Haikeeta

On jotenkin surullinen kaiho mieli. Tiedätkö, joskus vain on.... Muistelee menneitä, ikävöi kaikkia. Johtuu varmaan tosta hemmetin jouluradiosta. Nytkin kuuluu enkelitaivaanlausuinäin... Ei ihme jos homoa pillityttää. Herra Jumala, ole mies ja ryhdistäydy. Ei pysty, sniiiiifff!!!

Tää viettää vapaapäivää ja on jotenkin laiskan pulskea olo. Kävin aamulla hierojalla hoitamassa terveyttäni. Käyn siellä säännöllisesti, enkä vasta sitten kun olen ihan jumissa. Enkö ole fiksu?

Huomenna on akupunktio. Huh, tulee kalliiksi tämä itsensä hoitaminen. Ihan oikeesti, legot on laitettava ja sit olin ajatellut sitä terapian aloittamista. Teen nykyään niin vähän duunia, että rahat ei riitä tämmöiseen mellestelyyn. Olisihan se ihanaa ravata terapiasta terapiaan, kyllä minulla ongelmia ja kipuja riittää. Pääkopan ongelmat lakaistaan mattojen alle ja ollaan niin kuin ei oltaisikaan. Olenhan tuota pärjännyt tännekin asti, mitä tuota nyt veivaamaan.... Turhia. Terapia jääköön.

Katsoin eilen kaksi kotimaista leffaa. Tummien perhosten koti. Kolahti kovin. Kaikki tällaiset isäpoika jutut ovat mulle arka paikka. Sattuu. Itkeä tihrustin ja tykkäsin. Korpelan Tommi on jotenkin niin.... Karu. Oh!

Toinen makupala oli Haarautuvan rakkauden talo. Olen joskus aloittanut sitä kirjana, enkä jaksanut lukea. Elokuvana ehdottomasti parempi, on saatu turha törinä pois. Vai olisko näyttelijät tehnyt siitä lihaa ja verta. Elina Knihtilä ja Hannu-Pekka Björkman. Toimi. Hassukin. Suosittelen molempia. Tykkään katsoa kotimaisia leffoja. Sanoisinko, jopa enemmän kuin erimaalaisia. Sanoisinko....

Viihdepaketti siis toimii, mutta digiboxin kake on paska. Miks aina mulle? Menee vaihtoon, ärsyttää.

Pyöräytin makaronilaatikon uuniin. Ukko esitti eilen toiveen. Hän on tänään Lucia hässäköissä. Se on sen duuni. Täytyyhän sitä työmiehelle evästä laittaa. Jaksaa paremmin. Ajattelin vielä pannukakulla rakastaa. Ihan hillon kera. Ja mansikkoo!!

Yritin eilen joulushopata. Löysin sen villatakin. Harmaa, vetoketjullinen. Löytyi Camel-merkkinen, miehille jotka kulkevat omia polkujaan. Metsien miehet. Ihan kiva se on. Kiva punosneulos ja vaalean harmaa. Toivottavasti koko on passeli. Ostin myös kipukoukun. Saa sillä kaivella lapaluitaan. Saas nähdä toimiiko? Miekin voin sit jotakin kaivella...

Vielä laitan lahjakortin hierojalle ja rasia vihreitä kuulia. Eikö ole hyvä? On.

Sain kun sainkin sen kellarin siivottua. Joulukoristeet on jo täällä ylhäällä, mutta asennus puuttuu. Jääköön ensi viikonlopulle. Ei tule liian aikaisin joulu. Kerkeen jo kyllästyä aattoon mennessä ja heivata ne taks kellariin. Olen silleen nopea rytmiltäni, enkä kestä sitä krääsää ympärillä. Vaikka ei mulle paljon tule. Tyyli pitää säilyttää. Valkoisella ja hopialla mennään. Ehkä jonkun kuvasen tänne laitan.

Edellisessä itkin epätietoisuuttani seurannasta. Olen rekisteröinyt kolme lukijaa. Yksi ilmoittautui ja kahden tiedän olevan. Siis kolme. Blogilistalla joillakin on monta sataa!? Missä mun lukijat on? Enkö ole kiinnostava, häh?! No joo, keski-ikäisen hissukka homon elämä ei valitettavasti ole enää niin mediaseksikästä. Kypsää ja tavan tylsää... Mutta niin kiittämätön en ole, ettenkö olisi onnellinen niistä kolmesta lukijastani. Kiitos.

Pitäisiköhän kirjoittaa jotakin antoisampaa? Heivata kuvitteellista ja sitä mennyttä. Sitä räjähtävää energiaa mitä joskus itsekin kupli. Ihan totta, olin varsinainen kupla. Mitä jos aloittaisi uuden blogin?

Sellaisen parikymppisen lifestylee. Kyllä mulla kokemusperää löytyisi ja vähän muutakin....

Niitä näyttää olevan blogilistat pullollaan. Mikäs siinä, nuoret jaksaa kirjoittaa ja lukea. Ei niitä vanhojen höpinät kiinnosta.

Tylsä mutta kiinnostava TeeVeeilta on alkamassa. Tylsä siksi, että periaatteessa koko illan sohvalla makaaminen tekee nauriiksi. Mutta ohjelmisto on kiinnostava. Hah. Kiinnostava? Hävettää myöntää. En edes kerro mitä. Kohta alkaa. Makaronilouda odottaa ahmijaansa. Saanko kepputtia, kiitos!?