18.7.2014

Mä kaupunkilaispoika oon, pistän suihketta kainaloon

Hei hellurei! Stadis ollaan ja vietetään kaupunkilomaa. Sopii mulle, sillä mökkeily alkoi snadisti puuduttaa. Joskin, nyt näillä helteillä mökki on paras paikka maailmassa. Mutta ei hätä päivää, mun asunto on suht viileä ja saan nukuttua öisin.




Sen verran on haipakkaa, etten ole koneelle kerennyt. Nytkin kiireellä laitan viime hetken tunnelmia. Tänään mennään turisteilemaan Porvooseen. Se on kiva kohde. Nukkua posotin kymppiin ja lähtö on tuota pikaa. Mut mullehan sopii nyt mainiosti tämmöinen pieni tekemisen paljous.




Keskiviikkona olin todella turistina ja kävin maailmanpyörässä. Ukkorähjä ei uskaltanut. Se oli kiva, sellainen vaatimaton, mutta näki Hesan erilaisena. Ja se tunne, että koet jotakin uutta ja elämyksellistä, on aina hienoa.



Ulkoruokinnassakin ollaan käyty. Se on emännälle sitä suurinta juhlaa. Keskiviikkona ihan vain mentiin sinne minne päästiin. Aleksilla sisilialainen, mut ihan jees ruoka. Martta sai hienosti lasin talon viiniä. Ihan taas, että turisti, häh.



Eilen kävin hierojalla. Huh, olikin kommee ja raamikas miesheroja. Martta sai kyytiä, ja jumittaneet paikat on nyt rela. Hutkutin hiukka kaupngilla ja imin ihmisiä sisääni. Kävin parturissakin ja nyt on lyhyt kesätukka. Eli siis duunis piipahdin ja kaikki hyvin.



Kerkesin vielä iltapäiväksi biitsille. Kyllä, ihan oikeasti sinne sannalle makaamaan. En edes muista, milloin viimeksi tämä biitsihirmu on moista harrastanut. Pari tuntia kölleröin ja nautin. Illaksi mentiin Tervasaareen ravintola Savuun syömään. Aika kiva keidas keskellä Hesaa. Silleen niin kuin landelainen. Ei ruoka nyt mitään gyrmeetä ollut, mutta hyvää ja syötävää. Palvelu erinomaista. Kokemuksena veri jees, voi suositella.


Mitä vielä? Sunnuntaina lähdetään pikku matkalle, sekin täydentää lomalaisuuttani. Ai niin, se Kauniit Kodit heinäkuun nro on ilmestynyt, siellä suunnittelemani hima. Käy tsiikaa. Nyt täytyy mennä suihkuun ja lähteä El Turismo, perfavore!

14.7.2014

Yhdessä yksinäiset

Ollaan taas elämän alkulähteiden juurella. Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta ja on niin hehku, että kaikki varjo on tervetullutta.  Olen pidättäytynyt loisteessa, aina hetkiä kerrallaan. Se on mun tekniikka. Saan väriä, mut en pala, enkä saa niin liikaa, että tulleepi joku paha syöpätyyppinen kasvain. Aurinkokin on nykyään kauheen vaarallinen.

Pirtissä pienessä kerran...
Niin kuin nyt kaikki. Eilen illalla alkoi sellainen kumu tulla tuolta mereltä päin, että mie olin jo löysät pöksyissä. Teki niin hirmu myrskyä, trompia, tulvaa, tsunamia ja mitä vielä? Mie en ymmärrä, kuin mie oon nykyään niin herkkä kaikelle tuollaiselle luonnonilmiölle? Liikaa katastrofileffoja? Ne on meidän perheen suosikkeja. Mitä pahempi tuho, niin sen parempi. Sit itse joutuu pelkäämään, kun pikkasen vastarannalla paukkuu. Ja on niin tummaa, kuin piruja yössä lentelisi. Ai kauheeta...

Aitalla ylimmällä
Mulla alkaa olla taas sellainen olo, että tämä pikkurouva-leikki saisi riittää. Nää hommat alkaa toistaa itseä, ja sekös on mulle myrkkyä. Kerään koko ajan asioita toisen jäljiltä, niin se alkaa pikku hiljaa nyppiä. Niin kuin joka ikinen kesäloma. Eihän tässä mitään uutta? Mut kyl mä sittenkin ihmettelen, miten toinen voi sanoa, että oli just laittamassa ne lautaset tiskiin, jotka ovat jo koko päivän maanneet siinä pöydällä. Tässä on tää meidän ero. Mie en kestä epäjärjestystä. On nyssäkkää siellä ja nysskkää täällä. Miks asioita ei voi laittaa paikoilleen samantien? Niin miks? Mun on niin vaikea ymmärtää, että joku toinen voi olla erilainen, kuin MINÄ. Minä.

Maja tai talo
Tänään käytiin Lohjalla ja ostettiin Ukkorähjälle puku, mirri, taskuliina ja asuun sopivat sukat. Hänellä on hääjuhlat lauantaina ja mie kampaan morsiamen. Olipa huippu palvelua Lohjan Dressmanilla. Oli aika ihanaa seurata vieressä, kuinka ammattitaitoinen joku on. Hän näki heti, mikä mättää ja sanoi suoraan. Etsi aina uuden, paremman vaihtoehdon. Aika monta kokeiltiin ja niin löytyi täydellinen puku! Hyvä, että en itse ostanut pukua. Ja annoin kyllä kiitokset ihan suoraan. Sanoin neidolle: " Olet todella huippu alallasi, ja on aina hienoa, kun saa näin hyvää palvelua." Ukkorähjä oli ihan onnessaan. Tyrmäävä kokonaisuus on luvassa. Kiva.

Hirvee sähkö
Arvatkaa mitä?! Menin tänään vesijuoksee, niin mun oli pakko kiristää vyötä. Se hulahti samantien kainaloihin, kun pääsin syviin vesiin. Nousin laiturille ja tein tarvittavat operatsiuunit eli menin muutaman askeleen tiukemmalle. Ehkä vähä liiottelin, sillä henki kulki juostessani hiukkasen huonosti. Oliko se löystynyt siksi, että minä olin laihtunut vai oliko kyseessä kuitenkin joku luonnonilmiö? Sitä ei tarina kerro, mutta tunnen itseni taas ihan hirveen lihaksikaaksi ja hoikaksi. Ou nou, ei kai....

Ja paukkuu
Ukkorähjä on pessyt autoa jo kolme tuntia. Ihan oikeesti. Se tai hän rakastaa sitä autoa enemmän kuin minua. Putsaa ja puunaa. Käyttäis joskus senkin ajan minuun. Putsais, rapsuttelis ja pesis. Niin ja ennen kaikkea vahais, tai tässä tapauksessa rasvaisi koko vartalo lotionilla. Sellaisella missä on eteerisiä öljyjä ja mikä olisi ihan sikakallis. Joku merkkituote varmaan.

Meillä on tänään ruokana spydärii. Tähteillä tässä ollaan menty koko viikko. Sellaista kurjuuden maksimontia. Ei mitään juhlavaa missään nimessä. Sehän tuhoaa molempien talouden. Tänä iltana teen pyttipannun kaikesta jätteestä mitä meillä on. Se on mielenkiintoista ja maksaa vain maito litran verran. Muuta ei tarvita. Jätettä, ja ehkä kuivasieniä. Tuoreita tämä emäntä ei jaksa nyt lähteä metsästää. On helle. Ja liian kuuma.

Kaunis paha
Juhlavieraita ei ole näkynyt mailla, eikä halmeilla. Just nyt olisi taas niin kiva, kun olisi jotain pitkän kaavan mukaan. Musta se on aina kohokasta. Mietin tuossa just päivällä, aurinkotuolissa maatessani, että ihmisen tule nauttia silloin, kun on sen aika. Edessä on kuitenkin se pimeys, märkä, loska, kylmä ja alavireisyys. Jos en saa vieraita paikalle, niin tärkeintä kuitenkin on, että on juhlafiilis? Siis ihan hyvin menee ilman muitakin, mutta some on hyvä apu tähän ongelmaan. Ihan vaan hiukkasen kuitenkin annan palautetta, ettei vaan ihmiset olisi liikaa tälleen todentuntumattomasti. Olen vaan törmännyt kyseiseen asiaan tässä taannoin. Ihmiset jää ulkopuolelle ja kaikki olettaa, että kaikki on jossakin ja vähintään somessa. Ja iso osa ihmisistä on kuitenkin yksin ja silleen. Kaikkien pitää olla kaikkialla ja kaikessa ja koko ajan. Noin niin kuin lievästi sanottuna.

Mullahan ei ole hätäpäivää. Ukkorähjä kiillottaa mercedesbentsiään ja mie saan rauhassa päivystää somessa. Eli ollaan yhes, mut erillään. Sekin sopii, mut joskus saattaa ajatella, että mitä se olisi jos pesisi sen auton yhes. Oukei, mie nään heti sellaisen hiukkasen pornahtavan mainoksen silmieni edessä. Mie oon täynnä autonpesuvaahtoo ja Ukkorähjä alkaa kuoria mua siitä. Hyi kauheeta, eihän tuommoista edes ole olemassa?! Parempi vaan näin. Toinen pesee siellä parkkiksella ja mie ihastelen elämää...Jää turhat unelmat unelmoimatta. Just niin. Kylymän viileesti vaan. Menen just saunaan, siellä on eukalyptyslöylyt, ne kihoaa kivasti nuppiin. Mitä lie...Lyptystä.




13.7.2014

Pyhäinen hartaus

Leikin tässä aikani kuluksi tällä iPadillä. Mikä minusta on perinjuurin ihmeellistä, niin kaikki ottamani kuvat ovat myös tässä masinassa. Sitä ilmiöö kutsutaan iCloudiksi. Eli otanpa kuvan kameralla tai telefuunilla, niin ne ovat myös täällä. Minusta se on samalla hyvin pelottavaa. Nyt teenkin kokeilun, että saanko siirettyä kuvia myös tänne. Miten ja mitä kautta, se vaatii hiukka sählystä, mutta mullahan on aikaa.

Vastakohtia
Keitin tuossa kaurahutun, se oli noin niin kuin aamiainen kello koltoist. Ukkorähjä läksi omille teillensä ja me mentiin Pikku Koiran kans lueskelemaan. Ja niinhän siinä kävi, että nukkua posotettiin, oliko ne nyt sit päikkärit, ainakin pari tuntii. Mahotonta meininkiä. Nyt odotan, että puuro laskee nassussa, niin pääsen taas vesihölkyttelee. Täydellä ihralla ei kande mennä, ei pysy pinnalla. Ei ne vyöt ihan mahottomia kestä. 


Tääl huipul mie asuin
Ilmasto on sellainen epävakaa. Sopii mulle, varsin vakaa ole itsekkään. Aamulla oli ollut ukkonen ja pudotti vettä oiken urakalla. Ukkorähjä oli ollut ylhäällä jo puolviis ja oli laittanut kaiken tarvittavan suojaan. Enhän mie mittään ole kuullut tahi tajunnut. Baithiwei, olen ottanut aurinkoa jo pari kertaa ja siinähän nyt tapahtuu juurikin se kyltymätön himoreaktio. Saat vähä brunaa, niin tahtoo lisää. Tahtoo tummaksi ja tuliseksi. Totuushan nyt on kuitenkin se, että ruskea läski näyttää paremmalle kuin valkoinen ihra. Mä onnekseni olen aina värjääntynyt helposti, mutta nykyään täytyy olla varovainen noiden ryppyjen ja maksaläiskien kanssa. Se on aika kaameeta katottavaa, kun ihminen näyttää ihan rusinalle. Ai, minäkö jotenkin pinnallinen? Ei kai.

Paskahuussin seinä
Illalla lähdetään perheen voimin ajelulle. Se on meidän harraste. Mennään pikku teitä tuntemattomaan ja katsellaan maisemia. Joskus sitä eksyy ihan kivoihinkin paikkoihin. Ja onpahan joutavalla jotakin. Tylsistymistä vastaan taistelen myös. Tulee vähä äksöniä. Pikkusiivoilin eilen, joten nyt ei ole sitäkään tehtävää. 

Taas paskahuussissa
Tein eilen kesän ensimmäisen kantsusoossiin. Uusilla potuilla mentiin. Ukkorähjä toi kyliltä sientä ja tuosta omasta rannasta saatiin vähä lisäystä. Apua, kun oli makiaa herkkua. Se on aina se eka, taivaallista. Sieniä meillä ei vielä ole, kävin tossa viime viikolla vilkasee. Ehkä tulevalla viikolla käyn tsekkaamassa tilanteen. Oih ja voih, herkkutattia!

Makunystyrät sai kyytii
Meillä on tässä terdellä linnunpesä. Se ei ole näkyvillä, on jotenkin tuolla kattolaudoituksen takana. Nyt poikulaiset ovat jo selkeästi elinvoimissaan. Aina, kun nousen tästä pöydän äärestä ylös, niin alkaa hillitön sirkutus. Säikähtääköhän ne tai jotain? Emo pomppii mato nokassa lähipuissa ja odottaa vain oivaa hetkeä, että voisi viedä beibeille pötäkkää pöytään. Minnuu jotenkin säälittää koko pesue. Ollaankohan me hirveitä stressin aiheuttajia ja pikku tipuille jää elinikäiset draumat. Pitääkö tässä muuttaa evakkoon. Mut hei, ens viikolla mökki on hiljainen muutamia päiviä. Toivottavasti lentoharjoitukset pesästä tapahtuu silloin. En kestä sitä, et joku aamu, pikku tiiperö räpiköi epätoivoisesti tässä terden lattialla. Ei pääse takas ylös, eikä elämässään eteenpäin. Niihin ei saa ihmiskäsi koskea, koska silloin emo hylkää pikkuisen. Ai kauheeta, tää on helvetinmoista draamaa tämä elämä!  Mitä mä voin tehdä?

12.7.2014

Elämyksiä. Osa 2

Elämä on asettunut mökkeilymuudiin. Tuo pikkuinen matka oli kyllä piristävä ja se toi kaivattua vaihtelua. Nyt jaksaa taas leikkiä pullan tuoksuista emäntää. Ei helvetissä, pulla tappaa ja saa tämä piikominen riittää. Tuossapa juurikin vesijuosta hölökyttelin niin, että nyt on sellainen sisäinen jäätyminen. Sitä kylmyyttä ei vedessä tajua, ja se on niin hauskoo hommoo, että saattaisin juosta pidempäänkin. Nyt on pakko laittaa bastu lämpiämään, sillä tämä luihin ja ytimin mennyt kylmyys ei muutoin häviä. Ja kyllä siinä muutama kilokalori menetettiin, joten nyt voi taas hyvällä omalla tunnolla ottaa pari bissee.

Millaista tyynyä saisi olla?

Ankkaa pedillä

Perfetto

Pippurijädee
Joo, tosiaankin piipahdin siellä Tallinassa. Yövyin Swisshotellissa, neljä tähtee ja vallan oli kyllä tähtiensä arvoinen. Hintaa vain ihmettelin, matkojen kera vain 175 egee. Ei paha. Ja noilla nopeilla on kyllä näppärä liikkua. Olin varannut kuumakivihieronnan hotlan Spaahan ja se oli kyllä taas rentouttavan ihmeellinen. Ihminen sai nauttia. Huone oli huipulla, kahdeskymmenesviides kerros. Huluppeet näkymät ja silleen.

Lasku, kiitos

Hirveetä kattoo

Vanha on kaunista

Menen minne menen
Päivän vietin shoppailemalla. Otin pirssin alle ja huitasin Rocca al Mare ostoshelvetiin. Ja siellähän oli sit ihan kaikkee. Tein muutamia edukkaita löytyjä, ja vallan ihastelin paikallista tarjontaa. Sieltä olisi kyllä voinut ostaa enemmänkin rätii ja lumpuloita, mutta niin kuin jo totesin, niin toi shoppailu ei ole enää sellaista niin kuin se joskus oli. Kummasti miettii, että onko kaikki se rätti niin tarpeellista. Enihau, muutamat paitulit lähti messiin, ja peräti yhdet farmarit.

Lukittujen ovien takana

Drinkkibaari

Yllä kattojen alla taivaan
Illaksi olin varannut pöydän Leip Resto ja Aed ravintolaan. Ihan olin kuulkaa netissä tutkinut mihin kannattaisi mennä fudaa. Vaihtoehtoja oli liikaa, mutta tämä vaikutti kokeilemisen arvoiselle ja sitä se todellakin oli. Ulkoapäin ei juurikaan edes huomaisi, että sielläpä vasta gyrmee mesta. Hauskasti sisäpihalla ja sellainen kuhina päällä, kun saavuin paikalle. Tietty, halusin istua ulkona puutarhassa, vaikka hiukkasen olikin tuulisen vilakka. Mutta sitä kävin miettimään, et miten se meno on siellä jotenkin niin rentoo ja kansainvälistä. Minusta todella pidettiin hyvää huolta, eikä se ollut pätkääkään paskantärkeetä.  Ruoka oli hyvää, palvelu erinomaista ja pitkällä kaavalla mentiin. Koko lysti viiskytyheksän erkkii!! Suomes ei olisi alle satkun lähtenyt moinen. Ihan huippua!

Se Saku

Tukka hyvin kaikki hyvin
Restorantti oli vanhas kaupungissa ja sieltäpä retkeilin kameran kans takaisin hotelliin. Nautin huoneeni ylellisyydestä ja laitoin ajoissa maate, että jaksan seuraavan päivän. Ja sehän alkoi ihanaisella aamiaisella ja tässä huomaa neljän ja yhden tähden eron. Olipa joka plaatua tarjolla ja yllinkyllin.

Hetken lepo
Päivän vietin vanhassa kaupungissa kuvaten ja nautiskellen historian havinasta. On jotenkin upeaa, että se kaikki vanha on tallella. Ei voi kuin ihmetellä, sitä kaikkea, kuinka silloin ennen vanhaan ollaan eletty ja oltu. Vanha on kaunista, niin kuin minä, heh. Niin upposin menneeseen, että tuli hiukkasen kiirus takas. Tuuli oli yltynyt aika hurjaksi ja hetken jo pelkäsin, että laivaliikenne on peruttu. Onnekseni ei, mutta aikamoista keikutusta kyyti oli.

Tuolla huipulla asui hän
Nyt jaksaa taas mökkeillä tyytyväisenä. Ensi viikolla onkin jo kaupunkilomailua tiedossa. En vaan vielä ole tehnyt suunnitelmaa, mitä turistina stadissa voisi kokea ja aistia. Jotain kivaa jep. Iloinen Itä-Suomi odottaa ja matka Kolille on buukattu. Siitä sit kalakukkojen kaupunkiin. Ihan jees, kun tulee äksönii. Nyt nautin kybällä mökkihöperyydestä ja taidanpa tuikata bastun tulille. Näin teen. Ja niin teenkin.

Elämystä. Osa 1

Hei ja Hoi! Tänään on perjantai-ilta ja mie olen palannut lomamatkalta. Olen siis möksällä ja raatio suomi soittaa sen perinteisen tangoillan, aina tuonne kello neljään asti. Ja mie mukana, ihan kuin lattialle ripoteltu pottujauho. Tangoo, nääs. Tää on niin paras kesälomahekuma. Rakkauven täyttämä yö, ihmeellinen.

Riksa. Taxi.

Satulinna

Akkunalla

Väriä 
Mut joo siis. Pääsin tuossa kyllästymään jo siihen malliin, että oli pakko tehdä asialle jotain. Varasin matkan Tallinaan, tulin, meni ja näin. Aivan kertakaikkisensa mukavaa. Pikaisilla yli, ounli tunti ja nelkyt ja ollaan jo kaukomailla. Sitä se nimittäin on. Tallina. Todellakin niin internationaalia ja kaikkee kivaa. Miten Tallina voi olla niin lähellä ja silti nykyään niin erilaista, eriulkomaalaista? Muistan vielä ne ajat, kun vodkapullon sai parilla markalla ja maatuskat möi villasukkia. Pikkasen on eri meininki nykyään. Kaupunki täynnä elämää.

Terden kutsu

Kulmilla kohdataan

Huiluni soi

Enemmän olutta
Pakko myös mainita, että silmä lepäsi niin uros, kuin naaraspuolisissakin lajitoverissa. Mikä se oli? Onko se vain tämä lämpö, onko se tämä kesä, mutta kauneutta ja silmän iloa oli kantamattomiin. Ihan jopa niin, että kateudeksi pisti. Ei nyt oikeesti, mutta  hirveesti kaikkee sellaista oli mitä kauneutta katseleva rekisteröi. Olin ulkomailla. Olin pois pöpeliköstä.

Kop

Kengäni kanta 

Pyhä yksinkertaisuus

Kuka ties?
Paikalliset Alet oli sellaiset, kuin niiden kuuluu olla. 40-70 pinnaa, eikä mitään viime vuotista rättii. Hyvää kamaa ja hyvään hintaan. Olin ihan sekaisin, ostinkin. Mutta jotenkin toi ylenmääräinen shoppailu aiheuttaa omatunnossa ärtymystä. Mut hei, ostin hienon taulun. Paikallinen taiteilija, tästäkin saisi oman postauksen. Ehkä teen sen, ja esittelen taulun myöhemmin. Mutta se oli hyvä ostos, ja voi veikkonen, kyllä Tallinasta olisi lähtenyt mukaan paljon muutakin. Ihanaa disainia. Elämystä. Paljon.

Sanoisinko

Valaise varjoni

Takas. Kotona.
Mie en nyt jaksa kirjoittaa enemmän. Laitan osan kuvista ja tiedotan vielä myöhemmin lisää. Mutta jos ette keksi lomalla mitään tekemistä ja tulee kyllästyminen. Niin ottakaa nopeet alle ja huitaiskaa Tallinaan. Se on oiva kohde ja kyllä siellä viettäisi nykyään pidempäänkin kuin vain se yhden yön. Hieno kaupunki, hyvä kohde elämyksille.