Tappokamaa ja elämän ihmeitä

Heräsin järkyttävään kuolinkamppailuun. Ensin kului FLÄSH! ja sit Mikki kiljaisi UIIIIIH! Muutama voltti ja viikate ( tässä tapauksessa loukku) mies vei omansa. Ei tietysti ole mitenkään mieltä ylentävää herätä näin voimalliseen aloitukseen ja vietinkin pienen hiljaisen hetken Mikin muistolle. Tai siis, voihan se olla Minnikin, en käynyt tarkemmin tutkimaan ruumiin sukupuolta. Tunnenko itseni murhaajaksi? En tässä tapauksessa. Sieluni on puhdas, se oli Ukkorähjä joka toimitti lahtausvälineen siimahäntien pään menoksi. Valittaen kaikille luomakunnan luoduille joudun toteamaan, että tämä on sotaa! Älä tule mun reviirille paskoo, kultaseni. Sulta voi lähteä henki. Joskus on vain oltava raaka. Ei se helppoa ole, mutta toisaalta, voihan siinä tehdä palveluksenikin. Kova ja kylmä talvi on tulossa, ei tartte sit kärsii. Nopee ja helppo lähtö, juu nou? Vähä niin kuin eutanaasia. Hyi, oonks mä nyt ihan hirvee? Tappaja. Antakee anteeks. Laitan uhrin viimeiseksi muistoksi kuvan tänne eetteriin. Ei tiennyt siimahäntä loppumetreillä saavuttavansa julkisuuden. Rauha hänen muistolleen.

In memoriam

Möksällä ollaan ja ilmassa on jo syksyinen tatsi. Kukkaset alkaa jättää jäähyväisiä ja jotenkin sen syksyn tulon aistii. Täällä on satanut ja kärsimättömänä odottelen sienimetsään pääsyä. Kuulen jo Tattien kutsuhuudon. Jos mua lykästää, niin ruokana on sienitäytteinen mureke tahi lihaisat sienipullat. Joukkolahtauksista huolimatta on täällä myös syntymisen iloista ihmettä. Toraisa joutsen pariskunta on tuottanut rakkautensa hedelmät koko kansan nähtäväksi. Koko perhe purjehti eilen illalla tervehtimään. Hyvin vaikuttavat onnelliselle ja toivotankin pienokaisille antoisaa elämää ja korkeaa koulutusta.

Rakkauven hetelmii

Tultiin jo eilen, vaikka hetken mietin, olisiko pitänyt jäädä aistimaan Taiteiden yöhön. Kotimatkalla kohtasin ne kuulut Dominot. Ne kiersi Kaisaniemen metrotunnelissa. Aika veikeä ajatus ja varmasti hillitön kokemus. Äääh, täällä tuijottava hetkeni järvimaisemaan on ikuinen taiteiden yö. En varmasti menetä mitään ja täällä on rauha. En jaksa isoja ihmismassoja. Täällä yksikin yö ja rauhan hetki aamuterdellä laskee kierrokset ja verenpaine tasaantuu ihmisiksi. Vielä metsäretki henkien luo ja olen kuin uusi ihminen. En menetä, saan.

Dominoo

Tosiaankin Martasta tulee opiskelija. Kaikki tapahtuu aika nopeasti ja koulutus alkaa jo 12.9. Sopii mulle, tästä saan uutta energiaa, enkä jää turhaa niskavammani armoille. Tulee muuta mietittävää ja näin pääsen asiassa eteenpäin. Olen aika innostunut. Koulutus tapahtuu työn ohella, se on monimuototyöskentelyä. Opiskellaan illalla, pe-la päiviä ja tehdään aika paljon etänä. Varmasti riippuu  paljon omasta aktiivisuudesta, mitä siitä irti saa. Otan sen tehokkaana puoli vuotisena jaksona elämässäni ja varmasti saan siitä hyvä kokemuksia. Ja jos on tarkoitettu, niin siitä tulee mulle uusi ammatti. Toivottavasti aikani riittää, sillä ajattelin, että tulen bloggaamaan koulutuskokemukseni tänne. Voin sen niin kuin jakaa kanssasi. Aikas jännä, olin suunnitellut pitäväni sapattivapaan ja nyt se onkin kääntynyt työntäyteiseen elämän uudistamiseen. Näin oli tarkoitettu. Lievä sapattipettymys on kääntynyt innostuneeksi voitoksi. Kaikella on tarkoituksensa. Ja mulla on vahva kutina, että tässä jos missä on tarkoitusta. Mulla on ihan voittaja fiilis.

Mitä, mitä?! Kuolema vainoaa mua. Näin taas järkyttävän kuolinkamppailun. Istuin kaikessa rauhassa siellä missä kuninkaallisetkin käy yksin. Tai siis, mistäs mää voin tietää käyks hyö yksin? Voihan se olla, että esim. Viljami ja Kati käy aina yhes aamutortulla. Niin tai Vikke ja Dänny. Täytyykin laittaa Vikkelle iimeilii ja kysästä, käytteks työ yhes pöntöllä aamuisin. No mut joo, siinä torttuani tehtailin ja yhtäkkiä ikkunassa alkoi tapahtua. HämyHeikin verkoon lensi kärpiäinen ja lukki ampaisi salamana kimppuun. Se jos mikä oli tehokasta tappamista. Siivekäs ei voinut mitään. Näin kuinka hämiksen vahvat leuat tai torahampaat ottivat nirrin pois ja siinä kilvan pyörivät verkossa. Meni hetki ja rigor morttis otti vallan ja lukki taiteili ruumiista fiksun paketin. Sitä niin verkkoa ympärille kietoi. Hyi, kuinka julmaa, mutta elämä on. En siis ole ainut lahtaaja näillä kulmilla. Mut kiitos, nyt riittää tätä osastoa. Ei kuolemia enää tälle päivälle.

Nyt. Sieniveitsi on teroitettu ja Martta lähtee saalistaa. Ensi täytynee puraista ruista ranteeseen, että jaksaa. Hitto, onpa hyvä fiilis. Metsä kutsuu ja minä olen ihan että juu juu...