1.9.2018

Vaikene paskahousu

Sataa söpösti ja on aivan tyyni. Lämminkin on. Metsä on hiljainen, joku yksinäinen piipittäjä vienosti jossain laulelee. Välillä puista tipahtaa peltikattoon saderyöppy, se antaa ryhtiä tähän aamuun. Noin niin kuin rummuttaa tahtia. Ei oo lähtöö mihinkään. Hirvikärpänen vaelsi poskellani, otin kiinni ja kylmäverisesti murskasin sen hengiltä sormieni välissä. Silloin tällöin eksyvät jumalaisen kehoni syövereihin, en anna niiden oksettaa. Tapan. Ilmassa tuoksuu syksyinen kosteus, sellainen semisti home. Tattimetsä kutsuu, mutta ensin istun tässä tovin ja nautin kanssanne.




Ruokavalio on edennyt valintoja tehden. Sitähän se on, ei mitään muuta. Ei mitään ongelmaa, eikä mitään ylitsepääsemätöntä mielitekoa. Yllättävästi lähes kaikkee saa maidottomana ja viljattomana. Turvotus hellittää hetkittäin ja minä saan ymmärtää etten ole oikeasti niiiiiin lihava, vaan osa läskistä on turvotusta. En nyt vielä sanoisi, että kaikki ongelmat ovat ratkenneet. Yksi päivä oli jo sellainen, jonka olettaisin normaalin olevan. Mutta ei sitäkään sitten kestänyt. Se voi olla, että valio vie aikansa ennen kuin massu tottuu uuteen ja siihen ettei sitä viljaa ja maitoo tule. Jos yhtään saan helpotusta, niin oikealla tiellä ollaan, eikä paluuta takaisin ole. Se jää nähtäväksi.




Sain verottajalta iloista postia. Luettuani sen, pyörin onnellisena ympyrää olohuoneen lattialla. Tunsin suurta helpotusta vaikka materia ei saisi vaikuttaa siihen, oletko onnellinen vai onneton. Oikea onni koostuu jostain ihan muusta. Mut ei sille mitä voi, et muutama tonttunen pistää niin perkeleellisesti hymyilyttää. Nyt on talven Espanjan reissu turvattu. Kyllä, ihan törkeesti sijoitan sen katoavaan pääomaan ja nautin ( taas, jumangegga.) Nyt viikonloppuna onkin tarkoitus lyödä aikataulut kiinni ja varata lennot. Haaveissa olisi kuukauden valohoito joulukuussa, eiks oo ihan hirmu kiva. Nyt se lyhyt kesäloma kiittää, kun voi hyvällä omalla tunnolla viettää sen talvella. Kyl mie oon fiksu.




Perjantaina minulla kävi  asiakas, jolla on hyvin valovoimainen energia. Sellaisia ihmisiä on harvassa, joista paistaa jotain jännää ja heidän seurassaan on viihtyvä olla. Sain kuulla huikeita tarinoita, naurettiin pissat housuissa ja hän on vaan niin hauska. Pieni rouvahenkilö, takana huikea ura ja uskomaton elämäntarina. Olen tavannut hänet nyt kahdesti ja halasimme nähtyämme kuin vanhat ystävykset. Sinällään minulle outoa, koska en ole mikään halailijatyyppi. Lähtiessään hän otti minua hyvin lämpimästi käsistä kiinni ja sanoi: "Usko Make unelmiisi ja elä elämääsi!" Katsoi syvälle silmiin ja tunsin jotakin hyvin jännää ja lämmintä. Joillakin ihmisillä on vaan niin uskomaton karisma ja ne jää sinulla sieluun, tunteisiin tai mihin vaan. Tässä yksi syy, miksi rakastan tekemääni työtä tai voisiko sanoa ihmisiä sen. Kiitollinen olen. Hirmu.




Oho, nyt tulee vettä jo niin, että kastuu. Aamuinen sieniretkemme on uhattuna. Ei tässä sateessa mettään mennä. Sen verta olen sokerista. Toivottavasti sade lakkaa, että päästään lähtemään. Mieleni niin halajaa tattirisottoa ja paistettua fisua. Keittelin eilen rakkaudella itämaisen kanakeiton. Se on täynnä makua ja sopii syksyisiin iltoihin. Oli kyllä niin maukasta, että vei kielen perseeseen. Huhuu, nyt on oikein rankka kuuro, hiihaa. Vettä tulee kuin aisaa! Kiva istuu terdellä suojassa ja kuunnella sadetta. Taidan keittää vielä kupin teetä. Onpa hämärää, pitäisikö laittaa valot.




Mun tekisi mieli mennä mindfulnesskurssille. Oon tehnyt tutkimusta netissä. Siellä on kurssi poikineen, mutta törmäsin myös jonkun rohvesoorin kirjoitukseen siitä, että harjoittaakseen tätä tietoista läsnäoloa, et välttämättä tarvitse siihen mitään kursseja. Hyvinkin helpolla ohjeistuksilla pääset asian ytimeen. Toisaalta, tämä mökki on mun mindfulness. Tässähän mää istun terdellä kuin tatti ja tyhjennän mieltäni ja olen läsnä. Olen niin kuin hetkessä. Saunassa jooghaan, venyttelen ja annan rauhan tulla. Juutuub on täynnä harjoituksia ja ajattelinkin, että ihan piruuttani teen tänään sellaisen täs omas rauhas. Mitäkö haen tahi tavoitan? Yhtään en pistäisi vastaan, jos saisi palikoita stressin sietokykyyn ja siihen, ettei oo kiire ja se elämä on oikeesti tässä eikä tuonnempana. Olis niinko rauha ittensä ja ympäröivän maailman kanssa. Loppus se tietoisen minän sinkoilu ja ees taas poukkoilu. Just niin.




Viikolla törmäsin myös mielenkiintoiseen artikkeliin itsensä rankaisemisesta ja mollaamisesta. Hei, mollaatteks te itteenne tai peräti haukutte? Onko rankaiseva minä ankara? Mulla se on rasittavaa vuoropuhelua ja parhaimmillaan mollaminä polkee mut jalkoihinsa ja raippaa tulee niin, että veri roiskuu. Niin ku whai? Tässä nimenomaisessa artikkelissa opetettiin käytännön tasolla kohtamaan itsessä tää helvetin mollaaja. Sille pitää antaa nimi ja tukkia sen turpa. Juu, eilen tässä terdellä nauttiessa alkoi takaraivosta taas nousta tuttua älämölöä. Minäpä sanoin hyvin topakasti: " Saatanan paskahousu, nyt lähet menee ennen kuin kerkeet. Mulle et tuu vittuilee ja turpaas soittaa!" Ja kato, niin lähti paskahousu vetelissään ja minä olin jotenkin herra. Ja annoin itselle luvan nauttia ( hei taas, ihan törkeetä.)



Ei maar, nyt täytyy lopettaa nää lätinät ja katsoa säätiedoite. Onko tonne mettään oikeesti mitään asiaa näin aamutuimaan. Harmi, onko parempaa tapaa aloittaa uusi päivä kuin mennä metsään. Aamuisessa metikössä on oma taikansa. Sinne niin puita ja tatteja halailee. Siellä se on mielikin niin fulness ja sisäisen paskahousun hirtän petäjään. Oppii olemaan. Adios!

P:S Oltiin UK:n kans pari viikkoo sitten viikonloppu Hesas. Noin niin kuin turisteina. Otin muutaman kuvan. Oisko se sellainen Hesaturnee teille. Suosittelen pitämään hesaviikonlopun turistina. Hesa on nasta.

25.8.2018

Sarja murhaajia

Henkäyksen omainen tuuli puhaltaa mökkimaisemaa. On hyvä ja rauhallinen olla. Ei liian kylymä, eikä liian kuuma. Päivä heräilee, niin kuin sillä on tapana tehdä tähän aikaan. Ei ole kiire, eikä minkään pakotus. Äsken tosin sain verenpaineeni nousemaan, kun hullut naapurit tuli kalastelee meittin rantaan. Tohon noin ihan äärelleen. Pikku moottori rutkatti ja paskoo huastivat. Eikö näitä rantoja tässä riittäisi, että pitää tulla Rouvan aamurauhaa häiritsee. Ihan niin korpes, että meinasin sanoa, menkää muualle möykkäämään. Ei mitään häpyy. Mutta kilttinä ihmisenä en uskaltanut sanoa, nehän saattaisi olla vaikka sarjamurhaajia.

Tästä päästäänkin näppärästi uuteen aiheeseen, joka on Netflix. Olemme UK:n kanssa möllöttäneet sellaista sarjamurhaajapoliisisarjaa kuin Luther. Yleensä en moisista piittaa, mutta tämä pirulainen on koukuttanut minut otteeseensa pahemman kerran. Menee nääs ihon alle. Nään potenttiaalisia murhamiehiä ja naikkosia joka nurkalla. Yöt listin osallisia ja osattomia, laki on mun omissa käsissä. Surutta pistän hengiltä epäillyt ja tunteettomasti pystyn kiduttamaan niin eläviä kuin kuolleita. Ollaan viimeisessä tuotantokaudessa ja se saattaapi olla, että oman mielenterveyteni takia en pysty katsomaan Lutheria loppuun. Ah, vaikka hän onkin niin ihana mies. Kutkuttava jökäle, jonka käsiin antaisin henkeni eittämättä. Jos olet sarjamurhaajatyyppiä, eikä raakuus ole este, voin todella suositella syksyisten iltojen suruksi ja murheeksi Lutherin oikeudenmukaisuutta ja hiipivää karismaa.



Sen verta vielä jatkaakseni. Onko elävässä tahi kuolleessa elämässä oikeesti tuollaista sairasta ihmismieltä. Perustuvatko jaksot tapahtuneeseen, onko niissä totuuden siementä. Voiko olla. Voiko ihminen jumalauta olla niin raaka ja mielipuolisen hullu. En uskalla edes ajatella vaikka ajattelen ja pelkään, että vanhoilla päivilläni minustakin kuoriutuu sairas tappaja. Mut sepä siinä just on. Kun ei voi kuin ihailla, kuinka ovelan juonikkaasti pääsevät ihmisen mieleen ja itseään toteuttavat tunteettoman julmasti. Mutta lopulta hyvä voittaa pahan ja kas, minä saatan huomata, että olisinkin voinut olla pahan puolella. Ihan hervotonta settii. En katso enää mut suosittelen.



Ensi viikolla aloitan kokeilun. Kuten jotkut saattavat muistaa, niin olen jo kotvasen kärsinyt epämääräisistä massuoireista. Se heiheiheliko saatiin häädettyä ja hetken jo luulin elämän voittaneen. Paskan marjat ja muut vihannekset. Oireyhtymät vaivaa pahan kerran ja minä voin huonosti. Ei osaa päättää onko ummes vai raikaako ripuli. Turpoo niin, että kätilöitä hirvittää. Jatkuva väsy ja mitä vielä. Olen tullut siihen tulokseen ettei näin voi jatkua. Sen verta olen itselle velkaa, että ainakin kokeilen. Jätän pois viljat ja maidon. Tuossa viikolla oli yhden tuttavan kanssa mielenkiintoiset keskustelut asiasta. Sain paljon hyvää infoo ja omakohtaisia kokemuksia. Olenkin tehnyt hieman taustatutkimuksia ja mun täytyy sanoa, että olen jopa hieman innoissani. Uskon, että suolistossani on jonkun asteinen tulehdustila ja se täytyy saada rauhottuu. Kyllähän meistä jokainen tietää kuin ihmisen tulisi syödä, mutta sen käytäntöön saattelu onkin sitten eri juttu. Tämmöinen armoton pullasokerihiiri saattaa olla hetken sekaisin, mutta ei se anna, eikä ota. Tämä on tieteellinen kokeilu ja katsotaan mitä tapahtuu. Jos ei toimi, niin lopetan syömästä kokonaan tai sitten saan takas mun elämän. Ou jee, sitä kohti.



Nyt menee hermot! Hullut naapurit 2 veivaa eestaas meittin rantaa. Näillä on koira keulassa, joka räksyttää taukoamatta. Ääni tuplaantuu vesillä ja mun rauha on mennyttä. Perkele, kun ois hirvikivääri, niin pari kertaa pasauttaisin päin. Oppisivat olemaan. Pitäisikö soittaa Lutherille, se hoitaisi hiriköt helevetiin alle aika yksikön. Itselle ei tulisi mieleenkään koluta toisten rantoja ja häiritä aamurauhaa. Mulkoilen veneilijöitä merkitsevästi alta kulmain ja pyllistän päin. Gou houm!

Kyllä ilmassa on jo ihanasti syksyn tunne. Sehän on vuodenajoista parhain. Ne helvetin helteet on onneks ohitettu ja nyt syksy saa. Kävin viikolla aamuisin pikku lenkillä ja uinnilla. Vesi jo ihanan viileetä ja ilmassa energiaa. Mökillä saa patteri olla päällä ja illalla viritellä kynttilöitä ja ulkotulia. Lehdet puissa alkaa pikku hiljaa luovuttaa ja kaikkialla tuoksuu syksy. Se on ihanaa. Kaupunkiolot houkuttelee, ja on kiva jäädä välillä himaankin. Alkaa kesäkauden lopettelu. Mutta tänään voisi käydä sienimettäs. Kuivaa täällä on, ihme jos jotain löytyy. Saavuttuamme eilen tohon parkkikselle, josta on pikku matka alas mökille, saimme kimppuumme muutamia hirvikärpäsiä. Yleensä niitä on yksi tahi kaksi, nyt saimme nyppiä puolenkymmentä. Siinä vasta vastenmielinen ötökkä ja voiko olla, että niitä on nyt runsain mitoin mettät täynnä. Se saattaa olla, että takas tullaan hyvin äkkiä. Kaik muut siedän mut hirkkari on paha ja ällö. Oikee oksetus. No mut joo, se on Moro ny! Mie meen vielä makkoomaan hetkeks.


6.8.2018

Tuulen viemää

Jesjesjesjes! Ihana viileys kietoo mut syleilyynsä. Ihan piti ehtoolla villanuttu niskaan kaivaa. Kun mökillä tuulee, niin silloin yleensä tuulee. On vaan niin ihanaa hengittää raikasta järvihappee. Eilen ukkosti ja satoikin, mut ei mitään myrskyn luokkaa. Hyvä niin, sillä olin illan yksin mökillä ja Rouvan on pakko myöntää, että pelkään ukkosta mökillä. Vaikka mitä pelättävää siinä nyt on, se olisi just niin hieno lähtö, jos salaman iskemänä täältä pois pääsisi. Siinä olisi stailii.



Meillä oli vieraita viikonloppuna. Tai mitä vieraita ne ystävät ovat, tuttuja eikä suinkaan vieraita. Olipas mukavaa. Sellaista tavallisen rentoo. Saunottiin, uitiin, syötiin hyvin ja juopoteltiinkin. Kesän enari, valvottiin lähes kolmeen. Illan ohjelmassa oli musadiscko, jokainen vuorollaan sai soittaa omaa musaa juutuubesta. Se on kiva. Olin viritellyt ulkotulet, nähkääs, täällä on jo pilkkopimeää. Elokuun illat ovat parhaat, on ulkona istuttavan lämmin ja tumma yö. Nauttii hän ja muut. Tällaisista viikonlopuista saa energiaa vaikka valvookin. Se on sellaista sielun ravintoo.



Kun vieraat ja UK lähti citiin, Rva. otti parin tunnin päikkärit. Heräsin siihen, kun ukkonen jyrähti jossain lähellä ( kaukana.) Se sait aistit ylijännittymään ja piti nousta tarkistamaan tilanne, että joutuuko lähtemään maitojunalla himatsuuniin. Ei ollut pelkoo, hyppäsin vesihölökälle järveen ja nautin hiljaisuudesta. Kyllä toden totta, istuin tässä terdellä, lämmittelin saunan ja olin ihan hiljaa. Kuikka luisteli selkää eestaas ja huuteli somasti tai surkeesti. Mennen tullen se huuti, mietin vain, kun poikasia ei enää näkynyt, että olisiko ne joutunut surman suuhun. Eli siitä sain tarvittavan draaman illan viettooni ja olin niin yhtä kuikan kans.



Mökin ovi paukkuu ja teltta meinaa lähteä lentoon. On sellaista puuskatuulta parhaimmillaan. Olen siis mökillä vielä ja lähden kaupunkiin ihan rauhas. Tänään vielä veepee ja nautin viimeiset hetket. Täytynee myös mainita, että nukuin täydellisen ihanasti. Heräsin vasta vaille kymmenen, eikä ollut kuuma. Ihan sai täkkiin kääriytyä. Mökillä nukuttaa hyvin ja meillä on sellainen pieni ihana buduaari, minne on kiva paeta. Ei mua yksin pelota, jos en katso pimeitä ikkunoita. Se tunne, että vilkaset ikkunasta ulos ja näetkin siellä jonkun naaman tai jotain. Joku sarjamurhaaja kenties. Ei pidä tuijottaa akkunaa, niin mitään pelkoa ei ole. Turvallinen pikku pesä. Onks muuten aika ihana herätä uuteen päivään, kun ymmärtää nukkuneensa kymmenen tuntia tauotta putkeen. Häpi häpi.



Eilen tehtiin pikkuinen kesäretki vieraiden kanssa Billnäsiin. Siellä oli jotkut päivät. Ne isot , vanhat ja upeat ruukkirakennukset oli auki ja niihin pääsi tutustumaan. Olikin vallan mielenkiintoinen mesta. Niitähän on yritetty elvyttää ja kaikkea on suunniteltu, mut en nyt tarkalleen tiedä niiden kohtalosta. Enkä tiedä sitäkään, että oliko ne auki vain siksi, kun oli Billnäs päivät. Ruukin rakennusten sisätilat ovat kyllä näkemisen arvoinen paikka. Kesäretket ovat kivoi. Noin niin kuin turistina. Kuvat kohteesta.



Paikat täytyy laittaa kondikseen. Laittelin jo ehtoolla osan, nyt on vaan pikku tiski ja kevyt kenttäsiivous. Vesihölökkä odottaa, mutta ennen sitä lukasen pitkällään viikonlopun lehdet. Otan sen kiireettömän lähdön. Hyvä alku hyvälle viikolle. Vielä on kesää jäljellä. Sellasta viileempää.

2.8.2018

Huumaa kuumaa veri hottia

Guud iivning evribadi! Tää helvetin helle saa pään pehmeeks, eikä jaksa mitään. Ei edes päivittää. Näin iltaan pikkasen helpottaa, mökillä varsinkin. Kaupungissa on kuuma, yöt päivät. Täällä illan erottaa pienellä viileydellä. Virkistyy ja saattaa ajatella, että nyt jaksaa edes jotain. On oikeesti helpompi hengittää järvimaisemassa kuin kaupunkien poltteessa. Se on suorastaan sietämätöntä, eikä sitä meinaa kestää. Rva. vielä toistaiseksi jaksaa, mut miten on vanhukset, lapset ja kotieläimet?

Together

On mökilläkin kuuma. Mut se on eri. Oot ulkona, varjossa. Pulahdat järveen ja sitten viilentävään kesäsuihkuun. Oot 24hoo simmareissa. Sitä ei voi kaupungissa tehdä. Herra parahtakoon, puolialasti. Just nyt arska laskee, järvilinnut konsertoi ja lämpötila laskee. Nyt on hyvä. Minulla ei ole vaatteita, eikä aatteita.

Cafe in Hanko

Pyrskis

Mulla on sota. Ampparit ovat sen julistaneet. En minä. Käyvät kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Niiden kans on oltava varvovainen, tulevat törkeesti päälle. Laiton kaksi "amppariloukkuu" tontille, mut ei ainakaan vielä olet baarit suosittuja. Tuntuu, että luonto on myös tästä helteestä hiukka sekaisin. Täällä heiluu sähköinen kärpäslätkä, se on mun puolustus. Mä tiedän, ettei niitä saisi tapaa. Mut entäs, jos ne tappaa minut? Yksin mökillä, sata ampiaisen pistoa eri puolilla kehoa. Oisko kiva. On pakko suojautua ja yrittää estää pahemmat vahingot. Sori kaikille.

Maisemissa

Eikö elämä ole kummallista? Se heittelee miten sattuu. Hetken menee haigh ja sitten taas on huolia ja murheita. Ymmärrän kyllä, että tasaisen elämän tavoittelu on kilvoittelua. Normaaliini elämään kuuluu ylämäet alamäkineen. On jo sen verran oppinut, että alamäetkään ei välttämättä ole aina huono asia. Onneks ikä tuo ymmärrystä. Minä pyrin ajattelemaan niin, että asiat ovat aina vain asioita ja niistä kaikista selvitään. Eiks niin?

Eikä kun tuulee

Olenko jo valittanut, että tää kuumuus on syvältä? No nyt valitan. Mulla on oikeus valittaa. Kaikki ne, jotka muistuttaa niistä pimeistä, kylmistä ja lumisista talvista, ovat varmaan jo nyt samaa mieltä, että liika on liikaa. Kuumuuttakin. On koko ajan hiki, iho on nihkeä ja kuuma. Ei oikein jaksa mitään. Yöllä ei saa nukuttua, kun on niin kuuma. Turvottaa ja päätä särkee. Ilma on niin kuuma, että pyörryttää, ja happi on paksuu ja tunkkaista. Odottaa vain viileetä. Onks tää enää kivaa, kuka
väittää?

Uimakopissa

Aurinko laski, luojan kiitos.  Kävin uimas ja vedin "ampparikestävät" vermeet ylle. Taistelen luontoa vastaan ja nautin tästä subtrooppisesta ilmastosta. Viikonlopuksi saan vieraita, se on kiva. Rva.  taikoo illallisen, jotkut teemaan sopivat drinkit täytyy luoda. Jos elämässä on varjoja, löytyy sieltä myös aina valoa ja juhlaa. Näin sen pitää olla, tasapainossa. Kestämystä teille rakkaat toverit, huominen on jo viileempi. On se. Pakko olla.

Ajatukseen 

P:S En ole jaksanut kuvailla. Olen antanut itseni ajatella. Muutama otos viime viikonlopulta, oltiin UK:n kans ulukomailla eli Hanko is pop!




11.7.2018

Takuuvarma Tallinna

Kotona ollaan! Niin ihanaa kuin reissuaminen onkin, niin on se oma koti aina oma koti. Pyykkikone laulaa taustalla ja kamat on purettu. Onneksi oli tänään vielä veepee, sillä täytyy myöntää, että hiukka on reissussa rähjääntynyt olo. Yhden pysähdyksen taktiikalla kokee paljon, mutta on se myös ryydyttävää. Oot just asettunut, niin pitääkin jo lähteä. Ja Rva:lla tuota tavaraa on ja kun purat esim. kaiken kosmetiikan, niin siinä sitä on taas pakkaamista. Mut en, en missään nimessä valita. Mukava reissu takana ja voin sanoa, että Viro on tullut tutuksi.

Kukkaistäti


Haapsalun kuvien kans on ongelmia, mutta Tallinna on jo redi. Eli mennäänkö sinne ja Haapsalu tulee sit, kun saan kuvat ulos. Tallinna ei pettänyt tälläkään kertaa. Siinä kaupungissa on vaan sellainen syke, joka koskettaa mua. Eikä suotta, taas kivoi aistinautintoja ja muuta mukavaa.

Turistihulinaa Tallinnassa

Ettei mennyt väärään kurkkuun


Menomatkalla pysähdyttiin yhteen ostoshelvettiin Ülemisteen. Siinä niin ihan Tallinnan kuppeessa. Iso kun mikä ja vielä kerran, alet on kunnolliset ja mukaan lähti useampi t-paita, kengät ja paitaa. Näin se pitää mennä, kunnon tavaraa ja halavalla. Sanoinkin UK:lle, että melkein kannattaisi tehdä kaks ostosreissua vuodessa Tallinnaan, joulun ja jussin jälkeen. Ostaa kaikki ja sit saisi olla rauhassa. Ei me jaksettu kiertää kuin pieni osa ostosmoolia, sit iski jo väsy. Mut tyytyväisenä pussien kans lähdettiin ja vähäks hyvä, kun on auto alla, niin ei tartte roudailla.

Tupakkimies


Tällä kertaa yövyttiin Swissotellissa. On laatua neljän tähden verran ja kyllä sen tietysti huomaa. Rva. on kuin kotonaan. Mutta ihan piti ihmetellä, kuinka ilmastointilaite piti yllättävänkin kovaa meteliä, ollakseen noin tasokas residenssi. Nautittiin matkan jälkeen Span antimista ja täytyy myöntää, että mikään ei ole sen parempi ajomatkojen jälkeen kuin pikku kylpylöinti. Rva. sai vaan paskahalvauksen, kävin nimittäin puntarilla ja ilokseni sain huomata, että kiloja on tullut vaatimattomat kymmenen lisää!! Mitä mää nyt tähän sit sanoisin. En mitään, vituttaa kuin possua. Niin possua! Nyt en syö kuukauteen mitään.

Marimekko ja mä

Intensiteetti


Nautimme illallisen Dominic ravintolassa, siinä vanhan kaupungin alkuhuudeilla. Tasokas gyrmee ja runsaasta viinikellaristaan tunnettu restorantti ei tuottanut pettymystä. Voin hyvin lämpimästi suositella. Allekirjoittanut nautti kaikkea hieman varovasti, sillä toi massu oikutteli taas ikävästi. Lihoo vaikka rajoittaa ruokailuu, eiks oo outoo. Dinnerin jälkeen käytiin kävelee vanhassa kaupungissa ja ilta oli suloinen.

Huipulla oltiin


Yöllä heräsin siihen, että oli kuuma ja oli pakko laittaa ilmastointilaite huutamaan. Tulpat korviin ja unta palloon. Aamiainen hotellissa oli tietysti täydellinen, mutta kovin ei uskaltanut syödä ettei tule ylös. Luovutettiin huone ja laivan lähtöön vielä reilusti aikaa. Vanha kaupunki ja citi on niin nähty, joten kävimme Telliskiven taitelija kaupunginosassa. Siinä vasta inspiroiva kohde ja vaikka mitä jännää. Jos Tallinnan menette, kannattaa ehdottomasti tutustua.

Telliskiven taiteilija

Telliskiven taidetta


Vielä jäi aikaa, joten piipahdimme Kadriorgin puistossa. Siellä niin, missä presidenttitäti asustaa palatsissaan. Puisto on iso, täydellisen kaunis ja hyvin hoidettu. Oli kiva hetki istahtaa nauttimaan luonnon ympäröinnistä kaupungin älämölön jälkeen. Sieltä suunnattiin vielä Piritan kaupunginosaan ja nautittiin siellä kohviikit ja jädet.

Kadriorgin puisto


Laiva lähti 18.30 ja hyvissä ajoin satamaan. Olisin tällää kertaa ostanut hiukka hapanta, mutta Eckerölinein terminaalissa tai siis siellä mistä mennään laivaan ei ollutkaan superalkoa, eikä siis mitään ostos mahdollisuutta. Pieni pettymys, sillä Tallinkin alueella on. Koska aikaa oli, kurvattiin vielä huudeille ostoksille, mutta päästyäni sisään sain huomata, että kassoilla oli kilometrin mittaiset jonot. Nou wei. Niin kova tarve ei ole, että Rva. alkkohoolin perään jonottaisi. Takas laivaan siis.

Hääkuvaukset puistossa


Me otamme yleensä matkoille hytin. Ei tartte ryysäillä ja saa hetken levähtää. Tällä kertaa käytiin syömässä laivan buhvetti, joka oli ihan syötävä. Otettiin pikku tubluurit ja kas, ihana Helsingin silhuetti paistoi taivaanrannasta. Oltiin kotona.

8.7.2018

Saarenmaan valssi

Myöhäinen iltapäivä. Aurinko helottaa residenssimme terdelle ja taustalla kirkonkellot kumajaa. Ollaan Haapsalussa ja tämähän on hurmaava pikku kaupunki. Jotta emme mene asioiden edelle, palataan ajassa taakse päin ja mennään Saarenmaalle. Hopsista.

Hotellin asetelma

Heijastus lähellä

Pintaa


Oleskelu Pärnussa jäi suht lyhyeksi koska lauttamatka Saarenmaalle oli ajoitettu aamutuimaan. Ihan vaan siksi, että viimeisin kokemus järkyttävistä ruuhkista oli jäänyt mieleen ja sellaista ei Rva:n hermot nykyään enää kestä. Oltiin buukattu liput lautalle klo: 11.25 ja ei mitään ongelmii, mennen eikä tullen. Oliko kyseessä aikainen ajankohta vai yleinen ruuhkattomus. Mut enihau, liput kandee varata netistä ennakkoon.

Seppä hommissaan

Keskusta kaaos

Rva pitkäsääri


Saarenmaan piäkaupunki Kuresaare oli pahasti remontissa. Koko keskusta oli tietöillä ja näin autolla ajo ei ollut sinne sallittua. Hiukkasen piti pyöritellä, ennen kuin majapaikamme vallan design hotelli Johan Design Spa löytyi. Mut nou hätä, se olikin lähes keskustassa, pienellä sivukadulla, mukavasti kaiken lähellä mut rauhas. Itse hotelli oli ihan jees, mutta äänieristeet olemattomat. Spa pieni, mutta pikkukylpylöintiin riittävä. Ei liikaa tungosta, eikä ahistava.

Istutaaks hetki

Veski tuulimylly ravintola

Veski rafla


Hotellin huono puoli oli myös se, että sisään pääsi vasta kello kuustoista. Matkasta väsynyt mieli olisi halunnut hiukka lepoa ja relaa. Suuntasimme siis keskustaan ja kiertelimme päämäärättömänä huudeilla ja nautimme terassien tarjonnasta. Jotenkin Kuressaare oli väsynyt ja väkinäinen. Ikuisena esteetikkona kiinnitin huomioo yleiseen estetiikkaan. Kaikki vähän sinne päin. Sääli, koska kaupunki itsessään on kiva. Päästiin takas hotellille, joka onneks oli lähellä ja Rva. tahtoi massagen. Toki, seuraavalle päivälle oli hoidot jo varattuna, mutta ajomatkat ilmastointineen ja erilaiset vuoteet oli saaneet aikaan kiristävää kolotusta, joka kaipaisi helpotusta. Hieronta saman tien onnistui ja se teki väsyneellä matkaajalle gutaa. Sen jälkeen höyryt, saunat ja altaat sai Rva:n kukoistamaan uudelleen. Lähes kukkimaan.

Katutaidetta Kuresaare

Naakat kaupungin yllä

Ovi ja ikkuna


Koska kello oli sen verta, niin täydellisen gyrmeepaikan metsästys sai jäädä keskustan kuppiloihin. Se oli iso virhe. La Perla näytti ihan jees, mutta Rva:n tarkka silmä ja estetiikan taju havaitsi huomattavia puutteita. Voi että, miks ihmeessä ei nähdä sen verta vaivaa, että kukkaset terdellä olisi elossa ja paikan edes yleinen siisteystaso olisi vähintäänkin keskeistä Marttatasoa. Mut ei, karmeeta kattoo, eikä ruokakaan ollut kovin kaksinen. Siinä sitä ihmettelemään, että missä on Saarenmaa perinneruokaa parhaimmillaan. Onko sitä?

Kirkon ikkuna

Kirkon iso ikkuna

Fallos


Illallisen jälkeen toisella terdellä vielä pikku pirtelöt ja sit koisii. Väsy painoi kovin. Lomamatkan perinteiset eli Rva. herää keskellä yötä järkyttävään huonovointisuuteen ja tuttua juttua eli yrjöhuttua. Ei siinä muu auttanut, kun heittää laattaa ja kirota kaikki. En mää usko, että kyseessä olisi ruokamyrkytys, ei se jumalauta voi joka reisulla olla. Nää on näitä massujuttuja. Ähnöttää ummessa niin ettei muruakaan enää mahtuisi, mut syötävä on. Virhe oli tietysti vetää pihvi ehtoolla ja siihen lasi roseeta. Ei kato kestä enää. Saatuani tyhjennyksen yläkautta, nukahdin kuitenkin viimein ja aamu koitti elävien kirjoissa. Pikkasen piti nikotella, mutta aamiaisen kaurapuuro meni alas ja kello kymmenen olikin jo hotstonemassage. Niillä käyntiin ja tien päälle.

Rappuset

Sääre

Sääre 2


Tällä kertaa kohteena Kihelkonna. Pikkanen kaunis kyläpahanen, missä vierailimme 1200-luvulta olevassa kirkossa. Herran haltuun, aina yksi kirkko pitää reissulla nähdä ja kokea. Vanha oli ja kivat ikkunat. Siitä jatkettiin eteläisempään kärkeen ja vierailimme Sääressä, siis ei sääressä vaan kylässä nimeltä Sääre, jossa oli majakka ja kova tuuli. Ihan katsomisen arvoinen paikka ja siellä nautimme lohta ja plättyä paikallisen tapaan. Kiva päivä. Ai niin, kotimatkalla pysähdyimme vielä Ohessaaressa, missä jotkut hullut ihmiset ovat kasanneet kiviä hienoiksi kasoiksi.

Kivikasa


Kuten voitte kuvitella, niin menoa ja meininkiä on riittänyt. Oksupoksusta varovaisena piti tarkkaan miettiä mitä vedetään illalliseksi. Edellisen illan pettymys sai kuitenkin tutkimaan tarjontaa paremmin. Kohteeksi valikoitui Restorantti Veski. Ei siis toiletti vaan tuulimylly. Hitsin kiva paikka, perinneruokaa, mitä Rva näykki, kun ei oikein uskaltanut kunnolla syödä. Harmitti. Tässä paikassa oli jo otetta ja erityismaininta hyvästä palvelusta. Nähkääs ja katsokaa, täällä päin se ei ole aina ihan itsestään selvyys. Sen verta on joutunut kohtaamaan nyrppynokkaa. Tai en mää tiää, onko se sitä. Mielestäni Virolaiset on jotenkin ujoja ja saattavat antaa sen vaikutelman, ettei vähääkään kiinnosta. Mä niin pystyn samaistumaan, ujona ja pidättäytyvänä ihmisenä itsekin.

Rappioromantiikkaa

Kihelkonna maja


Saarenmaa, niin kuin koko Viro, on sellainen tasainen lätty. Luonto on rehvas ja kaunis, mutta pikkasen tylsä ajettava. Mielenkiintoa herättää lukuisat hyljätyt tilat, rakennukset, kolhoosit ja sovhoosit. Niin kuin jo aiemmin niitä ihmettelin, niin suruksi pistää. Ei voi mitään. Tiet ovat pääasiallisesti hyvässä kunnossa, liikennöinti turvallista, eikä mitään ruuhkia missään. Joutuisaa ja harmitonta matkan tekoa. Ollaan lähes matkan päässä ja jos nyt tekisin suunnitelmia, niin karsisin kohteita ja nauttisin esim. Tarton ja Pärnun hurmaavasta tarjonnasta. Eikä tämä Haapsalukaan huono kohde ole. Mut siitä sit seuraavassa postauksessa enemmän. Nyt suihkuun ja voi ei, syömään taas.