Billu The Kid

Kai se on nyt nöyrryttävä ja on pakko jäädä sairastaa. Voe hevon vitun perse, en paremmin sano. Vaikka kuvittelen olevani yli-ihminen ja ottavani niskalenkin niskapaskajäkityksestä, niin piti kuitenkin lähteä kesken päivän duunista. Eihän sitä touhua kato Erkkikään. Kipu yltyi sille tasolle, että pienikin liike niskassa tuntui sille, kuin joku olisi moraa kääntänyt perseessä. Katsoin parhaaksi poistua takavasemmalle ja halusin vetää huumehöttöset. Napit naamariin ja tuli sellainen kolmen tunnin syvä armahtava tiedottomuus. Tokkuroin illan pöllyssä, mutta kipu ei kadonnut minnekään. Pään puutuminen tuntui välillä sille, että nyt taitaa Marttaa halavata. Säikähdin joo, ja painelin Marian päivystykseen. Onneks ei ollut hirveitä jonoja ja pääsinkin tohtorin pakeille suht nopiaan. Eihän siellä tehdä muuta, kuin lievitetään kipua. Olin kuvitellut, että hoitsut ja hyvännäköiset tohtorit pyörii ympärilläni kilvan ja mut otetaan niin kuin hätätapauksena. Paskan marjat, nappia naaman ja thäts it. Kyselin surkeena, et eikö ne voisi jotenkin kiirehtiä sitä mun magneettikuvaa töölööseen. Eihän tämä tämmöinen ole oikein. Hoidetaan vaan kipua, mutta ei sen syytä ja aiheutusta. Juu, ei kuulu heille. Gou houm! Hus, hus homo!

JOSSAKIN ON VALO!

Käsittääkseni sain aikamoiset rohdot. Heti jo luukulla, hompsahtava vastaanottovirkailija tunki kouraan kolme pilleriä ja käski istua alas odottaa. Miehän olin jo siinä vaiheessa relaksanteista täys ja puhe oli puuroo kuin jouluna konsanaan. Alaikäiselle vaikuttava tohtorinna teki tyhmiä kysymyksiä ja nosteli söpöjä kulmiaan. Vaikutti jotenkin hermostuneelle. Käskivät odottamaan lääkkeen vaikutusta ja jos ne ei toimi, annetaan lisää. Näinhän kävi ja tehtiin. Lisää troppia, eikä auta. Minä menin pois. Kipuun väsyneenä nukahdin, toivoen huomisen olevan parempi. Häijyy on tää sairaanhoito suomes. Tästäpä perkele päätin, otan ja menen yksityiselle. Vituttaa vaan tommoinen! Martta maksaa veroja 2500 egee kuussa ja tässä on palvelun tulos. Ai että mua kyrpii. Sori. Sori. Taidan jättää veroni maksamatta ja ryhtyä lainsuojattomaksi. Oikein Billu The Kid. Hyi, olipa rumasti sanottu. Sori, sori.

Nooooh, rauha, rauha. Mitäs ihanaa ja positiivista tästä voisikaan keksiä? No ei vittu mitään. Tätä menoa Martasta tulee nistipilleristi ja yhteiskunnan elätti. Sellainen söpö suojatyöntekijä. Just niin, kaikkensa yrittää ja tässä on tulos. Tää olisi nyt jo kolmas sairaslomaviikko, jos olisi papereihin uskominen. Eikö yhteiskunnalle tulisi halvemmaksi hoitaa potilaansa mahdollisimman pian takaisin työkykyiseksi kuin kirjoitella sairaslomalappuja? Sitä mie en ymmärrä. Joopa joo, tartun luuriin ja aloitan äkäisen soittorumban hoitaville tahoille. Tiedustelin eilen mahdollista hoidon aloitus ajankohtaa sieltä Töölöstä ( joko kerroin, en muista) ja vastaus oli ympäripyöreä. Muutamia viikkoja, kenties kuukausia. Sieltä sitten tulee kutsu aikanaan. Minäpä en luovuta. Soitan taas. Ihan vittuillessani. Joo, joo, tiedän, että vaivani voi olla vähäpätöinen, mutta mulle se on suuri ja erittäinkin ajankohtainen. On varmasti vakavampaakin ihmisillä, ai ändörständ. Mutta hoitoon pääsy kuuluu jokaiselle. Ihan kaikille.

Huh, kylläpä helpotti. Nyt otan nappii, heitän hupun silmille ja hups, häviän. Anteeks kun oon olemassa!