16.7.2010

Maistuu taas!

Hilipatipippaa ja höpöti höö!
Otsikosta voisi päätellä, että siellä taas juopotellaan. Meinaan, että maistuu taas. Niin maistuukin, mutta ELÄMÄ maistuu!
Okei, ihan pari olutta vain nautin tässä samalla... Niitä ei lasketa. Lomalla.

Ilta on mitä parhain. Hyttysiä on kaksi kappaletta jäänyt murhaavan läimäykseni uhriksi. Vielä eilen illalla tapoin niitä kylmäverisesti tuhansia! Tunnen kuinka rakkaus voittaa murhanhimoisen luonteeni ja alan nauttia tästä rauhanomaisesta yhdessäolosta. Vain minä ja ympäröivä luonne. En tiedä, olenko kasvanut kiinni tähän maisemaan, mutta tämä on sieluni koti. Vai onko se sitä, että ikääntyessä jymähtää? Haluaa helppoa elämää. Kauheeta, olenko jo niin vanha, että ei halua elämäänsä mitään muutoksia? Ei. Ei se ole niin. Kyllä minä vielä aina välillä haluan vaihtaa maisemaa. Mutta oma maa persikka, muu maa kirsikka.

Nyt siis omalla mökillä. Ja täällä ei ole paahtavan kuuma! Mökissä on tietysti kaikki ikkunat auki ja siellä huutaa kaksikin tuuletinta.
Mulla rauhallinen hetki, itsestä nauttien. Kuuntelen hiljaisuutta, suihkulähde kevyesti lirisee. Radio Suomessa tulee rakkauden yö. Voiko parempaa olla? Ilma on täynnä rakkautta, minä olen täynnä rakkautta. Unohdan maalliset murheet ja tämä tässä on kaikkeni.
Mut hei, aika ihanaa. Tämmöistä kauheen tavallista ja siksi just niin tärkeetä ja ihanaa. Onko se näin? Minä, ukko ja pikkukoira. Meistä on tullut team. Meidän tiimi! Hyvä meidän tiimi!
No, eipäs innostuta liikaa, lomaa on vielä kaksi viikkoa jäljellä. Siinä ajassa kerkeää suunnitella ikuiseksi arvoitukseksi jäävän murhamysteerion. Hui, nyt olen jo ihan levoton! Mutta sydämen syvällä kokemuksen äänellä voin kertoa, että parisuhde 24/7 kompastuksen kivikin on vielä kompuroimatta. Hui, hai, olkoon! Tänä vuonna se on jo etukäteen selvitetty. Ei tarvitse lomaa pilata. Olin järkevä.

Olinko järkevä, en tiedä. Kirjoitin kirjeen hänelle ennen lomien alkua. Puutuin siinä yleisiin kompastuskiviin. Niitä halusin selvittää ja välttää. Tehdä onnistuneen loman molemmille. Ihan pieniä käytössääntöjä luettelin.... Olen aika hirveä, olenko ihan hirviö? Mielestäni pitää selvittää, jos on jotakin pikku sydämellä tai korvien välissä vellovaa? Puhua ja kertoa onnellisuuden avaimet. Niistä on onnellisen loman hetket tehty. Helppoa ja yksinkertaista. Ei tämä ihan parisuhdeterapiasta mene, mutta pelastaa loman. Suosittelen, jos on tarvetta. Tämä on tehnyt sen, että olemme hienotunteisia toisillemme ja huomioimme ärsytysrajojamme paremmin. Turha, turha jää pois....
Nyt akku ilmoittaa, että on aika lopettaa. Ei siis minun akku, vaan tämä näppäiltävän. Hyvää yötä ja Jeesus mieltä. Asukoon rakkaus teissä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti