uutena vuotena laitan uutta päälle, niin se menisi kutakuinkin näin. Siniset kengät ja sukat. Siniset farkut, UK:lta sain joululahjaksi siniharmaa sävyisen kauluspaidan. Sininen toppatakki ja sininen kaulahuivi ( angoravillaa.) Luomelle voisi hiukkasen sipaista sähkönsinistä luomivärii. Herramunvarjele, ilmielävä kaarina suoneperällä.  Missä mun musta on? Onks mää syttynyt loistamaan, herännyt värjäilemään. Ou mai gaad. Blue is new black.

Varjoja ja ihmisiä aamulla terdeltä






Nyt mä elvistelen ja kerron, että menen yläterdelle ottaa arskaa. Olen maannut siellä joka päivä 20 minsaa. Ihan siitä, että saan sitä dee-vitskuu ja on kiva, kun tulee kevyt bruna poskille, niin se peittää tän juopon punan. Näyttää sit himas just sille, et toi on ryypännyt etelässä kolme viikkoo. Kiva kiva. No mut joo, nyt läskit laverille ja brunaa pintaan. Sit lähetään kylille. Mun on ihan pakko ostaa jotkut kivat sähkönsiniset korut huomisiin bileisiin. Se on Moro ny!

P:S Saanko vielä elvistellä, että olen nukkunut 10-12 tunnun yöunia. Onks vähä lepoo hei... Kiitos herra, kiitos luojani. 

28.12.2018

Muu maa mustikka Malaga on mansikka

Malagas ollaan juu! Asunto on jette kiva. Tällainen tilava kaksio ja kaikki on niin siistiä. Jos mahdollista, niin tää on parempi kuin edellinen. Sitäkin suotta pelkäsin, et jos tää on hirvee härdelli mesta, mut ei. Ei tod kuulu mistään mitään vaikka ihan ollaan keskustan tuntumassa. Asunnossa on jopa kaks terdee. On tällainen pikkunen, arki terde, missä nyt istun ja tosta menee kierreportaat ylös, missä on sit sellainen hulppeempi juttu ja ihan mielettömät näkymät joka suuntaan. On aina kiva, kun asumus on hyvä.

Naiset mekoissaan

Meittin kirkko


Malaga on niin Malaga. Tykkään tästä kaupungista. Styleitä ihmisii, rentoo menoa ja kaupunki on hallittavissa. Ei liian iso, eikä liian pieni. Kapeat kujat, vanha arkkitektuuri, kaikki se hivelee Rva:n sielua ja estetiikkoo. Saavuttuamme käytiin vetää burgerit ja sit tultiin tupluureille. Edellinen yö oli nukuttu heikommin, joten päikkärit oli paikallaan. Ja mikäs oli nukkuessa, kun on hiirenhiljaista.

Siestaa

Ovi


Herättyämme kauniina kipastiin kylille. Nautittiin erittäin mehevä ja maukas paella. Olen nyt oppinut, että en syö annoksista kuin puolet. Kuola valui eilenkin suusta ja tahdonvoimaa tarvittiin, etten olisi mättänyt koko pannua. Näin vältän vatsakipuja ja oksupoksua. Olen fiksu. Varattiin myös uudenvuoden dinner yhteen tuttuun ja turvalliseen ravintolaan. Meny kustantaa 150 erkkii per nuppi ja tässä nyt kävin pohtimaan, et kandeeko mun maksaa, jos en pysty syömään ja juomaan ( hintaan sis. viinipaketti.) Tämmöstä tää on. Massutautisen elämä. Ollaan naurettu, et kaikki se mitä en enää pystyisi syömään, siitä tulisi aikamoinen lista. "Perdon Senjor, mä en sit voi syödä äyriäisiä, lihaa, paprikaa, sipulia, valkosipulia, maitotaloustuotteita, eikä viljaa. Enkä myöskään voi juoda viiniä ja oluenkin pitää olla gluteenitonta, muchas gracias!"

Kujilla

Hammamin sisäänkäynti, tänne ollaan menossa


Täällä on tällainen puolipilvinen, hentosumuinen keli. Ei ollenkaan viilee, lämmintä on varmaan joku viistoista astetta. Näkymät tosiaan on koko Malagan ylle. Kyllä kuulkaa pitää sanoa, että kaiken näköistä kortteeria mahtuu verkkokalvoilleni. Oikeastaan aika kiva, eriparia, paljon väriä ja paljon vanhaa, ollutta ja mennyttä. Mut se tekeekin tästä kaikesta niin mielenkiintoista. Antoisaa katsella ja ihmetellä.

Kulmilla

Ovi


Jotakin kylthyyriä voisi tänä päivänä harrastaa. Paljon me ollaan täällä jo nähty, mut vielä on näkemättä. Joku kiva museo tai täytynee ottaa selvää mitä näyttelyitä yms. täällä menee juuri nyt. Se on hyvä käydä välillä itteensä sivistämässä. Mut joo, ei mitään liian aikataulutettua. Minäkin oon oppinut olemaan tai siis yritän. En hirveesti hoputa, enkä tee aikataulutettuja päiväohjelmii. Annetaan mennä omalla painollaan juu. Meillä menee UK:n kans aika hyvin tämmöiset asiat putkeen. Ei tartte kättä vääntää siitä mitä tehdään ja milloin tehdään. Olen antanut hänelle duuniaikaa ja mie teen omia juttujani. Balanssia, balanssia, pupuset.

Yksinkertainen on simppeliä

Iltanäkymä kirkolle


Miten musta tuntuu, että voisi vielä pikku unoset vetää. Kello hiipii puolta päivää ja Rva. vetäisi sikeitä niin, että savu perseestä nousee. Mitä välii. Jos nukuttaa niin antaa maata vaan. Kyllä tuonne kylille kerkee. Ajatelkaa, vielä viikko täällä ja sit loma on ohi. Toisaalta aika on tuntunut pitkälle, mutta se on samalla mennyt uhkaavan nopeasti. Mut en ajattele sitä vielä. Sen vitutuksen voin vastaanottaa sitten, kun on sen aika. Tai sit on kiva lopettaa lomailu ja lähteä. En tiiä. Sen verta huomaa, että duuniasiat on alkaneet tulla uniin. Pikku painajaisii siitä, että ajanvaraukset ovat ihan sekaisin, en tiedä mikä päivä on ja ketä asiakkaita on tulossa. Normisettii siis. Hasta luego!

26.12.2018

Tavallisen arkee

Buenas tartes ja hyvvee iltoo! Joulupäivän ilta ja täällä taas himaillaan. Käytiin ostaa lähiravintolasta grillattu, kokonainen kana. Siitä niin Rva. illallisen väsää. Kyytipojaksi kasviksii ja kevyttä fudaa silleen. Tietää taas mitä syö. Jälkkäriks juustoi ja Riojaviinii. Himadinneri, juu nou?

Rauha tuli pöytään



Hupsista keikkaa. Niin joulu tuli ja meni. Rippeitä jäljellä. Paikallinen illallinen oli kohtalainen. Sikkoo saatiin ja lanttulooroo. Pikkasen puutteita mut joulu antaa anteeks. Nautittiin oikea jouluateria ja pukkikin kävi pöytäseuruetta tervehtimässä. Valitettavasti, tavoilleni uskollisena dinnerin päätyttyä aloin voimaan pahoin. Tajusin taas, että taisi hauskanpito loppua tähän. Tultiin kuitenkin porukalla meittin kämpille ja tarkoituksissa oli lähteä vielä iltaa nauttimaan. Ei pystynyt. Massu pani vastaan ja painuin höyhenille.

Fugen kadut eilen


Tänään on rela-päivä. Nukuttiin koko aamupäivä ja nyt on huisin levännyt olo. Sellanen kiireetön ja ressitön. Tehtiin pitkä kävelylenkki vanhaan stadiin ja kadut oli oudon autioita. Sellaista näkee täällä harvoin. Käppäiltiin pikkuhiljaa ja ihmeteltiin kaikkee ympäröivää todellisuutta. Mie ostin Marokko-kaupasta ihanan villa huivin. Sähkönsininen. Lempiväri, oih. Juotiin terdellä iltapäivädrinkit ja oltiin ihan siestalla. Nähtiin ihmisii ja tunnelma oli pyhä. Joulupyhä.

Hra. posti


Nyt koti-iltaa. Uk on omalla koneella, tekee kai duunii tai selailee suomilehtii. Pääruoka on nautittu, hiton hyvää kanaa. Ei yhtään kuiva, oikein mehukas ja täyteläisen makuinen. Kuulostaa varmaan tylsälle nää himakokkailut, mutta pitää reissussakin olla ne koti-illat. Eikö pidäkkin.

Kivan värinen ovi ja akkunaluukku


Vielä huominen täällä ja sit mennään taas. Viimeisen viikon kohde on taas, yllätys, yllätys! Malaga. Se on just simppeli kohde. Ei liian iso, ei lian pieni. Ja siellä on yks parhaista hammameista missä olen elämäni aikana kylpenyt. Käydään siellä jo perinteisesti neljäntenä vuonna peräkkäin. Sinne jää kaik vuoden sonta. Puhdistuu niin ruumis kuin sielukin. Semmoinen ylevä riitti, henkinen.
Malagasta on tullut meille se kaupunki, missä tahdomme, että vuotemme vaihtuu uuteen tulevaan. Siellä tunnelma on parhain ja joku outo tahi kumma, yhteenkuuluvaisuuden tunne leijuu ihmismassan yllä. Kaik on ilosii ja hyvällä tuulella. Kukaan ei ördää kännissä tai vaan muutama harmiton. Ollaan niin kuin yhtä. Yhes.

Fugen kaduilla


On se kyllä jännä, tää elämän erilaisuus. Jos nyt ajattelee, niin Suomes on talvi. Täällä kesävalolampö ja illat viileen pimeitä. Vähän niin kuin meittin kesä. On jotenkin vaikea uskoa, että Suomes on kylmä, pimeä ja lunta. Mitä pidempään täällä on, sitä paremmalle tällainen tuntuu ja sitä ajattelee, et miks ei aina talvet voisi olla tällaisia ja täällä. Kyl maar mää viihtyisin. Olisi niin ku sellainen talvipakolainen. Hitto, jos se olisikin duunien puolesta mahdollista, niin lets gou menox. Sano piika kun renkiä perseelle potki. Ehkä sitten joskus eläkkeellä. Hitto, toi on just sitä sitten kun elämää, jota pitäisi pyrkiä välttämään. Pitäisi tehä, eikä unelmoida, mut minkäs teet. Ei se vaan ole niin yksinkertaista. Jostakin se leivän täytyy tulla ja sellainen ikävä tosiasia on myös otettava huomioon, että kesää Rva. ei täällä viihtyisi, koska täällä on liian kuuma. Sit pittää päästä pohjolaan.


Asetelma

Aloitin kirjoittamisen eilen illalla, enkä sit jaksanut saattaa loppuun. Jatkan nyt. Hyvin nukuttu yö on takana ja nousin vasta kympiltä. Tai kyl mää jo seiskalta kävin hereillä, mut sit onnellisesti jatkettiin. Ja sekös on vasta ihanaa! Mä olen aina niin onnellinen, kun mää saan nukkua hyvin. Mun hermot vaatii sitä. Rva. on hyvällä tuulella, kun kakka tulee ja uni maittaa. Ei sille mitään voi.

Joku hotla


Siellä on kansallinen vapaapäivä, mut täällä raksaäijät tuli duuniin. Eli arki on koittanut. Ollaan menossa lounastreffeille ystävän kans. Käydään syömäs kasvisravintolassa kevyttä kenttälounasta ja siinä samalla hyvästellään. Ilmassa alkaa olla lähdön tuntua. Ja taas kerran mulla on sellainen olo, et en tahtoisi lähteä. Se on harvinaista. Yleensä mä olen loppuloman aikaan jos sitä mieltä, et kyllä täältä himaan joutaa. Mut en tohtisi täältä Espanjasta kotio tulla olemoisinkaan. Eiks se kerro siitä, että viihtyy ja on hyvä olla. Onneks on vielä toi Malaga-viikko edessä. Suren jo nyt kotiin lähtöä. Vaik kylhän mää tiiän, et koti on aina koti ja oma sänky maailman paras. Kyl se siitä taas lähtee.

Merimies on erimies


Vale, vale, nyt on aika mennä suihkuun. Pyysin UK:lta, josko hän turrauttaisi meille hyvät kahavit. Kupposellinen maistuisi. Tällekään päivälle ei ole mitään lounasta kummempaa tiedossa. Ehkä se menee jo kamoja pakatessa ja jäljet täytyy siivota. Rva. jättää kortteerinsa aina moitteettomaan kuntoon. Nyt ollaan pesty pyykitkin. Joo ja ihanaa, mä saan siivota. Lempihommoo. Adios!