Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta, rakast...

Istun terdellä. On pimiää. Sytytin kynttilät. Ilmassa haisee märkä. Voisi olla yö, mutta on aamu. Joku piru veivasi ja heräsin jo 04.25. Ei enää uni armahtanut, eikä pakkomakaaminenkaan tuottanut tulosta. Nousin päivystää. Spuugi tunne. Oli vielä valoisaa, kun menin höyhenille, mutta herään pimeään. Olenko mennyt sekaisin? Jos nyt onkin ilta ja nukahdin aamulla. Maapallo on notkahtanut radaltaan ja vuorokausi on vaihtanut paikkaansa. Voi olla, kuka tietää...

Torttua tarjoo hän

Lämpöstä leipää

Eilinen päivä valahti käsistä suhteellisen mitättömänä. Nopeastikin meni. Voiko mitättömästä mainita jotakin? Järjestelin paikkoja, siis siivosin hiukka. Sellaista joutavalla jotakin puuhastelua. Käytiin sienimetsällä laihoin tuloksin. Nukuttiin päiväunet ja möllötin järvelle. Näin kun hiiri tahi kanahaukka  istahti pihapuuhun. Kaunis lintu. Illallisella nautittiin lämpimiä voileipiä. Vaatimattomasti mutta maukkaasti. Ukkorähjä leipoi omenapiirakan. Se vähän kärähti. Oli hyvääkin. Katsoin alkuillasta elokuvan, joka kertoi pienestä pojasta ja hänen hullusta sakemanni isästä. Perhe muutti lähelle keskitysleiriä, eikä poika ymmärtänyt mistä on kyse. Loppu viimeksi poika tutustui samanikäiseen kaveriin, joka oli aidan toisella puolella. Siinähän kävi sit niin, että tämä poika kaivautui aidan ali keskitysleiriin ja joutui juutalaisten kanssa suihkuun. Sai isukki maistaa omaa lääkettään.

Nuorena Martta seurusteli sakemannin  kanssa. Oltiin ihan että lovelove. Tavattiin täällä suomes ja se oli kuumaa heti ensi mulukasulla. Eipä kerennyt omena kukkaan, kun Martta pakkasi kimpsut ja kampsut ja suuntasi kohti Berliiniä. Vieläkin oltiin ihan että lovelove. Sitä kesti viikko ja mua alkoi nyppiä. Joku niissä sakemanneissa on, että ei ihan mennyt putkeen se lovestoori. Itteensä täynnä ovat. Käytiin silloin Buhenwaldin ( en nyt jaksa tarkistaa oikeenkirjoitusta) keskitysleirillä ja se oli vaikuttava kokemus. Järkytäväkin. Kyseisellä leirillä oli tuhottu homoseksuaaleja ja pari suomalaistakin. Veti Martan hiljaseks. Sinne niin olisi Marttakin uuniin joutunut aikoinaan. Huh, paha paha.

Hämä hämä hämyheikki

On Martalla ollut suluhanen Sveitsistäkin. Ihana Marcus. Söpö kuin pehmonalle ja kommee kuin mikä. Oltiin ihan helevetin nuorii ja ensimmäisen kerran tavattiin Rotoksella. Meidän lovestoori kesti aika pitkään. Vierailtiin puolin ja toisin, olinpa jossakin vaiheessa muuttamassa switserlandiaankin. Välillä yhteydenpidossa oli taukoja, mutta aina vain yhdyimme uudestaan. Silloin oli vielä kirjeet ( kaikki on muuten tallessa) ja hunajaa tihkuvat puhelinsoitot. Taisin olla aika lovelove. En tiedä mitä tapahtui. Noin viisitoista kesää sitten, yhteydenpito lakkasi kuin seinään. Kirjeisiin ei vastattu, eikä puhelin soinut. En tänä päivänäkään tiedä, minne Marcus katosi. Hylkäsikö Martan vai tapahtuiko jotakin ikävää? Eiks oo ihanan traakista...

Vain pienen hetken

Mutta suurin rakkaus on/oli maajussi Liperistä. Huh, perkele sitä tunteen paloa! Se oli kaiketi ensirakkaus. Sitä helvettiä kesti monta vuotta. Miks helvettii? Olin niin rakastunut, että se oli jo ahistavaa. Tiedätkö, olin hirveen mustankippee, omistushaluinen ja kai jo epätoivoinenkin. Nuoriakin oltiin,  liian nuoria rakastamaan tasapainosesti. Enihau, on ihanaa sanoa, että on ollut niin lovelove. Kauniita muistoja, ihania muistoja. Marttahan oli aivan kypsää kauraa jäämään tilalle emännäksi. Siinäpä hoitelin karjalanpiirakat ja nisupullat pöytään, aamulla käytiin lypsämässä paskahännät ja oltiin niin täyteläisen lovelove. Mutta näin jälkikäteen näen sen, että rakastin sen suhteen rikkipoikki tyhjiin. Olisin toivonut kaiken jatkuvan hamaan tappiin asti, mutta nyt ymmärrän sen paremmin, miksi niin ei tapahtunut. Olihan koko elämä vielä edessä ja monta, monta huippu hetkeä olisi jäänyt kokematta.

Hups, mites tää meni tälläseks lässyks? Aamun kajo on noussut pimeyden ylle. Ilmassa taitaa olla romantiikkoo. Usva leijailee peilityynessä ja kuikat huuteloo kuin kiimaset kollit. Se on muuten aika epätoivoista ujellusta. Niin huutaa kollit kuin kuikat, miks ei myös rakkaudettomat ihmislapset. Pitäskö kömpiä kylymänä ( paleltaa tässä) Ukkorähjän viereen. Hah, pakastettua Marttaa olisi nyt tarjolla! Oikein marjaisaa torttua. Höpö höpö nolla miinus. Adios, vamos, heil ja mitä vielä...