24.4.2017

Etiäpäin, sano reiska kun remppaa teki

Se yhtälö, että teet muuttoa, teet remppaa ja hommaat kaiken tarvittavan ja yrittäisit myös päivittää blogia, ei oikein toimi. On vaan liikaa liikkuvia osia ja aikataulullisesti liian kiire. Aamuiset hetkeni ovat menetettyjä, tohina alkaa het aamusta, ja se kestää hamaan iltaan asti. Tunnen siitä syyllisyyttä, siis siitä, että en päivitä. Tää on niin mun juttu ja nyt tällä lailla jätän homman hoitamatta. Nyt kuitenkin pieni välikatsaus. Hengissä ollaan ja kaikki etenee kuin junan vessa. Hetkinen, eihän se etene, eiks se toiminut. Junan vessa meinaan.

Vanha keittiö on purettu. Se meni sitä tarvitsevalle perheelle Forssaan. Siitä tuli hyvä mieli. Käyttöön tulee, seitsemän henkiselle perheelle, jotka laajentavat omaa taloa. Keittiö oli hyvässä kunnossa, tosi hyvässä ja tällainen kierrätys on enemmän kuin järkevää. Itse asiassa kaikki kamat, mitä olen muille tarjonnut, ovat menneet. Kaksi kaappia odottaa vielä noutajaansa. Mut siis aika kiva. Kamat menee käyttöön ja me säästymme jäte ja kuljetusmaksuilta. Olen rakastunut tori.fi.

Vanha läks, tilalle jäi tyhjyys

Tänään tulee tavaran noutaja. Kotona olevan minulle tarpeettoman. Ajatelkaa, siitä saa maksun. Niin kuin olen kertonut, luovun kaikenlaisesta turhasta. Juurikin tämän päivityksen jälkeen lähden selvittämään kaksi kellarikomeroa. Siellä on paljon, paljon kaikkea ja ne saa nyt mennä. Tämä on se muutto, kun jätän vanhaa taakseni ja annan uuden selkeämmän elämän tulla.

Remontti on siinä vaiheessa, että tehdään pirusti, mutta silti tuntuu ettei tehdä mitään. Seinien tasoittelua, lisää maalia pintaan ja silleen. Remppareiskoja saa odotella, kuten aina. Ovat kiireisiä miehiä, ymmärrän. Meillä alkaisi olla hommat silleen putkessa, että lattiaa pääsisi jo laittamaan. Paitsi, että uutta lattiaa ei vielä ole, se tulee Ti. Niin kuin tulee uusi keittiö ja kaihdinmies ottamaan mittoja.

Tasoitetapetin päälle maalipintaa

Osa seinistä pitää vielä tasoittaa, ovat paskamaisella lasikuidulla. Annoin tasoitusoperaation reiskoille. Ennen sitä, me emme voi niille tehdä mitään. Jälkeen tasoituksen niihin tulee maalipinta, joten se on pala kakkua vain. Kyllä hommat kuitenkin etenee. Mulle tietysti pitäisi olla jo valmista, joten joutuu hermoja jäähdyttelee. Olen tässä yrittänyt opetella, että en ressaisi ennakkoon. Mä ymmärrän sen, että se on niin turhaa. Miks murehtia sitä, että keittiötä ei saada kasaan ja kylppäriremppa ei valmistu ikinä jne. jne. Stressaan sitten, jos on oikeasti sen tarve. Turha ennakkoon. Okkei, välillä mä jopa pystyn siihen, kunnes taas huomaan mitä pikku pää ajattelee...

Ou jees. Nyt parit puhelut ja sit kellariin tutkimusmatkalle. Aika jännä penkoo vanhoja kamoja, sieltä löytyy yllätyksiä ja muistoja. Sit pitäisi keretä tattarisuolle, bauhausiin ja yhdeltä pitäisi olla vastaan ottamassa uutta jääkaappia. Sen jälkeen parin seinän maalaus ja yhteen tapetti. Kello kaheksan tulisi kamojen noutaja. Siinäpä sitä yhelle päivälle. Adios!

19.4.2017

Aika on vain käsite

Olenko jo valittanut, et miks kaikki asiat pitää tulla aina yhtäaikaa? Jos olen, niin nyt totean tuplasti. Koko talvi olisi ollut aikaa kaikelle, niin ei. Möllötettiin tekemättä mitään ja nyt on sit liian kans. Ei meinaa aika riittää ja siitä mie en tykkää. Onneks olen luonteeltani tehokas ( kun sille päälle satun ) ja saan paljon aikaseks. Ainut ongelma on pään sisäisen kovalevyn täyttyminen. Ei taho muistikapasiteetti riittää ja välillä pätkii pahasti. Ilman muutto/remonttimuistikirjaa olisin hukassa, enkä enää tietäisi missä osoitteessa asun, mihin olen muuttamassa ja missä teen remppaa. Ajatelkaas, jos menisi niin sekaisin, että luulisi muuttavansa tähän siitä uudesta.

Maalari maalaa taloa eiku seinää


Ei varmasti ole sellaista remppaa ja muuttoa, että aikataulu olisi väljä ettei peräti löysä. Ei ainakaan mulla ole ollut. Olin ajatellut, että pääsiäisen pyhinä saadaan maalattavat pinnat redi. Ei saatu. Menen tänään ennen duunii jatkamaan ja tapaan samalla remppareiskan. Lyödään aikataulut heidän osalta kiinni. Samaan syssyyn pitäisi sopia kylppäriremppa urakoitsijan kanssa. Toisaalta on ihanaa, kun elämä on äksön, mut en laittaisi pahaks, jos saisi pikkasen tuntia vuorokauteen lisää ja jaksamista tekemiseen. On jotensakin poikki. Tiiättekö, sellainen raskas uuvelo ihmiskehossa. Ei ihan ole tottunut tälleen riehuu. Menenöön liikunnallisesta suorituksesta. Hyvä. Ja onneks lepo auttaa.

Erikoismaalaustekniikka seinä.


Millään ei olisi kiire, jos ei pitäisi muuttaa vielä uuteen. Mun asunto pitää olla tyhjä viikon päästä ja pakkaaminenkin on pahasti kesken ( vaikka aloitin ajoissa.) Koulun lopputyö painaa päälle ja UK:n muutto pitäisi tehdä 12.5. Kauhuskenaario muutosta remontin keskelle taitaa toteutua tai siis toteutuu ainakin kylppärin osalta. Elättelen toiveita, että kyökki olisi valmis. Duunissakin pitäisi käydä ja simat laittaa ja munkit paistaa. Hah, tuo nyt oli pahin vitsi ikinä. Mää mitään munkkii laita.

Keittiön musta seinä.


Mökillekin olisi kiva päästä. Ei pääse. Onneks kelit on mitä on. Ei ole niin hirvee palo sinne pakkaseen. Uhkailee lämmintä vappuu, minä toivon kylmää ja räntää, että saan tehdä remppaa vailla mökkille pääsyn tuskaa. Mitä tuosta, kerkeehän tuonne. On vielä kesää talvea jäljellä.

Ihana harmaa. Tästä tulee seinien "pääväri."


Laiska töitään luettelee, sano. Mut saatiin me kivasti aikaiseksi. Pitää osata antaa myös kiitosta, eikä vain valittaa typerää kiirettä. Keittiön musta seinä on valmis ja hieno. Kiva matta, softi sanoisin. Olohuoneen erikoismaalaustekniikka oli työläs, mut olen lopputulokseen tyytyväinen. Nään sen jo lopullisessa kokonaisuudessa kaiken muun suunnittelemani pyhässä yhtenäisyydessä. Kivasti tukevat toinen toisiaan. Kun saadaan kaikki muut pinnat valmiiksi, lattiat, seinät ja yksi fototapetti olisi tulossa. Tuskin maltan odottaa valmista lopputulosta. Tämä on se asia miksi tätä härdellii jaksaa. Saa tehä itselle juuri sellaista kuin haluaa. Jette kiva de. Personoitua jälkeä sanoisin.

En siis valita vaikka valitan. Tätähän mää halusin. Sanotaanko nyt näin - puolentoista kuukauden kuluttua kaikki on kaukainen muisto vain ja me toivottavasti asustelemme tyytyväisenä uutta ja valmista kotia. Sitä kohti. Jaksaa, jaksaa. Painaa, painaa...

17.4.2017

Ai laav mai njuu houm

Hengissä ollaan ja täys tohina päällä. Ei ole pahemmin tarvinnut munia maalailla, eikä pashaa, saatika mämmiä nauttia. Se on nyt sitä. Ihan pelkkää remonttia. Pitkiä päiviä, rättipoikki illalla kaatuu sänkyyn. Samalla rankkaa, mut jotenkin ihanaa.

Keittiö on hommattu, tänään käydään ostaa lattia. Päädyttiin muuten vinyylikorkkilattiaan. Saatte kuvia ja postauksia tuota tuonnempana. Tahtoo tää postaus jäädä, kun ei ole oikein aikaa ja sit on niin poikki, ettei kissa saata sanoa, miau.

Rouvalla vauhti päällä


Mitä ollaan saatu aikaiseksi? Tapetin perkeleet osoittautui juuri niiksi hankaliksi etteivät lähde irti kuin pikku suikaleina. Rouvan hermot ei sellaista kestä ja päätettiin, et osa seinistä on pakko levyttää uudelleen. Pirukaan perkele sellaisia tapettimääriä irti revi. Betoniseinistä lähti vielä suht ookoo ja niiden kimpussa onkin mennyt kaksi ensimmäistä päivää.


Valoa!

Eilen päästin jo maalaamaan. Keittiön katto sai uuden valkoisen ja olkkarin iso seinä erikoismaalaustekniikkaa. Asunnon väritys tulee pinnoiltaan olemaan mustaharmaavalkoinen. Keittiöstä voi tulla aika "äijä." Yks seinä mustaksi ja kaapistot on alaosiltaan mattamusta ja ylhäällä mattaharmaa. Kodinkoneet terästä. Onkohan rouvalla hormoonit keväässä, kun niin pitää äijää laittaa.

Espoo! Näkymä partsilta


Juu, hormoonit vai mikä, mut eilen kävelin bauhausissa päin seiniä. Tai itse asiassa lasiovea. Napsahti niin nätisti otsikkoon, että hetken luulin tajun lähteneen. Kiva ventti otsassa ja kiitettävä kipu. Vähäks noloo. Sen verta menin tillin tallin, että onneks kanssaihmiset tuli jeesaa. Onko siis kyseessä se, että rouva on niin innoissaan, että kävelee päin seiniä vai oliko tämä nyt kohtalon johdatusta, että rauhotu nyt vähän. Ei pysty. Niin on paljon tekemistä. Maalikaupoilla oltiin ja miehän pissaan hunajaa kaikkeen mikä liittyy maaliin ja tapettiin. Ai niin, tapettia ollaan kans kovin etsitty. Kaks kivaa löysin jo, mut saas nähä, mikä on sit loppuvalinta.


Jompikumpi tai ei kumpakaan

Olen löytänyt tori.fi. Sinne niin olen ilmoitellut kaikkee halavalla ja ilmaiseksi annetaan. Hirvee suksee. Nytkin sähköposti kilkattaa jatkuvaa viestiä. En tiennyt, et toi on niin helppo ja nopee tapa päästä itselle tarpeettomasta tavarasta eroon. Tässä saattaa vaan käydä niin, että vallan hullaannun ja myyn kaiken. Myyn kohta itseni tai ainakin UK menee hyvään hintaan. Hitsin kiva toi tori.fi!

Värimaailmaa


Ei maar, nyt ei tartte laittaa lilaa luomeen. Katsokaas, mä tahon näyttää remppareiskalle. Kyllä, mie lähen kahville ja rautakauppaan remppavermeet yllä. Ne paskaset ja maaliset rötjäkkeet. Naama punaisena, hikisenä ja niin äijänä. Jotain kiksii siitä saa. Käsveskat ja aurinkopuuteri saa jäädä. Tämä on nyt tosi menoa, eikä mitään rouvain räpellystä. Täytyy vaan yrittää katsoa ympärille ettei nyt henki kulta lähe törmäillessä. Adios!

13.4.2017

Anna jo onnistua

Juu, ei nuolasta ennen kuin tipahtaa. Ei meinaan olla uuden asunnon omistajia, toistaiseksi. Viime tiistaille tarkoitetut asuntokaupat peruuntui. Oltiin kyllä asiallisesti pankissa, mutta muutaman epävarmuustekijän takia, emme uskaltaneet laittaa nimiä paperiin. Vaadittiin lisäselvitystä. On sanomattakin selvää, että nyt koetelleen hermoja ja vähän päälle. Hohoijaa, taisin kehua viime postauksessa, kuinka musta on tullut vanha ja viisas, enkä suotta möyhöö. Juu, en möyhöö mut kyl tää voimille ottaa tämmöinen hemmetin säätö. On sitten nuori tahi vanha.

Pettymyksen määrä on ollut musertava. Näytti nimittäin sille, että kauppoja ei pääse syntymään, ja meillä jatkuu se kuluttava uuden kodin löytäminen. Hetken olin jo varma, että kadulle tässä joudutaan. Taloyhtiön hallitus ja isännöitsijä heittäytyivät hankalaks. Tai miten sen nyt ottaa. Ovat kaikki ikäihmisiä ja asioiden hoito on kankeaa tai onko se jopa haluttomuutta ottaa vastaan uusia asukkaita. Muutosvastarintaa tai jotain. Myyjälle tämä oli tietysti järkytys, koska hän oli asioista pihalle kuin lumiukko. Hän ei asu täällä, eikä kyseisessä asunnossa olemoisinkaan. Asunto on ollut tyhjillään jonkusta aikaa ja kaikki se olennainen ja tärkeä tieto tulevia remontteja kohtaan oli jäänyt hänelle(kin) tiedottamatta. Niin kuin meille kaikille. Asiat selvisi päivää ennen kaupan tekoa ja siksi kaikki kääntyi niin epävarmaksi. Auts.

Tuulta purjeisiin!


Kaksi päivää on s-postit ja kaikki viestit sinkoilleet eestaas ja mitä ihmeellisempää tarinaa on syntynyt. Myyjä laittoi kovat piippuun ja on ilmeisesti nostanut sellaisen älämölön, että Espoonlahti on ollut varpaillaan. Hih, aika kiva aloitus muutolle. Rouva saapuu takas Espouseen! Täältä tulee semmoinen pariskunta, et oksat pois ja männynkävyt. No mut joo, oikeesti meitä johdettiin tietoisesti tai tiedostamatta harhaan ja asiat piti selvittää. Mitään ei vieläkään ole varsinaisesti mustaa valkoisella, koska sellaista tietoa ei ole vielä olemassakaan. On suusanallista informaatio, johon meidän tulee nyt tyytymän. Asiat on nyt kuitenkin silleen selvät, että taloyhtiön puolesta tehtävä kylpyhuoneremontti aloitetaan meidän asunnosta yhtäaikaa remonttimme kanssa jo toukokuussa. Tarkkaa päivämäärä ei ole vielä olemassa, mutta otan sen riskin ja uskallan elää asian kanssa. Lähtökohtahan oli, että meiltä evättiin remontin teko kokonaan ja ilmoitettiin, että huoneistokohtainen remontti alkaa joskus välillä 2017 - 2019.

Onko tämän kaiken tarkoitus se, että meidän ei tulisi muuttaa saman katon alle. On sen verta vaikeaa ollut tämä koko asuntohärdelli. Vai ymmärtäisinkö asian niin, että vaikeuksien kautta voittoon ja lopussa kiitos seisoo. Yhdyn mieluusti jälkimmäiseen. Ei tämä nyt ihan paras aloitus ole ja toivon, että tästä ei seuraa lisähankaluuksia tulevaisuudessa. Voihan se olla, että taloyhtiön kanssa saa jatkuvasti tapella, mutta se riski on vain otettava. Elämässä joutuu joskus menemään riskillä. Tai vaihtoehtoisesti pääsemme uinahtavaan mummolaan ja asustamme siellä onnellisina elämämme loppuun asti pikkuisessa linnun pesässä. Asunnosta tulee mieleen linnun pesä vai oisko se pönttö? On silleen korkeemmalla kalliolla, puiden latvat kurkkii keittiön ikkunasta.

Tänään rouva ei pääse kaupoilla ja joudun valtuuttamaan UK hoitaa asian. Harmittaa, koska tämmöiset ovat sellaisia asioita joita harvoin pääsee fiilistelee. Saattaisin uskoa, että tunnelma kaupoilla on vapautunut ja ylen tyytyväinen. Meille kaikille. Ei ole kenenkään etu, jos asiat menee mönkään. Mua ei silleen hirvitä, koska asunto on meille tehty. Siinä oli kaikki ne kriteerit mitä tavoittelimme. Ja ei sellaisia ihan joka kivan alla kasva. Eikä pidä tarttua kiinni negaatioihin. Varmasti myös paljon hyvää on tulossa. Arvatkaas mitä mä teen pääsiäisenä? Ei varmasti ole vaikea arvata. Juu, r e m o n t t i a ! Hetkinen, eipä olla niin varmoja. Kaikki voi vielä muuttua. Anna jo onnistua, pliide!


10.4.2017

Ja menikö niin kuin suunniteltiin

Olen taas palannut maanpinnalle kuvaksesta. Olipa muuten huikee Su-päivä. Opiskeltiin käsisalaman käyttöä ja voin kertoa, että tuli taas yksi tekninen härpäke lisää, jota en siis ymmärrä, enkä hallitse. Mut siks just opiskelen. Yksi päivä, muutama tunti, ei tee minusta vielä asiantuntijaa. Ehei, siihen tarvitaan varmaan vuosi. Mut hurjasti se antaa kuvaukseen lisämahdollisuuksia ja tekee siitä erityisen antoisaa.

Maanantai on alkanut ahistavissa merkeissä. Kaikki ei mene remontin suhteen ihan niin kuin pitäisi. Ei niin. Taloyhtiö ilmoitti, että kylppäriä ja veskiä ei voi, eikä saa remontoida vetämällä pelkät mikrosementit pintaan. Eli koko paska pitää purkaa ja tehdä alusta asti uusiksi. Eniten tässä sapetti nyt se, että taloyhtiö ei ole ollut kovinkaan kiinnostunut tulevasta remonttista. Yhteistyö on ollut haastavaa, mut sit yhtäkkiä he ovatkin käyneet tekemässä "tarkastuksia ja mittauksia" ilman, että ovat meille ilmoittaneet mitään. Saatika kysyneet omistajalta minkäänlaista lupaa asialle.

Kevät on niin...

Saimme monikohtaisen raportin siitä, mitä kaikkea siellä on ko. remontin esteenä. Selviää, että pinnoissa on kaksi kerrosta vanhaa laattaa ja muovimattoa ja kaikkee muutakin mahollista ja mahotonta. Niitä ei vaan mainittu 2014 tehdyssä kartoituksessa. Me itse tilasimme paikalle kosteusmittauksen ja sen raportin mukaan remontti voitaisiin tehdä suoraan pinnoille.

No, näitä aina tulee. Kapula käteen ja soittamaan suoraan isännöitsijälle. On jo ikäihmisiä ( ilm. koko hallitus ) ja alkuun hän oli lievästi yhteistyökyvytön. Hän mm. kysyi minulta, että olemmeko itse muuttamassa asuntoon? Kerroin, että siitä on tarkoitus remontoida meille uusi, rakas ja yhteinen ensimmäinen koti. Mulla on pelisilmää näissä asioissa ja ei aikaakaan, kun oltiin jo hyvis väleissä ja jonkun asteisessa yhteisymmärryksessä.

Asia on nyt niin, että taloyhtiössä tehdään osakkaiden asuntoihin kylppäriremontteja pintaputkien osalta ja taloyhtiö kustantaa ne. Tässä voisi nyt ajatella, että tehdään yhdessä. Taloyhtiö osallistuu osaan ja me enemmänkin tähän esteettiseen pintaan ja kalusteeseen. Samalla vedetään uudet putket myös kyökkiin ja sehän on nyt jälleen myynnillisesti erittäin hyvä asia. On niin kuin putkivedot sit tulevaan putkiremonttiin valmiina.

...värikästä aikaa. Muurlan maisemii.

Kurjaksi tämän tekee se, että aikataulut ei varmaan mene meidän toiveiden mukaan ja hei kamoon, taas putkiremonttia tiedossa. Joudutaanko asumaan kuinka pitkään vanhan keskellä, se kysyy multa hermoja ja saa mun estetiikan tajun voimaan pahoin evri moorning. Auts. Mut ei kai se auta. Mennään tällä ja toivotaan, et päästään yhteisymmärrykseen asioista. Mie sanoin isännöitsijälle, että ei tässä ole tarkoitus alkaa tappelee, tärkeintä on, että hommat hoidetaan niin kuin ne kuuluu hoitaa ja me saadaan koti, joka on tehty niin kuin ne kuuluu tehdä. Turvallisesti ja tulevaisuutta ajatellen. Jos remontin kans on jo tässä vaiheessa hirveetä vääntöö, ei sitä paranna se, et vedetään vaan mikrosementit pintaan. Haluan olla varma siitä, että kaikki on tehty ok ja vimpan päälle. Näin on näreet vaikka vähän tää nyt nyppiikin, mut jossain myyntivaiheessa saatan kiitellä.

Onko se tämä ikä vai mikä, mutta en ota enää tämmöisistä asioista hernettä nenuun. Turha alkaa möyhöö. Tärkeintä on aina selvittää, kuinka tästä selvitään ja kuinka mennään eteenpäin. Sitä en voi sietää, jos ei olla oikeudenmukaisia. Asiassa kuin asiassa. Ja jos yritetään jotenkin kusettaa. Se tekee mulle näppylöitä ja sit menee myös pinna. Onks musta tullut vanha ja viisas, kun näin tyynesti asioita hoitelen. Hirmu kiva.

8.4.2017

Viimeisiä viedään

Täällä ollaan taas. Valokuvauksen ytimessä. Opiskelija pyhättöni antaa viimeisiään. Kelmeä pöytävalo ja patterissa kiertävä, kohiseva vesi tuovat juuri oikeanlaista tunnelmaa. Illalliseksi nautin dogipäkissä kiikuttamani ravintolatähteen ja jälkkäriksi tuplan. Voìla, kun oli herkkua. Jäsenissä painaa viimeiset löylyt Muurlan saunassa, ikävä jää ja haikea mieli. Tämä on tokavika kerta, ensi kerralla vain yksi päivä lopputyön palautuksineen. Se oli sitä siinä.

Vuosi meni ihan liian äkkiä. Olen jotenkin pettynyt, kuinka nopeasti kaikki menikään. Ymmärtänyt samalla, kuinka pienen pienen pintaraapaisun on saanut oppia valokuvausta. Vuosi on ollut todella antoisa ja nälkä, hirveä nälkä jää. Missä jatkan, kuinka jatkan, se on vielä auki, mutta sen tiedän, että jatkan. Tämä vuosi on antanut ymmärryksen siitä, kuinka pitkä matka onkaan siihen, että voisit edes kuvitella hallitsevasi kaikkea sitä mitä valokuvaus pitää sisällään. Näkemystä ei voi opettaa, mutta ilman taitoa, tietoa, et saa esiin sitä mitä haluat välittää ja kertoa. Se on jämpti niin.

Valheet ja Viettelijät...

Tänään kotitehtävän palaute ja meni kyllä alta lipan. Totta kai sitä haluaa onnistua, mutta pidän tärkeänä sitä, että tiesin jo palauttaessani, että tää ei ole ihan kohdillaan. Eli jotain on oppinut. Tein tehtävän kolmeen kertaan, mutta silti valitsin vaihtoehdon, joka ei vastannut tehtävän antoa. Mielestäni näin siinä jotain, joka ei kuitenkaan välittynyt muille. Siinä se vaikeus ja hei, itsekritiikki. Armotonta. Mikä on hyvä kuva? Varmasti mielipiteitä on niin monta, kun on katsojaa. Siksi palautesessiot on niin hyviä, koska niissä oppii myös näkemään katsojan silmin, ei vain pelkästään kuvaajan ja omin ajatuksin. Ei oo heleppoo. Pitää epäonnistua, jotta voi onnistua.

...tänään studiossa.

On ollut pientä katkosta postauksissa. On inasen kiire kaiken tämä muutto ja remppa härdellin kanssa. Eikä kaikki ole edes vielä kunnolla alkanut. Tosi toimiin päästään ensi viikolla, loppukaupat on Ti ja sit uusi koti on varmasti meidän. Okke, tarjouspaperit on hyväksytty ja allekirjoitettu, mut ei kande nuolasta ennen kuin tipahtaa. Pitää käydä tosi huono munkki, jos kaupat vielä peruuntuu. Mut en lepää ennen kuin kaikki on ihan varmaa...

Pe kosteusmittaus asuntoon kertoi, että ei ole minkään valtakunnan kosteutta. Remppareiskat kävi paikalla ja nyt odotellaan heidän tarjousta ja aikataulutusta. Lattiat on katsottu, kylppäri ja veskikalusteet samoin. Eli asiat on lähtenyt jouhevasti rullaamaan. Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa ja toivotaan, että toukokuun loppuun olisi koti valmis ja päästäisiin nauttimaan kesästä. Olen samalla aivan intopinkeenä ja samalla huokaisen kolme kertaa hyvin syvään, huoks. Ei ne enää tässä iässä rempat ja muutot ole ihan niin yksinkertaisia juttuja kuin nuorena jantterina. Ei ole niin.

Mut hei, näillä mennään. Olen taas ihan poikki, pakko vetää vaakaan. Huomenna mielenkiintoinen opiskelupäivä tiedossa. Nyt tarvitaan lepoooooo. Guuuuud nait!

5.4.2017

Parantumaton mutta ei tappava

Ihminen on siitä ihmeellinen otus, että se ei ole tyytyväinen mihinkään. Allekirjoittanut on valittanut tekemisen puutetta ja uuden kodin löytämisen tuskaa. Nyt sit valitetaan kun on liikaa tekemistä ja uuden kodin remppa on ressi. Höh, ihan typerää. Täytyy tasata aivopaineita ja yrittää ottaa nautinnon kautta. Tehdään siinä järjestyksessä, kun asioita eteen tulee, eikä napista turhasta. Miks tehdä asioista vaikeampia kuin ne ovat.

Kaikki ei varmasti menee niin kuin rouva haluaisi ja mun aikataululla. Miks ihmeessä pitää olla muka niin tehokas, toimelias, kiireinen ja kaikkivalmistahetinyt! Ei elämä tähän kaadu, eikä mihinkään häviä. Täytyy myöntää, että pikku pää on kuin kiitorata helsinkivantaalla. Koko ajan nousee ja laskee. Ainut ero on, että päässäni risteilee keittiöt, maalit, tapetit ja remppareiskat. Eivät ole lentokoneita juu.



Heräsin viime yönä omaan huutoon. Tai en tiedä heräsinkö, näin unta unesta tai jotain. Olin kuulkaa maailman äärettömyydessä tai oliko se kadotus. Täysin valkoista ääretöntä ympärilläni, ei mitään muuta. Se oli kuin paksua sumua ja sitä oli kaikkialla ja loputtomiin. Olinko taivaassa? Maailmaa ei nimittäin ollut, olin yksin. Yhtäkkiä kuulin marssin äänen ja edessäni oli sotilaiden mustia saappaita ja jalkoja. Kasvoja ja vartaloita ei näkynyt. Minä rähmälläni tuhansien saappaiden edessä, nöyrästi. Sitten alkoi satamaan valkoisia vessapaperirullia. Pehmeästi tupsahtelivat ympärilläni. Kuinkahan tätä voisi tulkita? Pelkäsin kovin ja siksi huusin. Mitähän naapurit ajattelee, möykkä yöllisessä äänettömyydessä saattaa kuulua ympärille.

Allekirjoitukset tarjouspapereissa on nyt olemassa. Myyjä ei asu Suomessa, ja siks oli pieni lisä jännitys. Varsinaiset kaupat on ensi viikolla. Kauppa voi vielä peruuntua, mut sit joudutaan sakkomaksuihin. Jos kaikki menee ookoo, niin avaimet saadaan tiistaina. Nyt perjantaina päästään ottamaan mittoja ja katsomaan kotia silleen uuden kodin silmin ja tunnelmin. Se on aina hyvin jännää. Olet ensimmäistä kertaa niin sanotusti virallisesti uudessa kodissasi. Mitä se haluaa kertoa sinulle, mitkä on tunnelmat. Noin sata asuntoa kiertäneenä ja muutenkin, voin sanoa, että joka kodissa on ne omat fibat. Joissakin vain tulee hyvin vahvasti se tunne, että tämä ei ole mun. Jotkut taas houkuttelevat lähestymään ja ottamaan selvää suhteemme laadusta.



Tällä kertaa mennään Ikean keittiöllä. Löysimme uutta mallii, matta mustaa ja harmaata. Niistä niin, meille uusi upea kyökki. Vähän lisämaustetta välitilan ideasta. Niistä kerron sitten, kun tekemisen hetkin. Onhan se mukavaa, vallan jopa intohimokasta. Tämä on mulla niin verissä, tämä tämmöinen tekeminen. Kun saan perjantaina mitat, sit alkaa varsinainen suunnittelu. Tulen raportoimaan etenemisestä ja kodin valmistumisesta jonkun verran täällä, mut enemmän Lemon Decon puolella. Duuni juttu vaikka oma onkin, juu nou.

Paljon on kaikkea. Ja oli pakko ottaa oikein uuden kodin muistikirja, jonne kaikki muistettavat on kirjattava ylös. Täälläkin höpisen samoja asioita moneen kertaan, kun en muista mitä olen jo sanonut. Pätkii juu. Pahasti juu. Sori, sori, veri sori. Tää on nyt tätä. Menoa eikä nykytystä. Yritän vain pysyä järjissäni. Ai niin, eiliseen uneen liittyi myös se, että menetin järkeni, ymmärryksen, minäni ja jonkun. En vain tiennyt, kuka olen, missä olen ja mitä teen. Sekin oli pelottavaa, mutta liittynee taudin kuvaan, jonka yhteinen nimitys on muutto/remonttiepidemia. Havaitaan yleisesti näin kevään korvalla. Parantumaton, mutta ei tappava.