14.9.2019

Aamulla ani varhain

Lauantai moorning. Syksy iskee tajuntaan just siks, kun ollaan jääty stadiin. Se on sen merkki. Siis syksyn. Näissä La aamuissa on aina jotain spessuu. Kauheest paljon olis kaikkee hoidettavaa, mut ensi inasen bloggaan. Laitoin akkunan auki ja kivasti viilee ilma tunkee tajuntaan ja läheiseltä urheilukentältä kuuluu joukkueen kannustushuuto. Palloo kaiketi potkiivat. Kivat heille. Hah, ollaan jo ylhäällä ja UK teki duunii tossa sängyllään, mut nyt sieltä kuuluu tasasen tyytyväinen kuorsaus. Hyvä, että lepää hän. Mie lähen kohta uimaan ja sit parturiin.



Viikko hurahti äkisti. Työskentely uudessa putiikissa ottaa jo rutiinilla. Alan asettua taloksi. Naapurissa oleva remontti kiristää pikkasen hermoja, mut onneks meluhaitta on jäänyt iltavuoron vuoksi vähemmälle. Ei hyö iltaisin tee ja mie oon ollut iltavuorossa. Mulle tämä on iso juttu, koska tule Rentolaan relaa, ei nyt ihan pidä paikkaansa. Ei hyvä mut ei tää ikuisuuksia kestä.



Keskiviikkona kävin Habitaressa. Iloisesti saan huomata, että se skandinaavinen pyhä yksinkertaisuus on väistymässä tai sanotaanko näin, se antaa tilaa myös muunlaiselle sisustamiselle. Värit, kuosit ja persoonallisuus nostaa upeasti päätään. Kaiken ei tartte mennä samalla kaavalla, voi revitellä rohkeasti ja antaa palaa. Hei gamoon, ei se sisustaminen ole niin hemmetin vakavaa. Puu on tullut jäädäkseen. En ole aikaisemmin kovinkaan ihastunut puun käyttöön, koska minusta se on kuulunut mökille. Pyörrän sanani ja olen vallan ihastunut mitä moninaisempaan puun käyttöön. Tarjolla on upeita puupintoja, huonekaluja ym. juttuja. Oli taas kiva piipahtaa ja paljon sain ideoita ja uutta näkemystä.



Rentolan ensimmäinen sisustuskonsultaatio keikka on buukattu. Olen siitä aivan innoissani. Toivottavasti tämä lähtee vetämään ja saisin siitä kivasti lisäbisnestä. Ja hei, vähäks kiva olisi, jos saisi tehdä sopivasti sitä kaikkea mitä rakastaa. Onnellinen on hän. Lähes siunattu.

Tänään meillä on hääjuhlat. Kauheest paljon mun olisi tehnyt mieli sienimettään moksälle, mut kai mun on joskus näyttäydyttävä UK:n ystävillekin. Etten mene ihan mielikuvitus puolisosta, nih. Toisaalta, en ole ollut häissä aikoihin ja ainakin paikka on kiva ja uskoisin, että hyvää pöperöö on tarjolla. Otetaan ilon kautta ja hei hopsansaa.



Pikku pää on täynnä kaikenlaista ideaa. Kirjoittelen muistilistoja toteutettavista asioista ja kehittelen uusia. Se hyvä puoli tässä yksin yrittämisessä on, ettei tartte kysyä kenenkään mielipiteitä. Saa tehä just niin kuin lystää ja miehän lystään. Ja eiks elämässä ole tärkeintä se, et saa tehä niin et on kiva fiilis ja innokas olo. Se jotenkin pitää virkeenä. Viikolla oli nettisivukoulutus ja sekin oli antoisa. Nyt osaan ihan ite tehä muutoksia ja lisätä kuvia what evör. Sivut on nyt valmiit ja käy huvikses kurkkaamassa www.hiusrentola.fi Eiks oo kivat?



No, enpä nyt kerkee tän enempää. Kohta täytyy alkaa kaunistautua illan juhlaan. Se jo muutaman tunnin ottaa. Apua, yhtään en tiedä mitä päälleni pistän. Kaapit täynnä liian pientä, eikä mulla ole säädyllisiä juhla-asusteita. On vaan paljastavii rätei ja lumpui. Niitä siis. Adios!

P:S Tässä viralliset kuvat Rentolasta ( kuvat otti toveri Timo Leppänen, joka kuvaa paljon interjööriä.)

7.9.2019

Tillin tallin Tattiloit

Hei rakas lukijani, kuinka voit tänään? Kiitos kysymästä. Minä voin hyvin. Aamu-uinti oli ihanaa. Vesi alkaa olla sopivan viileetä ja aamussa on syksy. Mokan hieman kitkerä kofeiini viipyilee jälkimakuna suuni limakalvoilla ja elämä on täys. Ilmassa haisuu tatti ja tuskin maltan odottaa, että pääsen metsikköön samoilemaan. Oih, pissaan kohta housuihin, kun pelkkä ajatuskin tuntuu niin kivalle.

Kurvattuani valtaväyliltä mökkitielle, niin eikö heti ollut yksi tattipariskunta iloisesti vastaanottamassa. Pakkohan ne oli tienposkesta kyytiin poimia. Sain niistä oivan lisän juhlaillalliseemme. Laitoin sitä vähän parempaa lohta kasvispedillä. Fisu meni uuniin tattikaprisparmesan hunnutettuna. Kermalla ja kookoksella kostutin. Alkuruokana nautittiin maalais-skaagenit. Niin mitkä ne on. Paahtoleivälle kylmäsavulohesta mussee ja ääntä kohti. Se on maalaista. Pirskahtelevaa valkoviiniä kyytipojaksi. Kyllä mänt tuas kiel perseesseen.



Voinko vaatimattomaan tapaani todeta, että meillä oli UK:n kanssa juhlat. Ihan vaan sellaiset pienet ja  mitättömät. Ilta oli oikein antava. Aurinko paistoi ja tässä terdellä, pelkässä tee-paidassa saattoi  tuntea, että olisiko jopa hieman liian viileä ilman nuttua. Annoin viileyden hyväillä itseäni ja nautin siitä. Illallinen tarjoiltiin vasta puol ykstoista, Rva:lla on aina kauheest paljon kiireitä. Ulkotulet ja tuhannet kynttilät (lue 10) valaisivat mökkitienoon ja jännittävät varjot liekehtivät ympärillä. Oli tunnelmaa. Valvottiin puol kahteen, koska illan päätteeksi katsottiin Vain Elämää ja Rva:lla aukes hanat. Mä oon niin herkillä tuon Tuiskun Antin kaa. Se on semmonen mukelo, josta ei voi olla pitämättä. Ja asiaan kuuluu, et pikkuset vainelämää kyyneleet pitää vuodattaa, oih.



Eikö mulla oo ihana ukko. Hän tarjoili mulle lämmikettä. Toi armaalleen lisää mokkoo, villatakin ja huovan mihin kääriytyä. Nyt voin myöntää, että nuttu ei ole liikaa. Olihan meillä eilen ihan syykin juhlia. Rentola on nyt polokastu käyntiin ja ensimmäinen viikko on takana. Asiakkaiden ilmeet ja kommentit ovat kaiken vaivan arvoiset. Moni pyörii ympyrää ja toteaa: "Ihan kuin olisi ulkomailla." Eräs herrahenkilö totesi: "Aivan kuin Pariisissa." Tietenkään se ei ole minulle itseisarvo, mutta kyllähän tuollainen kommentointi lämmittää esteettistä sieluani. Kuten varmasti osa teistä tietää, minulle ei todellakaan ole sama, millaisessa ympäristössä päiväni työskentelen. Pittää olla nättii ja mukavoo. Koen onnistuneeni ja voi perskules, kun mie nautin. Ihan simona.



Oikeastaan nyt alkaa se varsinainen duuni. Haluaisin, että Rentola menestyy kaiken esteettisen ja visuaalisen parissa. Onko se tukkaa, onko se valokuvaa, onko se sisustamista, se voi olla kaikkea tätä. Miehän rakastan tehdä kaikkea tuota. Olen siitä onnellisessa asemassa, että saan, pystyn ja voin toteuttaa itseäni niiden asioiden parissa mistä todella nautin. Nyt kaikki on kiinni minusta itsestäni ja ripauksesta onnea ja hyvää tuulta. Uskon, että tekemällä hyvää, se tulee myös luoksesi. Yksi hieno elämänviisaus on se, että hyvä tulee hyvän luokse. Okei, kyllä siihen tarvitaan aimo annos duunia, myymistä ja markkinointia. Mut sitähän mie en pelkää ja ainakaan minua ei voi moittia siitä, ettenkö yrittäisi. Viikolla oli yrittäjienpäivä. Voisin jopa hieman ylpeänä todeta, että olen kyllä yrittäjien yrittäjä, aina munaskuita myöten. Näin se on kuulkaa nähtävä.

Ei maar, nyt on pakko päästä mettään. Mä niin kuulen tattein kutsuhuudon. Jos saisi pari kuivurillista tattia, niin saisin tehdä sitä taivaallista tattisuolaa. Mulla on jo himalajasuolat hommattuna ja on siellä kuivattua tattiakin viime viikonlopulta. Se on kiva pikku yllärilahja mun mahtaville asiakkaille. Se on just sitä, pientä ja yllättävää hyvän olon ja maun tuottamista. Näihin tunnelmiin. Menkää metsään. Siellä on elämä, siellä on rauha ja rakkaus.

P:S Voe perse, nyt alkoi aurinko paistamaan. Tulee kuuma. Tahtoo varjoo ja viileetä.


1.9.2019

Hetken lepo

Hei vaan hei! On tässä ollut puoltoistaviikkoa aika haipakkaa. Sitä uutta salonkia bukkaa ihan toden teolla. Homma alkaa olla harjassaan ja mulla hyvä fiilinki. Täytyy myöntää, että Hiusmuotoilu Rentola on mun rakkain rojekti. Kun hommat menee putkeen niin silloin ne menee. En tiiä miks, mut joku tarkoitus on tai jotain. Vanha ei ole enää vauhtikone, joten kyllä pitää myöntää myös se, että inasen ottaa voimille isot muutokset. Tässä iässä haluaisi olla jo ihan iisi, jees änd laav. Ei enää muutoksia, ei enää remontteja, pliis! Ehkä joku pieni vain joskus ja jossain... Eiks kohta pitäisi alkaa katsoa uutta himaa. Muutto voisi kummasti piristää, hah!

Valokyltti

Mikä ihana lattia


Mut uus tila on ihana! Kaikki loksahti paikoilleen ja tila alkaa tuntua omalle. Hämäävää siinä on se, että tila muuttuu sitä isommaksi, mitä enemmän sitä katselen. Onnellinen olen. Tilassa ei ole huonoa karmaa tai miks sitä nyt ikinä tahtookaan kutsua. Joku semmoinen onnistumisen tunne. Tietenkin, kun tila on pieni, ei aikaakaan mene tolkuttomasti, että päästään maaliin. Voisin jopa sanoa, että tämä on ollut helpoin remontti evör. Täytyy kyllä todeta, että alkuun hetken nikottelin sitä, et en mää mitenkään mahu sinne. Mut niin vaan kaikki toiminnot ovat loksahtaneet hienosti paikoilleen ja uskoo ken tahtoo, mulla on jopa tyhjää hyllytilaa kaapeissa.

Teipitkin tuli ikkunaan jo

Valokuva Sevillasta siis tapetti


Sähköjä pantiin pikkasen uusiksi. Mun luottosähkäri hoiti taas homman hienosti himaan eli kampaamoon. Olen erityisen tyytyväinen valaistukseen, joka alkaa tällä iällä olla erityisen tärkeä. Noin niin kuin näön vuoksi siis silmien. Tilassa on myös koneellinen ilmastointi eli jäähdytys. Oih, kuinka olenkaan nauttinut, kun näillä helteillä remontoidessa on tullut hikikin, saan vain painaa nappia ja katso, tila on viileä ja hikikin pois. Ihanaa!

Yks vaihe


Ainut harmitus on naapurissa käynnistyvä mittava remontti. Tiedossa oli, että syyskuussa tulee olemaan meluhaittaa ja se tietysti pikkasen kirpasee. Mulle on asennettu uudet musavehkeet ja olen tehnyt Rentolalle omaa mukavaa soittolistaa. Eihän ne nyt kuulu mihinkään, koska remontti. Eikä asiakas pääse relaa, niin kuin ajatukseni on tarjota. Noh, tilanne ei ole jatkuva ja tämä on nyt vain kestettävä. Sain niin upean tilan, että vähä joutuu joustamaan.

Tämä valaisin ostettiin Tallinnasta


Kiitollinen olen myös UK:n antamasta avusta, tuesta ja kaikesta. Ilman häntä homma olisi ollut huomattavasti haasteellisempi. Minä saatan joskus olla hiukka kiukkunen (hyvin epätodennäköistä kylläkin.) Silloin kun väsy iskee tai verensokerit pääsee liian alas, se saattaa olla niin, että hermo on koetuksella. Ihailen UK:ssa sitä, et kuin hän onkaan niin lehmän hermoinen, periksiantamaton ja pyyteettömästi avulias. Sanoisin jopa harvinainen laatuaan. Minä jopa ihmettelen sitä, kuin olenkaan ansainnut elämääni noin hienon ihmisen. Me ollaan hyvä tiimi.

Verhot silittämättä kun sileneevät silittämättäkin


Eihän tämä elämä ole pelkkää raatamista. Huitastiin eilen tänne möksälle. Tehtiin tehokas päivä ja luvattiin itselle hetken lepo ja nautinto. Tattimetsä kutsuu, siks piti päästä tänne. Minua odottikin kahden vasun verran ihanaa yllätystä, kun ystävätär oli jättänyt saalista siivottavaksi. Niin nyt tuolla kaksi kuivuria tohottaa kuumaa kamaa elikkäs sitä itteensä elikkäs herkkutattia elikkäs kaarljuuhania. Ajattelin kyllä vielä aamupäivästä mettään mennä. Hiukkasen sienitilanne näytti huonolle, mut nyt ne onkin räjähtäneet käsiin. On kuulemma sientä mut paljon on huonossa hapessa. Eli meidän olisi pitänyt olla viime viikonloppuna täällä, mut nyt kävi näin. Harmi.

Pesupaikka shiatsuhieronnalla


Aamu on sietämättömän kaunis ja eloisa. Heräsin siihen, kun joutsenet piti hirviää älämölöä rannassa. Niillä on poikaset ja se sama kolmoisdraama mikä joka vuosi. Järvellä heilastelee yks pariskunta ja yks yksinäinen. Kai se on jotain kimppakivaa. Oisko sit tullut aamulla erimielisyyttä kuka on kenenkin kanssa ja missä on se kaapin paikka. Ilman kosteusprosentti on varmasti sata ja on heleppo hengittää. Ihan pikkainen tuulenvire heilastelee järven pinnassa ja kaiken yllä on rauha. Täällä on hyvä.

Toiselta puolelta nähtynä


Pikku koira tepastelee ees taas terdellä. Se tahtoo ulos. Kai se on lähdettävä. Baithiwei, exä käytti pikku koiran kardeologilla. Laitettiin lääkitys kohilleen ja nesteenpoistolääkkeet nakattiin jorpakkoon. Koira on pirteä kuin peipponen. Ajatella, syötettiin lähes pari vuotta ihan turhaan lääkettä, joka on tod.näk. ollut koiralle vain pahasta. Ainakin hän tällä hetkellä voi paljon paremmin ja massukin on kunnossa. Minä jo hetken luulin, et on hyvästien aika. Semmosta se on. Elämä välillä. Nyt mettään. Moro!



17.8.2019

Rentola Rock

Heippatirallat täältä möksältä. Tuuli puissa suhisee ja silleen. Se on sitten veikeä ääni, tuo tuulen leikki lehdistöillä. Ihan pistin simmua kiinni ja keskityin kuuntelee. Ai että se rauhoittaa. Onkin erityisen antoisaa, että pääsee tänne relaa viikonlopuksi. Aikas hektista on tällä hetkellä toi citilaiffi. Ensi viikolla saan avaimet uuteen putiikkiin ja on jos vaikka vallan mitä muistettavaa ja tehtävää. Hitsi, kun pätkii pikkasen. Kovalevyllä on niin paljon dataa, että ei millään kaikki pysy siellä. Mut ihanoo päästä ensi viikolla tositoimiin. Kaikki remppareiskat ja muut häijyt on buukattu, jos pysyvät sanassaan niin eiköhän homma ole aika hyvin purkissa.



Oonks mie mittään vielä kertonut liiketilasta. En muista. Ei ole suurensuuri, mut mitäs mää yksinäin turhista nurkista alan makselee. Kakskytviis tehokasta neliöö saa luvan riittää. Pikkasen joutuu pyörittelee, mut sehän on vaan just sitä hauskaa haastetta. Huonekorkeutta tilassa on peräti 4,5 metrii ja sekös antaa kummasti happee ympärille. Muovimaton alta löytyi vielä ihana ruudullinen kivilattia, jonka ehdottomasti otan käyttöön. Iso, vanha kaari-ikkuna Mariankadulle on myös valloittava. Kiva siitä tulee. Arvatkaa vaan, olenko aivan innoissani. No totta hemmetissä olen. Liiketilassa on  hauska kakkala eli pikkula eli toilettitila. Sinne mennään parienkin rappusten kautta. Ensin itse veskiin ja siitä vielä portaat pöntölle. Siellä niin istutaan huipulla, kuin kuninkaalliset konsanaan. Hui, tuuleeko täällä, puhaltaa...



Työn alla ovat nettisivut. Kuumeisesti odotan päivitettyä versioo. On hauska seurata tekemistä. Ensin on vain tekijä ja minun ideat. Siitä se lähtee muotoutumaan. Jos en olisi näin tumpelo tietotekniikan kanssa, niin saattaisin kuvitella tekeväni sitä työkseni. Sivuni ovat kolmiosaiset. On Hiusmuotoilu Rentola, sit on valokuvaus ja sisustuskonsultaatio. Uudessa yrityksessäni lyön nyt nämä kaikki kolme yhteen ja saman katon alle. Asiat jotka ovat intohimoni ja sanotaanko nyt näin, asiat joista jotain tiedän ja osaan. Eikä ne missään mielessä sulje pois toinen toistaan. Kaikkihan ovat estetiikkoo, kauneutta ja visuaalisuutta. Sitä näkevää silmää, sano. Pitäisikö tuohon lisätä vielä joku catering-palvelu, niin siinä olisi kaikki rakkauteni, mihin mulla on koulutus. Se on nähkääs niin, että yrittänyttä ei laiteta ja ainakaan mua ei voi yrittämisen puutteesta syyttää. Kotvasen joutuu vielä odottamaan, että nettisivuni aukeaa, mut hyvää kannattaa ja silleen. Ilmoittelen sitten, kun on valmista.

Tässä liiketila kadulta päin. Eiks oo söpö. Ja vähän majesteetillinen.


Voisikohan tässä ajatella, että edessä on uusi elämän vaihe. Jotenkin tuo ajatus kiehtoo minua. Viime viikonlopulla ystävien kera kauheesti paljon palloteltiin kaikenlaista ideaa. Asia minkä ymmärsin on se, että pitää osata ajatella isosti. Eikä vaan nyhvää mitättömästi nurkissaan. Sen verta on jo noita kilometrejä takana, että eiks nyt voisi jo luottaa siihen, että osaa jotain ja on jossain hyvä. Vähän niin kuin Amerikan malliin. Minulla(kin) on tämä tyypillinen Suomalainen mentaliteetti, enhän mie mittään ossoo, enkä tiiä, enkä tee. Tämä nyt on vaan tämmönen. Onneton. Rutale. Tekele. Kutale. Stoppi tykkänään. Nyt aletaan ajattelemaan isosti ja tehdään hyvin. Siitä onnellisessa asemassa saan olla, että miehän rakastan ihan simona kaikkea tuota mitä teen. Ei huono hei.

Arska yrittää kovasti tulla nähdyksi pilvein lomasta. Ihan selkeesti taistelevat taivain herruudesta. Ja mie odotan vettä. Sieniä ei ole. Pitäisi saada vodaa. Harmillista, jos ei saa tattia. Syksy ilman tattia, on kuin piika ilman pillua. No hyi, mitenkä se tuollalailla sanailee. Ihan hölömönä. Tuhmatuhma. No joo, mut nyt relaillaan vielä, saa nähä milloin päästään tänne next taim. Nyt tarvitaan kaikki energia ja virta tulevaan ja hyvällä pössiksellä mennään etiäpäin. Postailen tänne, kunhan on jotain kuvaa ja infoo. Pysykää kanavalla. Se on Moro ny!


3.8.2019

Party Animals

UK tuossa aamutuimaan totesi, että ilmassa on jo syksyn tuntu. Kyllä se vähän sille haiskahtaa, jotenkin sen vain aavista, että kesä on jättämässä. Ja minähän en vastaan pistä enkä pane. Syksy on ihmisen parasta aikaa. Oih, kuinka odotan niitä kirkkaita, kirpeitä ja kuulakkaita aamuja. Tämä syksy tulee olemaan haitsaparallaa. Avainten luovutus uuteen putiikkiin lähestyy pian ja siitä se sitten alkaa. Ei tässä muu auta kuin luottaa siihen, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Tänään ei pohdita duuniasioita. Tänään juhlitaan. Tänään on juhlat. Onkin oikein raikastavaa hieman kemutella. Ystävät rakkaat saapuu tänään ja meillä on ihan spessu syykin kohottaa malja, jos toinenkin. Ystävälle läjähtää mittariin ne maagiset viisikymmentä ja tulen tekemään kaikkeni, että illasta tulee ikimuistoinen (tai muistamaton, miten sen nyt ottaa, hah.) Rouva, tuo joka kodin pikku hengetär, on aloittanut valmistelut jo eilen. Sellaiset sapuskat mitkä tarvitsevat maustumisaikaa ovat jo valmiina, ulkovalot viritelty ja paskahuussi puunattu. Oih, olikin kiva eilen touhuta ja laittaa. Kukka-asetelmat täytyy vielä tehdä ja kohta pökäsen sienimettään hakemaan metsänmakua pöytään. Jos ei tuu, niin Rva. on varautunut viime syksyn sadolla. Joskus metsä voi olla raaka, eikä anna antimiaan. Sekin on hyvä ottaa huomioon. Ettei vaan ilman jäädä. Sehän olisi vallan katastrooffi.

Ihan syksy


UK luovutti ja lähti sisälle lämmittelemään. Joo, kyllä tässä terdellä saa jo huopaan kääriytyä. Sen verran ihanasti viileetä. Pikku kärpänen istahti läppärin päälle. Tuossa se tuijottelee mitä mie kirjoitan. Osaakohan ne lukea. Mistä me sitä tiedämme jos vaikka. Juurikin UK:n kanssa juttelimme, että hirvittävän vähän ollut mitään hyönteisiä tänä kesänä. Ei ollut huoranperkeleitäkään kuin nimeksi. Ampiaiset ja paarmatkin ovat loistaneet poissa olollaan. Onks tää nyt sit sitä, että hyönteiset on katoamassa ja maapallo tuhoutuu. Näin kai se on nähtävä. Yhtäkkiä tuli niitä ikävä.

Mun ajatus ei nyt pysy tässä. Se vaeltaa jo illallisessa. Mitä ja missä järjestyksessä pitää tehä ja laittaa. Ehkä otan vielä pikku nokoset, herättiin niin aikaste. Itse asiassa olen koko viikon herännyt pikkasen liian aikaste. Just niin, ettei tule se kaheksan tuntia unta täyteen vaan jää siihen kuuteen. Se on Rva:lle liian vähän. Ja ettei se vaan kostaudu niin, että ei tänään jaksa valvoa, vaan Rva. sammuu jo kympiltä. Se olisi anteeksi antamatonta juhlakaluakin kohtaan. Nyt lepo ja sit touhuu. Adios!

27.7.2019

Heikkona helteellä

Olen hellepakolainen. Luojalle kiitos ja hallelujaa, on olemassa mökki minne voi paeta tukalaa hellettä kaupungista. Yllättäen vapautui duuneista loppuviikko ja pääsin lähtee jo keskiviikkona. En kauheest paljon harmitellut. Kuuma on täälläkin, mut se on eri. Tai siis en mää auringossa pysty olemaan. Eilen kokeilin ja se oli viistoist minuuttia ja sit tuli huono olo. Yöt on kivasti viileet ja kun on kaikki räppänät selkosen selällään, niin saa kuitenkin nukuttua. Himas se ei näillä keleillä onnistu ja sekös rassaa. Meittin on pakko saada se ilmalämpöpumppu tai se on pahimmillaan asunnon vaihto edessä. Ei tuollaista helvettiä enää tässä iässä jaksa. Kuolemaks on.



Keskiviikkona minua kohtasi hassu ylläri mökkitiellä. Piti oikein kaks kertaa mulukasta, et mikä hitto toi on. Siinä niin keskellä tietä törötti kaks ylämaan sonnimullikkaa. Otsatukka söpösti silmillä hää vastamulkkasi minua. Hetken mää mietin, et onks hää päällekäypää sorttia, mut ei. Sinne niin vilistivät metikköön minusta pahemmin välittämättä. Taitaa poijaat olla riiuureissulla. Karkulaiset.



Joku täällä mökkimaisemissa oli myös riehunut. Terden edessä olevista kuunliljoista oli yksi nurin. Ruukku ja kasvi ovat niin painavat, että tuuli se ei voi olla. Jotain sorkan tapaista jälkeä pihassa havaittavissa. Tämä käy mielenkiintoiseksi, ketä täällä vierailee poissa ollessamme. Noh, kunhan pysyvät poissa meittin jaloista.



Jotkut taas ei tajua pysyä poissa. Olen aikaisemminkin kertonut, että meillä on veneterroristi rantamaisemissa. Lähes joka ilta kiertävät meidän rannat veneellä ja kalastavat. Siinä nyt ei ole mitään, siihen on kaikilla oikeus, mutta. Mukana on koira joka räksyttää aivan koko ajan ja kuten tiedätte, vesillä ääni kertaantuu. Eilen se helvetti kesti kolmatta tuntia ja mitä hyö tekee, parkkeeraa potskin tohon meidän rantaa ja koira räksyttää heela tiiden. Meteli on aikamoinen. Mulla rupes keittää. Aikani odottelin, mut sit kärähti. Menin alasti uimaan (olivat siirtyneet meidän laiturin eteen,) mielenosoituksellisesti siinä pyllistelin ja pallistelin. Kerroin kauniisti, että meillä on täällä vanha, sydänsairas koira, joka on tästä helteestä hyvin uupunut. Ja tämä teidän koiran haukunta saa meittin koiran kierroksille ja pelkään, että meittin koira saa sydänkohtauksen. Pyysin ystävällisesti siirtymään muualle ja onneksi tajusivat asian. Mut sitä mietin, et eikö hyö itse tajua, millaista häiriöö tuottavat kesken kauniin, rauhallisen kesäillan. Eikö tuollainen mene jo kotirauhan rikkomisen piikkiin.



Tarina väsyneestä koirasta pitää paikkansa. Pikku koira on ollut huonossa hapessa, jopa niin, että viime viikonloppuna luulin jo lähdön tulevan. Hänet piti viedä päivystävälle eläinlääkärille sunnuntaiaamuna, kun takajalat eivät enää kantaneet. Juppella oli ollut paha ripuli ja sit tää helvetin helle, ne vei pikku koiran voimat pahasti. Hän on vanha kaveri ja aika paljon nukkuu omissa oloissaan. Aamuisin on kyllä pirteä kuin peipponen, mut kyllä se ikä tekee jo tepposiaan. Luopumisen aika on lähellä ja nyt annan hänelle paljon, paljon rakkautta ja teen pikkuhiljaa jäähyväisiä (itkua...)



Tässä kuumuudessa ei jaksa tehdä mitään ruumiillista, eikä tartte. Mut en mie ihan toimeton ole ollut. Uusi yritykseni on potkaistu hyvin käyntiin. Kirjoitin tilasta vuokrasopimuksen ja putiikki olisi tarkoitus avata syyskuun alusta. Olen hoitanut kaikkea nettisivuja, osoitteita, käyntikorttia, logoa ym. Muistilistat tehtävistä asioista on valmiina, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kas, kas jollakin kummalla tavalla olen taas innoissani. Pääsee laittaa ja sisustaa, sehän se on asia mistä Rva. niin kovin tykkää. Eli haipakkaa syksyyn on tiedossa, mut se pitää vaan ihmisen lujasti kiinni elämässä.

14.7.2019

Paluu todellisuuteen

Stop. Pysähtyi meininki kuin seinään. Stop. Vastakohta Tallinnan humuun, täydellinen rauha ja hiljaisuus täällä möksällä. Ihanaa. Eilen äänettömyys tuntui hetken painostavalle korvissa. Niin käy aina, kun tulee citimölöstä tänne. Botski lähti kello kakstoista, aamulla pakkaaminen ja kämpän siivous. Martta ei jätä törkyä jälkeensä. Laivalla porukkaa, seisot autojonoissa, vaelletaan kuin sopulilaumat. Oltiin nopsii, heitettiin vaan kamat himaan, äkkiostokset lähikaupasta ja suorinta tietä tänne. Vielä tällainen tehokas loman lopetus, zeniläinen rauha ja loma on tehnyt tehtävänsä. Ei ku duuniin. Lopussa aina haikeus siitä, että taas yksi kesä on menneen talven lumia. Voih ja oih.





Elämä on sarja lähtemisiä ja tulemisia. Sitä eilen pohtimaan. Aamulla vielä toises maassa ja jo kello neljä ihan toisaalla omas maassa. On lähdetty ja on tultu ja siinä välissä on saattanut tapahtua ja sattua vallan vaikka  mitä. On kokenut paljon, aistinut ja nähnyt. Sen siitä saa, kun lähtee ja sitten pääsee palaamaan. Eikö oo jännä. Olenkin sitä mieltä, että aina kannattaa lähteä. Palaamaan pääsee ja lähtemällä saa paljon. Puhumattakaan siitä, että on tällainen mesta mihin voi palata. Kiitetty on hän. Onnellinen on hän. Nöyräkin tulee oleman. Kiitos taas Tallinna. Jätit jälkesi minuun ja sain paljon. Ja koti on tietty aina koti.





Hitsi, taas kerran olo on inspiroitunut. Tallinnassa on vaan jotain sellaista selittämätöntä, joka vaikuttaa minuun energisoivasti ja valaa uskoa itseeni. Jos ihminen on syntymälahjana visuaalinen tai sanoisiko näin, että se on iso osa elämääni. Kaik kaunis ja kekseliäs jollakin tapaa ruokkii meitsin sieluu. Se on kumma, joka reissun jälkeen minussa herää pikku taiteilija ja palavasti haluaisin tehä ja toteuttaa kaikkee fantsuu. Aikansa se kestää, kunnes taas uinahtaa ja tilalle astuu turpea tyytymättömyys. Olisi niin hienoo, kun olisi kakkoskoti/ateljee Tallinnassa, jossa saisi mielin määrin toteuttaa ihtiään. En tiiä, onko tämä nyt vaan joku typerä päähänpinttymä ja miks ajattelen niin, että siellä luovuus pääsee kukkimaan ja voisi leikkiä kokopäiväistä luojaa. Miks ei muka täällä. Miks siellä. Onko typerää haihattelua vai osa unelmaa, jota kohti pitäisi suunnistaa. Ai dont nou.





Ei meilläkään kaikki mene aina niin kuin siinä suomeruottalaisessa ohjelmassa. Reissu sinne Aatriumiin (se ihana sisustushelvetti) ei mennyt käsikirjoituksen mukaan. Lähdettyämme liikenteeseen auton moottorivalo syttyi. Ollaan menossa jo pitkin hiwaytä ja siellä liikenne on aika lujaa. Rva:lla pelko siitä, että matka päättyy sinne niin keskelle sitä jumalatonta liikennettä, huh. Päästiin kohteeseen ja toiveena tietysti päästä myös takas. Ja yleensä takas Suomeen. En jäänyt tätä suremaan, koska paikka valtasi minut innostuksella. Täällä on ihan kaikkee. Olin lähtiessä ajatellut, että voisin ostaa uuden sähkötupakin. No, siellä niitä oli ja tein kaupat. Maksan luottokortilla, joka ihmeekseni ilmoittaa, että kortti on suljettu, ei voi käyttää. Minä tiedän, että kortilla on luottoa ja pikkuhiljaa tajuntaani iskee väärinkäytön mahdollisuus. Apua, jos se on jotenkin kaapattu, niitä tapahtuu nykyään paljon. Ei kun soittamaan pankkiin ja selvisi, että kaksi viimeistä laskua on maksamatta. Saatanan posti, en ole saanut laskuja kahdelta viime kuulta, enkä mä todella voi muistaa, olenko jo maksanut vai jättänyt maksamatta. Joo, siirryn e-laskun maksajaksi. Ei ole posti enää posti, paskalaitos ja teen sinne reklamaation. Eikä siinä mitä, mutta olin laskenut kortin varaan, että saan ostaa uuden valaisimen ja jotain kivaa pientä. Vitutti, raskaasti, mut UK pelasti omalla kortilla.





Menemme valaisinmyymälään ja eteeni ilmestyy juuri sellainen valo, josta en osannut edes uneksia. Tämä se on, otetaan tämä. UK kaivaa kuvetta ja ei löydä omaa korttiaan, millä oli tarkoitus maksaa. Okei, etsitään tilalle toinen kortti, mutta missä on kadonnut. Olimme käyneet vähän aikaisemmin nostamassa cashia ja UK oli yksinkertaisesti unohtanut korttinsa automaattiin. Kiirellä taks sinne, eikä korttia tietenkään enää näy missään. Onni onnettomuudessa, automaatti oli pankin yhteydessä ja ystävällinen virkailija oli avannut luukut ja katso, kortti löytyi sieltä! Pikkasen meitä kirpas ja muutama hikikarpalo vierähti molemmilta. Vielä pikku pelko siitä, että lähteekö auto käyntiin ja kas, hetken ajettuamme, se moottorivalokin sammui ja loppu hyvin kaikki hyvin. Kaks vanhaa horiskoo maalimalla.




Muutoin loppuloma meni loistavasti. Olimme perjantaille varanneet hieronnat ja spaan Viimsi-kylpylästä puolen tunnin ajomatka Tallinnasta. Oih, mikä ihan keidas. Paikka on kielletty alle 18 vee ja satuimme sinne juuri oikeaan aikaan. Arkena päivällä, eikä porukkaa ollut ahistavasti. Hieronta oli loistava ja paikan suola&hunaja, sekä mutasauna oli kyllä mieltä kohottavat. Kaikkia kivoja saunoja ja altaita niin, että kyllä siellä kolmatta tuntia vierähti. Tästä tulee nyt joka reissun vakiokohde. Voin todella suositella, jos haluat relaa yleellisen oloisesti, mutta halvalla. 2x hieronta ja spa yhteensä 120 erkkii. Suomes olisi UK:n orienthieronta maksanut sen verta.




Viimeinen ilta ja viimeinen ateria. Siihen kannattaa satsata. Yksi Tallinnan The ruokapaikoista on Telegraaf hotellin yhteydessä oleva Tchaikovsky. Paikka on hienostunut, juhlava ja pikkasen tyyriimpi kuin noin yleisesti. Mut hei, kyllä oli hintansa väärti! Olimme ruokataivaassa ja saimme niitä kaipaamiani yllätyksiä. Itseasiassa menyyssä ei ollut yhtään heikkoa lenkkiä. Kaikki parasta plaatua alusta loppuun. Palvelu loistava ja meillä oli oikein onnistunut illallinen ja hyvähyvä mieli. Neljän lajin maistelumeny, juomineen maksoi 180 erkkiä. Suomes tämä vähintään tuplat. Nyt oltiin kuitenkin oikeassa gyrmeeravintolassa. Vahva suositus. Paikan Pavlova sai minut kiljahtelemaan ihastuksesta! Haluan myös lisätä tähän, että nyt lopetetaan se morkkaaminen huonosta palvelusta Tallinnassa. Koko reissulla sain erinomaisella englantilaisten kielellä tarjottua hyvää, jopa loistavaa palvelua. Piste.




Olo on onnellinen ja tyhjä. Tehokas loma takana, mutta en voi vastaan väittää, ettenkö olisi voinut vielä jatkaa. Mut semmoista se aina on. Kyl se siitä taas lähtee. Huominen vielä hetken nykyttää, mut sit päästään rytmiin ja rutiiniin. Hyi, kuulostaa hirveelle, mut oikeesti mie olen rutiiniorientoitunut, stressaava hermokimppu. Se on sitä todellisuutta ja loma vain pelkkää unelmaa. Eikäpähän sitä tietäisi kuinka ihanaa lomailu on, jos ei välillä olisi sitä arkea. Kauheen yksinkertaista. Sitä kohti. Onneks on kesää jäljellä!

P:S Mulle parhaat mahdolliset kesäkelit. Siks nautin. Just hyvä näin (nyt tulee turpaan, sori.)

PP:SS Muutama elämän menoa kuva Tallinnasta.