Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ihana. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ihana. Näytä kaikki tekstit

19.5.2017

Rinnat, nuo rakkauden hedelmät

Pakko kirjautua, kun on niin ihana aamu. Menin metsään kameran kanssa. Siellä oli hurmaavan suloista. Linnut lauloi tuhat ja sata, aurinko leikki kilpaa kanssani. Oli kuollutta vielä, mutta se elämän pieni ihme punki pystyyn kaikkialla. Se on aina hyvin ihmeellistä. Tunsin kuinka metsän rauhoittava voima rakasti minua ja olin hetkittäin erittäin onnellinen. Kuka voi vielä väittää, että metsällä ei ole tyynnyttävää vaikutusta? Ei kukaan. Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston.





Vaik on olevinaan kiire, niin en malta vielä lähteä siihen. Tänään mennään työmaalle ja aloitamme ne seinäpaperit. Ei vielä. Olen hetken täällä paratiisissa ja nautin. Aamu on mitä antavin. On lämmin ja ilmassa alkaa leijua kesän pöly. Tai hiukkanen. Ei ole siis kylmä. Koko luomakunta huutaa kesää tervetulleeksi ja minä myös. Saan täältä voimaa kestää päivän koettelemukset. Piipahdin paikalla eilen ja siellä on nyt tapahtunut suunnitteluvirhe keittiössä. Yksi kulma ei toimi tai sitten siinä on joku sekaannus. Sitä pyöriteltiin Ikeassa aika paljon ja voiko todella olla, että en ole moista ongelmaa nähnyt? Minä, joka olen muutaman keittiön suunnitellut. Täs on nyt joku härö tai sit mie alan olla jo ihan laho. Perkele, sanon minä.





Kohtasin eilen kauniin näyn. Istuin aamutuimaan Ukkorähjän partsilla. Katua pitkin juoksi nuori nainen. Sellainen seittemäntoistakesäinen. Neito kauneimmillaan. Kohtaus oli elokuvamainen tai sitten minä vain niin vaikuttunut. Neidon kiiltävä, paksu ja luonnollisesti värjätty tukka hulmusi kuin suomen hevosen harja tuulisella laitumella. Hänellä oli yllään beibibluun värinen, angoravillaa oleva toppi, joka tietenkin oli ihon myötäinen ja uuman paljastava. Rinnat, nuo rakkauden hedelmät, keinahtelivat puolelta toiselle kuin poimintakypsät hunajamenlonit. Uskoisin, että niitä ei ollut sidottu rintareppuihin, joita myös rintaliiveiksi kutsutaan. Hetken tunsin heteromaista kiinnostusta. Ei, se ei ollut likaista kiimaa. Se oli kaunista ja ylevää seksuaalista houkutuksen hekumaa. Minä, pahainen vanha homon rähjä, innostuin pienen kiiltävän hetken ja olisin niin halunnut kosketella hellästi noita keinahtelevia ja kiinteitä pompuloita. Kadota niiden arkailevaan syliin.



Kohtaus meni ohi ja päättelin sen johtuneen alhaisesta verensokerista, sillä aamiainen oli vielä syömättä ja minä muutenkin tokkuramainen. Mitä tarina opettaa. Ei ole koiran karvoihin katsomista ja kaikkea kaunista näkee, kun osaa katsoa. Onko ne nuoren neidon rinnat vai aamuinen metsä, sillä nyt ei ole mitään väliä. Pääasia on elämän kauneus. Nyt alan hermoilee ja vedän remppavermeet päälle. Mun mentävä on. Tänään on hyvä päivä, tänään keittiö nousee harjaan ja minä juon pullon skumppaa. Ihan varmasti juon. Tsau!

9.4.2016

Aikavyöhykkeiden erot ja tunnelmat

Noh, arvatkoos mitä? Sain Ukkokullan turvallisesti himatsuuniin, mut eihän hää jaksa valvoo. Tuolla se nyt olkkarin lattialla nuokkuu, herää välillä ja sit taas tipahtaa. En mie raaski pitää hereille tai saatikka vaatii rakkauven täytteistä yhesoloo. Antakoon olla lepo. Mie oon jo väsännyt meille gyrmeet ja nyt mulla on aikaa istua koneelle ja yleisön pyynnöstä laitan lisää kuvia romanttisen iltamme vietosta ja himastakin joo. Tunnelmii ja näköistyksiä. Ukkokulta kuorsaa. Silleen haukahdellen. Huomaa kai itsekin kuorsaavansa. Ja vaikenee välillä. Toinen elää toista aikavyöhykettä. Suotakoon se hänelle.






Mie vietin aamupäivän rantamaisemissa ja harrastin taas kerran kuvaamista. Ajoin tuonne Ramsinniemelle ja siellä jalkauduin rantakaislikkoon. Kallioille ja kukkuloille. Kuvasin ja kuvasin, mutta tämä harmaus sai kaikki niin tasaiseksi. Olisin kaivannut enemmän valoa ja varjoa. Ei siis mikään "kuvauksellinen" keli. Mut sainpahan oltua ulkosalla. Uimassakin kävin. Avanto tosin on jo kadonnut. Talvi on seljätetty jälleen kerran.





Laitoin alkuruuaksi parsaa uunissa. Helppoa. Kuori parsat ja laita uuniin 10 minits 225 astetta. Siinä se. Mie kiepasin parsat ilmakuivattuun kinkkuun. Kaverina Hollandaise ja se upotettu muna, miehän lupasin. Pääruokana karitsanfilettä. Vähäkö helppo sekin. Parit minuutit pannulla ja se on siinä. Hiukkasen antaa vetäytyy ja ei kun ääntä kohden.





Me juhlittiin samalla mun synssäreitä. UK on maalimalla taas ens viikon ja mulla on tärkeä merkkipäivä. Nyt on siis aihetta juhlaan. Tosin, näyttää aika hiljaiselle tai sanoisinko kuorsaavalle. Kyllä hän toi pullon shamppanjaa merkkipäivän kunniaksi. Mut onks sillä mitään merkitystä, jos se pitää nauttia yksin. Onnistuu sekin, jääpähän mulle enemmän juomista... Ticotico.




No mut joo, nyt olen postannut tänään jo kahdesti. Se käy kyllästyttämään. Sorgen. Nyt menen herättää tuon eriaikavyöhykeläisen. Ehkä ollaan hetki lälälää ja sit mennään höyhenille molemmat. Guuud naight!




7.11.2011

NOMO Jeans


Täydellisten The farkkujen metsästys on tuottanut tulosta. Kampin kauppakeskuksessa on Nomo Jeans, josta saat design-farkut mittatilaustyönä. Aika huikeeta! Minut on skannattu (!) ja tilaus on lähtenyt eteenpäin. Nyt vain jännityksellä odotamme.

Liike sijaitsee 4. kerroksessa ja minut vastaanotti pirteä ja iloinen myyjä. Hommahan etenee seuraavasti. Ensin kartoitetaan se, minkälaiset farkut haluat. Malleja on viisi ja minusta tuntuu, että etsimäni on  perusmallia. Siitä siis lähdetään. Hiukka mua hämäsi, kun housuja ei soviteta ollenkaan, ja toivonkin, että ko. malli on juuri se, mitä olen koko elämäni löytämättä etsinyt. Sen jälkeen käydään mielenkiintoisia yksityiskohtia läpi...
- vyötärön korkeus
- väri
- tikkausten väri
- taskukangas
- etukiinnitys
- takatasku
- etutasku
- vyötärökaitale
- vyölenkit
- lahkeen käänne
- tuplasauma
- takalappu

Mallit edestä

Mallit takaa

Taskukangasta ja etumus vaihtoehtoa

Erilaista vyötäröö
Kaikki nämä on valittavissa muutamista malleista ja ainakaan minulle ei ollut valinnan vaikeutta. Tiedän, todellakin, mitä haluan. Lähinnä mua jännittää, että pesu ja kulutus on juuri se mitä sieluni silmin näen ja haluan. Siihen ei valitettavasti käsittääkseni voi kovinkaan paljon vaikuttaa. Mutta, Nomo Jeansilla on tyytyväisyystakuu. Farkut tehdään niin monta kertaa, että asiakas on varmasti tyytyväinen. Vaikuttavaa!

Tämän jälkeen kroppasi skannataan. Se oli jännä kokemus, ihan kuin olisit ollut jossakin aikamatkakapselissa. Tämä on siis se sovitusvaihe, kone mittaa tarkasti koko vartalosi ja näin saadaan aikaiseksi ne täydelliset The farkut!! Hei, mua ihan oikeesti jännittää, mitä sieltä tulee!

Musta koppi skannaa sut!
Toimitusaika on muutamia viikkoja ja arvaa paljonko hinta on? Ei enempää kuin 136 egee!!! Ja farkut toimitetaan sinulle haluamaasi osoitteeseen. Tätä minä sanon jo palveluksi! Jos olet tyytyväinen valintaasi, tiedot jää heille ja näin uusien mittatilaus pyksornoiden tilaus on jatkossa helppoa. Kokemus oli intresantti ja toivon, että The farkkujen metsästys on näin tullut päätökseen. Jos itse olet "etsijä" niin uskoisin, että tässä olisi ratkaisu myös sinun ongelmaasi. Huippua!

24.4.2011

Aistikasta unelmaa

Rauhaa herran ja pääsiäisen kärsimysnäytelmä jatkukoon. Vai onko tuo nyt kärsimistä, kyöpelinvuorelle on tullut kesä ja elämä kiittää. Huikea aamu on heräämässä ja ilmassa on aistittavissa kesä. Tekisi hirveästi mieli lähteä ulos, heittäytyä rantahietikolle rypemään, heittää vaatteet pois ja hillua. Huutaa ja heilua niin maan perkuleesti. Tuo sulokas lämpö ja auringon hehku tekee hulluksi. Aaa, kesänlapsi mä oon, villi luonteeni on....

Martta on ollut esimerkillinen kotirouva. Eilen hän pesi ja laittoi parvekkeen kesäkuntoon. Niin kukkii rysänteemit Martan parvekkeella ja uusi turkoosi matto piristi väsynyttä ilmettä. Osa ikkunoistakin hohtaa puhtaana ja Martta on nyt tyytyväinen. Oikeastaan oli aika kiva touhuta, siivoaminen on niin palkitsevaa. Mistä lie johtunee Martan kotitaloushulluus? Sieltähän ne tulee lapsuudesta. Mutsi oli aikamoinen militantti kapiainen näissä siivoushommissa. Meillä siivottiin joka perjantai, satoi tai paistoi. Himassa oli tietyt reitit mitä pitkin sai kävellä, että ei mene mattojen hapsut sekaisin. Eikä puhettakaan, että sohvalla olisi saanut olla farkut jalassa. Muistan ajatelleeni, kun saan oman huushollin, en siivoa ikinä. Mutta kas, kuinka kävi, näin jatkaa hysteeristä perimäänsä hän. Hyvä vai huono?

Istuva tyyny

Rysis eli rysänteemi

Martan kamu

Todistettavasti ikkunan pesu
Eilen nautittiin myös perinteistä pääsiäisillallista. Martta pyöräytti lampaan sisäpaistin, rosmariiniperunat ja tattikastikkeen. Ukkorähjä halusi vielä paistettua halloumia. Jälkiruuaksi nautin mämmiä vaahdotetulla vaniljakastikkeella. Ei ollut ateriassa moitteen sijaa, lammas on hyvä elintarvike. Mämmi nyt on niin mämmiä, en välitä siitä erityisesti. Siinä samalla kätevä emäntä laittoi Simankin tulemaan Valpurin kunniaksi. Sitä ja munkkia täytyy Vappuna ehdottomasti olla. Niin ja päästä mökille. Se on sitä työläisyyttä parhaimmillaan.

Siit syntyy Simajuoma

Sima a´la Lemon Gay

Lammasta, ei leijonaa

Namiskukkelia

Mämmikierre
Laiska töitään luettelee, sanotaan, mutta kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. Häh? Suoritettavista operaatiosta jäljellä on vain vaatehuoneen kesäaikaan saattaminen. Se on vuorossa maanantaina. Martta voi olla tyytyväinen itseensä ja ansaitsee kaulaansa kultaisen mitalin. Olisi aivan ihanaa viettää aikaa mökillä, mutta nyt on saanut nämä himahommat suoritettua ja nyt voi rauhassa keskittyä mökkeilyyn. Tänään mennään Inkooseen, siellä odottaa vielä saunan pesu ja rauhoittavat pihahommat. Oikeastaan hyvä, että ei päästy mökille koko pääsiäiseksi. Tämä on ollut marssijärjestys ja nyt on hyvä olla molemmmissa. Koti kiittää, Marttaliitto kiittää ja elämä hymyää. Näin tämän pitikin mennä. Just näin. Tervetuloa KESÄÄÄÄÄ!

Kyllähän tuolla hekuvalla möllykällä on ihmeellinen voima ihmislapseen. Tuntuu vahvasti sille, että on ELOSSA! Katselin eilen illalla parvekkeelta tai väärin sanoa katselin, siis AISTIN joka sielullani vahvan elämisen tunteen. Linnut pörräsivät kevätkiimassa, luontovihreä odottaa räjähtämistä, kaiken yllä leijui hymyilevä ja lämmin lupaus kesästä. Valon viiltävä voima verkkokalvoillani aistin villiä riemun tunnetta ja kesän odotus tuntui munaskuita myöten. On se vain ihanaa, että meillä on neljä hienoa vuodenaikaa. Pitkän, pimeän ja kylmän talven jälkeen on mahtavaa huomata tulevan kesän upeus. Väitän, että me suomalaiset arvostamme kaikkea tätä enemmän kuin ikuisen kesän immeiset. Ei ihme, jos suomipoika on kesän tillintallin sekaisin. On se vain hienoo, on, on. Tänä kesänä lupaan, että en valita, jos on liian kuuma. Meinaan nauttia viisnolla ja annan elämän tulla. Tulee hieno kesä! Ihan mahtava! Päätetäänkö näin? Jess!

8.3.2011

Naiset nuo, seksikkäät pörröpäät




NAISELLISEN IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ!

Heräsin naisellisen mukavasti klo: 07.50 Kello oli soimassa kasilta ja on aina huippua herätä pikkuisen ennen kellon soittoa. Se kertoo siitä, että ihminen on saanut nukuttua tarpeekseen. Olenkin nukkunut hyvin, ei mitään aamuyön heräämisiä. Mikähän se tämäkin on? En huomaa olotilassani mitään eroa, nukunko hyvin vai huonosti. Tarkoitan tällä sitä, että olisin jotenkin masentunut, stresaantunut  tms. ja siksi en saisi nukuttua. Näin minä olen voinut jo useamman vuoden. Välillä vain valvottaa. Mutta onhan se ihanaa nukkua hyvin! Ihan kamalan mukavaa.

Tänään on naistenpäivä. Hyvä päivä. Vilkaise video, se on hassu.... Enivei, kaikille naisille arvoisensa päivää. Olette huippuja!

27.2.2011

Kaunis koti

















Meillä oli hauska pastakoulu. Nyt osaan hienosti tehdä itse pastaa. Hienot pöperöt ja tukat oli kivasti "töttötöröllä." Kiitos isännälle ja emännälle. Tässä Anskun ja Mikan kaunis koti, ja suloiset haukut Sampuca ja Napoleon.

9.7.2010

Biutivul!!!!




Kauheeta, ihan hirveetä. Ihan hirveen kauheeta! Kyllä Suomen kesäaamut voi parhaimmillaan olla ihan jumalaisen kauniita. En kuvaa, yritän kertoa.
Ilma on kuin parasta Haute Couture-samettia, pehmeää ja kallisarvoista meille. Kesäisiä aamuja on niin vähän. Värit hohtavat kirkkaina, jumalan taidetta. Vastarannalla nousee kullan keltainen aurinko, se värjää kauniisti puolet syvän vihreästä metsästä. Jumalan värisivellin on luonut upean liukuvärjäyksen.
Järven pinta on peilityyni, muutamaa herkästi väreilevää liplatusta lukuunottamatta. Kuvajaiset heijastelevat ja tekevät tämän kauneuden äärettömäksi. Loputtomaksi. Minä huokaan. Värien voima ja vastakohtaisuus on epätodellista, parasta Picassoa. Viattoman valkoiset poutapilven hahtuvat hyväilevät vaaleansinistä taivasta. Aamukaste antaa kaikelle kristallikosketuksen ja tätä kaikkea tekisi mieli maistaa. Herkullista. Hmmmmm... Varmaan.
Kostea lämpö levittää ympärillemme huumaavan tuoksun. Tähän ei valtakunnan hajuvedet pysty. Ahkera Liisaa, auringon kukkaa, nurmen nukkaa, metsän vihreää ja miljoona muuta. Jopa kupillinen aamukahviani sopii tähän sinfoniaan.
Tikka koputtaa onttoa puuta, kiva komppi lintujen lirkutukseen. Alaterassin suihkulähde lirisee sulokkaasti. Siinäkin on kaunis sointu. Olen taiteessa, osa sitä. Tunnen vahvasti ja nautin nyt. Ihana, ihana aamu. Aamu isolla Aalla!

Jep. Martta nosti päätään eilen. Siivosi koko mökin ja sai ne puhtaat, vastapestyt matot lattioille. Mikä meno, mikä lento ja ihana tuoksu. Puhdas Mäntysuopa! Alkuillasta Martta pyöräytti vielä sen kaalilaatikon ja täytynee myöntää, että maku oli aito. Onkohan kaalilaatikko supisuomalainen ruoka? Minusta se maistuu suomelle.

MARTAN KAALILAATIKKO:

- Reipas kilonen varhaiskaali
- 3 dl puuroriisiä
- N. 700 g naudan paistijauhelihaa
- 2 dl kuohukermaa
- 1 kananmuna
- Siirappia
- Voita
- Suolaa ja valkopippuria

Kaali keitetään, samoin riisi. Keitä riisi väljässä vedessä, että se ei puuroudu liikaa.
Sotke nämä, jauheliha, muna ja mausteet keskenään. Lorauta joukkoon puolet kermasta.
Aseta laatikko uunivuokaan ja pinnalle loput kermasta ja muutama voinokare. Kaada pinnalle siirappi ja laatikko uuniin. Mieto lämpö ( 180 astetta) ja saa muhia reippaan tunnin. Meillä täällä mökillä on kaasu-uuni, joten se antaa oman kivan säväyksen lopputulokseen. Bon apetit! Ja kivoja kaasupäästöjä!

Jälkiruokana oli itse poimittuja metsämansikoita ja taatusti luomua.

Pikku koirakin on hereillä. Hän ei nyt oikein tiedä, missä olisi hyvä. Syliin, pois, pihalle, sisälle, syliin jne. Levoton tähän aikaan? Outoa? Isäntäänsä on tullut. Ehkä sisällä on vain kuuma....
Luojalle kiitos ja hallelujaa, meillä on tämä mökki. Vaikka eilinen aamupäivä olikin raikas, niin päivän kuluessa ilma muuttui todella kuumaksi ja painostavaksi. En kestäisi olla kaupungissa! Täällä kuitenkin saa yönsä nukuttua ja raikastava tuuli puhaltaa, jos puhaltaa. Mutta kuuma on. Mitähän tästä päivästä tulee? Ei, en valita. Mutta liiallinen lämpö tekee suomipojasta löysän ja vetelän pullataikinan. Tosiaankin, pullataikinan. Nyt päästäisiin taas lempi aiheeseeni. Mutta jätän sen nyt käsittelemättä. En hahmota enää ääriviivojani, turpoan, hyllyn ja lyllerrän. Olkoon!

Tänään täytyy päästä sivilisaation pariin. Ostoksille ihmisvilinään. Karjaalla, ihmisvilinää? On monta tuikitarpeellista asiaa ostettavana. Silmänympärysvoide on totaali loppu. Voih, saankohan Biotherminvoidetta Karjaan kemppareista? Sitä ilman, itseään kunnioittava homoseksuaali ei voi elää. Oih, kuinka ihanan hompsahtavaa....
Led-valot vessaan ja tähän terassille, että näen kirjoittaa. Illat ja yöt alkavat taas tummua.
Astianpesuharjaa, hyttysmyrkkyä ja vaikka mitä kivaa. Lähdetään shoppaa! Hei, hei kivaa, me lähdetään shoppaa!
Tänään myös Marketta astuu areenalle. Onhan nyt perjantai ja puhelintoivekonsertti. Martta laittoi eilen pari pulloa Fresitaa jäähtymään, ihan vain varmuudeksi... Mitä ihanaa syötäisiin illalla? Jotakin kevyttä ja raikasta. Joku Marketan välimerellinen salaatti vai loihtiiko Martta kotiruokaa? Siinäpä vasta dilemma.
Helvetti, tänään pitäisi tehdä sitä puusavottaa. Sitä ei Marketta halua. Siinähän menee kynnet ja kampauskin pilalle. Ja tämmöisessä helteessä, saa vielä jonkun kohtauksen... Ehdotan juhlaa, ei se läpi mene. Ukko, tuo metsien mies ja hurja moottorisahaaja. Ei turhia juhli, eikä lempeä jakele. Voih, Marketta parkaa....