23.6.2018

Juhannusneito nauttii

Ja niin valkeni heille Juhannuspäivän aamu valoisana ja auringon kyllästämänä. Ei olisi eilen uskonut. Jösses mikä myräkkä! Tupeet vinossa täällä mentiin, mutta perinteitä vaalittiin. Sen verta joutui Martta antaa periks, että ruokailimme sisätiloissa. Ei meinaan olisi jussin pöperöt lautasella pysyneet.

Jussin drinkki - Jumalan tahto ja usko on luja. 

Mutta Juhannuskoivut haettiin, vastat taitettiin ja sauna pestiin. Jussigyrmee oli myös perinteinen, niin kuin jo viimeiset parikymmentä vuotta. Mitä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan. Savukalloo, potturätkäytystä, mummon kurkut, suolasienisalaatti jne. jne. Mansikkakakku kruunaa jussiaterian.

UK:n kanssa ehtoota terdellä istuttiin ja Martta vallan pisti letkajenkalla menemään. Päivä tohutessa saattoi jo vaikuttaa siihen, että väsy alkoi painaa jo kasilta, mutta periksi ei anneta. Kyllä me yhteentoista jaksettiin mutta yötön yö jäi kyllä kokematta. Sänky voitti ja uni armahti. Perinteiden vaaliminen on tällekin suvelle täytetty ja juhlista parhain on nautittu. Kiitos.

Rouva vastanhaku reissulla

UK on järkyttävän tiskin kimpussa, tiskannut jo toista tuntii. Hää on hyvin perusteellinen, hyvin koulutettu sano. Martta siivoili juhlan jäljet ja nyt on taas paikat ojennuksessa. On sellainen lempeän leppoisa jussipäivän iltapäivä. Radio soittaa entisten nuorten sävellahjaa. On jotenkin vaikea ymmärtää, että on vasta La. Kun on ihan Su olo. Kohta lykkään saunan tulille ja nauttiminen jatkuu. Ja miks ei. Laitoin eilen koivun lehtiä ämpäriin ja siihen kuumaa vettä. Vähäks kiva löylyvesi. Voiko parempaa olla kuin koivun tuoksu löylyvedessä. Ei voi. Tänään se on jo niin ytyä kamaa, että täytyy olla varovainen ettei nouse nuppiin. Siinä sitä Martta sitten pyörii koivupäissään ja tiiä mitä älyttömyyksiä saa aikaseks. Mut suosittelen kaikille saunaihmisille. Originaali koivulöylytuoksuvesi. Mä oon niin luomu nykyään.



Kohta arska alkaa paistaa tähän yläterdelle. Se on aina hekumaa. Varsin eilisen viileen jälkeen. Alaterdelle se paistaa jo, mut laiskuuttani en jaksa siirtää byrootani sinne. Eikä ole hyvä tällä iällä enää olla suorassa hehkussa. Naama täytyy maksaläiskillä ja ihra sulaa. Mulla ottaa arska päähän nykyään, alkaa oikeesti suhisee. Ilman hattuu ei oo mitään asiaa. Ikääntyminen on syvältä. Ennen vanhaa maattiin aamua iltaa ja kertoimet oli nolla. Pitspuinin syventävää ja tehostavaa käytettiin ja oltiin helevetin bruna. Nyt bruna näytää pahalle, kaikki rypyt vaan korostuu. Eli maltti on valttia tässäkin asiassa. Kaikki on nykyään sellaista keskilinjaa. Överit ja vajarit ei toimi.

Mulla on dilemma. Syödäänkö tänään eilisen tähteitä vai laitanko burgerit. Parasta olisi tietysti ettei söisi mitään. Tai korkeintaan vettä ja leipää. Mut syöminen ja ruoka on nautinto, joka on saavutettu etu. Eiks mee niin? Elämän nautinto pyörii sen ympärillä. Mitä syötiin, mitä syödään ja milloin syödään. Ennen juominen oli paljon tärkeempää. No niin, nyt mä taas oon niin kauheen vanhan oloinen. Hei, viime viikolla tuli autoradiosta David Bowien Lets Dance ja mulla tuli tippa linssiin. Muistin niin elvästi sen ajan, kun biisi oli must ja me nuorii. Ja vittu nättii. Bailattiin vailla huolia ja murheita, niin ja läskii ja ryppyi, ja ongelmii ja tulevaisuus ihanasti auki ja kaikki hei mahollista. Oli se ihanaa, eikö ollutkin. Olihan?

Nyt mää taidan lyödä saunan tulille. Tänään on spailta. UK toi mulle lahjaksi kaks jumalatonta purkkii kauneudenhoitotuotteita. Toinen on bodykuorinta ja toinen jalkanaamio. Ovat luomuu. Niitä voisi hölövätä ja kaikkee muuta. Eli tämä juhannusneito sen kun kaunistuu. Mennään pitkällä kaavalla ja hei, taas kerran nautitaan! Hyvää Juhannuksen aikaa jokaiselle. Muistakaa nauttia. Huomisesta ei tiedä. Adios!






17.6.2018

Itkuni viimeinen kyynel

Peilityyni. Pikkainen vire pyyhkäisee järven pintaa ja se rikkoo sopivasti tätä ihanaista harmoniaa. Linnut laulaa jo lempeämmin, taitaa pahimmat pesimistouhut olla takanapäin. On rauha, on aamu mökillä. Vai voisko se olla, että Martta itse on lempeällä tuulella. Ei ahista, ei purista, ei kiristä mistään. Tai no, hiukkasen tuosta vyötärön seudulta...



Arvatkaa mikä väri mä oon

Ollaan riehuttu tornaadon lailla. Viime viikonloppuna varasto sai kyytiä ja nyt siirryttiin mökin sisätiloihin. Meillä on suursiivoustalkoot. Ukot roudasi kamaa kaatikselle ja rouvilla heilui rätti niin, että heikompaa olisi hirvittänyt. Juhuu, pestiin hirsiseinät juuriharjalla. Hyh, hyh kuinka lähtikin tumma vesi. Pikkuinen buduaarimme sai uuden järjestyksen ja sänky löysi uuden paikan ja näin meille enemmän liikkumatilaa. Olipa ihana saada paikkoja kuntoon. Ollaan duunattu tänä kesänä enemmän kuin moneen kesään yhteensä. Vielä homma jatkuu. Se on yllättävää kuinka paljon perusputsaus ottaa aikaansa. Mut hei se tunne, kun saat jotain aikaiseksi ja ihastelet kättesi jälkeä. On se palkitsevaa.

Buduaarin puhdistus

Martta sai uudet rinkkilasit. Ovat sitten oiva keksintö. Jokaiselle oma väri ettei mene rinkit sekaisin. Kansi taas estää pörriäisten sukeltamisen mun alkkomahoolijuomaan. Pillit ovat sellaisia kesto, eikä tarvitse pelätä, että kaadat humalaspäissäsi juomat reisille. Mä oon niin vaikuttunut. Baari oli auki ja sieltä nousi itkuni viimeinen kyynel ja sieluni sydämessäin drinksut. Juu, kaikilla on omat nimet, kun Martan baarista maalimalle lähdetään. Meillä nautitaan vain raikkaita rinkkejä, miedoilla prosenteilla. Ei arvaa tiukkaa enää tässä iässä.

Mä meen maalimalle

Saimme eilen todistaa pientä luonnon ihmettä. Mökin terden ja katon rajassa on ollut talitintin pesä. Sinne niin äiti ja iskä ovat kiihtyvällä tahdilla ruokaa kantaneet. Hirvee sirkutus voimistui päivä päivältä ja eilen oli pienokaisten aika lähteä. Kolme suloista kaunokaista yksitellen kohtasivat pahan maailman. Hetken pörräsivät tässä terdellä vähä niin ku häh. Ottivat siivet alleen ja tonne noin katosivat pöpelikköön. Ikävä jäi mut meidän tehtävä on osata luovuttaa ja antaa lasten mennä. Adios tali ja tintti, nähdään joskus ja tulkaa moikkaa. Tässähän mää lahoon terdellä.

Kaikki hehkuu

Maalauksellinen valokuvas saatiin päätökseen. Kurssi kesti sen kolme iltaa mutta antoi paljon. Olipa vapauttavaa, kun ei tarvinnut jumii tekniikassa. Sai olla luova ja hullutella. Torstaina katsoimme ottamiamme tehtäväkuvia ja olin kyllä vaikuttunut osaamisesta ja tasosta. Hienoja oivalluksia ja sai itsekin paljon ideaa. Kyllä kurssittaminen aina kannattaa ja tajusin, et mulla ei oo mitään kurssii tiedossa. Kuinka mä saatankaan tästä selvitä. Elämää ilman kurssia. Syksyksi on pakko jotain saada.

Kesän maku. Kotimaista uutta pottua, savukalaa, pikkelöidyt kurkut ja pestotomaatit. Kananmunasuolakurkkukermaviili. 

Ens viikolla on The Jussi. Juhlista parhain. Perinteillä mennään ja nautitaan. Juhannuskoivut, vastat, saunan pesu ja jussigyrmee. Niitä ilman ei jussi tule. Ja joku ihana jussidrinksu täytyy nostaa. Hmmm, siihen tarvitaan jotain vihreetä. Minttuu, kurkkuu ja mitä vielä. Siinäpä se viikko kivasti hurahtaa keksiessä. Voi että, tätä elämätä!

9.6.2018

Kuuban kuumaa helmee

Täällä mökki, kuuleeko maailma. Tuulee viileesti. Jopa niin, että oli villanuttu harteille heitettävä. Ei ole kuuma, ihanaa. Ruiskautin sängystä suoraan järveen ja kivasti oli kirpakka vesi. Siinä niin kuin herää hyvin. Tällä viikolla olen myös harrastanut kaupunkiaamu-uintia. Siellä niin laiturilla teen hengitysharjoituksia ja venytykset uuteen päivään. Vähä niin ko medidaadioo. Aamuissa on paljon puhdasta ja hyvää energiaa. Jaksaa päivän. On se ilo.



Möksällä ollaan siis. Saavuttiin eilen ja Martta sai ystävättären messiin. Otettiin vähän hapanta ja jutskailtiin kaikkee. Toimin myös drinkkimestarina. Laitettiin varaston vanha pakastin tuottamaan jäätä ja kylmää juomaa. Aperollista tein kivoi makui. Ettei litkisi sitä kaljaa niin mahottomasti, niin vaihdoin juomat eksoottisiin driksuihin. Ne on niin kuin ohjelmanumero, joka saa hymyn huulille ja pyllyn pyörii.



Maalauksellinen valokuva alkoi. Ihanaa on se, että saa revitellä ajattelematta liikaa onnistumista. Katsokaas, maalauksellinen taidekuva voi mulle olla ihan mitä tahansa. Vaikka musta pimeä ruutu, hah. Voi olla luova, toteuttaa mielikuvitustaan rajattomasti ja tehdä kaikki kivoi juttui. Saatiin 5 tehtävän lista ja ensin katsottuani ajattelin, et pala kakkua vain. Tutustuttuani tehtävän antoon tarkemmin, se alkoikin tuntua haastavalle. Rauha, rauha eikä kannata yrittää liikaa. Mutta yritän silti. Ensin täytyy tehtävää lähestyä ajatuksen kautta ja visioida sieluun sen mitä kuvalta haluaa. Sit voi lähtee kokeilemaan ja yrittää. Sitä se nimittäin on, kokeilemista ja oivaltamista. Innostunut olen.



Tänään aloitamme varaston suursiivouksen. Siitä on vuosien saatossa muotoutunut kaatopaikka elikkäs roihala. Sinne on survottu kaikki rikki mennyt jäte, kaikki joutava ja niin edelleen. Ja tavaraa on lattiasta kattoon, jopa niin ettei oikein sisään mahdu. Ette uskoisi Rva:n varastoksi, yleensä niin siisti ja hillitty ihminen kuin hän onkin. Homma etenee seuraavasti. Kaikki kamat pihalle ja niistä yli puolet menee kaatikselle. Exän kamoja on huru mykke, nykyinen toi pahvilaatikoita haubausista ja pakataan ne niihin. Saadaan tyhjää tilaa ja varasto kiittää ja minä myös. Siinä päivän agenda.

Jos oikein innostuu niin saattaahan tuota pestä pari mattoa. On niin kiva touhuta, kun on nuo voimat palautuneet jälleen. On niin kuin oma ittensä. Haluu tehdä, on kiva tehdä. Miettii mitähän tekis, eikä niin, että miettii sitä et mitä tekis jos jaksaisi tehdä. Pidettäisikö illalla grillipartyt. Joo! Kyytipojaksi kuuban kuumaa helmee, Martan drinksubaari on taas auki. Mutta vain rajoitetun ajan ettei herramunjestas mene humalan puolelle. Näihin tunnelmiin, se on kippis ja kulaus.




3.6.2018

Hidastetaas vähä

No mitä. Ihana aamu, taas jälleen kerran. Ei kai tätä saisi hehkuttaa, tulette vielä kateeks. Täällä mökillä sitä on vaan lähempänä tätä kaikkea ihanuutta. Aurinko nousee itsevarmana hehkumaan, linnut lirkuttaa ja vieno tuuli pyyhkii otsalle valahtanutta päivän polttamaa kiehkuraa. Kyllä, otin eilen aurinkoa. Silleen semisti. Istuin hetken ja sit taas touhusin. Meillä oli eilen niin kova tuuli, että päivänvarjo lähti lentoon. Tartuimme siihen ja hyvä oli ettei lähdetty mukaan molemmat. Sen verta kevyttä kamaa, köh, köh. Tuuli teki ihanasti sen, ettei ollut laisinkaan kuuma. Oli niin ku hot mut ei. Siks täällä mökillä on ihmisen paras olla.

Päivien viemää tuulen huuhtomaa


Perjantaina on aina arjesta juhlaa. Nyt spessua, kun UK vanheni vuodella. Laitoin mansikkakakkua ja pötyä pöytään. Hei, uusi maistuva alkuruoka, helppo ja nopee. Vesimelonislaissit grilliin, ensin annat värii toiselle puolelle, käännät ja murennat fetajuustoo pintaan. Hetki siinä ja syöt grillattujen valkosipulileipien kera. Nannaa. En tiiä oonko ite keksinyt vai olenko nähnyt jo reseptin jossain. Suosittelen kokeilemaan.

Saniboi varjos


Eilen pestiin mattoja. Täydellinen keli siihen. Me pesemma tuossa kalliolla. Letkulla vettä ja mäntyistä suopaa. Saatiin illalla kuivat matot mökkiin. Tänään pikkasen rättiä heilautan ja vot, kun on puhasta. Maton pesussa on jotain alkukantaisen ihanaa. Tekee ihmisestä tarpeellisen, noin niin kuin mattojen historiassa. Innostuin kastelemaan luontoa. Vettähän meillä riittää, kun se järvestä nousee. Ai että, luonto kiitteli. On ihan järkky kuivaa, nurmi tekee kuolemaa. Nyt se näyttäisi vihertävän. Olisin halunnut kastella kaikki, aina pääkaupunkia myöten. Ei riitä letku, sori. Vaikka letkeä onkin, sori.

Hinkkoo hinkkoo


Vesijuosta hölkyttelin. En välttämättä tartteisi vyötä uumalleni, on ihan omasta takaa. Vesijuoksu on hyvä harraste. Viime kesänä vesi ei lämmennyt tähän harrastukseen olemoisinkaan. Nyt lämmintä riittää. Poljen yhden sivun ja tulen selälläni takas. Siinäpä on kiva katsella, kun pilvet pyörittää maisemaa. Kesä. Niin kesä. Tänään kans ja huomenna. Sillä saa syntinsä anteeks.

Kesäkukat laitettiin viime viikonloppuna


Kehunpa taas hiukka. Olen nyt useampaan otteeseen UK:lle todennut sen, että kuinka etuoikeutetussa asemassa olemme, kun saamme nauttia täällä mökillä. Et meillä on niin kuin tällainen mesta ja tällainen luonto, ja tällainen rauha, ja tällainen ihanuus. Sitä saattaa olla vaikea käsittää siellä ruudun toisella puolella, ja mietinkin et mikä tässä on mulle niin tärkeetä. Se on tämä sietämättömän olemisen keveys. Ei ole pakkoja, eikä vaateita mihinkään suuntaan. Mitä iäkkäämmäksi tulee, sitä enemmän tahtoo vain rauhaa ja sielun lepoa. Tänään kyllä mennään ulkoruokintaan. Karjaan aabeeceellä on hyvä seisova lounaspöytä. Sen verta äkkiä voi piipahtaa päästäkseen tänne taas takas. Onko vallitsevalla ilmastolla asiaan myös vaikutusta. Varmasti kyllä joo. Niin on pehmeetä.

Iltahämyi kännykällä.


Ens viikolla alkaa se maalauksellinen valokuvaus. On sanomattakin selvä, että olen aivan innoissani. On kivaa taas päästä oppimaan uutta ja ennen kaikkea tekemään. Kurssien parasta antia on myös tavata uusia ihmisiä. Ja sellainen porukkassa tekeminen on aina antoisaa. Ehkä saatte tänne maistiaisia taidekuvasta. Kiva viikko siis tiedossa. Hei, oletteko muuten panneet merkille, että aika kuluu nopeampaan kuin esim. helmikuussa. Viikot vierähtää niin ettei kerkee pöllöä sanoa. Törkee vauhti, kiire tulee ennen kuin kaikki loppuu. Hidastetaas vähän ja hei, nautitaan, nautitaan ja nautitaan!


26.5.2018

Ihana valo, sinä olet aurinko.

Paratiisissani on käärmes. Ihanainen aamuhetki on menetetty. Vain minä ja ympäröivä todellisuus eli luonto ja linnut. Vastarannalla pauhaa metsätyökone. Ovat kaataneet metikköä ja nyt siellä työstävät. Helevetinmoinen metakka ja mun rauha on menetetty. Kyllä kirpasee, mutta toivon, että toi olisi kohtsilleen ohi. Häiritsee. Yritän päästä asian yläpuolelle ja en kuuntele. Kuuntelen silti.

Käärme 2. Huoranperkeleet ovat heränneet. Häiritsee 2. Tälläkin nimenomaisella hetkellä saan huitoa kuin etelän mies, kun janoavat kuumasti sykkivää vertani. Inhasti inisivät korvan juuressa ja turmelevat juuri tämän hetken missä yritän niin epätoivoisesti nauttia. Ollakseen täydellinen täytyy olla epätäydellistä.



On kaunis aamu. Huikean kaunis. Vesi on lämmintä ja rakastan tätä ympäröivää elämää. Joka paikassa sykkii solu. Kuhisee. Lirkuttaa. Virisii. Kihisee. Pörrää ja tärisee. I H A N A A!! On jotenkin täys. Hyvä olla. Kesäiset aamut ovat ihania, sitten tulee kuumuus. Tulkoon. Käyn ilman paitaa. Mökillä on hottista. Uskaltaako ääneen sanoa, täydellistä. Kohta yliminä pudottaa raskasta pään päälle ja kaikki on poissa. Ollaan nyt ja nautitaan. Huomisesta ei voi tietää.



Terapiassa tapahtuu kummia. Puoli vuotta jauhettuani, tuli vihdoin järkky ymmärrys. Putosin ja tajusin mistä tässä on kysymys. Samalla pelottavaa mutta autuaaksi antavaa. Pelasimme sellaista korttipeliä, missä korttien avulla käytiin läpi elämää. Sekoitettiin pakkaa ja järjestettiin uudelleen. Sit se tuli. Pahako minussa vai missä. Se raskas musta ja tahmea oli siinä. Säikähdin, pelkäsin, kohtasin, itkin ja ymmärsin. Siinä oli mun painajaiset, siinä oli mun kipuni, siinä oli mun ahistus, siinä oli kaikki se mitä pakenen. Pikkasen käväsin ja tästä jatketaan. Matkaa on vielä, ehkä joskus perillä. Menkää ihmiset terapiaan!



Työminä on ottanut askeleen lähemmäksi luomua. Olen valinnut jälleenmyyntituotteiksi luomusti ekoloogisen OWay-sarjan. Kertakaikkisen ihania ja tutustumisen arvoisia uutuuksia. Paljon uutta asiaa, joka saa minut hereille. Viikonloppuna täytyy opiskella tuntemaan. Nähkääs ja katsokaa, olen tässä vuosien saatossa herkistynyt kaikelle ylimääräiselle. Ei taho kestää synteettistä ja mitä kaikkea soopaa sitä onkaan. Tahtoo luomua tahtoo eteeristä öljyä. Tavoitteena tuottaa asiakaalle  yleellinen spakokemus ja vaihtoehtoinen tarjonta. Vähä niin kuin uusi elämä alkaisi. Jette kiva. Innostunutkin olen.



Täällä asustaa sekopäinen käki. Se kukkuu koko ajan. Nytkin kukkuu. Viime viikonloppuna se kukkui yhden kokonaisen päivän. Morsiantako se siellä kiimassaan kukkuu. Ajatelkaa, jos me ihmisetkin aina kukkuisimme, kun tekisi vähän mieli piip. Jengi kukkuis aamulla metrossa, kun alkaisi panettaa. Tai kaupan kassajonossa olisi joku syötävä, niin alkaisi pirukseen kukututtaa. Ai kauheeta. Siinä sitä sitten kukuttaisi tai sitten ei. Eihän se nyt koko aikaa, mut varmasti olisi välillä aika hassua. Kukkuu!

Olen tässä istuessani lahdannut ainakin sata huoranperkelettä. Oikein sankoin joukoin rienaavat ihmistä. On murhan tuntua ilmassa. Pitäisikö minun antaa heille elämisen oikeus ja jättää lahtaamatta. Olenhan tullut rakastavaksi ja pitäisi ymmärtää myös heidän olemassa olon tarkoitus ja jättää kiusantekijäni rauhaan. Siinäpä se. Jättäisivät myös minut ja ymmärtäisivät myös minun tarpeeni. Mut ei, koko ajan ovat kimpussa. Mitä sitä muutakaan voi. Tapettava on. Rauha heidän sielulleen ja nähdään toisella kierroksella. Adios, nyt mie meen järveen.




19.5.2018

Voihan elämä!

Kesä tuli, että kolahti! Viime aikojen helteet eivät ole saanet mua heittelemään voltteja tahi muutenkaan hullaantumaan. Kuuma on. Liian kuuma. Ei saa yöllä nukuttua. Mut nyt on hyvä. Mökillä on aina hyvä. Vilvoittava tuuli puhaltaa tähän terdelle, jopa niin, että piti shaalia heittää niskaan. Ei oo kuuma mut arksa paistaa ja lehtivihreä punkee verkkokalvoille niin, että kohta lähtee taju. Se on vaan niin söpöö, kun joka puolella punkee jotain syntyvää. Elämä on tässä ja nyt.



Eilen se ällö kasvain minussa tuhottiin. Nyt pitäisi noin niin kuin perusjutut olla kunnossa. Heiheiheliko on veke ja samoin kasvain. Mikäs tässä ihmisen. Jos ei muuten, niin alitajunta on varmasti työstänyt jotain pelkoo ja nyt on hyvä. Se järkky uupumus on pikku hiljaa kääntynyt voimaksi ja tunnen edes hitusen eläväni. Massu parka huutaa tervettä bakteerii ja sitähän mää hälle syötän. Itse operaatio meni tuskattomasti ja rutiinilla. Mut on nyt vuoden aikana 3 x tähystetty, alkaa silleen toi letkun nieleminen olla pelkkää kauraa vain.



Sain tänään päätökseen voimaannuttavan valokuvakurssin. Siitä oli minulle iso ilo ja opastus. Elämä on vaan niin jännä, että se ohjastelee sun tielle sen mitä tarvitset. Olin jotensakin tukossa ja lukossa terapiassa ja se kävi mulle aika raskaaksi. Mut näillä voimaannuttavilla kuvilla aukesin, ymmärsin, hyväksyin ja anteeksi annoin ja nyt on mieli kevyt ja ihmisen parempi olla. Aika huikeeta hei. Tuollainen kurssi olisi ihan jokaiselle hyväksi. Tapahtuu verkossa, kestää 5 viikkoa ja maksaa mahottomat 56 egee. Googlaa voimaannuttava valokuva / kuvajooga, jos kiinnostaa. Mie suosittelen vahvasti pientä tutustumismatkaa itseensä. Saat siitä paljon.



On aina upeeta ymmärtää ja oivaltaa asioita. Sitä tapahtuu allekirjoittaneelle harvoin mutta sitten kun se tapahtuu, niin se on aika voimallista. Olen tässä nyt jonkun aikaa tarponut sellaisessa vetelässä paskasuossa. Noin niin kuin nostellut koipiani ja yrittänyt epätoivoisesti päästä ulos, ylös kohti valoa. Mutta se matkahan on vaan käytävä. Kuuluu elämään. Välill mennään ap ja välill daun. Katos, jos ei mee väli daun, niin ei ole sitä matkaa myöskään ap. Juu sii?



Voimaannuttava valokuva ja terapia ovat alkaneet yhes tuottaa hetelmää. Yks tärkee oivallus on ollut se, että mä alkaisin niin kun diggailee itsestäni. Jätän sen ruoskan paskatunkiolle ja annan armon itselle. Jätän sen syyllistämisen ja löysään pikkasen tota pinnaa mikä niin vitusti aina välillä kiristää. On aika fantsuu huomata, että mä oon ihan yhtä hyvä kuin muut ja riitän tämmöisenä kuin oon. Anteeksi antoa ja hyväksyntää, mulle niin vaikeeta mut hikku piljaa alkaa valkenee. Jösses, mä oon kohta niin täynnä itserakkautta, että en ovista mahu. Ja hei, sanoppa itselle, et sä oot ihan hyvä jossain asioissa tai jopa paras. Nähkääs, kaikki mitä mä oon tehnyt, on mielestäni yhtä sontaa ja en missään nimessä osaa, en tiedä mitään. Ja tyhmääkii oon ollunna. Rakastaa itseä arvostavasti.



Tuossa juuri UK:lle sanon, että nyt tää rouva alkaa puuhaamaan valokuvanäyttelyä. Kohteena voisi olla Moma Londonissa tai Nykki voisi olla myös vaihtoehto. Hmmm, ehkä lähin olisi kuitenkin Tukholman Fotografiskassa. Unelmia ja haaveita täytyy olla. Tuossa hetkisen ne hävisivät elämästäni kuin pieru saharaan. Olin hukas itteltäni ja nyt siis jollakin tapaa bäck. Miehän oon tekevä ihminen ja aina pitää olla joku rojekti. Eli sitä kohti eli näyttelyä kohti. Jotain kohti. Kohti. Elämää. Hengissä. Jee.



Ensi kuussa aloitan uuden kurssin. Kuten olette varmasti saattaneet huomata, niin olen kurssi-ihmisiä. Jo heti syntymäni, aloitin ensimmäisen kurssini vastasyntyneen ensiaskeleet. Siitä se sitten lähti. On ollut poppanakurssii ja afrikkalaista tanssii. Kurssit pitää ihmisen järjestyksessä ja antaa tekemiselle raamit. No joo, uusi kurssi on maalauksellinen valokuva. Hurjan mielenkiintoinen. Tehään taidetta. Isolla teellä. Hyvä, siitä saan varmasti hyvää matskuu mun näyttelyyn. Näin nää menee.



Kesä. Joko se olt ja mänt. Mulle sama. Mut kesä koostuu viikon lomasta ja pidennetyistä viikonlopuista. Mennään heinäkuussa viikoks Viroon. Auto alle je menox. Meistä on tullut Virofanei. Se on vaan niin herkullinen mesta. Varsinainen kesäloma jää sit jouluks. Josko sitä sitten sinne Espanjaan jälleen. Näillä mennään. Ei ahista lomattomuus. Otan sen asenteella. Sitä paitsi duunis on hyvä buugi päällä ja se on iso ilo.

Aamu-uinti on jo suoritettu, heitettäskö vaikka voltin. Vai ottaisiko vielä löysin rantein ja kävisi hetken levolle. Sit pitää lähtee kylille. Vois hiukka hutkuilla halpahalleissa ja ostaa jotain mitä ei tarvita. Tänä kesänä tehdään mökillä suursiivous, sitä voisi vaikka aloitella. Ihanaa, kun jaksaa ajatella, että haluaisi tehä jotain. Se on nimittäin ollut hakusessa tahi pois kokonaan. Joka on minulle ollut vierasta ja vähintäänkin outoa. Mie oon valmis ja polttaa kesäkatu kuuma. Adios.

P:S Sitä mä vielä vaan, et muistakaa elää hetkessä. Se on nimittäin just tässä, eikä yhtään missään muualla. Ugh!

30.4.2018

Elämä on matka

Vappuaatto. Mökillä missäs muualla. Kevät on korskeimmillaan ja mie nautin. Tuossa jo haravaa vähän heiluttelin ja aamulla suoraan sängystä uimaan. Se on parasta. Sänkylämpöisenä, unen pöpperössä, kylmään ja virkistävään veteen. Jos asuisin aina näin, kävisin varmaan joka aamu uimassa. Se herättää elämään. On se hyvä.

Kaikki ympärillä on rumaa ja harmaata. Niin kuin aina tähän aikaan vuodesta. Aloitin mökkikauden toissa viikonloppuna yksiksein. UK oli maalimalla ja mun oli ihan pakko päästä mökille. Mökkitie on aina arvoitus, uskaltaako ajaa vai ei. Miehän uskallan ja sillä seurauksella, että jäin kiinni roudan runtelemaan kuin tatti paskaan. Siinähän nökötin autoneni. Hinaaja piti soittaa paikalle ja kävelin kauppakassieni kanssa koko matkan. Pääsin mökille. Pääsin nauttimaan. Nyt tie näyttää paremmalle.



Mitäs tässä viime kuulemasta. Silleen ei oo energiatasot kohillaan, että olisin jaksanut...mitään. Heiheiheliko on saatana saatu vihdoin häädettyä. 3 x antibioottimyrkkykuuri tehosi ja vei helikon ja kaiken muunkin. Ei taida tässä tomumajassa olla enää yhtään tervettä bakteeria. Nyt niitä pumppaan ulkoisesti ja yritän päästä toipumaan. Kyl se siitä.

Jottei mee ihan valitukseksi, niin pääsiäisenä piipahdettiin Riikassa. Kiva kohde ja helppo matkustaa. Lautalla Tallinnaan ja siitä autoillen kohteeseen. Siihen aikaan vuodesta mikään kaupunki näillä leveyksillä ole erityisen kaunis, mutta mielikuvittelin kesän ja näin kauniin kaupungin. Hyvää fudaa ja edullista. Käytiin myös Jurmalassa, joka yllätti. Kilometri tolkulla hiekkabiitsii ja sinne pitää päästä kesällä. Suosittelen lämpimästi Latvia reissua.



Aloitin myös uuden valokuvakurssin. On sellainen voimaannuttava ja puhutaan kuvajoogasta. Sanotaan piutpaut tekniikalle ja mennään tunne edellä. Kaksi viikkotehtävää takana ja hassua tässäkin on se, että kurssi löysi minut, enkä minä sitä. Se oli tarkoitettu. Käydään kuvatessa läpi omaa elämää ja katsotaan psyykettä kuvan kautta. Sehän on mulle luontaista. Eli terapiaa tulee nyt tuplaten. En sit tiedä onko se hyvä vai huono. Kuvallista ja sanallista. Ou jee.

Tää on kuulkaa kummallinen paikka tää mökki. Täällä katoaa ahistus, puristus ja fyysinen kipu. Luonto parantaa, uskon niin ja varmasti tämä rauha jota kuuntelen. Täällä ei ole vaatimuksia, eikä ärsykkeitä. Istun enkä tee mitään. Annan vain olla. Joskin viime yönä sain jonkun ihmeellisen ahdistuskohtauksen, en saanut kunnolla happea. Sellainen puristava rintakipu on vaivannut jo tovin ja se poistui viime yönä. Onko se jotain kakkaa sisälläni, joka kovasti tahtoo tulla pois. En tiiä, voi olla tai sitten ei. Tästä puuttuu vain ne enkelit, niin tää on täydellistä. Hörhöö hei.



Ennen vanhaan Martta väänti vapuksi munkit ja simat keitteli. Ei väännä enää. Ei jaksa. Martta on hyvin hyvin väsynyt. Eilen keitin kattilallisen hyvää lihasoppoo. Hauduttelin 4 tuntia ja kyllä mänt kiel perseeseen. Jotain siis ettei ihan eineksillä. Me emme juhlista vappua. Lähdemme tänään stadiin, hoitamaan velvollisuuksia. Pitää putiikki siivota ja kakkuja paistaa. Siinä se vappu menee mukavasti. Eikäpä tuota kaipaa juhlan tynkää. Hei, la iltana käytiin nukkuu ysin kieppeillä. Että silleen meillä bailataan... Ihan hävettää.

Parin viikon päästä kasvain joka vaanii sisälläni leikataan pois poikkeen. Hoidetaan asia pois ja jatketaan siitä. Noin niin kuin halakipoikki ja pinoon. Ei käy kieltäminen etteikö se olisi hieman mietityttänyt. Näen se sellaisena pikku pikku torvena, jolla on ahnas ja limainen suu. Se suu hamuaa musta energiaa ja tahtoisi minut vallan syödä. Inhottava olio ja se on mun sisällä. Oksetus. Mut lääketiede hoitaa ja siitä lähdetään sit uskomattomaan nousuun.



Laituri pitäisi laskea vesille. UK on flunssainen, joten taidamme jättää rehkimisen toisaalle. Otetaan rento lähtö kesään. Linnut laulaa ihanasti ja tällä hetkellä tosiaan arska paistaa ja saa kaiken näyttämään paremmalle. Taidan nauttia eilistä lihasoppaa, sehän vain paranee lämmitettäessä. Ehkä sitten oikasen hetkeks. Eiks se oo siinä. Adios!