10.2.2016

Hermo okulääritys

Hei, hei Heikki, holisoitunut naapurini on poistunut arkisesta elämästä. Kuulin juoruilevalta naapurilta, että taisi ottaa pahemman kerran aivosta ja sille tielle jäi. En tiedä, liekkö jo manalan mailla vai onko kohtalo kaameempi ja hän olla vihannes. Rauha hänen sielulleen eniwei. Mut joo, asunto on ollut tyhjillään kauan ja nyt sinne on joku tulossa. Hermoja raastava poraus huutaa tuossa metrin päässä ja ai perkule, kun ottaakin okulääriin. Erityisherkkä ihminen menee ihan sekaisin. Aamuissa ei saisi olla mitään mölysaastetta tai muutakaan ärsytyskynnystä nostattavaa, argh!

Pistin pyykkikoneen pyörimään, huomiseksi on pakko saada pari tiettyä paitulia messiin. Kone pyörii tuolla iloisesti ja kauhukseni muistin, että meillä on vesikatko. Kelloaikaa ei ilmoituksessa ollut, mut sellaisia satunnaisia. Mitä tapahtuu koneelle, jos se alkaa huuhtomaan ja vettä ei tule? Sanooko kaput? Voiko koneen sammuttaa kesken ohjelman? Tässä pelataan nyt kelloa vastaan, jokainen sekuntti on tärkeä. Onneksi laitoin lyhyemmän ohjelman. Mun piti lähteä uimaan, mut en mää nyt uskalla tota konetta jättää. Hitto, kun on yhteen aamuun likaa äksöniä ja häiriötekijöitä.

Voe tsiisus, kun yhden yrityspysäköintitunnuksen saaminen voi olla hankalaa. Olen saanut ristiriitaista tietoa siitä, et mitä todistetta tarvitaan ja saanko yleensä moista. Eilen tarkoituksissa oli kurvata sitä noutamaan ja navigaattorin mukaan elimäentie oli siinä. Rakennustyömaan takia, selvää osoitetta ei missään. Minä menen kysymään, ollako tämä elimäentie viis. Kyllä olla. Minä siihen, että rakennusvirasto. Ei ole tässä. On osoitteessa elimäentie 15. Minä menemään sinne, tukka putkella, kiire duuniin. Minä kysymään aulabaarin hemaisevalta emännältä rakennusvirasto. Ei ole tässä, on elimäentie 5. Minä jo siinä kirota pärskäytteleämään, ei ole, tänne sanoivat. Aika loppui, oli pakko sopeutua vitutukselliseen nöyrtymiseen ja luovuttaa. Tänään uusi koetus. Mä niin en kestä näitä häröjä. Tupla Argh!

Jassoo, matkapakaasi täytyy noutaa kellarista. Voi tätä ihanaa lähdön tunnelmaa. Olkoonkin, että ei pitkälle lähde, mutta menee silti. Tallina on aina kiva kohde käydä. Se on sellainen visuaalinen elämys. Joka kerta sinne on tullut uusi kuppila tahi useampi. Interjöörit ovat vaan niin mageita ja tämä kerta tulee olemaan varsinaista designia. Olen tarkkaan selvittänyt mestat missä käydä ja tutustua. Pari suositeltua ravintolaakin on jo varattuna. Tallinnassa on hyvä ruoka ja siellä on edullisempaa syödä. Seuraavat postaukset sieltä. Adios!

8.2.2016

Rakkauden järjestys

Musta on niin outoa, kun herään niin pirteänä. Ihminen tuntee levänneensä. Katsokaas, oli aikoja, jolloin nukuin kymmenen tuntia, mutta aamulla oli kuin jyrän alle jäänyt. En mää tiää, jos tämä on ruokavalion aikaansaannosta, niin sanonpahan vaan, et huh, huh.

On ihmisiä ja on ihmisiä. Toiset saa riekkua kuin varikset tunkiolla ja toisiin kaikki vaikuttaa voimallisemmin. Elämän kääntyessä kalkkiviivoille, sellaiset ihmiset jotka kokevat asiat voimallisemmin, joutuvat tekemään valintoja hyvinvointinsa eteen. Hui, hai, kyl miekin olen tätä temppeliäni pahemman kerran raiskannut ja jättänyt pitämättä huolta. Nyt siitä hinta maksetaan ja on otettava se lusikka kauniiseen käteen.

Uhmattiin koko porukka eilen vettä ja jäätä. Ulos lähdettiin. Pikku koira löi jarrut pohjaan ensimmäisen tulvan kohdalla ja nostin hänet syliin ulkoilemaan. Yhes mentiin poikkiliusuu ja rantaraitille päästiin. Siellä nakkasin pikkuisen tallustelemaan ja niin vaan kipitti ahkerasti koko lenkin. Tässä tapauksessa voisi sanoa, että koira oli kuin uitettu koira, mut selkeesti hän kuitenkin nautti. Oltiin niin tyytyväistä porukkaa palattuamme. Minäkin olen päässyt avantoilemaan pitkän paussin jälkeen ja täytyy myöntää, hyvälle tuntuu.

Käytiin eilen lehvas. Pitkästä aikaa. Nykyään katsomisrajoitteet asettaa omat haasteensa valinnalle. En kestä yhtään väkivaltaa, hyväksikäyttöä, julmuutta, verta, sisäelimiä, kauhua, jännitystä, epätasapainoa ja älämölöä. Komediakin on hankala, sen pitää olla takuuvarmaa, enkä romanttista lässyäkään jaksa. Mitäs sitten? Mies joka rakasti järjestystä. Ruotsalainen trakikoominen tarina miehestä, joka on kyylä eli kyttäri, vanha piru ja äkäinen kuin kiimassa pörräävä mehiläislauma. Pikkasen aprikoin, jaksanko koko leffan katsoa kärttypilliä. Mut ei, rainaan oli saatu hienosti takautumilla uusi ulottuvuus ja leffa oli katsomisen arvoinen. Oikeastaan jette bra. Tällaisissa saatetaan helposti mennä överiksi ja silloin mun on vaikea samaistua. Nyt parhaimmillaan näin tässä oman tulevaisuuteni. Erityisen söpöä oli mukana kuljetettu rakkaustarina, joka sai silmäkulmat kostumaan. Suosittelen.

Tästä se taas lähtee uus viikko. Tänään pääsen kampaajalle ja joulupukilta saatu hierontalahjakortti aktivoituu todeksi. Huh, kun odottaa hän. Poikkeuksellinen viikko edessä, sillä edessä on duunimatka Tallinaan. Ukkokullalla on matkamessut ja mulla bisnesmiitinkii. Mä tykkään kaupungista, Tallina on niin cool. Tällä kertaa odotan erityisesti ammatillista antia. Ollaan peräti neljä päivää. Siinä kerkee jo tsekkailla. Mahtavaa!




7.2.2016

Melodista uutta musaa

Aamut on pelastettu! Kokeiluluonteinen kahvittomuus on ratkaistu kofeiinittomalla tulokkaalla. Olen ollut vaihtelevasti myös kokonaan ilman, mut mokkamörö vaatii sen kupillisen. En ole erityisesti mikään himokahvittelija, mut se yks kuppi aamuisin laittaa päivän käyntiin. Jos sitä et saa, niin tulee hedari ja käynnistymisvaikeus. Tai enemmänkin se on sellainen, eikö täällä mistään enää nauttia saa, olo. Tänä jumalaisena aamuna, kun valtakunta vielä uinahtelee, minä olen kokenut kofeiinittoman herätyksen. Uskoo ken tahtoo, niin mun makuhermoille toi on parempi kuin toveri kofeiininen. Ihmeitä on maalima täys ja tätä herkkua saapi ruohonjuuresta. Otanpa toisenkin kupin, hyvällä omalla tunnolla.

Pelastaja

Panin eilen kukot viiniin. Tahtoi jotain sellaista, mitä nyt ei just äsken ole nautittu. Tai ei se mitään kukkoa ollut, ihan tavallisia kanankoipiloita. Ei tässä köyhällä ole vara mitään luomukukkoja ostella. Omistan ihanaisen, oikean valurautapadan. Sinne niin survoin järjestyksessä tykötarpeet ja tinjamiinit ja vinhot päälle. Parisen tuntia uunissa, pilahviriisin kera. Kaveriksi höyrytetty kyssäkaali ja eilisistä porkkanan ja qvinoan tähteistä tein sallaadin. Ei ehkä kaunein ruoka, mut maku oli autenttinen. Jälkiruokana hedelmäsalaatti. Ihan sillä vaan, et tahdon elvistellä, kuin terveellisesti meillä syötiinkään. Täytyy kyllä myöntää, että kiusaus viinilasilliseen koitui kohtaloksi. Liha on heikko, enkä pystynyt vastustamaan. Temperoitunut tanniini tunkeutui hajuaistini kautta aivolohkon siihen osastoon, missä se viinapeikko kurnuttaa. Saadakseni sen vaikenemaan, oli ihan pakko yksi lasi nauttia. Eikä toi nyt ehdoton kielto ole, ja tunsinkin viiltävää nautintoa. Tyydytyksen sain, kun pitäydyin lasillisessa, enkä imaissut koko lootaa.

Menos

Pesunkestävä homoseksuaali on euroviisudiggari. Meillä katsottiin eilen molemmat. Ensin Melody ja sit UMK. Ja mikäs, mää tykkään kattoo kaikkia musamenoja. VOF, Idolsit ja lauantaitanssit aikoinaan. Joskus teini-iässä kuvittelin ja luulin, et musta tulee rokkistara. Ei tullut rokki, eikä stara.
Mut joo, hauskaa tässä oli, että ne tuli nyt samaan aikaan ja saattoi hyvin tehdä vertailua svedupettereihin. Ja kyllähän niitä eroja löytyi, niin hyvässä kuin pahassa. Kuinkahan rakkaalla naapurilla se show on niin paljon paremmin duunattu? Tekniikka, lavasteet ja koko se tunnelma on jotensakin intternationaali. Okei, rahaa käytetään varmasti enemmän, mut onks niin, et heillä myös  tekniikka on ajatuksen edellä? Mitä, eiks suomi olekaan Nokian ja tekniikan luvattu maa. Pitäisihän meillä olla viimeisimmät teknologian tekniikkahärpäkkeet.

Tulos

Svedupettereillä naiset ovat kauniita ja miehet komeita. Ilman paitaa esiintyvät ja vettä lavalla roiskivat yltympärinsä. No joo, olihan meilläkin sellainen kahluuallas täynnä vettä ja vaahtoo, siellä sit kaks tukevahkoa karvanaama ilakoi. Eikä siinä mitä, hyvä meno, mut jotenkin... Raaka totuushan on, että Svärje hoitaa showhommat kuus nolla himaan.

Juppe tykkää viisuista

Mitä tulee musiikilliseen antiin, niin kyllä meiltäkin osaajia löytyy. Mun suosikki molemmissa pääsi jatkoon. Kotosuomen ehdoton oli se tyttö kotkasta ( enkä taaskaan nimeä muista. ) Sveduilla se kundi, joka soitti huuliharppuu oli hyvä. Eikä käy kieltäminen, että häntä oli myös kiva katsoa, eikä pelkästään kuunnella. Mut sillähän ei tietenkään ole mitään seksuaalista merkitystä. Ruottin viisuissa on se vika, et ovat niin toistensa kaltaisia, ja liikaa vallan on sitä jumputusta. Ja itse asiassa välillä liikaa vähän kaikkea. Suomalainen makujuuri on simppeli, eikä aina kestä moista touhotusta.  Mut joo, mielenkiintoiset kisat tulee.

Tulee harmaa päivä. Vähän niin kuin sellainen ankeus. Vettä lottuuttaa ja viittiiks tonne mennä kastumaan. Toivottavasti loppuu ja päästään ulos hapettumaan. Seuraavana ohjelmassa hesari, pyhäaamun parhautta.

6.2.2016

Häädetty

Taas täällä. Huomenta. Nyt kun en nuku sokerihumalassa kymmenen tunnin yöunia, niin herään veri öörli. Onko tämä todellista minääni ja alan taas kukkua ennen kukkoa. Eikä tähän aikaan ole muuta tekemistä kuin istahtaa tähän koneelle. Vai olisiko heräämiseen syynä se, että neitseellisessä kammarissani on ruuhkaa. Ukkokulta kuorsasi lahjakkaasti ja olen saanut tökkiä koko aamuyön. Pikku koira aloitti vuhkamisen puol viis. Niin pitkään vuhkasi, et luovutin paikkani ja nostin sänkyyn. Siellä ne nyt yhes kuorsaa molemmat ja minä olen häädetty. Ei ole mulla sijaa tässä majatalossa.

Snadi päänsärky on vihlonut otsalohkoa koko viikon. Nytkin. Onko se vieroitusoiretta ja keho janoaa imelää, maitoa tai jauhoista fuudia. Sokeriahan et voi kokonaan välttää, sitä on salakavalasti piilotettu  sellaisiinkin ruoka-aineisiin, mitä ei kuvitella saattaisi. Kahvia olen nauttinut kaksi kuppia päivässä. Yksi aamulla ja sit iltapäivän cappucino. Tänään ostan kofeiinitonta. Vai voisiko hedari johtua roikkuvista yläluomistani?! Olen pannut viime aikoina merkille, että ajoittain näkökykyni on rajoittunut ja tielle olisi tullut esteitä. On jotenkin vaikea katsoa. Ehanaa, kohta ne roikkuu niin, että kansanterveydellisesti perusteltu luomileikkaus on ajankohtainen. Olen kuullut, että siitä voi saada kelan korvauksen. Meinaan vaan, et kun tarpeeks roikkuu. Mullahan on aina ollut pienet silmät. Jo koulussa mua haukuttiin tihrusilmäks. Hirvee trauma. Josko tässä mennään kirurgille, niin sit tehdäänkin oikein kunnolla katsetta avartava operaatio. Tahtoo tähtisilmät. Ne sellaiset mitä koskaan ei ole ollut ja sit otan vielä uudet ripset. Semmoiset kilometriset ja paksut kuin metriset halot. Oi ko mää oon sit nuorekas ja avarakatseinen.

Ei vapaata vangita voi
Pisuvanat lirisee putkistoissa. Tää on aina niin hassua kuunneltavaa aamutuimaan. Talo on muuten painostavan hiljainen, mut joka puolella kuulostaa olevan pakottava tarve. Naapureiden pinkeät rakot kaipaavat helpotusta ja joka puolella lirisee. Meneeköhän ne takas maate vai alkaako aamukahvin keittoon. Olinko minä ensimmäinen virtsaaja ja omalla lirinällä aiheutin ketjureaktion. Lirinä ja lorinahan käynnistää piipitarpeen. Muistan, kun riparilla yritettiin kusettaa kavereita lorisuttamalla nukkuvan korvan juuressa vettä lasista toiseen. En nyt vaan jaksa muistaa tekiks ne oikeesti alleen? Ei kai.

Rippileiri oli muuten ihanaa aikaa. Se on syöpynyt vahvasti sieluni muistoihin. Mitähän niille kaikille ihmisille kuuluu? Minäkin muka rakastuin leirillä. Jos nyt oikein muistan, niin tyttösen nimi oli Rene. Vähän niin kuin ranskalainen. Tumma hän oli ja jotenkin hassu. En mää oikeesti pystynyt mitään semmoista tuntee. Tiesin jo silloin, et mun sydän sykkii samaa sukupuolta. Mut en mää silloin edes oikein tiennyt mikä on homoseksuaali. Tiesin toki, et itsessä on jotakin outoa, mut et homo. Mikä se niin kuin on.

Hah, se oli varsin reipasta aikaa. Kämppä nro 7 oli se pahojen poikien luola. No joo, meitsi oli tietysti sitä klaania. Harrastettiin yöjuoksua urakalla ja katos perkele, pappi yhytti yksi yö tyttöjen kämpästä koko porukan. Siitäpä nousi niin hirvee poru, et meidät meinattiin pistää pois koko leiriltä. Tehtiin suljettu lippuäänestys ja lopputuleman siellä oli vain yksi  henkilö, joka olisi halunnut meidät veke. Pahat pojat rules.

Joo, tosiaankin pojat kuorsaa tuolla porukalla. En erota kumpi on kumpi. Yhdessä tuumin vetävät hirsiä niin, että kattolamput tärisee. Mua väsyttää, taidan käydä ja tehdä vuoteeni sohvalle. Tähän on tultu. Olen häädetty omassa kotona. Milloinkahan ne laittaa mut ulkoruokintaan?


5.2.2016

Tahtoo pillimehun!

Its ö fraidei. Joskus ennen muinoin, fraidei oli se dippaduu dai dai dei. Viikko ohi ja oli jotenkin lupa heittäytyä vapaaks ja villiks. Silloin ihan aikojen alussa, jo ennen dinosauruksii lähettiin aina baariin ja bileiltiin. Perjantaina kaikki oli mahollista ja se oli viikon paras päivä. Niin muuttuu maailma, eskoseni. Varsinkin nyt, kun duunit ovat epäsäännöllisiä, viikonloppu ja arki sekoittuvat. Ei ole silleen ilmassa juhlan tuntua. Ainut pyhä ja ekumeeninen asia elämässä on perjantai-illan saunavuoro. Ou jee ja houli mooses, mitkä bileet!

Jos nyt oikein haluaisi revitellä, niin yhden tahi kaksi saunaolutta on saattanut nauttia. Mut ei, sekin on nyt sit kiellettyjen anaboolisten listalla. Kyllä elämä on mennyt ahtaaks ja hyvin, hyvin kurjaks. Lähes onnettomaks. Mut arvatkaas, kärsinkö? Nou wei, selvänä olet symppis ja kyseessähän on vain niinkin yksinkertainen asia kuin valinta. Ihmisen psyyke on ihmeellinen juttu. Siellä niin aivokatteessa voi kärsimyskuvioinnin kääntää think positiv. Se että en saa nauttia saunaolutta onkin hurmoksellinen tavoite, eikä suinkaan kärsimys. Mut se, et en saa nauttia edes pillimehua, se saattaa ottaa koville. Tahtoo pillimehun! Tahtoo.

Varokaa mustaajäätä!
Eilen meni käpyrauhanen vallan sekaisin. Ajelin aamupäivätuimaan espoon puolelle ja hitto, kun ilmassa oli häiritsevä kevään kosketus. Arska paistoi lämmittävästi, rapa roiskui ja valon määrä häikäisi niin, että välillä meinasin ottaa peräkosketusta edellä ajavaan. Autoraadio soitti iskelmää ja täytyy myöntää, että kaasujalka oli raskas. Tai ei se mitä raskas ollut, kyyti oli vain kevyttä ja lentävää. Mikä muuten siinäkin on, että autoraation pitää soittaa niin lujaa. Hyvää musaa, itsekin hoilaa ja matka menee kuin siivillä. Tulee menemisen meininki. Jotenkin hyvä fiilis. Moottoritie on kuuma ja silleen. Hyvä pössis, kevät.

Eilisen päivän kuumat poliittiset uutiset herättivät minussa sympatiaa. Minä, anpoliittisista anpoliittisin havahduin kymppiuutisten ilosanomaan. Väyrysen Pave perustaa oman puolueen. Jos söisin jauhoja, niin voisin todeta, että meinasi mennä jauhot väärään kurkkuun. Tovin asiaa ihmeteltyäni, niin ymmärsin kuitenkin asiassa jotakin olennaista. Siinä on ihminen, joka jaksaa yrittää. Ei lannistu vaan nousee tuhkasta. Tätä samaahan lauloi aikoinaan se parrakas tätikin euroviisuissa. Mä niin komppaan ja sympatiseeraan Pavee. Yrittänyttä ei panna. Ja mikäs, kyllähän tänne maailmaan puolueita mahtuu...

Ou jees. Sehän alkaisi olla kevätsiivouksen aika. Tää on niin joka vuosi tähän aikaan sama juttu. Tulee hirvee tarve heivaa kaikki veke ja puhdistaa, puhdistaa. Liikenteessä näyttää olevan sellaista turhasta tavarasta luopumista. Ihmiset, nuo kanssaeläjät, ovat tehneet omissa pesäkoloissaan inventaarioo. Suuri puhdistus. Mua hekumoittaa myöskin moinen operaatio. Voisi olla niin armahduttavaa karsia kaikki turha sälä pois nurkista pyörimästä. Voisiko se olla jopa vapauttavaa.
Siinä voisi olla tämän viikonlopun teema. Vapaus, siivous ja tasa-arvo.

3.2.2016

Tappaja keskuudessamme

No niin, valiolla ollaan. Nimittäin ruokavalioelämäntapamuutos on saapunut elämääni. Mä vaan niin tahdon ajatella, et kuinka ihanaa onkaan saada syödä terveellisesti ja itsensä huomioon ottaen. Okei, okei, mä tunnustan, että viime aikoina olen elänyt kuin sika pellossa. Meitsin ongelmahan on se, et välillä mä skarppaan niin pirusti ja kaikki on niin ehdotonta. Sitä jaksaa aikansa ja sit menee kuvainnollisesti läskiks. Tai voisiko tapauksessani sanoa laihaksi läskiksi.

Varmasti taustalla on myös tuoreen parisuhteen aiheuttama onnellisuuden harha. Mikä onkaan ihanampaa kuin oman kultamussun kans mussuttaa, pöpöttää, mässyn lässyn lälälää. Otetaaks rakas vähän hillomunkkii, kun ollaan niin ihanii. Oih, tänään voitaisi laittaa kermakanaa ja rasvainen juustotarjotin ja siihen pullo punkkuu. Me ollaan niin love, et me emme liho ja laitetaas vähän lisää kermavaahtoo. STOP! Vielä kerran STOP!

Eikä tää valio muutos tule edes siihen tarpeeseen, että pitäisi laihtua. Minäkin tämmöinen laihaläski annan sen harhan, et mitään hätää ei olisi. Mut ihminen on alkanut voimaan huonosti. Massu parka ja koko ruuansulatusjärjestelmä on pahasti, pahasti viturallaan. Yläkerran johdatus toi tielleni ravintoterapeutin. Jos ei itse tajua, niin terapeutti tulee luoksesi. Näin se vaan menee. Korkeimman johdatusta tai kohta olisin ollut vainaa. Ihan oikeesti hei. Yksi asiakkaani, joka ei ole käynyt lähes pariin vuoteen, saapuikin yllättäen takas. Oli sinä aikana opiskellut terapeutiksi ja jostakin se puhe vain läksi. Ja minä siitä ymmärtämään, että kaikki ei ole oikein, jotakin on todella tehtävä.

Nyt neljäs päivä takana ja vierotusoireita on ollut. Hirvittävä hedari vaivana, mutta voiton puolella ollaan. Mut jo nyt, olen saanut huomata positiivisia vaikutuksia. Hah, aivan kuin olisin selvinnyt sokerihumalasta. Kaikki näyttää kirkkaammalle ja sellainen väsynyt pöhnä on pois. Innolla odotan, että kaikkiin niihin selvittämättömiin, " korvien välissä" oleviin oireyhtymiin tulisi myös ratkaisu. Uskon niin. Ihan vaan ohimennen mainitsen, että sisälläni riehuva piru nauttii lääketieteellisesti nimeä kandidoosi. Ja se pitäisi nyt hengiltä saada. Kas, en ihan äsken muista, koska olisin tuntenut tämmöistä murhanhimoa ja halua tappaa. Korostan tappaa! Janoan verta, tässä tapauksessa hiivaa.

Nyt ollaan kuurilla joo, jonkun sortin valio tahi dieetti on päällä. Avosylin otan sen vastaan. Mutta eikä siinä kaikki. Tästä pitäisi muotoutua loppuelämän uusi tapa syödä ja nauttia elämästä. Jos vaan saan yhtään apua oireyhtymiini, niin lupaan ja vannon, että paluuta entiseen ei ole. Toki, ei pullahiiren tarvitse kokonaan ilman olla. Sallimus silloin tällöin vahvistaa selkärankaa mutta ei tuhoa terveyttä.

Toinenkin hieno kohtaamus on tullut elämääni. Tässä täytyy antaa ten points nykytekniikalle ja sen kaiken mahdollistamiselle. Mulla on oma joogastudio himas. Ihan kuulkaa otan koneksuunin aipädilläni Yoogaia saittiin ja niin vaan asanat paukkuu. Kerta kokeilu takana ja vallan olin ihastunut. Ihan kuin olisin ollut oikeesti joogatunnilla. Ainut ero, että sai paukutella ihan rauhas, hih. Nyt kun tuokin on tehty ihmiselle näin helpoksi, niin ei voi enää vedota aikataulun kiireyteen tai muuhun yhtä merkitykselliseen mitättömyyteen. Läskiperse nostaa ruhon ylös soffalta ja hei hoplaa aloittaa joogaa, pilatesta whotever. Aivan mahtavaa! Voin vain kuvitella, mitkä kiksit saankaan jooghasessiosta mökin rannassa, tuskin maltan odottaa.

31.1.2016

Hohdokkaasti täyskaato

Hups, kun heräsin ajoissa. Ukkokulta kuorsaa aamusta ja siihenkö heräsin tai muutoin vaan. Mut kaukana ovat ajat, kun meitsi kukkui täällä aamuyöstä. Unielämän sekamelska on taantunut ja voin jopa todeta, että nukun ihmisiks. Se on hyvä asia se. Sitä valvomista ei kestä erkkikään. Semmoisessa menneepi mielenterveys. Niin ja se vähäinen järki, mitä on enää tähteellä.

Me todellakin oltiin eilen illalla hohtokeilaamassa. Ja sehän oli ihan hauska tapa viettää parisuhteen laatuaikaa. Eikä me oltu ainoat. Kaikki radat fulibukt ja ihmiset enemmän vähemmän juhlatuulella. Siellä sai alkkomahoolia ja joka radalla taisi bisse ja sidu maistuu. Ihan rentoo. Minä taas en sotke sporttii ja bilettä, enkä nähnyt mitään tarvetta juopotella. Selvänä olet symppis juu.

Alkukankeuden lämmettyä, se pallo pysyi radalla ja kyllä muutama täyskaatokin tuli onnistuttua. Täytyy tunnustaa, että hävisin kaikki erät UK:lle ja sekös pikkasen kismitti. Kyl mää ihan tosissaan olin. Asuttuaan ameriikkan yhdysvalloissa UK on harrastanut keilailua enemmänkin. Mun tausta on taas sadan vuoden takaa. Joskus räkänokkaisena koulun kans käyty leikkimässä. Et siitä saan tasoitusta ja se huomioon ottaen, voitin kaikki erät.

Its ö blinitaim, hani

Rankan reenin jälkeen käytiin ravintola Töölön Rannassa nauttimassa blinipöytä. Ei huono. Tää on siitä kiva paikka, et sinne saa yleensä pöytävarauksen ilman ongelmia, nytkin tehtiin varaus iipee ja nou problemos. Olen asioinut siellä useamminkin ja aina olen tyytyväinen ollut. Ruoka on hyvää, jos nyt ei ihan huippu kyrmee. Paikka on kiva, rauhallinen ja palvelu on joka kerta ensiluokkaista. Eikä hintakaan oo silleen paha. Meinaan vaan, et jos joskus tulee sellainen fiilis la-iltana, et haluaisikin pois kyökistä ja ulkoruokintaan, niin tänne kannattaa aina yrittää. Keskustan paikat ovat yleensä kaikki täynnä, eikä niistä tipu muruakaan nälkäiselle.

Oltiin just sopivasti himas, kun alko uuden musiikin videoesittely. Ensin olin, et just joo. Taas saa hävetä silmät päästään ja en nyt sit yhtään jaksaisi. Mut hei, kerrankin kisassa oli jopa niin monta hyvää biisiä, että tuli ihan valinnan vaikeus suosikista. Ja uskallanko ääneen sanoa, niin meininki oli suhteellisen internationaale. Tykkäsin hurjasti siitä, missä tummaihoiset joraili ja laulajatyttö oli kotkasta lähtöisin. Hyvää kamaa, mut ei varsinaisesti viisu. Tai kuka ties, olisi just niin poikkeavasti upee, et saattaisi pärjätä. En nyt vaan taas muista esittäjän nimee, sorgen. Ja uskokaa tai älkää, niin hieno veto oli myös se tyttöbändin raskas jyke. Pikkasen porno, ei liikaa ja homma skulas. En yleensä tykkää olemoisinkaan moisesta genrestä, mut ihan kun tää olisi laittanut meitsinkin hormoonit tykittää. Häh!?

Ehkä koskaan ever paras tarjonta, ja ilokseni sain huomata, että yhtään junttii ei ollut. Okei, Eini on Eini, maitolavojen rinsessa, enkä tohdi moittia. Ja tykkäsin myös siitä viiskytluvun iloittelusta. Siitä vaan tuli niin hyvä fiilis. Jos kieli olisi ollut lontoota ja pojat olisi stailattu paremmin, niin whai not?
Muutama jonniin joutavuus, mut kyllä nyt tulee mielenkiintoiset skabat. Ja hei, kyllä suomi on taas vahva ennakkosuosikki voittoon. Niin kuin joka vuosi. Jäämme innolla odottamaan.