4.7.2015

Saturdei is evri dei

Mitäs mää nyt tähän sanoisin? Ei mul mittään asiaa oo. Nukuin omasta mielestäni hyvin, mutta olin käynyt Ukkokullan kimppuun ja hakannut häntä ihan reippaanlaisesti. Hän kyllä osaa jo suojautua yöllisiltä väkivallankohtauksiltani. Hikikin oli, ihan olin märkä. Mut muutoin yö meni oikein mukavasti ja unesta nauttien. Sen verran voisin mainita, että hyökkäykseni ei ollut suinkaan henkilökohtainen. Vieressäni oli joku muu ja unimaailma teki tepposensa. Emme siis ole parisuhteessa jo sillä taholla, että pitäisi alkaa pätkimään päin näköä... Päinvastoin. Ilmassahan väreilee lempeä ja romantiikkaa.

Taidetta, hah
Tänään on saturdei. Päivistä parhain. Joskin näin vapaalla ollessa lauantai ei erityisesti nosta päätään. Päivä päivien joukossa. Juurikin tuossa puhuttiin, että missä voisi piipahtaa. Raaseporihan on siitä kiva, että tässä on lähellä monta kivaa kohdetta, missä leikkiä turistia. Tämä mökkeilyn pysähtyneisyys saa kivasti vastakohtaa, kun hiukkasen näyttää nenua ihmisten ilmoilla. Käviskö Pohjassa tai Mustion linnassa. Sitä pitää vielä miettiä.

Pakoon suojaan
Tuossa vieressä pöydällä pikkuinen hämis uhkailee. On nuppineulan pään kokoinen, mutta isot leuat ovat pystyssä kohti minua ja niitä mahtailevasti aukoo. Mitä se oikein yrittää? Meinaaks se pistää mut kilon paloiks ja nauttia aamiaiseksi. Munhan ei tartteisi, kun kerran puhaltaa, niin kaveri olisi nurin ja taittaisi niskansa. En tee sitä, annan hänelle olemassa olon ja kehoitan siirtymään oikeaan kokoluokkaan valinnoissa. Höpsöjä nuo hämikset. Tai mistä mää tiedän, voihan se olla joku vaarallisen myrkyllinen laji, joka on eksynyt tänne kolumbian banaanilaatikossa. Yksi piskuinen pisto ja meitsi olisi kanttuvei. Silleen ei pidä käydä arvostelmaan muita.

Tukka tuulessa hulmuten
Mitähän tänään syötäisi? Tekisi mieli jotakin kesäistä ja raikasta. Eilen vedettiin makarooniloudaa. Se oli hyvää. Möksällä on niin jännä, että täällä unohtaa syödä päivällä. Sitä nauttii sen aamiaisen (myöhäinen semmoinen ) ja sit saattaa mennä koko päivä kahvilla ja ehkä kenties joku pikku nisu. Syöminen tahtoo vähän venähtää ja sit yhtäkkiä on kiljuva nälkä. Olisi ihanaa keittää kesäkeitto, mutta en pidä siitä. Voisiko se olla vain joku kasviskeitto. Kesäinen kasviskeitto ei siis kesäkeitto.










3.7.2015

Päivien huuhtomaa

Hei ja Hoi! Iltapäivälehden etusivulla on iso otsikko: " Nyt iski Afrikan superhelle!" Meillä täällä ei olla ahrikassa vaan suomalaisessa kesämaisemassa ja tuulee taas niin ettei meinaa terdellä pystyssä pysyä. Arska kyllä möllöttää taivaan täydeltä, mut tuuli hoitelee lämpötilan sopivaksi. Siis täydelliseksi! Ei oo kylymä, eikä oo kuuma. Huh, juuri äsken iski niin hirvee tuulenpuuska, että tavarat ottivat kyytiä tästä terassilta. Onneks mää pysyin perseelläni....

Selkä pahalainen temppuilee, mutta en anna sille valtaa. Olen ihan pikkuhiljaa aloitellut vesijuoksua. Vedet alkaa olla niin lämpöiset ja se on paras liikuntamuoto meikäläiselle. Se on niin ihanaa, kun on mahdollisuus siihen ihan omassa rauhassaan ja aina saatavilla. Ei oo plöör dö polaa mummelit edessä, eikä takana.  Vahvistan varoen ja joka päivä pikkasen enemmän. Ehkä se jossain vaiheessa tuottaa tulosta ja kivutonta elämää.

Nythän on niin, että tämä lämpötila tekee sen, että alkaa miettiä saunan tarpeellisuutta. Kuumalla on aika ällöö kylpeä. Toisaalta tekee mieli saunan relaksanttia, mut ei jaksa sitä kuumuutta.  Tätä täytyy tässä pohtia ja ongelman laajuus on mittava. Täytyy tarkkaan harkita.

Käytiin Turistina Fiskarsissa. Siellä on aina kiva käydä. Meneillään oleva WE LOVE WOOD(s!) - ONOMA:n näyttely oli huikea kokemus! Lämmöllä suosittelen kesälomakohteeksi. Kuvia ja juttua Lemon Decon puolella. Käy kurkkaamassa.

2.7.2015

Aistien valtakunta

No on tää kans. Eilisen viileä aamupäivä kääntyi illaksi hellelukemien hehkuun. Ei oikein tiedä pukeeko toppaa vai toppii. Vaihtelu on hyvästä, ei käy elo yksitoikkoiseksi. Kaunis aamu. Valo siivilöityy vihreän metsän läpi ja kaik on kuin kullattu. Tuota valon leikkiä ei kyllä koskaan kyllästy möllämään. Muut nukkuu vielä. Mie nautin aamuhetkestä ja lintujen laulelosta. Näin on hyvä. Kolme kova ämmää. Mä, mokka ja mac.

Vastarannalla kolisee joku rakentaja. Olisiko peräti kauhakuormaaja. Ärsyttävän repivä ääni. Pilaa mun aamuhetken. Mitä ne siellä koluaa. Mie soitan poliisipäällikölle, saavat syytteen kotimökkirauhan rikkomisesta. Sietäisivät saada sakkoja tai ainakin voisi pidättää tuommoiset huligaanit. Hetkinen, onkos nyt jo heinäkuu? Sehän on yleinen lomakuukausi ja silloin työlle ei ole siunausta. Siihen voin vedota. Voitan oikeudessa.

Mikäs päivä nyt on ja onks oikeesti  kuukausi jo vaihtunut? Näin saa huomata, että päivät alkavat menettää merkitystään. Eilen nukuin kahdetkin päikkärit. Oli aika laiska olo. Yhtäkkiä raadion aikataulutus ilmoitta kellon olevan viisi iltapäivällä. Vastahan oli aamu, mihin se päivä katosi? Noin niin kuin ei mihinkään. Aika vain menee ja minä olen pysähtynyt. On se hassua. Ja ihan hirmu jännä.

Tämä pysähtyneisyys vaikuttaa niin, että ihmiseltä poistuu stressi. Tai joku. Ei ole sitä suoriutumisen minkäänlaista pakkoa. Sitä kun on siunattu hötkyilyllä ja kyvyllä ressata asioita. Se on vain tapa ja tyyli, eikä siitä irti pääse vaikka voissa paistaisi. Toki, sen kanssa on pakko tulla toimeen, mut välillä voisi huokaista ja ottaa iisimmin. Ikä on siinä suhteessa armollinen, että se opettaa ja kaikki ei ole enää niin mustavalkoista. Kaikkea ei tartte enää suorittaa. Mut kyllä tällainen joutava joutilaisuus on hyvästä. Nyt alkaa olla jos sellainen olo, että voisi vaik vähän suorittaa. Tai ressata. Ei helevata, en ressaa. Vähän jos vaik siivoaisi tai jotain...

Tässä terden ympärillä pörrää mehiläisiä kuin hävittäjiä konsanaan. Sellainen saundi. En mä niitä nää, mut kuulen. Miksikä tuota ääntä voisi kutsua? Ei se nyt oo suhinakaan, onks se pörräys. Jos sulta kysytään, että miten mehiläinen sanoo, niin mitä vastaat? Se pörisee. Okei, olkoon niin. Mut mitä helevettiä?! Nyt vastarannalla otettiin moottorisaha käyttöön. Loma-aamuna kello 8.00!! Nyt lähtee teleksi ihmisoikeusvaliokunnalle. Tämähän on jo terrorismiä.  Mitä ne oikein ajattelee, eivät mitään. Hulluja nuo ihmiset. Menkää pois. Kohta soudan vastarannalle ja nakkaan pötkön dainamaittia. Oppivat olemaan.

Loppukaneetti. Allekirjoittaneen aistit ovat yliherkistyneet. Näin siinä käy, kun ylimääräiset ärsykkeet eliminoidaan elämästä. Kuulo, näkö, tunto ja maku on elossa ja voimissaan.




1.7.2015

Valo. Mikä ihana valo.

Helleaalto tuli ja meni. Nyt puhaltaa vilpoinen tuuli ja ei todellakaan ole kuuma. Josko mä nyt oikein muistan, niin viimeiset pari kesää olen valittanut, kun on niin kuuma. Nyt ei ole tarvinnut. Oikeastaan tällainen ilmastohan on oikein hyvä. Mää kun en ole niin sen hottiksen perään.

Mökillä siis ollaan. Tässä nökötetään koneilla molemmat. Ukkokulta tuossa vastapäätä. Tekee töitä ja täyttää sudokuja. Mie postaan ja haistelen tuulta. Eilen meillä oli pienet juhlat porukalla. Oli kivaa. Syötiin hyvin ja silleen. Laitoin lohta grillissä. Vedin fileet sellaisille folioalustoille paistumaan. Helppoa ja hyvää.  Siellä niin tulivat ihan itseksein, suolaa, pippuri ja lemonii pintaan.


Vähän alkuun
Sijoitin eilen uuteen patjaan. Nukun nykyään parisängyssä ja sen patjat oli mitä oli. Niska/selkävammaisena tämä on tärkeä asia. Nyt on hyvä ja oli vielä ale. Patjat ovat aika arvokkaita, mutta näissä ei voi mitata rahallista arvoa. Jos on huono patja, siitä kärsii koko maailma. Hyvällä patjalla elämä hymyilee, eikä tule kipuja ainakaan huonosta. Pienestä tulee hyvä fiilis. Niin tulee.

Kaupunkilointi oli erittäin antoisa. Vakuutusyhtiö järjesti tapaamisen erityisasiantuntijan kanssa. Sellasta niin, et mitä mun kanssa oikein pitäis tehdä. Parisin tuntia istuttiin ja sain todella paljon kullanarvoista tietoa. Ja mikä parasta, on aina upiaa, kun tapaa ammatti-ihmisiä, jotka tekevät työtään sydämellä ja oikeasti välittävät. Ihan kuulkaa alkaa olla valoa tunnelin päässä.  Tämä näennäinen joutilaisuus on jäsentänyt alitajuntaani ja nyt alkaa kirkastua. Taivahan tosi on, että näin ei mun tulevaisuus voi enää jatkua. Ja se on kaiketi se tärkein, mikä mun itseni pitäisi ymmärtää ja sisäistää. Se on sit taas toinen juttu, mitä kaikkea se tarkoitta ja tuo tullessaan. Varmasti ollaan monien mahdollisuuksien äärellä ja se tuntuu mielenkiintoiselle. Tästä on hyvä aloittaa.

Grillilohi
Mun on myös ihan pakko mainita, että hoitelin asioita autoillen ja uskokaa tai älkää, niin vein auton Elielin parkkihalliin. Sinne niin ihan ytimeen. Pikkasen massua aamulla kipristeli, mutta mä tein sen ja vieläpä erittäin sujuvasti. Sitä ihan on käynyt miettimään, et mitä sitä pelkäsi tuossa autoilussakin? Okei, nyt mennään ulos sieltä mukavuusalueelta  ja siinäpä se juttu onkin. On ottanut ensimmäisen askeleen ja nyt voisin jopa väittää, että jokainen selvitetty ( pelottava ) autoilukokemus on itselle hurja voitto. Olen tullut pois mukavuudesta ja haluan haastaa itseä. Tässä saattaapi olla sellainen juttu, että näin mua valmistellaan tulevaan.  Elämä ei ole aina mukavuusalueella oleskelua. Saadaksesi jotain on rohkeasti heittäydyttävä. Lopussa kiitos seisoo. Olen ymmärtänyt.

Japanialainen asetelma
Loppuviikosta pitäisi suoriutua Kuopioon. Mää niin kovin haluaisin lähteä autolla, mutta se ilmastoinnin puute rasittaa. Matka on kuitenkin suht pitkä ja auto on hornan kattila. En sit tiää, noin vanhassa ei ole enää oikein mitään powerii ja ilmastointi on todella kuin lehmän henkäys. Mää voisin kyllä lähteä niin, että olen ratissa jo aamu kuudelta. Silloin kuumuus ei ole pahin ja saattaisin päästä hengissä perille. Yöllä ajelisin takas. Katsotaan, sanoi kampaaja.

Tämän päivän ohjelmassa on niinkin intresanttia tekemistä kuin liiketoimintasuunnitelmaa. Mikäs, nyt on hyvin aikaa ja se tähtää tulevaisuuteen. Vakuutusyhtiö vaatii kaikkea tämmöistä, ja se on sikälikin tärkeä, että sen pohjalta kaikki järjestyy. Huomatkaa sanavalinta. Järjestyy. Ei ehkä, jos ja kun.  Näillä mennään.

29.6.2015

Vasen yks kaks

Oltiin lauantaina marssimassa. Siellä missä kaikki muutkin 25.000 ihmistä. Edellisestä Pridesta onkin vierähtänyt vuosisata. Jos mää nyt oikein muistan, niin olin siinä ihan ensimmäisessä mikä suomes järjestettiin. Tosin, mun muisti saattaa tehdä tepposet. Silloinen kannanotto oli aika vaatimaton tähän päivään verrattuna. Kokoontuminen oli ruttopuistossa, enkä nyt ihan jaksa muistaa, oliko edes varsinaista kulkuetta. Oltiin vaan siellä puistossa, eikä meitä tuhansia ollut. Niin muuttuu ajat eskoseni.









Tunnelma oli hyvä. Aurinko paistoi ja ihmiset nauroi, olivat iloisia. Nuoria olivat vallan ja vappautuneita. Jokainen sai olla oma itsensä, se tuntui hyvälle. Mahtavaa oli katsoa, kuinka ihmiset olivat pukeutuneita ja laittautuneita. Toinen toistaan upeimpia, erikoisia. Toista oli meitsin nuoruudessa. Outona ja ihmeellisenä pidettiin, ei silloin kovin tohtinut. Mutsin lempilause olikin:  "Kyllä tuas koiranperse kummittelloo, tuo se on saatana niin outo." Mut hei, se oli silloin ja nyt on nyt. Hyvä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.








Olen marssinut nuoruudessani Berliinissä. Se oli huikea kokemus. Satoja tuhansia meikeläisiä läpi Berliinin. Siinä oli yhteisöllistä tunnetta ja hurjaa vapautumista. Sama tunne tavoitti minut nytkin. Olin tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Kävellessä espaa pitkin, tavallaan töllötettävänä - siinä ne menee seksuaalivähemmistöt. Se tuntui jotenkin erilaiselle kuin aikaisemmin. Aivan kuin tällä kertaa siinä ei olisi enää ollut mitään poikkeavaa. Tunsin ylpeyttä, tämä on hyväksyttyä, enkä kävisi erittelemään mikä on  normaalia ja mikä ei. On vain ihmisiä - erilaisia.









Kulkueen edettyä, ymmärsin kuinka paljon meitä on. Mieletön letka läpi Helsingin. Aivan varmasti ilmassa leijui paljon rakkautta, hyväksyntää, välittämistä ja olemisen iloa. Täytyy tunnustaa, että hetkittäin nielin esiin pyrkiviä kyyneliä, oli jotenkin herkkä fiilis. Vanha homo alkaa höperöitymään, minustahan saattaa tulla vielä aktivisti. Ensi vuonna uudelleen, silloin täytyy panostaa ja laittaa sateenkaarta ylle ja ripsiin maskaraa. Hei, joukolla mukaan, homot valloittaa maailmaa! Meitä on kaikkialla, joka nurkassa, joka paikassa.

27.6.2015

Kevyt ja irrallinen

Eilen kaupunkipäivää parhaimmillaan. Piipahdin duunis katsomassa, että paikka on pystyssä ja siellähän se nökötti. Hassu tunne, aivan kuin olisin ollut jo vuosisadan poissa. Eikähän siitä nyt niin montaa viikkoa ole, kun sorvin ääressä ähellettiin. Niin se aika rientää ja minä yritän pysyä perässä. Niin missä? Ajan vai minkä perässä. Edellä vai perässä, sekin on hyvä kysymys. Entäs jos menen edellä ja kaikki muu tulee perässä. Kuka sitäkään tietää...


Harvemmin tulee oltua citissä silleen joutavana päiväaikaan. Sitä menee duuniin ja tulee pois. Välttämätön paha kävellä läpi espan naama mutturallaan. Tiukka ilme huuleen käy vastatuuleen. Nyt askel oli rento ja ihasteleva. Paljon ihmisiä, kesäistä kansaa. Espalla soitti joku pataljoona, sellainen torvisoittokunta. Kiva saundi silleen. Aurinko paistoi ja tuuli riepotteli vehnänvaaleaa kuontaloani. Olin jotenkin irrallinen, kevytkin.



Ukkokullan kans rehvit kahvilassa ja siellä kohtasin hauskan pöytävalaisimen ja join pullollisen hyvää ekoloogista sitruunalimunaadia. Minulla oli jalassa kesähousut ja niihin sointuva kevyt paituli, ei siis enää toppatakkia. Tarkeni hyvin. Piipahdin stockmannilla ostamassa kalaöljykapseleita. Niitä ilman ihminen ei voi tulla toimeen. Alesta tarttui mukaan tee-paita, sellainen beibibluun värinen. Se maksoi 5,90. Oli halpa, koska se oli alennuksessa.


Kävelimme manskua pitkin Kiasmaan. Emme ihan käsikädessä vaikka ilmassa leijuikin Pride-tunnelmaa. Kiasman lipputangoissa liehuivat sateenkaariliput. Hetken olin ylpeä, hetken tunsin seksuaalista vapautta. Halusin huutaa kaikelle kansalle Aim Gei! Miksiköhän? Tuommoiselle möykkäämiselle ole ollut tarvetta enää aikoihin. Silloin nuorempana sillä oli kiva hätkähdyttää, jos tahtoi.



Kävimme vihdoin katsomassa Robert Mapplethorpen näyttelyn. Se oli niin underground. Kyl mää tykkäsin ja sisäinen valokuvaajani oli innoissaan. Pitäisikö valjastaa Ukkokulta malliksi ja riisua vaatteettomaksi ja antaa kameran laulaa. Ottaisi taidekuvia. Eipä siinä ihan ole kyse siitä, hienosti oli valoa ja tunnelmaa vangittu. Sellaista niin, mitä on vaikea selittää, se pitää nähdä ja kokea. Eikä kaikista ole siihen vaikka kuinka housut pois heittäisi. Ei kuvaajaksi, eikä mallista malliksi.

26.6.2015

Killua ja lillua

Hei Hou! Täällä ollaan citissä. Yö oli levoton, niin kuin se on aina, kun tulee mökiltä. Ei ole ihmistä luotu asumaan kerrostalossa. Täällä ei ole happea ja meitsii jotenkin ahistaa tämä päällekkäisyys. Asioilla on puolensa, tottahan toki. Se jatkuva vesisade alkoi myös hiukka närästää ja toisaalta onkin ihan jees olla taas sivistyksessä.

Kertokaa se hänelle

Niin?
Mitäs tässä olisi mainittavaa? Möksällä elo Ukkokullan ja Pikku Koiran kanssa oli varsin leppoisaa. Päivät killuivat ( vai pitäiskö sanoa lilluivat - vettä ) ohitse kuin ajan kuultamat muistot. Siihenkin elämäntapaan voisi tottua, kunnes alkaisi hirttää ja kyllästyminen tappaisi, jos nyt ei ihan kuoliaaksi, niin ainakin osapuilleen niin. Harmiton oleskelu, hyvät unet, tekivät meille molemmille hyvää. Mun vammoille ja Ukkokullan työperäiselle, kiireen aiheuttamalle ressille.

Kiva kirppis Tammisaares

Senkin härkä
Tehtiin turistiretkiä Tammisaareen ja Raaseporin linnan raunioille. Ukkokulta on vanha opas ja näin hän saa minutkin näkemään kaikki jo nähdyt kohteet uusin silmin. Hyvin antoisaa ja intresanttia. Tammisaaressa muutama kiva sisustusputiikki ja aika mahtava kirppis. Mukaan lähti välttämätön opaskyltti keittiöön ja vanha peltinen rasia. Hah, jotakin on aina saatava. Kumma on tuo ihmismieli - kyltymätön. Olen postannut Lemon Decon puolelle tarkemmin, voit käydä kurkkaamassa siellä  (enemmän myös kuvia.) Raaseporin linna vielä odottaa, mut tulossa on, jahka kerkeen.

"Istuntosali" 
Pyykkikone laulaa ja linkoaa, laskut ja asiat kaipaavat hoitoa ja huolenpitoa. Asiat etenevätkin nopsaa vauhtia, olin yllättynyt. Vakuutusyhtiöltä tuli päätös, että minulla on oikeus työeläkejärjestelmän mukaiseen ammatilliseen kuntoutukseen. Jep, jep. Tämäpä kaipaakin jo perusteellisempaa selvitystä. Kauhian on epäselvää ja minä en tunnetusti kestä epäselviä asioita. Olin yhteydessä vakuutusyhtiöön ja siellä olikin hyvin ystävällinen virkailija. Ingen panik, selevitellään. Hättäilemällä ei tule kuin heikkopäisiä lapsia. Epäselvyyttä asioissa hoitaa nyt vallan siihen erikoistuneet henkilöt. Oliko peräti erikoisasiantuntija, kuulostaa hienolle, liian hyvälle ollakseen totta.

Tuikitarpeellinen

Uskomuksein
Olipa ihanaa käydä eilen oikeassa ravintolassa syömässä. Ja vielä kreikalaisessa sellaisessa. Olin kuullut kehuttavan herttoniemen Thalassa restoranttia. Kovin oli autenttinen ja ruokaa hyvää, eikä palvelussakaan ollut moittimisen sijaa. Juuri sellainen paikka, minne on helppo mennä ja varmasti tullaan menemään toistekin. Paikan alkupalalautanen oli runsas ja herkullinen. Kaikkea kivaa naposteltavaa. Suosittelen.

Reikas ollaan juu

Alkuinen pala
Kaupunki elämän ihanuuksia ovat ehdottomasti suihku, voi taivahan talikynttilät, kuinka ihanalle se tuntukaan. Se järvivedellä läträäminen on vähän sellaista toispuoleista. Sisätoiletti on kans kiva. Ei tartte koko ajan jännittää, että joku ökkömönkijäinen menee pyllyyn. Se on inhoittavaa ja pahimmillaan saattaa estää rentouttavan tarpeiden poistumisen kehostasi. Luonnon keskellä myös lievä vainoharhaisuus siitä, että joku önnijäinen kävelee jossakin päin ja puolta sun kehoasi. Tiiätkö, sellaista kuviteltua hivelyä joka puolella. Sitä ei ole citissä, ei täällä ole sillä tavoin hyönteiskansaa.