Loppujen lopuksi

Toka vika lomailta. Tuulee raikkaasti ja kaalilaatikko on uunissa. Eiliset juhlat olivat arvollensa ansaitut. Voiko juhlia loman loppumista? Onko se juhlan aihe? Kyllä, näin se on nähtävä.

Aamupäivä, aina pitkälle iltapäivään, meni hitaalla vaihteella. Sen hyväksyi, koska ilta oli niin antoisa.

Lueskelin loppuun Puhdistus romaanin ja lukukokemus on jäänyt pyörimään ajatuksiini. Väkevä, upea ja ajatuksia herättävä kirja. Sauna, tuo ihmisen paras ystävä, hyväili minua taas iltapäivällä.

Lopetusbileiden menyy on syytä mainita. En tiedä, tämä ruokalistojen lukeminen voi olla puuduttavaa, mutta se tulee rakkaudestani RUOKAAN!

Alkuruokana nautittiin kanttarellikeittoa ja paahdettu ruisleipä. Valitettavasti Inkoon metsät eivät suo meille antejaan. Oli pakko tyytyä ostettuun. Ai kauheeta....

Pääruokana popsittiin sisäfilepihviä ja karitsanpihvit. Valkosipuliperunat. Vihannesnyytit ja tomattibasilikasalaatti.

Jälkkärinä, vadelmia, mustikoita ja vaahdotettu vaniljakastike.

On kai turha mainita, että asiaan kuuluivat myös ruokajuomat, espressot ynm.

Järjestelimme myös näyttävän valoshown. Illan hämärtyessä valot leikkivät kilpaa varjojen kanssa ja tunnelma oli kukkea. Nautittava.

Vaikka loma loppuu, juhlat ei. Elämä jatkuu.

Istun tässä terassilla ja ihmettelen. Jari soittaa banjoa ja tunnelma on kuin syvässä etelässä. Ilma on viileä ja minä haluan jo aistia siinä syksyn. Onhan nyt elokuu. Syksy on minun vuodenaikani. Rakastan sitä raikkautta ja aamujen kirpeyttä. Olen täynnä energiaa. Olenhan nallejääkarhunen. Vaikka olen syntynyt keväällä, olen silti syksyn lapsi. Tai en minä mikään lapsi ole, aikainen kolli.

Hei, olin eilen päivittänyt naamakirjan seuraavalla tunnelma pläjäyksellä. Olin hieman taas romantico, tico, tico.... Näin.

Ilta viimeinen ja minä jään. Tuoreita nukahduksia...

Viimeinen viini on puristettu rakkauden marjoista. Elämän hellistä hyväilyistä.

Näillä mennään, huomenna on aurinko uusi.

Matonpesulaitureiden tuoksu tuulessa, minä vain nostelen hellemekkoni helmaa.

Onko tämä hämärää vai ulkotulien tuomaa?

Maistuu kesälle. Joku grillaa. Nyt jo melkein sataa...

Nyt on ruoka-aika. Hirvee nälkä. Kauhee nälkä. Illalla paistetaan vielä lättyjä! Kyllä syöminen on ihanaa!

Vihdoinkin!

Eilen illalla rysähti ja taivas aukesi. Vettä saatiin kuin Esterin peräpäästä ja taivas oli mustaakin mustempi. Hetki ennen ukkosrintamaa oli epätodellinen ja aavemainen. Hiljaista kuin hautausmaalla ja synkkä kosketus kaiken yllä. Ihanaa! Itse ukkosen näytös jäi suhteellisen vaatimattomaksi, mutta ilma viileni. Sai taas happea, kiitos.

Eilinen päivä oli niin kiireinen, että jäi päivittämättä. Tehtiin turistimatka Hankoon. Kuuma oli ja merellisen kaunista. Hanko, pieni pitäjä, mutta ihanasti ulkomaalainen, erimaalainen. Sain hetken kierrellä kaupunkia yksin, joten olin taas ihan turistina. Hauskaa.

Meri on minulle tärkeä. Olen varmaan aikaisemmissa elämissäni ollut joku merellinen olento. Satamahoro tai merimies. Kuka ties. Meressä on salaperäistä voimaa joka sopii habitukselleni. Olin kotona. Muutama tunti ja tunsin ihollani suolan tahmeuden.

Käytiin syömässä ravintola Origossa Saaristolaispöytä. Sun seittemääkymmentä eri kala sorttimenttiä. Niin oli hyvää ja taivaisiin nostattavaa. Ooooh!

Sain enkelin!

Kotimatkalla kurvattiin kodin tavarataloon ja ostin sen ihanan enkelin. Ja muutamia uusia lyhtyjä. Nyt on valoa. Tänään on taas juhlat. Totta helvetissä on, täytyyhän tätä ihanuutta juhlia. Lomailtua lomaa. Pieni haikeus puristaa rintaani, mutta hyväksyn sen kiitollisena hyvästä lomasta. Ja juhliin se täytyy lopettaa, eikö totta? Eikä minulla ole ollenkaan sellainen olo, että voi paska! Tämä viimeinen viikko on syventänyt tätä rentoutumisen syvää hyväilyä ja kaikki astraalienkelienergiani ovat täydessä kukoistuksessa. Nyt taas jaksaa harmaata arkea valoisasti vastaanottaa. Hyvä.

Aloitin lukemaan Sofi Oksasen Puhdistus romaania. Se on vienyt minut mukanaan. Täytyy myöntää, että kirja on kirjoitettu hienosti. En yhtään ihmettele, että se on niin palkittu. Aihe sinällään, ei ole niin mielenkiintoinen, mutta tapa ja tyyli, millä se on kirjoitettu, vangitsee. Hyvä, hyvä lomalukukokemus! Aloitin myös Madonnan elämänkertaa, mutta se on tahmonut, eikä etene alkua pidemmälle. Olen huono lukemaan kirjoja, jos alku ei nappaa. Luen pätkän ja annan olla. Luen toisen pätkän ja taas jää. En pääse sisään tarinaan, jos se ei jaksa kuljettaa. Siihen ne yleensä jää. Puhdistus ei jää. Odotan, että pääsen lukemaan sen loppuun. Hyvä kirja on aina iso nautinto. Suosittelen.

Taivaalle on kerääntynyt mustia, painavia pilvenmöhkäleitä. Välissä on lumenvalkoisia hattarapalleroita. Tuulee liplattamalla. Enteileekö myrskyä? Tänään tehdään täsmäisku sienimetsään. Ilman kosteus ja muutamat kuurosateet ovat saattaneet saada aikaan kasvun ihmeen. Olisi niin ihanaa saada muutama pullea herkkutatti. Siinä vasta herkkujen herkku. Herkkutatti pasta! Odotan niin, että voisin itkeä!

Linnut järvellä pitävät meteliä. Onko niillä jotkut kiima-ajot? Äsken rantaan pulpahti Silkkiuikku porukka. Tai mistä minä tiedän, nehän voi olla vaikka kondoomikotkia?

Pintaan päästyään pitivät sellaisen molskahduksen, että hetken jo luulin, siellä olevan isommankin pedon. Luonto tekee tepposiaan. Vai oliko se kepposiaan. Ukkosta on ilmassa, kun pää näin temppuilee. Vai oliko se kenkkuilee.... Just joo.....

Oliko muuta mainittavaa?

Lihomisesta en ole maininnut pitkään aikaan mitään. Oho! Tilanne varmaan alkaa olla hallinnassa ja lomaturvotus laskemaan päin. Sehän on ihan luonnollista. Loma loppuu, turvotus loppuu. Helppoa ja yksinkertaista. Ei. Kyllä siihen on tarvittu aimo annos luonteeni uskomatonta lujuutta. Holittomia päiviä ja raaka kieltäytymistä ohrapirtelön sulokkaasta mausta. Tiukka aamutreeni on palauttanut ääriviivojani ja uskaltaudun tuomaan itseni sivilisaation syleilyyn. Vai onko tämä kaikki kuitenkin vain korvieni välissä? Loma loppuu, kaikki loppuu.... Kotona odottaa tuskallisen itsevarmana huippumoderni digitaalivaakani. Odottaa, että annan hänellä oikeuden tuomita ruhoni mittatilavuuden ja halveksien heittää tauluun numerosarjan. Silloin kysymyksessä ei ole enää mikään totuus tai tehtävä. Se on raakaa totuutta, julmaa todellisuutta ja sen kanssa on vain pakko elää. Olkoon näin.

Jep. Nyt heittäydyn Puhdistuksen pariin. Ehkä nautin viipyilevän aamuhetken neitsytkammiossani. Kuinka sattuva sana. Neitsytkammari. Kaunis sana. Mistä moinen johtaa?

Tutkimattomat ovat neitsyiden tiet. Like a virgin.

Illalla on valoshow. Enkeleitä ja muita metsänkeijuja. Muutama peikko ja yksi mörökölli. Minä.

Valoa kansalle

Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa! On taas se aika vuodesta, että illat ihanasti hämärtyy ja tarvitaan elävää tulta. Ollaan viritelty uusia ulkotulia ja Patte maalasi vanhoja myrskylyhtyjä erivärisiksi. Mehän olemme sateenkaariperhe, joten annetaan kaikkien värien kukkia.

Nämä uudet, hauskat lyhyt olivat valkoisia ja hän tuunasi ne tunnelmaan sopivaksi. Upeaa, eikö totta? Marketta rakastaa ulkotulia! Niiden hämyssä tämä pieni, suuri maailma näyttää niin pehmeälle. Kaikki on haluttavaa ja ilmassa on taikaa. Rakkauden suurta juhlaa. Elämisen tunnetta isolla EELLÄ!

Vietettiin eilen juhlat. Todellakin, meillä oli juhlat. Juhlat tyhjästä. Tuosta vaan. Enkö ole jo sanonut, että juhlia ei koskaan ole liikaa.

Ilta oli antoisa ja hassun hauska. Marketan hyvä ystävätär, Lilian on visiitillä.

Katoimme pöydän kauniisti alaterdelle ja nautimme maukkaan illallisen.

Alkuruokana oli grillattua halloumia, ananasta ja tomaattia. Kaverina rapsakka valkosipulileipä ja lasillinen Cavaa.

Pääruokana grillattua kanankoipea ja karitsanpihviä. Kukkakaaligratiini, tomaattisalsa ja kesäkurkut. Alkaa olla jo hieman toistoa, mutta nythän näitä kesän antimia on nautittava. Ei nämä herkut lokakuussa maistu milleen. Pääruualla nautittiin myös Espanjalaista valkoviiniä.

Jälkiruokana oli kotimaiset marjat vaniljakastikkeella. Asiaan kuuluvat espresso ja Limoncellolikööri. Olimme taas kerran kuin paremmassakin ravintolassa.

Joko kirjoitin, että paratiisimme on saapunut inhottavuus?

Olemme löytäneet Juppesta jo kaksi punkkia, YÖK! Nyt tietysti on lievää hysteriaa ilmassa. Jostakin vähän hivelee tai nipistää, niin se on heti punkkitunne, YÖK! me emme voi sille mitään, eletään sen mukaan. Turha tässä on alkaa panikoitumaan. Mutta ei se kivaa ole ei.

Nyt on taas ihan pakko valittaa tästä ilmasta. On niin helvetin hautovaa, kuumaa ja kosteaa, että kohta lähtee taju! Ukkonen on jytissyt jossakin tuolla jo pari tuntia, mutta ei tule tänne armahtamaan. Tiedän, että tämä jatkuva valitus on turhaa, mutta en voi tälle mitään. Teen tietysti kaikkeni, että olo olisi helpompi, mutta..... Uimaan, suihkuun, uimaan, suihkuun, juomaan, suihkuun..... Plääääh!!!! Aivot on niin tahmeina, että menee senat sakaisin ja olo on muutenkin tilulilulei. Jopa sormet tarttuu kiinni näihin näppäimiin. Ihan oikeesti, olen tahmea! Saako valittaa?????? Missä helvetissä viipyy Ukkonen?!

Tämä päivä menee hidastetusti. Kellon viisarit ovat tahmeina, tiiiiik, taaaak, tiiiiik, taaaak..... Kaikki on seis, poikki ja hitaalla. Sietämättömän olon keveys. Kevyen olon sietämättömyys. Varjossa, hämärissä tämä katupoika viheltää. Tulisi jo talavi ja panisi pakkanen. Tai joku.

Levotonta on ja päätäkin särkee. Onkohan Marketalla ovulaatio? Otan vichyhuikkaa ja pulahdan välillä veteen.

Auts!

Auts! Jumppa riehuminen on tehnyt lihakset kipeiksi. Ajattelin, että sillä se lähtee millä on tullutkin ja heittelin sitä kuulaa eilen hampaat irvessä. Nyt on kaikki paikat jäykkänä, niin kuin suluhaspojan piip...... Voihan tämä olla aamujäykkyyttä ja häviää kun pääsen tästä käyntiin...

Päivittäinen aikatauluni ei ole juurikaan lomalla muuttunut. Menen nukkumaan kutakuinkin samoihin aikoihin kuin arkena ja herään myös 7-8 aikoihin. Tietysti juhlaillat ovat asia erikseen ja niitähän ei tällä lomalla ole juurikaan ollut.... Hyvä, ei tule mitään järkyttäviä vieroitusoireita ensi viikolla. Päikkäri narkkikset saattaa tosin tulla...

Eilen oli taas kuuma päivä. Ja inhottavan kosteaa. Ilmassa haisee home. Pyyhkeet ei kuivu ja olo on vetämätön. Otin peräti hetken aurinkoa eilen! Onneksi on tuo järvi ja kesäsuihku saatavilla. Olenkin lotrannut vedessä niin, että minulle on kasvanut kidukset....

Illalla tehtiin se ajelu lähimaisemiin. Kiertelimme pikku teitä ja ajoimme merenrantaan. Se on aika lähellä mökkiämme ja kivoja paikkoja löydettiin. Olin taas heikko ja oli ihan pakko nauttia yksi kylmä huurteinen kauniissa venesatamassa. Pääsin terassille!

Palattuamme paistettiin vielä vino pino lättyjä. Tein taikinan ruokakermaan (maito vähissä) ja lisukkeena Patten siskon tekemää mansikkahilloa. Hyi, kun oli hyvää!

Nyt on ilmassa jo hieman kyllästymisen oireita. Ei suinkaan lomaan, mutta jotakin tekemistä pitäisi olla. Onneksi tänään tulee ystävättäreni mökille ja eiköhän me jotkut kinkerit pystyyn polkaista. Ei mitään massiivisia teknoreivejä, kahden aikuisen naisen hilpeä illanvietto. Marketta ja Lilian. Hän lupautui olemaan myös koiravahtina, päästään ukon kanssa joka kesäiselle päiväreissulle Hankoon. Käydään syömässä ravintola Origossa, siellä on ihana saaristolaispöytä. Fisua ja silleen.... Hanko on nasta kesä kaupunki. Meijän Riviera.

Nämä viimeiset lomapäivät ovat arvokkaita. Niihin ei soisi mitään kyllästymisen tunnetta. Nyt täytyy miettiä, että saan aikaan viihdykettä. Työasiatkin ovat arkana hiipineet takaraivon salaisiin lokeroihin. Eivät ne vielä itsestään hirveää meteliä pidä, muistuttavat vain olemassa olostaan. Enemmänkin mietin seuraavaa lomaa ja sen ajankohtaa. Missä ja milloin?

Se taas on sitä elämän pikku porkkanaa. Ystävä hyvä, ilman sitä ei jaksa elämää. Anna minulle porkkana, niin saat sen takaisin raasteena rusinoilla. Se on mun mottoni.

Ei hätiä mitiä, seuraava porkkana on jo tiedossa. Elokuussa pidennetty viikonloppu (la-ti) mökillä. Hyvä ystävä, paras ystävä tulee visiitille Lontoosta. Se on juhlan paikka. Jee!

Jahas, aamun jumppahetki on käsillä. On pakko. Kivistävin lihaksin uhraan itseni, läpi harmaan kiven, tulen ja helvetin. Taistelen vastaan hyvänolon pikku piruja, olen vahva, olen voimakas. En anna periksi, suoritan itseni voittoon. Mitä, häh? Tämähän on vain pieni sauvakävelylenkki ja muutama veto kahvaa. On taas homodraama ilmassa..... Hopi, hopi! Läskiperse ylös vie! Yy, kaa, koo MENOX! Aiiiiiiijjjjjjjhhh!!!!!!!

Hyvä ihminen

Tänään herättiin ukkosen paukkeeseen. Sellainen semi ukkonen, mutta ei juurikaan raikastanut tätä ilmastoa. Saatiin vettäkin, mikä taas on erityisen hyvä sienille. Jeee!!

Olin hyvä ihminen ja vietin liikunnallisen tuokion. Sauvakävelin, kahvakuulasin, hieman joogasin ja venyttelin. Hikosin kuin pikku possu ja totesinkin, että tämä on hotjoogaa parhaimmillaan. Nyt on mahtava olo! Patte lähti omille teilleen ja me ollaan pikku koiran kanssa kahden. Otetaan tälleen rennosti. Hei, viimeinen viikko lomasta lähti menemään....

Urheilusuorituksen jälkeen tulee aina hyvä olo. Tässä iässä oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen on niin hemmetin hankalaa ja halutonta. Vaikka tietää ja ymmärtää, että liikkuminen on hyväksi. Miksi sitä ei voi ottaa päivittäiseen rutiiniin? Lomalla, minullakaan ei olisi mitään muuta kuin aikaa liikkua?! Siitä saa hyvää energiaa, eikä tulisi niitä ylimääräisiä kiloja. Tässä on siis viikko jäljellä, siinä ei ihmeitä tapahdu. On se tyhjää parempi.....

Hyvä ihminen ei syö tänään pullaa, eikä juo kaljaa. Tämä on taas niitä kohtauksia, kun ottaa itseä niskasta kiinni ja yrittää olla parempi mitä todellisuudessa onkaan. Ei sillä, vielä yhdet juhlat ( tai kahdet) on pidettävä. Sellaiset loman lopettajaiset. Välillä on hyvä skarpata, sitten onkin kiva ja ansaittu juhlia.

Martta keittää tänään jauhelihakeittoa. Terveellistä. Illalla mennään ajelulle. Se on meidän yhteinen harraste. Ajellaan ympäriinsä ja katsellaan kivoja paikkoja. Se on mukavaa.

Tässä tänään, katsotaan huomenna miten.

Pyhä päivän hartaus

Perhe on nyt ruokittu. Minulla on joutavaa aikaa höpistä tällä. Voisi kuvitella, että mun elämässä ei ole mitään muuta kuin tämä blogi? Tänäänkin jo toinen kerta päivitykseen, mutta minkäs teet? Minusta on mukavaa pohdiskella asioita näin kirjallisesti. Siinä joutuu itsekin miettimään kaksi kertaa sitä, että mitä miettii. Ei paha. Ja tarvittaessa voi vielä lukea, mitä on miettinyt. Jos sattuu vaikka muisti olemaan huono tai muuten vain pettämään.... Ja mikäs tässä on miettiessä, elämän menoa ja tasaisia totuuksia. Sitä jotenkin avautuu ihan itselleenkin, kun eetteriin näppäilee. Meillä on taas upea ilta, lämmintä ja kuuma kuin tropiikin yö. Puuttuvat vain kumisevat rummut ja karjuvat leijonat. Alkuasukkaita täällä vilisee pusikot pullollaan....

Marketta oli taas vahva halussaan. Kynttiläillalliset ja hyväviini ovat asiallinen kannanotto tämän kuuman ja helteisen illan ansioksi. Radikaali muutos on toki tapahtunut. Pirskahteleva valkoviini on vaihtunut vuosikerta punaviiniksi. Ei kai se jo syksyä enteile? Ei, herra paratkoon! Teki niin kovasti mieli grillattua maksaa, että rakennettiin menyy sen ympärille.

Kukkakaaligratiinia, tomaattisipulisalaattia ja puolukkasurvosta. Ja sen kanssa oli pakko saada punaviiniä. Aaaah! Mikä makujen ilotulitus, mikä harmonia ja houkuttelevaisuus!

Jopa hra. Lindholm oli tyytyväinen. Se on paljon se. Hänellä on ns. valikoitunut makuaisti. Yritän ymmärtää sitä, mutta välillä se on helvetin vaikeaa. Tänään onnistuin!

Patte joi jopa kaksi lasillista punaviiniä! Toivottavasti ei ala riehumaan, en kestä.....

Iltapäivällä käytiin pörisemässä Karjaalla. Oli kiva taas nähdä ihmisiä. Tehtiin tutkimusmatka Halpaan Tavarataloon lähellä Tammisaarta. Just näitä, krääsä, romua ja jonniinjoutavaa. Mutta joka kerta sieltä lähtee jotakin mukaan. Tänään ostin kynttilöitä ja lisää ihania Venetsian lyhtyjä. Niitä vihreitä, mitä meiltä löytyy jo ennestään. Ne on niin kamalia, että ne on ihania. Mutta löysin myös ihanan enkelin. Se on led-valoilla toimiva ja siinä vaihtuu väri. Niin ihana! Herkkä! Patte ei antanut ostaa sitä ja nyt minua harmittaa. Se olisi juhlien vetonaula, lempeä suojelija. Ostan sen vielä! Karmea, mutta siinä kamaluudessaan juuri niin symppis. Ihan niin kuin minä.

Heiluin tänään kahvakuulalla. Nyt niskassa tuntuu pieni kiristävä jäykkyys. Sen siitä saa. Ei kannattaisi tällä iällä riehua. Olisi pitänyt tyytyä vain makaamaan piikkimatolla. Sehän on melkein kuin urheilua. Ja tälle iälle sopivaa. Niinhän se menee, harrastukset ikävuosien mukaan. Voih, minä olen kyllä elämässäni harrastanut yhtä sun toista. Pitäisikö tehdä ikävuosikatsaus? Vai onko se turhaa menneisyyttä? Katsotaan...

Olen harrastanut kansantanhuja, kuulunut uimaseuraan ja näytelmäkerhoon. Öljyvärimaalausta, valokuvausta, hiilipiirustusta ja matonkudontaa. Englantia olen opiskellut suggestopedisessa ryhmässä, yksityisopiskelijana ja kansanopistossa. Italiaa olen myös lukenut. Olen käynyt saumuri - ja ompelukurssin, poppanan kudontaa, astanga/hot/hathajoogaa ja taijtsiitä. Olen tanssinut sambaa, tehnyt pilatesta ja afrikkalaisia rytmitansseja. Body Pumppia ja erästäkin airobikkiä ja venytystä. Innostun sauvakävelystä, vesijuoksusta ja kahvakuulista. Yli kaiken rakastan avantouintia. Mitä vielä? Ai niin, olen suorittanut Oriveden kirjoittajaopiston Luovan kirjoittamisen kurssin. Se taitaakin olla ainut, jonka olen suorittanut loppuun. Voisiko näistä päätellä jotakin? Kyllä, on hyvä kokeilla kaikenlaista. Vuoristokiipeily ja pitsin nypläys voisi olla kivaa.... Tai viinikurssi, se olisi hieno....

Kyllähän näillä "istunnoillani" on joku syvempi tarkoitus. On hienoa, että on mahdollisuus pysähtyä nauttimaan näin. Viipyillä näissä hetkissä ja tunnelmissa. Entinen diskotiikeri on kypsynyt syvälliseksi pohdiskelijaksi. Kaikki on tässä käden ulottuvilla, ei tarvitse kurotella. Olin muutama vuosi sitten hiljaisuuden retriitissä. En tarkkaan muista paikkaa, lähellä Helsinkiä, täysin herranrauhassa. Viikonloppu omien ajatusten kanssa oli minulle rakentava hetki. Silloinkin heräsin keskellä yötä kirjoittamaan. Pitää saada ulos kaikki ne ajatukset jotka pyrkivät ratkaisuun. Kirjoittaminen helpottaa asioiden käsittelyä. Ne ovat pois minusta, mutta kuitenkin minun. Jotakin niissä hetkissä aina avautuu. Kenties, sitä ei tajua heti silloin, mutta kaiken ajatellun ymmärtää myöhemmin. Sillon kirjoitettu ja jälkeen jätetty on elämän oppikirjaa.

Yksin matkustaminen toimii samoin. Ne ovat henkilökohtaisia hiljaisuuden retriittejä. Mutta sama tunnelma leijuu täällä. Miksi ei? Täällä puitteet ja olosuhteet, koko elämä, on kuin luotuja pohtimaan. Syvästi pohdin, pohjamutia myöten möyrin. Valoa kohti, kohti ikuista aurinkoa!

Kello lähenee yhtätoista. Taivaan ranta rusottaa. Marketan poskilla on hento vaaleanpuna, punaviinin lämpö ja rakkauden hehkutus. Taidan mennä iltauinnille. Se antaa onnelliset yöunet. Hyvää yötä, Jeesus myötä. Kiitos tästä päivästä!

Ukkonen

Patte herätti minut viime yönä katsomaan taivaallista ilotulitusta ja oikein kunnon valoshowta. Ukkosen Jumalanpoika antoi parastaan ja minua pelotti. Ja Juppea. Onneksi selvittiin hengissä, mutta ihan oltiin hurjan luonnon armoilla. Hui! Nyt sitten se harvinaislaatuinen helleaalto onkin saapunut ja ilmassa on tympeä kosteus ja kuumuus. Me not like! Luulin jo parin päivän viileydestä, että kesähelteet olisivat ohi. Paskanmarjat! Kai se vaan on kärsittävä.... Onneksi saan kärsiä vielä viikon täällä mökillä, ei tarvitse tukehtua kaupungissa.

Eilinen päivitys jäi tekemättä, kun tämä kone oli jotenkin tahmea ja yhteistyökyvytön. Vai olinko se vain minä itse?

Birre-täti pörähti kylään perjantai-iltana ja heti oli tupa täynnä naurua ja reipasta naisenergiaa. Meillä oli oikein tyttöjenilta. Tehtiin kasvonaamiot, saunottiin ja syvällisesti puitiin elämän ihmeellisyyksiä. Maukkaasti myös herkuteltiin. Ihmissuhde asioita vatvottiin ja niin paljon ymmärrettiin. Kiva, kiva ilta ja yö. Muutama pullo pirskahtelevaa siinä hupsahti ja täytynee myöntää, että tytöt oli kivasti notkollaan. Taisi tulla kesän valvomisennätys. Peräti kolmeen seilattiin.

Eilinen päivä oli sitten mitä oli. Turha edes mainita. Totesimme vain, mitä mukavampaa, sitä pahempi olo aamulla... Sauna, tuo ihmisen paras ystävä, auttoi iltapäivällä ja elämä palautui. Kiitos.

Ei voi kuin ihmetellä, että tämä loma vain jatkuu ja jatkuu. Olen kaiketi sen jo todennut, mutta yhä edelleen totean. Vielä yksi kokonainen viikko jäljellä! Olen varmaankin saanut levätä, rentoutua ja nauttia. Jos oikein analysoin, niin kyllä tämä näin on nähtävä. Olen lepo, olen ehjä, kiva kiristämätön möhkäle. Elämänkumppani sanoi minulle rakastavasti, et ole koskaan ollut noin lihava! Ja mikä ihana hellyys äänessä. Silloin tajusin, että hän todella välittää minusta. Perkele!

Tänään voisi siivota! Se aina piristää ihmisen mieltä. Ja voisi grillata maksaa. Yhtäkkiä alkoi tehdä mieli maksaa. Kauhiaa, onko minulla anemia? Antakaa verta! Lihaa! Sisäelimiä! Jos alkoholin nauttiminen on vienyt kaiken raudan verestäni, kuihdun ja kuolen.... Tai nämä itikat ovat imeneet minut kuiviin. Niin se on. Ajatella, mitkä iltapäivälehtien otsikot. Inkoossa hyttyset kuppasivat kuivaksi keksi-ikäisen mieshenkilön!!! Kuihtunut ja kuppainen kuva minusta etusivulla. Täytyy sanoa Pattelle, että laittaa edes vähän aurinkopuuteria ennen kuvaajien tuloa....

Grillaamisesta puheen ollen, söimme eilen currymarinoituja kanankoipia. Sellaisia pieniä ja erittäin meheviä. Hiljaisella "kaasulla" kypsytimme grillissä, voe että kun oli maukkaita! Eipä juuri tee mieli enää maggaraa.

Se olisi sunnuntai. Se on jännä, lomalla päivät katoavat, mutta jostakin ihmeen syystä sunnuntain tunnistaa aina. On jotenkin hiljaisempaa ja pyhää. Olisi ihanaa päästä kirkkoon. Kesävirsiä hoiloomaan. Saisi syntinsä anteeksi ja silleen.... Ja ehtoollisviiniä nauttisi suut simallaan. Ei varmaan uskoisi, mutta minä tykkään käydä kirkossa. Olen siis uskossa. Omassa, jossakin herran rauhassa. Kirkossa tulee aina niin rauhallinen olo.

Tässä taannoin, vietin joulua yksin Naantalin kylpylässä ja kävin siellä joulukirkossa. Jouluillalliselta tuli kiire kirkkoon, joten otin taksin alleni. Kirkko oli uskomattoman kaunis ja sain veisata sydämeni pohjasta kaikki kauneimmat jouluvirret. Olin nauttinut illallisella viiniä, hieman calvadossia ja ehkä jonkun likyyrin myös. Kiireestä johtuen, nämä iloiset liemet kihahtivat suloisesti nuppiin siellä kirkossa. Tunnelma oli tosiaankin pyhä ja puhutteleva. Hoilasin niitä virsiä ja jo hetken luulin, että Herra haluaa minut huomaansa. Luulin, että juuri nyt ja tällä hetkellä annan elämäni hänellä ja paukahdan uskoon. Se oli niiiin ihanaa!

Jumalanpalvelus kesti parisen tuntia ja pahimmat höyryt haihtuivat sen aikana. Mutta en muista, että minulla olisi koskaan ollut niin herkkää ja kaunista hetkeä kirkossa. Erinäisissä tanssiruokaloissa niitä on ollut lukuisia....

Kävelin kirkosta takaisin kylpylään, satoi hiljalleen lunta, oli kipakka kiva pakkanen. Sisälläni oli rauhallinen ja lämmin olo....

Jahas, ei ole heinäkuu vielä saavuttanut loppuaan ja minä olen jo joulukirkossa.

Hemmetti, mökin omistaja eli vuokraisäntä tuli. Hän tulee aina näin. Ilmoittamatta ja yllättäen. Hei, nyt on sunnuntaiaamu ja hän tulee korjaamaan varaston kattoa! Jette kiva!

Tämä ihana, rauhaisa oma hetkeni on ryöstetty, raiskattu ja huostaanotettu. On lopetettava. Adios Amigos!

Viilenee!

Meijän perhe posotti nukkua aina kymmeneen asti! Loma aikataulu on kääntynyt ihmisen mukaiseksi, mennään oman kehon, mielen ja sielun mukaan. Nukutaan silloin kuin nukuttaa, syödään silloin kun on nälkä. Ei ole aikatauluja. On vain tarpeita, joita olemme halukkaita toteuttamaan...

Tänään ystävättäreni Birre tulee vierailulle. Hän on pirteä ja iloinen ihminen. Emme ole tavanneet pitkään aikaan, joten jälleen näkemisen riemu on rajaton. Ja ehdottomasti juhlan arvoinen! Hän on kasvisihmisiä, joten illallinen on vege. Ostin, huom. jouduin ostamaan kanttarelleja! Se on aina kova paikka, kun ostosienillä joutuu pelleilemään. Onnettomat, kuivat mutta kotimaiset kantsut maksoivat 10 euroa litra! Aika kallista tavaraa. Kantsupasta A`la Martta on luvassa. Saunotaan kaunistavasti ja jutellaan henkevästi. Ehkä jonkun laulunkin laulaa luikautamme.... Kiva, kiva.

Ilma on ihanan VIILEÄ! Istun tässä terassilla, aina tässä. On aamu, on päivä, on yö, minä tässä terassilla. Miksi ei? Hallitsen tästä koko valtakuntaani. Näen metsän, näen järven. Kuulen linnut, metsän peikot. Ihan piti T-paita päälle pistää. Raikastava tuuli puhaltaa, ettei jopa vilu kapaja. Outo tunne, mutta tervetullut. Odotan sitä sadetta ja myrskyä. Tulisiko noista pilvistä, antaisiko? Pitää hakea huppari sisältä.... Ihanaa!

Blogiin ei voi ladata kovin montaa kuvaa kerrallaan. Laitan tähän eilisiä otoksia. Possu syö possua kauppatorilla ja upeat, mahtavat vihannespöydät. Ne olivat vertaansa vailla. Käykää ihastelemassa sitä värien tuoreutta, kaikki on niin herkullista ja hekumallista. Yksi otos myös tulipunaisesta pallosta, jota minä saan ihastella lähes joka ilta. Sanotaan, että maailman kaunein auringonlasku olisi Santtoriinilla. Olen sen itse nähnyt ja ei möllykän lasku Suomessa paljon sille häviä. Vai häviääkö ollenkaan? Minusta ei. Aina yhtä ihmeellinen ilotulitus. Sitä ei koskaan väsy katsomaan. Se on niin Romantico!

Tänään on tekemättömyyden päivä! Olen vain, en tee mitään järjellistä. Mikä nyt olisi järkiperäistä tekemistä? Onko ristisanojen ratkominen järjellistä? Mielestäni ei. Kaikki kivat kotiaskareet ovat sitä. Siivous, pyykinpesu, puutarhanhoito, ikkunanpesu jne. Siinä sitä vasta järkeä onkin! Minun aivotoimintani on varmasti jotenkin alikehittynyt. Olenko jymähtänyt agraariyhteiskunnan pyhiin jäänteisiin. Työllä sinun on leipäsi ansaittava ja kaikki muu on turhaa. Just näin. Pitäisiköhän pyöräyttää joku piirakka? Ensin poimin mustikat metsästä, taikinat vaivaan ja saan taas rauhan... Taidan laittaa villapaidan päälle ja heivaan itseni riippukeinuun. Tuuli hoitelee kiikutuksen. Eestaas hiljaa kiikkuu, kiikkuu, kiikkuu.....

Mä maalaispoika oon...

Mökillä taas! Luojan kiitos! Kaupungissa on todella hot. Hot, hot, hot!

Avasin eilen asuntoni oven ja vastaan löyhähti kuuma ja hieman tunkkainen tervehdys. Lämpötila oli 31 astetta ja viinipullotelineessä olevat avaamattomat viinipullot olivat vuotaneet yli. Kiehuneet, kuohuneet liiallisesta lämmöstä! Taitaa punaviinit olla helteiden nautittu. Ei niitä uskalla tarjota. Tai siis juoda.

Ilmastollinen ero kaupunki-Inkoo on huikea. Täällä saa happea. Matinkylä imee sinut kuiviin. Ei vielä sinne. Eihän? Ei kaupunkiin. Ei, ei!!

Turistina Helsingissä oli kiva kokemus. Elämään tapahtumaa ja aistittavaa. Sitä minun sielu janoaa. Ei jaksa yhtä maisemaa, kokemusta janoaa. Ei levoton sielu vaan janoinen mieli. Minä.

Eilinen lähtö mökiltä venähti, leikattiin pikkukoiran kynsistä hiukka liikaa ja veren vuoto hidasti lähtöä. Pikku pipit parani, mutta aikataulu Suomen Linnalle oli turhan kiireinen.

Vaihdoimme lennossa suunnitelmia ja päädyimme illalliselle Sirpalesaareen. Kokemus oli ihana ja virkistävä. Ruoka ihan ok. Ei mitään gurmeeherkkua, mutta syötävää ja pihvi oli aika namu. Aurinko paistoi ja haitari soi haikeesti. Ihan saaristo meininki. Ihan olin turistina. Tämän jälkeen harrastimme syvällistä kultturelliä ja kävimme katsomassa Sinkkuelämää kakkosen. Hauska elokuvallinen komeus kuin pisteenä iin päälle.

Aurinko laski juuri, lämmin ja kostea ilta. Tuli taas hyttysetkin kylään. Parit savut sytytin. Toivottavasti jättävät rauhaan... On pakko paeta yläterdelle. Siellä ne eivät saalista niin verenhimoisesti.

Toinen Helsinki päivä alkoi merellisellä aamiaisella Matinkylän rannan kahviossa. Saimme myös aikaan hienoisen perheriidan. Meinasin käydä aika kuumana, mutta olen oppinut hillitsemään itseni. Tilanne yleensä rauhoittuu hetken kuluttua. Malttaa vain mielensä ja huokaisee hetken. Antaa vasta sitten tulla, rauhassa ja asiallisesti. Eikä huuda naama punaisena, että "painuisit vittuun!" Näin sitä oppii, näitä parisuhdetaitoja, kokemalla, elämällä ja aistimalla. Perheriidan jälkeen huomasimme olevamme Espan puistossa, ihan jo lempeästi lomalaisina. Kauppatori tarjosi meille hyvät possumunkkikahvit ja riita suli auringon kuumaan syleilyyn. Löysimme pikku turistit itsestämme ja annoimme hetken viedä. Kuuma oli.

Hyppäsimme kauppatorilta Helsinki laivaan. Kiersimme Helsinginrantoja merellisestä näkökulmasta. Uusi, erilainen nähtävyys. Raikas merituuli ja polttava aurinko. Suolan kirpeys ilmassa ja minä taas ihan TURISTINA! Kerran jo nähtyjä, mutta näin uusia. Me olimme matkoilla! Pieniä hetkiä, mutta niistä jää suuria muistoja elämän albumeihin. Valitettavasti merimatkan loppupuolella joku vanha mies sai sydänkohtauksen, se kertoi minulle elämän hetkittäisyydestä. Kaikki voi loppua hetkellä millä tahansa. Noin vain. Mitä sain, muistinko kiittää siitä mitä sain? Tunsinko onnen, silloin kun sen sain? Minkä unohdin, minkä taakseni jätin? Hassua, pienellä retkellä näin isoja asioita. Ajatuksia annettiin taas, ei meillä mitään hätää....

Nyt minä ymmärrän kirjailijoita, miksi heille on välttämätöntä nähdä, kokea ja aistia uusia paikkoja siitä mitä kirjoittaa. Saada ajatuksia, kokemuksia ja uutta nähtävää. Olen kirjoittanut tätä blogia lähes tyhjästä, muutamia matkakokemuksia lukuun ottamatta. Höpöttänyt lihomisesta, laihtumisesta ja juopottelusta. Niistä ei vielä romaania kirjoiteta. Mutta näin me ihmiset opimme, nöyrymme ja kasvamme. Ymmärtämään ja tajuamaan. Annetaan aikaa harjoitella, harjoitellaan aikaa. Kaikki tulee aikanaan. Kirjoitan sitä mitä sieluni avaa. Kivoista Helsinki päivistä ja tästä tunnelma hetkestä johtuen.... Olen kai, maistun kai, suolaiselle mantelille ja höpötyksen hattaroille. Hmmmmmm...... Yritän olla näppärä.... Höps!

Iltapäivällä nautittiin salaatit keskustan varjoisessa Italo-kuppilassa. Shoppailin parit XL-teepaidat ja luovutettuani sovituskoppien valehteleville peileille, jatkoimme matkaa kohti pikku paratiisiamme. Täällä ollaan taas! Mökillä tietysti!

Pidän juhlat juhlimatta. Matalaa profiilia yllä. Ettei vain kesäinen avopuolisoni tajuasi, että juhlat ovat kysymyksessä. Taito laji. Juhlat juhlimatta. Minä osaan. Vähän kaikkea ruuan kanssa. Alkuruokana Cavaa, pääruokana valkoviinii, jälkiruokana limoncellolikööriä. Ilman saunaa voi ottaa vain yhden oluen... En siis juo mitään... Vähän vain.... Ruuan kanssa....

Hei, otan vielä yhden Limoncellon....

Ihmissuhde asiat vaivaavat pientä mieltäni. En tahdo saada rauhaa ajatuksissani. Joka kesälomainen juttu. Eikö koskaan opi mitään? Tämä 24/7 together ei oikein sovi minulle. Minua alkaa ahdistaa. Kaipaan hetkiä, että voin tehdä itse päätökset ja olla täysin itsekäs. Vain minä ja minun haluni. Olenko kykenemätön tuntemaan, vapautta vain haluan?! Itsekäs pirulainen. Paha susi hukkalainen.

Tähän ajatukseen on hyvä lopettaa. Kuuntelen kesäradioo ja fiilistelen hetken. Tätä parempaa rauhaa ei voi olla.... Yksin.

Leikitään turistia

Tänään lähdetään matkoille! Toteutamme moni vuotisen idean ja teemme turistimatkan Helsinkiin. Kaksi päivää kestävä matka sisältää vierailun Suomen Linnassa, kaupunki kiertoajelun pikku junalla. Ruokailun hyvässä ravintolassa, illalla sinkkuelämää leffa ja kiireetöntä maleksimista kaupungilla. Viipyilyä terassilla ja hieman shoppailua. Yritän saada ajan myös huomiseksi kokovartalo hierontaan. Hyvä idea, eikö totta?

Mökkielämä on antanut kaikkensa ja nyt tämä tyttö kaipaa jo ihmisvilinää. Hyvä merkki, en pelkää ihmisiä, en kammoa meteliä, enkä ärsyynny ruuhkista. Olen levännyt. Olen noussut kuolleista! Olen elossa!

Tämähän on kuin hienossa ravintolassa, tuumasi anoppi ja mussutti tyytyväisenä miniän loihtimaa ateria kokonaisuutta. Tosin, tietämättään, että olen miniä. Näistä asioista ei puhuta. Ja onko se niinkään tarpeellista. Kaikki tarvittava tiedetään ja se riittänee...

Päivä oli onnistunut, pieniltä itkuilta ei vältytty, mutta sekin oli vain hyvä. Keventävä varmaan.

Myös kokki itse oli suhteellisen tyytyväinen ateriaan. Ja se on jo paljon se. Mansikkakakku olisi kaivannut hieman raikkautta, mutta sitä eivät vieraat huomanneet.

Kahdeksan henkilön kolmen lajin dinneri vie kyllä mehut. Loppuilta menikin riippukeinussa makoillessa ja jälkiä siivotessa. Mutta oli kiva leikkiä hienosto ravintolaa.

Ihanaa kun ilma on vähän viileämpi. Jaksaa olla energisempi. Ylitän tänäänkin itseni ja kepitän mökkitien aamiaiseksi. Lähtee päivä hyvin käyntiin. Hurahtaa vain.... Krhaaaaaa!

Olin ollut taas levoton viime yönä. Kovasti olin juttua heittänyt. Mikähän se pistää yölläkin seurustelemaan? Levoton sielu vaeltaa....

Nyt jo, tuolla takaraivossa on hienoinen menettämisen pelko. Tietää, että tämä ihanuus alkaa kohta olla lopuillaan. Ei pitäisi ajatella. Pitäisi elää hetkessä. Ei murehtia mennyttä, vaan suunnata katse tulevaisuuteen ja uusiin lomiin. Näitä tulee ja menee. Vain läski on ikuista.

Suuntaan katseeni ja säilytän tätä energiaani syyskuulle. Silloin sitä tarvitaan. Jos yhtään muistat, niin edessä on tämä elämäntapa kokeilu. Todellakin. Kokeilu. Tämä oli kokeilu. Tupakoinnin lopetus ja alkoholiton elämäntapa. Jumalani, luojani ja kaikki pyhät ja pyhättömät henget! Rukoilen teiltä voimia ja armoa. Kestävyyttä kestämään.

Matka päätöksestä tähän päivään on ollut henkistä valmentautumista. Olen antanut ajatuksia alitajunnalleni ja kerännyt rohkeutta, voimaa toteuttaa se. Paljon hienoja sanoja, mutta onko niistä mihinkään. Hädän hetkellä. Sillä hetkellä, kun viinapeikko ja nikotiininarttu yrittävät tehdä minusta heikon? Voimaa, tarvitaan paljon VOIMAA!!!!!

Juuri nyt, kahvi ja rööki maistuvat niin taivaallisen hyvälle. Menettämisen pelkoako ne maistuvat? Otetaan ihan rauhallinen asenne ja nautitaan nyt. Ajatusmaailma on vain muutettava ja se nautinto on tultava itsestä. Sieltä suloisesta sisälmyksestä, mitä pieni pääni, suuri sieluni kantaa ja viljelee.

Olen lievästi järkyttynyt tästä sienettömyydestä. Täällä kuumassa etelässä, nuo luomakunnan kruunupäät kärsivät hirvittävästä kuivuudesta. Ne eivät ole uskaltaneet nostaa pieniä lakkejaan, hulppeita helttojaan kohti päivän valoa. Polttavaa janoa kärsivät, eivätkä ole halukkaita jatkamaan elämän kiertokulkua nälkäisissä suolistoissamme. Olin niin ajatellut, että syksymme pelastus on satumainen sienimetsä. Se olisi auttanut minua tässä henkilökohtaisessa sodassa riippuvuuksiani vastaan. Metsässä on voimaa, jota me tarvitsemme. Siksi rukoilen joka iltaisessa palaverissani Herraamme, meidän luojamme. Pyhä kolminaisuus, teidän armonne, antakee vettä poloisille! Pelastakaa elämä! Tai pelastakaa edes sienet!

Mökin kukkaset rehottavat runsaina ja täyteläisenä. Joka iltainen kastelu ja hellä huolenpito, ovat antaneet niille Rembrantin runsauden. Ne ovat kuin pieniä maalauksia. Tai suuria. Millaista taidetta Rembrantti teki? Oliko ne runsaita ja värikylläisiä. Rembrantin rehevät naiset.... Muistanko oikein..... Tuo kuulostaa vain niin hyvälle....

Enivei, maisema tässä terassilla on kukkainen ja kaunis. Silmiä hivelevä. Ikuisena esteetikkona nautin tästä joka aamuisesta taidenäyttelystä. Ei tässä luonnon muovaamassa maisemassakaan mitään vikaa ole. Mutta ilman näitä kätemme hedelmiä, pieniä väriläiskiä, olisi tunnelma lievästi väritön. Nautin taas.

Nyt vastarannalla ui mies. Meidän rannalla! Nähtyäni hänet ensimmäistä kertaa, piti ottaa kiikarit avuksi. Hetken jo luulin, että siellä pulikoi joku iso ja mahtava metsän eläin. Pettymykseni määrä oli suuri, tajutessani vain ihmisen. Olisi hienoa, jos olisin nähnyt karhun uimassa tai ilveksen. Niitäkin on täällä nähty. Viime syksynä ystäväni, armoitettu luontokuvaaja, tallensi uintimatkalla olevan ilvespesueen videolle. Totta! Emo ja kolme poikasta uiskentelivat aamu-usvassa vastarannalta tänne. Kuva oli harvinainen ja mykistävä. Olisi hienoa nähdä sellainen. Menisi tuo ukkörähjä omaan rantaansa pulikoimaan. Aamurauhani pilaamasta. Heitänkö kahvikupilla..... Kops!

Helsinki täältä tullaaaaaan!!!!!!

Tiukka tiistai

Huh, kylläpäs se näytti taas viime yönä kaiken näköistä unielämää. Oli pornoa, väkivaltaa ja ihmissuhteita. Mikäs, kyllähän minä niitä katselen mielelläni, mutta ei oikein hampaat kestä sitä. En ole pitänyt niitä kiskoja, kun on ollut niin kuuma nukkua? Nyt ei ole enää kuuma, mutta en vain ole vielä totutellut niihin. Pitäisi, nyt hampaita vihloo. Ai jai jai!

Anopinvierailu ilmeisesti työskentelee alitajunnassa ja se näytättää. Näin herkkä mie olen...

On tarkoitus tehdä mansikkakakku ja se epäonnistu unessa. Eräs ystävä oli siinä hässimässä ja hän sai jonkun kohtauksen ja löi koko kakun rikki poikki pilalle. Minä raivoisin.

Toisessa unessa yksi ystävä oli kaatanut keittiössä ns. fläskiämpärin, eikä ollut siivonnut jälkiä. Hirvee haju ja kaikkialla ruuantähteitä. Minä raivoisin.

Erotiikka osasto jääköön kirjaamatta. Ei sillä, että se olisi painokelvotonta, ei mitään niin hardcorea. Ihan kaunista ja kivaa se oli. Muistan vieläkin henkilön partaveden tuoksun. Uni oli siis tuoksullinen. Jännä.

Löydettiin eilen uudet tuolit tähän terassille. Oli alemyynnissä ja nyt on kaikki kalusteet lähes samaa lajiketta. Kivat ja edukkaat. Täydensin myös lasivarastot. Karjaalla on Säästöpörssi, joka on köyhän miehen Stokka. Siellä on ihan kivoja astioita halvalla. Ja onhan siellä ihan kaikkee. Mukavahan siellä on lomalla pyöriä. Pattella tosin meni hermot, hän joutui odottamaan Juppen kans autossa ja mulla vähän venähti. Näin kuumalla ei voi pikku koiraa jättää autoon ilman ilmastointia. Tehtiin samalla kaikki tämän päivän ruokaostokset, ei tarvitse tänään enää lähteä. Sillä minä aloitan kohta Anoppiaterian valmistuksen. Kiva laittaa kaikessa rauhassa ja meitä on 8 henkilöä syömässä! Mitäs meillä tänään syödään?

Ensin vieraille tarjotaan tervetuliaismalja. Haluan tehdä vaikutuksen....

Freesijuoma helteellä on puolet Karpalomehua ja puolet Karpalovissyä. Koristeeksi sitruunaviipale ja jääpaloja. Huom! Ei alkkomahoolia.

Alkuruokana se mun rapucoktaili, paahdettu ruisleipä. Se on Patten suosikki ja kyllä siitä on ystävätkin pitäneet. Olenkohan antanut reseptin? Yritin katsoa vanhoja päivityksiä, en löytänyt. Tässä näin ( 4 hlö:lle.)

RAPUCOKTAIL A`LA MARTTA

- kaksi kypsää avokadoa, oltava kypsiä!

- yksi smetana

- puolikas ranskankerma

- puolikas valkosipulinkynsi murskana

- hienonnettu tilli

- suolaa

- chilijauhetta

- currya

- ripaus sokeria

- puolikkaan sitruunan mehu

- jokiravunpyrstöjä ( Lidl:ssä rasia ja on halvempi kuin missään muualla.)

Valmistus helppo ja nopea. Hienonna avokaadot sauvasekoittimella tms. hienoksi massaksi. Lisää siihen edellä mainitut ja anna maustua muutama tunti jääkaapissa. Voit laittaa tarjolle puolikkaaseen avokadonkuoreen ( tai joku kiva malja?) Laita pinnalle tillioksa, ravunpyrstö ja sitruunaviipale. Paahda kaveriksi ruisleipä. On hyvää! Ja raikasta!

Pääruokana tarjoillaan savustettua merilohta ( Patten bravuuri.) Se ihana perunaräiskäys uusista perunoista. Saatiin oikein hyvää Timo pottua.

Avomaankurkkusalaatti ja tomaattisalsa. Ruokajuomana Espanjalainen San Valentin valkoviini (tämän kesän namu.)

Jälkiruokana mansikkakakku ja kahvi, Limoncellolikööri. Kokeilen kakun täytteenä sellaista sitruunatahnaa. Maistui lupaavan kirpeänimelälle. Onko sellaista makua? Kirpeänimelä? Vai suolaisenmakea? Martalla voi olla.....

Näillä mennään ja vielä Ruottin kielellä! God dag. Jag älskär dej!! Tack och adjöööö!

Vietin eilen holittoman päivän. Saunoin pitkän kaavan mukaan ja taistelin mielihaluajani vastaan. En ottanut edes saunaolutta! Heti tuli jotenkin selkärangallinen olo. Sitä vain lomalla ajattelee, että on ansainnut jokaisen juoman, minkä kitaansa kallistaa. Onhan se niinkin? Jaa, on hyvä välillä pitää paussia. Maistuu taas paremmalle. Jos totta puhutaan, niin loman alkuhuuma on ohitettu ja kaipaan jo energiaani. Jatkuva tissuttelu tekee väsyneeksi tai saamattomaksi. Joka taas on minulle hyväkin asia. Saamattomuus. Tekemättömyys. Tekemättömyyden saamaton keveys...

Juu, nyt lähden huussin kautta sauvakävelee. Huomaa mikä hillitön energia! Aamu-uinti ja pikku joogat voisi tehdä olostani tasapainoisemman kohtaamaan tämän päivän haasteet.

Sen jälkeen lasken Martan irti ja annan hänen riehua estottomasti keittiössä. Se on MORO!

Dagen Efter

Eilinen päivä meni ihan harakoille. Oli kankkunen. Krapula. Kanuuna. Mikä lie inhottava. Ja tämä tarkoittaa sitä, että lauantai-iltana oli juhlat. Kivat kemut olikin. Turo ja Henri olivat kyläilemässä. Sitä perinteistä lystinpittoo. Saunomista, hyvää ruokaa ja juomaa. Höpötystä.

Ilta oli kaunis kuin morsian ja Marketta hehkui ja hekumoi. Onhan se ihanaa, kun on elämässä juhlaa. Mutta miksi siitä täytyy aina se seuraavan päivän hinta maksaa? Ei kiva.

Takana on yhdeksän tunnin täyteläiset yöunet ja herätys tähän päivään on verrattain kirkkaampi kuin eilinen. Pää oli tahmea ja tyhjä pitkälle iltapäivään. Vieraiden lähdettyä, Martta nosti päätään ja tiskasi ( hirveän iso tiski) ja siivosi mökin. Hikoili kuin pieni sika ja nautti pari tasoittavaa, niin olo hieman helpotti. Voisi jopa todeta, että hikoili pahan ( krapula) pois. Nyt ei juhlita enää ikinä....

Päivän säätiedote. Ohutta yläpilveä, raikasta tuulta. Lämpötila miellyttävä, ihmisen helppo hengittää. Pieniä yöllisiä sadekuuroja janoisille sienille. Miellyttävää.

Savonlinnassa on poimittu kanttarelleja! Täällä vaikuttaa niin kuivalle, pelottavan kuivalle. Onko sieniä ollenkaan? Tänään voisi tehdä tutkimusmatkan sienimetsään. Olen himokas TATTI fani! Herkkutatti! Niitä kun saisi, luontojumala antaisi!

Huomenna tulee anoppi kylään. Vähän jännittää. Olisi tarkoitus nauttia kesäinen lounas yhdessä. Patten siskon perhe lapsineen tulee myös. Niin kuin sellainen perhekohtaaminen. Minulla, perhekohtaaminen? Kyllä minä pöperöt väännän, nou hätä. Mutta kieli on Svenska talande ja silleen... Kiinnostavaa on myös se, että huomenna on tasan vuosi siitä, kun Patten isä poistui joukostamme. Kuoleman ensimmäinen vuosi päivä. Onko tunnelma jo valmiiksi apea ja itkuinen. Ruoka epäonnistuu, kielimuuri ja vielä Marketta astuu lavalle toikkaroimaan. Jep, jep, saas nähdä.... Mielenkiintoista.

Loma on puolessa välissä. Jos loppu sujuu yhtä hyvin kuin tämä alkukin, niin on hyvä mieli palata arkeen ja sorvin äärelle. Tässä vaiheessa ja tällä vatsalla, liikunnalliset mielihalut nostavat päätään. Ylös, ulos ja vatsan päälle. On pakko lähteä kepittää tuota mökkitietä. Siis sauvakävelemään. Kahvakuula on raahattava kaupungista tänne tantereelle. Kahvat, niin jenkat kuin kuulatkin, on pantava heilumaan! Muuten on helvetti irti ja mualimanloppu.

Tuo ihana olut saa aikaan tämän hemaisevan lomaturvokkeen. Siitä on päästävä eroon! Siis oluesta vai turvokkeesta? Molemmista.

Nyt on se vaihe, kun mietin, että mitähän tekisi? Se on sen merkki, että loma on tehnyt tehtävänsä. Ei ole mitään tekemistä. Nyt täytyy olla tarkkana, että ei tule kyllästymisen tunnetta. Tällaisena lievästi ADHD-tapauksena, se vaara on aina olemassa. Alan hyppiä seinille ja muiden silmille (Patten.) Tänään voisi käydä Karjaalla, yläterassille voisi löytää edulliset tuolit. Ja kuohuviinilaseja ei ole tähteellä enää kuin kolme. Martta on niin riuskaotteinen tiskari, että lasit eivät tahdo kestää hänen käsittelyssä. Viinilasitkin ovat olleet koetuksella.

Siinähän sitä olisi tälle päivälle tehtävää. Ehkä täytyy myös hieman ehostaa paikkoja anopin vierailua varten. Aina löytyy puuhaa, kun vain oikein oivaltaa. Kyllästyminen on omien korvien välissä. Sitä ei tule, kun ei anna sen tulla. Näin se on nähtävä. Loma on kuitenkin aika ihanaaaaaa!!!!!

Maistuu taas!

Hilipatipippaa ja höpöti höö!

Otsikosta voisi päätellä, että siellä taas juopotellaan. Meinaan, että maistuu taas. Niin maistuukin, mutta ELÄMÄ maistuu!

Okei, ihan pari olutta vain nautin tässä samalla... Niitä ei lasketa. Lomalla.

Ilta on mitä parhain. Hyttysiä on kaksi kappaletta jäänyt murhaavan läimäykseni uhriksi. Vielä eilen illalla tapoin niitä kylmäverisesti tuhansia! Tunnen kuinka rakkaus voittaa murhanhimoisen luonteeni ja alan nauttia tästä rauhanomaisesta yhdessäolosta. Vain minä ja ympäröivä luonne. En tiedä, olenko kasvanut kiinni tähän maisemaan, mutta tämä on sieluni koti. Vai onko se sitä, että ikääntyessä jymähtää? Haluaa helppoa elämää. Kauheeta, olenko jo niin vanha, että ei halua elämäänsä mitään muutoksia? Ei. Ei se ole niin. Kyllä minä vielä aina välillä haluan vaihtaa maisemaa. Mutta oma maa persikka, muu maa kirsikka.

Nyt siis omalla mökillä. Ja täällä ei ole paahtavan kuuma! Mökissä on tietysti kaikki ikkunat auki ja siellä huutaa kaksikin tuuletinta.

Mulla rauhallinen hetki, itsestä nauttien. Kuuntelen hiljaisuutta, suihkulähde kevyesti lirisee. Radio Suomessa tulee rakkauden yö. Voiko parempaa olla? Ilma on täynnä rakkautta, minä olen täynnä rakkautta. Unohdan maalliset murheet ja tämä tässä on kaikkeni.

Mut hei, aika ihanaa. Tämmöistä kauheen tavallista ja siksi just niin tärkeetä ja ihanaa. Onko se näin? Minä, ukko ja pikkukoira. Meistä on tullut team. Meidän tiimi! Hyvä meidän tiimi!

No, eipäs innostuta liikaa, lomaa on vielä kaksi viikkoa jäljellä. Siinä ajassa kerkeää suunnitella ikuiseksi arvoitukseksi jäävän murhamysteerion. Hui, nyt olen jo ihan levoton! Mutta sydämen syvällä kokemuksen äänellä voin kertoa, että parisuhde 24/7 kompastuksen kivikin on vielä kompuroimatta. Hui, hai, olkoon! Tänä vuonna se on jo etukäteen selvitetty. Ei tarvitse lomaa pilata. Olin järkevä.

Olinko järkevä, en tiedä. Kirjoitin kirjeen hänelle ennen lomien alkua. Puutuin siinä yleisiin kompastuskiviin. Niitä halusin selvittää ja välttää. Tehdä onnistuneen loman molemmille. Ihan pieniä käytössääntöjä luettelin.... Olen aika hirveä, olenko ihan hirviö? Mielestäni pitää selvittää, jos on jotakin pikku sydämellä tai korvien välissä vellovaa? Puhua ja kertoa onnellisuuden avaimet. Niistä on onnellisen loman hetket tehty. Helppoa ja yksinkertaista. Ei tämä ihan parisuhdeterapiasta mene, mutta pelastaa loman. Suosittelen, jos on tarvetta. Tämä on tehnyt sen, että olemme hienotunteisia toisillemme ja huomioimme ärsytysrajojamme paremmin. Turha, turha jää pois....

Nyt akku ilmoittaa, että on aika lopettaa. Ei siis minun akku, vaan tämä näppäiltävän. Hyvää yötä ja Jeesus mieltä. Asukoon rakkaus teissä!

Tien päällä taas

Heinola jäi taakse ja posotamme puhelintoivekonsertin siivittämänä kohti Inkoota. Tietysti pysähdyttiin Heili lähiruokatorilla. Huomenna on tarjolla vartaita, pottusalaattia ja tsatsikiä. Ostin jo hieman tarveaineksia. Löysin myös lähituotettua mansikkasuklaata. Ajattelin tarjota jälkiruuaksi mansikoita, jäätelöä ja tätä suklaata. Njaaaam!!!!

Outoja valoilmiöitä taivasalla. Isoja, raskaita, tummia ja vaaleita pilviä. Aurinko paistaa siellä jossakin takana ja tekee hauskoja valojuovia pitkin poikin taivaanrantaan. Liekkö Jumalalla bileet ja discopallo päällä? Noista pilvistä voisi vaikka vähän räsähtää ukkosta!!! Jee!! Herra joraa helteillä ja nyt tulee muutama tippa vettä. Taitaa hikeä heittää Jumalaisella.

Ärsyttää. Miksi kaupoissa ja huoltamoilla ei myydä enää pieniä tölkkejä olutta? Kylmässä on vain niitä helvetin tolkun tölkkejä ja näin pakko juotetaan ihmisiä. Kuka hullu ostaa näillä keleillä lämmintä olutta? Ketä minä syytän alkoholisoitumisestani, panimoa vai kauppiasta? Jos olisimme Amerikan ihmemaassa, nostaisin syytteen pakko juotosta ja alkoholismista ja saisin huimat korvaukset. Olisin rikas mies ja voisin ryypätä vielä enemmän! Kyllä nyt ärsyttää!

Valitsimme toisen reitin kotimatkalle. Oli mukavaa kurvaille eri maisemissa ja matka taittui joutuisasti. Näin lomalla unohtaa päivien kulun ja ihmettelimme liikenteen määrää. Mutta nythän on perjantai, siitä ruuhkat. Mutta onneksi ne ovat pois päin pahemmat. Meillä matka menee jouhevasti. Kohta pysähdytään Lohjalle tekemään ruokaostoksia. Ehkä ostan matkaoluen ja kuuntelemme puh.toivetta. Se on niin perjantaita.

Minä tykkään matkustaa autossa. Ainut ikävä puoli on, kun pylly puutuu. Mitä pidemmälle matka on ehtinyt, sitä enemmän mun täytyy tehdä pepajumppaa. Lopulta tilanne menee siihen, että en tunne takalistoani ollenkaan. Se on sitten villi tunne. Mies jolla ei ollut pyllyä! Pyllytön mies! Uhuu, seksikästä...

Alkaisi olla ruoka-aika. Mun on syötävä säännöllisesti tai tulee äkämäpunkki kylään. Onko ne verensokerit mitkä laskee? Sama se, mutta ruokoo on saatava silloin ja äkkiä! Pinna kiristyy olemattomista asioista, nytkin joku helevetin karavaanari kökkii edessä, eikä ohi päästä. Otan kurkkupastillin, se helpottaa. Nyt Patte ampaisi ohi! Ruokooooo!!!! Antakee ruokooo!

Taivas on taas ihan auki ja kirkas. Aurinko paistaa taivaan täydeltä. Mihin hävisi tummat pilvet, outoo on tuommonen! Pysähdyttiin jossakin grillillä, näytti pahalle. Ei mennä sinne. Joku taso se on nälissäänkin oltava. Täytyy kyllä myöntää, että nämä nykyajan ABC-huoltamot ovat ihan tasokkaita paikkoja. Tavara on tuoretta ja usein pöperö ihan syötävää. Ja ihanat pullat niillä on!

Nyt pysähdytään, lopetan tähän. Vielä on kesää jäljellä!

Aamiainen Kokkoniemellä

Mun aamiainen koostuu pannukahvista ja pullasta. Täällä "maalla" on jotenkin lupa syödä pullaa. Why? Itsensä huijaamista taas. Tänään lähdemme takaisin omalle mökille ja pullan syönti loppuu. Alkaa arki ja kiristys.

Höpö, höpö. Mulla on vielä kaksi viikkoa lomaa jäljellä ja lupaan, että siihen mahtuu vielä monta, monta hupsuttelevaa ja maukasta hetkeä. Hassua, musta tuntuu, että olisin ollut lomalla jo kuukauden! Toivottavasti en jo viimeisellä viikolla kyllästy ja ala tekemään moottorisahamurhia....

Päivitykset on jääneet tämän hitonmoisen helteen takia. Aivotoiminta on ollut hidasta kuin puussa roikkuvan laiskiaisen elämä. On vaan ollut ja yrittänyt selvitä hengissä. Ja eilinen päivä meni siskontytön kanssa kaupungilla shoppaillessa. Joka oli ihan virkistävää, mutta samalla uuvuttavaa. Kuuma, helteinen kaupunki. Mutta meillä oli hauskaa ja oli hurmaavaa saada nauttia nuoren neidin seurasta. Ostettiin mekkoa, kenkää ja korua. Siinä hurahti kokonainen päivä, oltiin mökillä vasta illalla. Tietysti kävin tapaamassa myös siskotyttöä Karttulassa. Sukulaisturneet alkaa olla suoritettu ja aina tavatessa harmittelen tätä "kiirettä" ja mietin, että minun kuuluisi olla enemmän heidän elämässä. Mutta tämä on tätä. Mun elämää....

Säälitti 93-vuotias isoäitini. Hän on kuihtunut elämän ehtoolla, hauras ja pikkuinen. Kerran puhaltaisi, niin nurin menisi. Ja tässä helteessä! Asunnossa oli 29.2 asteetta paahtavaa kuumuutta ja se oli meille kaikille ihan liikaa. Mutta niin vain mummon mieli oli suhteellisen virkeä ja hän oli niin onnellinen tapaamisestamme. Mutta jos totta puhun, toivoisin, että hän pääsisi jo pois. Saisi lempeästi nukahtaa herran hyvän huomaan....

Nyt on seisova aamuhetki. Enkä tarkoita tällä nyt sitä.... Uups, taas tuhmia.

Kaikki muut nukkuu, vain minä ja kalat valvoo. Hillitön loiske ja melske rannassa. Nyt pitäisi mennä kaloja narraamaan.

Olemme odottanee ukkosta jo monta päivää, ilma seisoo ja hautoo, mutta ei rysähdä. Viime yönä oli tullut vettä, mutta nukuin niin sikeästi, että en ole tajunnut tuon taivaallista. Nyt on siis kuumaa, kosteaa kuin tropiikin yössä.

Tämä kesä jää muistoihimme helvetinmoisesta helteestä. Ja näistä huoranpenikoista, itikoista. Täällä Kokkoniemessä niitä on riittänyt. Olin alkuun ihan sinut niiden kanssa, mutta nyt ovat hermot olleet koetuksella. Anteeksi, kaikilla luomakunnan elävillä on oikeus olemassa oloon, mutta nämä hävittäisin helvetin tuliin. Niitä on koko ajan ja kaikkialla. Ilman itikkasavuja ja myrkkyjä ei voi olla. Minut onkin marinoitu näillä helvetin myrkyillä. Inhoan niitä ihollani, niiden hajua ja tahmaisuutta. Marketta on ihan että YÖK!

Asuinrakennukset ovat kuin huonosti lämmitettyjä saunoja. Niissä ei voi nukkua. Hiki puskee pintaan, eikä saa happea. Patte, tuo Pelle Peloton, hajamielisten professoreiden kuningas, keksi loisto idean! Ostimme ensimmäisen yön jälkeen teltan, joka huitaistiin tuohon terassille ja vot, viileä ilma on tavoittanut yöuntamme ja minä olen nukkunut kuin pieni possu. Ei ole itikkaa kiusana ja on jännää olla telttaretkellä. Pikku koirakin on ollut ihan innoissaan. Toissa yönä, nukuin väsynyttä ja syvää unta. Olin herännyt keskellä yötä huutamaan: "Painukaa vittuun, saatanan huorat!" Olin näyttänyt vielä keskisormea. Patte oli jo hetken luullut, että tulen päälle. Mitä lie näyttänyt? Tappelinko hyttysiä vastaan? Kauhia agressio....

Tämä helle on liioittelua. Pari kevyesti lämmintä viikkoa riittäisi minulle. Tämmöinen kuumuus käy avantouimarin hermoille. Ei kaikkien pidä nauttia helteestä ja olla ihan sekopäisenä onnesta. Odotan jo syksyn raikkaita tuulia!

Tänään jätämme tämän kalakukkojen luvatun maan taaksemme ja suuntaamme omalle mökille. Täällä on ehdottomasti mukavaa, kiitos siitä kuuluu ihanille ystävilleni. Meillä on yhdessä aina mukavaa. Hauskaa höpötystä ja helppoa yhdessäoloa. Saunotaan, syödään ja juodaan hyvin. Koirat, nuo kuninkaalliset, ovat hyvin tärkeässä osassa meidän elämää. Seurallaan meitä viihdyttävät ja me heitä. Ne antavat meille paljon hauskoja hetkiä. Hilma ja Juppe, Juppe ja Hilma. Onnen pikku lähettiläät.

Mulla on jo ikävä omalle mökille!

On ihanaa istua terassilla, kun ei tarvitse myrkyttää itseään ja huitoa koko ajan. Tai siis... Taidanhan minä myrkyttää ja vähän huitoakin.... En minä, mutta Marketta. Ja Martta.

Tänään käydään tapaamassa vielä ystävättären vanhempia ja mun mutsia. Iltapäivästä kohti Helsinkiä ja illalla ollaan pikku paratiisissa. Ehkä otan yhden kylmän oluen ja alan suunnitella lauantain juhlia. Ystäviä tulossa, mitä ihanaa laittaisi illalliseksi....

Hautovaa huttua

Ei pitäisi valittaa. Valitan positiivisesti. Voiko niin valittaa? Nyt on niin kuuma ja painostava, että en keksi tästä mitään positiivista. Helvetin helle hautoo niin, että taidan kohta munia munasia. Pää on tahmena kuin sulanut toffee ja ajatus harhailee kykenemättömänä tekemään mitään ratkaisevaa. En tiedä tuleeko tästä kirjoittamisesta mitään. Pysähdyn..... Tahmoilen ja huokailen....

Asiat voisi olla tietysti huonomminkin. Voisin esimerkiksi olla grillikioskin myyjänä ydinkeskustassa ilmastoimattomassa kioskissa. Siinä olisi jo hautomista. Olemme kuitenkin täällä mökillä, jossa tosin on niin helvetin kuuma, että missään ei ole hyvä olla. Ilma on painostava ja esim. päiväunista ei tule yhtään mitään. Valut hikeä ja kuolaat tukehtumaisillasi.

Saat oleskella pikkupikku bikineissä ja etsiä varjoa. Auringossa ei voi oleskella. Uimavesi on tosin niin lämmintä, että avantouimari tuntee kiehuvansa. Ei auta.

Odotamme vain, että kohta räjähtää. Jossakin jysähti ukkonen, mutta vain kerran. Härnää, härnää, eikä tee mitä lupaa.

Ajatus ei luista. Ei tästä nyt tule yhtään mitään. Lopetan lähetyksen tällä erää tähän. Jatkan taas kun aivot toimii...

Kukkoo haukkoomaan ja kaljoo kittomaan

Tiällä sitä nyt ollaan. Savonmuan syvämessä, Kallaveen iärellä. Savoo lottuutettaan, hiljoo ja kovvoo. Maijsema on syväntä särkevä ja silimiä hivelevä. Rantasaana anto parastaan ja matkanpölyt on lotrattu hevon kuuseen. Helekutti vie, kotkaapunti! Tiällä on immeisen heleppo henkäillä. Ei ou kiirettä, ei. Huokailoo vuan.

Uuvuttavan ajomatkan jälkeen saavuttiin tänne Kokkoniemen syleilyyn. Kaikki on söpösti ennallaan. Rantasauna kököttää kutsuvana rantaviivassa, mökki nyökyttelee lämpimästi tervetulleeksi. Täällä on paljon kättemme töitä. Muistoja menneiltä vuosilta. On rakennettu laituria, terassia tuplaten, paskahuussia ja kesäkeittiötä. Voi niitä aikoja!

Maiseman kauneus saa minut aina hetken hiljaiseksi. Katsoessani sitä, muistan kuin liukuhihnalta, kaikki ne ilot ja surunhetket. Tänne näin on kertynyt paljon muistoja. Onhan täällä vietetty kesiä jo vuosikymmeniä. Niin, vuosikymmeniä. Aika rientää ja minä jymähdän.

En saanut nukuttua. On liian kuuma. Aitta, tuo viimeisiään vetelevä vanha rähjäke on yleensä ollut vilpoinen nukkua. Mutta ei näillä helteillä. Öinen tunnelma oli kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Väänsin, käänsin ja huokailin hikisenä. Mutta tätähän tämä nyt on. Näin turistina vie aina oman aikansa ennen kuin tottuu ilmaston muutokseen ja tähän aikaeroon. Luovutin kello neljä ja turrautin pannukahvit. Täällä juodaan aina pannukahvia. Siinä on lapsuuden maku.

Ei minulla nyt ole valittamista. Ilma on hieman raikkaampi. Aurinko kerää voimiaan, siellä jo nostattelee. Ensimmäiset säteet tavoittelevat jumalaista vartaloani ja tunnen hienoisen lämmitteen. Yritän sopeutua tilanteeseen ja heitän neekerivaihteen päälle. Hups, noin ei kai saisi sanoa. Sanon.

Uhmasin illalla hikeä ja hellettä lämmittämällä vielä saunan. Heitin helvetinmoiset löylyt, ähkyin lauteella ja annoin polttavan kuumuuden kärventää korvanlehtiä. Välillä pulahdin vilvoittavaan veteen ( siis ainaskii sata astetta lämmin) ja olo antoi myöten. Kylmä Karhu ja laskeva aurinko hyväilivät tajuntaani ja matkan rasitteet olivat kadotuksessa. Tämä on just tätä. Lähellä ydintä, vaatimattomasti mutta kuitenkin kuin kuninkaallinen. Elämän pieniä, mutta niin suuria onnellisuuksia.

Kauhiasti paljon ei jaksanut nähdä vaivaa illallisen eteen. Tehdään nopeasti jotakin helppoa. Kaivelin Lähiruokaostoksiani ja kas, grillikemut pystyyn. Patte pesi ja keitti uudet perunat, minä pyöräytin salaatin ja grillasin. Jumankekka, mikä makujen sinfonia. Yksinkertaista, nopeaa ja helppoa. Mutta silti yllättävästi erityisen hyvää. Kiitos puhtaiden, hyvien raaka-aineiden. Grillistä nousi valkosipulikasleria, ryynimakkaraa ja valkosipulimakkaraa. Kaveriksi tuoretta, mahtavaa ruisleipää ja kaurainen leipä. Päälle voita. Tätä ei mikään voita! Oltiin taas elämän alkulähteillä. Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos!

Tänään käynnistyy ensimmäinen osa sukuturneesta. Mutsille eka, tietty. Ja sit moikkaamaan 93-vuotiasta isoäitiäni. Soitin hänelle matkalla ja kysyin, että jaksaako hän näillä helteillä ottaa vieraita vastaan? Vastaus oli, että vaikka nelinkontin, mutta käymättä et jätä. Hurmaavaa! Onhan tässä mennyt jo useampi kesä ajatuksella, että tämä voi olla viimeinen kuin näemme. Niin vain mummo porskuttaa. Pieni ja hauras kuin pikku lintu, mutta kuitenkin sitä sitkeyttä vielä löytyy. Huonoina hetkinä, talven pimeillä ja pakkasilla toivoisi jo pääsevänsä pois. Mutta kesä herättää, ellei tämä kesä tapa tällä kuumuudella. Mutta me vielä tapaamme. Se on aina jotenkin herkkää ja vähän itkuistakin. Ja minulle suuri ilo ja kunnia.

Menisinkö kokeilemaan uutta unta ennen kuin aitta saa uudet löylyt. Patte ja pikkukoira nukkuvat, onnellisena molemmat pierevät. Sinne heitän itseni hikoilemaan ja päästän ehkä muutaman paukun minäkin.... Hoh hoijaa.... Kupillinen mokkoo vielä ja yks spaddu.

Autossa

Onhan tämä tietotekniikka ihmeellistä! Tässä mie istun autossa, läppäri sylissä ja naputan. Niitä näitä nippuun nitistän.

Voe helevetti, kun on kuuma! Nyt on pakko jo valittaa. Nouset autosta ja ulkona on 33 astetta, hehkuvaa ja polttavaa kuumuutta. Ei saa henkee, ei saa happea! Miten ne etelänmualaiset selviää tämmöisestä?

Herättiin aamulla ajoissa ja laitettiin mökki kondikseen. Suuntana Matinkylä ja kamojen pakkaus yms. Olin himassa reippaan kaksi tuntia ja se oli silkkaa kärsimystä. En muista, olenko maininnut, että asun ylimmässä kerroksessa. Aurinko porottaa koko päivän ja kuumentaa. KUUMENTAA! Mä olin niin märkä, että valuin hikeä. Kävin vessassa isolla tarpeella ja olin niin liukas ja märkä hiestäni, että en meinannut pysyä pöntöllä. Hetken jo luulin, että tipahdan sinne. Pönttöön. Minulla kun on niin pieni pylly, että luiskahtaminen olisi ollut mahdollista. Pidin seinistä kiinni... Huh, hellettä!

Kuinka tämä kuumuus voikaan tuntua kaupunki olosuhteissa niin paljon ahdistavammalle? Puuttuu se vilvoittava järvituuli. Auts!

Ajokilometrejä jäljellä sata ja jotain. Olemme kyllä aika nuutuneita. Söin juuri jäätelön ja join pullon vissyä. Juokaa ihmiset vissyä helteellä. Pelkkä vesi ei riitä. Keho tarttee suolaa, kun hikoilee sen ulos. Pysähdyttiin myös Heinolassa, siellä ihanassa Heili lähiruokatorilla. Ostoskoriin tarttui muutama mielenkiintoinen piffi ja makkara! Tuoretta hyvää leipää. Olen niin onnellinen! Ehkäpä jo tänään jonkun kyrsän grillaan.

Patte kysyi, että onkohan lehmillä kuuma? Minusta niillä on joku sisäinen järjestelmä joka jäähdyttää. Enpäs tiedä, ihan tyytyväisen oloisena kantturat laitumilla käyskentelevät ja märehtivät. Ilmastoa pilaavat perspaukuillaan. Juu, sehän on ihan tosi. Yksi iso osa tähän helvetin helteeseen on karjan pierut. Käynkö jonkun korkin runttaamassa, niin loppuu se paukuttelu ja tämä helevetin helle!

Mutta Suomi on kaunis. Nähtiin jopa vanhanajan heinäseipäät. Oih, kuinka romanttista. Ihan tuli mieleen exexex poikaystävä maalta. Siellä sitä heinää seivästettiin ja vähän muutakin... Oih, se oli sitä hullua nuoruutta! Minäkin olen siis ollut joskus nuori. Vaikka ei uskoisi.

Vihreetä ja vehreetä näyttää olevan. Mutta aistinko jo luonnonkin väsymisen tähän paahteeseen? Ihan kuin kaikki olisi hiukka löysästi lerpallaan. Silleen niin kuin.... Hups! Tämä helle saa minut ajattelemaan tuhmia. Kuumalla on jotenkin erooooottisempi olo. Vai kuvittelenko vain, vanha lahna? Ainakin yöllä näyttää sellaista kiimarallia, että oksat pois. Ihan aamulla nolottaa, kun uniani tulkitsen. Kaikki on vaan jotenkin niin... täyttä. Täyteläistä.

Sekaisin olen myös. Kävin hakemassa kellarista matkalaukun ja yritin aukaista asuntoni ovea. Ei aukea. Väärä avain. Kokeilen toista. Ei aukea. Mitä ihmettä? Saan huomata, että yritän avata alakerran naapurin ovea. Jestamandeeera!

Mielenkiinnolla odotan sitä, mitä olen matkalaukkuuni sullonut? Sieltä löytyy tietysti lasketteluhaalarit, villapaita, hokkarit ja muutama tumppu. Että sekaisin vai? Miten ne vanhukset pärjää? Muutenkin jo hiukka höppänöitä, säälittää ihmispolot. Mullakin ihan sydämestä ottaa.

Matkaa jäljellä 51,9 kilometriä. Navikaattori ilmoittaa. On se tuokin fiksu vekotin. Eihän sitä nykyään osaisi minneen mennä ilman tuota. Miten sitä ennen vanhaan reissattiin ympäri Eurooppa ilman kaattoreita? Joku onneton karttarähmä kourassa Roomat ja Venetsiat koluttiin. Ja kotiinkin löydettiin. Harmi sinällään, olisihan tuota voinut maailmallekin jäädä. Taiteilijaksi viinikellareihin, iloluontoiseksi perhoseksi pörräämään? Niin on elämä vienyt, kuljettanut omia teitään. Nyt matkalla Kuopijoon. Molempi parempi.

Tyhjää täys pää.

Huomentaaaaa! Mie nukuin yheksään! Ihanaa, harvinaista herkkua. Olo on levännyt ja onnellinen kuin pikkuvauvalla. On vaihdettu kuivat, syötetty, juotettu ja nukutettu. Onnellista juu... Aamu on valjennut yhtä kauniisti kuin edeltävätkin. Aurinko jatkaa hymyilyään.

Olin eilen illan yksin mökillä. Patte piipahti kaupungissa, vei ystävättäreni kotiin. Hetken oli outo hiljaisuus ja yksinäisyys, mutta sitten otin siitä nautinnon irti. Revittelin varsin hurjasti, kuuntelin/katselin tangomarkkinoiden finaalin ja otin "kauneussuihkun." Tein sun seitsemänkymmentä naamioo ja kuorintaa. On jäänyt hoitelut vähemmälle viime aikoina ja nyt oli antoisaa paneutua itseensä, ja auringon rypistämään ihoonsa. Lämmittelin jääkaapista tähteitä ja menin sieltä missä aita on matalin. Kohtasin upeita taivasilmiöitä (kts. kuva) Jumala puhutteli minua. Ilta oli harras, ei mitenkään vaatimaton.

Edessä taas yksi päivä käytettävänä. Kuinka sen käyttäisin? Tai jos jättäisin käyttämättä? Ottaisin talteen tämän kesäisen päivien hehkun. Ja kun sydämessäni asuu suru ja murhe, sen sieltä esiin kaivaisin. Sillä lohtua saisin ja valoa elämään. Voih, olisipa se niin käytännöllistä ja lohduttavaa. Niin teen.

Tässä lomalaisen päiväohjelma, joka ei tee yhtään mitään.

Aamuhetki tässä ja nyt. Terdellä bloggaus. Menee kivasti parikin tuntia. Siirtyminen takaisin vaaka-asentoon vaihtoehtoisesti sänky tai riippukeinu. Kevyttä lehtien lueskelua. Vasta sitten nautitaan aamiainen.

Olemme jo iltapäivässä, jolloin on niin kuuma, että kykenee juuri ja juuri tuijottelemaan varjosta järvelle tai suorittamaan muutaman hassun kotitaloustehtävän. Varjon saavutettua riippukeinun, voikin mennä sinne hetkeksi loikoilemaan. Kello 16 jälkeen heitän viimeisetkin ahdistavat vaatekappaleet nurkkaan ja aloitan armottoman hulahulatanssin. No ei, siirrän ruhoni laiturin nokkaan ja otan aurinkoa. Silloin se ei enää paista polttavasti, mutta antaa kivasti väriä. Parhaimmillaan siinä saattaa ottaa kevyet nokoset. Tokkuraisena palaan tähän todellisuuteen ja alan nauttia illasta.

Iltaohjelma riippuu siitä, kuka "tytöistä" on ottanut ohjakset käsiin. Martta, tuo sotilaallinen ohjus, laittaa paikat järjestykseen ja pyöräyttää kotiruokaa perheelle. Marketta, tuo hemaiseva kesänkukkanen, jäähdyttelee viiniä ja suunnittelee illan kattauksen. Mummo, tuo ihmiskunnan viimeinen toivo, keittää yrttiteen ja venyttelee päivän rasitukset pois. Siinä mitä monipuolisin iltaohjelma ja vain herra yksin tietää millä kaavalla milloinkin mennään. Elämässä pitää olla äksöniä....

Tämä rauha ja ihana kadotus loppuu hetkeksi. Huomenna on heti aamusta tiedossa siirtymisiä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisi ollut tarkoitus viettää yksi yö kaupungissa, mutta tällä helteellä se ei ole mahdollista. Joten suuntaamme aikaisin maanantai-aamuna kaupunkiin vaihtamaan matkalaukut ja hoitamaan postit/laskut. Hyi, kun minua alkaa ahdistaa!

Kun on unohtunut tänne herran rauhaan, on vaikea lähteä. Ei halua. Ulkopuolinen maailma pelottaa. Kaikki nuo ihmiskunnan säälimättömät vaatimukset tuntuvat ylivoimaisille ponnistuksille. Onko minun pakko? Eikö voisi vain jäädä? Nauttia....

Ei voi! Minun on lähdettävä, niin kuin aikoinaan evakot Karjalasta. Jätän maani, jätän linnani. Jätän jopa jääkylmän Fresitapulloni. Voi näitä aikoja, tuskaa ja kurjuutta.

Kuopio. Tuo kalakukkojen ja Marttojen luvattu kaupunki. Syntymäni suuri ihme ottaa minut lämpimästi ja avosylin vastaan. Sinne päästyäni, siellä on aina hauskoo ja mukavoo. Järjellistä aktiviteettia ja tunnetason läikähdyksiä. On tietenkin kiva nähdä sukulaisia. Minä mustalammas, outo lintu etelästä. En kuulu sinne, enkä tänne. Kuulun tänne ja sinne.

Onneksi meillä on siellä pieni paratiisi. Ystäväni vanhempien mökki odottaa jo kutsuvasti. Rantasauna lämpiää ja kenties siika jo savustuu. Maisema on tuttu jo vuosikymmenten takaa ja siellä on vietetty niin surut, kuin ihanat ilot. Toinen kotini.

Tämä onkin viimeinen kesä, kun siellä saamme nauttia. Hetki on ainutlaatuinen. Paikka on myynnissä....

Voisi kai tulkita, että en ole erityisen sukurakas ihminen? Käyn kerran kesässä ja se minulle riittäneen. On aina ihana tavata rakkaita, mutta minä kun olen sitä mieltä, että viime kädessä ihminen on täällä yksin. Yksin me tulemme ja yksin me lähdemme....

Kuopijooo! Tiältä ollaan tulossa! Pikku vinkki. Jos kesälomamatkasi eksyy sinne, mene torille ja osta Hanna Partasen lihapiirakka ja possumunkki. Sairaan rasvasta ja ihan helvetin hyvää!

Varjoon!

Huh, hellettä! Nyt on niin kuuma, että on pakko ottaa varjoo. Aurinkoon ei kykene. Ensi viikolla pitäisi tehdä joka kesäinen Kuopio reissu. Nyt jo hiukka kauhistuttaa kuumuus matkatessa. Olisi herkkua vain jäädä tänne löysäilee ja antaa aivonsa paistua, huh!

Niinpä eilen pikku kemuset pantiin pystyyn. Vallan meillä oli Siru Pipsa Hyttisen kanssa mukava ja sanoisinko, tunnelmallinen ilta. Syntyjä syviä käytiin ja välillä hirnuttiin kitarisat kuutamolla. Marketan oli tarkoitus valvoa koko yö ja nauttia tangoyöstä, mutta toisin kävi. Niin ihanaa kuin öinen fiilistely onkin, niin unijukka tuli ja metrisellä halolla humautti. Nukkumaan!

Illan menyy oli suunniteltu ilmastollisia todennäköisyyksiä huomioiden. Raikasta ja kevyttä tähän paahtavaan helteeseen. Eikä puhettakaan, että voisit syödä ennen klo: 22.00

Nautittiin ruokaisa ja raikas savukalasalaatti. Martta sävelsi ja käytti luovaa gastronomiaa.

Salaatti tehtiin taas ns. kokoa lautaselle periaatteella. Tässä näin.

- keitetyt uudet perunat. Jäähdytetään ja viipaloidaan.

- keitetty kananmuna

- rapeaa jäävuorisalaattia pohjaksi

- kurkku

- tomaatti

- kuutioitu hunajameloni

- kaprista

- tilliä

- leipäjuustoa kuutioina

- seesaminsiemenet

Kasaa salaatti valkosipulilla hierotulle lautaselle. Sotke raaka-aineita kevyesti. Lorauta hieman oliiviöljyä, suolaa ja pippuria pinnalle. Tämän päälle itse savustettu lohisiivu, pinnalle seesaminsiemeniä. Tein myös kanttarellimuhennoksen, jota kaadoin salaatin pinnalle. Tarjoilin salaatin rapeiden valkosipulileipien kera. Ruokajuomana Cavaa tai maitoa. Jeps! Nälkä lähti, mutta olo kevyt.

Hei, mun ukkokulta rakensi mulle suihkun! On mulla hyvä mies. Heitin päivällä toiveen, että ulkosuihku olisi näillä helteillä hyvä. Ja näin, nyt minulla on sellainen. Saat kuvan myöhemmin. Minähän rakastan uintia, mutta niin kuin aikaisemmin totesin, niin järvessä on sinilevää. Pumppu nostaa suihkuveden syvältä ja siinä ei ole levää. Jeeeeee!!! Nyt voin käydä suihkussa sata kertaa päivässä.

Eilen aloitettiin myös puusavottaa. Tai minä otin päiväunia ja muut hoiti homman. Kuvassa puut kuivuvat kalliolla ja ne on vielä siitä kuivuttuaan pinottava. Siinä on minulle huomiseksi hommaa. Koivuklapi on kaunis ja tuoksuu hyvälle. Siinäkin on palanen suomalaisuutta.

Tänään on löysä päivä. Makasin hetken laiturin nokassa ja seurasin taivaalta poutapilvien harhailua. Katosin äärettömyyteen ja minun oli hyvä olla. Mitä voi kirjoittaa päivästä jolloin ei tee mitään mainittavaa. Kerronko kuinka tiskasin astiat tai paistoin aamiaismunakkaan? Mitä sinulle kertoisin? Hassua, että lomalla tai tässä helteessä ajatuksetkin pysähtyvät. Voit tuijottaa järvelle tekemättä yhtään mitään, ajattelematta yhtään mitään. Olet vain yhtään mitään. Onko se loman tarkoitus? Viikko takana ja kolme edessä. Mihin tämä vielä johtaa?

Oho!

Jos aamu oli kaunis, niin ei illassakaan ole valittamista. Möllykkä paistaa taivaan täydeltä ja mökin terassi on hiukka hottis.

Kuuntelen joka perjantaiseen tapaan Radio Suomen Puhelintoivekonserttia ja nautin elämästä. Yhä vain... Kuvasta näet, että ilme on vapautunut ja suhteellisen rento. Hyvä lomakuva!

Nyt on niin kuuma, että saunaa ei halua lämmittää. Tämä terassi riittää, puuttuu vain vastat.

Paratiisiimme on hiipinyt käärme! Ällöttävät sinilevähiukkaset tekevät uimisesta harvinaista herkkua. Onneksi meillä on uusi pumppu ja kylmä suihku on mahdollinen. En kai muuten olisi enää hengissä...Kylmääääää!!!!!

Marketta on vierailulla. Tänään hän sai uutta silmänympärysvoidetta ja hehku kilpailee ilta-auringon kanssa. Kivan hupsutteleva ilta ja tiedossa myös tangoyö Radio Suomessa. Jee! Illallismenyyksi on valmistunut savulohisalaatti, kanttarellimuhennoksella. Eli kevyesti mennään... Hiukka pirskahtelevaa pitää nauttia... Kuplia ja poksahdella!

Alan päästä yhä syvemmälle tähän kiireettömyyteen ja ihanaan unohdukseen. Aika menettää merkityksensä, ensin päivät ja pikku hiljaa jo minuutitkin antavat periksi. En kiirehdi, aistin ja kuuntelen. Kuuntelen tätä rauhaa ympärillä. Tämähän on kuin äidin lämmin syli...

Oukei, radiossa sanottiin, että yli Euroopan on tulossa voimakas helleaalto. Tilanteesta on annettu jopa ilmavaroitus? Helppo uskoa ja tuleekin pieni paniikki. Miten kauan tätä ihanuutta voi vielä jatkua? Jaksanko vain nauttia. Kohta tahdon jo kylmää todellisuutta ja harmaata arkea. Ou nou!

Biutivul!!!!

Kauheeta, ihan hirveetä. Ihan hirveen kauheeta! Kyllä Suomen kesäaamut voi parhaimmillaan olla ihan jumalaisen kauniita. En kuvaa, yritän kertoa.

Ilma on kuin parasta Haute Couture-samettia, pehmeää ja kallisarvoista meille. Kesäisiä aamuja on niin vähän. Värit hohtavat kirkkaina, jumalan taidetta. Vastarannalla nousee kullan keltainen aurinko, se värjää kauniisti puolet syvän vihreästä metsästä. Jumalan värisivellin on luonut upean liukuvärjäyksen.

Järven pinta on peilityyni, muutamaa herkästi väreilevää liplatusta lukuunottamatta. Kuvajaiset heijastelevat ja tekevät tämän kauneuden äärettömäksi. Loputtomaksi. Minä huokaan. Värien voima ja vastakohtaisuus on epätodellista, parasta Picassoa. Viattoman valkoiset poutapilven hahtuvat hyväilevät vaaleansinistä taivasta. Aamukaste antaa kaikelle kristallikosketuksen ja tätä kaikkea tekisi mieli maistaa. Herkullista. Hmmmmm... Varmaan.

Kostea lämpö levittää ympärillemme huumaavan tuoksun. Tähän ei valtakunnan hajuvedet pysty. Ahkera Liisaa, auringon kukkaa, nurmen nukkaa, metsän vihreää ja miljoona muuta. Jopa kupillinen aamukahviani sopii tähän sinfoniaan.

Tikka koputtaa onttoa puuta, kiva komppi lintujen lirkutukseen. Alaterassin suihkulähde lirisee sulokkaasti. Siinäkin on kaunis sointu. Olen taiteessa, osa sitä. Tunnen vahvasti ja nautin nyt. Ihana, ihana aamu. Aamu isolla Aalla!

Jep. Martta nosti päätään eilen. Siivosi koko mökin ja sai ne puhtaat, vastapestyt matot lattioille. Mikä meno, mikä lento ja ihana tuoksu. Puhdas Mäntysuopa! Alkuillasta Martta pyöräytti vielä sen kaalilaatikon ja täytynee myöntää, että maku oli aito. Onkohan kaalilaatikko supisuomalainen ruoka? Minusta se maistuu suomelle.

MARTAN KAALILAATIKKO:

- Reipas kilonen varhaiskaali

- 3 dl puuroriisiä

- N. 700 g naudan paistijauhelihaa

- 2 dl kuohukermaa

- 1 kananmuna

- Siirappia

- Voita

- Suolaa ja valkopippuria

Kaali keitetään, samoin riisi. Keitä riisi väljässä vedessä, että se ei puuroudu liikaa.

Sotke nämä, jauheliha, muna ja mausteet keskenään. Lorauta joukkoon puolet kermasta.

Aseta laatikko uunivuokaan ja pinnalle loput kermasta ja muutama voinokare. Kaada pinnalle siirappi ja laatikko uuniin. Mieto lämpö ( 180 astetta) ja saa muhia reippaan tunnin. Meillä täällä mökillä on kaasu-uuni, joten se antaa oman kivan säväyksen lopputulokseen. Bon apetit! Ja kivoja kaasupäästöjä!

Jälkiruokana oli itse poimittuja metsämansikoita ja taatusti luomua.

Pikku koirakin on hereillä. Hän ei nyt oikein tiedä, missä olisi hyvä. Syliin, pois, pihalle, sisälle, syliin jne. Levoton tähän aikaan? Outoa? Isäntäänsä on tullut. Ehkä sisällä on vain kuuma....

Luojalle kiitos ja hallelujaa, meillä on tämä mökki. Vaikka eilinen aamupäivä olikin raikas, niin päivän kuluessa ilma muuttui todella kuumaksi ja painostavaksi. En kestäisi olla kaupungissa! Täällä kuitenkin saa yönsä nukuttua ja raikastava tuuli puhaltaa, jos puhaltaa. Mutta kuuma on. Mitähän tästä päivästä tulee? Ei, en valita. Mutta liiallinen lämpö tekee suomipojasta löysän ja vetelän pullataikinan. Tosiaankin, pullataikinan. Nyt päästäisiin taas lempi aiheeseeni. Mutta jätän sen nyt käsittelemättä. En hahmota enää ääriviivojani, turpoan, hyllyn ja lyllerrän. Olkoon!

Tänään täytyy päästä sivilisaation pariin. Ostoksille ihmisvilinään. Karjaalla, ihmisvilinää? On monta tuikitarpeellista asiaa ostettavana. Silmänympärysvoide on totaali loppu. Voih, saankohan Biotherminvoidetta Karjaan kemppareista? Sitä ilman, itseään kunnioittava homoseksuaali ei voi elää. Oih, kuinka ihanan hompsahtavaa....

Led-valot vessaan ja tähän terassille, että näen kirjoittaa. Illat ja yöt alkavat taas tummua.

Astianpesuharjaa, hyttysmyrkkyä ja vaikka mitä kivaa. Lähdetään shoppaa! Hei, hei kivaa, me lähdetään shoppaa!

Tänään myös Marketta astuu areenalle. Onhan nyt perjantai ja puhelintoivekonsertti. Martta laittoi eilen pari pulloa Fresitaa jäähtymään, ihan vain varmuudeksi... Mitä ihanaa syötäisiin illalla? Jotakin kevyttä ja raikasta. Joku Marketan välimerellinen salaatti vai loihtiiko Martta kotiruokaa? Siinäpä vasta dilemma.

Helvetti, tänään pitäisi tehdä sitä puusavottaa. Sitä ei Marketta halua. Siinähän menee kynnet ja kampauskin pilalle. Ja tämmöisessä helteessä, saa vielä jonkun kohtauksen... Ehdotan juhlaa, ei se läpi mene. Ukko, tuo metsien mies ja hurja moottorisahaaja. Ei turhia juhli, eikä lempeä jakele. Voih, Marketta parkaa....