Pikku koira herätti viideltä. Vuhkasi viereen. Mulla mokkahammasta kirpaisi ja nikotiinipiru tökkäsi atraimellaan hemaisevaan kinkkuuni. Piti nousta ylös tyydyttää. Olettekos panneet merkille, että Martta on tavoittanut normi unirytmin, eikä ole täällä kukkojen kans keikkunut. Se on kausiluontoista ongelmaa ja nyt ei ole siis ratkottavana probleemia. Hyvä. On ihanaa nukkua. Parasta. Mahtavaa. Onnellista.
Tänään veepee ja aikainen ylösnousemus ei näin kiristä. Voin heittää vielä snadit tirsut ja olla sit ihmisiks. Martta pääsee tänään paratiisiin, onnensa kukkuloille, järvensä selkään, tattien taivaaseen, saunansa löylyyn eli siis mökille.
Voe perseensuti! Olin näpytellyt pitkät pätkät ja menetin kaiken. Joskus käy näin. Nyt vituttaa kuin pientä oravaa, enkä jaksa aloittaa alusta. On pakko poistuu tai mää tapan tän koneen tai itteni tai jonkun. Argh!
Rauhotun ja postaan myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti