Autossa

Onhan tämä tietotekniikka ihmeellistä! Tässä mie istun autossa, läppäri sylissä ja naputan. Niitä näitä nippuun nitistän.

Voe helevetti, kun on kuuma! Nyt on pakko jo valittaa. Nouset autosta ja ulkona on 33 astetta, hehkuvaa ja polttavaa kuumuutta. Ei saa henkee, ei saa happea! Miten ne etelänmualaiset selviää tämmöisestä?

Herättiin aamulla ajoissa ja laitettiin mökki kondikseen. Suuntana Matinkylä ja kamojen pakkaus yms. Olin himassa reippaan kaksi tuntia ja se oli silkkaa kärsimystä. En muista, olenko maininnut, että asun ylimmässä kerroksessa. Aurinko porottaa koko päivän ja kuumentaa. KUUMENTAA! Mä olin niin märkä, että valuin hikeä. Kävin vessassa isolla tarpeella ja olin niin liukas ja märkä hiestäni, että en meinannut pysyä pöntöllä. Hetken jo luulin, että tipahdan sinne. Pönttöön. Minulla kun on niin pieni pylly, että luiskahtaminen olisi ollut mahdollista. Pidin seinistä kiinni... Huh, hellettä!

Kuinka tämä kuumuus voikaan tuntua kaupunki olosuhteissa niin paljon ahdistavammalle? Puuttuu se vilvoittava järvituuli. Auts!

Ajokilometrejä jäljellä sata ja jotain. Olemme kyllä aika nuutuneita. Söin juuri jäätelön ja join pullon vissyä. Juokaa ihmiset vissyä helteellä. Pelkkä vesi ei riitä. Keho tarttee suolaa, kun hikoilee sen ulos. Pysähdyttiin myös Heinolassa, siellä ihanassa Heili lähiruokatorilla. Ostoskoriin tarttui muutama mielenkiintoinen piffi ja makkara! Tuoretta hyvää leipää. Olen niin onnellinen! Ehkäpä jo tänään jonkun kyrsän grillaan.

Patte kysyi, että onkohan lehmillä kuuma? Minusta niillä on joku sisäinen järjestelmä joka jäähdyttää. Enpäs tiedä, ihan tyytyväisen oloisena kantturat laitumilla käyskentelevät ja märehtivät. Ilmastoa pilaavat perspaukuillaan. Juu, sehän on ihan tosi. Yksi iso osa tähän helvetin helteeseen on karjan pierut. Käynkö jonkun korkin runttaamassa, niin loppuu se paukuttelu ja tämä helevetin helle!

Mutta Suomi on kaunis. Nähtiin jopa vanhanajan heinäseipäät. Oih, kuinka romanttista. Ihan tuli mieleen exexex poikaystävä maalta. Siellä sitä heinää seivästettiin ja vähän muutakin... Oih, se oli sitä hullua nuoruutta! Minäkin olen siis ollut joskus nuori. Vaikka ei uskoisi.

Vihreetä ja vehreetä näyttää olevan. Mutta aistinko jo luonnonkin väsymisen tähän paahteeseen? Ihan kuin kaikki olisi hiukka löysästi lerpallaan. Silleen niin kuin.... Hups! Tämä helle saa minut ajattelemaan tuhmia. Kuumalla on jotenkin erooooottisempi olo. Vai kuvittelenko vain, vanha lahna? Ainakin yöllä näyttää sellaista kiimarallia, että oksat pois. Ihan aamulla nolottaa, kun uniani tulkitsen. Kaikki on vaan jotenkin niin... täyttä. Täyteläistä.

Sekaisin olen myös. Kävin hakemassa kellarista matkalaukun ja yritin aukaista asuntoni ovea. Ei aukea. Väärä avain. Kokeilen toista. Ei aukea. Mitä ihmettä? Saan huomata, että yritän avata alakerran naapurin ovea. Jestamandeeera!

Mielenkiinnolla odotan sitä, mitä olen matkalaukkuuni sullonut? Sieltä löytyy tietysti lasketteluhaalarit, villapaita, hokkarit ja muutama tumppu. Että sekaisin vai? Miten ne vanhukset pärjää? Muutenkin jo hiukka höppänöitä, säälittää ihmispolot. Mullakin ihan sydämestä ottaa.

Matkaa jäljellä 51,9 kilometriä. Navikaattori ilmoittaa. On se tuokin fiksu vekotin. Eihän sitä nykyään osaisi minneen mennä ilman tuota. Miten sitä ennen vanhaan reissattiin ympäri Eurooppa ilman kaattoreita? Joku onneton karttarähmä kourassa Roomat ja Venetsiat koluttiin. Ja kotiinkin löydettiin. Harmi sinällään, olisihan tuota voinut maailmallekin jäädä. Taiteilijaksi viinikellareihin, iloluontoiseksi perhoseksi pörräämään? Niin on elämä vienyt, kuljettanut omia teitään. Nyt matkalla Kuopijoon. Molempi parempi.