30.7.2014

Ohi on!

No niin, nyt mulla on just se sellainen olo, että kaikki on niin haikeeta ja viimeistä. Nytkin surkeilen, että tässä mä nyt viimeistä kertaa istun aamua ja kirjoitan. Aivan kuin elämä tähän loppuisi! Mut niinhän se loppuu. Se on aina pieni kuolema, kun loma on ohi. Viimeinen iltauinti eilen oli uskomattoman kaunis ja vesi liian lämmin. Mutta se oli jotenkin hyväilevää. Ei siis levää, vaan hyväilevää. Niin kuin kosketusta.

Jäin myös illalla toviksi terdelle istuu ja möllää v i i m e i s t ä kertaa järvelle. Ilmassa oli paljon painostavaa kuumuutta, kosteutta, ja sitä surumielistä haikeutta. Sit tuli huoranperkeleet ja täytyi vetäytyä sisätiloihin. Vaatteitahan täällä ei voi päällä pitää. Ne ovat ihan liikaa.

Hiukkasen mua pelottaa kaupunkiin tulo. Kuinka ahdistavaa asunnossa on, saako nukuttua jne. Ensi viikolle on luvattu superhelteitä, onks tää nyt sit kiva? Mulla ainakin alkaa jo syksy kolkutella takaraivossa. Se on paras vuodenaika. Juu, enhän mää valita. Totean vain, että nyt saisi jo riittää, kiitos.
Baithiwei, ei meillä ole ollut mitään ukkosia, eikä armahtavaa sadetta. Pelkään sienisadon vuoksikin. Nyt pitäisi tulla vettä ja kiireellä.

Kumulatiivista yläpilvee
Eilen oli kiva päivä. Käytiin siis siellä Särkisalossa, joka onkin tässä aivan lähellä. Ajatella, serkkulikka on asunut siellä parikytvuotta, enkä ole aikaisemmin käynyt. Todettiin vain, että kaikella on aikansa. Hyvin kauniita seutuja ja sovittiinkin, että tehdään joku kerta purjehdusreissu. Heillä on sellainen iso purjevene ja se on minulle aivan uutta ja ihmeellistä. Mutta voin kyllä nähdä itseni veneen kannella, tukka hulmuten, merituulen ahvoittamana, kylmä skumppalasi kädessä ja jotakin pientä merihenkistä raitaa yllä. Nuo seudut olisivat myös oivallisia kesämökki/huvila seutuja. Laitettiinkin mahdollisia vuokraustiedusteluja eteenpäin. Serkun mies tuntee kaikki paikalliset ja eihän sitä koskaan tiedä, jos jotain järjestyisi... Tämä paikan kohtalo saattaa olla uhattuna. Vuokranantaja alkaa olla aika iäkäs, eikä hänestä koskaan tiedä... Ja voisi olla aika hauskakin vaihtaa maisemia ja saada jotakin uutta.

Lintujen laulu on kaikonnut. Se on aina jännä ilmiö verraten alkukesän konserttoon. Tuuli vain suhisee vienosti puissa ja maijat pörisevät ympärillä. Toki silloin tällöin kuikat, haukat ja varikset pitävät älämölöä, mutta se suloinen sirkutus on kaikonnut. Siinäkin on niin viimeistä kertaa tunne. Kaikki on ohi. Elämä on ohi. Kesä on ohi. Mansikat on ohi. Kuplat on ohi. Grilli on ohi. Kaik on ohi. Ohi ja loppu. No hups, oliks tossa nyt varmasti tarpeeks draamaa?

Vanha penkki matkalla
Ukkorähjä nukkua posottaa vielä. Samoin Pikku Koira. Ovatkohan ne valvoneet viime yönä? Yleensä Ukkorähjä on noussut anivarhain, toisin kuin minä. Hänellä loma jatkuu vielä tämän viikon. Okei, en ole kade, ja jos lomaa olisi ollut vielä, niin sitten olisi kyllä pitänyt päästä jonnekin reissuun. Hyvä näin. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, sano.

Ou rait. Nyt täytyisi alkaa tehdä loppua. Mökki pitää laittaa lähtökuntoon ja saattaa myös itsensä. Hienoista pyykinpesua olisi tiedossa ja täytynee alkaa viritellä itseä oikealle kanavalle. Hetki siinä menee, ennen kuin edes tietää, mistä kanavasta tässä on kysymys. Haloo, haloo, mikä kanava ja missä?! Voe luoja armas, auta ja pelasta.... Eiköhän tää tästä taas lähe.

29.7.2014

Viimeinen isku, kiitos.

Piti ihan teepaita päälle pistää. Ei nyt kylmä, mutta jotenkin sitä tuntui tarvitsevansa. Samalla sain huomata, että enpä juurikaan ole vaatteita päällä pitänyt. Nyt ne ahistaa. Tuolla kaukomailla, aina siellä savanneilla asti, ihmiset eivät pidä vaatteita. Joku naru menee pyllyvakoon ja sillä hyvä. Heidänlaiset varmasti kuolisivat meidän asuste paljouteen talvella. Tuleeko ihmiselle vapaampi olo ilman vaatteita, jotenkin se on sellaista alkukantaista ja syntyvää. Eikä tarvitse pyykäta koko aikaa. Puhumattakaan nyt siitä, että olisin tukkaani piipannut tai itseä ehostanut. Hyvä, kun hampaat muistaa harjata. Ihanaa olla alkukantainen.

Nukuin levottomasti. Mikä on ihme, sillä olen koko loman ollut yöt kuoleman rajamailla, en kuule, en näe, makaan vaan tiedottomana. Ja heräsinkin ihmisten aikaan jo ennen kasia. Alkaako hormoonitoiminta valmistautua tulevaan työhön paluuseen. Ressiä pukkaa, kakka ei tuu ja joka paikkaa kolottaa. Olin viime yönä äännellyt hyvin selkokielellä ja korrektisti yläkertaan: " Markku Janhunen täältä alakerrasta hei! Teidän hälytyksenne soivat, voisiko asialla kenties tehdä jotain, kiitos." Laitoinko siis univiestiä itse herralle, täällä mökillä ei käsittääkseni ole muita yläkerran naapureita. Mitä herra siis minulle hälyttää? Pitääkin olla tarkkana. Kiva kuitenkin, että olin kohtelias.

Hyi, kun eilen oli painostava keli. Odotin ukkosta tai jotain pelastavaa. Veti ihan löysäpaskaksi lähes koko päivän. Vaelsin paikasta toiseen, enkä saanut oikein otetta mihinkään. Makasin hikipäissäni ja mölläsin töllöö näkemättä mitään. Ihan sapetti jotenkin. Sitten päätin pestä maton. Hankasin niin, että sykkeet nousi ja hetken jo luulin, että nyt tulee noutaja. Se tyydytti hiukkasen. Päivä oli pitkä kuin nälkävuosi. Tosin kohdallani ei ollut kyseessä nälkä. Jääkaapillakin ramppasin tuon tuosta. Ei mulla nälkä, kuka hullu tämmöisillä helteillä syö. Minä söin tylsyyteen. Ei jaksanut edes kunnon ateriaa laittaa, kunpahan natustelin kaikkee ja koko ajan.

Olenko jo kehunut, että mökkimme paras asia on kesäsuihku? Ukkorähjä sen armaalle laittoi takavuosina ja olen siitä hyvin, hyvin onnellinen. Eihän sitä tarvita kuin parisen viikkoa vuodessa, mutta se on lahja elämälle. Järvivesi on sata astetta, ja mulle, nallejääkarhuselle se on tuu hot. Sehän ei enää millään tasolla virkistä. Mutta kesäsuihkun vesi tulee syvemmältä ja on näin ollen viileämpää. On sanomattakin selvä, että kävelen sen alta lukemattomia kertoja päivässä. Ja joka ikinen kerta olen siitä uskomattoman onnellinen. Joskin minulla on sellainen tunne, että kohta mulle alkaa kasvaa kidukset. Pikku hiljaa muutun fisuksi ja katoan uintireissullani Lähdejärveen. Sinne niin syvälle, tummaan pimeyteen. Vai tulisiko minusta sittenkin merenneito? Sellainen kaksi vai kolmihaarainen kummallisuus, että pääsisin kymppiuutisten loppukevennykseen vuosisadan kalavaleena.

Tänään tehdään pikkutrippi Särkisalon suuntaan. Käydään morjestamassa serkkulikkaa ja pääsen harjoittelee ihmisten ilmoilla olemista. Pitänee palauttaa alkeellisemmat käytöstavat mieleen. Etten urahtelisi vain alkukantaisesti, niin kuin meillä on tapana kommunikoida armaani kanssa. Yhm tai yyym, tarkoittaa kaikylläehkä. Ähäm, ööhm, tarkoitta ei missään nimessä. Jos oktaavi kohdallani nousee ja kiljaisen ihamm! niin silloin on tosi kysymyksessä ja kannattaa suhtautua asiaan varauksella. Tänään on siis hyvä päivä laajentaa sanavarastoaan ja olla ihmisiks. Harjoitellaan sujuvaa kommunikointia ja lajitovereiden huomioon ottamista.

Tällä hetkellä elämää suurempi valinta on, mennäkkö vielä makkoomaan vai lähtiskö vesijuoksee? Ukkorähjä on pesemässä ja puunaamassa peltilehmäänsä. Kyllä, taas. Sehän pestään lähes päivittäin. Mä kerkeisin hyvin hetken uinahtaa sulokkaasti ja jospa sitten harjoittaisi kuntoliikuntaa. Saisin niin kuin molemmat. Ahne paskiainen kun olen. Tälle päivälle on luvattu ukkosia. Jostakin kumman syystä mua pelottaa nykyään ukkoset. Kummallista sinällään, jos ei pelkää kuolemaa, niin miksi pelätä ukkosta. Jos se kerran iskee, niin voi vain toivoa, että iskee viimeisen kerran. Näin seljätin tämäkin pelkoni. Ai hurja....


28.7.2014

Loppua kohti ja uuteen nousuun

Juuri nyt keli on painostavan hiostava. Arska kuumottaa utusen pilviverhon takaa ja ilmassa on elektrisiteettiä. Oih, jotenkin toivoisi, että sataisi ja räjähtäisi. Viime yö oli ensimäinen, että en saanut unta, kun oli niin kuuma. Kaikki mikä kosketti, tuntui nihkeelle ja kosteelle. Jossakin vaiheessa uni saavutti ja herättyäni totesin nukkuneeni vesisängyssä.

Olin biitsilläkin

Mennyt maailma
Nyt ollaan palattu arkiseen ruotuun ja juhlat on juhlittu. Hienoista vieroitusoiretta oli havaittavissa eilen illalla. Olisi silleen kivasti tehnyt mieli ottaa se kylmä huurteinen. Mutta joku roti se elämässä täytyy olla. Onneks mulla on pehmeä lasku duuniin. Teen kaksi päivää ja sit onkin viikonloppu. Mun piti alunperin olla lomalla vielä tää viiikko, mutta suuren kysynnän vuoksi oli pakko joustaa. Enkä tuota tiiä, kai tässä jo duuniin joutaa. Helteiden on luvattu jatkuvan ja se saattaapi olla asia mistä menee herne nenuun. Kyllähän mökki on ehdottomasti paras paikka näillä ilmastoilla.

Lörtsykkää Jojensuussa

Varjo Kallaveden rannalla
Näin loppuyhteenvetona loma oli ihan jees. Siinä oli sopivasti kaikkee. Se hienoinen tylsistyminen loman keskivaiheilla olisi voinut tietysti jäädä kokematta, mutta eiks sekin mene vähä niin, että ei se jatkuva yläfemmakaan tunnu milleen, jos ei välillä ole koe tylsyyttä.

Maaliman kuulut

Mattojakin pestiin
Asia mikä on Marttaa alkanut rasittaa, on tämä huushollin pito. Jatkuva talouden ylläpitäminen, varsinkin niin, että toinen ei siihen osallistu, saa aikaan näppylöitä. Nyt yritänkin pitää asian mielessä ja ensi lomille huitasen jonnekin viikoksi passatavaksi. Silloin sitä jaksaa taas huushollata. Okei, Ukkorähjä tekee puuhommaa, hoitaa kukkaset, mutta ei se mielestäni ole sama. Tasapuolisuuden nimissä voisi se tiskiharja joskus istua myös hänen käteen. Kyllä mie voin ne kukkaset kastella ja nyppiä kuivat veke.

Kuuma

Kylmää
Ei me yhteydenotoilta vältytty tälläkään lomalla. Tehtiin se jopa kahdesti. Martta oli nauttinut hiukkasen kiukkukaljaa ja aukaisi tuossa yksi ilta salaisen arkkunsa. Tehostaakseni sanomaani, otin ja nakkasin mökkiraation pusikkoon. Meillä oli siis todellinen puskaradio. Juu, humaloituneena ei kannattaisi alkaa vääntämään, se ei johda mihinkään. Mutta onnekseni olin vetäytynyt, niskojani nakelleen, kammariini nukkumaan. Aikani siis huudettuani naama punaisena, sylki roiskuen. Outo ilmiö, sanoisin, mutta ehkä se puhdisti ilmaa. En tiiä. Sitä kun ollaan lomala 24/7 yhes, niin kyllä siinä alkaa pinna jo kiristyä. Varsinkin, kun toinen on maasta ja toinen helevetistä. Kumpi on kampi, ei varmaan vaikea arvata. Mut hei, elämässä pitää ollaa draamaa. Jos ei muuten, niin järjestellään.

Karvakinttu tulessa

Iltahämy
Onko kesä ohi, kun loma loppuu? Joku surumielisyys tähän aina liittyy, mutta onneksi elokuun tummat viikonloppuillat on sitä parasta. Rapujuhlaa, venetsiaa ja vaik mitä. Eihän tässä hätä päivää. Ja on mulla varattuna sieniloma, sellainen pidennetty viikonloppu. Levännyt olen, tunnen sen siitä, että kipuja ei juurikaan ole. Viikon reissu aiheutti tauon kuntoliikunnassa, mutta olen palannut ruotuun. Tänäänkin vesijuosta hölökyttelin hyvän matkaa. Ja ihan kuin kunto ja kestävyys olisi noussut. Edes vähän. Sauvakävelemään ei hullukaan näillä keleillä lähde, eikä mun pumppu sitä kestäisikään. Mut joo, roppa levännyt ja aivot tyhjää täys. Ei kun kohti arkea. Näillä mennään ja kesää on vielä jäljellä...

P:S Muutama telefunilla otettu lomakuva. Noin niin kuin tunnelmaksi.

26.7.2014

Kuopijoon, laivat huuteloo!

Istun alaterdellä. Varjon alla ja tuuli puhaltaa raikkaan vilvoittavasti. Eilen illalla taisi olla lämpöennätykset. Oli kuuma. Oli ihan helvetin kuuma. Mutta jostakin kumman syystä, en ole antanut sen ahdistaa itseä. Mie pyrin nauttii siitä. Minähän en tunnetusti ole kuuman kelin perään, sellainen parikytastetta on sopiva. Mutta tuokin on sellainen valintakysymys. Joko nautit tai sitten valitat. Eikä se lämpötila valittamalla laske. Minä rötkyttelen pikku pikku bikinissä aamusta iltaan. Uin ja käyn kesäsuihkussa parisenkymmentä kertaa päivässä. Nautin vilvoittavia juomia ja litra tolkulla vettä.

Kyllä, olen hypännyt ylhäältä

Entinen duunipaikka

Kiinalaista arkkitehtuuria savolaisittain

Herran puisto

Täällä asuttiin. Lähes.
Loma tekee uhkaavasti loppuaan ja tarkoitus olisi ollut vielä huitaista Hailuotoon ystävän kesäpaikalle. Se olisi varmasti ollut hauska reissu, mutta en voi kuvitellakaan, että lähden tässä helteessä julkisilla matkailemaan. Sinne on kuitenkin aika matka ja kyllä se yhden päivän ottaisi. Nyt on parasta nauttia näistä viimosista päivistä täällä oman mökin maisemissa ja minulla on ystävät täällä kyläilemässä, ei tartte yksin tyhmäksi möllää. Vietetään joutavaa aikaa ja päivien kimallusta. Mikä jottei...

Sidotut

Rantaraittia

Kuopijoon Kuopijoooon!

Jylhästi

Palvelut kohdillaan
Kotikaupunkini Kuopio on kaunis citi. Sitä katsoo nykyään ihan eri kulmasta. Sitä on kuin onkin turisti.  Hotellilla oli polkupyöriä asiakkaille ja yksi ilta Ukkorähjän kans pyöräiltiin. Se oli kivaa. Yövyttiin ensimmäistä kertaa Scandicissa, joka on siinä Väinölänniemellä aivan Kallaveden äärellä. Hotelli on vasta rempattu ja täytyy myöntää, että atmosfääri oli kohdillaan. Yleensä ollaan aina Rauhalahdessa, juurikin siksi, että koko suku asuu siellä lähellä. Mutta nyt tehtiin poikkeus ja uskoisinkin, että tästä eteenpäin ollaan aina ihan citissä.

Kauppa ja Halli

Siskotyttö

Kulmilla

Piäpaikka
Sukulaisia on aina kiva nähdä. Ei meitä paljoa ole ja tänä kesänä ei ollut mummin luona käyntiä. Mummi pääsi autuaille laitumille huhtikuussa. Rauha hänen sielulleen ja hienoinen ikävä oli takaraivossa. Kaikki asiat ei välttämättä ole enää niin mukavia ja iloisia. Aika alkaa tehdä tehtäväänsä ja se on sitä luonnollista elämän kulkua. Sille ei mitään voi ja sellaiset asiat on vain hyväksyttävä.

Potkupalloo siskotytön kans

Velpoika

Kohtaamisia
Muutaman foton nappailin ja laitanpa tässä esitteille entisen kotikaupunkini, rakkaan, muistorikkaan ja sillä on aina paikka sydämessäni. Niin se vaan on. Kahtokeepa, savolaisuus ei lähe immeisestä pesemälläkään.

NAUTTIKAA NÄISTÄ HILLITTÖMISTÄ PÄIVISTÄ! SITÄ RÄNTÄPASKAA JA PIMEETÄKIN ON TULOSSA!

24.7.2014

Kolin kolinaa

Kaupunkilaistumisen jälkeen nostettiin siis kytkintä ja suunnattiin Kolille. Suomimatkailu on mielestäni erittäinkin oivallinen tapa viettää lomaa. Oletteko muuten panneet merkille, että tämä kotoinen maamme on erittäinkin kaunis ja hyvä kohde matkailulle. Aina ei tarvitse lähteä merta tai siis järveä edemmäksi kalaan. Meniks  se noin? Toi sananlasku. Olkoon. Ihan sama.

Näkymä terdeltä

Kohtaamisia
Mut juu, kyllähän täältä pääkaupunkiseudulta on hienoinen matka kohteeseen. Lähdetiikin siksi ajoissa liikenteeseen, että jää sitten kokonainen ilta kohteessa. Eikäpähän meillä mikään kiire, lomalla kun ollaan. Ja minusta automatkailu on mukava tapa matkustaa. Ja Martta ottaa kaiken hyödyn irti eli otan pieniä päikkäreitä pitkin matkaa. Jette nais.


Aurinkoportaat


Tulin näin ja koin
Kolille saavuttiin helteiden saattelemana. Hotelli siis siellä huipulla, vanha tosin, mutta käsittääkseni juurikin ehostettu. Ukkorähjä jäi huoneeseen ettoneille ja Martta lähti ihastelemaan huikeita näkymiä. Ajelin tuolihissillä ja kävin nauttimassa huurteisen kaiken antavalla terdellä. Paikassa on oma tunnelmansa, jotenkin rauhaisa. Vai johtuneeko se siitä, että ollaan maailman huipulla?

Kauniisti...

...kohta laskee
Ehdoton kokemus oli hotellin uusittu kylpylä. Jos sinne päin olet menossa, niin älä missään nimessä jätä kylpylää väliin. Okei, hiukka törkeetä rahastusta, spamaksu on nimittäin 36 egee myös hotellin asukkaille. Siihen toki sisältää pullo juomaa tai vastaavasti naamio/hoitopaketti. Kylpylä oli kyllä mahtava. Lapset ovat kiellettyä kamaa kello 16.00 jälkeen, eikä paikka muutoinkaan pullistellut ihmisiä. Mutta kaikkea ihanaa oli nautittavana. Saunaa monenmoista, suihkua ja allasta. Paljut kivasti terdellä ja edessä avautui upea maisema. Siellä olisi vierähtänyt pidempikin aika, mutta illan pöytävaraus odotti.

Pintaa

Varjoni hämärässä
Hotalan ravinteli oli ihan jees. Erikoisuutena elävällä tulella paistetut grilliherkut ja Martta piffin nauttikin. Ruoka oli ihan ookoo, sellaista rafla perusmättöö, mut ihan syötävää. Pitkän kaavan mukaan mentiin ja olihan se nautinto. Se on aina nautinto, kun Martta pääsee passattavaksi. Se on se lomatunnelma.

Auringon laskiessa kiipesimme näköalapaikalle ja annoin kameran laulaa. Kaunista, hyvin hyvin kaunista. Ajoissa nukkumaan sillä, aamusta lähtö kohti Kuopioo. Kävimme katsastamassa myös Joensuuun, missä olinkin asustellut vuonna sirppi ja vasara. Täytyy sanoa, että en enää tunnistanut kaupunkia. Niin paljon se oli vuosien saatossa muuttunut. Tuli aika spuugi tunne. Mut torilla käytiin sufeet nauttimassa ja hetipä siinä paikallisten kanssa jorinoitiin. Se on sitä karjalaisuutta parhaimmillaan. Siellä ei olla tuppisuuna, eikä olla töykeitä.

KesäPoriMatka....oltiin. Kiva.

Porvoo! Ihana Porvoo! Sinne saa tehtyä juuri sellaisen päiväisen lomamatkan, että voi kuvitella olevansa vaikka jossakin Rivierella. Ranska tahi Monaco. Yhtä ihanaa. Samaa, mutta ulukomailla. Niin on kiva. Tässä muutama kuva. En nyt näiden kans ala mitään runoilee...












Tässä oli Porvoo. Tämä viimeinen matkamuisto jo kodin seinällä.

23.7.2014

KesäLomaMatka

Hui hau Heinola jäi juurikin tuohon takavasemmalle. Pysähdyttiin eibiiceellä ja ostin yhden huurtehisen. Se on virkistävän kylmää ja maistuu taivaalliselle. On tässä viime päivät olleet niin haipakkaa, että ei ole kerennyt postailee. Hyvä niin, koska sehän luonnollisesti kertoo siitä, että on ollut tapahtumaa. Nyt siis istumme automobiilissa matkalla takas möksälle möllöttämään. 

Reissuun palaan tuota tuonnempana, mulla on raportit kuvien kera, jahka saan ne purettua koneelle. Nyt siis tää Aipädy sylis ja katsotaan riittääkö koneksuunit tähän ilmodeeraukseen. Keli on tropikaalinen. Vaikka Meses on huippuluokan ilmastointi, perse on kyllä märkänä, silleen niin ku hiostuttaa. Ja tätä ihanuutta on nyt sit luvassa, joten ei kai tässä auta valittaa. Toisaalta, nyt on kiva mennä möksälle bäk, siellä tämä hekumo tuntuu jotenkin syvälle etelän rämehelle. Viikko enää lomaa jäljellä ja se hiukkasen haittaa keskittymistä. Kaikkki kiva loppuu aikanaan ja sillehän ei muuta voi, kun hyväksymän.

Tässä olisi vielä loppulomalle parikin hekumallista kutsua. Saa nähdä jaksanko/maltanko lähteä. Katsokaas, se on niin kummallista, vaikka olin jo ranteet auki kyllästynyt möksäll möllämiseen, niin nyt sitä jo taas kaipaa. Voihan se toki olla, että vielä alkuviikosta otan conversit alle ja lähden menee. Lomalla voi tehdä yllättäviä suunnitelman käänteitä. Sitä paitsi, ne on hurjan kivoi. Yhtäkkiä lähtee vaan. Siinä on villi nuoruuden maku.

Ukkorähjä litkii vieressä energiajuomoo. Hirveetä myrkkyä. Moista en kitusiini laittaisi. Toista se on kultainen lapland. Täysin luonnon tuote, eik myrkkyä lain. Kello näyttä vartti ööver sex. Auriko laskee pahinmoilleen niin, että se hehkuttaa naamariin niin, että verisuonet ohimolla pullistuu ja tykyttää raskaasti. Odotan Lähdejärven raikastavaa vettä. Ensimmäisenä nakkaan vaatekappaleet jorpakkoon ja syöksyn järveen. Meillä onkin siellä ystävät jo odottamassa. Ovat olleet Pikku Koira vahtina möksäll ja musta vähän tuntuu, et tänä iltana voisi olla vähä ticotico. Jees, sopii mulle. Eipä tässä ole tullut edes tissuteltua muutamaan päivään, kemuloista nyt puhumattakaan. Toki, hyvin on ulkoruokailtu ja arvanette, että mie nautin joka ikisestä suupalasesta. Jos nyt lasin vinhoa aterialla. Hmmm...

Mutta joo. Reissu oli kaikinpuolin tyydyttävä. Mitä nyt muutaman kerran olisin jättänyt ton rähjäkkeen rannalle ruikuttaa. Miten musta tuntuu, että näin ikääntyessä, ne luonteen vähemmän mairittelevat luonteenpiirteet alkaa korostua. Voe jesajan perse, et meinas (ja meni) hermo muutamaan otteeseen. Minussahan ei ole mitään vikaa, mutta muutamaan otteeseen jouduin ottamaan lukua tai poistuin turvallisuussyistä takavasempaan. Enihau, yhteinen kotimatka on ja suhteellisen hyväs hengessä. Sitä taas en mene lupamaan etteikö kirves heilahtaisi illan hämys... Palaan kuvin ja matkakertomuksin. Jou!