Outo valoilmiö sokaisi verkkokalvoni pahemman kerran. Istuin partsulla ja ihan törkeesti tuijotin kohti valoa. Tuntui, että valo sattui silmiin. Sieltä sit puoli sokeena toikkaroin takas. Nyt ei meinaa nähä mitään. Ulos on lähettävä. Valoon on lähettävä. Pakko saada sädettä. Ei tiedä milloin nähdään seuraavan kerran.
Tai siis. Kylhän mie tiiän. Enää 17 päivää ja sit myö lähemmä kohti valoa. Voihan pyllistys, kun onkin ihana lähtee. Olen joka solultain loman tarpeessa. Ja UK myös. Duunia on painettu ihan kiitettävästi ja välillä on huilattava, että jaksaa taas. Kohteet on lyöty lukkoon ja tänä vuonna mennäänkin ensin Alicanteen, sieltä Valenciaan ja lopuksi viettää uutta-vuotta Malagaan. Liikutaan koneella, junalla ja autolla. Nähdään mualimoo. Kiva, kun tulee uusia kohteita ja tuota Valenciaa on kovin kehuttu. Jette jette kiva. Odotan niin etten meinaa mekos pysyä.
Taas mulle kävi eilen niin. Kotimatkalla autosoittimesta tuli Bee Gees Stayin Alive. Siinä samassa hetkessä mä olin 13 kesänen jannu Kuopion nuorisoklubilla. Vedettiin muuvit nuoruuden innolla ja koko helvetin elämä oli edessä! Tunsin sielussani sen ihanan kiihkon, elämisen maun ja nuoruuden voiman. Mua alkoi itkettää. Mihin vittuun nää vuodet on kadonneet? Miten aika voi mennä niin nopeesti. Toi kaikkihan oli ihan äsken ja nyt olen vanha, puolikuollut kehäraakki. Musat, jotka ovat nuoruudessa koskettaneet herättää minussa primitiivistä kuoleman ja ikääntymisen pelkoa. Miks? Oonks mie lähös väljemille vesille vai mistä tämmöiset kelaukset. Näitä on tässä tullut säännöllisin väliajoin ja aina autossa ja joku biisi. Huoks. Mittee mie haikailen?
Pidettiin viime viikonloppuna UK:n kans pikkujoulut. Ymmärsin, että minulla ei ole työyhteisöä jonka kanssa juhlia pikkujouluja tai yleensä mitään muitakaan juhlia. Se hinta tästä herruudesta on maksettava. Siksipä en vaipunut epätoivoon, vaan ilmoitin UK:lle, et illaks polokastaan pikkujoulut. Rva. siivos koko päivän, laittoin nätiks ja paljon kynttilöit. Jouluruokaa tarjoo kunnon väki ja sienisalaatit, rosollit ja kinkut asettelin. Glögii nautittiin ja meillä oli ylen jouluinen tunnelma. Se siitä. Siinä oli sit meittin joulut.
Katsottuani eilen Vain Elämää viimeisen joulujakson, tuli jotenkin haiku mieli. Olen ihan kateellinen, kun heillä on niin hitsin kivaa yhes. Voisihan se olla mukavaa, jos olisi joku ihana torppa jossain ja läjä ihania ystäviä, joiden kanssa jakaa kalliita merkkituotelahjoja ja arvokasta kodintietotekniikkaa. Pukkia tulis ja menis ja sikaa vedettäis. Niin kuin yhes. No vähempikin riittäis, paljon rakkautta ja lämmintä yhes oloo. Ehkä joku vuosi.
Ihminen, oletko väsynyt? Älä huoli, et ole asian kanssa yksin. Ei, et sairasta vakavasti, eikä huolesi ole todellisia. Se johtuu vain tästä vuodenajasta ja pimeestä harmaudesta. Et tiedä, onko nyt yö vai päivä ja koko ajan väsyttää, vituttaa ja itketyttää ja kehtuuttaa ja on muutenkin kurja olo. Se on ihan normaalia. Minä, jos kuka, olen valtakunnan ykkösaitiossa poloisen ihmiskunnan elämään. Ja minä voin kertoa teille, että KAIKKI ovat väsyneitä. Viime viikolla kaksikin asiakasta purskahti itkuun. Ihan silkkaa väsymistään ja vuodenajan vitutusta. Lähes jokainen asiakas, istahdettuaan leelian lepotuoliini, huokaisee syvään ja hartaasti. Väsyttää ja vituttaa. Minä tarjoan lämmintä glögii ja piparii. Annan hitusen valoa ja välittämistä. Hetkeks helepottaa. Eikä tässä enää mennä kuin parisen kuukautta, hyvä jos sitä, niin sieltä se elämä taas tulloo. Valo ja kaikki. Jaksaa jaksaa painaa painaa.
P:S Väsymykseen auttaa myös erilaiset suklaarasiat ja muu makea. Ihan saat huoletta nauttia. Se auttaa. Glögi on myös hyväks ihmiselle. Terästyksella tahi ilman. Niin ja pipari tai kaks päivässä pitää mielen mukavana. Ja silloin kun väsyttää, on myös hyvä nukkua. Sekään ei ole synti. Näin on nyt määrätty. Nettitohtori M.O Janhunen on puhunut. Niin ja menkää valoon, varastoitukaa ja täyttäkää itsenne sillä. Olette sen arvoisia. Oih!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muistot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muistot. Näytä kaikki tekstit
30.11.2019
21.7.2016
Kotisaunan lauteilla
Täällä ollaan! En ole syönyt ja juonut itseä hengiltä ( vaikka olen syönyt ja juonut.) Hyväs hapes, relaxanttina ja loma on alkanut tehdä tehtävänsä. Sikäli mikäli se kohdallani on koskaan mahdollista. Muka relaksoitunut, jos ei aivan, niin ainakin levännyt. Ainut kipu, mikä jäytää, on tämän ihanuuden loppuminen juuri, kun se vasta alkoi. Harmitus, josta on vain selvittävä. Kaikki kiva loppuu aikanaan.
Mökkikyllästyminen tuli ja meni. Asia hoidettiin rantautumalla kaupunkimaisemiin ja tehtiin se joka vuotuinen maaseutumatkailu. Tänä vuonna ei menty normi reittiä syntymäni sijoille, lähdettiin tuota itäisempää reittiä ja se todellakin kannatti. Allekirjoittanut ei ole koskaan käynyt Lappeenrannassa tahi Imatralla. Ihan oltiin turistina ja yövyttiin Sahalahti Resortissa jossain päin Puumalaa. Maisemat oli kauniit, ruoka hyvää ja majoituskin kermapylleröiselle fiini.
Lappeenrannassa vedettiin vedyt ja käytiin katsomassa linnoituksia. Kivasti oli alue tehty ja paikallista taide-elämystäkin oli tarjolla. Imatralla kohdattiin kosken kuohua, paitsi ettei jaksettu odottaa sen laskua. Imatran Valtionhotellissa käytiin juomat nauttimassa ja ihastelimme arkkitektuuria. Illaksi Sahalahdelle ja paljon antoisasti päivän aikana koettiin, nähtiin ja nautittiin. Kesäinen kotosuomen matkailu on niin parasta. Ei tartte mennä merta edemmäksi ja silleen.
Vuosi vuodelta ihastun syntymäkaupunkiini Kuopijoon enemmän ja enemmän. Minusta Kuopio on Suomen kaunein kaupunki ( olkoonkin kotiseuturakkautta. ) Tällä kertaa saatiin ystävättären sukulaisen asunto käyttöömme ja sekös olikin hyvä juttu. Ihan niin siinä keskustassa, kallaveden äärellä. Kuopiossa kaikki on lähellä citi, vesi (kalla,) puisto aamulenkkiä varten. Kyllä todellakin, iltauinti 100 metrin päässä ja aamulenkki upeissa väinölänniemen puisto/rantamaisemissa. Sanoinkin UK:lle, et voisin hyvin kuvitella itseni paluumuuttajaksi. Niin vallan olen ihastunut.
Oli kiva tavata sukulaisia, ei meitä kauhean montaa ole. En minä kauan aloillani viihdy, siitä sain kuulla ja ajattelinkin, että ensi kesänä voisi tai saattaisi viettää aikaa pidempäänkin. Kaiketi näin vanhemiten nousee oikeesti joku kotiseuturakkaus pintaan. Tai mitä lie, ajan saaton väistämätöntä loppua. Huomaa vanhusten ikääntyneen ja samalla tiedostaen tosiasian, enemmän on elettyä kuin elämätöntä. Jotenkin siinä on surun maku vaikkakin ymmärtää sen kuuluvan osana ihmisen maalliseen matkaan maapallolla. Hyttysen kusema valtameres vai minkä lie virtsa. Niin lyhyt on elämä.
Enihau, matkailu avartaa ja nyt jaksaa loppuloman ähnöttää möksän syleilyssä. Illat on pyhitetty nautinnolle ja kotimatkan tuliaiset Tertinkartanosta ovat osoittautuneet makunystyröitä hyväileviksi. Paikka on muuten taidolla tehty, lounaspöytä parasta evör ja kotiin läksi tryffeliherkkuja, joista olenkin jo kaksi hävyttömän hyvää illallista loihtinut. Kyytipoikana kantsuu ja tattii ( niitäkin jo tulee.) Eilen yläkerta loihti vielä hillittömän valoshown, joten mikäs on ihmisen ollessa. Bastu, guud fuud, lempeät illat ja ristuksen veri. Ei ole mitään muuta vailla, ei mitään vailla. Elän hetkessä ja hetkessä elän.
P:S Kirjoitan Lemon Decon puolelle enemmän kohteista ja postaan kuvia. Jos olet retkeilemässä kotsuomes, niin yllämainitut kohteet ( Lappeenranta, Imatra, Sahalahti ja Tertin Kartano ) kannattaa ehdottomasti katsastaa.
![]() |
| Lempeä Lappeenrannassa |
![]() |
| Näyttely Lappeenrannan linnoituksilla |
Mökkikyllästyminen tuli ja meni. Asia hoidettiin rantautumalla kaupunkimaisemiin ja tehtiin se joka vuotuinen maaseutumatkailu. Tänä vuonna ei menty normi reittiä syntymäni sijoille, lähdettiin tuota itäisempää reittiä ja se todellakin kannatti. Allekirjoittanut ei ole koskaan käynyt Lappeenrannassa tahi Imatralla. Ihan oltiin turistina ja yövyttiin Sahalahti Resortissa jossain päin Puumalaa. Maisemat oli kauniit, ruoka hyvää ja majoituskin kermapylleröiselle fiini.
![]() |
| Käsityötaidetta |
![]() |
| Imatran valtiollinen ilmestys |
![]() |
| Sahalahti viitoittaa tiemme |
![]() |
| Sahalahti Resort |
Vuosi vuodelta ihastun syntymäkaupunkiini Kuopijoon enemmän ja enemmän. Minusta Kuopio on Suomen kaunein kaupunki ( olkoonkin kotiseuturakkautta. ) Tällä kertaa saatiin ystävättären sukulaisen asunto käyttöömme ja sekös olikin hyvä juttu. Ihan niin siinä keskustassa, kallaveden äärellä. Kuopiossa kaikki on lähellä citi, vesi (kalla,) puisto aamulenkkiä varten. Kyllä todellakin, iltauinti 100 metrin päässä ja aamulenkki upeissa väinölänniemen puisto/rantamaisemissa. Sanoinkin UK:lle, et voisin hyvin kuvitella itseni paluumuuttajaksi. Niin vallan olen ihastunut.
![]() |
| Hyljätty kaunis |
![]() |
| Sahalahden ruumishuone ( mennyt ) |
![]() |
| Sahalahden maisemii |
![]() |
| Kuopiossa kaikki on kaunista |
![]() |
| Varjo menneisyydestä |
![]() |
| Huuteloo Kuopijoon |
5.1.2016
Hola, Hola Españoles!
Hei, hoi hengissä ollaan! Mahtava reissu takana ja valohoito teki poikaa. Muutaman päivän se otti, mutta kyllä sen kuulkaa ihan munaskuita myöten tunsi, kun valo alkoi elvyttää ihmispoloa. Ilmasto oli meikeläiselle just passeli, ei ollut liian kuuma. Pari kertaa oltiin ihan biitsilläkin ja aamu-uinnit välimeressä oli raikastava kokemus. Matkailtiin sit enemmänkin Espanjaa. Tykkäämme molemmat siitä, että ei möllätä yhes mestassa, vaan vaihdellaan paikkoja ja näin tulee liikettä ja äksöniä. Ei paljon keretty hotellihuoneissa himmailla. Sopii meille.
Reissu aloitettiin ystävän luona Fuengirolassa, siitä tehtiin päiväretkii Torremolinokseen ja Benalmádenaan. Käytiin myös vuoristossa ystävän ystävän "kesämökillä." Sit saatiin vuokralle auto ja huitaistiin Granadaan ja siitä loppulomaksi Malagaan. Eli aika hyvin vajaaseen pariin viikkoon. Paljon nähtiin, koettiin ja aistittiin.
Joulu juhlittiin ystävällä, meno oli kuin konsanaan korvatunturilla. Oli kinkut, laatikot ja lahjat. Jette kiva de. Tapaninpäivänä oli grillipartyt ja ihan mentiin humpalle keskustan älämölöön. Voisin jopa sanoa, että pikkutunneille asti jaksettiin. Hauskaa oli ja siitä olikin relaa huitaista vuoriston rauhaan mökkeilemään. Martta otti roolin ja illallinen grillattiin, vain sauna puuttui.
Vähän sillä silmällä mestoja tsekkailtiin ja fiilisteltiin, että josko sitä voisi viettää siellä talvikautta enemmänkin. Ja mikäs, kyllä sellainen tunne jäi, mikskö ei? Eläminen siellä on erittäin edullista ja sehän on vain järjestely kysymys. Jotensakin ihastuin tähän elämäntapaan ja tyyliin. Espanjalainen on rento ihminen ja herreminguudendo, kun hyö sitä oluttakin lipittää pitkin päivää. Ihan oikeesti, siestan saapuessa joka ikinen kuppila oli tupaten täynnä ja siellä ne vaan toimistorouvatkin kaljaa ja vinhoa tapaksien kera litki. Ei ihme, että ovat rentoja. Meillä Suomessa tuota kutsutaan alkoholismiksi ja se ei kerta kaikkiaan tule kuuloonkaan.
Ukkokullan kanssa on kyllä mahtavaa matkustaa. Olen sen tainnut jo aikaisemminkin todeta. Hänen espanjan kielen taidolla hyvin selvittiin ja uskomaton on hänen suuntavaisto. Rouva käveli sujuvasti perässä, en edes yrittänyt ohjailla. Ainut tunteitamme kuumentava epäselvyys oli saapuminen autolla Malagaan. Mie toimin kartturina ja perille kyllä päästiin, mutta Calle Perras katu olikin silleen haastava, että sinne oli vaikea päästä sen yksisuuntaisuuden vuoksi. Muutama kerta jouduttiin pyörittää ja meinasi jo hermo mennä. Mut hyvin selvittiin, ja se taisi olla ainut kerta, kun hermoja kysyttiin. No okei, kerran Ukkokulta ärähti ja kiukutteli, kun komensin liikaa pakkamaan. Mulla tämä rytmi on niin tapahtuva, että olen aika kova komentelee, jos asiat ei tapahdu. Juu, ehkä pitäisi ottaa rennommin, mut mihinkäs sitä Martta tavoistaan pääsee.
Granadassa käytiin Unescon maailmanperintökohteessa. Hulppea Alhambre linnoitus tai oisko se peräti pikku kaupunki vuorilla. Siellä muutama tunteroinen vierähti ja täytyy myöntää, että kokemuksena se oli erittäin vaikuttava. Mie niin tykkään noista historiallisista kohteista. Se tunne, kun vaellat vanhaa ja aistit kaiken sen tapahtuneen. Granada on muutenkin kaunis, kaunis kaupunki.
Malaga on mahtava mesta. Pikkukaupungin omainen mutta silti sykkivä citi. Voi jösses, sitä porukan määrä, mikä vaelsi illalla kaupungilla ja sen lukuisissa kuppiloissa. Meno oli ylen mellevää ja ah, kun nautinkin siitä. Ei, en taaskaan jaksaisi varmaan asua siellä, mutta erittäin kiva sopivana annoksena. Olin odottanut, että siellä voisi shoppailla edukkaasti rätei ja lumpuloi, mutta ikäväkseni täytyy todeta, että miehille tarjonta on aika väritöntä ja pappastailii. Vai johtuuko se siitä, että takana juuri londonin reissu ja jokainen tietää, että lontoon tarjonta on hiukka toista. Eli eipä tullut tehtyä ostoksia, okei uudeksi vuodeksi ostin paitulin ja villatakin. Silleen nättinä lähdettiin sitä viettämään.
Uusi vuosi olikin sitten kokemus hyvässä ja pahassa. Emme saaneet tehtyä illallisvarausta ajoissa huonojen nettiyhteyksien takia, joten se jäi niin viime tippaan, että kaikki parhaat paikat oli jo fulibuuket. Otettiin riski ja mentiin sillä mitä saatiin. Suurin osa ravintoloista olikin suljettu ja oikeesti piti ottaa se mitä saatiin. Sillä seurauksella, että illallinen oli täysi fiasko. Odotettiin alkuruokaa pelkästään puoltoistatuntii ja jälkiruoka jouduttiin tarjoilemaan vasta, kun tulimme paikalliselta aukiolta takas, jonne karkasimme vastaanottamaan uutta vuotta. Ruoka oli niin huonoa, että mulla se jäi syömättä. Mautonta, kuivaa ja mitään sanomatonta. Itse asiassa, en koskaan ole moiseen törmännyt ja tämä menikin jo niin alta lipan, että emme voineet muuta kuin ottaa se huumorilla. Tarjoilija oli hyvin messissä ja pyyteli kovasti anteeksi ja kantoi pöytään alkkomahoolijuomaa sen minkä kerkesi. Hyvitykseksikö vai tarkoituksena juottaa meidät känniin, jotta ei nosteta älämölöä. Noh, hutikassa oltiin ja meillä oli hauskaa. Itse uusi vuosi vaihtui rakkauden täyttämässä ilmapiirissä ja meno aukiolla oli jotakin sanoin kuvaamatonta. Ihan meinasi itku tulla tai taisi tullakin. Hieno, hieno ja huono kokemus. En tule tätä koskaan unohtamaan.
Mun tekisi mieli aloittaa espanjan kielen opiskelu. Buenas taredes ja silleen... Kovasti mää yritin ottaa haltuun niitä mitä tarvitaan. Ja kyllä mie sen kaljan ja laskun sujuvasti espanjalla jo tilaan. Voisiko olla aika hyvä haastaa noita harmaantuneita aivosoluja ja koetella, että vieläkö sitä oppisi jotakin uutta ja haastavaa? Ja eipä tuota tiedä, se voi olla, että tulevaisuudessa kielellä olisi käyttöä. Sen verta harmittaa olla se passiivinen osapuoli, kun on tottunut höpöttää. Oih, musta olisi niin ihanaa huastella paikallisten kanssa. Tai mitäpä tuosta, uutena vuotena eksyttiin paikalliseen pikku kuppilaan ukkeleitten kanssa horisemaan. Kaikki oltiin tillin tallin ja ihan hirveesti meitä nauratti ja hyvin toisiamme ymmärrettiin.
Niin kauheesti paljon koettiin, että en niitä kaikkia tänne ala purkaa. Teen tarkemmat ja "viralliset" matkapostukset Lemon Decon puolelle, jos kiinnostaa niin voit lukea sieltä. Sieltä voit saada myös pikku vinkkejä mahdolliseen omaan matkailuun. Kuviakin postaan sinne enemmän.
Reissu aloitettiin ystävän luona Fuengirolassa, siitä tehtiin päiväretkii Torremolinokseen ja Benalmádenaan. Käytiin myös vuoristossa ystävän ystävän "kesämökillä." Sit saatiin vuokralle auto ja huitaistiin Granadaan ja siitä loppulomaksi Malagaan. Eli aika hyvin vajaaseen pariin viikkoon. Paljon nähtiin, koettiin ja aistittiin.
Joulu juhlittiin ystävällä, meno oli kuin konsanaan korvatunturilla. Oli kinkut, laatikot ja lahjat. Jette kiva de. Tapaninpäivänä oli grillipartyt ja ihan mentiin humpalle keskustan älämölöön. Voisin jopa sanoa, että pikkutunneille asti jaksettiin. Hauskaa oli ja siitä olikin relaa huitaista vuoriston rauhaan mökkeilemään. Martta otti roolin ja illallinen grillattiin, vain sauna puuttui.
Vähän sillä silmällä mestoja tsekkailtiin ja fiilisteltiin, että josko sitä voisi viettää siellä talvikautta enemmänkin. Ja mikäs, kyllä sellainen tunne jäi, mikskö ei? Eläminen siellä on erittäin edullista ja sehän on vain järjestely kysymys. Jotensakin ihastuin tähän elämäntapaan ja tyyliin. Espanjalainen on rento ihminen ja herreminguudendo, kun hyö sitä oluttakin lipittää pitkin päivää. Ihan oikeesti, siestan saapuessa joka ikinen kuppila oli tupaten täynnä ja siellä ne vaan toimistorouvatkin kaljaa ja vinhoa tapaksien kera litki. Ei ihme, että ovat rentoja. Meillä Suomessa tuota kutsutaan alkoholismiksi ja se ei kerta kaikkiaan tule kuuloonkaan.
Ukkokullan kanssa on kyllä mahtavaa matkustaa. Olen sen tainnut jo aikaisemminkin todeta. Hänen espanjan kielen taidolla hyvin selvittiin ja uskomaton on hänen suuntavaisto. Rouva käveli sujuvasti perässä, en edes yrittänyt ohjailla. Ainut tunteitamme kuumentava epäselvyys oli saapuminen autolla Malagaan. Mie toimin kartturina ja perille kyllä päästiin, mutta Calle Perras katu olikin silleen haastava, että sinne oli vaikea päästä sen yksisuuntaisuuden vuoksi. Muutama kerta jouduttiin pyörittää ja meinasi jo hermo mennä. Mut hyvin selvittiin, ja se taisi olla ainut kerta, kun hermoja kysyttiin. No okei, kerran Ukkokulta ärähti ja kiukutteli, kun komensin liikaa pakkamaan. Mulla tämä rytmi on niin tapahtuva, että olen aika kova komentelee, jos asiat ei tapahdu. Juu, ehkä pitäisi ottaa rennommin, mut mihinkäs sitä Martta tavoistaan pääsee.
Granadassa käytiin Unescon maailmanperintökohteessa. Hulppea Alhambre linnoitus tai oisko se peräti pikku kaupunki vuorilla. Siellä muutama tunteroinen vierähti ja täytyy myöntää, että kokemuksena se oli erittäin vaikuttava. Mie niin tykkään noista historiallisista kohteista. Se tunne, kun vaellat vanhaa ja aistit kaiken sen tapahtuneen. Granada on muutenkin kaunis, kaunis kaupunki.
Malaga on mahtava mesta. Pikkukaupungin omainen mutta silti sykkivä citi. Voi jösses, sitä porukan määrä, mikä vaelsi illalla kaupungilla ja sen lukuisissa kuppiloissa. Meno oli ylen mellevää ja ah, kun nautinkin siitä. Ei, en taaskaan jaksaisi varmaan asua siellä, mutta erittäin kiva sopivana annoksena. Olin odottanut, että siellä voisi shoppailla edukkaasti rätei ja lumpuloi, mutta ikäväkseni täytyy todeta, että miehille tarjonta on aika väritöntä ja pappastailii. Vai johtuuko se siitä, että takana juuri londonin reissu ja jokainen tietää, että lontoon tarjonta on hiukka toista. Eli eipä tullut tehtyä ostoksia, okei uudeksi vuodeksi ostin paitulin ja villatakin. Silleen nättinä lähdettiin sitä viettämään.
Uusi vuosi olikin sitten kokemus hyvässä ja pahassa. Emme saaneet tehtyä illallisvarausta ajoissa huonojen nettiyhteyksien takia, joten se jäi niin viime tippaan, että kaikki parhaat paikat oli jo fulibuuket. Otettiin riski ja mentiin sillä mitä saatiin. Suurin osa ravintoloista olikin suljettu ja oikeesti piti ottaa se mitä saatiin. Sillä seurauksella, että illallinen oli täysi fiasko. Odotettiin alkuruokaa pelkästään puoltoistatuntii ja jälkiruoka jouduttiin tarjoilemaan vasta, kun tulimme paikalliselta aukiolta takas, jonne karkasimme vastaanottamaan uutta vuotta. Ruoka oli niin huonoa, että mulla se jäi syömättä. Mautonta, kuivaa ja mitään sanomatonta. Itse asiassa, en koskaan ole moiseen törmännyt ja tämä menikin jo niin alta lipan, että emme voineet muuta kuin ottaa se huumorilla. Tarjoilija oli hyvin messissä ja pyyteli kovasti anteeksi ja kantoi pöytään alkkomahoolijuomaa sen minkä kerkesi. Hyvitykseksikö vai tarkoituksena juottaa meidät känniin, jotta ei nosteta älämölöä. Noh, hutikassa oltiin ja meillä oli hauskaa. Itse uusi vuosi vaihtui rakkauden täyttämässä ilmapiirissä ja meno aukiolla oli jotakin sanoin kuvaamatonta. Ihan meinasi itku tulla tai taisi tullakin. Hieno, hieno ja huono kokemus. En tule tätä koskaan unohtamaan.
Mun tekisi mieli aloittaa espanjan kielen opiskelu. Buenas taredes ja silleen... Kovasti mää yritin ottaa haltuun niitä mitä tarvitaan. Ja kyllä mie sen kaljan ja laskun sujuvasti espanjalla jo tilaan. Voisiko olla aika hyvä haastaa noita harmaantuneita aivosoluja ja koetella, että vieläkö sitä oppisi jotakin uutta ja haastavaa? Ja eipä tuota tiedä, se voi olla, että tulevaisuudessa kielellä olisi käyttöä. Sen verta harmittaa olla se passiivinen osapuoli, kun on tottunut höpöttää. Oih, musta olisi niin ihanaa huastella paikallisten kanssa. Tai mitäpä tuosta, uutena vuotena eksyttiin paikalliseen pikku kuppilaan ukkeleitten kanssa horisemaan. Kaikki oltiin tillin tallin ja ihan hirveesti meitä nauratti ja hyvin toisiamme ymmärrettiin.
Niin kauheesti paljon koettiin, että en niitä kaikkia tänne ala purkaa. Teen tarkemmat ja "viralliset" matkapostukset Lemon Decon puolelle, jos kiinnostaa niin voit lukea sieltä. Sieltä voit saada myös pikku vinkkejä mahdolliseen omaan matkailuun. Kuviakin postaan sinne enemmän.
6.1.2015
Matkan jälkimakuja
Ouh ja äyh, täällä ollaan pienin flunssan kourissa. Olin eilen niinkin ennätyksellinen, että nukuin koko päivän. Kyllä, niin veti voimat. Ihme, että viime yönkin nukuin kuin tukki ja nytkin tämä ylhäällä olo ottaa voimille. Vai pökerryttääkö se, kun vaihtaa vaakatasosta pystyyn. En tykkää.
Ei tässä muuta mainitsemisen arvoista ole kuin se, että käytiin su-iltana pitkästä aikaa leffassa. Raina oli Pride. Yhden sortin homotarina ja lievästi menin epäillen. Käsikirjoituksen voi jo ennalta arvata ja mietinkin, että toivottavasti en kyllästy ja lehva ei ole pitkäveteinen. Ei ollut. Oli hillittömän hauska ja dialogiltaan raikas ja naurattava. Itkeä pirauttaa sai myös ja voin todella suositella. Allekirjoittanut joutuu taas myöntämään kuinka sivistymätön tollo onkaan. En tiennyt, että tämä kaikki on tapahtunut joskus. Noh, mie elin silloin kuuminta hottia ja mulle tärkeintä oli vain se mille mie näytin ja mistä saan seuraavat baarirahat.
Mut vielä sinne Istanbuliin. Muutama ihana, lähtemättömän vaikutuksen tehnyt kokemus. Turkkilainen sauna elikkä Hamam. Eksoottisuudessaan puhdistava ja erittäin relaksoiva kokemus. Me olimme hiukka selvitelleet ennakkoon minne kannattaa mennä ja suosituksia sai siinä aivan haga sofia moskeijan vieressä oleva Ayasofya Hurrem Sultan Bath hamami. Paikan suosiosta kertoo varmasti se, että sinne on hyvä tehdä varaus. Paikassa on erilaisia kylpypaketteja. Hinta ja aika lähtee aina tuolta 35min./85€ - 90min./170€. Eli mitään ihan halpaa lystiä tämä ei ole, mut on kyllä hintansa väärti. Paikka oli erittäin siiti, miehille ja naisille omat puolet. Olin ajatellut, että pesijänä toimii sellaisia vanhoja akkoja, pikku viiksineen mut ehei, hyö olivat kommeita nuoria miehiä. Onhan se jotenkin jännä, että sinulle tuntematon mies pesee sinut päästä varpaisiin. Ei siinä tietty ole mitään seksuaalista, mutta kyllä se käy kuitenkin mielessä. Silleen on ihminen ja himot ne on hiirelläkin. Korostan nyt vielä, että siinä ei TOD. ole mitään sinne päin viittaavaakaan, mutta mielikuvitushan voi loikkia kenelläkin miten loikkii. Mut joo, ensin otettiin ns. löylyä kuumas huoneessa ja sit tehtiin pesu kintaalla. Sit saippuavaahto hieronta ja huuhtelu. Sen jälkeen vilvoittelu ja sit minulle kuului vielä öljyhieronta. Voi sanoa, että olin sen jälkeen relaksantti, uuuh.
Parturikokemus oli toinen yllättävä. Paikkoja on pilvin pimein ja turkkilaisilla miehillä on tukka aina tiptop. Käyvät varmasti kerran viikossa parturissa. Voi tsiisus, kuin taiteen laji tämäkin oli. Meillä palvelu, mikä minulle tehtiin, olisi kestänyt n. 10-15 minuuttia. Siellä se kesti tunnin ja siihen tuli kasvohoito ja hieronta pyytämättä. Minulle tehtiin parranajo ja siistiminen. Kasvoilta, korvista, kulmilta ja nenästä poistettiin karvaa vahalla, langalla ja tulella. Hmmm, mielenkiintoista ja työn jälki ja laatu oli erittäin siistiä! Rouvan kevyt päivämeikki sai kyytiä, sillä naamaan tungettiin savinaamiot ja kaiken maailman mirhamit. Sillä seurauksella, että ulos lähti kiiltävä punakkapönäkkänaama. Hyvä, että sain illaksi hehkun sammutettua ja pitikin laittaa tuplakerrokset sävyttävää päivävoidetta.
Uusi vuosi vaihtui Istanbulissa. Tehtiin pöytävarausta pieteetillä ja missattiin monta mestaa, kun nettiyhteydet eivät toimineet. Mutta illan paikaksi valikoitui Ravintola Vogue. Valintaperusteina oli hyvä näköala ( joskin sateinen, harmaa keli tuotti pettymyksen ) ja tietysti kunnon meny. Istanbulin kauniit, rikkaat, rakkaat, kauniit ja nuoret olivat löytäneet saman mestan. Marttahan nyt oli tietysti kuin kotonaan, mutta vatsaa piti ikävästi vetää sisään koko illan ja se tuotti ruokaillessa hieman ongelmia. Mut joo, ruoka oli 10 lajin illallinen, ihan jees ja pääruuan vasikanposki jäi syömättä. Oli limaa. Meno yltyi hoo-hetken koettassa varsin villiksi ja kaikki pöydät jorasivat hullun lailla. Kuvia otettiin, keimailtiin ja oltiin niin nättiä ja upeita. Musa hiukka liian kovalla ja ehkä toi oli mulle jo pikkasen tuu mats. Mut siis ihan kiva pitkästä aikaa viettää uutta-vuotta oikein silleen hienosti.
Olettekos koskaan polttaneet vesipiippu? Minä en ollut ja nythän se piti kokeilla. Sekin on jännä maan tapa. Siellä niin on kahviloita missä miehet ja hei, nuoret naiset istuvat ja luputtavat posket lommolla piippua. Mikäli oikein ymmärsimme, niin siinä ei ole röökiä vaan kaikkea muuta makuainetta. Siis minttua, lemonia, persikkaa ym. ym. Kieltämättä siinä oli jotakin jännää ja relaksoivaa. Juotiin kupposelliset teetä ja vedettiin piiput. Ei sitä lajinsa enempää vedä, eikä joka päivä, mut tulipahan kokeiltua tuokin. Ukkokulta vallan ihastui, vaikka ei siis ole olemoisinkaan tupakki-ihmisiä.
Innostuin ostamaan rätei ja lumpui. Tarjonta Istanbulissa on huikea. Se yllätti minut. Ja kaikenlaista ostamista. Tuolla Lemon Decon puolella on enemmänkin siitä sisustuspuolen tarjontaa, mut siis vaatettakin löytyy. Nahkatakin ostin, snadisti halvempi kuin suomes. Kenkiä en löytänyt sellaisia mitä etsin, mutta kyllä niitäkin yhdet itselle ja Ukkorähjälle toiset tuliaiseksi. Koruja, koruja, ihania koruja. Ostin pari sormusta, pari nahka/hopea rannekorua. Korujakin olisi voinut ostaa kassikaupalla. Saas nähä, tuleeko pidettyä, kun en niitä enää viime aikoina ole niin suosinut. Mut tuolla meni jotenkin hulluks. Mausteita ja erityisesti teetä tuli ostettua. Oikein hyvää teetä, sitä kannattaa kotiin tuoda. Turkkilaisista herkuista voisin suositella Lukumin. Niitäkin on lukuisia makuja ja ehdottomasti ne kannattaa ostaa tuoreena tiskiltä, eikä valmiiksi pakattuina laatikoina kentällä. Ihania makuja, esim lemon ja vihreä omena. Ei niitä paljoa syö, mutta minusta ne ovat ihania. Ja juurikin teen kanssa, ah.
Jep. Menkää ihmiset Istanbuliin, se on ehdottomasti kokemisen arvoinen kaupunki. Lyhyt lento, rapiat kolmetuntii ja ollaan aivan erilaisessa kylthyyrissä kuin mitä täällä meillä. Hah, muuten se rukouskutsu on oikeesti aika veikeä. Okei, se aamun ensimmäinen kello viis, voisi olla desipeleiltään hiljaisempi, mut noin niin kuin muutoin, siinä on jotakin taikaa. Katsotaan saanko ladattua videon kutsuhuudosta. Se on aika maagista. Niin ja käy toki vilkasee tuolla Lemon Decon puolella noita muita päivityksiä. Tsau!
| Makuna minttu |
![]() |
| Illaksi tukka tötterölle |
| Näit myö herkuteltiin |
| Kato, toi pyllistää |
| Lyhty poikineen |
![]() |
| Ruosteiset talot autiot pihat |
![]() |
| Rinkelit rinteessä |
![]() |
| Siluetti |
![]() |
| Kerrostumaa |
24.7.2014
KesäPoriMatka....oltiin. Kiva.
Porvoo! Ihana Porvoo! Sinne saa tehtyä juuri sellaisen päiväisen lomamatkan, että voi kuvitella olevansa vaikka jossakin Rivierella. Ranska tahi Monaco. Yhtä ihanaa. Samaa, mutta ulukomailla. Niin on kiva. Tässä muutama kuva. En nyt näiden kans ala mitään runoilee...
Tässä oli Porvoo. Tämä viimeinen matkamuisto jo kodin seinällä.
Tässä oli Porvoo. Tämä viimeinen matkamuisto jo kodin seinällä.
12.12.2010
Muistojeni joulut
Toivontuottajien Jouluradio soittaa taukoamatta kaunista joulumusiikkia.
Tykkään siitä, kun sieltä tulee sopivasti iloista lallatusta ja kaunista, surumielistä soitantaa. Se taas herkistää minut ajassa taakse päin ja vietettyihin jouluihin. Hei, ne kultaiset lapsuuden joulut, sillon pukki oli oikea ja sika valtava. Lähdetäänpä matkalle....
Ensimmäinen joulumuisto on mummolasta. Eikä tämä tarkoita maalla mummolassa. Ihan keskustan alueella, mutta ihanassa puutalossa. Vanhemmat oli jo eronneet ja isä teillä tietämättömillä. Ettei olisi istunut linnassa. Olin reipas nappula ja valmis vastaan ottamaan joulupukin. Muistan sen malttamattoman kiihkon ja uhon, että laulan pukille.
Eteisestä kuului kovaa koputusta ja reippain askelin menin vastaan. Mummolassa oli kaksi eteistä. Oli pitkän lasikuistin eteinen ja sitten pieni lämmin eteinen. Kuulin kuinka pukki metelöi ensimmäisessä eteisessä. Jännitti niin, että meinasi pissat tulla housuun. Pukki saapui toiseen eteiseen ja minä, pieni ihminen meinasin saada paskahalvauksen. Pukki oli niin ruman ja pelottavan näköinen, että katsoin parhaaksi ottaa jalat alle ja juosta sohvan alle piiloon.
Hänellä oli joku paksu ruskea karvaretale päällä, ei mitään valkopunaista kokakola unelmaa vaan silkkaa kauhua. Omissa muistoissani pysyin piilossa koko pukin vierailun ja tärisin pelosta loppu illan.
On jännä, että ei minulla ole paljon muistoja lapsuuteni jouluista. Eikä ne muistot ole aina niin himmelin kiillottamaa unelmaa. Kaikenlaista mahtuu joukkoon. Sarjassamme muistettavia pettymyksiä. Olin jo kouluikäinen ja hartain joululahjatoiveeni oli piirustustikku. Takavuosien hittituote. Sillä pystyi jäljentämään kuvia. En odottanut mitään muuta kuin sitä. Muistan taas aaton hillittömän kiihkon ja sen raivon millä revin kaikki paketit auki ja etsien vain sitä yhtä ja ainoaa. Voi sitä pettymyksen määrää. Äitini yritti selvittää, että koko tikku oli loppunut Kuopiosta ja saan sen heti joulun jälkeen. Minua se ei lohduttanut. Sydämeni oli rikki poikki hajalla. Mökötin koko aattoillan.
Isäni on pyyhkiintynyt jouluistani kokonaan. Tai ehkä häntä ei ole siellä ollutkaan. Ainut muisto on se, että hän oli lähettänyt meille lapsille lahjaksi suklaarasiat. Muistan sen katkeruuden, että serkkuni sai isältäni isomman suklaarasian kuin minä ja siskoni. Sitä en voinut käsittää. Enkä hyväksy sitä tänä päivänäkään. Se siitä isästä.
Jostakin kumman syystä muistan myös yhden lapsuuden joulun. Olin jo kouluikäinen. Tunnelmasta välittyy lämmin ja rauhaisa olo ja ihmisellä hyvä tahto. Joulupukki oli ollut hyvin antoisa ja sattunut lahjoissaan naulankantaan. Sieltä muistan Petteri Punakuono sarjakuvakirjan. Se oli jotenkin taian omainen. Petteri ja petterin punainen nokka. Tajusinko jo silloin, että minäkin olen erilainen kuin muut? Samaisena jouluna sain pattereilla toimivan panssarivaunun ja pieniä sotilaita. Asettelin niitä kuusen alle ja ajoin ne kuolemaan panssarilla! Se taitaa olla ainut kerta kun minä sain jotakin noin miehekästä. Siksi kai se on mieleeni syöpynyt. Yleensä toiveeni olivat juuri piirustusvälineitä, barbeja, päiväkirjoja ynm. peri poikamaista. Ettenkö sanoisi hompsahtavaa....
Ne siitä lapsuuden lällätyksistä. Unholaan ei ole jäänyt myöskään Klaaran tarina.
Minä ja minun kaksi parasta ystävätärtäni vietimme ennen vanhaan joulun aatonaatot aika kosteissa merkeissä. Itse asiassa meillä on diili, että jokainen joulu aatonaatto kokoonnumme yhteen ja vedämme perseet. Noh, se oli sellaista nuoruuden uhmaa, johon ei enää nykyään kykene. Hui, hai monet hauskat hetket ollaan vietetty.
Oli siis joulu vuonna armo ja kuolema. Asuin Kuopiossa pienessä yksiössäni ja olimme rantautuneet sinne. Olimme ostaneet hervottoman kalkkunan ja asiaan kuuluvat ruokajuomat. Koristelimme yhden viherkasvin pallosilla ja nautimme hörpötintä ennen baariin lähtöä. Minä työstin kalkkunan luumuilla uunikuntoon ja annoimme hänelle nimeksi Klaara. Tipunen jäi paistumaan uuniin ja me syöksyimme yön syleilyyn.
Valkenee herttainen jouluaattoaamu. Meistä kukin heräilee sieltä ja täältä ja valittelee suutaan. Olimme yöllä tuhannen päreissä syöneet tulikuuma Klaaraa niin, että koko asunto oli hirveässä sotkussa ja kaluttuja luita yltympäriinsä. Tietysti, hullu humalainen oli polttanut suunsa. Voi Klaara parka!
Kaunis joulumuisto nousee myös Seutulasta. Asuin takavuosina yhden joulun "maalla." Minulla oli vuokralla iso omakotitalo herran kukkarossa. Oli kylmä ja luminen joulu. Olin aloittanut jouluvalmistelut jo lokakuussa. Kuusi haettiin itse läheisestä metsästä, enkä paljon valehtele jos sanon sen olleen ainakin seitsemän metriä leveä ja kolme pitkä. Ystäväni on videoinut koko joulun. Sitä on herkistävä katsoa. Alkaa aatonaatosta. Otamme kinkkua uunista, joulumusat soi, kynttilät ja jouluvalot loistaa. On niin kaunista....
Jouluaatto mennään kaikilla perinteillä, meillä on hillitön vuori lahjoja. Saunotaan ja syödään. Syödään ja saunotaan. Emäntä innostuu lukemaan joulunsanomaa, eikä siitä meinaa tulla loppua. Jouluvirretkin veisataan. Silloin oli jotenkin joulu! Ihana muisto. Loppu ilta on hieman hämärän peitossa, johtunee pukki jännityksestä ja konjamiinistä.
Joka vanhoja muistaa sitä kuusella kalloon.
Sain eilen sen Elisan kytkettyä. En minä vaan minua viisaammat. Jos se toimii niin kuin sen kuuluu toimia, niin se on yllättävän helppo ja yksinkertainen. Ei pitäisi antaa mustaa valkoiselle, se on huono enne. Koko paska leviää kuitenkin käsiin ja mikään ei toimi.
Katsottiin eilen jo pari leffaa. Menin vain valikkoon vuokraamo, valitse leffa ja paina ok. Kyllä, minä itse tein sen! Katsottiin hupaileva Bruno komedia. Onneksi en ollut maksullisissa kuvissa. Olisi voinut tulla tunne, että rahat menee hukkaan. Nyt sen katsoi, ihan hassu. Mutta ei mitenkään mielenkiintoinen. Mutta toinen leffa valinta olikin sitten puhutteleva. Aavikon kukka. Kertoi Somalinaisen tarinan paimentytöstä huippumalliksi. Koskettavan järkyttävä kuvaus ympärileikkauksesta. Voin suositella. Hei, mulla on videovuokraamo himassa. Kiva.
Ulkona on niin KAUNIS talvisää. Piipahdimme Juppen tarpeilla ja pikku pakkanen kivasti nipisteli poskilla. Eilinen lumisade on pelkkää puuterii ja ihan kuin olisi sisällä jonkun pesässä. Pieniä polkuja risteile siellä täällä kuin tunneleita. Isot kinokset ympärillä vaimentaa äänet ja oli hiiren hiljaista. Ihan kuin olisit kävellyt pumpulissa. Jahas, minä taidan nykyään olla koko ajan pumpulissa. Pöllö pumpulissa. Sen verran on tämä elämisen tahti verkkainen.
Ennen kuin alkaa hölö ja härdelli, tahdon mennä uimareissulle. Siis matkaan jo käy. Mars, mars!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






































