Ukkonen

Patte herätti minut viime yönä katsomaan taivaallista ilotulitusta ja oikein kunnon valoshowta. Ukkosen Jumalanpoika antoi parastaan ja minua pelotti. Ja Juppea. Onneksi selvittiin hengissä, mutta ihan oltiin hurjan luonnon armoilla. Hui! Nyt sitten se harvinaislaatuinen helleaalto onkin saapunut ja ilmassa on tympeä kosteus ja kuumuus. Me not like! Luulin jo parin päivän viileydestä, että kesähelteet olisivat ohi. Paskanmarjat! Kai se vaan on kärsittävä.... Onneksi saan kärsiä vielä viikon täällä mökillä, ei tarvitse tukehtua kaupungissa.

Eilinen päivitys jäi tekemättä, kun tämä kone oli jotenkin tahmea ja yhteistyökyvytön. Vai olinko se vain minä itse?

Birre-täti pörähti kylään perjantai-iltana ja heti oli tupa täynnä naurua ja reipasta naisenergiaa. Meillä oli oikein tyttöjenilta. Tehtiin kasvonaamiot, saunottiin ja syvällisesti puitiin elämän ihmeellisyyksiä. Maukkaasti myös herkuteltiin. Ihmissuhde asioita vatvottiin ja niin paljon ymmärrettiin. Kiva, kiva ilta ja yö. Muutama pullo pirskahtelevaa siinä hupsahti ja täytynee myöntää, että tytöt oli kivasti notkollaan. Taisi tulla kesän valvomisennätys. Peräti kolmeen seilattiin.

Eilinen päivä oli sitten mitä oli. Turha edes mainita. Totesimme vain, mitä mukavampaa, sitä pahempi olo aamulla... Sauna, tuo ihmisen paras ystävä, auttoi iltapäivällä ja elämä palautui. Kiitos.

Ei voi kuin ihmetellä, että tämä loma vain jatkuu ja jatkuu. Olen kaiketi sen jo todennut, mutta yhä edelleen totean. Vielä yksi kokonainen viikko jäljellä! Olen varmaankin saanut levätä, rentoutua ja nauttia. Jos oikein analysoin, niin kyllä tämä näin on nähtävä. Olen lepo, olen ehjä, kiva kiristämätön möhkäle. Elämänkumppani sanoi minulle rakastavasti, et ole koskaan ollut noin lihava! Ja mikä ihana hellyys äänessä. Silloin tajusin, että hän todella välittää minusta. Perkele!

Tänään voisi siivota! Se aina piristää ihmisen mieltä. Ja voisi grillata maksaa. Yhtäkkiä alkoi tehdä mieli maksaa. Kauhiaa, onko minulla anemia? Antakaa verta! Lihaa! Sisäelimiä! Jos alkoholin nauttiminen on vienyt kaiken raudan verestäni, kuihdun ja kuolen.... Tai nämä itikat ovat imeneet minut kuiviin. Niin se on. Ajatella, mitkä iltapäivälehtien otsikot. Inkoossa hyttyset kuppasivat kuivaksi keksi-ikäisen mieshenkilön!!! Kuihtunut ja kuppainen kuva minusta etusivulla. Täytyy sanoa Pattelle, että laittaa edes vähän aurinkopuuteria ennen kuvaajien tuloa....

Grillaamisesta puheen ollen, söimme eilen currymarinoituja kanankoipia. Sellaisia pieniä ja erittäin meheviä. Hiljaisella "kaasulla" kypsytimme grillissä, voe että kun oli maukkaita! Eipä juuri tee mieli enää maggaraa.

Se olisi sunnuntai. Se on jännä, lomalla päivät katoavat, mutta jostakin ihmeen syystä sunnuntain tunnistaa aina. On jotenkin hiljaisempaa ja pyhää. Olisi ihanaa päästä kirkkoon. Kesävirsiä hoiloomaan. Saisi syntinsä anteeksi ja silleen.... Ja ehtoollisviiniä nauttisi suut simallaan. Ei varmaan uskoisi, mutta minä tykkään käydä kirkossa. Olen siis uskossa. Omassa, jossakin herran rauhassa. Kirkossa tulee aina niin rauhallinen olo.

Tässä taannoin, vietin joulua yksin Naantalin kylpylässä ja kävin siellä joulukirkossa. Jouluillalliselta tuli kiire kirkkoon, joten otin taksin alleni. Kirkko oli uskomattoman kaunis ja sain veisata sydämeni pohjasta kaikki kauneimmat jouluvirret. Olin nauttinut illallisella viiniä, hieman calvadossia ja ehkä jonkun likyyrin myös. Kiireestä johtuen, nämä iloiset liemet kihahtivat suloisesti nuppiin siellä kirkossa. Tunnelma oli tosiaankin pyhä ja puhutteleva. Hoilasin niitä virsiä ja jo hetken luulin, että Herra haluaa minut huomaansa. Luulin, että juuri nyt ja tällä hetkellä annan elämäni hänellä ja paukahdan uskoon. Se oli niiiin ihanaa!

Jumalanpalvelus kesti parisen tuntia ja pahimmat höyryt haihtuivat sen aikana. Mutta en muista, että minulla olisi koskaan ollut niin herkkää ja kaunista hetkeä kirkossa. Erinäisissä tanssiruokaloissa niitä on ollut lukuisia....

Kävelin kirkosta takaisin kylpylään, satoi hiljalleen lunta, oli kipakka kiva pakkanen. Sisälläni oli rauhallinen ja lämmin olo....

Jahas, ei ole heinäkuu vielä saavuttanut loppuaan ja minä olen jo joulukirkossa.

Hemmetti, mökin omistaja eli vuokraisäntä tuli. Hän tulee aina näin. Ilmoittamatta ja yllättäen. Hei, nyt on sunnuntaiaamu ja hän tulee korjaamaan varaston kattoa! Jette kiva!

Tämä ihana, rauhaisa oma hetkeni on ryöstetty, raiskattu ja huostaanotettu. On lopetettava. Adios Amigos!