Nöyrä tappaja

Nukuinpa huonosti. En saanut millään unesta kiinni ja käänsin ja väänsin. Väänsin ja käänsin.  Heräsinkin jo neljältä mut pakkomakasin levottomasti kuuteen. Luovutin ja ryystän mokkaa terdellä, ilma on jotenkin paksuu. Onkohan ukkosta ilmassa, siksi unikin huono. Elämä on. Jäi eiliset postaukset väliin. Martalla on ollut oikeita ihmiskontakteja.

Pidettiin perjantaina peijaiset. Ystävät toi Heinolan Heilistä kotimaista lihaa, monenlaista sorttimenttiä. Grilli tulille ja juhlat pystyyn. Kyytipojaksi vihannesnyyttiä ja kantsukastiketta. Oltiin taas elämän alkulähteillä. Illallinen venähti aina keskiyölle, otettiin siinä vähän hapantakin. Kiva ilta, sellaisia kesän viimeisiä, juu nou? Ilima oli kuin morssiin ja elävä tuli rakasti. On aina kiva kemuttaa ja varsinkin, kun koko viikko oli yhtä sairastamista ja muuta shittiä. Ei se luoja hylkää vaikka välillä koettelee.

Nautoo

Kantsu porisee

Kyljykset kyljellään

Ameeriikan malliin

Kimarainen marjayllätys

Anna mennä vaan

Eilen käytiin nöyrtymässä sienimetsässä. En mie tiiä, media hehkuttaa mahtavasta saaliista, mutta ei löydy näiltä lakeuksilta. Parin tunnin käyskentely tuotti hikiset pari litraa kantsua. Ei tatin tattii, eikä muutakaan herkkua. Kaiholla muistelimme menneitä, jolloin vasut pullollaan ollaan apetta metsästä pöytään ja kuivuriin kannettu.  Nyt jos tulisi vettä, niin tilanne voisi vielä korjaantua. Heikolle näyttää. Enihau, metsässä on aina kiva samoilla. Sielu saa rauhan ja kehokin kiittää. Ei vielä hirkkareita, noita pirun pikkulähettiläitä. Nyt olisi parasta aikaa poimia tuota luojan luomaa kultaa. Aina ei voi saada kaikkea. Kyllä on kova pettymys. On on.

Kyllä me sienimakuun ollaan päästy. Duunasin La-iltana seurakunnalle kanttarellirisottoa. Kaverina oli lampaanjauhelihakaalikääryleet. Ei, ei Martta niitä itse tehnyt. Mentiin rimaa alittaen ja ostettiin valmiina. Inkoossa on aukaistu pieni herkkupuoti, sinne niin pitkäripasen viereen. Sieltä ostin ja kylläpä oli herkulliset. Siellä oli kaikkee muutakin kivaa. Täytynee tutustua lähemmin paremmalla ajalla.

Rii rii risotto

Me oltiin tehty murhia! Kuinka ihminen voikaan olla raadollinen ja tuntea sellaista mielihyvää saatuaan hengiltä luojan luomia. Oikeen silleen, et siitäpäs saitte! Sisäloukuissa oli henkipoikki kaksi bulleea hiirulaista. Niskapoikki naks ja guudpai! Ulkoistetut giljotiinit olivat tyystin kadonneet. Oliko näin, että armo kävi ja joku ruumiita suurempi taho sai atrian. Häivähdyksen omaisen hetken tunsin sääliä, mutta ymmärsin sen olevan sairautta. Kyllä Martassa pieni murhaaja asuu. Mutta eipä olleet pöydät täys paskaa, teurastus saa jatkua. Tää on tätä reviirisotaa. Antakee anteeks, oi luojani mun. Niin ja te listityt.

Jahas, se olisi normi viikko edessä. Niska varovasti ok. Toivottavasti pysytään kasassa ja kestää duunin.  Maanantaina saan magneetikuvien tulokset. Siitä sitten lähdetään nousuun ja tavoitteet ovat kuntoutukselliset. Oisko tällä kertaa osteopatia ja hiukka mustaa magiaa? Joku jumppa ilona täytyy aloittaa ja pitäskö vielä akupunktuuria harrastaman. Taistelu paremman niskan puolesta on käynnistynyt. En luovuta. Enkä uhoa. Nöyrä olen. Helvetin nöyrä.