Perhe on nyt ruokittu. Minulla on joutavaa aikaa höpistä tällä. Voisi kuvitella, että mun elämässä ei ole mitään muuta kuin tämä blogi? Tänäänkin jo toinen kerta päivitykseen, mutta minkäs teet? Minusta on mukavaa pohdiskella asioita näin kirjallisesti. Siinä joutuu itsekin miettimään kaksi kertaa sitä, että mitä miettii. Ei paha. Ja tarvittaessa voi vielä lukea, mitä on miettinyt. Jos sattuu vaikka muisti olemaan huono tai muuten vain pettämään.... Ja mikäs tässä on miettiessä, elämän menoa ja tasaisia totuuksia. Sitä jotenkin avautuu ihan itselleenkin, kun eetteriin näppäilee. Meillä on taas upea ilta, lämmintä ja kuuma kuin tropiikin yö. Puuttuvat vain kumisevat rummut ja karjuvat leijonat. Alkuasukkaita täällä vilisee pusikot pullollaan....
Marketta oli taas vahva halussaan. Kynttiläillalliset ja hyväviini ovat asiallinen kannanotto tämän kuuman ja helteisen illan ansioksi. Radikaali muutos on toki tapahtunut. Pirskahteleva valkoviini on vaihtunut vuosikerta punaviiniksi. Ei kai se jo syksyä enteile? Ei, herra paratkoon! Teki niin kovasti mieli grillattua maksaa, että rakennettiin menyy sen ympärille.
Kukkakaaligratiinia, tomaattisipulisalaattia ja puolukkasurvosta. Ja sen kanssa oli pakko saada punaviiniä. Aaaah! Mikä makujen ilotulitus, mikä harmonia ja houkuttelevaisuus!
Jopa hra. Lindholm oli tyytyväinen. Se on paljon se. Hänellä on ns. valikoitunut makuaisti. Yritän ymmärtää sitä, mutta välillä se on helvetin vaikeaa. Tänään onnistuin!
Patte joi jopa kaksi lasillista punaviiniä! Toivottavasti ei ala riehumaan, en kestä.....
Iltapäivällä käytiin pörisemässä Karjaalla. Oli kiva taas nähdä ihmisiä. Tehtiin tutkimusmatka Halpaan Tavarataloon lähellä Tammisaarta. Just näitä, krääsä, romua ja jonniinjoutavaa. Mutta joka kerta sieltä lähtee jotakin mukaan. Tänään ostin kynttilöitä ja lisää ihania Venetsian lyhtyjä. Niitä vihreitä, mitä meiltä löytyy jo ennestään. Ne on niin kamalia, että ne on ihania. Mutta löysin myös ihanan enkelin. Se on led-valoilla toimiva ja siinä vaihtuu väri. Niin ihana! Herkkä! Patte ei antanut ostaa sitä ja nyt minua harmittaa. Se olisi juhlien vetonaula, lempeä suojelija. Ostan sen vielä! Karmea, mutta siinä kamaluudessaan juuri niin symppis. Ihan niin kuin minä.
Heiluin tänään kahvakuulalla. Nyt niskassa tuntuu pieni kiristävä jäykkyys. Sen siitä saa. Ei kannattaisi tällä iällä riehua. Olisi pitänyt tyytyä vain makaamaan piikkimatolla. Sehän on melkein kuin urheilua. Ja tälle iälle sopivaa. Niinhän se menee, harrastukset ikävuosien mukaan. Voih, minä olen kyllä elämässäni harrastanut yhtä sun toista. Pitäisikö tehdä ikävuosikatsaus? Vai onko se turhaa menneisyyttä? Katsotaan...
Olen harrastanut kansantanhuja, kuulunut uimaseuraan ja näytelmäkerhoon. Öljyvärimaalausta, valokuvausta, hiilipiirustusta ja matonkudontaa. Englantia olen opiskellut suggestopedisessa ryhmässä, yksityisopiskelijana ja kansanopistossa. Italiaa olen myös lukenut. Olen käynyt saumuri - ja ompelukurssin, poppanan kudontaa, astanga/hot/hathajoogaa ja taijtsiitä. Olen tanssinut sambaa, tehnyt pilatesta ja afrikkalaisia rytmitansseja. Body Pumppia ja erästäkin airobikkiä ja venytystä. Innostun sauvakävelystä, vesijuoksusta ja kahvakuulista. Yli kaiken rakastan avantouintia. Mitä vielä? Ai niin, olen suorittanut Oriveden kirjoittajaopiston Luovan kirjoittamisen kurssin. Se taitaakin olla ainut, jonka olen suorittanut loppuun. Voisiko näistä päätellä jotakin? Kyllä, on hyvä kokeilla kaikenlaista. Vuoristokiipeily ja pitsin nypläys voisi olla kivaa.... Tai viinikurssi, se olisi hieno....
Kyllähän näillä "istunnoillani" on joku syvempi tarkoitus. On hienoa, että on mahdollisuus pysähtyä nauttimaan näin. Viipyillä näissä hetkissä ja tunnelmissa. Entinen diskotiikeri on kypsynyt syvälliseksi pohdiskelijaksi. Kaikki on tässä käden ulottuvilla, ei tarvitse kurotella. Olin muutama vuosi sitten hiljaisuuden retriitissä. En tarkkaan muista paikkaa, lähellä Helsinkiä, täysin herranrauhassa. Viikonloppu omien ajatusten kanssa oli minulle rakentava hetki. Silloinkin heräsin keskellä yötä kirjoittamaan. Pitää saada ulos kaikki ne ajatukset jotka pyrkivät ratkaisuun. Kirjoittaminen helpottaa asioiden käsittelyä. Ne ovat pois minusta, mutta kuitenkin minun. Jotakin niissä hetkissä aina avautuu. Kenties, sitä ei tajua heti silloin, mutta kaiken ajatellun ymmärtää myöhemmin. Sillon kirjoitettu ja jälkeen jätetty on elämän oppikirjaa.
Yksin matkustaminen toimii samoin. Ne ovat henkilökohtaisia hiljaisuuden retriittejä. Mutta sama tunnelma leijuu täällä. Miksi ei? Täällä puitteet ja olosuhteet, koko elämä, on kuin luotuja pohtimaan. Syvästi pohdin, pohjamutia myöten möyrin. Valoa kohti, kohti ikuista aurinkoa!
Kello lähenee yhtätoista. Taivaan ranta rusottaa. Marketan poskilla on hento vaaleanpuna, punaviinin lämpö ja rakkauden hehkutus. Taidan mennä iltauinnille. Se antaa onnelliset yöunet. Hyvää yötä, Jeesus myötä. Kiitos tästä päivästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti