6.8.2018

Tuulen viemää

Jesjesjesjes! Ihana viileys kietoo mut syleilyynsä. Ihan piti ehtoolla villanuttu niskaan kaivaa. Kun mökillä tuulee, niin silloin yleensä tuulee. On vaan niin ihanaa hengittää raikasta järvihappee. Eilen ukkosti ja satoikin, mut ei mitään myrskyn luokkaa. Hyvä niin, sillä olin illan yksin mökillä ja Rouvan on pakko myöntää, että pelkään ukkosta mökillä. Vaikka mitä pelättävää siinä nyt on, se olisi just niin hieno lähtö, jos salaman iskemänä täältä pois pääsisi. Siinä olisi stailii.



Meillä oli vieraita viikonloppuna. Tai mitä vieraita ne ystävät ovat, tuttuja eikä suinkaan vieraita. Olipas mukavaa. Sellaista tavallisen rentoo. Saunottiin, uitiin, syötiin hyvin ja juopoteltiinkin. Kesän enari, valvottiin lähes kolmeen. Illan ohjelmassa oli musadiscko, jokainen vuorollaan sai soittaa omaa musaa juutuubesta. Se on kiva. Olin viritellyt ulkotulet, nähkääs, täällä on jo pilkkopimeää. Elokuun illat ovat parhaat, on ulkona istuttavan lämmin ja tumma yö. Nauttii hän ja muut. Tällaisista viikonlopuista saa energiaa vaikka valvookin. Se on sellaista sielun ravintoo.



Kun vieraat ja UK lähti citiin, Rva. otti parin tunnin päikkärit. Heräsin siihen, kun ukkonen jyrähti jossain lähellä ( kaukana.) Se sait aistit ylijännittymään ja piti nousta tarkistamaan tilanne, että joutuuko lähtemään maitojunalla himatsuuniin. Ei ollut pelkoo, hyppäsin vesihölökälle järveen ja nautin hiljaisuudesta. Kyllä toden totta, istuin tässä terdellä, lämmittelin saunan ja olin ihan hiljaa. Kuikka luisteli selkää eestaas ja huuteli somasti tai surkeesti. Mennen tullen se huuti, mietin vain, kun poikasia ei enää näkynyt, että olisiko ne joutunut surman suuhun. Eli siitä sain tarvittavan draaman illan viettooni ja olin niin yhtä kuikan kans.



Mökin ovi paukkuu ja teltta meinaa lähteä lentoon. On sellaista puuskatuulta parhaimmillaan. Olen siis mökillä vielä ja lähden kaupunkiin ihan rauhas. Tänään vielä veepee ja nautin viimeiset hetket. Täytynee myös mainita, että nukuin täydellisen ihanasti. Heräsin vasta vaille kymmenen, eikä ollut kuuma. Ihan sai täkkiin kääriytyä. Mökillä nukuttaa hyvin ja meillä on sellainen pieni ihana buduaari, minne on kiva paeta. Ei mua yksin pelota, jos en katso pimeitä ikkunoita. Se tunne, että vilkaset ikkunasta ulos ja näetkin siellä jonkun naaman tai jotain. Joku sarjamurhaaja kenties. Ei pidä tuijottaa akkunaa, niin mitään pelkoa ei ole. Turvallinen pikku pesä. Onks muuten aika ihana herätä uuteen päivään, kun ymmärtää nukkuneensa kymmenen tuntia tauotta putkeen. Häpi häpi.



Eilen tehtiin pikkuinen kesäretki vieraiden kanssa Billnäsiin. Siellä oli jotkut päivät. Ne isot , vanhat ja upeat ruukkirakennukset oli auki ja niihin pääsi tutustumaan. Olikin vallan mielenkiintoinen mesta. Niitähän on yritetty elvyttää ja kaikkea on suunniteltu, mut en nyt tarkalleen tiedä niiden kohtalosta. Enkä tiedä sitäkään, että oliko ne auki vain siksi, kun oli Billnäs päivät. Ruukin rakennusten sisätilat ovat kyllä näkemisen arvoinen paikka. Kesäretket ovat kivoi. Noin niin kuin turistina. Kuvat kohteesta.



Paikat täytyy laittaa kondikseen. Laittelin jo ehtoolla osan, nyt on vaan pikku tiski ja kevyt kenttäsiivous. Vesihölökkä odottaa, mutta ennen sitä lukasen pitkällään viikonlopun lehdet. Otan sen kiireettömän lähdön. Hyvä alku hyvälle viikolle. Vielä on kesää jäljellä. Sellasta viileempää.

2.8.2018

Huumaa kuumaa veri hottia

Guud iivning evribadi! Tää helvetin helle saa pään pehmeeks, eikä jaksa mitään. Ei edes päivittää. Näin iltaan pikkasen helpottaa, mökillä varsinkin. Kaupungissa on kuuma, yöt päivät. Täällä illan erottaa pienellä viileydellä. Virkistyy ja saattaa ajatella, että nyt jaksaa edes jotain. On oikeesti helpompi hengittää järvimaisemassa kuin kaupunkien poltteessa. Se on suorastaan sietämätöntä, eikä sitä meinaa kestää. Rva. vielä toistaiseksi jaksaa, mut miten on vanhukset, lapset ja kotieläimet?

Together

On mökilläkin kuuma. Mut se on eri. Oot ulkona, varjossa. Pulahdat järveen ja sitten viilentävään kesäsuihkuun. Oot 24hoo simmareissa. Sitä ei voi kaupungissa tehdä. Herra parahtakoon, puolialasti. Just nyt arska laskee, järvilinnut konsertoi ja lämpötila laskee. Nyt on hyvä. Minulla ei ole vaatteita, eikä aatteita.

Cafe in Hanko

Pyrskis

Mulla on sota. Ampparit ovat sen julistaneet. En minä. Käyvät kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Niiden kans on oltava varvovainen, tulevat törkeesti päälle. Laiton kaksi "amppariloukkuu" tontille, mut ei ainakaan vielä olet baarit suosittuja. Tuntuu, että luonto on myös tästä helteestä hiukka sekaisin. Täällä heiluu sähköinen kärpäslätkä, se on mun puolustus. Mä tiedän, ettei niitä saisi tapaa. Mut entäs, jos ne tappaa minut? Yksin mökillä, sata ampiaisen pistoa eri puolilla kehoa. Oisko kiva. On pakko suojautua ja yrittää estää pahemmat vahingot. Sori kaikille.

Maisemissa

Eikö elämä ole kummallista? Se heittelee miten sattuu. Hetken menee haigh ja sitten taas on huolia ja murheita. Ymmärrän kyllä, että tasaisen elämän tavoittelu on kilvoittelua. Normaaliini elämään kuuluu ylämäet alamäkineen. On jo sen verran oppinut, että alamäetkään ei välttämättä ole aina huono asia. Onneks ikä tuo ymmärrystä. Minä pyrin ajattelemaan niin, että asiat ovat aina vain asioita ja niistä kaikista selvitään. Eiks niin?

Eikä kun tuulee

Olenko jo valittanut, että tää kuumuus on syvältä? No nyt valitan. Mulla on oikeus valittaa. Kaikki ne, jotka muistuttaa niistä pimeistä, kylmistä ja lumisista talvista, ovat varmaan jo nyt samaa mieltä, että liika on liikaa. Kuumuuttakin. On koko ajan hiki, iho on nihkeä ja kuuma. Ei oikein jaksa mitään. Yöllä ei saa nukuttua, kun on niin kuuma. Turvottaa ja päätä särkee. Ilma on niin kuuma, että pyörryttää, ja happi on paksuu ja tunkkaista. Odottaa vain viileetä. Onks tää enää kivaa, kuka
väittää?

Uimakopissa

Aurinko laski, luojan kiitos.  Kävin uimas ja vedin "ampparikestävät" vermeet ylle. Taistelen luontoa vastaan ja nautin tästä subtrooppisesta ilmastosta. Viikonlopuksi saan vieraita, se on kiva. Rva.  taikoo illallisen, jotkut teemaan sopivat drinkit täytyy luoda. Jos elämässä on varjoja, löytyy sieltä myös aina valoa ja juhlaa. Näin sen pitää olla, tasapainossa. Kestämystä teille rakkaat toverit, huominen on jo viileempi. On se. Pakko olla.

Ajatukseen 

P:S En ole jaksanut kuvailla. Olen antanut itseni ajatella. Muutama otos viime viikonlopulta, oltiin UK:n kans ulukomailla eli Hanko is pop!




11.7.2018

Takuuvarma Tallinna

Kotona ollaan! Niin ihanaa kuin reissuaminen onkin, niin on se oma koti aina oma koti. Pyykkikone laulaa taustalla ja kamat on purettu. Onneksi oli tänään vielä veepee, sillä täytyy myöntää, että hiukka on reissussa rähjääntynyt olo. Yhden pysähdyksen taktiikalla kokee paljon, mutta on se myös ryydyttävää. Oot just asettunut, niin pitääkin jo lähteä. Ja Rva:lla tuota tavaraa on ja kun purat esim. kaiken kosmetiikan, niin siinä sitä on taas pakkaamista. Mut en, en missään nimessä valita. Mukava reissu takana ja voin sanoa, että Viro on tullut tutuksi.

Kukkaistäti


Haapsalun kuvien kans on ongelmia, mutta Tallinna on jo redi. Eli mennäänkö sinne ja Haapsalu tulee sit, kun saan kuvat ulos. Tallinna ei pettänyt tälläkään kertaa. Siinä kaupungissa on vaan sellainen syke, joka koskettaa mua. Eikä suotta, taas kivoi aistinautintoja ja muuta mukavaa.

Turistihulinaa Tallinnassa

Ettei mennyt väärään kurkkuun


Menomatkalla pysähdyttiin yhteen ostoshelvettiin Ülemisteen. Siinä niin ihan Tallinnan kuppeessa. Iso kun mikä ja vielä kerran, alet on kunnolliset ja mukaan lähti useampi t-paita, kengät ja paitaa. Näin se pitää mennä, kunnon tavaraa ja halavalla. Sanoinkin UK:lle, että melkein kannattaisi tehdä kaks ostosreissua vuodessa Tallinnaan, joulun ja jussin jälkeen. Ostaa kaikki ja sit saisi olla rauhassa. Ei me jaksettu kiertää kuin pieni osa ostosmoolia, sit iski jo väsy. Mut tyytyväisenä pussien kans lähdettiin ja vähäks hyvä, kun on auto alla, niin ei tartte roudailla.

Tupakkimies


Tällä kertaa yövyttiin Swissotellissa. On laatua neljän tähden verran ja kyllä sen tietysti huomaa. Rva. on kuin kotonaan. Mutta ihan piti ihmetellä, kuinka ilmastointilaite piti yllättävänkin kovaa meteliä, ollakseen noin tasokas residenssi. Nautittiin matkan jälkeen Span antimista ja täytyy myöntää, että mikään ei ole sen parempi ajomatkojen jälkeen kuin pikku kylpylöinti. Rva. sai vaan paskahalvauksen, kävin nimittäin puntarilla ja ilokseni sain huomata, että kiloja on tullut vaatimattomat kymmenen lisää!! Mitä mää nyt tähän sit sanoisin. En mitään, vituttaa kuin possua. Niin possua! Nyt en syö kuukauteen mitään.

Marimekko ja mä

Intensiteetti


Nautimme illallisen Dominic ravintolassa, siinä vanhan kaupungin alkuhuudeilla. Tasokas gyrmee ja runsaasta viinikellaristaan tunnettu restorantti ei tuottanut pettymystä. Voin hyvin lämpimästi suositella. Allekirjoittanut nautti kaikkea hieman varovasti, sillä toi massu oikutteli taas ikävästi. Lihoo vaikka rajoittaa ruokailuu, eiks oo outoo. Dinnerin jälkeen käytiin kävelee vanhassa kaupungissa ja ilta oli suloinen.

Huipulla oltiin


Yöllä heräsin siihen, että oli kuuma ja oli pakko laittaa ilmastointilaite huutamaan. Tulpat korviin ja unta palloon. Aamiainen hotellissa oli tietysti täydellinen, mutta kovin ei uskaltanut syödä ettei tule ylös. Luovutettiin huone ja laivan lähtöön vielä reilusti aikaa. Vanha kaupunki ja citi on niin nähty, joten kävimme Telliskiven taitelija kaupunginosassa. Siinä vasta inspiroiva kohde ja vaikka mitä jännää. Jos Tallinnan menette, kannattaa ehdottomasti tutustua.

Telliskiven taiteilija

Telliskiven taidetta


Vielä jäi aikaa, joten piipahdimme Kadriorgin puistossa. Siellä niin, missä presidenttitäti asustaa palatsissaan. Puisto on iso, täydellisen kaunis ja hyvin hoidettu. Oli kiva hetki istahtaa nauttimaan luonnon ympäröinnistä kaupungin älämölön jälkeen. Sieltä suunnattiin vielä Piritan kaupunginosaan ja nautittiin siellä kohviikit ja jädet.

Kadriorgin puisto


Laiva lähti 18.30 ja hyvissä ajoin satamaan. Olisin tällää kertaa ostanut hiukka hapanta, mutta Eckerölinein terminaalissa tai siis siellä mistä mennään laivaan ei ollutkaan superalkoa, eikä siis mitään ostos mahdollisuutta. Pieni pettymys, sillä Tallinkin alueella on. Koska aikaa oli, kurvattiin vielä huudeille ostoksille, mutta päästyäni sisään sain huomata, että kassoilla oli kilometrin mittaiset jonot. Nou wei. Niin kova tarve ei ole, että Rva. alkkohoolin perään jonottaisi. Takas laivaan siis.

Hääkuvaukset puistossa


Me otamme yleensä matkoille hytin. Ei tartte ryysäillä ja saa hetken levähtää. Tällä kertaa käytiin syömässä laivan buhvetti, joka oli ihan syötävä. Otettiin pikku tubluurit ja kas, ihana Helsingin silhuetti paistoi taivaanrannasta. Oltiin kotona.

8.7.2018

Saarenmaan valssi

Myöhäinen iltapäivä. Aurinko helottaa residenssimme terdelle ja taustalla kirkonkellot kumajaa. Ollaan Haapsalussa ja tämähän on hurmaava pikku kaupunki. Jotta emme mene asioiden edelle, palataan ajassa taakse päin ja mennään Saarenmaalle. Hopsista.

Hotellin asetelma

Heijastus lähellä

Pintaa


Oleskelu Pärnussa jäi suht lyhyeksi koska lauttamatka Saarenmaalle oli ajoitettu aamutuimaan. Ihan vaan siksi, että viimeisin kokemus järkyttävistä ruuhkista oli jäänyt mieleen ja sellaista ei Rva:n hermot nykyään enää kestä. Oltiin buukattu liput lautalle klo: 11.25 ja ei mitään ongelmii, mennen eikä tullen. Oliko kyseessä aikainen ajankohta vai yleinen ruuhkattomus. Mut enihau, liput kandee varata netistä ennakkoon.

Seppä hommissaan

Keskusta kaaos

Rva pitkäsääri


Saarenmaan piäkaupunki Kuresaare oli pahasti remontissa. Koko keskusta oli tietöillä ja näin autolla ajo ei ollut sinne sallittua. Hiukkasen piti pyöritellä, ennen kuin majapaikamme vallan design hotelli Johan Design Spa löytyi. Mut nou hätä, se olikin lähes keskustassa, pienellä sivukadulla, mukavasti kaiken lähellä mut rauhas. Itse hotelli oli ihan jees, mutta äänieristeet olemattomat. Spa pieni, mutta pikkukylpylöintiin riittävä. Ei liikaa tungosta, eikä ahistava.

Istutaaks hetki

Veski tuulimylly ravintola

Veski rafla


Hotellin huono puoli oli myös se, että sisään pääsi vasta kello kuustoista. Matkasta väsynyt mieli olisi halunnut hiukka lepoa ja relaa. Suuntasimme siis keskustaan ja kiertelimme päämäärättömänä huudeilla ja nautimme terassien tarjonnasta. Jotenkin Kuressaare oli väsynyt ja väkinäinen. Ikuisena esteetikkona kiinnitin huomioo yleiseen estetiikkaan. Kaikki vähän sinne päin. Sääli, koska kaupunki itsessään on kiva. Päästiin takas hotellille, joka onneks oli lähellä ja Rva. tahtoi massagen. Toki, seuraavalle päivälle oli hoidot jo varattuna, mutta ajomatkat ilmastointineen ja erilaiset vuoteet oli saaneet aikaan kiristävää kolotusta, joka kaipaisi helpotusta. Hieronta saman tien onnistui ja se teki väsyneellä matkaajalle gutaa. Sen jälkeen höyryt, saunat ja altaat sai Rva:n kukoistamaan uudelleen. Lähes kukkimaan.

Katutaidetta Kuresaare

Naakat kaupungin yllä

Ovi ja ikkuna


Koska kello oli sen verta, niin täydellisen gyrmeepaikan metsästys sai jäädä keskustan kuppiloihin. Se oli iso virhe. La Perla näytti ihan jees, mutta Rva:n tarkka silmä ja estetiikan taju havaitsi huomattavia puutteita. Voi että, miks ihmeessä ei nähdä sen verta vaivaa, että kukkaset terdellä olisi elossa ja paikan edes yleinen siisteystaso olisi vähintäänkin keskeistä Marttatasoa. Mut ei, karmeeta kattoo, eikä ruokakaan ollut kovin kaksinen. Siinä sitä ihmettelemään, että missä on Saarenmaa perinneruokaa parhaimmillaan. Onko sitä?

Kirkon ikkuna

Kirkon iso ikkuna

Fallos


Illallisen jälkeen toisella terdellä vielä pikku pirtelöt ja sit koisii. Väsy painoi kovin. Lomamatkan perinteiset eli Rva. herää keskellä yötä järkyttävään huonovointisuuteen ja tuttua juttua eli yrjöhuttua. Ei siinä muu auttanut, kun heittää laattaa ja kirota kaikki. En mää usko, että kyseessä olisi ruokamyrkytys, ei se jumalauta voi joka reisulla olla. Nää on näitä massujuttuja. Ähnöttää ummessa niin ettei muruakaan enää mahtuisi, mut syötävä on. Virhe oli tietysti vetää pihvi ehtoolla ja siihen lasi roseeta. Ei kato kestä enää. Saatuani tyhjennyksen yläkautta, nukahdin kuitenkin viimein ja aamu koitti elävien kirjoissa. Pikkasen piti nikotella, mutta aamiaisen kaurapuuro meni alas ja kello kymmenen olikin jo hotstonemassage. Niillä käyntiin ja tien päälle.

Rappuset

Sääre

Sääre 2


Tällä kertaa kohteena Kihelkonna. Pikkanen kaunis kyläpahanen, missä vierailimme 1200-luvulta olevassa kirkossa. Herran haltuun, aina yksi kirkko pitää reissulla nähdä ja kokea. Vanha oli ja kivat ikkunat. Siitä jatkettiin eteläisempään kärkeen ja vierailimme Sääressä, siis ei sääressä vaan kylässä nimeltä Sääre, jossa oli majakka ja kova tuuli. Ihan katsomisen arvoinen paikka ja siellä nautimme lohta ja plättyä paikallisen tapaan. Kiva päivä. Ai niin, kotimatkalla pysähdyimme vielä Ohessaaressa, missä jotkut hullut ihmiset ovat kasanneet kiviä hienoiksi kasoiksi.

Kivikasa


Kuten voitte kuvitella, niin menoa ja meininkiä on riittänyt. Oksupoksusta varovaisena piti tarkkaan miettiä mitä vedetään illalliseksi. Edellisen illan pettymys sai kuitenkin tutkimaan tarjontaa paremmin. Kohteeksi valikoitui Restorantti Veski. Ei siis toiletti vaan tuulimylly. Hitsin kiva paikka, perinneruokaa, mitä Rva näykki, kun ei oikein uskaltanut kunnolla syödä. Harmitti. Tässä paikassa oli jo otetta ja erityismaininta hyvästä palvelusta. Nähkääs ja katsokaa, täällä päin se ei ole aina ihan itsestään selvyys. Sen verta on joutunut kohtaamaan nyrppynokkaa. Tai en mää tiää, onko se sitä. Mielestäni Virolaiset on jotenkin ujoja ja saattavat antaa sen vaikutelman, ettei vähääkään kiinnosta. Mä niin pystyn samaistumaan, ujona ja pidättäytyvänä ihmisenä itsekin.

Rappioromantiikkaa

Kihelkonna maja


Saarenmaa, niin kuin koko Viro, on sellainen tasainen lätty. Luonto on rehvas ja kaunis, mutta pikkasen tylsä ajettava. Mielenkiintoa herättää lukuisat hyljätyt tilat, rakennukset, kolhoosit ja sovhoosit. Niin kuin jo aiemmin niitä ihmettelin, niin suruksi pistää. Ei voi mitään. Tiet ovat pääasiallisesti hyvässä kunnossa, liikennöinti turvallista, eikä mitään ruuhkia missään. Joutuisaa ja harmitonta matkan tekoa. Ollaan lähes matkan päässä ja jos nyt tekisin suunnitelmia, niin karsisin kohteita ja nauttisin esim. Tarton ja Pärnun hurmaavasta tarjonnasta. Eikä tämä Haapsalukaan huono kohde ole. Mut siitä sit seuraavassa postauksessa enemmän. Nyt suihkuun ja voi ei, syömään taas.




7.7.2018

Tartosta Pärnuun

Täällä Saarenmaa, kuuleeko maailma. Matka on jatkunut aina tänne asti ja nyt ollaan onneksi pari päivää aloillamme. Matkustelu yhden pysähdyksen taktiikalla on toki antoisaa mutta samalla myös raskasta. Mun jutut tulee jälkijunassa eli blogissa ollaan vasta Tartoossa ja samaan postaukseen mahdutan myös Pärnun. Fyysisesti siis aivan muualla eli Kuresaares. Hassuu eikö totta.

Taidetta Tartossa

Ikkuna unhodukseen


Mä jotenkin tiesin, et Tartto on mun juttu. Ja niin olikin. Ihastuin ikihyviksi ja yksi yön seutu siellä ei ollut riittävä. Majapaikaksi valikoitui Boutique Hotel Margaretha. Oih, ihana, ihana vanha talo ja siellä oltiin kuin herran kukkarossa. Ikkunat takapihalle ja muhkeat sängyt. Kyllä Rva. hykerteli tyytyväisyydestä ja hei, yks yö kustansi peräti 55 egee. Ei huono ja vahva suositus teille. Hotelli oli hyvällä paikalla, pikku matkan päässä keskustan aukiosta ja kävelykadulta.

Tarton rakastavaiset

Se kuulu yliopisto


Rva. ampaisi saman tien citiin, UK jäi hotelliin huilimaan. Nähkääs, kun Virossa on alennusmyynnit, niin se tarkoittaa 50-70% ale ja kunnon tavaraa. Mie en nykyään jaksa tuota shoppailua mutta näin lomalla edes vähän. Heti tarttui parit kengät messiin ja yli puolen hinnan alessa. Kävin terdellä nauttimassa oluen ja ihastelin ihmisvilinää. Narvan jälkeen tämä kaikki tuntui elävälle. Kaunis kaupunki ja vierailu Viron kansallismuseossa oli ehdottoman  tutustumisen arvoinen kohde. Se on rakennettu vanhalle lentokentälle ja kertoi upeasti Viron, niin sotaisaa menneisyyttä. Lähes tuli tippa linssiin. Eikä vapautumisesta kolhooseista ja sovhooseista ole niinkään pitkä aika. Tuoreessa muistissa ovat ja pistää niin ihmettelemään. Jos tie vie Tarttoon, niin ehdottomasti kannattaa tutustua!

Iltahämyi Tartossa.

Isä ja poika.


Tulipa syötyä jäkälää ensimmäistä kertaa. Sehän on nyt niin suurta huutoo ja lähes melkein fassön. Illallispaikaksi valikoitui Restorant Polpa keskustan kävelykadulta. Ennakkoluulot nousi karvaan, kun huomasin, että kuppila onkin hotellin yhteydessä. Huoli oli turha. Palvelu ykkösluokkaa ja ruoka taivaallista. Kolomella lajilla mentiin ja keittiön viinipakettisuositus, pressot päälle ja lasku oli todella 100 erkkii. Kotosuomessa tällä rahalla olisit saanut rupia perseeseen, jos sitäkään. Jotenkin se pistää nykyään vihaks, kun meillä vähänkään tasokkaampi illallistaminen maksaa helposti parisataa erkkiä. Kenellä on kohta enää varaa käydä ulkoruokinnassa. Pistää harkitsemaan.

Ihana Margarehta

Elä itke muru


Seuraava päivä vietettiin Tartossa niin tiukkaan, että meno Pärnuun viivästyi. Tai mitä se nyt viivästyy, lomalla ollaan, niin mennään ja tullaan niin kuin huvittaa. No mut joo, oltiin perillä vasta kasi ja Rva:lla hirvee kytö kylpylöimään. Residensimme oli Estonia Hotel & Spa, siinä niin rannan tuntumassa. Erittäin hyvä hotelli ja iso plussa ystävälliselle henkilökunnalle. Spassa löytyy useampikin sauna ja mainitakseni suolasaunan, joka oli hieno kokemus. Se on sauna, missä oli isot astia täynnä karkeaa merisuolaa, jota hierottiin ihoon ja annettiin suolalöylyn vaikuttaa. Iho oli kuin silkkii ja Rva. piipitti tyytyväisenä.

Tarton heijastumia

Kissaeläin Tartossa. Vapaana.

Tarton paskahuussit ovat kuninkaalliset


Kylpylöinnin jälkeen kerettiin vielä citiin ruokailee. Illan paikaksi valikoitui Restorant Heamaa, joka edustaa lähellä tuotettua ja luomuun päin kallellaan olevaa kastronomiaa. Sattumoisin olimme käyneet ko. ravintolassa pääsiäisreisullamme, nimi vain oli jo päässyt unholaan. Se ei tokikaan haitannut menoa, palvelu huippua ja ruoka t o d e l l a hyvää. Rento paikka ja kiva fiilis. Vahva suositus siis.

No se The Jäkälä

Heamaan alkupalalautanen, jette guud

Tervetuloa Heamaahan!


Kaiken tämän jälkeen oli ihana kallistaa pää täydellisen sängyn tyynyyn. Joskin Rva:lla on tietenkin oma tyyny mukana ja sen voittanutta ei ole. Olkoonkin kuinka laatua. Hotellimme aamiainen oli myös mainittavan hyvä, joskin yksi tarjoilijoista ei saattanut olla ihan kartalla tai sanoisinko, että kaikki halot eivät välttämättä olleet liiterissä. Niin ravasi aamiaissalia eestaas ja mumisi itsekseen. Minua ihan hieman pelotti. Voi tietysti olla, että hän on näitä suojatyöntekijöitä ja kaveri paikallaan, en minä sillä.

Mut nyt näihin tunnelmiin, syömään ollaan lähdössä ( taas.) Nyt ollaan siis Kuresaaressa, seuraava juttu sit sieltä, joka sisältääkin jo sit ihmiskehon eritteitä ja muutenkin huonoo oloo ja mainetta. Tere, tere!