Komea kone

Onnettoman epikriisi sai onnellisen lopun. Jalassa ei ole murtumaa. Hyvä. Asia hoitui varsin näppärästi Töölön Mehiläisessä. Kotimatkalla kurvattiin sitä kautta ja homma oli selvä puolessa tunnissa. Näkisin näin, että siellä on jonkun sortin venähtymä kautta revähtymä. Helvetin harmillista mutta elämä on. Välillä. Pipihän se on, mutta ajattelin selvitä huomenna duuniin. Menen pirssillä ja teippaan nilkan lenkkitossuun. Kyl mie kestän. Juuri kun olin ajatellut aloittaa uuden terveellisemmän ja liikkuvan elämäntavan, pitää tulla tämmöinen este. Nyt en pääse maratoonille, en pääse edes aamu-uinnille. Otanpa palan pullaa...

Sarjassamme hurjat yöt. Edesmennyt kummitätini kummitteli viime yönä. Kampasi tukkaansa sänkyni vieressä. Ensin en nähnyt kasvoja ja kyselin ( huusin) kuka helvetti siinä seisoo. Kasvot tulivat esiin ja
ne olivat kalman kyllästämät. Ensin pelkäsin sairaasti, mutta todettuani mörököllin Riitaksi, rauhoituin. Hän tuli varoittamaan minua tulipalosta? Näinkin unta, että olimme edesmenneen kummitätini tyttären kans jossakin talossa ja minä heräsin siihen, kun tunsin savun hajua. Yritin herätellä kaikkia ja huusin, että talo palaa. Kukaan ei ottanut minua tosissaan. Huusin, huusin ja pelkäsin. Olenko siis rääkynyt unissani. "Talo palaa, talo palaa!!" Onneksi kukaan ei ole soittanut palokuntaa paikalle. Ihan oli siis normi rauhallinen yö.

Martta ei pahemmin Olympialaisista piittaa, mutta kyllä jymähdin eilen naama kiinni ruutuun, kun pikajuoksija pedot laskettiin irti. Eihän ne oo ees ihmisii, sellaisia koneita. Komeita ku mitkä ja siksi niin silmää hiveli. Sanoisin jotta eroottisia jopa. Ei oo pojilla rammakaan rasvaa. Ois ihan kauheeta, jos ois tuommoinen kone suluhasena. Pitäisi käydä vaatteet päällä saunassakin, kun niin oma olomuoto hävettäisi. Tai eihän sitä tiiä, voisihan hyö tykätä tämmöisistä pehmeistä raajarikoista. Jos ei muuten, niin edes säälistä. Ottakee minut säälistä. Komioita ovat, totta maar. Olympialaiset ovat muuten tyhmät. Tai kyllä ne voimistelijatkin ovat ihan veri nais. Martta tykkää enemmän missikisoista.

Nyt kun mie oon sairaslomalla, niin pitäisi olla helvetin tehokas ja tehdä kaikkea. Se kai on saikun tarkoitus. Mulla on sata koneellista pestävää pyykkiä ja ulkona paistaa arska, joten saisin ne pihalle kuivuu. Yksi viheliäinen puute tässä asunnossa ( taloyhtiössä) on. Täällä ei ole pyykinkuivaushuonetta. Nytkin työhuoneeni on kuin tropiikin viidakko. En tykkää. On kosteeta ja kaikki paikat täynnä rätei ja lumpui. Siis hyvä päivä pestä pyykkiä. Siivotakin pitäisi. Silleen semisti. Tää on just tää aika, juostaan viikonloput möksäl, duuniviikkoina ei kerkee ja koti jää retuperälle. Ottaa Martan luonnolle. Do diin, alkaa ongelmat olla taas kohdallaan.

Meijän naapuriin aukaistiin Lidli. Huippua. Tai siis no joo. Sikäli kyllä, että nyt kauppa on lähellä ja kyllä edellä mainittu puoltaa paikkaansa ässien ja koo markettien rinnalla. Siellä on oma leipomo, jossa paistetaan hyvää ja tuoretta leipää. Niiden voikroissantit ovat huippuja. Liian hyviä, niihin tulee himo. Paskahöttöö siis. Sain myös uuden kaupan Kaisaniemen metroasemalle. Nyt on siis duuniakin varten ruokataivas snäppärästi käsillä. Voin taas palata ruotuun ruokavaliossa. Siis syksyllä. Not jet. Tällaisten välttämättömyys tarvikkeiden hankintapaikkojen on hyvä olla läsnä. Se on sitä elämän sujuvuutta, mistä mie tykkään. Ja metrokin on siirtynyt syksyyn, pääsee suoraan duuniin ja ilmaisjakelulehdet ovat palanneet. Kyllä syksy on ihmisen parasta aikaa!

Ei maar, nyt laitan pyykkikoneen laulamaan. Menen kuitenkin pikku koiran viereen hetkeks pötkölleen. Pyhän Hesari odottaa lukijaansa ja ehkäpä otamma pikku tirsut vielä. Hyi, nyt kyllä Jumala rankaisee ja pudottaa ison kiven pään, tai siis mikä olisikaan ansaitumpaa, oikean nilkan päälle. Just niin. Senkin luuseri. Siitäs sait.