8.12.2016

Suhteessa parisuhteeseen

Tuossa taannoin mainitsin, että voisin postaa pari sanaa parisuhteesta. Minä, joka olen alan varsinainen asiantuntija, hah. Ei vains, kun ihminen alkaa tulla tiettyyn ikään, niin sitä saa perspektiiviä asioihin ja alkaa nähdä asioita tekoina ja toteutuksina. Elettyä elämää on enemmän takana, kuin sitä on jäljellä. Sanoista tekoihin tai jotain...

Olen silleen onnellinen mies, että elän tyydyttävässä ja onnellisessa parisuhteessa. Aina ei ole ollut niin. Parisen vuotta sitten päätin, että on aika vihdoin ja viimein, saattaa pitkä ( abautrallaa parikytvuotta ) kestänyt parisuhde päätökseen. Ja miks niin?



En ollut onnellinen, enkä onneton. Olin vain. Parisuhteesta oli tullut perusmättöö, vailla suurempia tunteita. Olimme toistemme parhaat kaverit. Eikä siinä mitä, kyllähän sellainen saattaa toimia, mutta minä elin puolinaisesti. Kaikki fyysinen oli lakastunut, tunteet lämmintä mutta kylmää, juu nou?

Eroa tehtiin pitkään, ja minä ystäville kipuilin. Ei se helppoa ollut. Pelkona loppuelämän yksinäisyys, joskin ymmärsin myös sen, että mielummin yksin, kuin huonosti voiden kaksin. Tai en mä voi sanoa, että huonosti, koska ei se sitä ollut. Oli vain. Muutama kerta jo yritettiin, aina yhteen kuitenkin palattiin. Monet yhteiset vuodet ja asiat, niihin oli helppo takertua.



Ymmärsin, että teen molemmille hyvin, jos sanomme gudpai ja alamme elää omaa elämäämme. Se on katsokaas niin, että elämässä pitää kuunnella sydämen ääntä tullakseen onnelliseksi ja tasapainoiseksi. Se järki tulee kyllä sitten perässä, jos on tullakseen. Päästyäni irti kuluneesta parisuhteesta, tajusin tehneeni oikean ratkaisun. Suotta ja turhaa pelännyt. Piti olla vain rohkea ja kuunnella itseään. Ja kiitollinen olen, hirvittävän kiitollinen kaikista yhteisistä vuosista. En kanna kaunaa, miks ihmeessä. Ystävinä erottiin ja ystävinä pysytään.

Eipä siinä kerennyt paljon nokka tuhista, kun kohtasin netin ihmeellisessä maailmassa varteen otettavan elämän kumppanin. Tuosta vaan hups. Toki, mää ymmärrän, että tässä iässä ei kannata hirveesti vastaan laittaa, jos sopiva kohdalle sattuu sattumaan. Silleen olin onnekas. Oisko toi yläkerta ajatellut, että annetaan nyt tuolle parisuhdeporkkanaa, niin pitkään on rakkauvessaan riutunut. Houlinmooses ja hallelujaa, yläkertaa saan kiitellä ( tai nettiä.)



Mitä rakkaus on? Mie en enää usko siirappiin, eikä ne sukat jalassa pyörineet. Toisen ihmisen kiinnostavuus, yhdessä tekeminen, toisen kunnioittaminen ja kannustaminen ovat sitä todellista arkipäivän rakkautta. Hellä kosketus, suudelmin syleilty ja se, että toisella on kaikki hyvin. Välittää aidosti lähellä olevasta ja pyrkii olemaan läsnä. Ollan yhes me.

Mitä tällä tahdon sanoa? Jos tietää ja tuntee, että tekee itselle ( tai toiselle ) väärin, on aika tehdä muutoksia. Eikä tämä koske pelkästään parisuhdetta, se koskee koko elämää. On vain uskallettava. Se saattaa kenties sattua, mutta olet ainakin rehellinen itsellesi ja et tarvitse katua tekemättä jättämistä, itsesi toteuttamista. Ja pahimmillaan siinä saattaa käydä myös niin, että on onnellinen parisuhteesta ja elämän kumppanista. Saaks sitä olla, kohta tipahtaa iso kiva yläkerrasta ja pistää ruotuun. Oletkos siinä elvistelmättä...


7.12.2016

Itsenäisesti

No niin, olemme taas vuoden vanhempia. Itsenäisyyspäivä on tärkeä juhla. Ennen se oli vain toivottu vapaapäivä, mutta näin ikääntyessä se on saanut syvemmän merkityksen. Olemme itsenäinen kansa. Suomi on hieno maa olla ja elää. Rakastan maatani ja sen katajaista kansaa.


Rantojemme kauneus

Jäätynyt kivi

Linnan juhlat tuli tietenkin katsottua ja pikkasen parempaa pöperöä pöytään laitettua. Asiaan kuuluvat kynttilät ja harras juhlamieli. Juhlat linnassa olivat mielestäni jotenkin tylsät. Johtunee siitä, että tällä kertaa värikkäitä juhlajulkimoita oli paikalla aika säästeliäästi. Tavallinen kansa sai sijaa, joka toki on hyvä asia. Linnan jatkotkin oli jotenkin jäykät. Juhlissa pitää juhlia ja kannat kattoon.

Alkuruokana ruisnappia lohitäytteellä

Mitä mää sanoisin noista mielenosoituksista. En vaan voi ymmärtää näitä natsijuttuja. Enkä edes halua. On vaan niin järkyttävää, kun tuollainen kansanryhmittymä saa mellestää ja aiheuttaa ylimääräistä pelkoa ja sydämentykytystä. Älytöntä touhua.

Pääruokana filettä ja valkosipulipottua

Meillä itsenäisyyttä juhlittiin illallisen ja töllön parissa. Päivällä käytiin ihastelemassa aurinkoista maisemaa, rantoja ja aavaa ulappaa. Kynttiläin valossa nautittiin ja pukuloistoa arvosteltiin, sehän kuuluu asiaan joka pirtissä. Takavuosiin verrattuna mekkoillankuningatar ylläreitä ei juurikaan ollut. Vai olinks mää vaan niin tylsällä tuulella. Ei kai sitä itsenäisyyden päivänä.

Jälkkäriks laiskan emännän jäätelökakku ( Lidl.)

Ensi vuonna saadaan sitten juhlia pyöreitä. Suomen kansa vois saada kaksi päivä vapaata ja luvattaisi, että epäkohtiin puututtaisi hanakammin. Raharikkaat ja hyvätuloiset voisi avata niitä ylikuormittuneita kirstujaan ja lahjoittaa hyväntekeväisyyteen niin, että saadaan vanhusten olot paremmaksi ja vähäosaisille leipää pöytään. Ei olis temppu eikä mikään. Siinä hyvä kamppis satavuotiaan Suomen ja kansan kunniaksi.

6.12.2016

Saara Aalto

Terveiset kansanjuhlasta nimeltään Saara. Vai pitäisikö sanoa exfaktor. Hirveesti paljon kameroita ja kansaa huudatettiin kuin sonnilaumaa teuraalle. Ja mikäs, kiva fiilis vaikka kylmä tahtoi tarttua. Onneks olin varautunut ja kerrospukeutunut järkevästi.




Tietysti show oli myöhässä. Eikä siitä Saara tartte syyttää, niin paljon oli kameroilla säätämistä, että aikataulut tahtoi paukkua. Vaikka kuvataan tositeeveetä, niin kyllä niitä ottoja uusiksi otettiin. Ja toki, tämä pitää ymmärtää, sillä  kaikkihan me haluamme maailmalle parasta mahdollista suomikuvaa. On muuten hauska katsoa ensi viikonloppuna, mille kaikki töllössä näyttää.



Porukkaa oli kuin pipoo, uutisissa kerrottiin, että kymmentuhatpäinen yleisö. Oli kuulemma exfaktor porukka ihmeissään. Jee, hyvä Suomi, hyvä Saara! Tunnelma oli hyvä ja ennen kaikkea ilahdutti se, kuinka moni äänekkäästi Saara komppasi. Minne olivat kadonneet ne kaikki soraäänet ja mollaamiset?



Itse Saara oli niitä naapurikylän tyttöjä. Rennosti ja murteella haasteli. Muutamat biisit vetäisi ja upeasti vetäisikin. Pyrotekniikka räiski taustalla ja menohan oli vallan internationaali. Toivottavasti ei vilustuttanut itseään ja ensi viikonlopun finaali olisi näin vaarassa. Kyl maar mää hänelle voittoa toivon, kovasti toivon, mutta jos ei olla ykkösii, niin voitto on jo tämäkin.



Viesti kansakunnalle ja suomalaisille oli se, että pitää vain uskoa itseensä ja kaikki on mahdollista. Eikä käy kieltäminen, että tämä on hyvää peeärrää koko Suomelle, jos nyt noin laajasti haluaa ajatella. Se on kuulkaa muutama miljoona, joka ohjelmaa Suomesta ensi viikonloppuna katsoo. Satuinkohan kameraan, hui että.



P:S Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Tuossa valossa, ilman jalustaa ja ihmismassan keskellä kaukana kohteesta.

5.12.2016

Aikansa on kaikella

Pieni breikki, mut elossa ollaan. Lentsupöpö yrittää kaataa ja tekee olon vetämättömäksi. Eilinen meni soffan pohjalla. Vedin tuplaten sinkkii ja ceevitamiiniä. Edellisen viikon kylmettymiset vilustutti, näin ajattelen. Otetaas iisisti ettei pahemmin töki. On kamerauskoulua ja reissuun lähtö. Nyt ei voi sairastaa.

Muutama koulutehtävä kuvina

Yritin varata Malagaan uuden vuoden dinneriä. Noilta noin yleisiltä sivuilta. Ovat kovasti varattuja, ilmeisesti eivät ota sieltä varauksia spesiaali-iltaan. Olin näppärä ja lähetin varauksen suoraan restoranttiin. Saas nähä, onnistuuko. Viime vuoden katastrooffi nousee mieleen. Silloin oli pakko mennä sinne minne pääsi uuden vuoden aattona. Joka ikinen kuppila fuli booked. Mentiin sit ja saatiin huonoin ravintolakokemus evör. Nyt pitää yrittää varautua ajoissa, vai ollaanko jo liian myöhässä. Toivottavasti ei.

Valon asettelija

Vastatarjous asunnostani on heitetty menemään. Vastaus tänään kello kaheksantoista. Hassua, et mua ei silleen hermostuta. Ymmärsin, et väkisin ei mitään väännetä. Tottahan tahtoisin, että kauppaa jo tapahtuisi, mutta tässä on nyt niin monta liikkuvaa osaa. Saadakseen ne loksahtamaan paikoilleen, ei hättäilemällä tule kuin heikkopäisiä lapsia. Kaikella on aikansa.

Miks et sä soita

Vähäks hienoo, että Saara on päässyt X-faktorin finaaliin. Hän on niin paikkansa ansainnut. Tänään ilmaiskonsertto senaatintorilla. Pitäisikö mennä, jaksaisiko ja kestäisikö sitä ryysäämistä. Mut olisihan se kannustavaa olla paikalla, miljooonin suomalaisin. Miten ne muuten kaikki ihmiset mahtuu sinne, koska torihan on nyt yhtä tuomaan markkinaa. Siitä saattaa tulla aika hankalaa, eiks järjestäjät ole tämmöistä ajatelleet. Juu, en mene paikalle, talloovat kiihkeimmät jalkoihinsa. Mut Saaraa komppaan ja kannustan täysin rinnoin ja maitorauhasin.

Valoa päin

Yhden päivän kun makaa, niin tulee hillitön tarve tehdä jotain. Pitäisi hoitaa sitä ja tätä. Sänky vetää kyllä vieläkin puoleensa. Jos laittaisi pyykit koneeseen, silloin työn tekee kone, en minä. Ulos tekee mieli, avantoonkin. Se ei välttämättä ole nyt järkiperäinen mielihalu. Huokaan ja nöyrryn lepoon.

2.12.2016

Anna minulle voimaa

Uusi aamu, uusi elämä. Miksi en ole iloinen, miksi en innostunut?



Asunnostani tehtiin tarjous. Viistoist tonttuu alempi, mitä tahtoisin. Ei hyvä. Tulee jakomielinen olotila. Myydäkkö vai eikö myydä. Siinäpä vasta dilemma.




Samalla pelottaa kaikki tuleva. Varsinkin, kun meitä on kaksi ja pitäisi se toinenkin asunto saada jaloista pois. Päästäisiin yhteiseen kotiin ja elämässä eteenpäin. Unelma.




Ihminen alkaa tässä vaiheessa elämää olla harkitseva. Hyvin harkitseva. Ennen vanhaan tämmöiset asiat oli pala kakkua vain. Myydään, ostetaan, vaihdetaan. Lennosta vaan. Huh, mää niin en tykkää tämmöisistä asioista enää. Tahdon muutosta, pelkään vaihtelua. Eiks ole perinjuurin kummallista.



Helsingin jouluvalot ovat syttyneet. Ten points. Runsaudellaan ruokkivat ihmistä, joka pimeässä vaeltaa, valaisevat. Kaunista ja tunnelmaa.



On poroa, hirveä ja kaurista. Tuhannesti tuikkivat. Tämmöisestä tulee jouluolo tai jotain. Valolla on voimaa. Paljon oli ihmistä ihastelemassa, kännyköiden kanssa kuvaamassa. Lasten ilo on kaikkien ilo. Lisää tällaista. Teille tässä kuvina.




Guggenhaim oli ja meni. Olen taideihminen. Me tarvitsemme sielun ravintoa. Rakastan taidetta, elän siitä. Totta puhuakseni, meillä on tärkeämpiäkin asioita hoidettavana. En voisi nauttia kylthyyristä, kun tietäisin, että kaikella sillä rahamäärällä olisi kipeämpääkin tarvetta. Vanhukset huutaa apua, vähäosaisit leipää. Nämä asiat ensin kuntoon, sitten taidetta kansalle. En ole pettynyt.

Nyt täytyy rientää, päivä kutsuu. Yläkerta, anna minulle voimaa tehdä oikeita päätöksiä.


29.11.2016

Valosta olet tullut ja valoksi tuleman

Huh, valo tykittää verkkokalvoja niin, että niitä tuppaa kirveltämään. Ihan ihminen sokeaksi tämmöisestä menee. D-vitamiini arvot nousee tappiin ja tekisi mieli mennä valoisaan kylpyyn. Tuonne noin hankeen nakuna pyörimään ja heittää kärrynpyörää tai jotain. En mene.




Olen joutunut kylmän armoille ja minua on alkanut paleltaa. Minua! Nallejääkarhusta, jolle mikään ei ole liian kylmää. Kylmetin itseni Su-iltana kuvatessani kaupungilla, eilen muutoin vain pariinkin otteeseen. Onnettomissa nahkakengissä umpihangessa, siitä ne kastuivat ja kylmä jääti varpaat niin, että luulin jo hetken menettäväni ainokaiset varpaani. Nyt en siis lähde avantoon, enkä aurinkokylpyyn. Villasukkaa päälle ja lämmintä ylle. Hyi, miten kylmä on ikävä tunne. Join eilen glögin, se muuten auttaa.




Käytiin eilen katsomassa taloa maalta. Tai kahtakin. Tämä on sarjassamme ala elä unelmaasi, eläkä vain uneksi. Molempi parempi. Ihanat. Unelmat.



Pikku pää täynnä ajatusta, tykittää maan niin perkuleellisesti. Ja pelottaakin. Jos mennään kohti sitä, niin monen monituista asiaa pitää loksahtaa kohdilleen. Onnea myös ja tuuria. Kaikkea. Mä maalaispoika oon.


Ajatukset kuumottavat päässä niin, että sieltä tupsahtaa aika ajoin savupilvi. Tups. Nukuin kyllä syvää ja rauhallista unta. Eivät ole asiasta unenlahjat kaikonneet. Hyvä. Oikein kun käy kierroksilla, niin unijukka ei tule. Valvoo ja miettii.



Palataan takas. Otetaan henkeä ja rukoillaan rahajumalaa, että asunnot kaupataan. Tekisi mieli tähän kohtaan kirota pärskäyttää. Kovasti. Olen tyyni ja rauha. En anna asian rienata vaikka annankin. Pah, pah ja vielä kerran pah.



Tänään tilille kopsahti veronpalautukset. Kiva tunne vaikka onkin vain rahaa. Tuli enemmän kuin tarpeeseen. Ovat jo menneet. Tekisi hieman humputella, hemmotella. Ostan kasvorasvan ja olen onnellinen. Jonkun halvan vaan ei mitään diorii. Nivea saa kelvata. Ennen ei kelvannut. Piti olla parasta plaatua. Pyh. Ihan sama vaikutus sanon minä.



Olin eilen maisemissa. Siellä paistoi jumalainen valo. Pikku kameralla kuvasin innostuneena. Oli niin kaunista, että teki mieli itkeä. Luonto on. Jalat jäätyi. Sit jo itkinkin.

27.11.2016

Tavallisuudessaan erikoisesti ihanaa

Kello on jo 09.23 ja on vielä ihan hiljaista. Miten voi olla? Ei edes asukkaiden aamupissat lorise pönttöihin ja putkistoihin. Onks kaikki nukkuneet muka näin myöhään. UK vetää kans sikeitä ja pikku koira kuorsaa. Olenko ainut elollinen. Nautin tästä viipyilevästä hetkestä. Mii, mai mäc ja mokka. Kolme kovaa ämmää.

Syntyvä urpanismi

Se uusi upea silta

Mäcistä puheen ollen, mun pitäisi saada uus läppäri. Hommasin silloin viimeksi hölmöyksissäni pöytäkoneen. On iso näyttö ja silleen. On se kuvien kans näppärä, mut entäs sit, kun olet liikkeellä. Vanha on jo niin hidas ettei sen kans tule oikein toimeen. Ainahan sitä saa haluta, mutta onko se kuluttamisen kannalta järkevää. Vieläkö vanhasta saisi toimivan. Mua häiritsee nykyään ylenpalttinen kuluttaminen. Osta, osta, kuluta, kuluta. Maailma hukkuu paskaan ja me sen mukana. Mun täytyy nyt tarkkaan miettiä, mitä tehdä. Olen valistunut kuluttaja.

Kumpi taluttaa kumpaa

Surullisten tarinoiden tuoli

Käytiin eilen perheen kera mustikkamaalla. Juppe tykkää siellä tallustella. Otin kameran mukaan ja kuvasin. Tähän aikaan vuodesta saa oikein keksimällä keksiä kuvattavaa. Ja tietenkin se aurinko meni just pilveen, välillähän siellä pilkisti uskomattoman hieno valo. Sellainen matala. Mut ei tietty meidän lenkin aikaan. Het silleen, kun oltiin jo kaupassa, taivas repesi ja sai harmaan hehkumaan. Myöhäistä.

Ikuisesti sinun

On niin karua ja harmaata, et se on jo hienoa. Riisuttu malli luonnosta. Enihau, oli kiva jaloitella ja en koskaan vähättele raikkaan hapen merkitystä elimistöömme. Sitä on vain saatava. Millaistahan olisi jos saisi olla ulkotyöläinen. Olisi päivät kokonaan ulkona. Mä varmaan tykkäisin. En mää mikään lappuliisa haluaisi olla, siellä pakokaasujen keskellä. Nouwei. Mut joku kaupungin puutarhuri tai metsuri, mitä näitä nyt onkaan. Tai hei, kalastaja. Se voisi olla aika mahtavaa. Vesi on mun elementti.

Metsää puilta näe en

Olen mielenkiinnolla seurannut Saara Aallon kamppailua X-faktorissa. Huikee matka. Minä en kuulu niin, joka olisi Saara mollannut. Päinvastoin. Olen vain ihmetellyt, miks hänen ura ei oikein lähde täällä meillä lentoon. Enkä mää oikein ymmärrä, miks häntä pitää niin mollata. Monet ihmiset, jotka eivät Saara edes tunne, ovat haukkuneet teennäiseksi ja whatevör. Jos ei tunne, kuinka voi sanoa. Hän on upea ääninen stara, isolla Ässällä ja mä niin toivon, että hänen ura lähtee nyt kansainväliseen lentoon ja hän saa tehdä juuri sitä mitä haluaa. Hän on isojen estraadien tähti. Baithiwei, kyl taas nousi ihokarvat pystyyn eilisestä esityksestä. Todella, todella koskettava esitys. Ja mikä ääni!!!

Yllättävä väriläiskä

Tänään on näyttö. Siivoushommat odottaa. Yritin eilen mut ei oikein lähtenyt. Vaelsin pölyhuiska kourassa ja sieltä täältä huitasin. Pitäiskö mun huolestua, siivous ei enää nappaa. Se on ollut kiinteä osa mua ja nyt ei kiinnosta. Ehkä tämä on vain väliaikaista. No niin, nythän mää hokasin. Asunto on myynnissä ja minähän teen luopumisharjoitetta. Totta kai, mua ei enää tätä huvita buleerata, mie oon jo uudessa vaikka sitä ei edes ole tiedossa. Mut noin niin kuin henkisellä tasolla asun jo muualla.

Vanhassa glögi parempi

Ruokaa rakkauvella

Tein eilen kotiruokaa rakkauvalle. Ei mitään erikoista. Kanafilettä, tsäsminriisiä, ratatuille ja hollantilaista kastiketta. Ylen oli antavaa. Vuoden vanhasta glögistä saatiin mukilliset, ihan päästiin pikkujoulufiilareihin. Syötiin ja sitä käytiin möllää töllöö. Se on parasta. Mut mitä tekee hän? Hän alkaa taas pilkkimään. Mie en kuulkaa enää jaksa valvoa. Ei oo kerta, eikä kaks, kun mää simahdan soffalle jo ennen kymppii. Anna mun kaikki kestää, tähän on tultu. Onko toi hälyttävä merkki ikääntymisestä. Eiks ikäihmiset nukahtele mihin sattuu. No, mä oon sit ikäihminen. Mut sovitaaks, et nuorekas sellainen.