Rakastaa. Se on vaikeaa.

No just, nythän mää sain sellaiset napit, jotta tää elämä on varsin mielenkiintoinen. Ne helvetin kipulääkkeet on jotakin mielialalääkettä ja miehän oon ihan että just joo mikä fiilis...! Oma lääkäri soitti tänään ja tää heppu on kiireellisyys luokassa AAAA joku vitun plus, jonoilen siis Töölön hospitaaliin. Pitänee varautua siihen, että puukko heilahtaa. Mut ei se tunnu (muka) missään, mie oon näillä kipu/mielialahormooneilla ihan tässä päivässä. Toisaalta on helpottavaa saada joku oikea syy, mutta ilkeelle se tuntuu, kun alkaa rappeutua. Enivei, valitettavasti tää lääkitys toimii ja miehän oon nyt mökillä! Ei se kesä siihen lopu, jos niska on rikki. Antaa hyvän syyn elää... ja tutkia.

Muu mökki on mennyt jo yöpuulle. Ukkorähjä ajaa vielä kaupunkiin yöksi, on huomenna valmiiksi sit duunissa. Ystävät painuivat uinulle, minua valvottaa. Yksin. Hiljaa. Rento. Pihamme suihkulähde loristaa, se on rauhan iskelmää. Aika kiva hetki, lämmin ja iloinen. Laura närhi laulaa, että osaa rakastaa. Vaikeaa, mietin. Kuka osaa oikeesti. Rakastaa. Se on niin vaikiaa...

Ensimmäinen työviikko takana. Siitä selvittiin. Se oli T A H M E E T A. Oli niin hyvä loma, että arkeen paluu oli julmaa ja liian äkkinäistä.  Korostan kuitenkin että, mulla on hyvä duuni, mahtavat työkaverit ja siksi paluu kääntyi sit kuitenkin voiton puolelle. Hyvä olla duunis, kiva olla ihmisis. Kai. Pikku niska kipu unohtuu, kun saa höpöttää ihmisten kera, kenties puramme sairaskertomusta yhdessä. Sehän on ihan sama kuin se Maarit itkee sitä jäätelökesää. Huoletonta bluestunnehämärää.

Olen tässä hetkessä melkeinkuinlomalla, ja sain kuin sainkin kiinni tästä tunnelmasta. Willi ja Wapaa! Tai ei. Tai joo. Kuka sen tietää, mikä se tunne on? Myö yöihmiset ollaan vähä höpelöitä. Kuunnellaan yksinäisten keijujen tarinoita ja koskemattomia rakkauksia. Yöperhoset liitelevät ympärillä. Pitäiskö sammuttaa jo valot ja mennä nukkumaan? Se nyt on vain niin tavallista. Onks tätä liikenteessä? Mä olisin halunnu tänä iltana ehdottomasti Ukkorähjän viereen?! Häh?! Hän on stadis. Kaukana mun kosketuksesta. Oisko kiva, jos nyt soittaisin ja sanoisin et mä kaipaan sua?! Kokeillaan... Kello on nyt 0.46.

Nyt tää meni liian lällyks.  Pistin päälle Robbien Me and my monkey. Se on raju! Eihän elämän tarvitse olla tylsä, jos juo alkoholitonta olutta?  Jos kuplat ovat kuihtuneet, niin ei se tarkoita sitä, että meno loppuu. Yö on tumma ja Robbie laulaa. Mie vain valitsen ja olen ihan että joo... Hyvä pössis...ja alkoholitonta olutta joo... kenelle todistan. Ketä varten... Robbie on hot. Aina ollut. Tulee olemaan. Martta on fani, tiesitkö? Robbie!!

Tunnelma ympärillä alkaa vaikutta sille, että voisi painua vaakaan. En vain millään malttaisi luopua tästä hienosta yön hetkestä. Valo ympärillä on tumma ja pehmeä, olen sametissa. Kynttilät antavat kajonsa, ilta tarttuu pehmeydellään. Kaikki on läsnä. Yöperhonen astui läppärin valoon, me emme ole yksin. Väsynyt päivä herää uuteen huomiseen. Eiköhän luovuteta, annetaan unen tulla. Yö on valmis. Minä myös. See you!