Korvaan sattuu. Otiborin on lääke joka auttaa. Neljä tippaa kolmesti vuorokaudessa. Joku tulehduspöpö. Johtunee siitä, kun käyn avannossa ( lähes päivittäin) ja kastelen aina pääni. Ylä että ala. Korviin jää vettä ja joku iski. Korva kipu ei ole kiva.
Kivusta puheen ollen, kävin keskiviikkoiltana akupunktiossa. Yleensä se ei juurikaan satu, mutta nyt kokemus oli tuskallinen. Järkyttävän tuskallinen. Lähes jokainen ( n.20) neula tuntui pahalle. Ja yksi käteen pistetty sai mut huutamaan kivusta ja käsi "lenti" itsestään. Hoitajakin säikähti. Johtuu kuulemma siitä, että energiat ovat pinnassa. Mie oon aina sanonut, että olen energia ihmisiä. Menin hoitoon suoraan duunista ja totta helvetissä käyn silloin aina kierroksilla ja energiat on mitä on. Olen räjähtämispisteessä, wow!
Hommasin eilen Elisan viihdepaketin. Sehän ei maksa mulle mitään, tai siis se on saman hintainen kuin tämä nykyinen tietoliikenneyhteys. Sain vain lisäksi ne leffapalvelut. Ja uuden digiboxin. Minä kuulun niihin ihmisiin jotka saa pelkällä läsnäolollaan kaikki laitteet sekaisin. En ymmärrä, en osaa, enkä halua. Olen tumpelo! Ihan vituttaa. Koneet hallitsevat minua, enkä minä niitä. Elisalta vakuutettiin, että asentaminen on helppoa kuin heinän teko. Ostettuani sen uuden hienon TeeVeen lokakuussa, mikään ei ole sen jälkeen toiminut niin kuin pitäisi. Ja minua vituttaa. Kyllähän ne saa käydä asentelemassa, mutta kun minä tartun puikkoihin, on kaikki sekaisin. Johtuukohan se tästä mun vallattomasta energiasta.... Enihau, ajattelin viikonloppuna vähän asennella. Jos luet iltapäivälehdistä, että Matinkylässä keski-ikäinen mieshenkilö on heitellyt parvekkeelta kodinkoneita, niin se olen minä. Jee!
Ostin viikonloppuna Finlandia palkitun Nenäpäivä Mikko Rimmisen. Aloittelin sitä ja kylläpäs vaikutti lupaavalle. En muista milloin olisin niin nauranut kirjalle. Repesin ja annoin ilon tulla. Siinäpä hyvä vinkki pukinkonttiin. Voin suositella. Joulunpyhiksi ostin myös Rikka Pulkkisen Totta. En vain tiedä, millä ajalla minä luen, on niin paljon noita leffojakin katsottavana. Annan raporttia kaikesta lukemastani ja näkemästäni.
Nyt tökkään korvatippaa. Tänään en mene avantoon, annetaan korvan levätä. Ai niin, tän viikon järkytys oli ehdottomasti Kari Tapion kuolema. Hyvää matkaa hänelle, siellä alkaa olla aika kiva pumppu kasassa. Taivaallisessa bändissä meinaan. Tähän sitä pikku hiljaa tullaan, viihdetaivaan huippu tähtiä alkaa tippua. Milloinka menee Paulat, Katrit ja Leat? Eihän ne voi kuolla, nehän on ikuisia. Kari oli jotenkin sama kuin Suomi. Sama kuin kesämökki. Kari kuuluu jokaiseen kesämökkipäivään. Onneksi musa jäi. Kiitos Kari!
Taidanpa heittää pikkujoogat ja pierut piikkimatollani. Edessä tiukka ja tehokas duunipäivä. Hyvä meno, hyvä lento. Viikonloppuna laitetaan kotia jo joulutunnelmaan. Pannaan lahjaa pakettiin ja ollaan ihan tonttuna. Hip!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti