4.8.2015

Hyvä ja rauhallinen

Muutama pilvenhattara kelluu taivaalla ja tuuli hyväilee valtoimenaan liehuvaa, vehnänvaaleaa ja paksua tukkaani. Aurinko paistaa kirkkaasti, kuin lopun edellä. Ei oo ressu päässyt loistamaan, ja nyt on sit tommonen hävytön tyrkky. Olkoon, en anna sen häiritä onnellisen oloista tilaani.

Olen kuumeisesti odottanut lekurin soittoa koko päivän. Just sit nyt hää pirautti ja mulle tärkeä uutinen oli se, että keuhkokuvissa ei ollut mitään. Jess. Tupakkihylkiönä aina silloin tällöin käy mielessä, ettei vaan siellä ole paha. Ei ollut, kunnossa on. Sitä sietää juhlia.

Pilvessä
Siivosin, niin kuin aina, kun asettaudun taloksi. Se taas tarkoittaa sitä, et nyt on paikat viivasuorassa. Eikä missään ole sielunrauhaani häiritsevää, normaaliasennosta poikkeavaa tavarapaljoutta. Zeniläisyys kunniaan ja nyt on hyvä ja rauhallinen olla. Hyvä ja rauhallinen olla. Rauhallinen ja hyvä olla.

Ukkokulta tulee kohta. Ajattelin, että syömme savukalaa ja uutta pottua. Tekee mieli. Koska päivä on kaunis, on illankin oltava täydellinen. Katan kauniisti alaterdelle ja avaan hyvin viilennetyn kuplapullon. Juhlitaan toisiamme. Siinä onkin hyvä syy. Hetkinen, alkaaks tää kuulostaa jotenkin toistolta. Kyllä taitaa niin ikävästi olla. Kuis mää nyt tähän hätään keksin jotakin uutta ja ihmeellistä.

Juppe halus poseraa
Puhdetyötkin odottaa. Ette te kai vaan kuvittele, että mää täällä möllään tekemättä mitään. Isohko lattiavalaisin odottaa uutta tulemista ja koukku tahi punos pitäisi tuottaa aikaiseksi. Hitsin vitsi, pitäisi suorittaa myös päiväinen liikuntasuoritus. Jotenkin ei huvita. Ehkä mun tulee snadisti pakottaa itseä. Siitä tulee aina fressi ja hyvä olo, sellainen olen ansainnut kylmän huurteisen. Bastunkin voisi tuikata tulille, siitä saa myös yhden kylmän huurteisen. Nautintohan on aina ansaittava. Ei sitä iliman kärsimystä ja suorittamista saa nauttia. Joku roti, jumangegga.

Huippumalli katse
Käytiin siis eilen siellä Asuntomessuilla. Se oli ihan jees keikka. Mentiin ajoissa ja saatiin suht rauhassa katsella, mutta iltapäivästä mulla alkoikin jo hermot pettää jonottamiseen. Noh, oltiin nähty kaikki nähtävä ja nostettiin kytkintä. Olisipa ihanaa joskus saada sisustaa messutalo. Silleen oman maun mukkaan. Tässä linkki Lemon Decon puolelle, käy kurkkaa sieltä, mitä näin ja mitä koin.

Jesh söör, ei kai se muu auta, kun kuroa juoksuvyö läskin ympärille ja lähteä hölökälle. Kyllä se siitä lähtee! Tsau!

3.8.2015

Työkäsi-ihminen

Mandei moorning ja tämä ei nyt juuri ole mulle arki. Pitkähkö tauko normista on saanut aikaan sen, että ei ole viikonloppua ja arkea. Kaikki on samaa puuroo, tavallaan. Ihminen, joka jää eläkkeelle, sanoo sitä samaa. Nyt ymmärrän. Ei se paha oo, nouwei. Hassu tunne. Toisaalta, on kiva tuntea se viikonlopun villi vapaus ja järjen rytmitys arkeen.

Citii takana ja asiat hoidettu. Lämpötilalle on luvattu nostetta ja mun nokka suuntaa paradiisiin. Möksäll menen, heitän housut jorpakkoon ja annan arskan paistaa. Hah, tänä kesänä ei ole tarvinnut valittaa kuumuutta. Eli hirveesti paljon on positiivista siinäkin asiassa.



Starttaamme aamusta asuntomessuille. Elättelen toiveissa autiokylää, ei siellä enää ketään ole. Ihmiset lopettavat tänään loman ja siellä saadaan keskenään pyörii. Kamera jäi mökille, kuvaan iPadilla. Aina pitäisi kamera mukana kuljettaa, pöh.

En ole rikossarjojen ystävä. En niitä seuraa, ovat kaikki niin samaan muottiin valettuja. Eilinen Silta oli niin jännä, että taisi pisut pöksyyn lirahtaa, huh. Ihan oikeesti tunsin pahoinvointia katsoessani kaksi viimeistä jaksoa ykkösosasta. Odotan jatkoa. En katsonut niitä silloin ja nyt ollaan pahasti koukussa. Hieno käsis, ihan perkeleen jännä. Luvassa vielä kakkonen ja kolmonenkin kaiketi tulossa. en kestä tuommoista jännitystä. Ihme kuitenkin, että nukuin hyvin tai en ainakaan muista möykänneeni.



Ei tässä nyt kerkee läpisee. Himatsuuni lähtökuntoon ja menox. Puhdetyöni mustavalkoharmaa-sarja on saanut täydennystä. Kattovalaisin ja kaitaliina edellisiin täytteeksi. Nyt on koko sarja. Homma jatkuu, pitää saada lisää kudetta. Olenks mää niin kuin käsityöihminen, häh.

31.7.2015

Päivien tuomaa illan viemää

Hei hoi, mikäs päivä se on tänään? Piti oikein kaksikin kertaa miettiä. Tulin tähän todellisuuteen ja tajusin, et nyt on fraidei ja tänään mennään kaupunkiin. Pitää hoitaa asioita ja pestä vähän pyykkiä ja silleen. Voisin kyllä jäädä tännekin, mut pakko käydä välillä katsoo, et kaikki on kunnossa. Ihmisen mieli on sellainen ja minä varsinkaan en kestä, jos on jotain hämärää. Ihmisen pitää olla selvillä missä mennään.

Sataa ja paistaa

Nukuin huonosti. Heräsin valvomaan kello neljä. Mietin taas asioita ja yöllähän ne alkaa ahistaa. Ei pitäisi miettiä, koska kaikki on tummempaa kuin todellisuudessa. Joku ressi nostaa päätään ja sitä alkaa kelaamaan asioita, joihin ei juurikaan sillä hetkellä pysty mitenkään vaikuttamaan. Typerää, mut minkäs teet. Mulla on mun luonne. Näin päivänvalossa saa kuitenkin huomata, että en mää kauheen korkeelta tipahda, jos tipahdan.

Valoa pilvessä
Hassua, Ukkokulta istuu tuossa vastapäätä ja sillä on joku skaippineuvottelu ympäri maapalloo. On HongKongista ja mistä lie muualta. Eiks oo aika kummallista ja näppärääkin, että duunijuttuja voi hoitaa tollai. Istua möksän terdellä ja olla niin kuin palaverissa toisel puolel palloo. Toisaalta ahistavaa, missään saa rauhassa olla. Toisaalta, voi hoitaa duunit noin näppärästi. Ihan on kakstahoinen juttu, miten sen nyt sit ottaa...

Hetki tää
Jep, jep. Vaikka vesi on viileetä ( jopa kylmää ) ja tuulee vilakasti, niin uhmaan kaikkea sitä ja menen vesijuoksee. Siitä on tullut päivittäinen tapa täällä mökillä ja en taho siitä luopua vaikka sit paleltaa. Puolen tunnin hölkkä saa aikaan syväjäädytyksen ja menee oma aikansa, että siitä lämpenee. Mut hei, se kyllä virkistää tehokkaasti. Sit jaksaa näplätä valaisimien varjoja. Teen niitä eri väreissä. Ja siksi, kun se on niin kivaa. Tsau!


30.7.2015

Päiväraportti

Eilinen päivä meni taas virkatessa ja tehden puhdetöitä. Se on niin palkitsevaa. Värimaailmaan on tullut väriä, kaivattua iloittelua. Vanhan valaisimen löysin tällä kertaa Nauvosta. Niitäpä nyt sitten keräilen ja annan heille uuden elämän.


Gay
Päiväthän menee uskomatonta vauhtia näin. Pitkä aamuherätys, joka siis sisältää aina pienet tirsukat varsinaisen heräämisen jälkeen ja lopullinen ylösnousemus tapahtuu myöhemmin. Aamulla blogia, sit vesijuoksu ja käsitöiden kimppuun. Illaksi sauna lämmitys ja illallisen laitto. Siinäpä se päivä hurahtaa. Jos pitää käydä kylillä, niin aikatauluun tulee jo kiire. Hui kauhistus.

Lurpsista
Eilen tehtiin kesän ensimmäinen kantsupasta. Vei taas kielen perseeseen. Niin oli maukasta. Kantsuja näyttääkin tulevan reippaasti ja niin kai ne on luvanneet hyvää sienisatoa kaikista luomakunnan sienekkäistä, jee.

Illan valot
Ukkokulta tuli eilen, on taas perhe kasassa. Siksi vähän niin kuin juhlan tynkää laitettiin. Vähän vain. Syötiin alaterdellä, ilta oli kaunis ja juhlan tunnelmaa ei ole koskaan liikaa. Jos sitä joka ilta näin laittaisin, niin tulisiko juhlasta arki? Mitä se juhla sitten olisi? Nyt täytyy olla varovainen ettei menetä ainuttaan. Siis juhlaa. Vai voisko ajatella, että arki on yhtä juhlaa... Nyt meni vaikeeks, lopetan pohdiskelun tähän.

29.7.2015

Matkakuvitusta

Möksällä ollaan ja rauha maassa. Tänne on vain aina niin ihana tulla. Pieni pyrähdys citissä, sain asioita hoidettua ja sit onkin kiva paeta tänne herran kukkaroon. Tiesittekö muuten, että paikka nimeltä herran kukkaro on oikeasti olemassa. Siellä niin saaristossa. Ei käyty, ohi ajettiin.

Kaunis kartanon sisäänkäynti

Holvisti

Kuja

Viljavaa peltoo
Tehtiin siis sellainen pienempi saaristoreitti. Maisemat ovat kauniit ja on aina kiva reissata kotmuassa. Mutta ihmetellä täytyy rantareitin tasoa. Ei nimittäin ole kauheesti kehuttavaa. En nyt ala erikseen erittelemään, mutta kyllä olisi kohennettavaa monessa asiassa. Pari majoituspaikkaa kerettiin asustaa ja kyllä olisi saanut rättiä heiluttaa molemmissa. Sellaista ihmeellistä välinpitämättömyyttä ja pienillä asioilla tehtäisiin ihmeitä.






Muutoinkin asiakaspalvelu oli vähän sinne päin. Ihmetellä täytyy, upeat mahdollisuudet ja hommat hoidetaan vähän noin niin kuin vasemmalla kädellä. Hyvä esimerkki Korppoolla. Majoituspaikkamme ravintolassa ei ollut tilaamaamme kuplivaa, eikä valkoviiniä, eikä tarjoilija edes tiennyt mikä on calvados. Hän kysyi, onko se valkoviiniä. Heidän ja meidän onneksi, ruoka oli kuitenkin hyvää, mutta ei erityisen saaristolaista.

Venonen

Mökkimaisemaa

Nähdään kulmilla

Köytetty
Mehän Ukkokullan kans suunniteltiin kaikki paikat uusiksi. Siivottiin, sisustettiin, maalattiin ja laitettiin asiakastyytyväiseksi. Hauskaa sinällään. Eniten minua ärsyttää, jos paikat ovat, suomeksi sanottuna, paskaisia. Ei voi ymmärtää. Eli en voi oikein suositella mitään paikkaa missä yövyimme. Kyllä niissä yönsä nukkui, ei sen väliä, mutta jos pitäisi oikein turismoa kannattaa ja kehua, niin en voisi seisoa sanojeni takana. Sääli.



Matkalla

Eiks oo saaristoo

Pieni majapaikkamme
Enihau, on aina mukava matkustaa ja upeat maisemat ja saaristolaisuus antoi paljon myös anteeksi. Liekkö siinä syy ja yhteys, etteivät paikalliset niin hirveesti jaksa välittää. Turisti tulee joka tapauksessa, sen verta uniikkia maisemaa.

28.7.2015

Saariston lapset

Kotona jälleen! Kiva, pikku, kotimainen matka takana. Aivan kuin olisi ollut viikon poissa ja kaukanakin maailmalla. Lähdettiin La ja eilen tultiin. Matka vei Naantalin, Rymättylän, Nauvon ja Korppoon maisemiin. Tehtiin ns. lyhyt saaristoreitti. Kaksi yötä, ensimmäinen Äärlän rengintuvassa Rymättylässä ja toinen Rumar Strandissa Korppoossa.

Matkalla pikku mökki

Rengin tupa

Kiva kamu
Kelit ei olleet ihan parhaat mahdolliset, vettä rätki ja viiletäkin oli, mut ei se tahtia haitannut. Ukkokullan kans on mukava matkustaa. Meillä on yhes kivaa ja silleen harmitonta menoa. Tehtiin matkasuunnitelmaa matkan edetessä, eikä mitään pakkoja mihinkään. Mentiin minne nenu näytti.

Ahventa

Blinii

Uuuuh
Ja hei, mikäs oli uudella autolla ajellessa. Meitsi ajoi koko matkan, näin saan taakse niitä kilometrejä ja lisää ajokokemusta ja varmuutta. Niin kuin olen aikaisemmin todennut, niin aina olen ajanut niillä epävarmoilla romuilla. Onhan se ihan eri, kun on kunnon auto alla. Ajomukavuutta, turvallisuutta ja sitä persoonallisuuttakin. Björnen muistoa kunnioittaen, sitä saan kiittämän, tästä uudesta aluevaltauksesta elämässäni ja aina tulen kaiholla häntä muistamaan.

Lossi designii

Saaristos ollaan

Aakeeta laakeeta
Teen yksityiskohtaisemman postauksen myöhemmin. Kamera ja kuvat ovat autossa, tässä muutamia makupaloja kännykästä. Mut siis joo, hengis takas ja ihana reissu! Tänään mökille, ou jee!

25.7.2015

MÄ TEIN SEN!

MÄ TEIN SEN! Riipivä autokuume sai piinavan päätöksen ja ajelin eilen autokaupasta ulos uudella autolla. Ei se ihan uus oo, mutta mulle uus. Juke vaihtui lennossa Citikkaan, semmosta se on autokuumeessa. Mut enhän mää voinut jättää pikku pippuria, se oli rakkautta ensisilmäyksellä!

Kauppa oli hyvä. Juuri myyntiin tullut, yhdellä omistajalla ollut, hyvin huollettu, hyvin pidetty helmi.  Hintapolitiikaltaan varsin järkevä tai miten sen nyt sanoisi, tässä tilanteessa mikään ei ole varsin järkevä. Mutta en kuunnellut kadotetun järkeni ääntä, kuuntelin tunnetta, kuuntelin sydäntä, kuuntelin sieluani. Ja voi perkele, kuinka mää nautinkaan ajosta. Ajatelkaa, ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on mahdollisuus ajaa kunnon autoa. Nyt mä tiedän, mitä on nauttia ajamisesta. NAUTTIA!


Persoonallinenkin hän on. Mulle pitää olla silleen. Auton pitää jollain taholla puhutella, koskettaa. Miten tää voi olla mahollista? Vielä hetki sitten, koko autoskene ei voinut vähempää kiinnostaa ja nyt olen niin äijää. Kyllä, mulla varmasti on se kuulu viidenkympinvillitys. Olkoon. Hah, te ette voi uskoa, kuin ihanalle tuntui eilen valoissa painasta kaasua ja antaa mennä. Sinne niin jäivät kuin tikku paskaan, kun mää polokasin... Hirvee tyydytys, hillitön onni ja autuus.


Perustelen tätä sillä, että elämä on lyhyt, eikä siitä koskaan tiedä. Okei, taloudellisesti ei juuri nyt järkevää, mutta siinäpä se ydin juuri onkin. Mitä sitten, jos huomenna en pääse kävelee omin jaloin tai heitän henkeni ensi vuoden heinäkuussa. Mitä mietin? Sitä varmaan niin, että olinpa hirmu järkevä, kun en silloin ottanut sitä autolainaa ja nauttinut elämästä ja ottanut ajoa hallintaan. Vai voisiko olla, että katuisin katkerasti, miksi en uskaltanut, miks en elänyt. En halua elää niin.


Kello vielä aamuvarhain. Nukuinkin huonosti ja levottomasti. Kävin aika kierroksilla koko illan. Autokuumeen rippeet vielä valvottaa ja tykyttävä ajohalu rienaa. Mut kohta pääsen rattiin ja suuntaamme nokan kohti Turun saaristoa. Mikäs on ajella, on ilmastointia ja muuta herkkua. Kohta pitää potkia Ukkokulta ylös, ala tulla nyt lähetään menee. Villi kesänlapsi mä oon....