Analyyttinen aamu

Tässä istun terdellä kuin Tatti. Kuulostaa lupaavalle. Vastarannalla suhisee. Ei kaislikossa vaan metsässä. Meillä ei tuule, mutta vastarannalla kyllä. Jännittävää. Kuka vetää tuulen rajan, miksi ja mihin? Muutoin ilma on lämmin ja meille tyyni, väräjämätön.

Pimiää makkaraa

Eilen oli kiva päivä. Fyssäri teki taikatemppuja. Oli pakko. Niskapaskis on siinä jamassa, että sitä ei voi edes hieroa. Kovin on tulehtunutta nikaman seutua. Sain akuneuloja ja sellaiset teipit. Oliko kinesis tai jotain. Koko päivän oli pää ja takaraivo outo. Puutunut. Olin puolipäinen. Ihan järkky väsy. Oliks tossa nyt mitään kivaa? Oli joo, laitettiin frisyyri kuntoon ja pääsin tänne näin. Paratiisiin. Tehtiin jotakin ennenkuulumatonta ja grillattiin maggaraa. Ei syksyllä saa grillata, sitä tehdään vain keväällä ja kesällä. Oli hyvää kyrsää. Pari sidukkaakin juopottelin. Muka relaa. Relaa se. Eikä relaa. Höh, olkoon miten on. Join silti. En jaksanut valvoa. Puduaari veti miestä puoleensa. Hävisin jo ennen ykstoist.

Värien valoa

Eilen bussissa istui vaunuissa kolme pientä ihmisenalkua. Siihen niin olivat riviin parkittu. Toisilleen tuntemattomia, arvanen. Yhdet kaksoset ja yksi sulokas pikku neiti. Olivat vielä sellaisia puhumattomia sinappikoneita. Heitä aikani kuluksi seurasin. Tämä neitokainen oli varsin kiinnostunut naapurin jampasta. Teki kaikkensa, että herättäisi mielenkiinnon. Mulle tuli mieleen, että joko se tuossa iässä alkaa, pikku flirtti. Puhuivat sitä omaa toukkien kieltä, näytti siltä, että hyvin toisiaan ymmärsivät. Jossakin vaiheessa jampalla meni kiinnostus yli ja herne nenuun. Ihan selkeästi hän käänsi friidulle selkänsä ja viestitti Älä ala mulle. Typykkä oli kiihkeetä seurakuntaa, otti ja alkoi potkia jamppaa sääreen. Hassuja noi sinapit. Hurmaavia olivat kaikki tyyni. Mitä tällä tahdon siis sanoa? Kyllä ihminen ihmisen tuntee jo ilman sanoja, ilman käveleviä jalkoja, ilman taustaa ja pitkää elämän kokemusta. Mutta flirtti, voiko sekin tulla jo äidinmaidossa? Kannatan mahdollisimman pitkää rintaruokintaa. Tuosta tuli mieleeni, onkohan Martta saanut toukkana tissiä tarpeeksi? Aika onnetonta on toi kommunikaatio romantiikan saralla...

Jouduin matkustamaan ruuhkametrossa kello afternuun. Onneksi vain pari stoppia. Marttahan on sillälailla vammainen, että ahtaat ja isot ihmismassat ahistaa. Se on niin kuin joku foooobia. Ollaan änkäytyneinä lähes pylly vasten pyllyä. Istumaan et pääse, olet tahdotonta lihaa. Analysoin tuota(kin) pelkotilaa ja outoutta. Martta, whai? Mä haluun niin kun ymmärtää itseä ja kohdata pelkoni. Olenpas nyt analyyttisellä tuulella. Hitsin fiksuu. Enihau, kaikkeenhan löytyy syy sieltä lapsuudesta. Vähän lelui ja aina märät kintaat, vanttuut ja lapaset. Kun olin kasvanut heräämään kohti aikuisuutta eli siis varhaisteini, niin jostakin syystä minussa oli jotakin erityisen ärsyttävää. Olinko kenties liikaa barbi, vai oliko sittenkin Ken? No mut joo, mua vainosi kylän kollit ja heidän elämän tehtävänsä oli tuottaa mulle ahistusta ja ylimääräistä pelkoa. Ja mikä olikaan parempi paikka kuin suljettu tila ja kylän ainut bussilinja nro: 15? Se oli aina kova paikka peljätä, ovatko natsisiat samassa linjassa, pitääkö jättäytyä kyydistä, uskaltaako astua sisään. Näin keittiökallonkutistajan voisin siis todeta, että joukkoliikennekammoni on peräisin lapsuusiän vainosta. Oletko samaa mieltä? Baithivei, sillä porukalla ei mene kovinkaan hyvin. Osa on jo mullattu, osa on istunut linnassa ja puliremmeissä pyörivät. Martta taas sen kun porskuttaa, kohtaa fiksusti pelkonsa ja voittaa ne.

Yöni oli levoton ja uni ei korjannut väsyä. Olin taas möykännyt ja heräsinkin vartoomaan ylösnousemusta jo puol neljä. Sehän on selvä, että moisesta ei hyvä seuraa. Otetaan toinen tuleminen. Se auttaa. Onneksi on veepee. Onneksi on sienimetsä. Onneksi on sauna. Onni on tässä ja nyt. Onneksi. Hei, ole onnellinen!

Asiaa ammatillisesti

Tänään päivä alkaa fysikaalisella. Pihallehan siitä menee kuin lumiukko, mutta oli pakkorako sijoittaa se aikaisiin aamuihin. Muulloin ei ole aikaa. Tätä jatkuu kaksi kertaa viikossa, ties kuinka kauan. Siitä ikävää, että viime kerrat toi niskapaska on ottanut itteensä käsittelystä. Vaikka kuinka varovasti edetään, niin silti. Ehkä se kääntyy vielä voitoksi...

Vihdoinkin Martta pääsee myös horoloogille. On jo korkea aika. Tukkapää kaipaa päivitystä. Suutarin lapsella ei oo kenkiä ja silleen... Tänään on myös se päivä, kun päästään mökille mukautumaan. Eli ihan parasta siis tiedossa. Pitäskö tehdä kualluatikkoo ( kaalilaatikko) viikonloppuna? Joo, se on namu. Ja puolukkahilloo.

Kaisa ja puoli valtakuntaa on hauska ohjelma. Eikö ohjelma ole silloin hauska, jos sinua naurattaa? En ymmärrä, miks pääosissa esiintyviä parjataan. Teuvo on hassu hömeltäjä, joka tekee hyvää sisustusjälkeä. Mitähän koulutusta hänellä on takana? Ja Kaisa on suora, napakka naisihminen. Tämä  ei ole minulta mitään pois. Onko näin, että suomalainen kateus pistää ihmisiä niin vihaksi, eikä tämmöistä reipasta yrittämistä katsota hyvällä. Mä tuota tiiä. Martta tykkää.

Sattuneista syistä on itsekin joutunut miettimään työtä, sen tekemistä, jaksamista ja kykenemistä. Eikö työn pitäisi olla se mikä saa sinut liekkeihin ja tunnet jopa intohimoa? Vai onko se vain keino ansaita pöytään leipä ja sen päälle metukkaa. Pysähdyin asiaa oikein miettimään. Lähdetään intohimoista. Martan himot ovat ruuanlaittaminen ( on kokkikoulutusta,) valokuvaus ( muutama kurssi,) kirjoittaminen  (luovan kirjoittamisenkurssi,) ja nyt viimeisenä tämä sisustus tahi stailaus. Siitä puuttuu opinahjoa. Mutta kuinka voisin yhdistää nämä kaikki himotukseni ja tehdä siitä menestykkäästi itselle uuden ammatin? Hei, jos jollakin on joku fiksu ehdotus, niin kaikki tarjoukset huomioidaan. Antaa tulla vaan... Pitäiskö perustaa ravintola, jossa saat samalla passikuvan ja uuden tukan. Mukaan asiakkaalle kirjoitan tankarunon ja sisustussuunnittelen seksykkään makuhuoneen? MitäHäh?

On pakko heittää tää ruho vielä piikkimatolle. Jos hetken voisi siinä torkahtaa. Toi piikkimatto on kyllä oiva keksintö. Ihan parasta sitten polkupyörän ja hehkulampun. Ooko nää koskaan kokeillu? Se ihan oikeesti relaa ihmistä ja auttaa kuulkaa uinahtaa. Tämmöiselle aamuunihärölle se on Jumalan lahja taivaista. Piikittämisiin!

Voihan vagina!

Milloin vittu sana menetti merkityksensä ja kuinka naisen sukupuolielimestä tuli nuorison kielessä harmiton yleisviljely? Martalla ei ole hirveesti kokemusta, eikä lähempää tuttavuutta kyseessä olevaan ruumiinosaan, mutta kyllä mua kauhistuttaa tuo nuorison kielen käyttö. Miks se on just vittu, miks ei peenis? Kotimatkalla metrossa viereeni istui kaksi teini-ikäistä jäpikäistä. Voi sitä vitun viljelyy ja suuria puheita. Isoon ääneen puhuttiin myös siitä, kuinka hakattiin ja tullaan hakkaamaan lajitovereita. Kuka on kova, kenet pieksetään tuosta vaan vittu ja kuka on vittu nössö vittu, ja ketä vittu pitää varoa. Tytöistäkin puhuttiin. Vittu mä en luota vittu muihin kuin nykäsenjenniin se vittu tykkää ( tykkää?) musta. Niina vittu leikki mun vittu tunteilla, siihen mä en vittu luota. Nuoret on nuorii joo, mut miten toi puhekieli on päässyt noin järkyttäväksi. Yritin kattoo oliko pojat päissään, huumehissa vai onks toi ihan normi arkea? Huh, vanha ei aina ymmärrä... Vittu joo...

Kaunis on kuihtua, kuolla pois

Kävin eilen fyssärillä ( fysioterapeutti.) Juteltiin kaikenlaista niskapaskasta. Mä väitän, että nämä ruohonjuuritason ihmistenparantajat ovat tehokkaampia työssään kuin varsinaiset tohtorit. Ne kyselee, ne tuntee, ne hoitaa. Niillä on sitä arjen tuntumaa asioihin. Fyssäri oli aika järkyttynyt niskani kunnosta.
Tuntuu jotenkin hyvälle, kun joku ymmärtää mistä on kysymys. Ymmärtää niin kuin mun kipua. Tällainenkin pieni arjen ihmeellisyys selvisi, kun hän kysyi kuinka minä olen nukkunut? Olen ajatellut, että minua vaivaa jo mummotauti aikaisen ylösnousemukseni takia, mutta syy voi olla myös tämä niskapaskani. Se kivullaan, puutumisella ym. ym herättää Martan kukkumaan ennen kukkoja. Siksi myös välillä väsyttää. Yksikään tohtori ei ole kysynyt, kuinka nukun, kuinka voin?

Tänään meillä on tyttöjen kanssa pitkä lounas. Mennään syömään Salutorgettiin. Kiva. Palaveerataan asioita ja tulee hiukka vaihtelua arjen rutiineihin. Keskiviikko on aina se päivä, kun viikko on keskellä ja kääntyy loppuviikoksi. Eikö ollut hieno oivallus? Siksihän keskiviikko on keski eikä alku, eikä loppuviikkoa. Hah, miks maanantai on maanantai. Siksi koska se on tyhmä päivä. Keskiviikko on hyvä päivä. Kohta puoleen Martta kääntyy talviaikatauluun ja maanantai on taas kiva päivä. Siitä tulee vapaapäivä. Kohta myös kesä kääntyy syksyyn. Syksy on hieno vuodenaika. Se on paras. Elämme siis toivossa. Kohti parempia aikoja...

Mai littel pouni

Voi Viddhu! Niskapaskajäkitys iski taas päälle. Kurjaa on. Hyvin kurjaa. Oireilulle ei näytä löytyvän mitään syytä. Se tulee ja menee niin kuin haluaa. Nappia naamaan siis, seuraavaa fysioterapia on huomenna. Mitähän tästä(kin) työpäivästä tulee...

Yritän kääntää asian voitoksi. Yritän olla ilo. Taidan lähteä uimaan, jospa liike auttaisi. Auttaa se. Käytiin eilen syömäs Manalassa. Se oli uudistunut. Hieno oli, ihan uudet puitteet. Sehän on sellainen ruokamesta missä meillä on jo pitkät perinteet. Ruoka on hyvää ja edukasta. On siellä tullut bailattuakin aikoinaan ankarasti. Käytiin kattoo myös missä Martan koulu sijaitsee. Näppärästi pääsen raitiotievaunulla. Se on hyvä selvittää ennakkoon, ei tartte sit aloitus päivänä hortoilla. Pitäisköhän mun ostaa uusi koulureppu. Mä haluun ainakin mailittelpouni-penaalin, onks niitä enää? Joku ihana hajukumi on saatava. Hui, kun jännää...

Höh, en nyt jaksa läpistä. Lähen liikenteeseen. Kyl tää tästä. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta, rakast...

Istun terdellä. On pimiää. Sytytin kynttilät. Ilmassa haisee märkä. Voisi olla yö, mutta on aamu. Joku piru veivasi ja heräsin jo 04.25. Ei enää uni armahtanut, eikä pakkomakaaminenkaan tuottanut tulosta. Nousin päivystää. Spuugi tunne. Oli vielä valoisaa, kun menin höyhenille, mutta herään pimeään. Olenko mennyt sekaisin? Jos nyt onkin ilta ja nukahdin aamulla. Maapallo on notkahtanut radaltaan ja vuorokausi on vaihtanut paikkaansa. Voi olla, kuka tietää...

Torttua tarjoo hän

Lämpöstä leipää

Eilinen päivä valahti käsistä suhteellisen mitättömänä. Nopeastikin meni. Voiko mitättömästä mainita jotakin? Järjestelin paikkoja, siis siivosin hiukka. Sellaista joutavalla jotakin puuhastelua. Käytiin sienimetsällä laihoin tuloksin. Nukuttiin päiväunet ja möllötin järvelle. Näin kun hiiri tahi kanahaukka  istahti pihapuuhun. Kaunis lintu. Illallisella nautittiin lämpimiä voileipiä. Vaatimattomasti mutta maukkaasti. Ukkorähjä leipoi omenapiirakan. Se vähän kärähti. Oli hyvääkin. Katsoin alkuillasta elokuvan, joka kertoi pienestä pojasta ja hänen hullusta sakemanni isästä. Perhe muutti lähelle keskitysleiriä, eikä poika ymmärtänyt mistä on kyse. Loppu viimeksi poika tutustui samanikäiseen kaveriin, joka oli aidan toisella puolella. Siinähän kävi sit niin, että tämä poika kaivautui aidan ali keskitysleiriin ja joutui juutalaisten kanssa suihkuun. Sai isukki maistaa omaa lääkettään.

Nuorena Martta seurusteli sakemannin  kanssa. Oltiin ihan että lovelove. Tavattiin täällä suomes ja se oli kuumaa heti ensi mulukasulla. Eipä kerennyt omena kukkaan, kun Martta pakkasi kimpsut ja kampsut ja suuntasi kohti Berliiniä. Vieläkin oltiin ihan että lovelove. Sitä kesti viikko ja mua alkoi nyppiä. Joku niissä sakemanneissa on, että ei ihan mennyt putkeen se lovestoori. Itteensä täynnä ovat. Käytiin silloin Buhenwaldin ( en nyt jaksa tarkistaa oikeenkirjoitusta) keskitysleirillä ja se oli vaikuttava kokemus. Järkytäväkin. Kyseisellä leirillä oli tuhottu homoseksuaaleja ja pari suomalaistakin. Veti Martan hiljaseks. Sinne niin olisi Marttakin uuniin joutunut aikoinaan. Huh, paha paha.

Hämä hämä hämyheikki

On Martalla ollut suluhanen Sveitsistäkin. Ihana Marcus. Söpö kuin pehmonalle ja kommee kuin mikä. Oltiin ihan helevetin nuorii ja ensimmäisen kerran tavattiin Rotoksella. Meidän lovestoori kesti aika pitkään. Vierailtiin puolin ja toisin, olinpa jossakin vaiheessa muuttamassa switserlandiaankin. Välillä yhteydenpidossa oli taukoja, mutta aina vain yhdyimme uudestaan. Silloin oli vielä kirjeet ( kaikki on muuten tallessa) ja hunajaa tihkuvat puhelinsoitot. Taisin olla aika lovelove. En tiedä mitä tapahtui. Noin viisitoista kesää sitten, yhteydenpito lakkasi kuin seinään. Kirjeisiin ei vastattu, eikä puhelin soinut. En tänä päivänäkään tiedä, minne Marcus katosi. Hylkäsikö Martan vai tapahtuiko jotakin ikävää? Eiks oo ihanan traakista...

Vain pienen hetken

Mutta suurin rakkaus on/oli maajussi Liperistä. Huh, perkele sitä tunteen paloa! Se oli kaiketi ensirakkaus. Sitä helvettiä kesti monta vuotta. Miks helvettii? Olin niin rakastunut, että se oli jo ahistavaa. Tiedätkö, olin hirveen mustankippee, omistushaluinen ja kai jo epätoivoinenkin. Nuoriakin oltiin,  liian nuoria rakastamaan tasapainosesti. Enihau, on ihanaa sanoa, että on ollut niin lovelove. Kauniita muistoja, ihania muistoja. Marttahan oli aivan kypsää kauraa jäämään tilalle emännäksi. Siinäpä hoitelin karjalanpiirakat ja nisupullat pöytään, aamulla käytiin lypsämässä paskahännät ja oltiin niin täyteläisen lovelove. Mutta näin jälkikäteen näen sen, että rakastin sen suhteen rikkipoikki tyhjiin. Olisin toivonut kaiken jatkuvan hamaan tappiin asti, mutta nyt ymmärrän sen paremmin, miksi niin ei tapahtunut. Olihan koko elämä vielä edessä ja monta, monta huippu hetkeä olisi jäänyt kokematta.

Hups, mites tää meni tälläseks lässyks? Aamun kajo on noussut pimeyden ylle. Ilmassa taitaa olla romantiikkoo. Usva leijailee peilityynessä ja kuikat huuteloo kuin kiimaset kollit. Se on muuten aika epätoivoista ujellusta. Niin huutaa kollit kuin kuikat, miks ei myös rakkaudettomat ihmislapset. Pitäskö kömpiä kylymänä ( paleltaa tässä) Ukkorähjän viereen. Hah, pakastettua Marttaa olisi nyt tarjolla! Oikein marjaisaa torttua. Höpö höpö nolla miinus. Adios, vamos, heil ja mitä vielä...

Pieni mies

Aamu olisi täydellisen harmooninen ellei vastarannalla laulava moottorisaha pilaisi tunnelmaa. Mieleen nousee kuva Maukka Perusjätkästä heilumassa sahansa kanssa. En nyt jaksa biisiä muistaa, mutta Täältä tullaan elämä-leffan muistan hyvin. Martta oli silloin teini ja leffan vaikutus oli suuri. Kävin katsomassa sen pariinkin otteeseen ja tottahan toki, piti saada nahkarotsi, jossa oli farkkuliivi päällä. Olin kova jätkä, aika angsti. Outisen Kati tekee hienon roolin ja Jussihan oli mun idoli.
P:S Niin alkoi toi biisin nimi vaivaa, että sen guuglasin. Säpinäähän se oli saatana! Muistan vielä hyvin sen tunteen, kun elämä otti päähän ja sielu oli levoton. SÄPINÄÄ!

Tumma ilta

Eilen täällä tuli vettä. Herättiin päikkäreiltä Juppen kans siihen, kun katto rummutti kuin pataljoona pelastusarmeijalaisia. Ihan hillitön tulva! Se ei ollut mikään pikku kuuro, pari tuntii pudotti vodaa niin, että radiostakaan ei meinannut kuulla mitään. Onneksi sade loppui, kun alkoi puhelintoivekonsertti. Juontajavieraana oli Jukka Kuoppamäki ja hyvin oli tunnelmallista soittolistaa. Martta sai jonkun primitiivi itkukohtauksen, kun eeterista tuli Pieni mies tsipale. Noi isäpoika jutut on mulle kova pala ja tunsin kuinka jostakin syvältä kumpusi itkemätöntä tuskaa. Ihminen on jännä vekotin. Sitä kuvittelee, että asiat on halkipoikki käsitelty, ne ei mua hetkauta, eikä tunnu missään. Vuosia kantaa sitä ikävää sisällään ja yhtäkkiä ne pyrkii pintaan. Onneks en ollut ihmisten ilmoilla, sain rauhas antaa tuskan tulla. Nämä "kohtaukset" tulevat aina yhtä yllättäin ja aina joku biisi käynnistää sen. Sen jälkeen on hyvä ja jotenkin tyhjä olo.

Sain eilen yhden syötäväksi kelpaavan Herkkutatin!! Ai, ai kun se oli mieltä ylentävä tunne. Olin maleksinut metsässä jo jonkun tovin, vasussa vain muutama kantsu ja luovutin jo löytämästä. Kas, yhtäkkiä edessäni töröttää kelpo yksilö poimittavaksi. Se valoi minuun sieniuskoa, kyllä niitä vielä tulee. Eilisen sateen on pakko nostattaa uusia yksilöitä. Sieniveitsiä ei siis heitätetä kaivoon. Ajattelin kohta kipaista tohon lähimetsään, josko sieltä jotakin antaisi. Eilinen saalis päätyi täytteeksi lihamurekkeeseen. Kiehautin kaveriksi papuja ( herkkuva tähän aikaan vuodesta) ja duunailin pottumuussin. Oltiin taas taivaissa. Kiitos metsä, kiitos.

Olen avoin

Olen sulki

Jottei tämä elämä menisi liian yksinkertaiseksi, niin Martta on tehnyt tutkimustyötä koko aamun. Olen tullut siihen tulokseen, että toi niskapaskajäkitys on osa suurempaa kokonaisuutta. Mulla on nivelreuma. Piste. Olen jo pidempään miettinyt outoa kipuilua koko kropassa, mutta vaiennut siitä siksi, että kuvittelen olevani luulosairas. Nyt kun niska on hiljaisempi, niin nyt kaikki muut nivelet ilmoittaa viheliäisestä kivusta. Aamuisin menee about tunti, että saan itseni liikenteeseen. Sormet ovat jäykät kuin suluhaspojan piip. Nyt lonkka repii ikävästi ja olkapäitäkin pakottaa. Oukei, leikin sit tohtorii netissä ja sieltähän tietysti löytyy oikea diagnoosi joka vaivaan. Ainakin jos niin haluaa. Ei kai se muu auta, kun mennä taas nolattavaksi minua viisaampien luo. Pakkohan tää on selvittää. Ei oo normaali, sanoi epänormaali.

Jep, jep. Tuntuu ihan sunnuntaille. Mistä moinen pyhäisys? Nythän on vasta lauantai. Ukkorähjä hävis taas rakastajalle. Mitähän kivaa me Juppen kans keksittäis? Taidetaan ottaa aika rennosti...

Tappokamaa ja elämän ihmeitä

Heräsin järkyttävään kuolinkamppailuun. Ensin kului FLÄSH! ja sit Mikki kiljaisi UIIIIIH! Muutama voltti ja viikate ( tässä tapauksessa loukku) mies vei omansa. Ei tietysti ole mitenkään mieltä ylentävää herätä näin voimalliseen aloitukseen ja vietinkin pienen hiljaisen hetken Mikin muistolle. Tai siis, voihan se olla Minnikin, en käynyt tarkemmin tutkimaan ruumiin sukupuolta. Tunnenko itseni murhaajaksi? En tässä tapauksessa. Sieluni on puhdas, se oli Ukkorähjä joka toimitti lahtausvälineen siimahäntien pään menoksi. Valittaen kaikille luomakunnan luoduille joudun toteamaan, että tämä on sotaa! Älä tule mun reviirille paskoo, kultaseni. Sulta voi lähteä henki. Joskus on vain oltava raaka. Ei se helppoa ole, mutta toisaalta, voihan siinä tehdä palveluksenikin. Kova ja kylmä talvi on tulossa, ei tartte sit kärsii. Nopee ja helppo lähtö, juu nou? Vähä niin kuin eutanaasia. Hyi, oonks mä nyt ihan hirvee? Tappaja. Antakee anteeks. Laitan uhrin viimeiseksi muistoksi kuvan tänne eetteriin. Ei tiennyt siimahäntä loppumetreillä saavuttavansa julkisuuden. Rauha hänen muistolleen.

In memoriam

Möksällä ollaan ja ilmassa on jo syksyinen tatsi. Kukkaset alkaa jättää jäähyväisiä ja jotenkin sen syksyn tulon aistii. Täällä on satanut ja kärsimättömänä odottelen sienimetsään pääsyä. Kuulen jo Tattien kutsuhuudon. Jos mua lykästää, niin ruokana on sienitäytteinen mureke tahi lihaisat sienipullat. Joukkolahtauksista huolimatta on täällä myös syntymisen iloista ihmettä. Toraisa joutsen pariskunta on tuottanut rakkautensa hedelmät koko kansan nähtäväksi. Koko perhe purjehti eilen illalla tervehtimään. Hyvin vaikuttavat onnelliselle ja toivotankin pienokaisille antoisaa elämää ja korkeaa koulutusta.

Rakkauven hetelmii

Tultiin jo eilen, vaikka hetken mietin, olisiko pitänyt jäädä aistimaan Taiteiden yöhön. Kotimatkalla kohtasin ne kuulut Dominot. Ne kiersi Kaisaniemen metrotunnelissa. Aika veikeä ajatus ja varmasti hillitön kokemus. Äääh, täällä tuijottava hetkeni järvimaisemaan on ikuinen taiteiden yö. En varmasti menetä mitään ja täällä on rauha. En jaksa isoja ihmismassoja. Täällä yksikin yö ja rauhan hetki aamuterdellä laskee kierrokset ja verenpaine tasaantuu ihmisiksi. Vielä metsäretki henkien luo ja olen kuin uusi ihminen. En menetä, saan.

Dominoo

Tosiaankin Martasta tulee opiskelija. Kaikki tapahtuu aika nopeasti ja koulutus alkaa jo 12.9. Sopii mulle, tästä saan uutta energiaa, enkä jää turhaa niskavammani armoille. Tulee muuta mietittävää ja näin pääsen asiassa eteenpäin. Olen aika innostunut. Koulutus tapahtuu työn ohella, se on monimuototyöskentelyä. Opiskellaan illalla, pe-la päiviä ja tehdään aika paljon etänä. Varmasti riippuu  paljon omasta aktiivisuudesta, mitä siitä irti saa. Otan sen tehokkaana puoli vuotisena jaksona elämässäni ja varmasti saan siitä hyvä kokemuksia. Ja jos on tarkoitettu, niin siitä tulee mulle uusi ammatti. Toivottavasti aikani riittää, sillä ajattelin, että tulen bloggaamaan koulutuskokemukseni tänne. Voin sen niin kuin jakaa kanssasi. Aikas jännä, olin suunnitellut pitäväni sapattivapaan ja nyt se onkin kääntynyt työntäyteiseen elämän uudistamiseen. Näin oli tarkoitettu. Lievä sapattipettymys on kääntynyt innostuneeksi voitoksi. Kaikella on tarkoituksensa. Ja mulla on vahva kutina, että tässä jos missä on tarkoitusta. Mulla on ihan voittaja fiilis.

Mitä, mitä?! Kuolema vainoaa mua. Näin taas järkyttävän kuolinkamppailun. Istuin kaikessa rauhassa siellä missä kuninkaallisetkin käy yksin. Tai siis, mistäs mää voin tietää käyks hyö yksin? Voihan se olla, että esim. Viljami ja Kati käy aina yhes aamutortulla. Niin tai Vikke ja Dänny. Täytyykin laittaa Vikkelle iimeilii ja kysästä, käytteks työ yhes pöntöllä aamuisin. No mut joo, siinä torttuani tehtailin ja yhtäkkiä ikkunassa alkoi tapahtua. HämyHeikin verkoon lensi kärpiäinen ja lukki ampaisi salamana kimppuun. Se jos mikä oli tehokasta tappamista. Siivekäs ei voinut mitään. Näin kuinka hämiksen vahvat leuat tai torahampaat ottivat nirrin pois ja siinä kilvan pyörivät verkossa. Meni hetki ja rigor morttis otti vallan ja lukki taiteili ruumiista fiksun paketin. Sitä niin verkkoa ympärille kietoi. Hyi, kuinka julmaa, mutta elämä on. En siis ole ainut lahtaaja näillä kulmilla. Mut kiitos, nyt riittää tätä osastoa. Ei kuolemia enää tälle päivälle.

Nyt. Sieniveitsi on teroitettu ja Martta lähtee saalistaa. Ensi täytynee puraista ruista ranteeseen, että jaksaa. Hitto, onpa hyvä fiilis. Metsä kutsuu ja minä olen ihan että juu juu...

Sanon ihan että jee jee

Aikainen aamu. Kukko kiekui jo ja mocca on softii taas. Tunnen velvollisuudekseni päivittäytyä pikaisesti. Depereisson on lähtenyt nousuun ja elämä on maanista maannaa taas. Jos nyt ei ihan huipussaan, niin keskikohtalaisen tyydyttävästi mennään. Sanon ihan että jee jee.

Magneettikuvien tulokset ovat tulleet. Lyhyesti; Kaularangan muutokset painavat hermojuuria, mutta ei kuitenkaan niin pahasti, että juurekset olisivat varsinaisesti pinteessä. Puukkoa ei tarvita, alkaa armoton Fysioterapia. Kuullostaa ihanalle, Martta pääsee terapiaan. Miehän en jää tuleen makamaan, hoito aloitettiin jo eilen. Ai, ai, sanoi fysiatri. Parantamaan sua ei pysty, mutta oireita voidaan helpottaa. Tämä on pitkäkestoinen hoitosuhde. PääNiska-asia on, että syy on selvillä ja nyt siitä selvitään. Sanon ihan että jee jee.

Paskasta nousee uusi alku. Aina näissä matalissa kuopissa on myös jotakin hyvää. Pohdittuani ankarasti työkykyni säilymistä ja jaksamista, päätin tehdä asialle jotakin. Vihdoin ja viimein pistän lihoiksi yhtäkin unelmaani. Aloitan sisustussuunnitelijakoulutuksen. Selvittelin eilen asiaa ja tänään olisi tarkoitukseni ilmoittautua. Koulutus alkaa /http://www.sisustusakatemia.fi/ ja kestää puoli vuotta. Se on peruskurssi, mistä voi sit jatkaa. mikä hauskinta, niin se alkaa jo ensi kuussa. Voi vitsi, Martasta tulee opiskelija. Näinköhän tonne tuulenhuuhtomaan onttoon kalloon enää tarttuu mitään. Intresanttia! Tämä kaikki siksi, että niskavaivani tuskin tulee helpottumaan työni raskauden vuoksi ja silloin täytyy olla suunnitelma bee. Sanon ihan että jee jee.

Tänään mökille. Lepoa ja rauhaa. Älä tule paha tatti, tule hyvä tatti. Katsokaa tänään Hobotti TV2. Sanon ihan että jee jee...

Pinnalla

Auts! On vähän hässäkkää, mutta en ole vetänyt itseä kiikkuun, enkä muutoinkaan itsetuhoinen. Tahdon ilmoittaa, että hengissä ollaan ja nousussa. Ikävistä kumpuaa ihan kivoi juttui. Postaan toivottavasti huomenna lisää. Nyt koisaa, järkky väsy ja kello jo vaik mitä. Tsau!

Matalassa vesissä ja silleen...

Pitäis naputtaa jotakin lystikästä mutta vituttaa. Takaraivossa niin kyllästyttää ja on jotenkin pläääh! Heräsin väärällä jalalla, mutta otin takas ja nousin toisella. Ei auta. Synkkää ja harmaata on ihmisen elo. Moccakin maistuu kitkerällä. Kehtuuttaa niin vietävästi ja tekisi mieli vain vetäytyä peiton alle unholaan. Missä valo, missä ilo?

On ruma ja lihava olo. Leivoin eilen karppileipää. Mut käytiin illalla gurmee burgereilla. Just joo. Aloita siinä sitten olemaan ihmisiks. Kuntoile ja syö oikein. Elä terveellisesti. Mut kun ei nappaa. Onks pakko? Ei oo virtoo, eikä elektrisiteettiä. Pitäs olla hobby ja aloittaa kaikkee uutta aktiviteettiä. Ei jaksa, tuplaPläääh! Oikein PläähPlääh!

Onks pakko olla iloinen? Eiks vain voisi rauhassa olla hetken daun. Antaa sen tulla, niin se menee ohi. Kaikilla on. Jopa Niinistön Saulilla ja varmasti myös hänen rouvalla. Nätti Jennillä. Eiks oo vai? Onkohan Dalai Lama koskaan daun? On se, mut ei kerro. Itkee yksin hotellihuoneessa ja lutkuttaa uninalleaan. Jos ajattelisi niin, että daun on siunattu asia ja se kuuluu elämän luonnolliseen kiertokulkuun. Hyväksyy sen, antaa periksi, niin heti helpottaa. Ai?

Olenpas itsekäs. Jotkut kanssaihmiset ovat niin daun, että lamaantuvat. Ei saisi näin pelleillä, mutta... Kai mullakin on oikeus olla matala omalla tavallani. Minun tapani on näyttää teille napani, hah! Joo, joo, en mä ketään rienaa, mut aina ei jaksaisi. Ja jos sen sanoo ääneen, se on minusta pois. Se helepottaa. Tekis mieli vain lähteä. Mennä jonnekin pois. Mielellään joku kiva mesta, sellainen missä ei ahista. Kookospalmun alle hoikkana siemailee cuubalibree. Ihan ticona, juu sii? Arkeni orientoitumiseen tarvittaisiin nyt räjähdepaukkuja. Voih, olisinpa vaikka rinsessa! Olisi puoli valtakuntaa ja rinssi valkealla ratsulla. Mä en haluu tylsää arkee... Mä en haluu. Mä en kestä.

Kops! Tullaanpa tähän päivään. Vittu joo. Mulla on tasan kaks vaihtoehtoo. Mennä tuonne tai tulla tänne. Niinpä. Määnkö makkoomaan vai lähenkö uimaan? Heräsin liian aikaisin ja edessä heviduunipäivä. Huoks! Uinti antaa energiaa mut lepo auttaa jaksamaan. Ostaisinko vokaalin vai heittääkö homo voltin? En mie tiiä, mie meen takas... en mie mittään...mittään....tiiä.

Nöyrä tappaja

Nukuinpa huonosti. En saanut millään unesta kiinni ja käänsin ja väänsin. Väänsin ja käänsin.  Heräsinkin jo neljältä mut pakkomakasin levottomasti kuuteen. Luovutin ja ryystän mokkaa terdellä, ilma on jotenkin paksuu. Onkohan ukkosta ilmassa, siksi unikin huono. Elämä on. Jäi eiliset postaukset väliin. Martalla on ollut oikeita ihmiskontakteja.

Pidettiin perjantaina peijaiset. Ystävät toi Heinolan Heilistä kotimaista lihaa, monenlaista sorttimenttiä. Grilli tulille ja juhlat pystyyn. Kyytipojaksi vihannesnyyttiä ja kantsukastiketta. Oltiin taas elämän alkulähteillä. Illallinen venähti aina keskiyölle, otettiin siinä vähän hapantakin. Kiva ilta, sellaisia kesän viimeisiä, juu nou? Ilima oli kuin morssiin ja elävä tuli rakasti. On aina kiva kemuttaa ja varsinkin, kun koko viikko oli yhtä sairastamista ja muuta shittiä. Ei se luoja hylkää vaikka välillä koettelee.

Nautoo

Kantsu porisee

Kyljykset kyljellään

Ameeriikan malliin

Kimarainen marjayllätys

Anna mennä vaan

Eilen käytiin nöyrtymässä sienimetsässä. En mie tiiä, media hehkuttaa mahtavasta saaliista, mutta ei löydy näiltä lakeuksilta. Parin tunnin käyskentely tuotti hikiset pari litraa kantsua. Ei tatin tattii, eikä muutakaan herkkua. Kaiholla muistelimme menneitä, jolloin vasut pullollaan ollaan apetta metsästä pöytään ja kuivuriin kannettu.  Nyt jos tulisi vettä, niin tilanne voisi vielä korjaantua. Heikolle näyttää. Enihau, metsässä on aina kiva samoilla. Sielu saa rauhan ja kehokin kiittää. Ei vielä hirkkareita, noita pirun pikkulähettiläitä. Nyt olisi parasta aikaa poimia tuota luojan luomaa kultaa. Aina ei voi saada kaikkea. Kyllä on kova pettymys. On on.

Kyllä me sienimakuun ollaan päästy. Duunasin La-iltana seurakunnalle kanttarellirisottoa. Kaverina oli lampaanjauhelihakaalikääryleet. Ei, ei Martta niitä itse tehnyt. Mentiin rimaa alittaen ja ostettiin valmiina. Inkoossa on aukaistu pieni herkkupuoti, sinne niin pitkäripasen viereen. Sieltä ostin ja kylläpä oli herkulliset. Siellä oli kaikkee muutakin kivaa. Täytynee tutustua lähemmin paremmalla ajalla.

Rii rii risotto

Me oltiin tehty murhia! Kuinka ihminen voikaan olla raadollinen ja tuntea sellaista mielihyvää saatuaan hengiltä luojan luomia. Oikeen silleen, et siitäpäs saitte! Sisäloukuissa oli henkipoikki kaksi bulleea hiirulaista. Niskapoikki naks ja guudpai! Ulkoistetut giljotiinit olivat tyystin kadonneet. Oliko näin, että armo kävi ja joku ruumiita suurempi taho sai atrian. Häivähdyksen omaisen hetken tunsin sääliä, mutta ymmärsin sen olevan sairautta. Kyllä Martassa pieni murhaaja asuu. Mutta eipä olleet pöydät täys paskaa, teurastus saa jatkua. Tää on tätä reviirisotaa. Antakee anteeks, oi luojani mun. Niin ja te listityt.

Jahas, se olisi normi viikko edessä. Niska varovasti ok. Toivottavasti pysytään kasassa ja kestää duunin.  Maanantaina saan magneetikuvien tulokset. Siitä sitten lähdetään nousuun ja tavoitteet ovat kuntoutukselliset. Oisko tällä kertaa osteopatia ja hiukka mustaa magiaa? Joku jumppa ilona täytyy aloittaa ja pitäskö vielä akupunktuuria harrastaman. Taistelu paremman niskan puolesta on käynnistynyt. En luovuta. Enkä uhoa. Nöyrä olen. Helvetin nöyrä.

Melkein ihmisiä

Eilen se sit tuli. Meijän perheen uusi tulokas. Musta on aina niin liikkistä kattoo Ukkorähjän innostusta. Ei tiedä hän miten päin olisi. Ja se rakkauden määrä, mikä lähtee katseesta uuteen autoon! Ei vaan Martta ole koskaan moista saanut kokea. Meillähän tärkeysjärjestys menee niin, että ensin tulee automobiili ja sit vasta Martta. Se on kuulkaa henki ja elämä. Kaikenmoista hienoutta pitää sisällään. On kääntyvät ajovalot, puhelimen saa kytkettyä auton näyttöön ja samoin navigaattori on valmiiksi inessä. On hieno. On on.

Pitihän meidän käydä kruisailee. Kurvattiin Bauhausiin ja Martta osti tuuletusikkunaan lukitusjärjestelmän ja mökille halogeenivaijerin. Siellä on pimiää kuin perslävessä ja tehokkaampi valotus on perusteltua. Muutoin eilinen päivä hujahtikin kyllästymättä. Pientä kotipuuhastelua, paperiasioiden hoitoa ja se oli siinä. Alkaisiko ihmisen hermojärjestelmä tottua tähän joutilaisuuteen, otin kunnon päikkäritkin. Särkylääkkeillähän tässä etiäpäin mennään, mutta ne huumenapit olen siis hyljännyt. Tänään on se magneetti, saan sen pois jaloista kuleksimasta. Tuskin se mitään ratkaisevaa tuottaa, mutta on ainakin tutkittu. Tai siis hutkittu.

Tänään menen duuniin, mutta en tee duunia. Täytyy tsekata tekemättömät potilaat ja aloittaa se soittorumba. Kuka tulee ja milloin, onko tukkapäät jo kunnossa jne. Tämä tietää Martalle pitkiä työpäiviä, mutta onneksi olin ottanut sienestysvapaan maanantaille ja nyt voin käyttää sen tehokkaasti työntekoon. Aamupäivällä on bisnesmiitinki, ollaan taas elossa kiinni. Siitä Ruoholahteen ja sit mennäänkin mökille. Olkoon viikonloppu sienellinen.

Satuin eilen kattoo vahingossa Ruottin televison tuottaman skifi-sarjan Hubotit - melkein ihmisiä (16). Jäin niin kuin tuijottaa mikä helvetti tää on ja naps, jäin kerrasta koukkuun. Se vaikutti hyvälle. Jotenkin hirveen todelliselle. Mua ei vähempää voisi ko. genre kiinnostaa, mutta tätähän on pakko seurata ja katsoa mihin polku vie. Suosittelen, oli jännä.

Ou jee. Nyt ei kerkee läpisee. On pakko toimia. Mun pitää lähteä. Ihanaa lähteä. Olla tarpeellinen.

Hula, hula, hassu sämpylä.

Pyrin nyt välttämään sitä, että tää olisi pelkkää sairaskertomusta. Kuka sellaista jaksaa lukea? Ei kukaan, mutta kokemuksista voi ja pitää puhua ja sille ei voi mitään. Tää on niin kuin terapiaa. Usko tai älä, kyl tää hiukka helpottaa, kun tänne vuodattaa. Eikäpä tässä elämässä juuri nyt tapahdu mitään mediasexyä, sisällä kökkii hän.

Kato, hassu kello

Eilen oli pakko päästä ihmisten ilmoille. Käytiin Ukkorähjän kans Kodin Ykkösessä ostamassa Martalle uusi seinäkello. Mulla oli käyttämätön lahjakortti ja sen nyt laitoin haisee. Kauheesti paljon oli ihmisiä siellä, arki-iltana. Oli kiva olla normaali. Ostin myös nenäkarvatrimmerin. Se on tärkeä väline. Edellinen on niin huono ja halusin uuden hyvän. Nyt lähtee karvat livakkaan. Näin ikääntyessä tuo karvapeite tunkee vähän joka paikkaan. Korvassa ja nenussa on sellaiset tupsut, että kohta ei kuule, eikä henki kulje. Tarvitaan rimmausta. Eiks oo kauheen mielenkiintoista? Välillä näkee vanhoja herroja, joilla on kilometrin mittaiset karvat nenussa ja mun tekisi aina hirveesti mieli nyppii ne. Onks se niin, että vanhemiten ei jaksa enää välittää ja antaa kaiken rehottaa. Milloinkahan Martalle käy niin?

Eilinen Ortopedi oli kommee jäpikkä. Sellainen terveellisten elämätapojen mannekiini. Rusketuksesta päätellen oli viettänyt koko kesän Välimerellä purjehtien. Kivat naururypyt oli aurinko silmäkulmiin piirtänyt ja tukka oli luonnollisen valkoinen. Taisi muuten olla jalassa purkkarit. Miellyttävä persoona. Eihän se  ulkoinen hapitus aina totuutta kerro, voihan se olla, että joku riippuvuussuhde häntäkin rienaa ja mistä tuon tietää mikä perverssi on lajissaan. Sitä ihmettelin, että hän ei niskakuvissani nähnyt mitään normaalista poikkeavaa, ja näin ne eivät selittäisi kipuiluani. Magneettiin menen Pe, katsotaan sit, sanoin tohtori. Kumma. Outo. Hän on sentään Ortopedi, ettei olisi liian erikoislääkäri?

Katsokaa vain, loppu viimeksi tässä käy niin, että missään ei ole mitään vikaa. Martta vain kuvittelee ja diagnoosi on: Potilaan henkinen taso on alijäämäinen. Korvien välistä löytyy kaikki syyt ja länsimainen lääketiedehän tukeutuu siihen. Määrätään mielialalääkettä ja valtakunnassa kaikki hyvin. Yleensä apu löytyy vaihtoehtohoitomuodoista, olisihan se pitänyt jo tähän ikään mennessä oppia. Sehän tässä oireilussa on niin soma, että sitä oikein toivoo, että jotakin löytyisi. Ei ole niin kuin tyytyväinen terveen ihmisen papereihin. Ei niin, sillä se ei selitä sitä, miks Jeppe juo ja miks mua sattuu. Pölhöö! Kai pitäis olla tyytyväinen...

Kohtasin eilen hauskan sämpylän. Matkalla tietäjälle, poikkesin myöhäisellä aamukahvilla Ruoholahdessa. Pirteä kahvilan täti on ihan ite leiponut kyseisen herkun. Samaan sämpylään oli yhdistetty tumma ja vaalea taikina. Sitä siinä sitten isoon ääneen ihmettelin ja kovasti kiittelin. Hyvää oli. Näin sitä saa huomata, kuinka onnelliseksi voikaan tulla pikku asioista. Ihan kuvankin otin. Hassu sämpylä. Tahtoo kokeilla.

Kato, hassu sämpylä

Yritin myös päästä parturiin. Martta ei näytä enää lajinsa edustajalle. Tukkapäätä on käsitelty viimeksi toukokuussa. Paha paha. Kävin kysymässä viidestä paikasta, olisko aikaa laittaa karvat väriin ja ojennukseen. Ei ole. Huomenna on. Tilastojen mukaan sairas ihminen tuntee tervehtyvänsä, jos ulkoinen habitus on huollettu. Jos tää niskakipu johtuukin siitä, että tukka on huonosti? No niin, nythän se selvis. Mie mihinkään magneettiin mene, mie meen kampaajalle.

Nyt niska tuntuu jo paremmalle. Periaatteessa voisin mennä duuniin, mutta olisko se taas hötkyilyä ja otettaisi sit takapakkia. Mää tuota tiiä, syyllinen olen kuitenkin. Yritän nyt sairastaa ja olla itselle armollinen. Saanks mie ihan vähä vaik siivota? Jos mie ikkunat pesen ja matot kans. Katot voisi pyyhkästä ja vaihtaa järjestystä. Ihan sellaista kevyttä kotitouhua. Vitsi, vitsi, enhän mää ny ala. Korkeintaan hiukka airobikkaan ja heitän muutamat hulahulat. Oih, kyllä elämä on tylsää!

Hei, ihan oikeesti!

Lukasin tossa eilisen postauksen ja hui, kun oli kiukkunen teksti. Ja paljon rumia sanoja. Hyi, hyi. Taisi Martta olla lääkepöllyssä, kun noin roheesti irrotteli. Jos nyt suoraan sanon, niin ei siihen paljon pöllyjä tarvita. Niin harmittaa vietävästi. Tää elo nyt näyttää olevan tämmöistä sairaskertomusta. Vali, vali. Sen verran toi kipuilu sabotoi elämänmakua, että pinnallehan se perkele pyrkii. Vaikka päälläsi seisoisit ja minkä tekisit. Ai, ai.

Otin ohjakset omiin pikku kätösiin. Sain kuin sainkin selvitettyä kunnallisen puolen kutsuhuudon. Tein eilen viisi puhelinsoittoa ja heistä jokainen oli tietämätön asioista ja siirsi Marttaa vain etiäpäin. Viimeisessä puhelussa hermostuin ja sanoin: " On se perkele kumma, kukaan teillä ei tiedä mistään mitään ja sairasta ihmistä pomputellaan luurista luuriin!" Ja katso, yhtäkkiä taivas aukeni ja tieto koneelta löytyi. Poliklinikka aika olisi 1.11 ja siitä noin kuukausi magneettikuva. Tack och adjööö, sanoin ma. Tartuin luuriin, soitin Diacoriin ja menen tänään klo: 09.40 yksityiselle Orttospedille ja magneettikuviin veri suun. Ai houp sou.  Maksan lystistä pyllyni verelle ( nyt en käytä rumia sanoja) mutta elätän toivoa, että päästän asiassa seuraavalle levelille. Olin ihan inkkarina ja heti tuntui, että niskapaskajäkityskin helepotti. Ugh! Olen puhunut.

Eihän tää himas kökkiminen ole herkkua. Vaikka mille kielelle vääntäisin, niin suomeksikin tää on vaan niin helvetin tylsääääää. Ei oikein voi tehdä mitään ja olo on kuin häkkiin suljetulla elukalla. Ilima on kaunis ja jäätelö olisi hyvää. Ruoka kyllä maistuu, valitettavasti. Hetken puputusnautinto armahtaa ja on niin kuin jotakin tekemistä. Siitähän nyt taas seuraa se, että massu kasvaa ja olo on ylen. Tupakkiakin palaa tuhottomasti. Syö, röökaa, syö, röökaa. Mitään liikunnallista on turha edes ajatella. Jep, jep, hau meni kilous?

Punertaa jo paskanmarjat

Eikä pelkästään se, että joutuu kipuilee, niin yksityisyrittäjälle tämä on myös taloudellinen hätä ja heikkous. Tipahtaa kurrenpyörästä ja heti mennään pöpelikköön ja pahasti. Martan elämäntavoilla ei ole kertynyt sitä pahanpäivänrahastoa mihin heikolla hetkellä turvata. Tyhmä kun on. No, otetaas hiukka takas. Olen kyllä ymmärtänyt, että ikääntyessä saattaa tulla jotakin sellaista, että ei elantoonsa välttämättä kykene. Aloitin siis säästämisen. Mutta se tapahtui hetki sitten ja pääoma tällä hetkellä taitaa olla komiat sata ja viisikymmentä erkkiä. Eihän niillä osteta edes uutta käsilaukkua. Oijoi, heikosti ovat Martan kantimet. Sossuun on mentävä juu.

Mitähän ne duunaa tuolla yläkerrassa? Onko siellä suursiivous meneillään, aamulla klo: 06.25, häh? Huonekaluja hilataan pitkin lattioita vai mistä moinen meteli. Ei kai se yläkerran ukko ole laittanut muijaansa lihoiks ja sitä nyt hilaa pitkin lattioita. Täytyypä tarkkailla, jos roudaa mustia jätesäkkejä, niin soitan kyllä vuokkoset paikalle. Ilmiselvä aviollinen selkkaus. Rouva on parkinson, jospa ukkoo on alkanut nyppii ja lihanuija on heilahtanut. Voihan se tietysti olla vahinkokin, mutta outo ääni on näin aamutuimaan. Elänkö tietämättäni keskellä intohimon mustasukkaista draamaa? Veri lentää ja taivas on synkkä. Ei helevata, nyt lähti vähintäänkin rouvalta kankku. Sellainen laahaus ja läiske käy. Pitäskö mennä soittaa ovikelloa: " Tehdäänkö täällä rouvasta paistia, vai mikä on?"

Ei maar, nyt täytyy alkaa kaunistautua.  Laitetaan pyhämekko ylle, lekurille mennään siististi nättinä. Toivottavasti on hyvä fibat, noista puoskareistakaan kun ei aina tiedä. Se on vähä niin kuin herran käsissä millä tuulella sattuvat olemaan. Onko EVVVK vaiko tahtotilana selvittää Martan niskapaskajäkitys. Hyi, kun minnuu jännittää....

Billu The Kid

Kai se on nyt nöyrryttävä ja on pakko jäädä sairastaa. Voe hevon vitun perse, en paremmin sano. Vaikka kuvittelen olevani yli-ihminen ja ottavani niskalenkin niskapaskajäkityksestä, niin piti kuitenkin lähteä kesken päivän duunista. Eihän sitä touhua kato Erkkikään. Kipu yltyi sille tasolle, että pienikin liike niskassa tuntui sille, kuin joku olisi moraa kääntänyt perseessä. Katsoin parhaaksi poistua takavasemmalle ja halusin vetää huumehöttöset. Napit naamariin ja tuli sellainen kolmen tunnin syvä armahtava tiedottomuus. Tokkuroin illan pöllyssä, mutta kipu ei kadonnut minnekään. Pään puutuminen tuntui välillä sille, että nyt taitaa Marttaa halavata. Säikähdin joo, ja painelin Marian päivystykseen. Onneks ei ollut hirveitä jonoja ja pääsinkin tohtorin pakeille suht nopiaan. Eihän siellä tehdä muuta, kuin lievitetään kipua. Olin kuvitellut, että hoitsut ja hyvännäköiset tohtorit pyörii ympärilläni kilvan ja mut otetaan niin kuin hätätapauksena. Paskan marjat, nappia naaman ja thäts it. Kyselin surkeena, et eikö ne voisi jotenkin kiirehtiä sitä mun magneettikuvaa töölööseen. Eihän tämä tämmöinen ole oikein. Hoidetaan vaan kipua, mutta ei sen syytä ja aiheutusta. Juu, ei kuulu heille. Gou houm! Hus, hus homo!

JOSSAKIN ON VALO!

Käsittääkseni sain aikamoiset rohdot. Heti jo luukulla, hompsahtava vastaanottovirkailija tunki kouraan kolme pilleriä ja käski istua alas odottaa. Miehän olin jo siinä vaiheessa relaksanteista täys ja puhe oli puuroo kuin jouluna konsanaan. Alaikäiselle vaikuttava tohtorinna teki tyhmiä kysymyksiä ja nosteli söpöjä kulmiaan. Vaikutti jotenkin hermostuneelle. Käskivät odottamaan lääkkeen vaikutusta ja jos ne ei toimi, annetaan lisää. Näinhän kävi ja tehtiin. Lisää troppia, eikä auta. Minä menin pois. Kipuun väsyneenä nukahdin, toivoen huomisen olevan parempi. Häijyy on tää sairaanhoito suomes. Tästäpä perkele päätin, otan ja menen yksityiselle. Vituttaa vaan tommoinen! Martta maksaa veroja 2500 egee kuussa ja tässä on palvelun tulos. Ai että mua kyrpii. Sori. Sori. Taidan jättää veroni maksamatta ja ryhtyä lainsuojattomaksi. Oikein Billu The Kid. Hyi, olipa rumasti sanottu. Sori, sori.

Nooooh, rauha, rauha. Mitäs ihanaa ja positiivista tästä voisikaan keksiä? No ei vittu mitään. Tätä menoa Martasta tulee nistipilleristi ja yhteiskunnan elätti. Sellainen söpö suojatyöntekijä. Just niin, kaikkensa yrittää ja tässä on tulos. Tää olisi nyt jo kolmas sairaslomaviikko, jos olisi papereihin uskominen. Eikö yhteiskunnalle tulisi halvemmaksi hoitaa potilaansa mahdollisimman pian takaisin työkykyiseksi kuin kirjoitella sairaslomalappuja? Sitä mie en ymmärrä. Joopa joo, tartun luuriin ja aloitan äkäisen soittorumban hoitaville tahoille. Tiedustelin eilen mahdollista hoidon aloitus ajankohtaa sieltä Töölöstä ( joko kerroin, en muista) ja vastaus oli ympäripyöreä. Muutamia viikkoja, kenties kuukausia. Sieltä sitten tulee kutsu aikanaan. Minäpä en luovuta. Soitan taas. Ihan vittuillessani. Joo, joo, tiedän, että vaivani voi olla vähäpätöinen, mutta mulle se on suuri ja erittäinkin ajankohtainen. On varmasti vakavampaakin ihmisillä, ai ändörständ. Mutta hoitoon pääsy kuuluu jokaiselle. Ihan kaikille.

Huh, kylläpä helpotti. Nyt otan nappii, heitän hupun silmille ja hups, häviän. Anteeks kun oon olemassa!

Vesipää Rules OK

No just joo. Nyt on Martta herännyt väärällä jalalla niskalla. Oikeastaan kipu alkoi hiipiä tajuntaan jo eilen illalla. Se ei luvannut hyvää. On se kumma, miten ihminen voi olla tässä kunnossa levätyn yön jälkeen. J ä r k y t t ä v ä kipu! Muutama päivä oli jo silleen helpompi, eikä kipu ollut ihan jatkuvaa. Tekikö Martta virheen ja venyttelin/jumppasin antaumuksella. Ei, en tee sitä kylmiltään, siihen en enää kykene. Saunan lämpö on mun pelastuksein. Uusi mielenkiintoinen piirre oireyhtymässäni on pään puutuminen. Kyllä, päätä pistelee, enkä hahmoita sen ääriviivoja. Kauhiaa, onks Martasta tulossa vesipää? Voe helevetin helevetti, en paremmin sano. Pakko ottaa huumenappi, tulee mielenkiintoinen työpäivä. Tilulilulei...

Aamun valo

Oltiin eilen yypertehokkaita. Saavuttiin sivistykseen iipee ja laitettiin vaihdetta päälle. Martta kiehautti kanttarellikeiton ja paistoi pannarin tähteelle jääneestä riisipuurosta ( ai, ai, nami, nami.) Duunasin sapuskat siis valmiiksi ja siirryin naapuriin Ukkorähjän kortteeriin. Leikittiin pikku koiran kans Spa-leikkejä ja pestiin hänestä pölyt pois. Juppe rakastaa suihkua ja kauneushoitolaa, liekkö emäntäänsä tullut. Aamulla leikattiin ja viilattiin kynnet, parturoitiin ja harjattiin turkki. Hieno poika on hän nyt. Sit pestiin Ukkorähjän akkunat, ei saatana, nythän mää tajusin, miks mun niska on kipee!!! Siitäkö suuttui, rätin heiluttamisesta? Just joo, ja vielä toisen ikkunat, ois ees ollu omat... Sen jälkeen suunnistettiin liikkeelle somistaa ikkuna. Martta käytti metsän antimia hyväksi ja roudasin akkunalle oksankarahkaa, kiviä, sammalta, käpyjä, heiniä, pikku mäntyjä  ja kuusia. Siit tuli ihan kiva. Sit päästiin himaan ja nautittiin antaumuksella viimeinen ehtoollinen. Oli aika kivan väsy olo ja niska alkoi vittuilee somasti. P:S Mitä tästä opimme? Ei kannata auttaa lähimmäistä. Siitä tulee kipu.

I hate Mondays, lauloi jokukin pumppu aikoinaan. Martan vuosirytmihän menee niin, että syksytalviaikaan maanantai on aina veepee ja kesäaika ollaan perjantai vapautettu. Nyt alkaisi olla jo sellainen olo, että nää mondeit voisi olla veepeet. Ne on siitä kivoja päiviä, et voi duunailla kaikkii omii juttui himas. Mä kaipaan jo niitä. Eli syksyrytmitystä pukkaisi päälle vaikka minkä tekisit. Kesällä on tietty kiva päästä mökille ajoissa. Se yksikin päivä tekee viikendistä pidemmän, mutta sit ei jää hima-aikaa. No joo, on taas valituksen aiheet. Vaikene tollo, ole hillo! Ei mittään häpyä ja rajaa taas. Sori. Veri sori.

Huitasen nappia naamaan ja vedän vielä hetkeksi vaakaan. Jospa saisin ton niskaan johonkin kuosiin. Ei auta itkut markkinoilla, mutta että jotta vesipää.... Auts!

Tyhmä tyhmä ihminen

Me hukutaan kohta paskaan! Ihan totta. Hiirulaiset ovat ottaneet residenssimme ravintolakseen ja kiitokseksi paskovat joka paikkaan. Mii not laik! On aikas ällöä aamuisin keitellä mokat, kun ensi töikseen saa lapioida paskat pois kyökin pöydältä. Ostettiin eilen neljä hiirenloukkua ja viriteltiin ne tappamaan. Ovat jumalauta niin ovelia, että söivät eedamit jäämättä loukkuun. En ole raakaverinen murhaaja, mutta pelkään mahdollisia tauteja. On pakko laittaa sota pystyyn. Loukut vaativat vielä hienosäätöasettelua. Vapise mikki, päiväsi ovat luetut! Perustelen tätä teurastusta sillä, että tää on mun mesta ja teillä on omat reviirit. Mulla on oikeus puolustautua, tiedä mitä salmonellaa kannatte. Sorgen evrivan.

Tuhnuti tuhnuti

Kyllä ihminen pystyy huijaamaan unijukkaa. Eturauhanen herätti jo viideltä ja olin jo ihan tässä päivässä. Meinasin ensin kurvata tsufeen keittoon, mutta päätinkin mennä takaisin sänkyyn. Simmut kiinni tollo ja unta palloon, et ala kukkoilee vielä. Ja katso, sain vielä parisen tuntia tehokasta unta aikaiseksi ja nyt olen tyydytetty. Huijaus kannattaa aina.

Tulen liekkinä saavuit kerran

Sain pidettyä lupaamani, enkä tehnyt eilen mitään mainittavaa. Otettiin rennosti. Toki, saunoin pieteetillä, mikä on aina erityisen palkitsevaa. Rakastin pesuettani riisipuurolla ja sehän on oikeinkin rakastava ruoka. Uskokaa tai älkää, mutta katsottiin kepin heittoa olympialaisittain. Martta ei lämpene ronssille, kultaa olisi pitänyt saada. Voi rähmäkäpälät, kun ette parempaan pystyneet. Se Norwein jäpikkä on aika kiva. Varmaan on viikinkien jälkeläisiä. Vain sarvet puuttuivat. Ouh!

Jäähyväiset aseille

Onks linnut oikeesti jo muuttamassa? Hillitön trafiikki mökkimaiseman yllä. Kanadanhanhet vetää auroissa kaakattaen yli. Hillitön meteli niistä lähtee. Kaksikin isoa komppanjaa on mennyt puolessa tunnissa ja vielä tulee lisää. Niitä on siis satoja, ellei tuhansia. Minne lie menossa, onks niillä jo kylymä ja siksi lämpöseen halajaavat. Voi olla. Onhan tää jo niin syksyy. Kauhukseni säätiedotukset lupaavat lämpenevää. Ei taho. Tahtoo lunta ja jäätä.

Oho! Tuli salakavala aivastus. Sillä seurauksella, että näyttö on... niin no...räkänäyttö. Hups. Täytynee pyyhkäistä. Joskus aivastus vain tulee ihan yllättäen, eikä kerkeä varotoimimaan. Kerran mulla tuli samanmoinen asiakkaan niskaan. Onneksi hänellä oli kappa päällä ja hän oli tuttu. Meitä vähän nauratti. Räkivä kampaaja, ällöö joo, mutta inhimillistä.

Lorise, oi lampeni mun

Jahas, se olisi taas pyhäpäivänhartaus ja viikendi takana. Nopsaan hujahtaa aina nämä veepeet. Mihin se käytetty aika menee? Ajatelkaa, jos käytettyä aikaa saisi käyttää uudelleen. Onhan olemassa vanhan tavaran myymälää, kirpputoria ja antiikkiliikettä. Miksi ei voisi olla käytetyn ajan myymälää? Hei, ottaisin sitä käytettyä kesälomaa pariviikkoa ja laitetaanpas sitä 1986 vuoden hillitöntä hiihtolomaa myös, noh, sanotaan nyt vaikka kolme viikkoa. Ai niin, ja se ihana joululoma 2005, sitä voisin ottaa neljä päivää. Kiitos, ei sit muuta. Vai onks se niin, että käytetty aika on niin kallisarvoista, ettei siihen ole kellään vara? Siksikö ei ole saatavilla. Musta toi idea kaipaisi kehittelyä. Jos ihminen on niin viisas, kun antaa ymmärtää, niin luulisi, että tuokin olisi mahdollista. Oikeesti ihminen on tyhmä. Eikä pysty tuohon. Tyhmä, tyhmä homo sapiens.

Hiljainen on kylätie

Miten voi olla näin hiljaista? Vai onks multa mennyt kuulo tai korvat lukossa? Mistä moinen sanonta, korvat lukossa. Meneeks ne niin ku kiinni ja joku lukitsee ne. En kuule edes lintujen laulua. Häh, onks ne jo lähteneet etelän maille. Terdellä on aamuraikas, lämpötila on 13 ja aamuinen uintini sitäkin raikkaampi. Möksällä on niin ihanaa, kun voi kävellä suoraan sängystä uimaan. On vielä unen lämmin kroppa ja silmissä pöpperöt saa kyytiä. Kyllä siinä nuppi heräjää.

Heräsin jo kuudelta. Pakkomakasin vielä hetken. Juuri kun olen päässyt kehumasta, että olen saavuttanut normaalin unirytmin, niin alkaa herättelee. Ei kai se ala. Kuus on hyvä aika herätä. Aamuhetket ovat oivallista aikaa elämässä. Tähän näppäimistölle on ilmestynyt ruumiita. Muutaman pikku kärpäsen raato makaa elottomana kirjainten välissä. Kuis ne tähän ovat matkansa päättäneet. Enhän mie mikään hautaustoimisto ole. Ovatko yöllä yrittäneet tunkeutua tiedostoihin ja jääneet loukkuun. Siitäs saitte, helvetin urkkijat. Otan lisää mokkoo...

Ajattelin, että tänään en tee mitään. Toivottavasti Arska ei ala heijastelee, niin ei tartteis viritellä itteensä millekään kesäkanavalle. Kirkollekaan ei ole asiaa, ostettiin kaikki tykötarpeet jo eilen. Martalla on nyt tarkanmarkan (siis euron) viikot. Eilen syötiin vaan parsarullat ja tänään mennään riisipuurolla. Ai, ihan vihlasi herkkuhermoo ja kuola herahti kielelle. Puuroo. Eikö oo ihana ape? Tummaa leipää ja metukkaa. Siinä on gurmeeta kerrakseen.

Tarkasta markasta puheen ollen, päätettiin Ukkorähjän kans, että oman mökin hankinta saa siirtyä tulevaisuuteen. Mie en taho lisää velkaa. Ainakaan tällä hetkellä. Meillä on kuitenkin tää mesta, vuokraisäntä kävi eilen ja heillä ei ole paikan suhteen mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Eli homma jatkuu entisellään. Katsotaan sit myöhemmin. Mulla on jotenkin järkevä olo ja haluaisin maksaa lainoja mahdollisimman paljon ja nopeasti pois. Koskaan tiedä mitä elämässä sattuu. Onks tää nyt jotakin viidenkympin kriisii. Eiks silloin pitäisi laittaa kaikki haisemaan ja hullaantua heilumaan. Onpa outoo olla järkevä. Vierasta mulle. Aikuinen nainen mä oon...

Vaikka en tee tänään mitään, niin sienimetsään tahdon mennä. Tuskin Tattiloita on ilmaantunut, täällä ei ole vettä satanut. Tiedän sen kukkasista, olivat nääntymäisillään janoon. Ahkera Liisat oli vetänyt herneet nenukkaan ja pudottaneet kukkasensa. Annoin voterii, toivottavasti heräävät henkiin onnettomat. Mutta sienimetsällä on kiva käyskennellä, vaikka saalistakaan ei tulisi. Martta halailee puita ja on muuten vaan vapaa ja onnellinen.

On todella spuugi hiljaista. Ukkorähjä pyörähti mokalla ja epäili, että linnuilla on kylmä, siksi ovat vaiti. Jopa autojen ääni kantautuu tänne, normista ei sitä tähän kuule. Oikein korvissa painostaa tämä äänettömyys. Vai korostuuko tämä taas citihärdellin jälkeen. Täytyy myöntää, että duunissa on ollut aikas möykkä. Pallit täys lomien jälkeen ja kaakatus rikkoo äänivallit. Ei se ihme, jos tää tuntuu kalmistolle. Hiljaisuudessa on hyvä olla.

Otan uuden tulemisen. Heittäydyn vielä hetkeksi pitkulleni. Lepo on ihmisen aivoille hyväksi. Lepään siis rauhassa. Onks ilmassa oikeesti jo syksyn tuntu?

Tasokas notkahdus

Olen koonnut itseni aamuisen raivon vallasta ja aloitan ihan puhtaalta lehdeltä. Tässä tapauksessa ei siis voi puhua lehdestä, eikä kai sivustakaan. Aloitan siis puhtaalta näytöltä. Asia mikä saa minut raivon valtaan on tämä helvetin tietotekniikka. Aamuiset tekstit ovat siis biittitaivaissa, missä varmaan olisi paljon muutakin mielenkiintoista luettavaa. En varmaan ole ainut, jolle on käynyt näin. Postaat pari tuntia antaumuksella ja vips, kaikki häviää jonnekin, etkä saa niitä enää kiinni. Harmitus on suunnaton, tekisi oikeasti mieli heittää joku kallisarvoinen esine päin seiniä. Hyppiä tasajalkaa ja repiä viimeisetkin perskarvansa irti. Ja yksitellen. Mutta silloin on parasta ottaa hetki ja huokaista syvään ja yrittää käyttää sitä kypsää, iän tuomaa viisautta rauhoituakseen. Ja hyljätä hetkeksi myös tämä arvon rakkine.

Oukei, möksällä ollaan ja täällä ei voi olla vihainen. Rakas Maccini on saanut anteeksi ja ollaan taas ihan hyvää pataa. Sauna tuhnuttaa lämmintä rakkauttaan ja olo on sellainen kuin kesä jättäisi jäähyväisiään. Tämä on mielestäni vuoden parasta aikaa. Mökkiin piti laittaa lämmitykset päälle, oli sen verran vilakkaa. Ukkorähjä istahti just tohon viereen ja sanoi: " On täällä aika viileetä." Eikä näin  sanoessaan tarkoittanut meidän suhdettamme vaan vallitsevaa ilmastoa. Taidan hakea ylleni paksun, cashmiria olevan villapalttooni. Tämä viileys on parasta. Ihminenkin on jotenkin raikas. Uimavedet ovat kirpakoita, ja siitä kaikki nallejääkarhuset tykkää.

Ukkorähjä ja pikku koira pelaavat diskouboolia. Sitä on hauska katsoa. Juppe pomppii niin intona, on mielestään maailman paras futaaja. Ja onkin. Huikea ykköshyökkääjä. Sorgen, taidan mennä välillä saunaan ja jatkan kohta. Illallinenkin pitää laittaa nousuun. On siis toimittava. Palataan siis hetkisen kuluttua. Adios Amigos!

Kuuluuko, täällä Lähdejärvi. Paikalla ollaan taas. Elämiselle välttämättömät rutiinit on suoritettu ja mulla alkaa ihan omaAIKA! Tässähän mie nökötän, terdellä. Ukkorähjä nököttää töllön vaikutuspiirissä. Ilta antaa jo tummana, mutta elävä valo antaa tunnelmaa. Sauna on tehnyt tehtävänsä, siellä saa kaikki jäkitykset auki. Se on sitä saunajoogaa, olen ihan koukussa siihen. Vähä jo väsyttää, mutta en malta vielä mennä maate. Taistelen vastaan, on niin tunnelmallinen ilta. Se valtakunnan testosartisti, Lauri joku viljanen, laulaa petetystä rakkaudesta murtehella. Siivet viistävät maata ja kova on uho. Ei sovi mun pirtaan, mie kuuntelen mieluummin sellaisia slovareita, jotka tihkuu siirappii ja rakkautta.

Ukkorähjällä oli niin kova autokuume, että meillä on TAAS uusi auto. Edellinen kerkes olla peräti puoli vuotta. Hirvee on tuokin piru, kun se ottaa ihmisestä vallan. Huomasin jo viikolla, kun hän alkaa silmät kiiluen ja naama punaisena kertoa tästä uudesta tulokkaasta. Enhän mie voi siinä vaiheessa muuta kuin kannustaa ja ihailla uuden auton ominaisuuksia. Joku Seat turbodiisel neliveto hirvee kingy fack fack ihanuus. En mie tajuu. Kai se on sama hurmos, mitä Martta näkee kohdatessaan Luiskin Vittunin ja Cuccin uusimmat käsveskamallistot. Kai. Niin no joo, kyl kai se Martta joo tykkää kun on turbot alla.  Ei ihan millä tahansa tartte... Mutta se on se ihmisen intohimo ja onnellisuus! Jos se tulee siitä, että saa uuden kulkuvälineen, niin mikä jottei. Olkoon mikä tahansa, kunhan on häpi. Täyttäkäämme tahtomme, olkaamme haluillemme armolliset.

Kyllä mun nyt täytyy sulkeutua. Niin ihanaa, kun tämä yötön yö olisikin, niin valvominen valitettavasti kostautuu huomenna. Ei sellaista jaksa. Raatio soittaa Hurriganesin I will stay. Hyi, kun Martta oli nuori tuolloin.  Tulee mieleen hienoja ja huonoja muistoja. Mutta niistä enemmän sit joku toinen kerta. Nyt ei jaksa, nyt on niin ihanoo.... Sänkyyy, mis oot, ota mut!!!! Mie oon valmis. Aim redii!!

ARGH!!!!

Pikku koira herätti viideltä. Vuhkasi viereen. Mulla mokkahammasta kirpaisi ja nikotiinipiru tökkäsi atraimellaan hemaisevaan kinkkuuni. Piti nousta ylös tyydyttää. Olettekos panneet merkille, että Martta on tavoittanut normi unirytmin, eikä ole täällä kukkojen kans keikkunut. Se on kausiluontoista ongelmaa ja nyt ei ole siis ratkottavana probleemia. Hyvä. On ihanaa nukkua. Parasta. Mahtavaa. Onnellista.

Tänään veepee ja aikainen ylösnousemus ei näin kiristä. Voin heittää vielä snadit tirsut ja olla sit ihmisiks. Martta pääsee tänään paratiisiin, onnensa kukkuloille, järvensä selkään, tattien taivaaseen, saunansa löylyyn eli siis mökille.

Voe perseensuti! Olin näpytellyt pitkät pätkät ja menetin kaiken. Joskus käy näin. Nyt vituttaa kuin pientä oravaa, enkä jaksa aloittaa alusta. On pakko poistuu tai mää tapan tän koneen tai itteni tai jonkun. Argh!

Rauhotun ja postaan myöhemmin.

Sielun matkaa ja muuta valitusta

Aloitettaisko sairaskertomuksella. Kinttu kesti eilisen hyvin. Pikku pakotusta iipee, mutta töitä tehtiin. Jette mykke braa. Mut sit toi niska. Yksi päivä takana duunii ja niskapaskajäkitys on taas päällä. Eli mitä tästä voimme päätellä. Vamma ja aiheutus on työperäinen, sanokoot viisaat mitä tahansa. Sitä huumesärkylääkettä vältän, en taho jäädä koukkuun, enkä pilleristiks ala. Vedän pahimpaan hätään relaksanttia. Odotan kutsua, antakee sitä puukkoo. Tai tehkää vittu jotain.

Arvaa mitä. Vaik asia on sairaskertomus, niin ajattelin kokeilla ajatuksen voimaa. En nyt jää vellooo tohon niskaan. Totean, nyt on näin ja helpotus on tulossa. En laske niskaa niskan päälle. Ajattelen kivoi juttui, joulupukkii, herkkutattii, sateenkaarta ja vaik mitä. Kyllä niitä löytyy. En sairasta. Onnistuuko vai  onko jo syntyessään tuhoon tuomittu ajatusmalli. Kokeillaan. Keltä se on mitään pois?

Eilen tuli postissa läheisen liikuntakeskuksen ja uimahallin syksyinen hyvä ihminen opus. Kaikkii kivoi juttui käynnistyy ja tapani mukaan olen liittymässä kaikkiin. On taas se tarve, että Martta nousuun huoltoon. Ajatella, kehoa kohottava temppeli on tossa ihan vieressä, olisi tyhmää jättää moinen herkutus käyttämättä. Ensin täytynee selvittää mökkikausi kunnialla loppuun, ja tietysti tämä vammaisuus asettaa omat vaatimuksensa, mut kyl tää nyt vakavasti haiskahtaa taas sille, että Martta aloittaa uuden paremman elämän. Onks tää jotenkin tuttuu. En mie mittään reuhomista enää ala, mut siellä on joogaa, niskaselkäjumppaa, seniortanssii ja allasjoree. Salillekin vois mennä, jos saan ostaa uudet salivermeet. Jotkut sikamageet addut. Kireet kun makkarankuoret, niin ei näy kaikki läskit. Uinti on lähellä Martan keuhkoja. Tiesitkö, että olen joskus ollut vallan uimaseurassa. Ei musta olympialaista tullut, mutta rakas harraste se on aina ollut. Nyt voisi senkin elvyttää. Martta on pikku fisu ja vesi on mun elementti. Ihanaa, enks oo jo nyt hyvä ihminen. Sellainen liikunnallinen ja terve. Otanpa sen kunniaks palan pullaa.

Taidan tehdä pienet medidaadiot. Lähden piikkimattomatkalle mieleni syntisiin sopukoihin. Onkin aika paljon työstettävää. Mut se on hyvä. Heittää ruhonsa matolle, joka on lattialla. Olla nakuna, saa piikkiä pyllyynkin. Ottaa relaksantti hengitysharjoituksen ja antaa mennä vaan... Sieluni, oletko siellä, ota mut vastaan!

Särjetty angsti

Kun ihminen nukkuu kaheksan tuntii tauotta, näkemättä shittii, huutamatta, hakkaamatta, kiroilematta, niin sitä on suht onnellinen. Päivä lähtee käyntiin kevyesti. Ei siis mittään hättäää. Vaikka se duuni on välillä puurtamista ( kelle ei ois,) niin on se kuulkaa ihanaa, kun on työkykyinen. Martta on vahva sääristä tekoa, kinttu paranee huimaa vauhtia. Eilen jo otin muutamia normi askeleita. Nyt yön jäljiltä hiukka kankia, mutta kunhan tästä vauhtiin pääsen, ei mua pysäytä mikään. Vähällä selvisin, taisin säikähtää enemmän kuin tapahtui.

Tää blogin pitäminen on siitäkin fantsuu, että täältä saa hyviä vinkkejä. Valitin eilen tota pyykin kuivausta sisätiloissa. Ymmärtäväinen lukijani suositteli hankkimaan kuivurin. Mites Martalla, kotitalousihmisellä, ei moinen käynyt pienessä mielessäkään. Tosin, mun kokemukset ovat niiltä ajoilta, kun vaatteista tuli barbikokoo koneellisessa kuivurissa. Asiaa täytyy tutkia, näin ne ratkee. Kiitos siitä!

Ei helvetti, kello on jo vaik mitä. Sen tästä saa, kun makoaa puolille päivin. Aamutoimet on suorittamatta, nyt täytyy vipeltää. Otan kyllä kintulle pirssin, enkä lähde julkisiin könkkäämään. Ihanaa olla taas rytmissä. Hei, mihin katosi loma-angsti? Niin, jos jollakulla sitä ilmenee, niin suosittelen särkemään jonkun ruumiinosan, sillä se angstikin helpottaa. Särkemisiin, rakas lukijani!

Komea kone

Onnettoman epikriisi sai onnellisen lopun. Jalassa ei ole murtumaa. Hyvä. Asia hoitui varsin näppärästi Töölön Mehiläisessä. Kotimatkalla kurvattiin sitä kautta ja homma oli selvä puolessa tunnissa. Näkisin näin, että siellä on jonkun sortin venähtymä kautta revähtymä. Helvetin harmillista mutta elämä on. Välillä. Pipihän se on, mutta ajattelin selvitä huomenna duuniin. Menen pirssillä ja teippaan nilkan lenkkitossuun. Kyl mie kestän. Juuri kun olin ajatellut aloittaa uuden terveellisemmän ja liikkuvan elämäntavan, pitää tulla tämmöinen este. Nyt en pääse maratoonille, en pääse edes aamu-uinnille. Otanpa palan pullaa...

Sarjassamme hurjat yöt. Edesmennyt kummitätini kummitteli viime yönä. Kampasi tukkaansa sänkyni vieressä. Ensin en nähnyt kasvoja ja kyselin ( huusin) kuka helvetti siinä seisoo. Kasvot tulivat esiin ja
ne olivat kalman kyllästämät. Ensin pelkäsin sairaasti, mutta todettuani mörököllin Riitaksi, rauhoituin. Hän tuli varoittamaan minua tulipalosta? Näinkin unta, että olimme edesmenneen kummitätini tyttären kans jossakin talossa ja minä heräsin siihen, kun tunsin savun hajua. Yritin herätellä kaikkia ja huusin, että talo palaa. Kukaan ei ottanut minua tosissaan. Huusin, huusin ja pelkäsin. Olenko siis rääkynyt unissani. "Talo palaa, talo palaa!!" Onneksi kukaan ei ole soittanut palokuntaa paikalle. Ihan oli siis normi rauhallinen yö.

Martta ei pahemmin Olympialaisista piittaa, mutta kyllä jymähdin eilen naama kiinni ruutuun, kun pikajuoksija pedot laskettiin irti. Eihän ne oo ees ihmisii, sellaisia koneita. Komeita ku mitkä ja siksi niin silmää hiveli. Sanoisin jotta eroottisia jopa. Ei oo pojilla rammakaan rasvaa. Ois ihan kauheeta, jos ois tuommoinen kone suluhasena. Pitäisi käydä vaatteet päällä saunassakin, kun niin oma olomuoto hävettäisi. Tai eihän sitä tiiä, voisihan hyö tykätä tämmöisistä pehmeistä raajarikoista. Jos ei muuten, niin edes säälistä. Ottakee minut säälistä. Komioita ovat, totta maar. Olympialaiset ovat muuten tyhmät. Tai kyllä ne voimistelijatkin ovat ihan veri nais. Martta tykkää enemmän missikisoista.

Nyt kun mie oon sairaslomalla, niin pitäisi olla helvetin tehokas ja tehdä kaikkea. Se kai on saikun tarkoitus. Mulla on sata koneellista pestävää pyykkiä ja ulkona paistaa arska, joten saisin ne pihalle kuivuu. Yksi viheliäinen puute tässä asunnossa ( taloyhtiössä) on. Täällä ei ole pyykinkuivaushuonetta. Nytkin työhuoneeni on kuin tropiikin viidakko. En tykkää. On kosteeta ja kaikki paikat täynnä rätei ja lumpui. Siis hyvä päivä pestä pyykkiä. Siivotakin pitäisi. Silleen semisti. Tää on just tää aika, juostaan viikonloput möksäl, duuniviikkoina ei kerkee ja koti jää retuperälle. Ottaa Martan luonnolle. Do diin, alkaa ongelmat olla taas kohdallaan.

Meijän naapuriin aukaistiin Lidli. Huippua. Tai siis no joo. Sikäli kyllä, että nyt kauppa on lähellä ja kyllä edellä mainittu puoltaa paikkaansa ässien ja koo markettien rinnalla. Siellä on oma leipomo, jossa paistetaan hyvää ja tuoretta leipää. Niiden voikroissantit ovat huippuja. Liian hyviä, niihin tulee himo. Paskahöttöö siis. Sain myös uuden kaupan Kaisaniemen metroasemalle. Nyt on siis duuniakin varten ruokataivas snäppärästi käsillä. Voin taas palata ruotuun ruokavaliossa. Siis syksyllä. Not jet. Tällaisten välttämättömyys tarvikkeiden hankintapaikkojen on hyvä olla läsnä. Se on sitä elämän sujuvuutta, mistä mie tykkään. Ja metrokin on siirtynyt syksyyn, pääsee suoraan duuniin ja ilmaisjakelulehdet ovat palanneet. Kyllä syksy on ihmisen parasta aikaa!

Ei maar, nyt laitan pyykkikoneen laulamaan. Menen kuitenkin pikku koiran viereen hetkeks pötkölleen. Pyhän Hesari odottaa lukijaansa ja ehkäpä otamma pikku tirsut vielä. Hyi, nyt kyllä Jumala rankaisee ja pudottaa ison kiven pään, tai siis mikä olisikaan ansaitumpaa, oikean nilkan päälle. Just niin. Senkin luuseri. Siitäs sait.

Olenko murtunut

Ilmeisesti joku muukin on nyt sitä mieltä, että mun on jatkettava lomailua. Vaikka olen vinkunut loman loppumista ja sitä huutavaa vääryyttä työhön paluusta, niin en mie ihan tätä tarkoittanut. Mukavan perjantai-illan päätteeksi Martta päätti olla hyvä emäntä ja tiskata astiat ennen nukkumaan menoa. Orgastinen pesunautinto oli lähes kliimaksissa ja heittelin harmaita vesiä terdeltä jorpakkoon. Sateesta johtuen lattia ruhoni alla oli liukas ja Martta vauhdikas. Yksi lipevä askel ja nilkka oli kaksin kerroin. Kuului järkky rusahdus ja Martalta meinasi lähteä taju. En nyt sanoisi, että olin väkijuomien aiheuttamassa holtittomassa hötkyilytilassa, toki, oltiin nautittu saunaolutta ja ruokajuomaa. Mutta olin vaihtanut spiritus forttukset Lähdejärven kaivoveteen ja omasta mielestä siis vesiselvä. Ainakin tapahtuneen jälkeen ja sen hiipivän kivun ansiosta. Yö meni tuskaillessa ja aamu valkeni synkkänä. Nilkka turbou ja kävelemään ei pysty. Siis nilkuti nylkyti mennään. Pakkohan se oli tohtorin pakeille mennä. Lohjalla päivystys, ei röntgenii. Tänään siis Töölööseen. Ollakko murtunut vai eikö olla?

Nyt ollaan siis tupla saikulla. Alla se niskapaskajäkitys-holidei ja nyt siis tämä. Tai meniskö tää niin, että mä oon sairaslomalla sairaslomasta. Voe perseensuti, kun minnuu niin kirpasee. Vai onks se oikeesti niin, että luoja on nyt sitä mieltä, että Martan pitää levätä. Perumani sapaattivapaa taitaa tulla pakolliseksi. Jos jalka on murtunut, kipsii ja montako viikkoo? Tai jos niska joudutaan leikkaamaan, niin montako viikkoo? Häh? Marttahan löytää asioista aina syvällisemmänkin puolen, joku tarkoitus on tapahtuneilla. Otappa Martta nyt rauhallisesti... ihan hissun kissun. Yläkerta antaa merkkiä.

Oih!

Mitäs kivaa kertoisin tähän valituksen lomaan? Oli kiva viikonloppu. Syötiin paljon sienii. La-iltana oli oikein herkkuhetket kantsupastan taivaissa. Hei, eilen tein kevyesti maukkaan iltapalan. Ruisleipää, kanttarelli tuorejuustoa, paistettua kantsua, sipulii ja päälle hiukka parmesaanii ja hetkeksi uuniin. Wouh, siitä ei enää ape parane. Jälkkäriks vedettiin lettuja ja hilloo. Täysin tyydytettynä, koipi kohti kattoa oli hyvä köllähtää untosten maille.

Ukkorähjä ei oo vielä herännyt, mulla on taas sellainen aavistus, että taisin pitää aika sirkusta. Saanen yöraportin tuotapikaa. Mä oon alkanut miettii tota mun yömöykkäämistä. Ihan siis oikeesti. Kai olen tästä jo aikaisemminkin maininnut. Mistä hitosta tuommoinen kumpuaa ja mitä mä oikein oksennan? Ei oo tervettä. Pitäskö oikeesti varata aika asiantuntijalle, voisi puhuu pois ja alkaa olla ihmisiks. Viime yökin oli taas sellaista taistelutannerta, menee ihmisen sykkeet ihan sekaisin.

Aih!

Edellinen postaus näyttikin olevan ällö unelman sekavuus. Toki, nyt myönnän, että kuplilla oli osuutta asiaan. Raskaan työviikon jälkeen tämä pikku paratiisimme korostuu vaaleanpunaisena unelmana. Hei, saunot kivistyksen pois, istahdat tähän möllötykseen, oli vielä hyvää seuraa ja hiukka ( okei, pikkasen enemmän) vinho verdeä. Kyllä vähemmästäkin heikkomielinen menee ihan sekaisin. Antakee anteeks. Olin niin fiilareis ja siks sekaisin. Ihanoo. Nyt kun mietin asiaa tarkemmin, niin ihan kuin potisin huonoa omatuntoa siitä, että nautin. Just joo, juopon kootut selitykset osa 2032. Antakee tämäkin anteeks. Vai voiko olla, että Martan alkoholismi on verhottu nautinnon vaaleanpunaiseen harsoon. Mää tuota tiiä. Mut miks mie nautin myös ilman väkijuomia, sehän on ristiriitaista. Äääh, antaa olla. Elämässä kaikki muu paitsi sienestys on turhaa.

Kuikka huutaa tuossa rantavesissä. Kuiiik, kuuuuuuuiiik ja silleen. Hillitön meteli mutta kaunis valituksessaan. Ihan niin kuin Martta. Pitäskö mennä polskii kaveriks, mikä hätänä kuomaseni. Valitetaaks yhes? Kuuuuiiiik, kuuuuiiik ja silleen. No, mitäs viel? Ooon siis ihan romuna, mutta en anna periks. En perkele! Romukin voi olla sisältä kultaa. Oliks vähä hieno...

Rakastaa. Se on vaikeaa.

No just, nythän mää sain sellaiset napit, jotta tää elämä on varsin mielenkiintoinen. Ne helvetin kipulääkkeet on jotakin mielialalääkettä ja miehän oon ihan että just joo mikä fiilis...! Oma lääkäri soitti tänään ja tää heppu on kiireellisyys luokassa AAAA joku vitun plus, jonoilen siis Töölön hospitaaliin. Pitänee varautua siihen, että puukko heilahtaa. Mut ei se tunnu (muka) missään, mie oon näillä kipu/mielialahormooneilla ihan tässä päivässä. Toisaalta on helpottavaa saada joku oikea syy, mutta ilkeelle se tuntuu, kun alkaa rappeutua. Enivei, valitettavasti tää lääkitys toimii ja miehän oon nyt mökillä! Ei se kesä siihen lopu, jos niska on rikki. Antaa hyvän syyn elää... ja tutkia.

Muu mökki on mennyt jo yöpuulle. Ukkorähjä ajaa vielä kaupunkiin yöksi, on huomenna valmiiksi sit duunissa. Ystävät painuivat uinulle, minua valvottaa. Yksin. Hiljaa. Rento. Pihamme suihkulähde loristaa, se on rauhan iskelmää. Aika kiva hetki, lämmin ja iloinen. Laura närhi laulaa, että osaa rakastaa. Vaikeaa, mietin. Kuka osaa oikeesti. Rakastaa. Se on niin vaikiaa...

Ensimmäinen työviikko takana. Siitä selvittiin. Se oli T A H M E E T A. Oli niin hyvä loma, että arkeen paluu oli julmaa ja liian äkkinäistä.  Korostan kuitenkin että, mulla on hyvä duuni, mahtavat työkaverit ja siksi paluu kääntyi sit kuitenkin voiton puolelle. Hyvä olla duunis, kiva olla ihmisis. Kai. Pikku niska kipu unohtuu, kun saa höpöttää ihmisten kera, kenties puramme sairaskertomusta yhdessä. Sehän on ihan sama kuin se Maarit itkee sitä jäätelökesää. Huoletonta bluestunnehämärää.

Olen tässä hetkessä melkeinkuinlomalla, ja sain kuin sainkin kiinni tästä tunnelmasta. Willi ja Wapaa! Tai ei. Tai joo. Kuka sen tietää, mikä se tunne on? Myö yöihmiset ollaan vähä höpelöitä. Kuunnellaan yksinäisten keijujen tarinoita ja koskemattomia rakkauksia. Yöperhoset liitelevät ympärillä. Pitäiskö sammuttaa jo valot ja mennä nukkumaan? Se nyt on vain niin tavallista. Onks tätä liikenteessä? Mä olisin halunnu tänä iltana ehdottomasti Ukkorähjän viereen?! Häh?! Hän on stadis. Kaukana mun kosketuksesta. Oisko kiva, jos nyt soittaisin ja sanoisin et mä kaipaan sua?! Kokeillaan... Kello on nyt 0.46.

Nyt tää meni liian lällyks.  Pistin päälle Robbien Me and my monkey. Se on raju! Eihän elämän tarvitse olla tylsä, jos juo alkoholitonta olutta?  Jos kuplat ovat kuihtuneet, niin ei se tarkoita sitä, että meno loppuu. Yö on tumma ja Robbie laulaa. Mie vain valitsen ja olen ihan että joo... Hyvä pössis...ja alkoholitonta olutta joo... kenelle todistan. Ketä varten... Robbie on hot. Aina ollut. Tulee olemaan. Martta on fani, tiesitkö? Robbie!!

Tunnelma ympärillä alkaa vaikutta sille, että voisi painua vaakaan. En vain millään malttaisi luopua tästä hienosta yön hetkestä. Valo ympärillä on tumma ja pehmeä, olen sametissa. Kynttilät antavat kajonsa, ilta tarttuu pehmeydellään. Kaikki on läsnä. Yöperhonen astui läppärin valoon, me emme ole yksin. Väsynyt päivä herää uuteen huomiseen. Eiköhän luovuteta, annetaan unen tulla. Yö on valmis. Minä myös. See you!

Vanha valittaa

Pikainen huomen. Odotan jääkaapin huoltajaa vai mikä lie. Olisin jo lähtövalmis, mutta jäpikäisen pitäisi tulla hetkellä millä tahansa. Toi mun kylmäkaappi on paukutellut saapumisestaan, liekkö sellainen ilmavaivainen. Ja kyllä se huokaileekin vielä. Osoittaako mieltään, että on saapunut väärään talouteen. Hyi, homon keittiöön. Ei taho, siksi paukkuu. Mulle et pauku, lähtö tulee, jos ei tahti muutu.

Tein äsken sen virheen, että lukaisin kipulääkkeeni sivuvaikutukset. Saattaa aiheuttaa lisääntynyttä hyväolontunnetta. Vhat thö fak? Ei juuri tunnu siltä. Ja hirvee liuta kaikkia muita epämiellyttävyyksiä. Nyt kun ne luin, niin kohta alkaa rassaamaan. Nakkaanko jorpakkoon, mut kyl ne tohon kipuun auttaa. Ei ne sitä pois vie, mut on helpompi olla.

Sain eilen kuvien tulokset. Tai herra tohtori soitti, asiasta tietämätön, mun lekuri on pari päivää veke. Hän soittaa sit tarkemmat jatkotoimenpiteet torstaina. Hra. tohtori luetteli täysin monotoonisesti seuraava: " Teillä on 3. ja 4. nikama madaltunut ja niissä on nivelrikkoa, sekä kalkkeutumaa. Lisäksi jotkut hermokanavat ovat ahtautuneet." Oliko teillä jotakin muuta. Kiitos, en laskuta tästä puhelusta, koska tässä ei ollut mitään erityistä dramatiikka." Ou jee! Onko Martta ikääntyneesti vammautunut vai onko tämä työperäistä, kuinka tästä eteenpäin. Mielenkiintoista. Kuinka saada itsensä kuntoon, niin, että niskapaskajäkitys jättäisi rauhaan.

Uskaltauduin vaakailemaan. Kyllähän se tunteet, että loma oli erityisen antava. 2,9 kiloo silkkaa nautintoo. Ei paha ja kannan jokaisen kilon ansainneenna. Enkä nyt jaksa alkaa valittaa, et mää oon niin läski. Hei, nyt on kiire. Jäpikäistä ei kuulunut, tyhmä heebo. Moro ny!