Eilinen päivä meni ihan harakoille. Oli kankkunen. Krapula. Kanuuna. Mikä lie inhottava. Ja tämä tarkoittaa sitä, että lauantai-iltana oli juhlat. Kivat kemut olikin. Turo ja Henri olivat kyläilemässä. Sitä perinteistä lystinpittoo. Saunomista, hyvää ruokaa ja juomaa. Höpötystä.
Ilta oli kaunis kuin morsian ja Marketta hehkui ja hekumoi. Onhan se ihanaa, kun on elämässä juhlaa. Mutta miksi siitä täytyy aina se seuraavan päivän hinta maksaa? Ei kiva.
Takana on yhdeksän tunnin täyteläiset yöunet ja herätys tähän päivään on verrattain kirkkaampi kuin eilinen. Pää oli tahmea ja tyhjä pitkälle iltapäivään. Vieraiden lähdettyä, Martta nosti päätään ja tiskasi ( hirveän iso tiski) ja siivosi mökin. Hikoili kuin pieni sika ja nautti pari tasoittavaa, niin olo hieman helpotti. Voisi jopa todeta, että hikoili pahan ( krapula) pois. Nyt ei juhlita enää ikinä....
Päivän säätiedote. Ohutta yläpilveä, raikasta tuulta. Lämpötila miellyttävä, ihmisen helppo hengittää. Pieniä yöllisiä sadekuuroja janoisille sienille. Miellyttävää.
Savonlinnassa on poimittu kanttarelleja! Täällä vaikuttaa niin kuivalle, pelottavan kuivalle. Onko sieniä ollenkaan? Tänään voisi tehdä tutkimusmatkan sienimetsään. Olen himokas TATTI fani! Herkkutatti! Niitä kun saisi, luontojumala antaisi!
Huomenna tulee anoppi kylään. Vähän jännittää. Olisi tarkoitus nauttia kesäinen lounas yhdessä. Patten siskon perhe lapsineen tulee myös. Niin kuin sellainen perhekohtaaminen. Minulla, perhekohtaaminen? Kyllä minä pöperöt väännän, nou hätä. Mutta kieli on Svenska talande ja silleen... Kiinnostavaa on myös se, että huomenna on tasan vuosi siitä, kun Patten isä poistui joukostamme. Kuoleman ensimmäinen vuosi päivä. Onko tunnelma jo valmiiksi apea ja itkuinen. Ruoka epäonnistuu, kielimuuri ja vielä Marketta astuu lavalle toikkaroimaan. Jep, jep, saas nähdä.... Mielenkiintoista.
Loma on puolessa välissä. Jos loppu sujuu yhtä hyvin kuin tämä alkukin, niin on hyvä mieli palata arkeen ja sorvin äärelle. Tässä vaiheessa ja tällä vatsalla, liikunnalliset mielihalut nostavat päätään. Ylös, ulos ja vatsan päälle. On pakko lähteä kepittää tuota mökkitietä. Siis sauvakävelemään. Kahvakuula on raahattava kaupungista tänne tantereelle. Kahvat, niin jenkat kuin kuulatkin, on pantava heilumaan! Muuten on helvetti irti ja mualimanloppu.
Tuo ihana olut saa aikaan tämän hemaisevan lomaturvokkeen. Siitä on päästävä eroon! Siis oluesta vai turvokkeesta? Molemmista.
Nyt on se vaihe, kun mietin, että mitähän tekisi? Se on sen merkki, että loma on tehnyt tehtävänsä. Ei ole mitään tekemistä. Nyt täytyy olla tarkkana, että ei tule kyllästymisen tunnetta. Tällaisena lievästi ADHD-tapauksena, se vaara on aina olemassa. Alan hyppiä seinille ja muiden silmille (Patten.) Tänään voisi käydä Karjaalla, yläterassille voisi löytää edulliset tuolit. Ja kuohuviinilaseja ei ole tähteellä enää kuin kolme. Martta on niin riuskaotteinen tiskari, että lasit eivät tahdo kestää hänen käsittelyssä. Viinilasitkin ovat olleet koetuksella.
Siinähän sitä olisi tälle päivälle tehtävää. Ehkä täytyy myös hieman ehostaa paikkoja anopin vierailua varten. Aina löytyy puuhaa, kun vain oikein oivaltaa. Kyllästyminen on omien korvien välissä. Sitä ei tule, kun ei anna sen tulla. Näin se on nähtävä. Loma on kuitenkin aika ihanaaaaaa!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti