Tänään ymmärsin jotakin

Olipas vahva akupunktuuri. Todella Punk. Juttelimme akutohtorinnan kans näistä mun selittämättömistä oireista ja kipuiluista. Tai siis kiinalaisen lääketieteen mukaan ne ei ole selittämättömiä. Länsimaalainen lääketiede ei vain pysty näkemään ( hoitamaan) ihmistä kokonaisuutena ja ottamaan tunteet ja tuntemukset huomioon. Minunkin oireet kertovat aina jostakin. On vikaa perna ja maksaenergiassa. Kätkettyä vihan tunnetta, turhautumista ynm. On ns. huono veri, joka vaikuttaa mm. sydämen toimintaan ja nimenomaan toimimattomuuteen.

Olen nyt ravannut puolet elämästäni lekurilta lekurille. Koskaan ei missään mitään vikaa, mutta Jeppe vain voi huonosti. Olenkin miettinyt viime aikoina, että vika on oltava korvien välissä. Ja siinäpä osun tavallaan naulan kantaan. Luojalle kiitos! Ehkä alan pikku hiljaa ymmärtää mistä tässä koko helvetin touhussa on kysymys.

Periaatteessa näin ikääntyessä monet asiat löytävät paikkansa. Olen rauhoittunut, minulla ei ole enää niin kiire. Olen ymmärtänyt omat rajani ja alan hyväksy itseäni sellaisena kuin olen. Mutta joku mättää. Elämä on jatkuvaa suorittamista. Kaikki on suorittamista. Tavallaan elämä on helpompaa mutta samalla vaikeampaa. Voiko sitä ymmärtää? Ei. Yritän.

Niin kauan kun kannan sisälläni niitä "selvittämättömiä" asioita esim. lapsuudesta, minä saan sairastaa ummetusta, sydänoireita, hampaiden puremista ym. ym. Niin kauan kun en ole tyytyväinen omaan elämän tilanteeseeni, vaan olen turhautunut ja riittämätön, minä sairastan.

Näin se menee Kiinalaisen lääketieteen mukaan ja se on mielestäni ihan loogista. Nyt minä ymmärrän sen ja olen helpottunut. Tavallaan.

Suurin ja pelottavin on kuitenkin vielä edessä. Mutta minä tervehdyn. Haluan antaa anteeksi asioita jotka ovat tapahtuneet kauan sitten ja joille minä en enää voi mitään. Minun tulee olla lempeämpi ja armollisempi itseäni kohtaan. Ehkä vielä tulee se päivä, että voin istahtaa pöntölle armeliain mielin ja kiittää onnistuneesta "tuotoksesta." Huvittavaa, mutta niin helvetin totta.

Joskus vain näkee asioita järkyttävän selvästi ja tuntee ne ihollansa. Maatessani hoitopöydällä kuin turvonnut vanha neulatyyny, ymmärsin hitusen paremmin elämääni. Oliko joku neuloista aukaisut kanavan suoraan sieluuni ja antoi minulle ymmärryksen.

Eihän tämä kaikki tule hetken mielijohdanteesta, kyllä tätä on alitajuntani työstänyt jo monta valvottua yötä. Ja monta hyvin kipeää hetkeä.

Minulta kysytään, että miksi käyn akupunktiossa. En oikein itsekkään ole pystynyt vastaamaan kysymykseen. Nyt sen ymmärrän. Kaikella on merkityksensä. Tämä oli minulle johdatettu. Onpa ylevää ja kiihkomielistä....

Ehkä tästä käännän uuden sivun elämässäni. Nyt minulla on ainakin päämäärä mitä kohti kulkea. Annan anteeksi sinulle, minulle, meille, teille ja ihan kaikille. Teen sen mihin pystyn, mihin rohkeuteni riittää. Etsin ja varmasti tulen perille.

Oli vahva päivä.