Heräsin jo ennen viittä, eikä väsytä. Siis ylös. Edessä vuoden viimein duunipäivä ja tehokkaasti menen jo kasiin. Tässä tovi aikaa ennen aamutoimia, joten tuhoan sen hetken tähän höpötykseen. Höpö, höpö nolla miinus.
Maistuupas aamukahvi hyvälle. Välillä on aamuja, että maku on kitkerä ja karvas. Mistäköhän sekin johtuu? Maku on niin kuin mieli. Välillä heräät kitkeränä ja elämäkin tuntuu tahmealle. Joskus taas heräät ihmeellisen pirteänä ja maistelet elon tuoreutta ihastuksissasi. Semmoista se on. Ei aina tiedä kuinka päin punkastasi ponnistat uuteen aamuun.
Nyt voipi olla, että tupakanvieroituslääke on vihdoin jättänyt jumalaisen temppelini ja se takaraivossa työskennellyt tahmeus on poistumassa. Tunnen taas iloa. Lääkehän on mielialalääke ja niin kuin niillä on tapana, ne ottavat tunteistasi pois pahan/hyvä terän. Ei oo ihmisen paha, eikä hyvä. Mutta minä olen pahasti ja hyvästi tunteva ihminen. Se on mun voima. Mustavalkoisuus on antoisaa. Hyvä on jette, jette mykke braa ja paha on rili bääääd. Näin on näppylät. Olen taas minä. Ihanooo!
Illalla ennen nukahtamista luen aina päivänlehtiä ja kaikenmaailman ilmaisjakelua. Se on mun unilääke, sellainen rituaali. Eilisestä jäi niin mieleen Iltalehden Kaarina Hazardin kolumni Likainen huora. Hän kirjoittaa väkevästi, isoilla kirjaimilla ja aina painavaa asiaa. Ja yleensä helvetin hauskasti. Vaikka eilinen aihe oli vakava, niin nauroin makiasti. Täräkkä täti tämä Kaarina, ja vaikuttaa hyvälle tyypille. Niin kuin eilinenkin aihe, niin TOTTA, mutta itse ei tullut ajatelleeksikaan asian kääntöpuolta. Huora mikä huora, koppiin vaan tartuttamasta viattomia. Eihän se niin mene, ei tod.! Hyvä Kaarina, hyvä, hyvä! P:S Siitä Toni Halmeen jutusta en kyllä pitänyt.
Nykyään mun feivorit teeveeohjelmia ovat kaikenmoiset kokkisessiot. Parhaillaan seuraan ruottalaisten Arvostele mun illallinen sarjaa. Varsin tällä viikolla on taas niin hupaisaa katsottavaa. Tänä iltana apetta kanssaihmisille valmistaa lentävä homostuertti Jens. Se on ihan pakko nähdä! Kitkerä kuin pieni pippuri ja hyvin kärkkäästi arvostellut muiden aikaansaannoksia. Joko hän taikoo mielettömän illallisen tai metsään mennään ja pahasti. Mutta kyllähän hurrit osaa, toinen toistaan huikeampia illallisvirityksiä ja kauniita koteja. Ohjelman brittiverisio, no, se on britti. Ruuan laitto on mitä on ja se on hieman sellaista sekoilua. Suomiversio on niin tyypillinen meille. Hieman vaatimatonta ja nättiä. Täysiä pisteitä jaellaan kuin helppoheikki metrilakua markkinoilla. Ruottalainen ei taas anna täysiä pojoja toiselle, korkeintaan itselle, jos se olisi mahdollista. Vaikka ohjelma on ruoka, niin siinä nähdään kyllä hienosti kansakunnan luonne ja persoona. Mii laik.
Katso tänään nelosella klo: 19.00. Jensillä on niin kivat kulmakarvat.... Niin homoo, hih!
Tämän homon uudenvuoden menu on vielä auki. Jälkiruoka mietitty ( se creme brulee.) Jotakin uutta olisi kiva tehdä. Täytyypä tänään selata muutama akkainlehti. Sieltä saa inspiraatioo. Missähän meittin tinakauha on? Kuohujuomaakin pitää puteli, jos toinenkin käydä noutamassa. Taidan ostaa ihan ison pullon. Enkä taas haksahda harhaan ja osta pieniä pulloja kymmenkunta. Itseäni huijaan, ostan pieniä, kun isoa ei tule juotua. Kuitenkin juon ne kaikki kymmenen pientä. Vai poksautanko vallan shamppanjaputelin, ola la!
Jep. Naapurissa piippasi herätyskello. Maailma herää. Minä menen suihkuun ja valmistun vastaanottamaan vuoden viimeisen duunipäivän. Kiitos siitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti