Olenko murtunut

Ilmeisesti joku muukin on nyt sitä mieltä, että mun on jatkettava lomailua. Vaikka olen vinkunut loman loppumista ja sitä huutavaa vääryyttä työhön paluusta, niin en mie ihan tätä tarkoittanut. Mukavan perjantai-illan päätteeksi Martta päätti olla hyvä emäntä ja tiskata astiat ennen nukkumaan menoa. Orgastinen pesunautinto oli lähes kliimaksissa ja heittelin harmaita vesiä terdeltä jorpakkoon. Sateesta johtuen lattia ruhoni alla oli liukas ja Martta vauhdikas. Yksi lipevä askel ja nilkka oli kaksin kerroin. Kuului järkky rusahdus ja Martalta meinasi lähteä taju. En nyt sanoisi, että olin väkijuomien aiheuttamassa holtittomassa hötkyilytilassa, toki, oltiin nautittu saunaolutta ja ruokajuomaa. Mutta olin vaihtanut spiritus forttukset Lähdejärven kaivoveteen ja omasta mielestä siis vesiselvä. Ainakin tapahtuneen jälkeen ja sen hiipivän kivun ansiosta. Yö meni tuskaillessa ja aamu valkeni synkkänä. Nilkka turbou ja kävelemään ei pysty. Siis nilkuti nylkyti mennään. Pakkohan se oli tohtorin pakeille mennä. Lohjalla päivystys, ei röntgenii. Tänään siis Töölööseen. Ollakko murtunut vai eikö olla?

Nyt ollaan siis tupla saikulla. Alla se niskapaskajäkitys-holidei ja nyt siis tämä. Tai meniskö tää niin, että mä oon sairaslomalla sairaslomasta. Voe perseensuti, kun minnuu niin kirpasee. Vai onks se oikeesti niin, että luoja on nyt sitä mieltä, että Martan pitää levätä. Perumani sapaattivapaa taitaa tulla pakolliseksi. Jos jalka on murtunut, kipsii ja montako viikkoo? Tai jos niska joudutaan leikkaamaan, niin montako viikkoo? Häh? Marttahan löytää asioista aina syvällisemmänkin puolen, joku tarkoitus on tapahtuneilla. Otappa Martta nyt rauhallisesti... ihan hissun kissun. Yläkerta antaa merkkiä.

Oih!

Mitäs kivaa kertoisin tähän valituksen lomaan? Oli kiva viikonloppu. Syötiin paljon sienii. La-iltana oli oikein herkkuhetket kantsupastan taivaissa. Hei, eilen tein kevyesti maukkaan iltapalan. Ruisleipää, kanttarelli tuorejuustoa, paistettua kantsua, sipulii ja päälle hiukka parmesaanii ja hetkeksi uuniin. Wouh, siitä ei enää ape parane. Jälkkäriks vedettiin lettuja ja hilloo. Täysin tyydytettynä, koipi kohti kattoa oli hyvä köllähtää untosten maille.

Ukkorähjä ei oo vielä herännyt, mulla on taas sellainen aavistus, että taisin pitää aika sirkusta. Saanen yöraportin tuotapikaa. Mä oon alkanut miettii tota mun yömöykkäämistä. Ihan siis oikeesti. Kai olen tästä jo aikaisemminkin maininnut. Mistä hitosta tuommoinen kumpuaa ja mitä mä oikein oksennan? Ei oo tervettä. Pitäskö oikeesti varata aika asiantuntijalle, voisi puhuu pois ja alkaa olla ihmisiks. Viime yökin oli taas sellaista taistelutannerta, menee ihmisen sykkeet ihan sekaisin.

Aih!

Edellinen postaus näyttikin olevan ällö unelman sekavuus. Toki, nyt myönnän, että kuplilla oli osuutta asiaan. Raskaan työviikon jälkeen tämä pikku paratiisimme korostuu vaaleanpunaisena unelmana. Hei, saunot kivistyksen pois, istahdat tähän möllötykseen, oli vielä hyvää seuraa ja hiukka ( okei, pikkasen enemmän) vinho verdeä. Kyllä vähemmästäkin heikkomielinen menee ihan sekaisin. Antakee anteeks. Olin niin fiilareis ja siks sekaisin. Ihanoo. Nyt kun mietin asiaa tarkemmin, niin ihan kuin potisin huonoa omatuntoa siitä, että nautin. Just joo, juopon kootut selitykset osa 2032. Antakee tämäkin anteeks. Vai voiko olla, että Martan alkoholismi on verhottu nautinnon vaaleanpunaiseen harsoon. Mää tuota tiiä. Mut miks mie nautin myös ilman väkijuomia, sehän on ristiriitaista. Äääh, antaa olla. Elämässä kaikki muu paitsi sienestys on turhaa.

Kuikka huutaa tuossa rantavesissä. Kuiiik, kuuuuuuuiiik ja silleen. Hillitön meteli mutta kaunis valituksessaan. Ihan niin kuin Martta. Pitäskö mennä polskii kaveriks, mikä hätänä kuomaseni. Valitetaaks yhes? Kuuuuiiiik, kuuuuiiik ja silleen. No, mitäs viel? Ooon siis ihan romuna, mutta en anna periks. En perkele! Romukin voi olla sisältä kultaa. Oliks vähä hieno...