29.7.2016

Rakkauven täyttämä

Saavuimme sateen saattelemina paratiisiin eilen kello viis. Olin sateesta iloinen. Se tuntui hyvälle tuon säälimättömän helteen jälkeen ja nyt ilmasto on raikas ja helppo hengittää. Vai johtuuko se vain siitä, että möksäl on aina helppo hengittää. Se on se luonto, sanon minä.

Maanantaina ahisti. Loman loppuminen on aina sama kuin elämä loppuisi. Jotenkin vain. Kipusin ajatuksissani asian yläpuolelle ja sanoin UK:lle, et nyt on tehtävä jotain. Mentävä. Ja niin he ottivat vuoteensa ja kävivät Porvoossa. Muutaman tunnin el turismo ja elämä oli taas merkityksellinen. Annankin teille arvon lukijat elämän ohjeen. Jos loman loppu ahistaa, niin menkää sitä päin ja tehkää jotakin merkityksellistä. Menkää huvipuistoon, menkää lähikaupunkiin, menkää citimarkettiin ja ostakaa uudet sukkahousut ja isännälle uusi aftershave. Kyllä se ahistus siitä tokenee ja elämä on taas kaunis.

Bläk nait jesterdei
Eikä työviikko ollut ahistava. Se meni joutuisasti ja työ oli palkitsevaa. Kiitos siitä ihanille asiakkailleni, joiden kanssa on aina ilo työskennellä. Kaikilla loma kuulumiset, menetetyt, parhaillaan olevat tai tulemassa olevat. Möllötettyäni täällä lähes kolme viikkoa, kerättyäni voimia ja saatuani lepoa, oli sosiaalisuus pala kakkua vain. Pitää vain aina muistaa se loman ja levon merkitys. Se on se balanssi. Taitolaji.

Eilen laitettiin sapaksii. Suomi tapaksii, juu nou. Olin ajatellut helppoa, nopeaa ja tuosta vain käden käänteessä laittaa emäntä. Paljon pientä tarjottavaa ja olihan siinä sittenkin sitä vääntämistä. Ruokailu meni taas kello ykstoista. Maukasta oli ja mikä ihme se on, että täällä ateriat venähtävät aina liian myöhäiseksi. Onko täällä eteläisen euroopan aikataulu. Taitaa olla. Viiniäkin juotiin ja kuplivaa, vähempikin olisi voinut riittää, mut minkäs teet. Juhlava tunnelma ja silleen... Vielä on kesää jäljellä, perustelee hän. Seli seli. Holi holi.

Oman kasvimaan runsaudesta on mistä ottaa
UK tekee duunia. Puhuu skaippi neuvotteluu kiinaan. Eikö oo jännä. On niin kuin duunis täällä herramme kapinetissa, keskel ei mitään ja rauhas. Sykkeeseen puhuu, työtä tekee. Toisin oli ajat mun nuoruudessa. Telefaksii laitettiin tahi kirje pikku kätösin kirjoitettiin. Niin muuttuu maailma, eskoseni.  Onko tuo sitten hyvä vai paha, ei saa ihminen hetken rauhaa. Työtä sitten kakskytneljähoo. Ei tykkää. Taidan mennä tuonne taustalle ala ja -yläosattomissa seilaamaan eestaas ja laulan luikahutan jotakin suomikansallista huulahuulahulahulahuh. Siinä on kiinalaisella ihmettelemistä. Miehän voin tarjota sille mustikan: " Ota tästä, hyvä mustikka." Kiinalaiset käy kuulemma ihan kuumana meittin mustikoihin. Ovat kuulemma superfuudii ja ovatkii. Heille eksotique. Meille vain mustikka ja mettä niitä täys.

Eilen rakkauden ihme näyttäytyi minulle. Joutsen pariskunnalla on kolme suloista poikulaista. Tulivat oikein minulle esittelemään jälkikasvunsa ja uiskentelivat ylpeänä tuohon rantaan. Sou swiit. Eikä siitä aikaakaan, kun herra ja rouva sorsa purjehti rantaan kuuden pikku untuvikkonsa kanssa. Sydämeni ja sieluni täytti lämmin rakkauven tulvahdus ja syntymisen ilo ja ihme. Näin maapallo pyörii radallaan ja meitä elollisia tulee ja menee. Se on sama olemmeko jalallisia vai siivellisiä vai eväsillisiä. Hah, onpa hassu sana. Evä ja silli. Eväsillisiä eli kalaisia. Miksi kaloja ei kutsuttaisi eväsilliksi.

Kun saapuu paratiisiinsa jo torstaina, niin viikonloppu alkaa perjantaina. Vaikka nyt saattaisi tuntua la aamulle, mutta ei ole. On vasta pe ja sekös onkin sitten mukavaa. Täytyykö tänään suoriutua kylille. Pitäisi käydä ostamassa saunalauteet. Tarkemmin sanottuna tykötarpeet. Niin ovat painoni alla sortuneet ja rikki poikki menneet. Ovat jo turvallisuuspoliittinen kysymys. Se on vain yks kerta, kun Martta humalaspäissään astuu läpi ja itsensä hengiltä ottaa. Nooooh, sehän olisi oivallinen tapa lähteä. Ei syntynyt saunassa, kohtasi kuolon löylyssään hän. Aina ollut erilainen kuin kaikki muut. Seksuaalisesti poikkeava ja saunassa kuoli syntymänsä sijaan. Jo on aikoihin eletty ja jestamandeeraa, sanon mä.

24.7.2016

Päivieni joutilaisuus

Pyhäisen aamun hartauteen yhdistetään tämä outo maailmanlopun äänettömyys. Nyt todellakin on niin hiljaista, että tämä on vähintäänkin outoa. Eilen jo tätä ihmettelin, kuumaa, kosteaa ja äänetöntä. Kaikki on jotenkin tahmeeta. Aurinkoa ei ole näkynyt kolmeen päivään, mutta silti on hottis. Hengetön kesähelle. Nyt yksinään hortoileva tiira antaa pienen ääninäytteen. Joku on elossa. Hyvä. Ehkä me emme ole ainoat elolliset maapallolla.

Heräsin yllättäen ajoissa. Nykyään kello kasi on ajoissa, sillä olenhan vetänyt täällä unta palloon lähes poikkeuksetta ysiin kymppiin. Kuka muistaa aikaa, jolloin häiriintynyt ihminen heräsi kolmen ja viiden välillä murehtimaan maailmaa. En mitenkään rienaa, kiitollinen olen ja tiedän kaiken olevan katoavaista. Mutta kovasti piti huutaa ja möykätä viime yö. Tyypit oli taas vainoomassa, ikkunan takana joku tumma ja mun viereen tuli nukkumaan lapsi haudan takaa. Jösses, et mun piti huutaa ja sähistä. Ihan piti ottaa aikalisä kello kolme ja nousta hetkeks ylös. Valo auttaa. Ja UK.

Yks ilta tämmöinen...

Eikä me mihinkään Hankoon selvitty. Se päivä nyt meni siinä haahuillessa, niin tyypillistä täällä. Sitä muka elää noin niin kuin aamua ja sit yhtäkkiä huomaa, et kello onkin jo kolme iltapäivällä. Mittään et oo tehnyt. Korkeintaan tässä istunut ja katsonut ensin oikealla ja sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealla. Eihän tuommoinen peli vetele.

...ja toinen ilta tämmöinen.

Käytiin me sienimetsässä. Siellä se vasta kuuma oli. Hupparit niskassa ( huoranperkeleet vainoavat ihmistä, pakko. ) Hikihän siinä tulee. Semmoinen hiki, että valut märkää ja alkaa olla tukala olo. Mutta tattia saatiin kiitettävästi ja UK:oo poimi mustikoita. Metsä on kiva, joskin tähän aikaan vuodesta snadisti ahistava. Syksy pirteillä mettä antaa parastaan.

Etten saisi laiskan paskan mainetta, niin voin vielä kehua retostella, kuinka olenkaan esimerkillisesti vesihölökytellyt lähes evridei. Joskaan en mää enää mitään juoksuvyötä tarvitse. Ihan kellun omilla vyötärörenkailla. Se on sellainen olut täyttöinen kiva. Eikä mitä, mulla on sellainen tunne tai kosketus, et tällä lomalla ei välttämäti ole tullut kymmentä kesäkiloa muutoin niin upealle uumalleni. Pysyy balanssissaan, eikä herra paratkoon, olutta voi nauttia ennen kuin sen on ansainnut. Tää on mun mottoin.

Jahas, se on laitettava paikat kuntoon ja polokastava kaupunkiin. Se olt sit siinä, tämän kesän loma. Hiukka ahistaa, koska tiedän, et hima on kuuma ja hengetön. Aina mökkeilyn jälkeen kaupunkikoti tuntuu ahistavalla ja hapettomalle. Mut siihenkin tottuu, en minä sillä. Eiks tässä nyt pidä vain päättää, että kyllä on vielä kesää jäljellä ja kohta on joulu. Nautitaan nyt vaan...elämästä.

Hah, nyt joku sytytti valot vastarannalle. Elossa! Valoa!


23.7.2016

Hengittämättä hiljaa

Viimeisiä viedään, sanoi akka, kun ukkoonsa leipälapiolla pieksi. Eilen oli loman lopetus juhlat. Laitettiin kivasti ja Martta ähelsi keittiössä. Se yksi The Kesäruoka on grillattu maksa. Siihen lisäksi puolukkasurvos ja kakkakuulipyre. Ei maku enää siitään parane. Elävät valot laitettiin, alaterdellä nautittiin, musaa kuunneltiin ja kuplivaa siemailtiin. Nyt on sit juhlat juhlittu ja elämä on pelkkää ankeutta. Oih ja voih.

Elävänä

Aika on pysähtynyt tänne mökkimaisemaan. On sellainen tunne tahi olisko se toive. Oikeesti on seisahtunut meininki. Jo kaks päivää tämmöinen hassu keli. Aivan tyyni, kostea, lämmin ja hiljainen. Mihin ne linnutkin hävis. Aivan kuin oltaisiin jossakin kuplassa, jonka odottaa puhkeavan. Helevetinmoinen pörinä on kyllä ympärillä. Ampparit ja kärpiäiset ovat tehneet vallankumoksen ja ne tunkee mun reviirille. Ne tulee iholle. Gou houm, gou houm.

Terveiset keittiöstä
Päiväni lipuvat ohi joutilaasti ja ilmassa on luopumisen tuskaa. Kuuluu asiaan. Mistä muuten erottaisit loman ja arkisen aherruksen. Kyllä sitä kuuluu hiukka kipuilla. Mutta sanoin eilen alkuehtoolla UK:lle, et kyllä alkaa olla sellainen olo, et on lomaillut. Se täytyy tulla tai muuten hukka perii. Olisin voinut vielä loppuvuoden kevyesti jatkaa ja leikkiä erakoitunutta taiteilijaa ja menettää järkeni. Mutta katse siintää jo tulevaisuudessa ja toivottavasti lomaa on vielä tiedossa. Sitten joskus jouluna.

Lämmin halloum/nektariini salad sienileivällä

Noista ruokahommeleista vielä. Tää aika vuodesta on sellaista kulinaaritykitystä, että oksat pois. Kaikki kotimainen on niin maukasta ja on ilo tehdä ja laittaa. Sienet, nuo jumalasta seuraavat, marjat, kasvikset ja kaikki. On vaan niin täynnä makuja ja ihanuutta. Yks tän kesän uusi herkku löytyi kotimatkalla Tertin Kartanosta. Näinkin yksinkertaisesti. Tee kesä/mummon kurkut maustumaan ilman tilliä etikkaliemeen. Viipaloi tuore kukkakaali ja retiisit ohueksi siivuiksi. Sotke maustuneet kurkut joukkoon ja lisää hyvää olivoilia, suolaa, pippuria ja yrttilöit makusi mukaan. Anna hetki makustua ja vot sie, kun on maukas lisuke tahi salaatti sinällään.

Uusin lautasin

Ostin kuvassa näkyvät lasilautaset samaisen kartanon retromyymälästä. Maksoivat euron kappale. Eilisissä juhlissa niiltä tarjoiltiin keittiön tervehdys. Tuollainen Martan mukaeltu lohipastrami, kylmäsavu kaveriksi ja puolukkamajoneesi. Siinäkin oli makumaailma kohdallaan ja meinasipa männä taas kiel persseeseen. Kaiketi ruokakuvat ovat jo laast siison, mut postaan kännykkäkuvat silti. Pääsen kehua retostelemaan, taas niillä syödään sitä kaslerii...

My maksa

Hah, kärpänen lukee mun blogia. Tuossa se on ruudun reunalla kököttänyt jo tovin. Osaako se lukea, voisiko se olla jonkun jälleensyntynyt sielu vaikka Aleksis Kiveläisen. Vai kattooks kärpiäinen, et tuossapa on paljon kärpäsen kakkaa, ovathan nämä kirjaimet hänelle varmaan kokoluokaltaan juurikin heidän jätöstensä mittaiset. Eli suomeks sanottuna minä kirjoitan kärpäsen paskaa.

Hämys
Voiko ihminen tehdä enää mitään, jos loma loppuu. Vaivunko itsetuhoisaan apatiaan ja heittäydyn tuonne rantakalliolle tuskaani ulvoskelemaan. Onko mitään tehtävissä? Aina voi pistää polkaksi tai jorailla muuten vaan. Pitäskö tehdä pikku saitsiini vaikka Hangon maisemiin. Mut nekin on jo niin nähty. Kaikki on niin nähty, koettu ja loppuun kaluttu. Nyt vaan ollaan ja hengitellään hissukseen. Kai tästä elossa selviää. Adios!

21.7.2016

Kotisaunan lauteilla

Täällä ollaan! En ole syönyt ja juonut itseä hengiltä ( vaikka olen syönyt ja juonut.) Hyväs hapes, relaxanttina ja loma on alkanut tehdä tehtävänsä. Sikäli mikäli se kohdallani on koskaan mahdollista. Muka relaksoitunut, jos ei aivan, niin ainakin levännyt. Ainut kipu, mikä jäytää, on tämän ihanuuden loppuminen juuri, kun se vasta alkoi. Harmitus, josta on vain selvittävä. Kaikki kiva loppuu aikanaan.

Lempeä Lappeenrannassa

Näyttely Lappeenrannan linnoituksilla

Mökkikyllästyminen tuli ja meni. Asia hoidettiin rantautumalla kaupunkimaisemiin ja tehtiin se joka vuotuinen maaseutumatkailu. Tänä vuonna ei menty normi reittiä syntymäni sijoille, lähdettiin tuota itäisempää reittiä ja se todellakin kannatti. Allekirjoittanut ei ole koskaan käynyt Lappeenrannassa tahi Imatralla. Ihan oltiin turistina ja yövyttiin Sahalahti Resortissa jossain päin Puumalaa. Maisemat oli kauniit, ruoka hyvää ja majoituskin kermapylleröiselle fiini.

Käsityötaidetta 

Imatran valtiollinen ilmestys
Lappeenrannassa vedettiin vedyt ja käytiin katsomassa linnoituksia. Kivasti oli alue tehty ja paikallista taide-elämystäkin oli tarjolla. Imatralla kohdattiin kosken kuohua, paitsi ettei jaksettu odottaa sen laskua. Imatran Valtionhotellissa käytiin juomat nauttimassa ja ihastelimme arkkitektuuria. Illaksi Sahalahdelle ja paljon antoisasti päivän aikana koettiin, nähtiin ja nautittiin. Kesäinen kotosuomen matkailu on niin parasta. Ei tartte mennä merta edemmäksi ja silleen.

Sahalahti viitoittaa tiemme

Sahalahti Resort 

Vuosi vuodelta ihastun syntymäkaupunkiini Kuopijoon enemmän ja enemmän. Minusta Kuopio on Suomen kaunein kaupunki ( olkoonkin kotiseuturakkautta. ) Tällä kertaa saatiin ystävättären sukulaisen asunto käyttöömme ja sekös olikin hyvä juttu. Ihan niin siinä keskustassa, kallaveden äärellä. Kuopiossa kaikki on lähellä citi, vesi (kalla,) puisto aamulenkkiä varten. Kyllä todellakin, iltauinti 100 metrin päässä ja aamulenkki upeissa väinölänniemen puisto/rantamaisemissa. Sanoinkin UK:lle, et voisin hyvin kuvitella itseni paluumuuttajaksi. Niin vallan olen ihastunut.

Hyljätty kaunis

Sahalahden ruumishuone ( mennyt )
Oli kiva tavata sukulaisia, ei meitä kauhean montaa ole. En minä kauan aloillani viihdy, siitä sain kuulla ja ajattelinkin, että ensi kesänä voisi tai saattaisi viettää aikaa pidempäänkin. Kaiketi näin vanhemiten nousee oikeesti joku kotiseuturakkaus pintaan. Tai mitä lie, ajan saaton väistämätöntä loppua. Huomaa vanhusten ikääntyneen ja samalla tiedostaen tosiasian, enemmän on elettyä kuin elämätöntä. Jotenkin siinä on surun maku vaikkakin ymmärtää sen kuuluvan osana ihmisen maalliseen matkaan maapallolla. Hyttysen kusema valtameres vai minkä lie virtsa. Niin lyhyt on elämä.

Sahalahden maisemii

Kuopiossa kaikki on kaunista
Enihau, matkailu avartaa ja nyt jaksaa loppuloman ähnöttää möksän syleilyssä. Illat on pyhitetty nautinnolle ja kotimatkan tuliaiset Tertinkartanosta ovat osoittautuneet makunystyröitä hyväileviksi. Paikka on muuten taidolla tehty, lounaspöytä parasta evör ja kotiin läksi tryffeliherkkuja, joista olenkin jo kaksi hävyttömän hyvää illallista loihtinut. Kyytipoikana kantsuu ja tattii ( niitäkin jo tulee.) Eilen yläkerta loihti vielä hillittömän valoshown, joten mikäs on ihmisen ollessa. Bastu, guud fuud, lempeät illat ja ristuksen veri. Ei ole mitään muuta vailla, ei mitään vailla. Elän hetkessä ja hetkessä elän.

Varjo menneisyydestä

Huuteloo Kuopijoon
P:S Kirjoitan Lemon Decon puolelle enemmän kohteista ja postaan kuvia. Jos olet retkeilemässä kotsuomes, niin yllämainitut kohteet ( Lappeenranta, Imatra, Sahalahti ja Tertin Kartano ) kannattaa ehdottomasti katsastaa.




12.7.2016

Tuhkimo on levoton

Päivät vaihtuvat toistensa kaltaisina, eivätkä kesät ole enää entisensä. Silloin ennen vanhaan oli aina lämmin ja kesä oli pitkä. Mun hassu muistikuva lapsuuden kesistä on se, että talonmies ajaa ruohoa leikkurilla, ikkuna on auki, herään siihen ääneen ja vastaleikatun ruohon tuoksuun. Aurinko paistoi aina ja kesäloma oli tuhottoman pitkä ja booring.




Kuinka paljon ihminen voi saunoa ennen kuin se muuttuu. Muuttuu miksikä muuttuu. Muuttuuko sitä saunatontuksi, saunan hengeksi vai jalattomaksi vesieläimeksi. Sormen päät alkavat mennä ryppyiseksi, niin lotraa vedellä ja kylpee sydämensä kyllyydestä. Hieno saunahetki eilen, järvi oli aivan tyyni, vesi lämmin, hienoinen sateen jättämä usva leijui järven yllä ja puut taipuilivat sateen raskauttamina veden ylle. Pari kuikkaa uiskenteli huudeilla ja minä, valkoinen valas yritin olla sulava liikkeinen norppa. Talletin hetken sieluni sopukkaan syksyn pimeitä varten muistella.




Kävin kylillä pyörähtää. Paikallinen kirppis laihoin tuloksin - ei mitään löydöstä. Kaffella kävin ja  satuin nauttimaan mokkapalan. Hyi, kuinka imelälle tuollainen sokerihumala voikaan maistua. En ole täällä erityisen imelää harrastanut ja noin saa huomata kuinka vastenmieliselle voikaan liika sokerihöttö maistua. Miks siis syödä, jätä pois paha maku.




Halpatavaramyymälässä piipahdin, vaelsin päämäärättömänä hyllyjen välilöissä ja jotakin tarpeellista tarttui mukaan. Niin kuin nyt Suuri Suomalainen miesten suihkusaippua. Metsän tuoksuinen. Hieno pullo, niitä joita on aina ollut suomalaisissa saunoissa, mut hei, vain shampoota. Nyt tuoteperhe on laajentunut myös suihkusaippuaan ja shampoota, sekä hoitoainettakin on joka lähtöön. Oli pakko ostaa yksi miespullo. Tuoksu loppujen lopuksi mitätön ja vaahtoaminen onneton.



Selkeästi alkaa luovuus purkautua ihmisessä. Tämä joutilaisuus antaa aikaa luovuudelle ja tulee pakottava tarve luoda jotakin. Tällä hetkellä se punkee runoina ja valokuvina. Kaikki maalaustarvikkeet ovat citis ( miks en tajunnut ottaa mukaan ) ja eilen jo hiplailin maalipohjia ynnä muuta kamaa, mutta jätin hyllyyn. Mitä kaikkea sitä saisikaan aikaan, jos saisi viettää tämmöistä erakoitunutta taiteilijaelämää. Jatkuva sade ja tuuli ovat esteenä kuvaamiselle, mutta aina sieltä pieni  hetki löytyy, ettei sada ja luonto on liikkumaton. Kokonaisvaltainen luominen ja antaa purkautua sen mikä tuolla sisällä mököttää. Se on alkukantainen tunne ja tulee tarpeesta. Jette kiva de. Mul on tarve.



Oisko tänään retki Tammisaareen. Ihan vielä ei ota selvää alkaako paistaa vai sataa. Sateella ei ole kiva haahuilla katuja kaupungin. Voisi mennä johon jukujukumaahan riehaamaan. Ai niin, niissä taitaa olla ikärajat. Mut jotain kivaa voisi keksiä. Nyt alkaa olla purkamatonta energiaa, saa olla varovainen ettei räjähdä. Jotakin tahtois tehä, nähdä, lähteä, käydä, mennä ja tulla. Levoton. Tuhkimoooooooo.


11.7.2016

Hui hai haahuilee

Kappas, se on niin kuin alkuviikko. Viikko hurahti mut toisaalta tuntuu, et loman alkamisesta on jo huru mykke. Tahtooks se sanoo, et tää olisi niin ku relannut. Voiko se olla mahollista. Olen yksin möksällä. Vieras ja UK lähtivät eilen citiin ja mä jäin tänne. Ensin olin vähän däääm, mut sit sisäinen rauhani rakastui ja vietin hyvinkin medidadiivisen illan. Saunoin ja istuin syvissä mietteissä tuijottaen aavaa ulappaa. Söin viikonlopun tähteitä ja annoin itseni olla vaan. Eikä tullut edes yksinäinen haiku, yhden runon kirjoitin.





Mut joo, nyt tietysti iskee pikku paniikki. Varsin jos sille antaa valtaa. Paniikille, meinaan. Pitäisi olla citissä sinkoilemassa näytöillä jne. Whai? Kaikki on kuitenkin netissä, eikä siellä ainakaan eiliseen ollut tullut yhtään niin varmasti potentiaalista, et pitäisi olla kauppaa hieromassa. Nyt täytyy tuumata. Jäädäkkö vai lähteä. Vielä ei ole tullut mökkikuolemaa, et olisi pakko päästä ihmisten ilmoille. Ehkä jään tähän mölläämään ja annan rauhan riehua sisälläni. Hirvee dilemma.




Viikonloppu oli oikein mukava. Vähän vaihtelua vieraan merkeissä normaali arkeemme. Tai siis juhlaamme, koska täällähän jokainen ilta on juhla. Mottomme onkin: Arjesta juhlaa. Okei, juhlakin menettää merkityksensä, jos se on joka ilta. Toki, nöyrästi pidämme välipäiviä ja sit taas on syytä juhlaan. Lomahan periaatteessa pitäisi olla yhtä juhlaa. Mut ei sitäkään jatkuvaan jaksa. Arki on hyvä. Ja se oikea rytmi. Se on tärkeä.




Käytiin Fiskarsin antiikkipäivillä. Huh, kun siellä oli populaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, enkä tiennyt, että se on näin suosittu tapahtuma. Mut mukava oli kierrellä ja katsella. Kaiken näköistä ihanaa vanhaa tavaraa oli tarjolla. Jos olisi ollut se uusi koti, niin sinne olisi voinut löytää jotakin persoonallista yksityiskohtaa. Ja löysinkin, paljonkin löysin. Vanhaa, kulunutta, rouheeta ja raffia olisi ollut tarjolla. Erityisesti ihastuin vanhaksi kuluneisiin tuoleihin ja pöytiin. Grillimakkara ja jäätelö oli taivaallista.




Ukkonen pyöri ja kierti härnäämässä useamman tunnin, mut ei se tähän tullut. Aluks olin hiukka jäykkänä, et jos se tulee päälle ja olen ihan yksin. Onneks meni menojaan, niin ei tarvinnut yksin itkeä ja peljätä mahtavien luonnon voimien armoilla. Ilta kääntyi eilen varsin sulokkaaksi ja nautin ilta-auringon hempeästä hyväilystä. Nukkuminen täällä on niin kokonaisvaltaista, et ei yöllä tartte heräillä kuuntelemaan ja pelkäämään. Ehei, mie nukun kuin tukki tai joku ajopölli.




Mä en nyt voi listaa mitään päiväohjelmaa, kun sitä ei ole. Ilma on just sellainen passeli, et ei tartte senkään puolesta olla jotenkin uuuh oooh. Pilvinen ja joutavan oloinen. Eli en ala vieläkään pesee ikkunoita. Katsotaan sit iipee, jos tulee tekemisen puute, niin aina voi lähtä kylille haahuilee. Yksi taideteos kaipaa kirpparikamaa, siinä voisi olla päivälle missio. Päämäärätön haahuilu vanhan tavaran parissa ja ehkä mansikkatötteröjäädelö. Arrivedertsi vaan!

8.7.2016

El Turismo, porfavor

Hei hoblaa! Aamurutiineihin ( voiks lomalla olla rutiinit????) näyttää kuuluvan bloggaus, mokka ja terde. Tänään en käynyt edes uimas, kun on niin kylmä. Yleensä painun unenpöpperössä järveen ja sieltähän nousee uudelleen jälleen syntynyt ihminen. Nyt kääriydyn huopaan ja heitän villasukkaa ja tumppua ylle. Mut siis rutiinit ne pitää olla lomallakin, sitähän saattaisi mennä vallan sekaisin.

Sen verta on jo mökkeillyt, että eilen oli pakko päästä sivilisaatioon. Vettä rätki kuin esterin hanurista, mutta sitäkin uhmaten otimme vuoteemme ja kävimme Lohjalla. Sen verta pelivaraa rutiineissa, että tammisaari vaihtui lennossa lohjaan. Eiks oo roheeta. Uskaltaa tuollalailla vaihtaa aamun suunnitelmia. Joskin eilinen päivä olisi ollut otollinen koko päivän löysäilyyn ja sateen pitämiseen. Oli pakko saada vähän äksönii.

Ranskalainen maku

Käytiin syömäs italialaisessa ja sanoinkin UK:lle, et nyt leikitään bellabella italiaa. Hyvin meni läpi. Jälkkäriksi mentiin sit ranskanmaahan ja kohteena kaffila St. Honore. Ihan kuulkaas pantiin parasta pöytään ja leivoksilla mentiin. Ylen oli hyvät ja hetken sai olla el turismo. Ei sitä paljon tartte, kun saa lomafiilarit ja miks mennä merta edemmäks kalaan, kun voi mennä lohjalle.

Ergonoominen ilo

Ostin peräti uudet tossut. Ajatelkaas, siitä on jo niin pitkä aika, että en muistanut mikä on mun kengännumero. Juu, sovitin spontaanisti 41 ja vallan ihastuin tossuun. Kassalla tajusin, et mun kokohan on 42. Sovittamaan uudelleen, sopiva oli. Ja kiva tossu. Sellainen ergonoominen ecco ja nyt vielä ale. Olen saanut huomata, että conversin tennari on pohjaltaan mulle epäsopimaton. Ei ole pohjaa, pitää olla kantaa, niin selkä tykkää. Olin iloinen uusista ja laitoinkin ne heti jalkaan. Kevyt oli askel ja nyt selkä tykkää. Pieniä ovat ihmisen ilot.

Tangokuningasfinaali katsottiin. Tottahan toki. Se kuuluu kesän traditioihin. Ois joskus kiva mennä seinäjoelle. Sanoinkin UK:lle, et voisin ens kesänä osallistua. Ja millähän kappaleella ajattelit. No, tietenkin olen rotunainen. Kaiketi oikea kunkku voitti, joskin tykkäsin siitä nuoresta jantterista, joka oli kans viivoilla. Hää oli niin ihanasti gay. Ja hyvä laulaja, joskin tarvitsee muutaman vuoden kypsyäkseen. Tango tarttee elämän kokemusta. No niin, se siitä tangosta, olen ylettömästi siitä nyt höpissyt. Höperö.

Tänään saan vieraan. Eräs ystävätär tulee iltapäiväjunalla. Tulee vaihtelua meidän rytmiin. Eiköhän me pienet kesäjuhlat pystyyn laiteta. Menyy on jo suunniteltu. Alaterdellä ei varmaankaan pysty ruokailemaan, sen verta viilee ja tuuli. Harmi, koska se olisi aina niin juhla. Ollaan ulkona, taivas vain kattona. Mut eipä anna tuon tahtia sanella, mennään sillä mitä meille annetaan.

Ou jees. Voisi hiukkasen siivoilla, sellaista kevyttä pintaa vain. Sinä on sellainen rutiini, josta en eroon pääse. Perjantaina mielellään voi vähän rättiä heiluttaa, niin tietää viikonlopun tulleen. Mut hetkinen, onks tänään perjantai vai torstai? Apua, nyt en kyllä yhtään muista. Ihan sama, mä voin olla just siinä päivässä, kun mua huvittaa. Jos mä siivon, niin silloin on pe. Heleppoo ja vallan yksinkertaista. Adios. Hyvää viikonloppuu, jos se nyt sit on!