Aamu jorinat

On hiljaista. Voisin kuulla hiiren pierunkin. Piereevätköhän hiiret? En tiedä. Varmaankin, jos söisivät liikaa hapanleipää.

Heräsin jo ennen viittä, eikä väsytä. Siis ylös. Edessä vuoden viimein duunipäivä ja tehokkaasti menen jo kasiin. Tässä tovi aikaa ennen aamutoimia, joten tuhoan sen hetken tähän höpötykseen. Höpö, höpö nolla miinus.

Maistuupas aamukahvi hyvälle. Välillä on aamuja, että maku on kitkerä ja karvas. Mistäköhän sekin johtuu? Maku on niin kuin mieli. Välillä heräät kitkeränä ja elämäkin tuntuu tahmealle. Joskus taas heräät ihmeellisen pirteänä ja maistelet elon tuoreutta ihastuksissasi. Semmoista se on. Ei aina tiedä kuinka päin punkastasi ponnistat uuteen aamuun.

Nyt voipi olla, että tupakanvieroituslääke on vihdoin jättänyt jumalaisen temppelini ja se takaraivossa työskennellyt tahmeus on poistumassa. Tunnen taas iloa. Lääkehän on mielialalääke ja niin kuin niillä on tapana, ne ottavat tunteistasi pois pahan/hyvä terän. Ei oo ihmisen paha, eikä hyvä. Mutta minä olen pahasti ja hyvästi tunteva ihminen. Se on mun voima. Mustavalkoisuus on antoisaa. Hyvä on jette, jette mykke braa ja paha on rili bääääd. Näin on näppylät. Olen taas minä. Ihanooo!

Illalla ennen nukahtamista luen aina päivänlehtiä ja kaikenmaailman ilmaisjakelua. Se on mun unilääke, sellainen rituaali. Eilisestä jäi niin mieleen Iltalehden Kaarina Hazardin kolumni Likainen huora. Hän kirjoittaa väkevästi, isoilla kirjaimilla ja aina painavaa asiaa. Ja yleensä helvetin hauskasti. Vaikka eilinen aihe oli vakava, niin nauroin makiasti. Täräkkä täti tämä Kaarina, ja vaikuttaa hyvälle tyypille. Niin kuin eilinenkin aihe, niin TOTTA, mutta itse ei tullut ajatelleeksikaan asian kääntöpuolta. Huora mikä huora, koppiin vaan tartuttamasta viattomia. Eihän se niin mene, ei tod.! Hyvä Kaarina, hyvä, hyvä! P:S Siitä Toni Halmeen jutusta en kyllä pitänyt.

Nykyään mun feivorit teeveeohjelmia ovat kaikenmoiset kokkisessiot. Parhaillaan seuraan ruottalaisten Arvostele mun illallinen sarjaa. Varsin tällä viikolla on taas niin hupaisaa katsottavaa. Tänä iltana apetta kanssaihmisille valmistaa lentävä homostuertti Jens. Se on ihan pakko nähdä! Kitkerä kuin pieni pippuri ja hyvin kärkkäästi arvostellut muiden aikaansaannoksia. Joko hän taikoo mielettömän illallisen tai metsään mennään ja pahasti. Mutta kyllähän hurrit osaa, toinen toistaan huikeampia illallisvirityksiä ja kauniita koteja. Ohjelman brittiverisio, no, se on britti. Ruuan laitto on mitä on ja se on hieman sellaista sekoilua. Suomiversio on niin tyypillinen meille. Hieman vaatimatonta ja nättiä. Täysiä pisteitä jaellaan kuin helppoheikki metrilakua markkinoilla. Ruottalainen ei taas anna täysiä pojoja toiselle, korkeintaan itselle, jos se olisi mahdollista. Vaikka ohjelma on ruoka, niin siinä nähdään kyllä hienosti kansakunnan luonne ja persoona. Mii laik.

Katso tänään nelosella klo: 19.00. Jensillä on niin kivat kulmakarvat.... Niin homoo, hih!

Tämän homon uudenvuoden menu on vielä auki. Jälkiruoka mietitty ( se creme brulee.) Jotakin uutta olisi kiva tehdä. Täytyypä tänään selata muutama akkainlehti. Sieltä saa inspiraatioo. Missähän meittin tinakauha on? Kuohujuomaakin pitää puteli, jos toinenkin käydä noutamassa. Taidan ostaa ihan ison pullon. Enkä taas haksahda harhaan ja osta pieniä pulloja kymmenkunta. Itseäni huijaan, ostan pieniä, kun isoa ei tule juotua. Kuitenkin juon ne kaikki kymmenen pientä. Vai poksautanko vallan shamppanjaputelin, ola la!

Jep. Naapurissa piippasi herätyskello. Maailma herää. Minä menen suihkuun ja valmistun vastaanottamaan vuoden viimeisen duunipäivän. Kiitos siitä!

Bruleekostaja

On se kummallista. Työaamut, jolloin kello soi ja on noustava, minua väsyttää ja voisin posottaa nukkua huru mykke. Ihan pitää väkisin sängystä nousta. On se kummallista. Outo on ihmislapsen mieli.

Ihmisvilinä ympärilläni oudoksuttaa näin lomien jälkeen. Vie päivän tahi kaksi, ennen kuin tottuu taas hulinaan. Mitäs tuosta, vielä huominen ja sit taas loma. Hei, neljä päivää tiedossa. Siinä on kyllä ihan liikaa. Pitää keksiä jotakin järkevää tekemistä. Pitäisikö aloittaa jumppa hulluus. Joku kiva Zumpa tai Zampa. Tämä keho vaatisi rääkkiä. Liikettä läskille. Good Idea! Jotain, jotain, jotain.......

Uudenvuoden kemut peruuntui. Harmi, kerkesin jo onnellisoitua. Lähes karamellisoitua.

Ollaan kahden lällälää. Tylsää tai sit ei. Juhlat polokasen pystyyn, enivei. Jotain gurmeeta pitää laittaa, tahtoo kokeilla Creme brulee pistoolia. Hah, mie ammun kaikki! Bryleekostaja on liikkeellä! Nyt duuniiiiiin!

ALEALEALEALE

Jee, mehevä toppa-asu saalistettu! Nyt on hyvä talven rientoihin pyrähtää. Takki on sähäkän sininen ja housut on mustat. ALEsta kun ostaa, niin kaikki on kotiin päin. Miinus nelkyt bojoo, not bad!

Kauppakeskus Sello on niin iso, että sinne mahtuu populaa enemmänkin. Ja olihan sitä. Hullun kiilto silmissä saalistavaa ahnetta toveria. En jaksanut rättikauppoja sen paremmin koluta, sain sen mitä läksin hakemaan. Ulkoilukerrasto jäi vielä hankkimatta, se täytynee vielä hoitaa. Olen siis lähdössä skimbareisulle loppiaisena. Ei kuitenkaan pidemmälle kuin Himokselle. Mut on sekin jo jotain. Pääsee jonnekin! Ja nyt on uudet vermeet, passaa terassilla istua...

Loma ohi. Tämä möllötys saa riittää, kiitos. Vaikka töihin lähtö on aina itsensä kokoamisen paikka. Ihanaa päästä ihmisten pariin ja kai sitä kaipaa höpötystäkin... Kaipaa sitä.

Ensi yö voi olla kevyen unen paikka, aina kun palailee lomalta. Mikä lie, hölmöö?

Mut hei, kolme päivää duunii ja taas veepeetä. Vuosi vaihtuuuuuu!!!!!

Synti osa 2

Arki. Tervetuloa pyhä ihanuus!

Kolme päivää on ehdoton maksimi jaksaa olla jaksamatta mitään. Lepo on ansaittua, mutta rajansa se on makaamisellakin. Nyt sisälläni kumpuaa jo räjähtävää energiaa, jonka on päästävä purkautumaan.

Jääkaapin saranat kaivanneet öljyämistä. Niin on tiuhaan ovi käynyt kylmälaitteessa. Okkei, jouluun kuuluu ylen syöminen mutta nyt se on loppu! Loppu, loppu! Painoindeksin tarkkailu tällä nimenomaisella hetkellä ei ole suotavaa. Annetaan itselle armoa, palataan normaaliin ja katsotaan sitten saldo. Nyt ei uskalla....

Eilinen oli antoisa leffapäivä. Aamupäivällä katsoimme Juppen kans Skavabölen pojat. Kotimainen elokuva ei tuottanut pettymystä. Sain taas itkua tuhertaa ja isäpoikasyndrooma nosti päätään. Voi että!

Suosalon Martti teki hienon roolin. Yleensä humalaisen näytteleminen on keinotekoista ja tunnen aina myötähäpeää. Mutta Martti teki sen aidon uskottavasti. Kiitos suomalaiselle näyttelijälle, heiltä se jotakuinkin onnistuu, mutta katso esim. jenkkiördäystä. Huvittavaa. Heillä se ei toimi alkuunkaan. Leffa oli aika pitkä, hienoinen tiivistäminen olisi tehnyt siitä tehokkaamman. Mutta oli hyvä.

Illalla katsoimme Saiturin joulu animaation tai mikä lie maatio. Olipa huikea pläjäys. Tämä uusi tietotekniikka toi kuvan niin lähelle, että välillä tuntui kuin olisi itse ollut kuvassa. Niin taidokasta tekemistä, ei voi kuin ihmetellä. Mikähän on elokuvan ikäraja? Ei se mun mielestä sovellu lapsille? Mua ainakin pelotti...

Tarina on hieno ja opettavainen, tykkään tuommoista. Leffan päähenkilö muistutti jotenkin minua. Sanoinkin avokkeelle, tuossahan on mun vanhuuden kuva. Hänkin oli sitä mieltä.

Toisaalta tarinan opetus laittoi ajattelemaan. Tunnistan ja myönnän hienoisen negatiivisuuden itsessä. Turhaa? Hyvä uudenvuoden lupaus olisi antaa enemmän positiivisuutta elämälleni. Katso, mitä joku "lasten" leffa voikaan saada aikaan?! Jos et ole raitaa nähnyt, suosittelen. Katso ainakin toi pikku pätkä.....

Minulle on ilmaantunut ensimmäinen "vieras" lukija. Kaikki muut "jäsenet" ovat tuttuja, mutta nyt siis ensimmäinen ihan uusi tuntematon. Jännä tunne, niin jännä, että näin asiasta unta viime yönä. En mene unen yksityiskohtiin, kiitän vain lukijaani. Kiva, kiva. Jette kiva.

Istuin eilen tässä koneella ja tutkin hieman tätä blogi asiaa. Sain selville, että viime kesänä oli mm. palkittu seksuaalivähemmistöjen pitämiä blogeja? Anti ei ole suuren suuri ja minä en kaiketi kuulunut genreen? Menenkö enemmän tonne Marttaosastolle ja muuhun hömpötykseen. Ei se ole niin, löysin mm. Pinkin puutarhurin blogin. Tämä tämmöinenhän on niin juuri meitä. Hompsukkaa... Ja vielä viime kesänä en ollut Blogilistalla.

Hei, jos haluat tehdä minut onnelliseksi ja antaa blogilleni "näkyvyyttä" voisit käydä kirjautumassa Blogilistalle. Saisin sinne lukijoita, kuumuusasteeni olisi muuta kuin nolottava nolla... Kipaseppa, thänks! Tsiljoona thänks!

Tänään on maanantai. Just nyt on vielä hiiren hiljaista. Voiko koko kerrostalo nukkua vielä? Eikö ne ihmiset mene töihin? Töihin siitä! Kello on jo 06.35

Minulla on vapaapäivä! Vielä, huh. Tämä on ihan eri kuin pyhä joutilaisuus. Tänään mennään ihmisiin! Ostoskeskukseen notkuilee. Siistii!!! Äxsönii!!!

Syntien tunnustus osa 2.

Hyppää yli, jos et kestä lukea järkyttävää todellisuutta.

Minä..........................................................................................................................................................

..................................... olen tupakoinut!

Oli pakko tunnustaa! Jumalani, luojani, herrani, te kaikki pyhät! Antakee anteeks. Tämän kerran vielä. Olen heikko liha ja annoin periksi hitaalle murhalle. Vai onko se tappo?

Valo. Tunnelin päässä on valo. Menen kohti sitä ja huominen on uusi. Vielä tämä päivä ja palaan takaisin. Lopetan. Tiedän, teen elämästäni helvetin ja kärsin taas. Lopetan.

Miksi nikotiini on ystäväni. Miksi ei vihollinen? Olen onneton retale. Lyö minua! Heikko luuseri. Sietäisin hävetä. Onko järkee vai ei?

Tämän aamun avanto pitänee jättää väliin. Kävin eilen illalla uimassa ja kova tuuli on tehnyt rantaan korkeat kinokset niin, että kahlasin kainaloita myöten lumessa. Ei varsin mukavaa, kun jalassa on pikku pikku bikinit ja pelkät avantotossut. Hiukka viileetä ja hankalaa. Odotan iltaan, jospa Espoon kaupunki hoitaa hommat ja auraa uimareille polun hyytävään syleilyyn. Hope so...

Joko korjaisi joulun pois? Olisi tehokas aamutuimaan ja pistäisi hösseliks. Joutaisivat jo, kohta on juhannus. Sänkykin huokuu houkuttelevasti, nenäpäivä odottaa lukijaansa. Taidan tehdä niin. Tekisinkö? Vai jättäisikö tekemättä? Mitä mä nyt teen? Liikaa vapaaaaataaaaa.......

Minä syntinen.

Tein eilen syntiä. Kävin saunassa naapurin saunavuorolla. Tultiin haudoilta ja huomasin, että meidän talossa valot paloivat vain muutamassa ikkunassa. Siitä sain kuningasajatuksen, voi olla käyttämättömiä saunavuoroja! Aattoillan saunomattomuus jäi kipuilee kehooni ja mun teki niin mieli. Kävin tsekkaamassa Haapalaisen tilanteen ja vot, siellä ei ollut ketään. Ei kun löylyyn. Syntiseen löylyyn. Antakee anteeks. Ihanoo oli.

Eilinen aamu/päivä menikin söpösti möllöttäessä. Katsoin Reindeerspotting dokumentin, oli aikas järkyttävää katsottavaa. Rovaniemeläisen jannun huumekoukusta. Kivaa kevyttä joulupäivänviihdettä. Kyseinen henkilö on nykyisin kuollut, heitti veivinsä jossakin Thailandias, muistaakseni. Yritin katsoa myös paljon palkittua Miesten vuoro, mut en jotenkin päässyt ineen. Yksi rankka dokumentti riitti. Syömisen aiheuttama kevyt kenttä turvotus oli suhteellisen massiivinen. Piti käydä hiukka lenkkeilee ja avannossa aivoja tuulettaa. Miehän kastelen aina myös pään, yritän syväjäädyttää ajatustoimintaani. Onnistuen kai, imbesilli.

Iltainen vierailu Hietaniemen hiljaisilla kukkuloilla oli kaunis ja tumma kokemus. Luminen vaippa verhoili kuopattujen kivet, muodostaen kermakakkuja muistuttavia monumenttejä. Ihan kuin koko kalmisto olisi täynnä toinen toistaan upeimpia kermakakkuja. Mielettömät bileet siis. Kylmä ja vihainen tuuli vain riepotteli.

Saunan jälkeen nautiskelimme Bocellin upeasta joulukonsertista ja ihanista juustoista (kaloreita nolla.) Ja taisi siinä vielä muutama sukulaadekonvehtikin ahneeseen pikkupikku suukkiin lipsahtaa, uups.

Joulun saldo.

Tehtyämme aselevon kunnioitimme Jeesuksen syntymää ihan rakastavassa ilmapiirissä. Minullakaan ei ollut itsetuhoisia ajatuksia, en holisoitunut häiritsevästi ja mirjankujan pirtissä oli lempeä touch.

Herttileeraa, meinasin unohtaa kommentoida vastapuolen pukkisaalista! Se perkeleen perutustutka oli kaiketi ihan suksee. Antamani kipukoukku oli myös mieleinen. Se ihan toimii ja tuntuu hyvälle. Suosittelen niskavaivaisille. Villatakki oli juuri passeli, mitä nyt hieman kutittava. Äääh...

Jääköön joulu 2010 mieleemme yksinkertaisena rauhan ja rakkauden juhlana. Ei mittään hättää, hiekkapohja ja hyvät vermeet.

Vuosi 2011 kummittelee jo mielessä, tai oikeastaan kulunut vuosi. Mitä kaikkea elämä toi tullessaan, mitä mielessä liikkui? Hassua sekin, että vuoden loppuessa alkaa miettiä mennyttä. Nuorempana aina ajatteli vain mitä on tulossa, mikä ihana vuosi edessä! Siinä on kiteytettynä ero nuoruuden ja ikääntymisen. Mitä on vielä jäljellä ja mitä on edessä päin?

Soitin aattona 93-vuotiaalle isoäidilleni. Kiitollisena jokaisesta eletystä päivästä hän on tyytyväinen tähän hetkeen siksi, että ei ole kipuja ja nukkuu hyvin. Viimeisissä toiveissa on vain se, että saisi kuolla kotona. Siis miksi vouhkata turhasta ihmispolo? Eläkäämme tässä ja nyt. Onni ei tule turhan juoksemalla. Ei se tule.

Uutena vuotena kutsuin meidät ystävättärelle juhlimaan. Syvässä ystävyyssuhteessamme on ollut hienoinen ryppy. Nyt rypyt on selvitetty ja toivottavasti saamme toisemme takaisin. Ehkä me tarvitsimme tämän. Sillä hyväkään ystävyyttä ei pidä koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Olen onnellinen tapahtuneesta käänteestä ja kiitän luojaani. Kiva mennä juhlimaan. Kiva olla yhdessä. Kiva, kiva.

Huomenna voisi hyökätä Aleilemaan. Olisi tarvetta ulkoiluasusteille. Sellaiselle, millä voi lasketella ja muuten vain ulkoilla. Näyttää tämä talvi olevan totista totta ja ihan kevyessä topassa ei enää tarkene. Hermothan siellä menee, tiedän sen kokemuksesta. Tormakkaasti lähden taistoon, mutta fobiat mahottomille ihmismassoille saavat minut valtaansa. Ei kestä, ei kykene ryysäilee. Jos hyvin käy, olen huomenna onnellinen uuden toppa-asun omistaja...

Kiitos Joulu, kiitos pukki ja enkelit.

Kiitos kiristävät kilot ja elämän ilot. Etiäpäin mennään, huomenna on pouta.

Hartaasti

Vaikka valvoimme puoli kahteen, heräsin silti kuudelta. Yritin pakottaa itseni takaisin uneen, mutta pikku kaveri siis Juppe oli toista mieltä. Hän tahtoi viereeni ja sit piti pihallekin päästä. Ylhäällä ollaan! Ja mitä sitä muuta, tähän istahdan kupillisen kera. Niin yllätyksellistä?!

Eilinen hurahti sit ohi tosta vaan. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsöössä, mutta ei paha. Olin ajatellut, että "fiksuna" ihmisenä menen alakerran saunaan heti kuudelta, kun naisten saunavuoro loppuu. Paskat, siellähän saunoi joku aina tonne seiskan jälkeen. Mulla meni reipas tunti siihen, kun hyppäsin kattomassa, onko se sauna jo vapaa. Eli en siis päässyt saunaan. Kismitti. Miesten vuoro oli jossain talo nro 3 saunassa. Missä on talo 3? Lähde nyt tuonne pakkasen selkään. Ei hyvä idea.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi. Sitä jaksaa syödä niin onnettoman vähän. En tiedä, kun itse tekee ruuan ja äheltää tuolla kyökissä, niin välttämättä ei sit itse jaksa syödä. Tai jotenkin ei osaa kai arvostaa, en mää tiiä. Jos olisin päässyt "valmiille" tämänmoiselle atrialle, olisin varmasti ollut ihan otettu!

Kauhukseni huomasin, että meny päivityksestä oli unohtunut mäti tyystin. Kyllähän mätiä täytyy joulupöydässä olla! Ja torttuespressot calvadoksella oli vaihtunut kermaliköörihöpsykkään, enkä jaksanut sitä torttuakaan paistaa. Ajattelin, ilmoittaa, koska kuvat paljastavat kuitenkin totuuden. Ai niin, ja juustojakaan en jaksanut syödä. Eikä jaksettu syödä niitä yölläkään.... Ei vaan jaksa.... Tänään syön kyllä ihan sikana! Vielä yksi jouluateria...

Sain ukkorähjänkin houkuteltua jouluyön messuun. Teki hyvää hiukka jalotella, mutta läksimme kyllä kesken messun himaan. Olisin toivonut enemmän musiikillista osuutta, nyt oli aika paljon paatosta. Ankeeta. Armoa, armoa! Älä mulle.

Kävin eilen siis kahdesti kirkossa. Aika heppu hei! Tykkään kuunnella Jumalan sanaa...

Kuten jo mainitsin, oli pukki antoisa ja ihana. kaikkea kivaa keittiökamaa tuli. Sain mm. pastakoneenkin. Vähänkö kiva, nyt vain opetellaan tekemään itse pastat. Sit sain kaasupistoolin! En tapa, mutta kuorrutan. Tai gratinoin. Ja hyvän kokkiveitsenkin minä sain. Olin siis kuitenkin ollut kiltti. Jaa....

Eilinen hässäkkä ohi. Nyt vain nautitaan. Kyllä mä aamulenkille menen. Siellä on hevituuli ja näin pakkasta tunteena satamiinus. Jeah!

Aatto

Hiljainen tunnelma hiipii nurkissa. On rauha ja maku hyvä. Kaunistakin on, joulun kaunista.

Kynttilät antavat elävää lämpöä ja kohta Maria ponnistaa.

Joulukirkon hartaus antoi anteeksi ja ihmisen hyvä olla. Ohi on kiire ja hoppu. Lepo.

Pukki juuri piipahti. Sain laatutavaraa. Nalle on merkkitietoinen. Ihastuksissaan kiljahteli. Keittiövälinettä, mutta niin tukitarpeellista tai tarpeetonta. Viinikarahvia, suola ja pippurimyllyä a`la Peugeot. Kiitos pukki, sanoo tuhma. Olen kiltti, snella.

Jouluyön hartaus klo: 23.00, tahtoo mennä hartailemaan. Toivottavasti sielu kärsii kauneudesta. Jeesus tullut on, joulu on. Uskonnollinen tai ei. Tärkeää. Kiitävi aika, vierähtävät vuodet...

Joulupöytä

Aikainen aamu taas. Pikku koira tuhisee suloisesti sylissä. Nautiskelin hemaisevat aamukahvit maukkaan kakkupalan kera. Se on nyt se "salainen" resepti. Ihan viep kielen perseeseen, niin on hyvä. Ja lihottava. Jouluna saa syödä, on lupa nauttia. Oih, odotankin illan herkkuhetkeä. Latautuminen alkaa jo nyt. Mikä on sun jouluherkku? Mitä on pakko jouluna olla?

Aattoaamu alkaa riisipuurolla ja lohi/kinkkuvoileivillä. Päivä kerätään järkyttävää nälkää, että jaksaa illalla tankata. Illan pöydästä löytyy seuraavat.

Aloitan aina kaloilla.

- rapucokteil, ruisleipä

- graavilohi, joululimppu

- kylmäsavulohi

- sitruunasilli

- keitetyt Italialaiset perunat

- sienisalaatti

Jatketaan ns. lämpöisellä.

- kinkku

- porkkanalaatikko

- rosolli

Juustot

Tänä vuonna jälkiruokana sekametelisoppa ja vaniljariisi. Ylen määrin suklaata, torttuespressot calvadoksella.

Kuten saattaa huomata, joulupöytäni ei ole ylitsepursuava. Vähän mutta hyvää. Ihan riittävästi. Tänä vuonna on tavoitteissa syödä kaikki, on aina niin hirveetä heittää hyvää ruokaa roskiin. Hyi, hyi!

Jopas herahti vesi kielelle. Ruuan ympärillähän se elämä pyörii :) ja miks ei? Onko elämässä jotakin muutakin...

Näin jouluna tuonne joulupuun alle on ilmestynyt minullekin muutama paketti! Kauheeta, ihan hirveetä!! Niin tuhma kun olenkin yrittänyt olla, tässä kiitos ja palkinto. Mitään lahjoja... En kuitenkaan saa sitä Ipadiä, paskat! Voi pylly!

Ulkona on sellainen pakkanen, että taitaa jäätyä Jeesuslapsikin seimeen. Eli joulu on tänä vuonna peruttu. Mutta ei se estä mua avantoilemasta. Parasta herkkua pakkasella, jäätyy laiturille pystyyn. Tulkaa sulattelemaan, jos musta ei kuulu.Kiitos!

Valmista

Joulurauha on laskeutunut Mirjankujan pirttiin. Koko päivän riitti puuhastelua ja nyt voi joulu tulla. Sika on paistettu ja maistettu. Oikein on makoisa. Ei kuiva, eikä liian suolainen.

Pikkasen on oltu napit vastakkainen, mutta teimme joulurauhan. Sanoin, että jouluna ei jaksa tapella, eikä kinastella. Ollaan ihmisiks molemmat. Ja näin teemme. Hyvä.

Rauharauharauharauha......

Kävin iltakävelyllä. 21 miinus astetta. Kuutamo. Sinivalkoiset hanget. Mahtava keli. Kaunista. Nyt nukkumaan, että jaksaa valvoa pukin tuloon. Hui, jännää....

Lepo ja rauha

Sain sentään nukuttua kuuteen. Eikä nyt enää väsytä. On paljon puuhaa ja touhotusta tälle päivälle. Olinkin eilen illalla ihan ded. Otin ihan rennosti ja suosiolla makasin soffalla ja keräsin voimia tälle päivälle. Se on sellainen ennen lomaa väsy, joka tulee aina ennen lomia. Jännä.

Cittarille mennään het kasilta. Silloin siellä ei ole ihan tautisesti porukkaa, enkä menetä herneen kokoisia hermojani. Olen niin huono jonottaa, varsinkin ruokakaupoissa. Mitä enemmän tulee ikää, sitä huonommin jaksan. Luulisi, että se on toisin päin. Vanhemmiten minusta tulee kärttyinen, aina etuileva äijän käppänä. Vittumainen. Juu, niin tulee.

Siis tuoretavarat pitää käydä ostamassa ja ALKO käydä. Jotakin erityisen hyvää viiniä joulupöytääni. Sittenpä alkaakin jouluherkkujen valmistelu. Ajattelin leipoa kakun. Sain "salaisen" reseptin ystävättären äidiltä, enkä ole sitä vielä kokeillut. Kakku on mahtava ja nyt sen teen. Sika pitää paistaa, sekametelisoppaa keittää ja kaikenmoista. Ensinhän olin ajatellut, että en juuri joulupöperöitä laittele. Mutta en mie osaa olla ilman. Laitan vähemmän, mutta hyvää. Ostin eilen herkullista kylmäsavulohta ja Italialaisia uusia perunoita kauppahallista.

Vaikka joulusiivous on tehty, niin pientä paikkojen kiillotusta voi aina suorittaa. Mutta mennään kevyellä vaihteella ja yritetään pitää noi hermot kurissa. Ai niin, tänään on ensimmäinen päivä ilman röökilääkettä. Ihana päästä siitä eroon, mutta....

Kuten saamme huomata, Martta on taas tortta. Emäntä nostaa päätään tahi helmaa ja laittaa kystä kyllä. Se on mua. Mihinkäs se Martta näppylöistään pääsee. Ei mihin.

Kaivan herkät jouluCD:eet naftaliinista, ämyrit kaakkoon ja glögipannu porisee... Tonttuhattu takaraivolle ja menox! Kyllä lähtee! Eikä nyt unohdeta joulujuhlan perimmäistä tarkoitusta. Ylensyöntiä ja älytöntä shoppailua. Jumalat kiittää. Kiitos!

Humiseva hillo

Just joo. Täällä ollaan taas ylhäällä ja kello 2.36. Ei vaan tule uni. Sänkyyn on turha jäädä pyörimään. Joten tämä tietokone on luonnollinen jatkumo, ei mitenkään järkevä.

Tänään olisi vielä tiukka duuni päivä edessä ja varsin aikainen meno. Hirvittää, pumppu ottaa taas kyytiä. Kestäisi nyt jouluun, edes yhden joulun vielä, pliiiiis!

Mitä mun päässä liikkuu? Kukkuu, onko siellä mitään? Aika tyhjälle vaikuttaa. Humisee vaan. Nykyään mulla humisee aika useinkin. Humiseeko sulla?

Kai se humina liittyy tähän ikääntymiseen. Tai kai se enemmänkin on sellainen olo, että lyö tyhjää. Ihan oikeesti, ei muista mitä mietti, mitä teki, mihin on menossa ja mitä piti. Lyö vain tyhjää niin, että humisee. Onko se normaalii? No ei. Tai siis mulla kyllä. Humiseva hillo by M.O Janhunen. Siinä mun tulevan romaanin nimi. Kannatti herätä, sain jotakin "merkittävää" aikaiseksi. Humiseva hillo.

Tää viikko on mennyt huonoilla unilla. Johtuu varmasti siitä vieroituslääkkeen lopetuksesta. Tai siis otan enää tämän aamun sen pienen onnettoman annoksen. Tämä olon ja mielen kummallisuus on varmaan sitä tuotosta. Pikku pikku kismitys jatkuu takaraivossa. Ei paha, ei tämän takia kannata ranteita auki vetää.

Lomaa edeltävä väsymys kuuluu myös asiaan. Miksiköhän lomat tulee aina just niin oikeeseen aikaan? Jaksaa juuri siihen, eikä minuuttiakaan yli. Joku sanoisi, että voisit vielä torstaina pyöräyttää parit permanentit. Nou vei. Ei ainakaan minulla loma ole koskaan tullut väärään aikaan. Aina se on yhtä tervetullut ja avosylin, lämpimästi otan sen vastaan. Tervetulloo! Käykee peremmälle!

JestaManDeeraa. Pakko mennä tonne sänkyyn. Kai se joku armahdus tulee... Haukottaa... Hauk.... Ttaa... Hau.....

Mitä ne kyttää?!

Mitä hemmettiä, nurkissa kolisee ja vilisee. Siellä jo tontut kyttää. Menisivät sinne tunthuriin nurkista juoksentelemasta.... Ihmisten kiusana....

Taitaa olla emännällä huono omatunto viikonlopun rillutteluista. Jos ei omatunto, niin huono happi. Huokasuttaa. Mut kyl tää tästä.

Ihan yritän olla kartalla ja joulun valmisteluissa on hommat hanskassa. Ostin eilen Norjalaisen merilohen ja Ukko sen graavasi ja panimma pakkaseen. Tämä tämmöinen resepti on peräisin Patten edesmenneeltä faijalta. Graavilohi pakkasen kautta pöytään. Ja on hyvä tahi maukas. Ostin kalan kauppahallista (kauppatorin) ja satuin paikalle, kun kalat olivat juuri tulleet. Eli on tuoretta! Se on tärkeintä! Siellä oli vaikka mitä vallan ihanaa kalaisaa juttua tarjolla. Menen huomenna uudelleen ja kaikkea pientä kivaa pöytääni haluan. Siis silleen monella eri tapaa graavattu, Njam!

Kuusi koristeltiin siis su. Siitäkin saatiin aikaiseksi hienoinen perheriita. Mietin juuri, että kaikessa asioissa meidän tapa neuvotella ja keskustella on lievästi agresiivinen ja hyökkäävä. Kuluttavaa. Olisi antoisaa seurata itseään kärpäsenä katossa ja katsoa tilannetta ulkoapäin. Voisiko itse tehdä tilanteessa toisin vai onko se vain meille ihan normaali tapa kommunikoida?

Enivei, kuuseen tuli sit punaisia palloja. On kuulemma niin aneeminen, jos on vain valkoista ja hopiaa. Minä taas olen yksinkertaisuuden kannalla, joskin minä halusin paljon välkkyvää nauhaa.... No, ihan nätti siitä tuli ja sitä on kiva illalla katsella. Rauhallista joulua vaan kaikille osapuolille juu....

Valvotuttaa taas. Eilen heräsin kolmelta ja nyt jo ennen kuutta. Pukkiako se emäntä niin jännittää? Täähän nyt on sitä varsinaista pikku poika jouluaattona syndroomaa, mitä muuta? Lahjat pitää paketoida, muista viinit, ota kinkku sulamaan, onko lautasliinoja, mitä vielä suorittamaan. Hei el`rentona mennään, varo pumppua. Kohta jytkii!! Varo!

Joulun mieltä

Käytiin lauantaina siellä Katajanokan kasinolla joululounailemassa. Olipas se kivasti mukava kokemus. Ruoka maistui sellaiselle niin kuin sen kuuluu maistua. Joululle. Puitteet ovat huluppeet ja tarjoilu pelasi. Tästä tuli meidän uusi jouluperinne. Joka vuosi, jouluaattoa edeltävänä lauantaina Kasinolle. Sovittu.

Perjantai-ilta ei mennyt ihan niin kuin oli suunniteltu. Mopo tai joku liikennöimisväline karkasi käsistä ja se oli buarikeikka. Ukko oli pahana, mutta sain sen ymmärtämään tätä elämän yllätyksellisyyttä. Ihan oli mukava ilta, aamu ei valjennut parhaassa mahdollisessa olotilassa. Olin kerrankin mies, enkä jäänyt krapulaani itkemään. Hyppäsin toppaan ja painuin avantoon. Pikkasen piti nikotella joululounaalla, mutta glögi hoiteli tehtävänsä lämmöllä. Olin ihan että ou nou...

Kauneimmat joululaulut sulatti kylmän ja kovan sydämeni. Taisin kevyesti torkahtaa, oli niin ihanaa. Miksi ihmiset ottaa mukaansa tuollaiseen tilaisuuteen (kirkossa) rääkyviä lapsia? Ei ole kiva kuunnella Ave Marian tahtiin rääkyvää sinappikonetta, voi pyhä ristus ja muut kummitukset! Pysyisivät himassa, sori vaan. Lapset on jees, mutta ei tollaisessa tilaisuudessa. menisivät Muumikonsertteihin, kai niitäkin jossain on.

Tulee vaihteeks lunta! Nyt sitä alkaa olla ihan kiitettävästi. Kohta hukumme lumeen. Nami jännää. Lumi tulee alas sakeana puuteripölynä, joka PÖLLYÄÄÄ!! LUNTAAAA!!!! APUUAAAA! LUUNTAAAA!

Tein tänään joulusiivousta. Koristelemme sitä TEKOkuusta. Onhan se teko, mutta laitoimme kolmet valot. Kuusen värit on valkoista ja hopiaa. Kiva siitä tulee. Koristelin kotia. Harras mieli. On kiva laittaa. Ostin ison valkoisen joulutähden.

Nyt on pakko leikkiä pikku koiran kans. Sillä on tylsää.

Enää kolme (3) päivää duunii! Ostettiin tänään sika.

Paha perjantai

Do diin! Tämän se tiesi. Parit glögit ja saunaoluset ja hirmu hinku... kylille. Ei kai vaan baariin?

Mikä se on, joka pistää ihmisen olemaan kuin levoton tuhkimo tai joku muu kerjäläisnainen?

Polttaa, polttaa ja kuuma on. Ei missään rauha. Mentävä on. Vai onko? En määäää tiiiiäää! Vaikeeta on tämä ihmisen elo.

Kävin puhdistusriitin kellarikerroksen pyhätössä. Saunassa siis. Äitini kohdussa. Siksi me suomalaiset tykkäämme saunoa. Se on kuin äidin kohtu. Kuuma, kostea ja pimiä. Niin alaston ja aito. Siitä suomalaiset tykkää. Minä myös. Mutta nyt, piru on irti ja meno. Oih! Auta luoja ja varjele. Ei niin.

Ihanat asiakkaat muistavat minua juhlallisilla kuohujuomapulloilla. En minä nyt niitä kittaa, ne säästetään paremmille juhlatuksille. Onko niitä? Minä ja minun yksinäiset illat, juhlat, jotkut.... Juomatta jäävät, hienot iloliemitykset. Poks, auki vaan ja antaa mennä. Nikotiinipiru sai yliotteen, annoin sille tämän yksinäisen sieluni. Ota minut! Olen aikas heikko nyt. Joskus joo.... Huomenna vahva ja kirkkoon menos. Saa syntinsä anteeks, juuri näin. Ihmisillä hyvä tahto. Ukko ei vielä tiedä mun loisto suunnitelmia. Tulee tappelu tai sanaharkka. Harkkasana. Hassu sana. Tulkoon, ei ole häkkiin suljettu tämä perhonen. Leikkien ja laulaen.... Otan olut huikkaa tai huikka olutta. Uups!

Ikuinen ongelma tähänkin ikään. Mitä laittaa päälle? Ei ole mitään. Mustaa ja hoikistavaa. Onko muuta? Valkoista ja valaisevaa. En määää tiiiäää.....

Pesen nämä naamiot naamasta ( aina saunan jälkeen) ja yritän pyöräyttää suoliston tyhjennyksen. Pahasti pakkaa taas ( milloin viimexs?) No joo, olin päättänyt, että tänne en kakkajuttuja vuodata ja tässä ollaan. Pelkkää shittiä, sori. Se on niin mua.... Just joo... Ei minkäänlaista häpyä ihmisellä... Ei niin.

Kohta kolahtaa. Ilmoitan ukko rähjälle toiveeni tämän illan suhteen. Kello on jo sopiva ja minä lämmin. Yksi lasi viiniä ja hiukka lilaa luomeen. Se on meno, eikä lento. Huomenna taas itku. Hyvä minäääää!!!

Argh!

Puolitin eilen tupakanvieroituslääkkeen ja heti tuntuu että, toi mieli kiristyy. Kuvittelenko vaan? Kuvitellaan, että kuvittelen. En jaksaisi sitä helvettiä ennen joulua. Pitäisi olla kiltti ja hyvä tahto... Jos totta puhutaan, niin mun tekisi mieli vetää perseet ja vetää nikotiinii niin että, taju lähtee. Mutta sitä en tee. En niin. Huomenna mennään joululounaalle ja kuuntelemaan kauneimmat joululaulut Johanneksen kirkkoon.

Hah, tulee mieleen se edellinen tupakoimattomuus. Se oli nimittäin samoihin aikoihin ja lääkitys loppui kivasti joulun alla. Oltiin samaisessa konsertissa ja mua vitutti niin armottomasti, että olisin halunnut tappaa kaikki siellä kirkossa. Tuli vain mieleen.... Ei jaksa.

Älä kerro kenelle, tilasin ukko rähjälle lahjaksi perutustutkan. Kyllä, se on sellainen tekninen vehje, jolla näet mennä autoinesi taaksepäin ilman, että ajat kenenkään päälle ja tapa eläviä. Tai voi kai ne olla kuolleitakin, ne jotka allesi jäisivät, ilman perutustutkaa. On se snäppärä laite. Ei ihminen voi pelkästään omiin silmiin ja katsomuksiin luottaa. Sitähän voi ajella minne sattuu.

Tiedän sen olevan hänelle mieleinen. Tuskin malttaa aattoyönä yöpuulle käydä, kun pitäisi päästä tutkan kanssa rassaamaan. Voi noita poikia! Miksiköhän minulta puuttuu kokonaan tuo autohormooni? Sitä ei voi selittää sillä että, olen niin gay. Onhan ukko rähjäkin. Tai kai minä olen much more. Olen. Tykkään puuterista ja lapsena barbiloista.... Auto, ihan sama mulle.

Ensimmäinen joululounas nautittu. Yök, oli kyllä pettymys. Näköjään jouluruokakin voi olla epäonnistunutta. Rosollin kastikkeessa liikaa etikkaa, porkkanalaatikko vetistä ja kinkku ihan mautonta. Tämä lounas nautittiin ravintola Bankissa, duunipaikan lähellä. Yleensä siellä on lounasruoka suhteellisen hyvää, mutta tämä oli kyllä pettymys. Toivottavasti lauantain joulupöytä Katajanokan kasinolla on bueno.

Tämä on nyt sit se sellainen jouluisan touhukas viikonloppu. Pitää aloittaa sitä joulusiivoamista, kuusi laittaa ja koti koristella. Suunnitella syömiset ja juomiset. Lahjat on nyt kaikki hommattu ja Kuopio osastokin hoidettu. Eipäs tässä hätä päivää, jos toi vitutus ei vain ottaisi otteeseen. Yritän olla ihan tonttuna. Hip, hap ja tap!

Hups!

Nukuin sikeästi, kuin kuoleman rajamailla. Näin unta, että kesämökin vuokranantaja oli tekemässä isoa remonttia mökillä ja pistänyt sen myyntiin. Ilmoittamatta meille mitään. Höh!

Alanko jo nyt kaipaamaan mökkikautta? Eihän nyt vielä ole kevät... Älä aloita.

Aika voima tekstiä toi eilisen illan purkaus. Mutta sitä nimenomaan. Se oli purkaus ja ymmärrys. Näin se tyhmän elämässä menee. Hakkaat tarpeeksi päätäsi seinään, kyllä se valo joskus syttyy. Valo. Valo. En tiedä, on jotenkin raskas olo ja korvaan sattuu. Lähdenpäs tästä menemään. Tänään olen lempeä.

Tänään ymmärsin jotakin

Olipas vahva akupunktuuri. Todella Punk. Juttelimme akutohtorinnan kans näistä mun selittämättömistä oireista ja kipuiluista. Tai siis kiinalaisen lääketieteen mukaan ne ei ole selittämättömiä. Länsimaalainen lääketiede ei vain pysty näkemään ( hoitamaan) ihmistä kokonaisuutena ja ottamaan tunteet ja tuntemukset huomioon. Minunkin oireet kertovat aina jostakin. On vikaa perna ja maksaenergiassa. Kätkettyä vihan tunnetta, turhautumista ynm. On ns. huono veri, joka vaikuttaa mm. sydämen toimintaan ja nimenomaan toimimattomuuteen.

Olen nyt ravannut puolet elämästäni lekurilta lekurille. Koskaan ei missään mitään vikaa, mutta Jeppe vain voi huonosti. Olenkin miettinyt viime aikoina, että vika on oltava korvien välissä. Ja siinäpä osun tavallaan naulan kantaan. Luojalle kiitos! Ehkä alan pikku hiljaa ymmärtää mistä tässä koko helvetin touhussa on kysymys.

Periaatteessa näin ikääntyessä monet asiat löytävät paikkansa. Olen rauhoittunut, minulla ei ole enää niin kiire. Olen ymmärtänyt omat rajani ja alan hyväksy itseäni sellaisena kuin olen. Mutta joku mättää. Elämä on jatkuvaa suorittamista. Kaikki on suorittamista. Tavallaan elämä on helpompaa mutta samalla vaikeampaa. Voiko sitä ymmärtää? Ei. Yritän.

Niin kauan kun kannan sisälläni niitä "selvittämättömiä" asioita esim. lapsuudesta, minä saan sairastaa ummetusta, sydänoireita, hampaiden puremista ym. ym. Niin kauan kun en ole tyytyväinen omaan elämän tilanteeseeni, vaan olen turhautunut ja riittämätön, minä sairastan.

Näin se menee Kiinalaisen lääketieteen mukaan ja se on mielestäni ihan loogista. Nyt minä ymmärrän sen ja olen helpottunut. Tavallaan.

Suurin ja pelottavin on kuitenkin vielä edessä. Mutta minä tervehdyn. Haluan antaa anteeksi asioita jotka ovat tapahtuneet kauan sitten ja joille minä en enää voi mitään. Minun tulee olla lempeämpi ja armollisempi itseäni kohtaan. Ehkä vielä tulee se päivä, että voin istahtaa pöntölle armeliain mielin ja kiittää onnistuneesta "tuotoksesta." Huvittavaa, mutta niin helvetin totta.

Joskus vain näkee asioita järkyttävän selvästi ja tuntee ne ihollansa. Maatessani hoitopöydällä kuin turvonnut vanha neulatyyny, ymmärsin hitusen paremmin elämääni. Oliko joku neuloista aukaisut kanavan suoraan sieluuni ja antoi minulle ymmärryksen.

Eihän tämä kaikki tule hetken mielijohdanteesta, kyllä tätä on alitajuntani työstänyt jo monta valvottua yötä. Ja monta hyvin kipeää hetkeä.

Minulta kysytään, että miksi käyn akupunktiossa. En oikein itsekkään ole pystynyt vastaamaan kysymykseen. Nyt sen ymmärrän. Kaikella on merkityksensä. Tämä oli minulle johdatettu. Onpa ylevää ja kiihkomielistä....

Ehkä tästä käännän uuden sivun elämässäni. Nyt minulla on ainakin päämäärä mitä kohti kulkea. Annan anteeksi sinulle, minulle, meille, teille ja ihan kaikille. Teen sen mihin pystyn, mihin rohkeuteni riittää. Etsin ja varmasti tulen perille.

Oli vahva päivä.

Haikeeta

On jotenkin surullinen kaiho mieli. Tiedätkö, joskus vain on.... Muistelee menneitä, ikävöi kaikkia. Johtuu varmaan tosta hemmetin jouluradiosta. Nytkin kuuluu enkelitaivaanlausuinäin... Ei ihme jos homoa pillityttää. Herra Jumala, ole mies ja ryhdistäydy. Ei pysty, sniiiiifff!!!

Tää viettää vapaapäivää ja on jotenkin laiskan pulskea olo. Kävin aamulla hierojalla hoitamassa terveyttäni. Käyn siellä säännöllisesti, enkä vasta sitten kun olen ihan jumissa. Enkö ole fiksu?

Huomenna on akupunktio. Huh, tulee kalliiksi tämä itsensä hoitaminen. Ihan oikeesti, legot on laitettava ja sit olin ajatellut sitä terapian aloittamista. Teen nykyään niin vähän duunia, että rahat ei riitä tämmöiseen mellestelyyn. Olisihan se ihanaa ravata terapiasta terapiaan, kyllä minulla ongelmia ja kipuja riittää. Pääkopan ongelmat lakaistaan mattojen alle ja ollaan niin kuin ei oltaisikaan. Olenhan tuota pärjännyt tännekin asti, mitä tuota nyt veivaamaan.... Turhia. Terapia jääköön.

Katsoin eilen kaksi kotimaista leffaa. Tummien perhosten koti. Kolahti kovin. Kaikki tällaiset isäpoika jutut ovat mulle arka paikka. Sattuu. Itkeä tihrustin ja tykkäsin. Korpelan Tommi on jotenkin niin.... Karu. Oh!

Toinen makupala oli Haarautuvan rakkauden talo. Olen joskus aloittanut sitä kirjana, enkä jaksanut lukea. Elokuvana ehdottomasti parempi, on saatu turha törinä pois. Vai olisko näyttelijät tehnyt siitä lihaa ja verta. Elina Knihtilä ja Hannu-Pekka Björkman. Toimi. Hassukin. Suosittelen molempia. Tykkään katsoa kotimaisia leffoja. Sanoisinko, jopa enemmän kuin erimaalaisia. Sanoisinko....

Viihdepaketti siis toimii, mutta digiboxin kake on paska. Miks aina mulle? Menee vaihtoon, ärsyttää.

Pyöräytin makaronilaatikon uuniin. Ukko esitti eilen toiveen. Hän on tänään Lucia hässäköissä. Se on sen duuni. Täytyyhän sitä työmiehelle evästä laittaa. Jaksaa paremmin. Ajattelin vielä pannukakulla rakastaa. Ihan hillon kera. Ja mansikkoo!!

Yritin eilen joulushopata. Löysin sen villatakin. Harmaa, vetoketjullinen. Löytyi Camel-merkkinen, miehille jotka kulkevat omia polkujaan. Metsien miehet. Ihan kiva se on. Kiva punosneulos ja vaalean harmaa. Toivottavasti koko on passeli. Ostin myös kipukoukun. Saa sillä kaivella lapaluitaan. Saas nähdä toimiiko? Miekin voin sit jotakin kaivella...

Vielä laitan lahjakortin hierojalle ja rasia vihreitä kuulia. Eikö ole hyvä? On.

Sain kun sainkin sen kellarin siivottua. Joulukoristeet on jo täällä ylhäällä, mutta asennus puuttuu. Jääköön ensi viikonlopulle. Ei tule liian aikaisin joulu. Kerkeen jo kyllästyä aattoon mennessä ja heivata ne taks kellariin. Olen silleen nopea rytmiltäni, enkä kestä sitä krääsää ympärillä. Vaikka ei mulle paljon tule. Tyyli pitää säilyttää. Valkoisella ja hopialla mennään. Ehkä jonkun kuvasen tänne laitan.

Edellisessä itkin epätietoisuuttani seurannasta. Olen rekisteröinyt kolme lukijaa. Yksi ilmoittautui ja kahden tiedän olevan. Siis kolme. Blogilistalla joillakin on monta sataa!? Missä mun lukijat on? Enkö ole kiinnostava, häh?! No joo, keski-ikäisen hissukka homon elämä ei valitettavasti ole enää niin mediaseksikästä. Kypsää ja tavan tylsää... Mutta niin kiittämätön en ole, ettenkö olisi onnellinen niistä kolmesta lukijastani. Kiitos.

Pitäisiköhän kirjoittaa jotakin antoisampaa? Heivata kuvitteellista ja sitä mennyttä. Sitä räjähtävää energiaa mitä joskus itsekin kupli. Ihan totta, olin varsinainen kupla. Mitä jos aloittaisi uuden blogin?

Sellaisen parikymppisen lifestylee. Kyllä mulla kokemusperää löytyisi ja vähän muutakin....

Niitä näyttää olevan blogilistat pullollaan. Mikäs siinä, nuoret jaksaa kirjoittaa ja lukea. Ei niitä vanhojen höpinät kiinnosta.

Tylsä mutta kiinnostava TeeVeeilta on alkamassa. Tylsä siksi, että periaatteessa koko illan sohvalla makaaminen tekee nauriiksi. Mutta ohjelmisto on kiinnostava. Hah. Kiinnostava? Hävettää myöntää. En edes kerro mitä. Kohta alkaa. Makaronilouda odottaa ahmijaansa. Saanko kepputtia, kiitos!?

Muistojeni joulut

Toivontuottajien Jouluradio soittaa taukoamatta kaunista joulumusiikkia.

Tykkään siitä, kun sieltä tulee sopivasti iloista lallatusta ja kaunista, surumielistä soitantaa. Se taas herkistää minut ajassa taakse päin ja vietettyihin jouluihin. Hei, ne kultaiset lapsuuden joulut, sillon pukki oli oikea ja sika valtava. Lähdetäänpä matkalle....

Ensimmäinen joulumuisto on mummolasta. Eikä tämä tarkoita maalla mummolassa. Ihan keskustan alueella, mutta ihanassa puutalossa. Vanhemmat oli jo eronneet ja isä teillä tietämättömillä. Ettei olisi istunut linnassa. Olin reipas nappula ja valmis vastaan ottamaan joulupukin. Muistan sen malttamattoman kiihkon ja uhon, että laulan pukille.

Eteisestä kuului kovaa koputusta ja reippain askelin menin vastaan. Mummolassa oli kaksi eteistä. Oli pitkän lasikuistin eteinen ja sitten pieni lämmin eteinen. Kuulin kuinka pukki metelöi ensimmäisessä eteisessä. Jännitti niin, että meinasi pissat tulla housuun. Pukki saapui toiseen eteiseen ja minä, pieni ihminen meinasin saada paskahalvauksen. Pukki oli niin ruman ja pelottavan näköinen, että katsoin parhaaksi ottaa jalat alle ja juosta sohvan alle piiloon.

Hänellä oli joku paksu ruskea karvaretale päällä, ei mitään valkopunaista kokakola unelmaa vaan silkkaa kauhua. Omissa muistoissani pysyin piilossa koko pukin vierailun ja tärisin pelosta loppu illan.

On jännä, että ei minulla ole paljon muistoja lapsuuteni jouluista. Eikä ne muistot ole aina niin himmelin kiillottamaa unelmaa. Kaikenlaista mahtuu joukkoon. Sarjassamme muistettavia pettymyksiä. Olin jo kouluikäinen ja hartain joululahjatoiveeni oli piirustustikku. Takavuosien hittituote. Sillä pystyi jäljentämään kuvia. En odottanut mitään muuta kuin sitä. Muistan taas aaton hillittömän kiihkon ja sen raivon millä revin kaikki paketit auki ja etsien vain sitä yhtä ja ainoaa. Voi sitä pettymyksen määrää. Äitini yritti selvittää, että koko tikku oli loppunut Kuopiosta ja saan sen heti joulun jälkeen. Minua se ei lohduttanut. Sydämeni oli rikki poikki hajalla. Mökötin koko aattoillan.

Isäni on pyyhkiintynyt jouluistani kokonaan. Tai ehkä häntä ei ole siellä ollutkaan. Ainut muisto on se, että hän oli lähettänyt meille lapsille lahjaksi suklaarasiat. Muistan sen katkeruuden, että serkkuni sai isältäni isomman suklaarasian kuin minä ja siskoni. Sitä en voinut käsittää. Enkä hyväksy sitä tänä päivänäkään. Se siitä isästä.

Jostakin kumman syystä muistan myös yhden lapsuuden joulun. Olin jo kouluikäinen. Tunnelmasta välittyy lämmin ja rauhaisa olo ja ihmisellä hyvä tahto. Joulupukki oli ollut hyvin antoisa ja sattunut lahjoissaan naulankantaan. Sieltä muistan Petteri Punakuono sarjakuvakirjan. Se oli jotenkin taian omainen. Petteri ja petterin punainen nokka. Tajusinko jo silloin, että minäkin olen erilainen kuin muut? Samaisena jouluna sain pattereilla toimivan panssarivaunun ja pieniä sotilaita. Asettelin niitä kuusen alle ja ajoin ne kuolemaan panssarilla! Se taitaa olla ainut kerta kun minä sain jotakin noin miehekästä. Siksi kai se on mieleeni syöpynyt. Yleensä toiveeni olivat juuri piirustusvälineitä, barbeja, päiväkirjoja ynm. peri poikamaista. Ettenkö sanoisi hompsahtavaa....

Ne siitä lapsuuden lällätyksistä. Unholaan ei ole jäänyt myöskään Klaaran tarina.

Minä ja minun kaksi parasta ystävätärtäni vietimme ennen vanhaan joulun aatonaatot aika kosteissa merkeissä. Itse asiassa meillä on diili, että jokainen joulu aatonaatto kokoonnumme yhteen ja vedämme perseet. Noh, se oli sellaista nuoruuden uhmaa, johon ei enää nykyään kykene. Hui, hai monet hauskat hetket ollaan vietetty.

Oli siis joulu vuonna armo ja kuolema. Asuin Kuopiossa pienessä yksiössäni ja olimme rantautuneet sinne. Olimme ostaneet hervottoman kalkkunan ja asiaan kuuluvat ruokajuomat. Koristelimme yhden viherkasvin pallosilla ja nautimme hörpötintä ennen baariin lähtöä. Minä työstin kalkkunan luumuilla uunikuntoon ja annoimme hänelle nimeksi Klaara. Tipunen jäi paistumaan uuniin ja me syöksyimme yön syleilyyn.

Valkenee herttainen jouluaattoaamu. Meistä kukin heräilee sieltä ja täältä ja valittelee suutaan. Olimme yöllä tuhannen päreissä syöneet tulikuuma Klaaraa niin, että koko asunto oli hirveässä sotkussa ja kaluttuja luita yltympäriinsä. Tietysti, hullu humalainen oli polttanut suunsa. Voi Klaara parka!

Kaunis joulumuisto nousee myös Seutulasta. Asuin takavuosina yhden joulun "maalla." Minulla oli vuokralla iso omakotitalo herran kukkarossa. Oli kylmä ja luminen joulu. Olin aloittanut jouluvalmistelut jo lokakuussa. Kuusi haettiin itse läheisestä metsästä, enkä paljon valehtele jos sanon sen olleen ainakin seitsemän metriä leveä ja kolme pitkä. Ystäväni on videoinut koko joulun. Sitä on herkistävä katsoa. Alkaa aatonaatosta. Otamme kinkkua uunista, joulumusat soi, kynttilät ja jouluvalot loistaa. On niin kaunista....

Jouluaatto mennään kaikilla perinteillä, meillä on hillitön vuori lahjoja. Saunotaan ja syödään. Syödään ja saunotaan. Emäntä innostuu lukemaan joulunsanomaa, eikä siitä meinaa tulla loppua. Jouluvirretkin veisataan. Silloin oli jotenkin joulu! Ihana muisto. Loppu ilta on hieman hämärän peitossa, johtunee pukki jännityksestä ja konjamiinistä.

Joka vanhoja muistaa sitä kuusella kalloon.

Sain eilen sen Elisan kytkettyä. En minä vaan minua viisaammat. Jos se toimii niin kuin sen kuuluu toimia, niin se on yllättävän helppo ja yksinkertainen. Ei pitäisi antaa mustaa valkoiselle, se on huono enne. Koko paska leviää kuitenkin käsiin ja mikään ei toimi.

Katsottiin eilen jo pari leffaa. Menin vain valikkoon vuokraamo, valitse leffa ja paina ok. Kyllä, minä itse tein sen! Katsottiin hupaileva Bruno komedia. Onneksi en ollut maksullisissa kuvissa. Olisi voinut tulla tunne, että rahat menee hukkaan. Nyt sen katsoi, ihan hassu. Mutta ei mitenkään mielenkiintoinen. Mutta toinen leffa valinta olikin sitten puhutteleva. Aavikon kukka. Kertoi Somalinaisen tarinan paimentytöstä huippumalliksi. Koskettavan järkyttävä kuvaus ympärileikkauksesta. Voin suositella. Hei, mulla on videovuokraamo himassa. Kiva.

Ulkona on niin KAUNIS talvisää. Piipahdimme Juppen tarpeilla ja pikku pakkanen kivasti nipisteli poskilla. Eilinen lumisade on pelkkää puuterii ja ihan kuin olisi sisällä jonkun pesässä. Pieniä polkuja risteile siellä täällä kuin tunneleita. Isot kinokset ympärillä vaimentaa äänet ja oli hiiren hiljaista. Ihan kuin olisit kävellyt pumpulissa. Jahas, minä taidan nykyään olla koko ajan pumpulissa. Pöllö pumpulissa. Sen verran on tämä elämisen tahti verkkainen.

Ennen kuin alkaa hölö ja härdelli, tahdon mennä uimareissulle. Siis matkaan jo käy. Mars, mars!

Eliiiiiisaaaa Apuuuaaa

Juuri näin epäilin. Ei siitä asentamisesta mitään tullut. Hermostuttaa vaan. Aukaisin paketin ohjeineen ja katso, tajunta/ymmärrys katosi taivaan tuuliin. Enkä uskalla aloittaa sitä säätämistä, koska kyseessä on myös nämä tietoliikenneyhteyteni. Jos ne häviää, häviää koko elämäni. Tämä on kaikkeni. Näitä ilman en voi elää. Olen pahasti riippuvainen. Macnarkkis.

Miksiköhän tämä maailman on mennyt tähän? Kaikki koneet ja tekniikka on mennyt insinjööri tasolle, ei tavallinen kuolevainen pysty, ei kykene. Ehkäpä minä en ole tavallinen kuolevainen. Minulla on hiiren aivot. Tai sieltä puuttuu osa nro 457 (tieto ja tekniikka asennus.) Voisikohan niitä ostaa jostakin? Juu, kyllä voi. Soitin joku Helpdesk tai jotain. Vaatimattomasti 163 egee ja pojat päräyttää paikalle. Asentaisivat samalla minut. Siis silleen, en nyt tarkoita silleen.... Mut silleen.... Joo...

Hienot on viihdepaketit, ei niistä mitään hyötyä ole. Olkoon perkele!

Mie olen taas ummessa kuin tiineenä oleva lehmä. Sormet ei mahdu kunnolla tähän näppäimille, turvotusta pukkaa pintaan. Päätä särkee ja kroppa painaa kuin norsulla. Vittumaisinta tässä oireyhtymässä on tämä pikku kiukutus takaraivossa. Eilen illalla ei mikään ollut hyvin. Oikea ränkkäkänkkä. Tuo Elisa otti kupoliin ja kaikki. Ihan kaikki. Jouluiset ajatukseni olivat vaihtuneet paskaakos tässä hälläväliä heikunkeikun helevettiin. Ei edes perjantain pyhä rituaali saanut mieltäni kirkastumaan. Yleensä sauna auttaa vaivaan kuin vaivaan. Ehkä hieman helpotti ja painuinkin nukkumaan jo kympiltä. Nyt maistuu jo itse tavara suussa ja joka hermosolussa, vedän kahvia ja odotan räjähtävää alkuvoimaa. Mieltä ylentävää luettavaa, mutta oli pakka purkautua. Sori hei!

Lukemisesta puheen ollen. Voisiko kaikki lukijat nostaa kätensä ylös ja ilmoittautua alakerran kansliaan. Mullahan on sellainen seuranta, millä voin kyttäillä vierailujasi mieleni maailmassa (blogi.) Sen mukaan marraskuun kakskasi päivän jälkeen tätä Maken höpötystä on lukenut tasan yksi ihminen yhden kerran. Ja nyt ollaan kuitenkin jo joulukuun puolessa välissä. Haloo, onko tosiaan näin? Minä tietenkin ajattelen, että nyt ei seuranta pelitä, enkä suostu uskomaan lukijoiden puuttumista. Ja mikä ihmeellisintä, kaikki tämä tapahtui sen jälkeen, kun annoin itseni yleiseen jakeluun ( siitä jo taisin mainita, blogilista.)

Sitä kuvittelee, että tässäpähän nyt itselle näpytän ja salaista päiväkirjaa tuhrustan. Paskanmarjat, mä haluun eetteriin! Haluan, että joku lukee mua. Tartu tiukasti hanuriin ja lue mua! Taas tuo Kikka kummittelee.... Yrittääkö se sanoa jotakin kauttani? Kikkaaaaa.....

Joo. Mitä olisi ohjelmassa?

Heräsin taas ensimmäisen kerran 4.01 Pakotin itseni vielä nukkumaan. Mutta nyt ymmärsin, miksi herään pe-la liian aikaisin. Mulla on aina niin paljon kaikkee hommoo viikonlopuksi. Ja siksi en saa nukuttua. Pikku poika jouluaattona syndrooma, juu nou? Hölömö. Helevetin hölömö. No siis, ostoksille pitää mennä. Kaikkea pientä yleishyödyllistä ja jouluun liittyvää on hommattava. Nyt alkaa jo joulustressi punkea päälle. Ihanaa. Ja sitä ikuista siivoamista olisi tehtävä, että kaikki ei kaadu jeesuslapsen syntymään. Enkä vieläkään ole saanut niitä helvetin joulukoristeita kellarista!! Se ei ole niin yksinkertaista. Kellarikoppini on niin täynnä tavaraa, että oven aukaistuani, sieltä syöksyy rojua kuin mettä nuoren miehen hepistä. Huh. Tehtävän vaikeusaste nollamiinus. Minä teen sen!

Virittäydy tässä nyt sitten joulutunnelmaan. Röörit täynnä paskaa ja hermot pinkeenä kuin vieterijousi. Guud Juul!

En tiedä mitä laitan joululahjaksi Ukko rähjälle. Tai siis sellaista pientä ja yleistä kyllä joo, mutta joku kiva "parempi" ylläripylläri puuttuu. Raha varanto ei ole suosiollinen, joten kovin kummoista se ei voi olla. Kävin eilen sen ihanan hammaslääkärin tykö ja maksoin siitä lystistä rapiat kolmesataaegee. Hän ei ole enää yhtään niin ihana. Kallis ihastuksen kohde. Ja tekee kipeää, enkä ole SM. Jotakin pitäisi keksiä... Eikö se riitä, jos olen oikein kukkea ja kiltti? Ei taida riittää.... Hölmö joulu. Kikkeli, sanoisi Maija viisvee.

En halua mennä enää nukkumaan. Nyt on oltava helevetin tehokas. Matot pihalle, piparit tulemaan ja hirtetään se sika. Ikkunat pitäisi jouluksi pestä ja voitteko kuvitella??????? Otan tekokuusen. Nolottaa myöntää, minä aidon ihminen otan tekoa. Tähän on tultu. Häpäisen Jeesuslapsosen, Marian ja Josefiinan. Koko seimen ja kaukalon. Ei tiedä tietäjä viisas mihin torppaan tulla. Ei haise havu vain pelkkä muovi. Julistan keinotekoisuuden joujoujoujoulun! Olen pelkkää materiaa.... SikaPossu. Nöf! Anteeks pukki!

Otinborin Forte

Korvaan sattuu. Otiborin on lääke joka auttaa. Neljä tippaa kolmesti vuorokaudessa. Joku tulehduspöpö. Johtunee siitä, kun käyn avannossa ( lähes päivittäin) ja kastelen aina pääni. Ylä että ala. Korviin jää vettä ja joku iski. Korva kipu ei ole kiva.

Kivusta puheen ollen, kävin keskiviikkoiltana akupunktiossa. Yleensä se ei juurikaan satu, mutta nyt kokemus oli tuskallinen. Järkyttävän tuskallinen. Lähes jokainen ( n.20) neula tuntui pahalle. Ja yksi käteen pistetty sai mut huutamaan kivusta ja käsi "lenti" itsestään. Hoitajakin säikähti. Johtuu kuulemma siitä, että energiat ovat pinnassa. Mie oon aina sanonut, että olen energia ihmisiä. Menin hoitoon suoraan duunista ja totta helvetissä käyn silloin aina kierroksilla ja energiat on mitä on. Olen räjähtämispisteessä, wow!

Hommasin eilen Elisan viihdepaketin. Sehän ei maksa mulle mitään, tai siis se on saman hintainen kuin tämä nykyinen tietoliikenneyhteys. Sain vain lisäksi ne leffapalvelut. Ja uuden digiboxin. Minä kuulun niihin ihmisiin jotka saa pelkällä läsnäolollaan kaikki laitteet sekaisin. En ymmärrä, en osaa, enkä halua. Olen tumpelo! Ihan vituttaa. Koneet hallitsevat minua, enkä minä niitä. Elisalta vakuutettiin, että asentaminen on helppoa kuin heinän teko. Ostettuani sen uuden hienon TeeVeen lokakuussa, mikään ei ole sen jälkeen toiminut niin kuin pitäisi. Ja minua vituttaa. Kyllähän ne saa käydä asentelemassa, mutta kun minä tartun puikkoihin, on kaikki sekaisin. Johtuukohan se tästä mun vallattomasta energiasta.... Enihau, ajattelin viikonloppuna vähän asennella. Jos luet iltapäivälehdistä, että Matinkylässä keski-ikäinen mieshenkilö on heitellyt parvekkeelta kodinkoneita, niin se olen minä. Jee!

Ostin viikonloppuna Finlandia palkitun Nenäpäivä Mikko Rimmisen. Aloittelin sitä ja kylläpäs vaikutti lupaavalle. En muista milloin olisin niin nauranut kirjalle. Repesin ja annoin ilon tulla. Siinäpä hyvä vinkki pukinkonttiin. Voin suositella. Joulunpyhiksi ostin myös Rikka Pulkkisen Totta. En vain tiedä, millä ajalla minä luen, on niin paljon noita leffojakin katsottavana. Annan raporttia kaikesta lukemastani ja näkemästäni.

Nyt tökkään korvatippaa. Tänään en mene avantoon, annetaan korvan levätä. Ai niin, tän viikon järkytys oli ehdottomasti Kari Tapion kuolema. Hyvää matkaa hänelle, siellä alkaa olla aika kiva pumppu kasassa. Taivaallisessa bändissä meinaan. Tähän sitä pikku hiljaa tullaan, viihdetaivaan huippu tähtiä alkaa tippua. Milloinka menee Paulat, Katrit ja Leat? Eihän ne voi kuolla, nehän on ikuisia. Kari oli jotenkin sama kuin Suomi. Sama kuin kesämökki. Kari kuuluu jokaiseen kesämökkipäivään. Onneksi musa jäi. Kiitos Kari!

Taidanpa heittää pikkujoogat ja pierut piikkimatollani. Edessä tiukka ja tehokas duunipäivä. Hyvä meno, hyvä lento. Viikonloppuna laitetaan kotia jo joulutunnelmaan. Pannaan lahjaa pakettiin ja ollaan ihan tonttuna. Hip!

Enemmän lunta vähemmän linnaa

Jos nyt olisimme New Yorkissa tai Lontoossa, niin ihmisiä kehotettaisiin pysyttelemään sisätiloissa. Koulut ja duunipaikat olisi suljettu. Se olisi kansallinen hätätila. Mutta Suomipoika/tyttö vain porskuttaa. Minusta tässä lumen tulossa on jotakin herkkää muisteloa lapsuudesta. Silloin talvet oli tällaisia. Pikku nappulana kahlattiin kainaloita myöten umpihangessa ja rakastettiin ulkoilmaelämää. Liikenne on tietysti sekaisin ja asiakkaat myöhässä. Sitä en ymmärrä, jokainen tietää sen, mutta ei varaudu? Höperöt....

Eilen oli kiva päivä duunissa. Joskus vain on erityisen kiva. Johtui varmaan siitä, kun olin semisti kyllästynyt pyhä päivän viettoon ja pönötin yksin himas. Sai taas rupatella ja olla ihminen ihmiselle. Nauroin niin makeasti erään asiakkaani tarinalle tonttu ja pukkipelottelusta. Hänellä on 5 v. Maija tytär, joka luonnollisesti uskoo edellä mainittuihin. Maija oli oppinut päiväkodissa uusia "tuhmia" sanoja. Ilta oli mennyt lallatellessa "kikkeli, kikkeli, kikkeli." Äiti (asiakkaani) oli kyllästynyt moiseen ja oli sanonut Maijalle, että jos nyt ei lopu tuo tuhmiensanojen käyttö, hän soittaa asiasta joulupukille. Maija oli hetkeksi pysähtynyt ja ikään kuin kokeillakseen kepillä jäätä lausahtanut kuitenkin tuon maagisen "kikkeli."

Mamma tarttui kännykkään ja näppäili korvatunturin numeron. "Haloo, onko joulupukilla? Olisin tehnyt ilmoituksen Maija tytöstä Espoossa. Kyllä, tuhmia sanoja lallatellaan. Yhden lahjan voi jättää laittamatta, kiitos, kiitos."

Maijan silmät olivat laajentuneet kauhusta pesuvadin kokoisiksi ja hän oli vaikeroinut tuskissaan. " Äiti, ei, ei. Ei ainakaan sitä barbiteippiä, ei barbiteippiä. " Isot kimmeltävät kyyneleet olivat vuolaasti valuneet Maijan poskille ja hän oli pyhästi luvannut, että ei enää koskaan sano tuhmia sanoja. Toimii siis!

Piipahdin eilen Tuomaan markkinoilla. Onhan se kiva, että tällaisiakin järjestellään. Mutta missä oli kaikki jouluglamuuri? Valot, riisipuurot, tuoksut, musiikki, ulkotulet, tonttuset ja kaikki muut. Kyllä suomalaiset ovat vaatimatonta kansaa. Sinne oli kojut tökätty Espan molemmin puolin ja sillä hyvä. Siinä on kansalle markkinaa.

Kyllä se pitäisi kaikki itse tehdä, suunnitella ja toteuttaa. Silloin hyvä tulisi.... Ostin sieltä punaisen metsästäjän pipon. Haenko sillä miehistä karismaa olemukseeni? Noh, pukeudun yleensä mustaan ja punainen antaa vähän väriä. Se on hieno. Senkin tonttu.

Linnan juhlien homostelu oli saanut laajemminkin huomiota. Kaikki asiakkaani olivat kiinnittäneet myös asiaan erityistä huomiota. Hyvä veto Tarjalta, tuli paljon bointseja!

Onhan ne päivän polttava puheenaihe. Niitä saa taas pari viikkoa jauhaa. Ja mikäs, kivahan se on ihmisiä haukkua ja arvostella :)

Nyt laitan selviytymisvaihteen päälle ja survon itseni läpi hankien avantoilemaan. Siinä on niin elämisen makua. Ihanaa kun on talvi. Ja hanki. Ja lumi. Ja jää. Hei pou dei!

Lunta ja linnanjuhlaa

Kaikki äänet ympäriltä ovat hukkuneet metrisiin lumikinoksiin. Huikeeta! Maisema on kuorrutettu valkoisella pumpulilla. Kaunista ja hankalaa. Pitänee lähteä duuniin aikaisemmalla bussilla. Siellä voi olla lievä chaaos, hih.

Vapaata takana, tuntuu ihan kuin olisi ollut mini lomalla. Täydelliset yöunet nautittuna ja nyt on kiva päästä piippaamaan. Eilen oli tylsäääää. Vaikka oli linnajuhlat. No, se hieman piristi. Kutsuttuna oli silmiinpistävän paljon homoseksuaaleja. Ihan minua huvitti, siellä tanssi homoparit sulassa sovussa valtakunnan kerman kanssa. Liekkö Tarja ajatellut, pisteet himaan, suositaan homoja. Hyvä Tarjaaaa!!! Naurettiin ukon kans, ei olisi moinen käynyt Kekkosen aikaan! Ei todella. Ja oli vielä yksi tummapintainen homo. Kyllä on aikoihin eletty....

Onhan se hyvä, että ei tarvitse meikäläisten puskissa hiippailla, eikä pimiällä itseään toista vasten hinkata. Saa julki olla. Rakkaus on avara. Mutta siinä minä olen samaa mieltä Päivi Räsäsen kanssa että, avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio. Näin on näppylät. Miksi meidän homojen pitää olla kuin heterot? En halua. Olen homo, vaikka laardissa vääntäisi.

Toki homoillakin pitäisi olla joku oma avioliittoa vastaava pariutumisriitti. Ja ehdottomasti oikeus adoptioon. Ja perintöön! Välillä minä kiusaan tuota ukkorähjää "Mennään naimisiin!" Ei oikein nappaa.... Olisin kaunis morsian..... Lumen valkoisessa unelmassani.....

Uusi yritys

Lähti ensin väärille raiteille tämä juhlava itsenäisyyden päivä. Päivitykset katosi biittien taivaaseen, ja pikku koira oksensi ja viime kädessä ripuloi mun syliin. Suomeksi sanottuna paskainen alku tälle päivälle. Painuin takaisin vuoteeseen, otin aikalisän ja nyt nautin espressoa piparin kera, kuinkas muuten. En anna mielipahan vaikuttaa, olen rauha ja kaiken tämän yläpuolella. Tästä tulee hyvä päivä.

Se fucking Karjalanpiirakka resepti tässä näin.

2,5 dl. riisiä

3 dl vettä

1,4 l. punaista maitoa

suolaa

3 dl. kylmää vettä

2 dl. veh.jauhoja

3 dl. ruisjauhoja

suolaa

Mie vatkasin taikinan mun hienolla Kenwoodilla. Hyvä tuli, oikea sitko. Puuro saa olla sopivan löysää, liian tiukka on vaikea työstää ja sitä saa olla piirakka yksilössä ihan runsaasti. Esivalmistellut piirakka palleroiset voisivat myös olla isompia. Nyt valmiit piirakat jäi hieman pieniksi. Nämä siksi, että muistan seuraavalla kerralla. Paista 10-15 minuuttia 300 astetta. Voitele maitovoiseoksella. Vot sie!

Enää kaksi viikkoa tupakan vieroituslääkettä. Odotan jo sen loppumista. Toivottavasti ei tule hirvee masis ja vitutus. Viime kerralla oli ranteet auki fiilis aika pahasti. Lääke loppuukin mukavasti jouluksi. Voin tarvittaessa hirttäytyä kuusipuuhun. Tai sitten emäntä riehuu kännipäissään ja ajaa ukon ja pikku koiran hankeen aattoiltana. Kiva joulu tulossa....

En usko, että tälle kertaa on pahat vieroitusoireet. Otan vain yhden napin päivään, kun viimeksi niitä oli kaksi. Hallelujaa, se on ihan herran käsissä.

Ulkona tuulee niin, että nurkissa ujeltaa. Asun kerrostalossa ja nurkissa ujeltaa?

Viime yönä heräsin siihen kun naapurin sinkku herra paukutti jotakin daamia. Vai olisiko se ollut tuuli joka paukutti ikkunoita? Se on vain mun likainen mielikuvitukseni joka mun päässäni paukuttaa. Ei se olisi ensimmäinen kerta kun panemisen läiskeeseen heräisin. Eikä siinä mitä, kyllähän ihmisten pitää saada kotonaan naida. Tekisivät sen vain vähän hiljempaa, eikä aamuyöllä kello neljä. Minunkin näivettynyt libido vanhoilla päivillä villiintyy... Oih!

Laitettuani blogini yleiselle blogilistalle ovat lukijat kadonneet. Olen syvästi järkyttynyt ja yhä kirjoitan. Voihan se tietysti johtua siitäkin, että ketään ei kiinnosta. Kirjoitan silti.

Tuo blogilista on muutenkin aika outo? Laitettuani Maken höpinät yleiseen jakoon kuvittelin, että minulla on satoja, jopa tuhansia lukijoita. Mutta blogeja on siellä kymmeniä tuhansia ja minä olen vain yksi pieni homon pieru muiden joukossa. Onhan siellä tuoreimmat kirjoitukset, mutta sinne kaiketi täytyy jotenkin ansaita pääsy. Tai ainakaan minä en saa itseäni sinne näkyviin ja kuuluviin. Tämä näpyttely kyllä päivittyy sinne, mutta sehän pitää osata etsiä sieltä. Kuka minua osaa etsiä? Millä helvetin hakusanalla. Homollako? Häh, ei varsin vaikuttavaa. No karjalanpiirakallako? No mieluummin vaikka sillä.... Tällä hetkellä mulla on tasan yksi lukija ja se olen minä itse :) Olen sijalla kolmesataa ja jotakin ja kuumuusasteeni on 0,4 astetta. Ei hirveen hottista. Kai se olisi kiva, jos olisi lukijoita, en mää tiiä....

Huh, kun on tullut lunta! Nytpä on mukava lähteä avantoilemaan. Pitäisiköhän mennä suksella, pyryttää vieläkin aika lujaa... Selviääkö tuolla urbaani immeinen?

Nythän on pyhäpäivä. Me ollaan itsenäisiä! Ilmankos mulla oli jotenkin pyhä olo. Ympärillä on hiljaisempaa, kuulen vain alakerrasta nokkahuilun ujellusta. Pennut perkele!

Ihanaa itsenäisyyttä! Vapaata, viettelevää ja virkistävää!

Fuck!

Voi helvetti! Anteeksi tämä voimallinen aloitus. Nyt tapahtui se, mitä kaikki pelkää. Olen istunut tässä koneella jo hyvän aikaa ja olin loppu suoralla päivityksissäni. Sitten tapahtui jotain? Kaikki tuotettu teksti hävisi yhtäkkiä! Voi perseen suti! Sinne meni Karjalanpiirakka reseptit ja kaikki. Onko siinä mitään järkeä kirjoittaa niitä enää uudelleen. Minä olen ne jo kertaalleen purkautunut, höh. Nyt kyllä sapettaa. Ja pahasti. Pah, pah ja vielä kerran pah!

Okei. Teimme eilen Karjalanpiirakoita. Saattoihin siinä joku Martta Karjalasta saada paskahalvauksen, eikä homma mennyt ihan niin kuin oppikirjoissa. Musta keittiöni oli jauhopölystä valkoinen, ihan kuin lauma enkeleitä olisi laskenut peräkaasuja.

Mutta hyvä oli piirakat. Laitan nyt kuitenkin sen reseptin uudelleen. Tulevia piirakkaturneita varten.

Karjalanpiirakat ( n.35 kpl.)

No nyt ei lähde tämä aamu käyntiin. Pikku koira istui sylissäni ja sillä tuli oksu poksu . Olkoon reseptit, olkoon kaikki! Herään kohta uudelleen ja uudella jalalla. Adios!

Loimu 2010

Glögit korkattu. Kiva maku, mukava kutina. Lignell & Piispasen vuosikerta glögi Loimu 2010. Tää suosittelee. Touhusin keittiössä ja kuuntelin sitä toivontuottajat kanavaa. Ihan tuli joulufiilis. Hassua. Kivaa.

Ja hei, kirjoitin joulupukille. Ihan oikeesti! Kivaa. Hassua. Höpsistä....

Sikaa ja piparii.

Sunnuntaiaamu. Kaunis ja ihana sellainen. Taustalla soi Toivontuottajien jouluradio ja sytytän kynttilän aamukahvin kaveriksi. Ja hei, ei ole kankkunen! Hyi, miehän vaikutan ihan alkkikselle... Saa varmaan sellaisen kuvan, että elämäni rakentuu vain "sen" ympärille. Ei pidä paikkaansa. Nytkin ihan kiltisti vietettiin koti-iltaa perheen kans ( ukko ja pikku koira.) Paistettiin pizzaa ja joulutorttuja. Syötiin taas niin, että tyrät ryskyi.

Mutta paistettiinpas makoisia joulutorttuja. Sain ystävältä taivaallisen hyvää itsetehtyä luumuomenahilloa. Laitoimme sitä ja tuli konsanaan paremmat torttuset kuin pelkällä osto luumumarmelaadilla. Lähti taju, nam.

Juppe selvisi eilisestä hammaskiven poistosta hienosti. Haettiin pikku potilas puolen päivän jälkeen kotiin ja hieman oltiin pöpperössä. Otettiin päiväunoset ja jo ruoka maistui. Ilta meni silleen laiskan leppoisesti, eikä pahempia kipuja tunnu olevan. Pikku herra oli oikein reipas. Ja minä myös. Onneksi se on ohi. Mutta Juppe on ylipainoinen! Isäntäänsä on tullut. Nyt on aloitettava laihdutuskuuri. Mennään tämä vuosi vielä näillä läskeillä, mutta sit tuli komento molemmille!

Tänään oli tarkoitus pitää riisipiirakkatalkoot parin kaverin kans. Harmillisesti vatsapöpö on saanut heistä otteen ja bileet siirtyy. Piirakat paistan, mutta hauska seura puuttuu. Elämä on.

Kyllä minussa pieni joulutonttu asuu. Tänä vuonna en lähde sitä pakoon, siispä antaudun sen vietäväksi. Ostin eilen jo ensimmäisen lahjan! Kyllähän siinä oma kutinansa on. Joulussa. Olisi niin ihanaa, jos olisi joku kiva pirtti jossakin herran rauhassa. Hyviä ystäviä, ihmisiä ympärillä. Rauha ja hyvä tahto. Sikaa ja piparii.

Aina ei asiat mene niin kuin haaveilee. Kuulostaa varmaan hirveelle, mutta minä vietän jouluaaton yksin. Tai siis pikku koiran kans.

Hyljättynä, orpo raukka. Oi säälikää minua ressukkaa! Oikeasti se ei ole ollenkaan niin hirveää, vaan meillä on aika rauhaisaa ja ihanaa. Koti on kaunis ja kystä kyllä. Herran sanaa käyn kuuntelemassa ja saan syntini anteeksi. Ukko tulee myöhemmin illasta ja paketit toisillemme lahjoitamme. Tai siis pukkihan ne on järjestellyt....

Onhan se joulu ihan kiva. Onko?

Puhuin eilen puhelimessa erään ystävättären kanssa. Hän on nuorekas, reilu viisikymppinen. Kuudettakymppiä käy jo hänkin, kauheeta tätä ajan säälimätöntä juoksua.

Enivei, nauroimme tätä romantiikan täyttämää elämäämme. Hän oli saanut viime kesän nuorelta "kesäkollilta" yllättäen kiihkeän ja tod. romanttisen viestin aamulla kello puoli kuusi. Pannaanko joku päivä? Terveisin Tero. Siinä on kohdannut suomalaisen miehen tunne ja himo. Rohkeaa ja säälimätöntä erotiikkaa. Minähän olin ihan kade! Hän sentään saa viestiä, romantiikka voi sit olla kuulijan vastuulla. Mutta hieno ja kaunis lähestyminen. Tähän on tultu....

Huomenna ollaan taas itsenäisii. Mullehan se merkitsee ennen kaikkea linnanjuhlia. Onkos se jotakin muuta? Höpsistä, on ihanaa asua SUOMESSA! On ihanaa olla SUOMALAINEN. Minä olen SUOMIPOIKA!

Meidän perinteisiin kuuluu käydä haudoilla ( siellähän me rampataan jatkuvasti, negrofiilit, hui, hyi.) Kynttilät pitää sytyttää ja vähän parempaa pöperöö pöytään pannaan. Niiden kuohujuomien kanssa minä en ala läträämään. Itsenäisyyttä juhlitaan selvinpäin. On se sen verran arvokas juhla. On mukava asettautua soffalle ja pääsee pukuloistoa arvostelemaan. Siinä sitä on itsenäisyyden tuntua parhaimmillaan. Hyvä Suomiiii!!!! Heijaa Svärje!!!!

Kello on vasta 7.21. Puhallan sammuksiin kynttilän ja painun pikku koiran viereen untuville. Uuni tuore Hesari odottaa. Nämä on niitä onnen täyttämöisiä. Nautiskellaan. Mennään hitaalla... Huomenta kaunis maailma! Minä olen sinun. Kiitos!

Voi RäHmÄ!

Selasin päivityksiä ja kuvia viime kesältä. Voi rähmä, miten tuli ikävä ja ihana. Tämä on kyllä mukava muisto itselle, oli hauska lukea päivityksiä kesäkemuista ynm. Ihan kuule piristi mieltä ja tätä väsynyttä aamuhetkeä. Monta hauskaa hetkeä viettää ma sain, oih ja voih!

Kävin eilen ihan oikeessa parturissa! Meillä on niin kiire, että kukaan ei kerkee mua hoitelee. Ja tukka on kuin petolinnun perse. Siispä otin ja marssin M room miesten salonkiin. En tietenkään kertonut itse olevani alalla, se tekikin tapahtumasta mielenkiintoisen. Tukka hyvä, mutta ei erityisen huolellisesti leikattu. Pääsin eroon siitä liimaniskaletistä. Oli hyvä käydä vieraissa, nyt kiinnittää taas huomion muutamiin seikkoihin omassa liikkeessä.

IPad on saapunut Suomeen. Mua himotuttaa. Onko vara, onko tarve? Ei. Mutta tahtoo. Helvetti kun mun pukki on niin köyhä, että on ihan turha edes toivoo. Enkä ole ollut niin kilttikään....

Nyt ratsaille ja taistoon käy. Duuni kutsuu. Ciao Bella!

P:S Kaunis kesäkuva, sulje silmä ja muistelo. Virkistää!

Jassoo!

Loppu viikkoa kohti mennään. Taas on viikonloppu edessä. Nyt ei ole tiedossa biletystä, ihan mennään matalalla profiililla. Ai niin, sunnuntaina tulee pari kaveria kyläilee. Maanantaina on yleinen pyhä. On Ruotsin itsenäisyyspäivä. Vai oliko se Suomen? Ajattelin polkasta pystyyn ripsipiirakkatalkoot. Ja vähän glögii.... Vähän.

Juppella on lauantaina hammaskiven poisto. Pikku herran ehdoilla mennään viikonloppu. Operaatio tehdään nukutuksessa ja siksi se on hieman isompi juttu. Herra on koko päivän sekaisin ja ressukka. Mun tekee aina niin pahaa käydä eläinlääkärissä. Juppea pelottaa ja minua kai myös. Mutta käytävähän se on.

Oltiin eilen suoristusrautakurssilla. Tehtiin raudoilla kiharoita. Tai jotkut tekivät. Mulla on varmaan päässä jotakin vikaa, vikaa, vikaa.... Kädestä pitäen opastettiin ja samantien unohdin oppimani. Ei pystynyt kääntämään rautaa oikein. Tuli ihan sellainen olo, että olisi idiootti. Ei kai mitään niin vierasta. Helskutti!

Tänään on helppo duunipäivä. Yksi asiakas ja sit lähden joulupukin asioille. Asiakkaat kipeenä ja tulee peruutuksia, minulle vain sopii.

Hyvä mennä arkena päivällä ostoshelvetteihin, ei ole liikaa porukkaa. Mitähän sitä keksisi? Jotakin lämmintä sen pitää olla, ukkoo aina paleltaa... Lämpöö ja rakkautta, just joo....

Toivon tuottajien jouluradio, onko se alkanut eilen? Asemat kohdilleen, tahtoo kuunnella.

Joulu, joulu, joulu... Mitä, mitä, mitä? Älä mulle!