Hei, ihan oikeesti!

Lukasin tossa eilisen postauksen ja hui, kun oli kiukkunen teksti. Ja paljon rumia sanoja. Hyi, hyi. Taisi Martta olla lääkepöllyssä, kun noin roheesti irrotteli. Jos nyt suoraan sanon, niin ei siihen paljon pöllyjä tarvita. Niin harmittaa vietävästi. Tää elo nyt näyttää olevan tämmöistä sairaskertomusta. Vali, vali. Sen verran toi kipuilu sabotoi elämänmakua, että pinnallehan se perkele pyrkii. Vaikka päälläsi seisoisit ja minkä tekisit. Ai, ai.

Otin ohjakset omiin pikku kätösiin. Sain kuin sainkin selvitettyä kunnallisen puolen kutsuhuudon. Tein eilen viisi puhelinsoittoa ja heistä jokainen oli tietämätön asioista ja siirsi Marttaa vain etiäpäin. Viimeisessä puhelussa hermostuin ja sanoin: " On se perkele kumma, kukaan teillä ei tiedä mistään mitään ja sairasta ihmistä pomputellaan luurista luuriin!" Ja katso, yhtäkkiä taivas aukeni ja tieto koneelta löytyi. Poliklinikka aika olisi 1.11 ja siitä noin kuukausi magneettikuva. Tack och adjööö, sanoin ma. Tartuin luuriin, soitin Diacoriin ja menen tänään klo: 09.40 yksityiselle Orttospedille ja magneettikuviin veri suun. Ai houp sou.  Maksan lystistä pyllyni verelle ( nyt en käytä rumia sanoja) mutta elätän toivoa, että päästän asiassa seuraavalle levelille. Olin ihan inkkarina ja heti tuntui, että niskapaskajäkityskin helepotti. Ugh! Olen puhunut.

Eihän tää himas kökkiminen ole herkkua. Vaikka mille kielelle vääntäisin, niin suomeksikin tää on vaan niin helvetin tylsääääää. Ei oikein voi tehdä mitään ja olo on kuin häkkiin suljetulla elukalla. Ilima on kaunis ja jäätelö olisi hyvää. Ruoka kyllä maistuu, valitettavasti. Hetken puputusnautinto armahtaa ja on niin kuin jotakin tekemistä. Siitähän nyt taas seuraa se, että massu kasvaa ja olo on ylen. Tupakkiakin palaa tuhottomasti. Syö, röökaa, syö, röökaa. Mitään liikunnallista on turha edes ajatella. Jep, jep, hau meni kilous?

Punertaa jo paskanmarjat

Eikä pelkästään se, että joutuu kipuilee, niin yksityisyrittäjälle tämä on myös taloudellinen hätä ja heikkous. Tipahtaa kurrenpyörästä ja heti mennään pöpelikköön ja pahasti. Martan elämäntavoilla ei ole kertynyt sitä pahanpäivänrahastoa mihin heikolla hetkellä turvata. Tyhmä kun on. No, otetaas hiukka takas. Olen kyllä ymmärtänyt, että ikääntyessä saattaa tulla jotakin sellaista, että ei elantoonsa välttämättä kykene. Aloitin siis säästämisen. Mutta se tapahtui hetki sitten ja pääoma tällä hetkellä taitaa olla komiat sata ja viisikymmentä erkkiä. Eihän niillä osteta edes uutta käsilaukkua. Oijoi, heikosti ovat Martan kantimet. Sossuun on mentävä juu.

Mitähän ne duunaa tuolla yläkerrassa? Onko siellä suursiivous meneillään, aamulla klo: 06.25, häh? Huonekaluja hilataan pitkin lattioita vai mistä moinen meteli. Ei kai se yläkerran ukko ole laittanut muijaansa lihoiks ja sitä nyt hilaa pitkin lattioita. Täytyypä tarkkailla, jos roudaa mustia jätesäkkejä, niin soitan kyllä vuokkoset paikalle. Ilmiselvä aviollinen selkkaus. Rouva on parkinson, jospa ukkoo on alkanut nyppii ja lihanuija on heilahtanut. Voihan se tietysti olla vahinkokin, mutta outo ääni on näin aamutuimaan. Elänkö tietämättäni keskellä intohimon mustasukkaista draamaa? Veri lentää ja taivas on synkkä. Ei helevata, nyt lähti vähintäänkin rouvalta kankku. Sellainen laahaus ja läiske käy. Pitäskö mennä soittaa ovikelloa: " Tehdäänkö täällä rouvasta paistia, vai mikä on?"

Ei maar, nyt täytyy alkaa kaunistautua.  Laitetaan pyhämekko ylle, lekurille mennään siististi nättinä. Toivottavasti on hyvä fibat, noista puoskareistakaan kun ei aina tiedä. Se on vähä niin kuin herran käsissä millä tuulella sattuvat olemaan. Onko EVVVK vaiko tahtotilana selvittää Martan niskapaskajäkitys. Hyi, kun minnuu jännittää....