Pieni mies

Aamu olisi täydellisen harmooninen ellei vastarannalla laulava moottorisaha pilaisi tunnelmaa. Mieleen nousee kuva Maukka Perusjätkästä heilumassa sahansa kanssa. En nyt jaksa biisiä muistaa, mutta Täältä tullaan elämä-leffan muistan hyvin. Martta oli silloin teini ja leffan vaikutus oli suuri. Kävin katsomassa sen pariinkin otteeseen ja tottahan toki, piti saada nahkarotsi, jossa oli farkkuliivi päällä. Olin kova jätkä, aika angsti. Outisen Kati tekee hienon roolin ja Jussihan oli mun idoli.
P:S Niin alkoi toi biisin nimi vaivaa, että sen guuglasin. Säpinäähän se oli saatana! Muistan vielä hyvin sen tunteen, kun elämä otti päähän ja sielu oli levoton. SÄPINÄÄ!

Tumma ilta

Eilen täällä tuli vettä. Herättiin päikkäreiltä Juppen kans siihen, kun katto rummutti kuin pataljoona pelastusarmeijalaisia. Ihan hillitön tulva! Se ei ollut mikään pikku kuuro, pari tuntii pudotti vodaa niin, että radiostakaan ei meinannut kuulla mitään. Onneksi sade loppui, kun alkoi puhelintoivekonsertti. Juontajavieraana oli Jukka Kuoppamäki ja hyvin oli tunnelmallista soittolistaa. Martta sai jonkun primitiivi itkukohtauksen, kun eeterista tuli Pieni mies tsipale. Noi isäpoika jutut on mulle kova pala ja tunsin kuinka jostakin syvältä kumpusi itkemätöntä tuskaa. Ihminen on jännä vekotin. Sitä kuvittelee, että asiat on halkipoikki käsitelty, ne ei mua hetkauta, eikä tunnu missään. Vuosia kantaa sitä ikävää sisällään ja yhtäkkiä ne pyrkii pintaan. Onneks en ollut ihmisten ilmoilla, sain rauhas antaa tuskan tulla. Nämä "kohtaukset" tulevat aina yhtä yllättäin ja aina joku biisi käynnistää sen. Sen jälkeen on hyvä ja jotenkin tyhjä olo.

Sain eilen yhden syötäväksi kelpaavan Herkkutatin!! Ai, ai kun se oli mieltä ylentävä tunne. Olin maleksinut metsässä jo jonkun tovin, vasussa vain muutama kantsu ja luovutin jo löytämästä. Kas, yhtäkkiä edessäni töröttää kelpo yksilö poimittavaksi. Se valoi minuun sieniuskoa, kyllä niitä vielä tulee. Eilisen sateen on pakko nostattaa uusia yksilöitä. Sieniveitsiä ei siis heitätetä kaivoon. Ajattelin kohta kipaista tohon lähimetsään, josko sieltä jotakin antaisi. Eilinen saalis päätyi täytteeksi lihamurekkeeseen. Kiehautin kaveriksi papuja ( herkkuva tähän aikaan vuodesta) ja duunailin pottumuussin. Oltiin taas taivaissa. Kiitos metsä, kiitos.

Olen avoin

Olen sulki

Jottei tämä elämä menisi liian yksinkertaiseksi, niin Martta on tehnyt tutkimustyötä koko aamun. Olen tullut siihen tulokseen, että toi niskapaskajäkitys on osa suurempaa kokonaisuutta. Mulla on nivelreuma. Piste. Olen jo pidempään miettinyt outoa kipuilua koko kropassa, mutta vaiennut siitä siksi, että kuvittelen olevani luulosairas. Nyt kun niska on hiljaisempi, niin nyt kaikki muut nivelet ilmoittaa viheliäisestä kivusta. Aamuisin menee about tunti, että saan itseni liikenteeseen. Sormet ovat jäykät kuin suluhaspojan piip. Nyt lonkka repii ikävästi ja olkapäitäkin pakottaa. Oukei, leikin sit tohtorii netissä ja sieltähän tietysti löytyy oikea diagnoosi joka vaivaan. Ainakin jos niin haluaa. Ei kai se muu auta, kun mennä taas nolattavaksi minua viisaampien luo. Pakkohan tää on selvittää. Ei oo normaali, sanoi epänormaali.

Jep, jep. Tuntuu ihan sunnuntaille. Mistä moinen pyhäisys? Nythän on vasta lauantai. Ukkorähjä hävis taas rakastajalle. Mitähän kivaa me Juppen kans keksittäis? Taidetaan ottaa aika rennosti...