22.5.2020

Kyytipojaksi skumppaa

Käki kukkuu onnellisen tietämättömänä maailman menosta. Ja linnut laulaa sulosti, jopa raivokkaasti. On nähkääs parasta riiustelu ja pesimisaikaa. Nää aamut täällä mökillä on aina kokemisen arvoisia. Tai siis, täällä on on ollut niin helvetin kylmä ettei pahemmin ole päässyt aamuista nauttimaan. Äkkiä aamupiippi ja takas sisälle vällyjen alle. Mut tänään, juuri nyt nimenomaisena hetkenä, aurinko paistaa ja tässä terdellä löyhyää mieto lämpö. Ei ole ihminen jäässä. Kesä tulee jumalauta.

Ollaan nyt eletty tätä poikkeutta parisen kuukautta. Tai minä en ole. Oli pakko palata duuniin, koska talous saneli. Alkuun olin paniikissa mut aika äkkiä sain huomata, että lähes kaikki asiakkaat ovat olleet eristyksessä, eikä tavanneet ketään. Ja paikalla on vain minä ja hän ja desi. Oikeastaan en juurikaan huomaa koko koronaa. Käyn duunis ja viikonloput möksällä. Toki, turvallisuus ja varovaisuus otetaan kaikessa huomioon, mut muuten tää on perushuttuu. Ei me muutenkaan nykyään kinkereissä ravata, eikä pahemmin edes ulkoruokinnassa. Koti on paras. UK:lla on tietty mennyt lähes kaikki duunit ja se on ikävää ja haastavaa, mutta emme ole ainoat.

Meijän elämä on ollut tavallisen tylsän ihanaa jo muutaman vuoden ennen koronoita tai muitakaan ebideemioita ettei tässä auta valittaa. Ei oo häitä, eikä toivottavasti hautajaisiakaan tulossa, joten näillä on mentävä. Tässä juuri mietin, et kuinka mää ennen vanhaan postasin tätä blogiakin harva se päivä, mistä hemmetistä sitä muka asiaa riitti. Nyt menee kuukausi tahi kaksi ja mittään ei oo tapahtunut. Enkä jaksa enää sitä mun sairashistoriaakaan tänne valittaa. Sehän ei miksikään muutu. Kaikenmaailman shaisee on koko ajan. Se viiskymppinen kun tärähti mittariin, niin yhtä alamäkeehän tämä elämä on siitä asti ollut. Että silleen.

Mut möksällä on tapahtunut. Männä viikolla kävi metsurit riehuu tontilla ja kaatoivat alun toistakymmentä isoa ja vanhaa puuta. Siinä on meillä riittänyt harmitonta pikkupikku puuhasteluu. Pöllit pitää saada järkevään pinoon, oksasavottaa riittää ja pitäisi ne puut pilkkoa poltettavaan kuosiin. Ja mikä ettei, vanhalle läskille se on parasta mahdollista kuntoliikuntaa ja jollain kieroutuneella tavalla mie nautin siitä. Välillä vintti toki pimenee ja meinaa tulla pyörtymys. Niska ja selkä huutaa hoosiannaa mut silti, mie väitän et se tekee hyvää. Oletteko koskaan kokeneet halon hakkuu himoa. Yhden pöllin hakkaat, etkä pysty lopettaa. Yksi elämän suurimpia nautintoja on se, että näet halkopinon kasvavan. Ja ihan omin pikku kätösin olet aikaan saanut. Hurmos hurmos.

Mökkitie on saanut uuden sepelikatteen ja toivottavasti saamme vielä tänä kesänä tuliterän paskahyyskän. Ajatelkaa, tänä kesänä tuli kuluneeksi viisitoista kesää, kun tänne ensi kerran saavuttiin. Mihin helevettiin ne vuodet ovatkaan vierineet. Mökkihän on vuokra ja isäntä on vaihtunut. Itse omistaja jo sen verta iäkäs ettei enää kykene hoitamaan. Suku tuli avuksi ja heti laitettiin tapahtuu. Uudet tuulet puhaltaa ja nyt päivitetään paikkoja. Kiva hei.

Tultiin jo Ke. Ja tänään on vasta Pe. Eli tavallaan uus viikonloppu edessä. Mulla on tällainen loppuviikkoloma. Olen sen verta saanut (huom. saanut) tehdä duunia, että pikku huili on ihan paikallaan. Tälle päivälle on luvattu lämpöä ja ai perkules, kun lähti rintsikat saman tien mäkeen ja hillun täällä yläosattomissa ja kirveksen kera. Klapia pukkaa, sano. Ohjelmassa kylillä käynti, moottorisaha on ollut huollossa ja nyt siis valmis. Sitäkin voidaan tarvita, jos ei muuten niin aina voi leikkiä moottorisahamurhaajaa. Tulee meillekin vähän jännitystä elämään. Mut joo, kiva päästä käymään kylillä. Mun on tehnyt jo jonkun tovin mieli mansikkakermakakkua. En tiiä miks. Varmaan siks, kun oon tämmönen possu. Ite en jaksa duunaa, mut löytyisköhän kyliltä. Kyytipojaks skumppaa. Hetkinen, tuohan kuulostaa ihan kemuilta. Sitä siis. Kemuillaan.

P:S Jostakin kumman syystä en saa laitettua kuvia blogiin. Voi paska!

4.4.2020

Sielunmaisemii

Korona ei ole enää poikkeustila, se on osa meidän arkea. Kauheest paljon mietin, et jos paluuta entiseen ei enää ole. Entä jos tää jää näin. Nurkan takana vaanii viirus, sitä pitää oppia väistelee. Hyi olkoon, ihan kammoksuttaa moinen ajatus.



Arkea joo. Päiviin on tullut omat rytmit ja rutiinit. Nukun pitkään tai siis herään kyllä mut meen uudelleen makkoomaan. Toinen tuleminen joskus kymppi tahi puolpäivä. Katos, ei oo kiire mihinkään. Sit lenkki ja uinti raikkaassa ulkoilmassa. Ei oo kiire mihinkään. Sit alkaa siivous. Herra mun varjele, kuin rätti onkaan tällä viikolla heilunut. Olen siivonnut kaapit ja joka helevetin nurkan nyysinyt. Vielä on olohuone ja parveke. Pitää säästellä, että riittää tekemistä. Mitä sit, kun nurkat loppuu. Ahistus puristus. Mut hei, ei oo kiire mihinkään.

Ei lähetty möksälle koska lumisade ja talvi. Kerkeehän tuonne, ei oo kiire mihinkään. UK osti narssissin Rouvalle. Laitoin arjesta juhlaa ja otettiin vähä hapanta. Ihan niin, että nousi nutturaan. Tein meille väkevät ginitonikit. Meni jossain vaiheessa rinksut sekaisin ja taisin hörpätä molemmat. Siitä humala, en mie muuten. Mut oli kiva vähän relaa ja unohtaa hetkeks elämä. Ei tää voi olla koko aikaista ankeutta, eihän sitä saatana kukaan jaksa. Otan mut en aja.



Yrittäkääpä saada yhteyttä hoitohenkilökuntaan. Ihan ei onnistu. Soitot ei toimi, chatti ei toimi, ja viestit kaikuu kuuroille käytäville. Eikä siinä mitä, ymmärrän toki, kiirettä heillä piisaa. Ihan en nyt mielellään menisi arvauskeskuksiin ja olenkin yrittänyt saada puhelinreseptiä koska vamma, että vika. Antibibioottia olisin vain vailla. Sain kun sainkin yhteyden ja lääkäri lupasi eilen soittaa. Koko päivän kannoin kapulaa mukana, eikä soita. Sitä minä vaan, et jos ois joku ihan vakavakin vaikka sytänkohtaus, niin entäs sitten. Tänne kuolis ja mätänis. Ehkä nyt vähän liioittelen, kai se hätänumero toimii. Mut ihan ei siihen viitsi soittaa ja kertoa, että kivekseen ottaa ja sattuu. Niin kun sattuu. Vanha vamma, lisä sellaisen tulehdus. Liekkö vanhan ukon vaivoi. Huu nous. Antaa olla, ehkä en siihen kuole.



Onks teille käynyt niin, että alkaa turtua tautiin. Ei jaksa enää sitä infoo. Pelottaakin. Pupu panee pään pensaaseen ja katso, tautia ei ole. Hirvittää nuo maailman lukemat, eikä taho ajatella. Ja tarviiko. Huolettaa huominen ja miten tästä selvitään. Mut onneks on siivoaminen, se auttaa ja tyhjentää mielen. Pitäskö panna pystyyn putipuhtaaks putiikki. Omat nurkat loppuu, niin menen muualle. Saisin vaikka toimeentulon. Jotain olisi keksittävä, muutoin hukka perii tai halla panee.



Puduaarini ikkunan takana paistaa aurinko. Se alkaa jo lämmittää otsalohkoa. Kaihtimet ovat viellä kiinni, mutta keltaisen kirkas valo paistaa jo. Tuleeko kaunis päivä. Nostetaan kytkintä ja painutaan möksälle. Vaikka sitäkään ei saisi. En nyt ihan allekirjoita meidän kohdalla. Käydään tässä kaupassa ja ajetaan suoraan möksälle. Missään ei kettään. Jos sairaus tahi kohtaus iskee, niin nämä palvelut lähes yhtä lähellä kuin siellä. Me emme rasita paikallista palveluu. Enkä nyt ihan ala sen kirveksen kans humalaspäissäni heilua. Joku taju ja roti se täytyy siinäkin olla. Rauhassa ottaa ja nauttii hän.



Mä oon paskahousuluuseri. Olen ratkennut röökäämään. Voihan vidhu. Ensin ajattelin, että en kerro kellekkään. Poltan salaa nurkan takana. Oliko se korona vai mikä, mut hermot meni ja oli pakko saada. Kas, kas, kaiken voi laittaa koronan piikkiin. Tyhmä minä. Mutta. Tätäkään en kerro kellekkään, ensi viikolla huitasen laastarit huiviin ja yritän taas. Olin ja olen jotenkin ihastunut tupakoimattomaan minään. Nyt ymmärrän, se tuntui hyvälle. Sitä kohti tai hautaan mennään.

UK kuorsaa vielä. Silleen antaumuksella. Välillä hiljenee ja sit vetäsee niin, et kattolamput kolahtelee. Pitäskö käydä potkii ylös, nyt lähetään menee. Ylös, ylös täällä ei laiskoja ruokita. Se eilinen ginitonikki tuntuu nutturassa ja siks ei saa Rva. lepoo. Aina kun mulla on hönttönen, niin en saa nukuttua. Hermostohommii, hermostohommii. Lähetään menee.



Laitan muutaman maisemakuvan. Sellaista sielunmaisemaa mulle. Osaatteko arvat mikä kuva ei kuulu joukkoon? No mut joo, näillä mennään. Marketta Liljeqvist, tuo Söderkullan seksipommi ja hänen salainen puutarhurinsa laittaa koronaterkkuloit kaikille. Pysykää pinnalla!


28.3.2020

Ennen ja nyt

Rakkaat kanssakulkijat, meed borjare. Niin on maalima mullistunut, sitten viime postauksen. Oisko uskonut, oisko arvannut. Onko mitään muuta sanottavaa kuin korona, korona ja vielä kerran korona. Ei varmaan, kyllä tämä hässäkkä aika tehokkaasti täyttää ajatuksen, mielen, sielun ja sydämen.



Minä onnekas, sillä pääsen pakoon tänne paratiisiin. Täällä ei ole töllötintä ja läppärikin pysyy kiinni. Täällä on hiukka helpompi hengittää, eikä niin ahistus. Kyl me eilen laitettiin arjesta juhlaa. Ihan vittuillessaan juhlittiin. Rva. laittoi kystäkyllä ja kuplaputeli korkattiin. Ihan hassuteltiin. Ei kai sitä sais, mut just siks saisi. On pakko repii iloo jostain ja yrittää elää elämäänsä. Yks koronan hyvä puoli on se, että ollaan päästy tänne mökille jo kolme viikkoa sitten. Kylymähän täällä on kuin helevetissä, ai niin, siellä taitaakin olla kuuma. Mut joo, ei oo kevät vielä. Mut silti ihanaa. Rauhaa ja rakkautta. Tässä istun terdellä, aurinko paistaa, järvi on sula ja linnut laulaa. Ostin sellaiset lämpölamput terdelle, kivasti lämpöä antavat.



Pikkuisen yrittäjäperheen duunit on sluut. Minä pistin putiikin sulki jo viikko sitten, UK:lla jotain nettiopetushommaan. Himas ollaan molemmat. Onneks tullaan hyvin juttuun keskenään, eikä ahista toinen toistaan. Ollaan tehty päätös, että liikutaan mahd vähän ihmisten ilmoilla. Kaupas käydään kaks kertaa viikossa, minä heitän aamulenkin ja muutoin ollaan himas. Eka viikko meni kaappeja siivotessa ja seuraavalla viikolla teen suursiivouksen.



Nyt on aikaa. Joka onkin toinen koronan hyvä puoli. Meillä on aikaa ihmiset! Yläkerta pisti porukan huiloomaan, kun eivät muutoin tollukat tajua. Niin loppu kiire 2020 kuin seinään. Maapallo pyörii sittenkin, mut ihmiselle tuli stoppi. Oisko hyvä vähän pysähtyä ja mietiskellä. Just niin. Istua alas ja miettiä rauhas. Vähän niin kuin meditoida tahi mindfulnessii. Ihan miten vaan. Tauti on kamala ja meille ennennäkemätöntä, mut jotenkin tässä poikkeustilassa on nähtävä myös jotain spessuu ja positiivista. Näin ei kai saisi sanoa. Sanonpa silti.



Yks hyvä puoli on myös se, että nyt saan rauhassa kasvattaa mun tukkaa. Ei tartte olla ihmisten ilmoilla ei. Ja tukka kasvaa kohisten. Olenkin ajatellut, että kasvatan sellaisen, jos muistatte kasariluvulta Fabion. Italian tai Kreikan lahja maailmalle. Jumalainen vartalo ja pitkä, selkään asti ulottuva, permanentattu, ihana kihara pehko. Just sellaisen Rva. kasvattaa ja ottaa permamentin. Sit kun joskus korona on ohi, niin mie tyttö se vaan tukkooni heilauttelen. Niin ja oon hirveen nätti. Ihminen ei pääse duuniin, niin joku rojekti se täytyy olla.



Joku jännä välittämisen tunne leijuu ilmassa. Aamuiselle lenkillä tuntemattomat ihmiset hymyilee, tervehtii ja jopa juttelee. Ihan helvetin outoo minusta. Suomalaiset?! Tuossa turistiin, että yks syy siihen, et meillä tauti on toistaiseksi pysynyt vähän paremmin kurissa, on varmasti tämä meidän luontainen lähettömyys. Elä tuu mun reviirille, perkele. Kun tää hässäkkä on ohi ja katsotaan tilannetta taaksepäin, niin saadaan huomata, että yksi maa on selvinnyt vähemmällä kuin muut. Ja se on Suomi. Mitä meillä on toisin kuin muilla. Me ei nuolla toistemme naamoja nähdessä, eikä pahemmin olla toistemme asioista kiinnostuneita. Luontainen ihmisväli on hyvinkin alun toista metrii. Ja nytkin, suurin osa suomalaisista painuu jorpakkoon. Sinne niin omille mökeilleen olemaan yksin yhes ja mettään murjottammaan.


Me ollaan vielä tavoiteltavaa kansanperinnettä. Koronasta nousee suomalaisuus, joka on maailmalla kovaa valuuttaa. Luodaan suomalainen ruokavalio, suomalainen lifestail, suomalainen vesi, suomalainen luonto, suomalainen rauha, ja mitä vielä. Hyvä Suomi! Hyvä Suomi-ihminen! No joo, vitsi, vitsi mut saattaa hyvinkin olla totta tai tavoiteltavaa.



Mitäkö mulle kuuluu? Konkurssin uhka leijuu ympärillä, mä ihan haistan sen. Välillä ahistaa ihan vitusti, mut sit mä tajuun. En ole asian kans yksin, ja se saattaa olla, en toki ole ihan varma, että jota kuta toistakin saattaa pikkasen ahistaa. Se lohduttaa vähäsen. Ymmärtämällä sen, että tämä ei ole mun vika, eikä mun syy, ja teen osaltani kaikkeni, että en levitä, enkä muutenkaan jakele. Enkä nyt tarkoita torttua vaan tautii, heh he olipa hyvä vitsi (sori, ei saisi näinä aikoina pelleillä.) En todellakaan tiedä, kuinka tästä selvitään, mutta ajattelen, että asiat järjestyy. Rukoilen yläkertaa, että koti säilyisi ja leivässä olisi pöytää. Ehkä vähän makkaraa. Sen sanon, että otan tästä pakkolomasta kaiken irti ja yritän etten vaipuisi epätoivon synkkään suohon. Mitä se auttaa, ei mitään. Vielä toistaiseksi paikan vaihto hima-mökki on mahdollista ja se on autuaaksi tekevä asia. Suorastaan ihme.



Mitä me myös opimme. Me saatamme oppia välittämään enemmän. Me saamme huomata kuinka äitimaa kiittää ja puhdistuu. Me alamme rakastaa toinen toisiamme ja naapuri on hyvä ystävä. Me opimme arvostamaan sitä mitä meillä on (oli) ja ymmärrämme, että tämä saatananmoinen kuluttaminen ei voi enää jatkua. Parhaimmillaan tästä saattaa tulla uusi tapa elää ja toimia. Tai ainakin alamme ajatella, voisiko jotain tehdä toisin. Mie olen valmis, toivottavasti sie myös.
Ihminen, olet ajatuksissani ja toivotaan, että tämä menisi ohi nopeammin, mitä on annettu ymmärtää.


26.1.2020

Nyt mä ymmärrän...

Elos ja hengissä ollaan. Tovi on vierähtänyt viime päivityksestä, ou nou. Nyt onnellisesti kotimaan kamaralla ja tautikin on jo hellittänyt. Mut hitokseen otti tiukille, alkaa nää "flunssat" olla sitä luokkaa ettei oo ihan varma säilyykö hengissä. Mulla kävi niin, et päästyämme kotosuomeen tauti iski oikein olan takaa. Ihan veti vuoteeseen kuumeen kera ja ei puhettakaan, että olisi duuniin kyennyt. Kuusi viikkoa tässä on mennyt ja vasta nyt voin sanoa, et alkaa helpottaa. UK:lle teki keuhkokuumeen ja hetken jo luulin, et nyt tulee ruumiita. Vielä hän vahvasti toipilas, mutta uskoisin, että pahin on jo takana.

Malagan partsilta...

...näkymiä


Aika syvis vesissä käytiin välillä. Tauti siis paheni ja tohtorille piti mennä. Onneks sattui sellainen, joka otti tosissaan ja kuvattiin kaikki ja kokeet otettiin. Yhtä sun toista löydöstä mut pahinta oli diagnoosi pyörövarjostumasta keuhkokuvissa. Tohtori (ehkä hiukka virkaintoinen) kertoi sen tarkoittavan kasvainta. Minulle sama kuin keuhkosyöpä. Jäimme odottamaan röntgenlääkärin tulkintaa kuvista ja mahdollisia viipalekuvia keuhkoista. Lekuri lupasi ottaa yhteyttä parin päivän päästä ja katsotaan sitten kuinka jatko etenee. Eli siis kaks päivää sairastin keuhkosyöpää. Siinä meni lusikat jakoon ja minä myös. Mut yllättävän rauhallisesti tietoa käsittelin ja itseäni soimasin. Enhän ole niin tyhmä ettenkö olisi tätä sairastumisen mahdollisuutta tiennyt. Paskanakki mut nyt napsahti kohdalle. Guudbai ja adjöö.



Jotain hyvää. Röökin poltto loppui kuin seinään ja nyt ilman lähes kolme viikkoa. Jotenkin on ihan eri fiilis kuin aiemmilla lopetuskerroilla. En sano, helppoa kuin heinän teko, mut sen verta toi säikäytti, et sainko uuden mahdollisuuden ja toistaiseksi elämä ilman röökii on ihanaa!



Okkei, lekuri soitti parin päivän päästä ja höpötti vain poskiontelokuvista. Minä kysymään: "Et mites ne keuhkokuvat? Juu, ei niissä ollut mitään erityistä." Minä taas kysymään: "Mites ne pyörövarjostumat? Ei ole röntgenlääkäri kommentoinut niitä mitenkään." Huokaus ja helpotus. Mut täytyy myöntää, et tämmöisenä luulosairaana ja epäilevänä ihmisenä aloin tietysti miettiä, et mitä hittoo. Ensin oli ja sitten ei ole. Sen verta jäi askartelee, että uusinta kuvat otetaan toukokuussa ja verrataan niitä edellisiin. Se suattaapi olla, että tämä nuorehko Tri. halusi jotenkin päteä ja alkoi liian aikaisin tulkitsemaan kuviani ja siitä hämmennys. Tai sitten. Hän oli niin fiksu ja halusi mua hiukka säikytellä. Ja hei, täytyy myöntää, että hän onnistui. Toivotaan nyt vaan, että uusinta kuvat on puhtaat ja minä elän. Ja olen tupakoimaton henkilö. Olen tupakoimaton henkilö. Olen tupakoimaton henkilö.



Jos muistanette, et edellisessä postauksessa puhuin näistä hermostohommista ja kaikesta siitä ärsytyksestä mitä se saa aikaan. Nyt olen tehnyt pientä viilausliikettä asian edistämiseksi. Annan itselle hyvää. Viime viikonloppuna pakenin möksälle ja mettään. Teki niin pirusti mieli. Halailin puita ja rakastin hiljaisuutta ja rauhaa. Rööki on siis jäänyt ja alkkomahooli myös. Olen ottanut mindfulnessin ohjelmistoon, olen tehnyt lenkkiä ja päässyt taas avantoon (ilman jäitä.) Olen myös ymmärtänyt, että mun pitää rauhoittua ja viettää täysin ärsykkeetöntä aikaa. Olla vain ja ihmetellä. Voi hitsi, miten pienistä asioista voi ihmiselle tulla hyvä mieli. Tänään nukuin pitkästä aikaa oikein kunnon päikkärit. Herättyäni oli niin hyvä olo, et teki mieli itkeä pirauttaa. Oli jotenkin niin tyyni ja rauhallinen olla. Jollekin tämä voi olla pyhä yksinkertaisuus, mut mää olen sen vasta nyt ymmärtänyt. Tai siis onhan sen tiennyt, mut et saa sen toimii ja omaan elämäänsä. Eikä siinä ole sen kummempaa ohjetta kuin KUUNNELLA ITSEÄÄN! Kyllä ne vastaukset ja ohjeistukset on ihan sinussa itsessä, kunhan vaan ymmärrät ja kuuntelet. Eikö oo heleppoo?



No hups, tää oli nyt tällasta sairaskertomusta mut joskus elämä on myös sitä. Mulla on tällä hetkellä hemmetin hyvä fiilis ja olen ihan innoissani. Nyt vaan saadaan vielä toi UK kuntoon, niin kyllä tästä hyvä tulee. Ai niin, pakko kertoa. Mulla on noi jalat olleet jo muutaman vuoden tosi kipeet. Silleen kummasti syvältä. Olen syyttänyt tätä duunia ja kivilattiaa. Rampannut hierojalla  (joka vain pahentaa.) Mut katso, röökin lopettamisen jälkeen kipu on kadonnut. Minulle tosi outo tunne, koska jalat ovat olleet koko ajan kipeä ja näin mulle normaali olotila. Tuntuu niin ihanalle, kun voi ilman jatkuvaa tuskaa kävellä. Eli kyseessä varmasti verenkierrollinen härö. Ei ole happi kulkeutunut kinttuihin. Mää oon niin onnellinen tästäkin ja hei, auttaako vähän pysyttelee erossa röökistä tai siis hulluhan mää olen jos vielä aloitan. Ja mitä kaikkea hyvää onkaan vielä tulossa?!




Loma nyt meni niin kuin se meni. Valitin UK:lle, et mä en halua enää matkustaa. Kaks reissua mennyt päin peetä sairastamisen vuoksi. Espanja paska, Portugali paska kaikki muut maat paska. Ei se niin mene. Onko kenenkään vika tahi syy ja nyt ymmärrän, et tässä(kin) asiassa mun täytyy kuunnella itseäni ja valita sellaisia kohteita missä on rauha ja sielu lepää. Ja minun mielen, kehon, ruumiin, sielun ja sydämen asiat hoidetaan himas kuntoon. Ollaan niin kuin vakaalla pohjalla. Kyllä tästä vielä kestävä paketti tulee. Sitä kohti. Rakastakaa itteenne ja huolehtikaa muista.

P:S Muutama foto reissusta, jäihän siitä jotain käteen kuitenkin.

31.12.2019

Jos sais kerran reissullansa

Uuden vuoden aatto ja me olemme Fuengirolassa. Tultiin tänne pakoon Malagan älämölöä. Tultiin jo toissa päivänä ja tarkoituksissa palata Malagaan tänään, mutta Rva. sai päähänsä ja tahtonsa jäädä tänne. Täällä on hyvä. Juttuhan on nyt niin, että tämä loma ei ole mennyt ihan niin kuin siinä suomeruottalaisessa teeveesarjassa. Olen sairastanut enemmän vähemmän koko matkan. Ja silleen ikävästi, että se on vienyt mielihaluja, jaksamista ja ylipäätään elämän oivaltamista.

Näkymä Fugen partsilta

Se sattu just, oisko Valencia


Ei kyseessä ole sen vakavampaa kuin hitonmoinen flunssa ja poskiontelontulehdus. Olen yskinyt aivot pihalle ja valvonut lähes koko loman. Siitä on taas seurannut hermostolliset oireyhtymät ja siinä onkin sitten ollut kestämistä. Tämmöiselle erityisherkkäperseelle tämä on vakava asia. Oireisiin kuuluu jatkuva pissaaminen, kipeä olo, käsiä repii, pumppu vetää kyytiä, mua pistellään neuloilla, naamaa kutittaa, kaikki hajut, valot ja äänet ottaa hermoon. Kokoaikainen pelko myös siitä, että massu sanoo poks ja alan yrjöilee (niin kuin tapanini on.) Ei ole hyvä mitenkään päin. On vain sellainen olo, että ei oikein kestä, eikä jaksa mitään. Ja siihen tietysti vielä toi flunssa kaupan päälle. Eli torttapåtortta. Aika matalalla profiililla ollaan menty ja voitteko uskoa, kuinka isojen citien syke pistää käymään meitsin ylikierroksilla. Kun sitä ääntä, valoa, hajua ja meteliä tulee joka helvetin tuutista. Ei vaan kestä.

Taivas varjele



Tarkoituksissa oli siis olla vikaviikko Malagassa ja ajattelinkin sen olevan Valencian jälkeen rauhallisempi. Paskan marjat ja muut hetelemät, eihän siellä ole rauhaa missään. Majapaikka oli tosin rauhallinen, mutta pieni kuin persereikä ja kylmä. Vähän sellainen kämänen, hyvinkin halpa, eikä muuta olisi voinut siis odottaa. Sijainti paras mahdollinen, mutta kun ovesta itsesi ulos pistit, alkoi se älämölö. Hermohermohermo. Siksipä teimmekin sivuliikkeen ja otimme hotellin täältä Fugesta. Aava merinäköala huipulla, ja täällä on ihmisen rauhallisempi olla. Päätettiin siis jäädä tänne, käytiin tänään Malagassa hammamis perinteisesti aina uutena vuotena ja haettiin kamoja. Vietetään siellä vielä viimeinen yö ennen kuin pääsee HIMAAN. Naurettiin tänään, et meillä on niin kuin kaupunkiasunto ja loma-asunto Espanjassa. Mut nyt kyllä täytyy myöntää, että odotan omaan kotiin pääsyä, omaa sänkyä ja pääsen sairastaa ilman ärsykkeitä.

Pikku retki Valencian maalaismaisemiin...

...täällä oli kiva ja rauhallista


Sitä vaan on yrittänyt sitkutella. Haettu apteekista rohtoa ja välillä vähän tuntunutkin paremmalle. Miks ei mennyt heti lääkäriin, tyhmänä kysyy nyt. Yleensä flunssaan mitään voida/tehdä ja se menee sairastamalla ohi. Mut nyt loppua kohti vain paheni ja täällä Fuges pääsin oikein suomitohtorille. On kuitenkin selvempää kertoa mikä vaivoo, ihan omalla kielellään. Sain kolmet lääkkeet ja nyt tuntuisi paremmalle. Vahva antibiootti, yskänlääke ja ontelolääke. Mut nää kaikki yhes varmaan tekee sen, että en saa nukuttua tai sit se on jäänyt päälle, toi valvominen. Helvetti, mä tartten loman, kun tuun takas lomalta. Alkaa sen verta olla poikki. Noh, käytiin tänään kylpemässä ja äsken otin tunnin tirsat. Tuntuu kivalle ja yritetään kylille, josko jostakin saisi jotain pöperöö. Meillä oli jo pöytävaraus Malagaan, mut asiaa mietittyäni, en usko, että olisin jaksanut juhlistaa, syödä tahi juoda. Ja hei, siitä lystistä olisi pitänyt maksaa muutama huntti. Ihan turhaa. Jos ei muuta saada, niin käydään hakee pizzaslaissit ja UK oli ostanut pullon skumppaa. Poksautetaan se ja ollaan himas villasukkasillaan, kellit paljaana. No tsot, tsot, nyt meni hurjaks.

Junassa Madridissa kai


Mittee mie voisin lomasta mainita. Hetkittäin ollut myös pientä valon pilkahdusta, ei tää pelkkää ankeutta ole ollut. Mut viime yönä ymmärsin, että mun on vain kuunneltava itseäni. En ole enää citi-ihminen. Mulle meri, rauha, metsä ja kaikki sellainen on tärkeitä. Mä tartten niitä. Ehkä toi ikäkin alkaa tekemään jo sen, ettei jaksa kaikkea härdelliä. Nyt ymmärrän, että meidän olisi pitänyt tulla tänne Fugeen ja olla täällä. Tehdä tästä pikku retkiä ympäristöön. Aina ei ymmärrä, mutta nyt sen tajuaa. Olin viime yönä höpöttänyt unissani hyvälle ystävälleni kaikkea näistä oireista ja sitten olin sanonut, että olen pyytänyt UK:lta anteeksi. Hei, en todella ole ihan parasta mahdollista matkaseuraa ja se tuntuu minusta pahalle. Toinenkin saa kärsiä, kun on tämmönen helevetin herkkä hömelö. Loma on kallisarvoista aikaa ja totta kai sitä haluaisi, et kaikki olisi ihanaa. Mut ei ole ollut. Mun kans.

Malagas syömäs


Olen paljon asioita, joilla varmasti voin tehdä muutoksia. Senkin ymmärsin viime yönä. Onko se joku passiivinen hermosto vai mikä lie, joka oireilee. Minulle totta, olkoonkin psyykkeen tuottamaa tai ihan fucking sama. Varmasti elintavoilla voi vaikuttaa ja olenhan tavallaan tietämättäni tehnytkin jo niin. Mökki ja metsä on mulle parasta hoitoo, rauhoo rakastan. En jaksa metelii, siksi työskentelen yksin. Käyn avannossa, se palkitsee. Pientä säätöö, holit ja rööki pois, ruokavalio tsekkaus ja ehkä joku jooga tai muu medidaadio. Näin on kuulkaa näppylät. Kyllä tästä vielä hyvä tulee tai sitten lähetään sinkkiarkussa himaan.

Fuges streettiä


Täytyy vielä yksi nasta kokemus kertoa. Oliko se toissa yö vai mikä niistä painajaisista. Olin sellaisessa unen ja valveen tilassa. En siis nukkunut, kuulin ja ymmärsin kaiken, mut simmut kiinni ja vaakatasos. Ympärilläni ja kohti minua kulki hemmetisti porukkaa. Siis minulle tuntemattomia ihmisiä. Välillä kasvot tuli kiinni mun kasvoihin ja sitä jengiä vaelsi ihan kiitettävästi. Mietin, et mikä helvettin homma tää oikein on. Mut uskoin vain, että se oli jotakin ahdistusta siitä ärsykeviriketulavasta mitä viime päivinä on ollut. Ja sitähän on ollut. Kaik vaan menee nyt niin yli. Tärkeintä tässä asiassa on se, että oppii ihminen kuuntelemaan omaa itteensä. Meille kaikille hyvä ohjeistus. Kuuntele itseäsi. Oih, ihan kauheen diippii.

Malagas ottaavat rennosti


No niin, siinä oli matkaraporttii. Ihan kiva. Nyt täytyy kuitenkin laittaa hiukan lilaa luomeen ja lähteä kylille katsomaan, josko joku dinneri saataisiin. Se voi olla, että ei enää löydetä, mut ei haittoo. Aukastiin skumppaputeli, kahvikupeista ryystetään. Siinä on tunnelmaa. Oikein rauhaisaa uutta vuotta 2020 ja kiitän teitä kaikkia, ketkä olette mukanani kulkeneet. Tuosta 2020 vuodesta vielä. Ajattelin, et mentäisiin UK:n kans vihille 20.02.2020. Oisko vähän siistii. Adios!

P:S En ole jaksanut kuvailla. Muutama kännyotos.

24.12.2019

Onks täällä kilttiä

Hou, hou, hou! Siellä päin pukit poukkoilee pahimmoillaan mut täällä tehään vielä bisnestä täyttä päätä. Katu, jolla asustamme on jerusalem ja enemmänkin sellaista kiinalaista korttelia. Juurikin tuossa kävin vetäsemässä nortin ranskalaisella parvekkeellamme, aurinko lasketteli ja lämmitti vielä ja ajattelin kotsuomea. Kuin erilaista elämä siellä on. Se on musta reissulla aina vaan niin hassua. Koti ja muut maat. Elo erilaista totta tosiaan. Ei täällä joulu tunnu joululle, eikä tartte. Kyllä meillä on pöytävaraus jouludinnerille ja sit myö määmmä kirkkoon. Ohjelmassa katolilainen keskiyön joulujeesustelu. Siitähän mie tykkään. Hyvät fibat. Jösse on mun frendei.

Tää on se tiedepuisto joku nähtävyys

Kujilla

Meittin kortteeri


Flunssa paska pitää otteessaan. Päivät vielä menee mut yöt yskii, eikä saa nukuttua. Siitä taas seuraa näitä hermostohommia, koska uni tärkeä. Ihmisen lapsi on puolikuntoinen ja sitten ei oikein jaksa innostua. Kyl me ollaan huudeilla pyöritty, ei vaan voi maata, eikä tää tauti makaamisella miksikään tule (nyt jo viikko takana ja ihan sama makaako vai ei.) Tänään haettiin lisätroppia ja UK nappasi yskänlääkettä iltapäivän tapaksilla ja hyvä, että päästiin takas kämpille. Niin lähti veto veks. Nyt uinuu autuaasti sikeitä, antaa nukkua päänsä selväks, et jaksaa sit illalla ilakoida. Onneks mie en ottanut, olisin lähtenyt lentoon tai tosiaankin mut olis saanut kantaa. Otan sit yötä vasten. Ois kiva yks yö nukkuu kunnolla.





Asunto ihan jees. Tämmöinen kakskerroksinen. Kaikki tarvittava löytyy. Mut ikävästi seinät pahvii ja naapurista kuuluu kaikki. Onneks ne on jotenkin harvoin himas tai sit hyö makaa vaan hiljaa aloillaan. Mua ihan säälittää heitä, me molemmat pidetään aikamoista yskäkonserttoa yöllä ja sen on pakko kuuluu myös heille. Kadulta kuuluu myös iloisten ihmisten älämölöt, mut onneks katu suht rauhallinen, eikä mikään baarihelvetti. Sit ei ois kestänyt. Asunnon alakerran kylppärin viemäri haisee ikävästi. Oukei, Rva:n nessu on herkkä, mut nyt siis haisee todella. Kotia tullessa tervehtii ihan se ittensä eli paskan haju. Ei mitenkään mieltä ylentävää. Ollaan työnnetty sinne kaikkee mahollista, mut ei. Ensi yöksi kokeilemme ruokaöljyä. On kuulemma takuuvarma Marttavinkki. Toi paskan haju on tarttunut mun nenämolekyyleihin ja se haisee koko ajan. Vaikka ollaan ulkona, niin haistan sen. Mietin jo, et haistaaks me ite. Onks se tarttunut meihin ja vaatteisiin. Tulen muistamaan tämän jouluna jolloin haisi paska. Otetaaks sille?




Valencia on kaunis kaupunki. Täällä ei ole juurikaan turistia, enkä ole törmännyt yhteenkään suomalaiseen. On jotenkin espanjalaista. Kaupunki on kolmanneksi isoin Espanjassa ja sen kyllä huomaa. Miten täällä voi olla niin paljon porukkaa. Ihmettelee taas suomi-ihminen. Rauhaa on turha etsiä keskustassa ja meno on sen mukaista. Eniten tykkään vanhan kaupungin hurmaavista pikku kaduista ja aukioista. Niitä täällä todella riittää. Ja restoranttia. Joka lähtöön. Niihin on kiva istahtaa nauttimaan kupponen cafe con lecheä tahi canja. Törkeesti tuijotella ja ihastella ihmisiä. Espanjalaiset ovat kovia puhumaan ja sitä Rva. hiljainen ihminen jaksaa ihmetellä. Miten niillä riittää koko ajan puhuttavaa.




Paellaa ollaan nautittu, mut ei sitäkään nyt joka ilta syö. Täällä on ravintoloiden ylitarjonta. On vaikea päättää mihin menet syömään. Mitään micheliini tähtösiä ei nyt harrasteta, koska turha maksaa siitä, että Rva. taas laattaa, eikä pahimmillaan pysty syömään. Mä luulen, et ne mun oksupoksu kohtaukset liittyy jotenkin hermoihin. Siinä on kaikenlaista muutakin oiretta ja nyt ne jo tunnistan ja osaan olla varovainen. Valencia on mulle pikkasen liian iso ja härdelli mesta. Se menee hermoon. Rva. tahtoo rauhaa. Jos joka päivä/ilta pyörit hirveessä metelissä, liikenteessä, ihmismassoissa ja älämölöissä, niin se ei vaan sovi mulle. Se menee jotenkin yli ja alan oireilemaan hermostolla. Näin mie olen tämän asian ajatellut. No joo, voisi ajatella mitäs läksit, mee perkele pöpelikköön ja ole hiljaa siellä. Näin asia varmasti onkin ja jatkossa tämä asia pitää ottaa huomioon. On olemassa paljon hienoja paikkoja, joissa ihmisen on väljempi ja rauhaisa olla. Tällä hetkellä esim. ensi viikon Malaga tuntuu maalaiskylälle.




Huomenna tahi ylihuomenna vuokraamme auton ja suuntaamme kuumille lähteille. Päästään hetkeks pois hälinästä. Paikkaa on kovasti kehuttu ja hei, ihan oikeesti mä pääsen luontoretkelle. Se varmasti tekee hyvää ja onhan tätä citilaiffii tässä jo nähty. Lauantaina sitten otamme junan alle ja kohteena se Malaga. Se onkin tuttu kaupunki ja silleen kiva. Nyt vaan täytyy toivoa, et tauti menee ohi (mua niin jo nyt pelottaa lentomatka himaan ja se hirvee kipu onteloissa.) Jos ei ens viikkoon helepota, niin kai se pitää käydä tohtorilla. Mut eipä kai tähän flunssapöpöön hyökään mitään voi. Tää vaan pitää sairastaa veke. Ihan perseestä, mut minkäs teet. Tänään paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja lämpötila oli reilusti yli parikymppii (lue; liian kuuma.) Mutta se valo. Valo auttaa kaikkeen. Valo on elämä.



Siellä alkaa olla possut nautittu ja pukki hankeen nakattu. Mie lähen nyt paskan hajuiseen suihkuun virkistäytymään ja laitan ihan pikkasen lilaa luomeen. Ostin eilen uuden paitulin joulun kunniaks. On sit niin kuin muka nättinä. Oikein rauhaisaa ja rakastavaa Joulua kaikille lukijoilleni! Nauttikaa ja olkaa helliä! Adios!

20.12.2019

Voi vidhu, lomalla!

Hola, Hola täältä päin maapalloo. Alicantessa ollaan juu. Saavuttiin ke-to yönä ja nyt on siis pe aamu. Aikainen, en saa nukuttua. Kello täällä viis siellä kuus. Kupissa läikehtii neskafee, se on yllättävän hyvää nykyään. Juodaan sitä aina lomalla. Siis näis meittin himaololoissa. Kaffilois tietysti ihan oikeeta sufeeta. Kortteeri on sikakiva. Santa Barbara, vähän niin kuin Santa Glaus, näin joulun alla kun ollaan. Mut joo, huoneisto siisti, moterni, sänky hyvä (piti tosin tilata yksi peitto lisää, koska emme mahdu yhden täkin alle), erittäin rauhallinen, keskeisellä paikalla ja suihkusta tulee lämmintä vettä. UK kiitteli erikseen pistorasioiden määrää, niitä onkin huoneistossa peräti 12 kappaletta. Ei tartte ettii mihin tietotekniikkansa tökkää latautumaan. Rva. on siis erittäin tyytyväinen, eikä hintakaan ollut paha. Alle sata erkkii yö. Suosittelen, jos tänne päin olette tulossa.

Täällä biitsiä riittää

Kohtaaminen


Ihan helevetin ihanaa olla lomalla. Joskaan en ihan vielä tajua sitä. Olla lomalla. Täytyy ihan myöntää, että olimme molemmat loman tarpeessa. Joskin UK tekee vieläkin duunii ja mä sairastan. Mitenkäs muuten. Ja ressaan kaiketi, kun kakka ei tuu eikä uni. Olen kohta ollut paskomatta kunnolla viikon ja törkee flunssa painaa päälle. On silleen hemaiseva olo. Keuhkot huutaa hoosiannaa ja räkää tulee joka reiästä. Mut onneks se alkoi irtoomaan. Lima oli junttaantunut onteloihin ja jösses perkele, kun teki hallaa lennon laskeutuessa. Tuntui, että pää räjähtää ja silmät pullistuu ulos. Ihan en muista, milloin olisin moista kipua kokenut. Säikähdin oikeesti, et onks mulle katkeemassa suoni päästä ja tää oli sit tässä soronoo. Teki melkein mieli huutaa kivusta ääneen. Kipu jatkui eka yön, silleen, et välillä heräsin siihen, kun joku viilsi otsaa auki ja tökki sukkapuikolla silmään. Onneks siis et nyt räkä valuu. Antaa valuu vaan. Mene paha pois. Pois. Pois.

Hotlan aula

Rambla


Otettiin eilen ihan rennosti. Hirveesti olisi tehnyt mieli koluta joka paikkaa, mut käytiin aamiaisella ja vähän tsekattiin mestoi. Sit lepäämään ja sit käytiin kaupas. Sit taas lepäämään ja illalla syömäs. Ihan ei ole täysillä mukana mut väliikö tuolla. Alicante vaikuttaa oikein kivalle, pieni mut virkee citi. Istuimme iltapäivän neuvoa antavilla ja totesin UK:lle, et jotensakin tää Espanja on mun henkinen koti. Joku täällä vain on sellaista. Olen kaiketi täälläkin jo miljoona kertaa kertonut, et takavuosina eräs astrologi tähtikarttani mukaan toimitti, et mun pitäisi asua täällä. Siihen on helppo uskoa ja meibii sam dei. Keli eilen pilvinen, abauttiarallaa viistoist astetta. Just hyvä, kun sairastaa. Ei tule valoshokkii, eikä sula lämpöön.

Tosi kiva cafee puiden siimeksessä

Täällä kasvaa sieniä kaduilla


Oih, aloitin eilen sen finlandia voittajan. Siis se Bolla, kirjailijan nimi on on niin vaikee, et en edes yritä, kyl työ tiiätte. Mut hei, onpa hurmaavaa tekstiä! Ihan sellaista, et pitää lukea lauseita useampaan kertaan. On niin hienoja. Ja tarina kasvaa kiinnostavana, tuskin maltan odottaa. Juuri nyt UK kuorsaa lahjakkaasti, ei lujaa vaan silleen söpösti. Hän meni nukkumaan, kun minä heräsin. Silleen ollaan biorytmissään, heh. Nyt tuli yskän kohtaus, hänellä flunssa myös. Ollaan mekin yhden sortin sairastupa. Keitin toisen kupin nesmokkaa, kuumajuoma tekee hyvää verestäville putkistoilleni.

Harhojako jo

Ja niin minä sanin heille


Eihän tässä mitä. Täytyy toivoa, et tauti helpottaa ja pääsee oikeesti elämän makuun. Huomenna matka jo jatkuukin ja autoilemme Valenciaan. Jos tänään jaksais vähän jotain. Sehän se just on. Tietää, et pitäis vaan maata mut maalima kutsuu. Himas olisin punkan pohjalla, mut että lomalla sairastaa. Voihan vidhu, en mää voi paremmin sanoa. Nyt mää yritän unta uudelleen ja rukoilen, et tänään tulisi kakka. Säätiedotus lupasi aurinkoa. Ihanaa, valoa! Sitä kohti. Adios amigos!