Mökillä taas! Luojan kiitos! Kaupungissa on todella hot. Hot, hot, hot!
Avasin eilen asuntoni oven ja vastaan löyhähti kuuma ja hieman tunkkainen tervehdys. Lämpötila oli 31 astetta ja viinipullotelineessä olevat avaamattomat viinipullot olivat vuotaneet yli. Kiehuneet, kuohuneet liiallisesta lämmöstä! Taitaa punaviinit olla helteiden nautittu. Ei niitä uskalla tarjota. Tai siis juoda.
Ilmastollinen ero kaupunki-Inkoo on huikea. Täällä saa happea. Matinkylä imee sinut kuiviin. Ei vielä sinne. Eihän? Ei kaupunkiin. Ei, ei!!
Turistina Helsingissä oli kiva kokemus. Elämään tapahtumaa ja aistittavaa. Sitä minun sielu janoaa. Ei jaksa yhtä maisemaa, kokemusta janoaa. Ei levoton sielu vaan janoinen mieli. Minä.
Eilinen lähtö mökiltä venähti, leikattiin pikkukoiran kynsistä hiukka liikaa ja veren vuoto hidasti lähtöä. Pikku pipit parani, mutta aikataulu Suomen Linnalle oli turhan kiireinen.
Vaihdoimme lennossa suunnitelmia ja päädyimme illalliselle Sirpalesaareen. Kokemus oli ihana ja virkistävä. Ruoka ihan ok. Ei mitään gurmeeherkkua, mutta syötävää ja pihvi oli aika namu. Aurinko paistoi ja haitari soi haikeesti. Ihan saaristo meininki. Ihan olin turistina. Tämän jälkeen harrastimme syvällistä kultturelliä ja kävimme katsomassa Sinkkuelämää kakkosen. Hauska elokuvallinen komeus kuin pisteenä iin päälle.
Aurinko laski juuri, lämmin ja kostea ilta. Tuli taas hyttysetkin kylään. Parit savut sytytin. Toivottavasti jättävät rauhaan... On pakko paeta yläterdelle. Siellä ne eivät saalista niin verenhimoisesti.
Toinen Helsinki päivä alkoi merellisellä aamiaisella Matinkylän rannan kahviossa. Saimme myös aikaan hienoisen perheriidan. Meinasin käydä aika kuumana, mutta olen oppinut hillitsemään itseni. Tilanne yleensä rauhoittuu hetken kuluttua. Malttaa vain mielensä ja huokaisee hetken. Antaa vasta sitten tulla, rauhassa ja asiallisesti. Eikä huuda naama punaisena, että "painuisit vittuun!" Näin sitä oppii, näitä parisuhdetaitoja, kokemalla, elämällä ja aistimalla. Perheriidan jälkeen huomasimme olevamme Espan puistossa, ihan jo lempeästi lomalaisina. Kauppatori tarjosi meille hyvät possumunkkikahvit ja riita suli auringon kuumaan syleilyyn. Löysimme pikku turistit itsestämme ja annoimme hetken viedä. Kuuma oli.
Hyppäsimme kauppatorilta Helsinki laivaan. Kiersimme Helsinginrantoja merellisestä näkökulmasta. Uusi, erilainen nähtävyys. Raikas merituuli ja polttava aurinko. Suolan kirpeys ilmassa ja minä taas ihan TURISTINA! Kerran jo nähtyjä, mutta näin uusia. Me olimme matkoilla! Pieniä hetkiä, mutta niistä jää suuria muistoja elämän albumeihin. Valitettavasti merimatkan loppupuolella joku vanha mies sai sydänkohtauksen, se kertoi minulle elämän hetkittäisyydestä. Kaikki voi loppua hetkellä millä tahansa. Noin vain. Mitä sain, muistinko kiittää siitä mitä sain? Tunsinko onnen, silloin kun sen sain? Minkä unohdin, minkä taakseni jätin? Hassua, pienellä retkellä näin isoja asioita. Ajatuksia annettiin taas, ei meillä mitään hätää....
Nyt minä ymmärrän kirjailijoita, miksi heille on välttämätöntä nähdä, kokea ja aistia uusia paikkoja siitä mitä kirjoittaa. Saada ajatuksia, kokemuksia ja uutta nähtävää. Olen kirjoittanut tätä blogia lähes tyhjästä, muutamia matkakokemuksia lukuun ottamatta. Höpöttänyt lihomisesta, laihtumisesta ja juopottelusta. Niistä ei vielä romaania kirjoiteta. Mutta näin me ihmiset opimme, nöyrymme ja kasvamme. Ymmärtämään ja tajuamaan. Annetaan aikaa harjoitella, harjoitellaan aikaa. Kaikki tulee aikanaan. Kirjoitan sitä mitä sieluni avaa. Kivoista Helsinki päivistä ja tästä tunnelma hetkestä johtuen.... Olen kai, maistun kai, suolaiselle mantelille ja höpötyksen hattaroille. Hmmmmmm...... Yritän olla näppärä.... Höps!
Iltapäivällä nautittiin salaatit keskustan varjoisessa Italo-kuppilassa. Shoppailin parit XL-teepaidat ja luovutettuani sovituskoppien valehteleville peileille, jatkoimme matkaa kohti pikku paratiisiamme. Täällä ollaan taas! Mökillä tietysti!
Pidän juhlat juhlimatta. Matalaa profiilia yllä. Ettei vain kesäinen avopuolisoni tajuasi, että juhlat ovat kysymyksessä. Taito laji. Juhlat juhlimatta. Minä osaan. Vähän kaikkea ruuan kanssa. Alkuruokana Cavaa, pääruokana valkoviinii, jälkiruokana limoncellolikööriä. Ilman saunaa voi ottaa vain yhden oluen... En siis juo mitään... Vähän vain.... Ruuan kanssa....
Hei, otan vielä yhden Limoncellon....
Ihmissuhde asiat vaivaavat pientä mieltäni. En tahdo saada rauhaa ajatuksissani. Joka kesälomainen juttu. Eikö koskaan opi mitään? Tämä 24/7 together ei oikein sovi minulle. Minua alkaa ahdistaa. Kaipaan hetkiä, että voin tehdä itse päätökset ja olla täysin itsekäs. Vain minä ja minun haluni. Olenko kykenemätön tuntemaan, vapautta vain haluan?! Itsekäs pirulainen. Paha susi hukkalainen.
Tähän ajatukseen on hyvä lopettaa. Kuuntelen kesäradioo ja fiilistelen hetken. Tätä parempaa rauhaa ei voi olla.... Yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti