Sunnuntaiaamu. Kaunis ja ihana sellainen. Taustalla soi Toivontuottajien jouluradio ja sytytän kynttilän aamukahvin kaveriksi. Ja hei, ei ole kankkunen! Hyi, miehän vaikutan ihan alkkikselle... Saa varmaan sellaisen kuvan, että elämäni rakentuu vain "sen" ympärille. Ei pidä paikkaansa. Nytkin ihan kiltisti vietettiin koti-iltaa perheen kans ( ukko ja pikku koira.) Paistettiin pizzaa ja joulutorttuja. Syötiin taas niin, että tyrät ryskyi.
Mutta paistettiinpas makoisia joulutorttuja. Sain ystävältä taivaallisen hyvää itsetehtyä luumuomenahilloa. Laitoimme sitä ja tuli konsanaan paremmat torttuset kuin pelkällä osto luumumarmelaadilla. Lähti taju, nam.
Juppe selvisi eilisestä hammaskiven poistosta hienosti. Haettiin pikku potilas puolen päivän jälkeen kotiin ja hieman oltiin pöpperössä. Otettiin päiväunoset ja jo ruoka maistui. Ilta meni silleen laiskan leppoisesti, eikä pahempia kipuja tunnu olevan. Pikku herra oli oikein reipas. Ja minä myös. Onneksi se on ohi. Mutta Juppe on ylipainoinen! Isäntäänsä on tullut. Nyt on aloitettava laihdutuskuuri. Mennään tämä vuosi vielä näillä läskeillä, mutta sit tuli komento molemmille!
Tänään oli tarkoitus pitää riisipiirakkatalkoot parin kaverin kans. Harmillisesti vatsapöpö on saanut heistä otteen ja bileet siirtyy. Piirakat paistan, mutta hauska seura puuttuu. Elämä on.
Kyllä minussa pieni joulutonttu asuu. Tänä vuonna en lähde sitä pakoon, siispä antaudun sen vietäväksi. Ostin eilen jo ensimmäisen lahjan! Kyllähän siinä oma kutinansa on. Joulussa. Olisi niin ihanaa, jos olisi joku kiva pirtti jossakin herran rauhassa. Hyviä ystäviä, ihmisiä ympärillä. Rauha ja hyvä tahto. Sikaa ja piparii.
Aina ei asiat mene niin kuin haaveilee. Kuulostaa varmaan hirveelle, mutta minä vietän jouluaaton yksin. Tai siis pikku koiran kans.
Hyljättynä, orpo raukka. Oi säälikää minua ressukkaa! Oikeasti se ei ole ollenkaan niin hirveää, vaan meillä on aika rauhaisaa ja ihanaa. Koti on kaunis ja kystä kyllä. Herran sanaa käyn kuuntelemassa ja saan syntini anteeksi. Ukko tulee myöhemmin illasta ja paketit toisillemme lahjoitamme. Tai siis pukkihan ne on järjestellyt....
Onhan se joulu ihan kiva. Onko?
Puhuin eilen puhelimessa erään ystävättären kanssa. Hän on nuorekas, reilu viisikymppinen. Kuudettakymppiä käy jo hänkin, kauheeta tätä ajan säälimätöntä juoksua.
Enivei, nauroimme tätä romantiikan täyttämää elämäämme. Hän oli saanut viime kesän nuorelta "kesäkollilta" yllättäen kiihkeän ja tod. romanttisen viestin aamulla kello puoli kuusi. Pannaanko joku päivä? Terveisin Tero. Siinä on kohdannut suomalaisen miehen tunne ja himo. Rohkeaa ja säälimätöntä erotiikkaa. Minähän olin ihan kade! Hän sentään saa viestiä, romantiikka voi sit olla kuulijan vastuulla. Mutta hieno ja kaunis lähestyminen. Tähän on tultu....
Huomenna ollaan taas itsenäisii. Mullehan se merkitsee ennen kaikkea linnanjuhlia. Onkos se jotakin muuta? Höpsistä, on ihanaa asua SUOMESSA! On ihanaa olla SUOMALAINEN. Minä olen SUOMIPOIKA!
Meidän perinteisiin kuuluu käydä haudoilla ( siellähän me rampataan jatkuvasti, negrofiilit, hui, hyi.) Kynttilät pitää sytyttää ja vähän parempaa pöperöö pöytään pannaan. Niiden kuohujuomien kanssa minä en ala läträämään. Itsenäisyyttä juhlitaan selvinpäin. On se sen verran arvokas juhla. On mukava asettautua soffalle ja pääsee pukuloistoa arvostelemaan. Siinä sitä on itsenäisyyden tuntua parhaimmillaan. Hyvä Suomiiii!!!! Heijaa Svärje!!!!
Kello on vasta 7.21. Puhallan sammuksiin kynttilän ja painun pikku koiran viereen untuville. Uuni tuore Hesari odottaa. Nämä on niitä onnen täyttämöisiä. Nautiskellaan. Mennään hitaalla... Huomenta kaunis maailma! Minä olen sinun. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti