31.5.2012

Pata kattilaa soimaa

Kello 04.12. Kuoleman väsy, ei uni. Pisut. Takas sänkyyn. Nuku, saatanan tollo!

Uusi ylösnousemus klo: 06.18. Täydellinen väsytysvoitto. Aikani pyörittyä, uni tuli ja vei. Aim häpi.

Pah, pah ja vielä kerran pah! Nuolasin ennen kuin tipahti. Sähkäri on käynyt, mutta Ledit ja valohyllyt on vielä asentamatta. Whai? Uuni sekä liestituuletin toimii ja johdot on kourutettu. Tuleeko tänään, tuleeko ensi vuonna? Älkää jättäkö mua roikkuuuuu..... Laitoin astianpesukoneen pesemään itsensä. Tarkkailen onko vuotoja. Räiskii vettä hirviällä voimalla. Huokailee tuokin saatana. Puhuuko kodinkoneiden henget, mitä ne yrittää kertoa?  Ollaan hyvää pataa, ei saa suuttua. Sähkäri oli asentanut mikron ja uunin kellot. Aika on oikea, joko uskallan kypsennyksen. Pitäisi kai testaa, ensi viikonloppuna tulee vieraita ja uuni olisi hyvä koekäyttää. En suinkaan paista vieraitani, vaan heille pikku purtavaa. Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.

Aikuisten linnanmäki ei tuottanut pettymystä. Pikainen visiitti antoi hedelmää. Neljä uutta kattilaa, aterinlaatikoita, shamppanjalaseja ( Martta hutikoissa hajottaa) ym. ym. sälää. Tehokas täsmäisku. Tänään vielä Bauhausiin. Yksi vaatekoukku seinään, kyökkiin tuuletusaukonritilä ja jokunen listapätkä. Sit ei enää mitään. Ei mitään. En osta mitään. En hanki mitään. Loppu. Slut.

Martan sielunpeileissä on hiekkaa. Ei ole algeerialainen, ei kutise. Miksi ihmisen silmät kuivuu? Inha on, kihertää ja räpsyttää koko ajan. Silmätippaa tuikkasin, auttaa hetken, mutta kirvelee kurjasti. Outo vamma tuokin, olenko kuiva tyyppi, kuivunko kasaan. Täytynee nauttia nesteitä, kuplat auttaa juu. Ei, katson Huvilan ja Huussin, tulee tippa linssiin. Ei ole enää kuiva. Niin teen.

Huomenna taas The päivä. Sitäkö Martta uneton höperö nyt niin kovin odottaa? Listan maalausta ja loppuun viemistä. Sitäpä kait juuri. Ole hillo ja lopeta tuo joutava. Huomenna päästään mökille, ai ku kiva. Suunnitelmissa suunnitella ensi viikonlopun menyy ja marssijärjestys. Pitkästä aikaa juhlat. Myö mennään homobuariin. Ei tytöt, myö pojat. Martta joraa. Tekee hyvää. Odotan...

30.5.2012

Nopea neekerimunakas

Mun mielestä ( MUN MIELESTÄ) ja jos, multa kysytään, niin mun pitäisi alkaa jo nukkua normisti. Heräsin taas 04.52. Onko järkee, häh? Vai onko nyt tosiaankin niin, että Martasta on tullut mummotautinen ja tämä  univammaisuus on vain hyväksyttävä. Miten kauan tätä on jo jatkunut, kuinka kauan olen tätä samaa valittanut? Alkoiko tämä ihmisen rienaus jo ennen muuttoa vai onko syy ylikierrosten? Eiks nää kierrokset oo jo laskenut ja unijukan pitäis olla mun frendi. Syvä huokaisu. Vielä syvempi huokaisu. Eilen duunissa vedin varaston vuodesohvalla viidentoista minuutin syvärit. Ihan oikeesti, menin sinne, panin maate ja olin samantien unessa. Näin untakin. Nukuin pikana ja sen jälkeen olin hetken pahasti kuutamolla. Rakastan päikkäreitä. Elän niistä. Täytynee tehdä niin, että merkkaan listoilleni siestan. Hyvä idea. Martta, tuo vereltään kuuma latino ottaa siestaa, että jaksaa piipata. Näin teen. Ongelma ratkaistu. Ola!

Testi munakas paistettu! Paistinpannu toimii. Hui, uusi liesi on ajatustakin nopeampi. Heitin munat pannulle ja samalla paahdoin leipää. Meinasi tulla kiire, meinasi tulla neekerimunakas. Martta on rytmiltään kiivas ja nopee, tiedän jo nyt, että meistä tulee hyvää pataa. Siis liesi ja mä. Hyvä pata. Tahi soosi. Tahi soppa. Tänään luen käyttöohjeet. Tutustun syvemmin lieteni ominaisuuksiin. Olikohan toi just joku yypernopee express pikalinjalevy? Vai onkohan kaikki tasot noin nopeita? Tutkimattomat ovat lietesi tiet, siis tasot.

Mikä sun lempi teevee ohjelma on? Tällä hetkellä tykkään kovin katsoa Huvila ja Huussi ohjelmaa. Se sai mut eilen kyyneliin. Anitta teki taas niin hienoo jälkeä. Tuollaiset muutoskohteet ovat palkitsevia. Valottomista, pikku murjuista tehdään valokkaita paratiiseja. Martta tykkäisi tehdä tuollaista. Meittin möksä olisi oiva kohde. Leikin siellä aina Huvilaa ja Huussia. Martta on niin ko Anitta. Tää laittaisi tähän tälläset kivat ja tuohon puhkastaisi ikkuna. Anitta ( Martta) sanois, että katto maalattais ja mitäs kivaa täältä varastosta löytyis. Ai, ai, kyllä olisi namu kohde laittaa.

Kävin eilen Stokkalla. Joka kerta jaksan ihmetellä sitä hyvää palvelua mitä siellä saa. Tarvitsin kaikenlaista, enkä tiennyt mistä mikäkin löytyy. Olin ostanut jo imuriini uusia pusseja ja tiedustelin myyjältä, mistähän mahtaisin löytää Sfifferiini uudet pölytyshuiskat. Ajatella, myyjä lähti viemään mut ko. olevalle osastolle. Ihan kuulkaa, ohjasi hyllyn eteen ja löysin etsimäni. Ylen hän oli iloinenkin ja mukava. Vai johtuuks tää siitä, että Martta ei oo nykyään nyrppis. Martta on iloluontonen lintunen ja höpöttää myyjillekin joutavia. Olisinks mää jotenkin lempeempi näin ikääntyes? Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Vai oliks se metsä, mikä hitto se oli? Oliks se kaivo? Oli miten oli. On aina mahtavaa, kun saa hyvää asiakaspalvelua.

Mitä vielä? Sähkäri soitti ja tulee tänään vetämään viimeset. Ledvalonauhat ovat saapuneet ja ei aikaankaan kun, Martan kyökki on valaistunut. Lisäksi valohyllyt ja liesituuletin saa sähköisen kosketuksen. Mul on jännät paikat edessä. Nyt jo jännittää. Illalla mennään Ukkorähjän kans Aikeaan. Muutama välttämättömyys tarvike on vielä saatava. Nyt taidan heittää ruhoni hetkeksi piikille, jospa uni vielä armahtaisi. Päätin juuri, että nyt Martta alkaa rakastaa itseä. Sulokas ähjäke on jäänyt vähälle huomiolle. Sain perjantaille hierojan, palaan rakastavaan ruokaan ja pidän helvetin hermoni kurissa. Jos tää ei auta, niin se on sit menox. Arrivedertsi vaan kaikille!

29.5.2012

Huokaileva kylmyys

Remppareiskan viimeistely osuus on suoritettu. No huh, tuo ei siis nyt meinaa sitä, että olen hänet "viimeistellyt." Tarkoitin tietenkin, että keittiöni on VALMIS! Kymppipojot jäljestä, mul ei oo mitään valitettavaa. Sähkäri duunaa vielä loput, siksi ei kokonaisuus kuvia vielä ( johtoja roikkuu ja muuta ikävää estetiikan estettä.) Toivottavasti hän tulee tänään ja saadaan pikku hiljaa jättää taakse tämä ihana onnellisuus. Otin muutamia kuvia, jotka ehdottomasti haluan eetterissä esitellä. A) Mun upia pistoketorni. Upotettu pöytätasoon ja tarvittaessa sieltä ylös nostetaan. Olisin halunnut pistokevapaan keittiövyöhykkeen, mutta katsoin kuitenkin parhaaksi pari sellaista jättää. Ne on niille aparaateille, jotka ovat jatkuvassa valmiustilassa, silloin kun Martta tarttee elektrisiteettiä. B) Mun musta tiskiallas. Sopii kyökkiini kuin muna kanalaan. Oisko jotenkin stylee, toivottavasti käyttömukavuus on vaivaton. Saa nähdä ajan kuluessa, tuleeks sitä rasvapaskaihva läikykäs. Ei tuu. C) Rakennettu keittömoduuli. Sinne niin hupsahti kodinkoneet. Niin on interkroitua. Uusi jääkaappi pitää outoa ääntä. Se huokailee. Onks Martta tylsä vai mitä vittuu se valittaa? Kuuntelen aikani, jos ei tajua lopettaa, menee vaihtoon. Mulle ei kylmiöt huokaile.

Sulautuu maisemaan

Bläk is biutiful

Älä mulle huokaile

Injuktioooo
Pyysin taas remppareiskaa poraa parit reiät. On se kyllä näppärää. Jokaisella Hookanilla pitäisi olla ikioma porari. Aina kun reikää tarvittaisiin, niin kätevästi naftaliinistä esiin kaivaisi. Alas kultaseni poraa vaan. No joo, sain partsin kattoon viimeiselle lyhdylleni oman paikan. Kivasti keikkuu pöydän yllä ja siihen valoa iloksi tuottaa. Ihan kuulkaa odotan syksy pimeitä, partsi on rakkaudella valaistu. Siis sekin on nyt VALMIS, loppuun viety. Kauhiaa, tuleeks mulle nyt tyhjyys. Iskeekö apatia? Mitä helvettii mä nyt duunaan?

Torni alas ( huom. johto odottaa sähkärii.)

Torni ylös ( nyt Martta leipoo.)
Niskapaska jäkittää taas. Mitä mä teen väärin? Sain sen viikonloppuna aisoihin ja eilen se iski. Jäykkänä ollaan kuin tikku paskassa. Olen yrittänyt analysoida aihetta. Syys ja seuraus tilastollisesti. Tarjotaan seuraavat vaihtoehdot. 1. Marttamoukari ( toim. huom. käsilaukku) on vitun painava ja kannan sitä juuri vasemmalla. 2. Olen duuniallerginen ( tämäkin vielä.) 3. Elämäni suuri rakkaus on tullut tiensä päähän.
Oih, tyynyni mun, älä hylkää, älä jätä. 3. Tarvitaan enemmän ja raakaa lihasaktivointia. Plösö mikä plösö. Mut hei, aamulla fillaroin rantaan, uin, jumppasin ja nakkasin vielä himassa kuulaa. Mitä vielä? 4. Remppa/muuttoressi purkautuu. Duunikaverin diagnoosi. Voi olla tosi. Vedän viikonloppuna perseet.

Odotan perjantaita kuin neitsyt ensimmäistä ottoa. Silloin saan kaikki kaapit kondikseen, paikkamaalata puuttuvat, stailata himan lopulliseen muotoonsa. Tää olisi sitä tässä. Huikee rutistus, olen tuntenut olevani vahvasti elossa. Mistäs seuraava projekti?

28.5.2012

Kadonnut Toukokuu

Kuinka ihminen voikaan olla onnellinen, kun saa ottaa kahvimaitonsa uudesta jääkaapista. Kuinka tunteekaan tyydytystä, ottaessaan kahvia omasta kaapista. Varsinkin, kun kaapistossa on imevät hidastimet ja ovi sulkeutuu lähes itsestään. Ympärillä on selkeys ja pyhä yksinkertaisuus. Vesi tulee hienosti hanasta ja kaikella on tarkka toimintojärjestyksensä. Se oli viittä vaille, että en kantanut patjaa keittiöön ja nukkunutkin siellä. On ihana.

Olihan siinä hommoo. Olin jotenkin ajatellut, että tuosta vain pesen paikat ja puran laatikot kaappeihin. Koko hemmetin iipee ja ilta siinä meni. Mulla on ihan käsittämättömän paljon keittiökamaa, se oli siinä ja siinä, että kaappitila riitti. Vaikka tässä säilytysjärjestelmää on enemmän kuin edellisessä, niin osa näistä kamoista oli erillisessä keittiölipastossa. Nyt ne kaikki on keittiökaapeissa ja siksi teki tiukkaa. Ajattelin suorittaa kesälomalla karsintaa. On paljon astioita millä ei ole mitään funktioo. Ja siksi toiseksi, kaikki mun astiat ja välineet vaikutti kauheen pinttyneille, suorastaan käytetyn kammottaville. Ajattele nyt, ympärillä hohtavaa, puhtaalle tuoksuvaa valkoista ja viet sinne käytettyy. Tekisi mieli heittää kaikki jorpakkoon ja uusia kaikki! Mitä helvettii mä teen jollakin ruusukupeilla? Joskus ne oli niin mummolaa. Kahvikuppeja on varmaan sata, ihan turhaa.

Kiertelin ja kaartelin mun uusia keittiökoneita. En uskalla niitä käyttää, tai siis en osaa. Miksi ne ei järjestä sellaisia keittiökoneiden käyttökursseja? Niin on hifii, ei arvaa kosketella. Yritin laittaa mikron kelloo oikeaan aikaan, se meni ihan sekaisin. Huuti kuin hinaaja, minä löin sitä tiskirätillä, johan hiljeni mokoma rakkine. Mulle täysin uusi tuttavuus on injuktioliesi. En edes ymmärrä kuinka se laitetaan päälle. Hiukka on vieraskoreeta, tartten varmasti tukihenkilön paikalle, kun alan näitä koneita rassaamaan. Mun aurat ei ole viritetty teknilliselle taajuudelle. Yleensä kaikki helvetinkoneet menee läsnäolostani sekaisin ja yritinkin eilen olla häiritsemättä heidän korkeuttaan. On mulla käyttöohjeet. Mutta kuka saatana niistä ymmärtää? Mulle ne on ihan sama jos lukisin Täällä pohjan tähden alla eeposta Mandariinin Kiinaksi ja olisin viiden promillen kännissä. Jei ymmarra. Auts, millonks mää saan keittää kaurapuuroo?



En laita vielä kuvia keittiöstä. Hienosäätö on tekemättä, osa valoista puuttuu, listoja ja pikku maalausta on suoritettava. Naulakosta pöydäksi on loppuun viety, siitä kuva. Joskin hiukka pitää sitäkin paikkamaalata. Niin on Martan siinä mukava aamupurot vetää nassuun. Hyvä funktio vanhalle naulakolle. Samalla pöytä, että säilytystila avaimille, aurinkolaseille. Maljakossa voisi olla runsas kimppu valkoisia Kalloja, niin ne laittaa sisustuslehdissä. Ei ollut, huitasin sinne anopin kielet.

Remppareiska tulee kohta. Täytyy sitä ennen suorittaa aamun välttämättömyys toimenpiteet. Keitettäiskö yhessä puuro, josko hän Martta valaisee. Siinäpä oiva tukihenkilö. Ajatella, kohta on kesäkuu. Mihin katosi toukokuu? Hui...

27.5.2012

Vaarallinen elämä

En katsonut euroviisuja. Olen kansallinen häpeä edustamallani vähemmistöryhmälle. Mutta sovitaanko niin, että ei kerrota sitä kenellekään. Riittää, että tiedän Ruottin voittaneen. Heijaa svärje! Jos nyt totta puhutaan, niin olen kyllästynyt tuohon renkutusgenreen ja neloselta tuli Forest Camp. Se on niin katsottava muuvi, että pesee viisut mennen tullen. Olen nähnyt sen jo parikin kertaa, mutta kestää hyvin uusinnan.

Kuu ja puu
Aamulla tapahtui optinen harha. Heräsin perkeleellisesti jo puol viis. Olin ihan, et ou nou, tahtois viel nukkua. Ei taho nousta. Pettyneenä siinä kieriskelin ja katso, avattuani itseni tähän aamuun, kello olikin jo puol seven. Olin siis kuitenkin uinahtanut. Olin onnellinen. Tämä sama kaava toistaa nyt itseään. Perjantaina olen jättänyt taakseni innostuksen keittiön valmistuksesta ja se hyökkää tajuntaani nyt. Lähtiessäni remppareiska lupasi, että voin alkaa pesemään kaappeja ja purkamaan niitä keittiölodjuja. Sitä siis odotan. Siivoilin jo illalla paikkoja siihen malliin, että saadaan äkäinen lähtö kohti stadia. Harmi sinällään, kaunis aamu, huikea päivä tulossa. Tänne olisi ihana unohtua.

Valitettavasti viikkoni ovat tällä hetkellä niin kiireisiä, että itsensä huolto jää vähemmälle. En juurikaan kerkeä sauvakävelee, uimaan, jooghaa tahi venyttelee. Aamut menee asuntoasioissa, evakko Ukkorähjällä ja suht hektiset duunipäivät eivät anna myöten kehoni huoltotoimenpiteille. Otan kaiken takaisin viikonlopuissa ja sen kyllä heti huomaa. Eilinen niskajäkitys on nyt hoidettu. Siihen auttoi tehokkaat venyttelyt ja liikunnallinen elämäntapa. Kyllä se kuulkaa näin on nähtävä, että tässä iässä täytyy itseä rakastaa ja kehoa huoltaa. Ilman voimailua ja venytystä ei pysy kunnossa. Alkaa kolottaa, kiristää, puristaa ja ahistaa. Kuin paskajamaan sitä joutuisikaan, jos ei edes viikendinä itseä huoltaisi. Olisi Martta huonossa hapessa. Onko näin, jos on koko ikänsä snadisti tehnyt jotakin, niin kroppa sitä vaatii, eikä hyväksy tekemättömyyttä. Onhan paljon ihmisiä, jotka ei tee yhtikäs mitään ja voi hyvin. Kai.

Kävin hakemassa kupillisen mokkoo ja jäin koukkuun. Ukkorähjä möllötti Ostoskanavaa ja siellä esiteltiin ihmeellinen Saladchef deluxe! Toihan on ihan pakko saada! Se pilkkoo kasvikset hetkessä, huuhtoo ja kuivaa salaatit ja on muutoinkin ylen näppärä. Varsinkin näissä haastavissa mökkiolosuhteissa tuommoisella vekottimella on tarvetta. Jäin tuijottamaan ruutua kuin noiduttuna ja tunsin kuinka en voi elää ilman Saladcheffiä! Onks Martta lievästi mainonnan uhri vai muuten vain vietävissä. Minä voisin tilata ihan kaikki mitä siellä mainostetaan. Se helvetin H2O X5 höyrymoppi on jäänyt kaivelemaan mieltäni. Olisi pitänyt tilata se. Pankee Martalle tulemaan yks Salaattikokki, kaupanpäälle saan näppärän raastinraudan. Vot, se ratkaisi kaiken.

Meillä on pirusti ampiaisia. Nytkin tuossa pörrää pari. Odottavat otollista hetkeä, että pääsevät tuikkaamaan Martan hemaisevaan takalistoon. Huoranperkeleitä ( toim. huom. hyttysiä) on myös ihan kiitettävästi. Punkkivaarakin on ilmeinen. Puhumattakaan syksyn hirkkareista ( toim. huom. hirvikärpänen.) Miten tämä maalaiselo on mennyt henkensä uhalla selviytymistarinaksi? Muistoissa lapsuuden kesät oli vailla vaaroja. Elettiin kuin siat pellossa, kirjaimellisesti. Pyörittiin heinikoissa, metsiköissä mellestettiin. Nyt ei tulisi kuuloonkaan mennä ilman asianmukaisia suojavarusteita parkkipaikkaa pidemmälle. Saa olla iloinen, jos selviää viikonlopusta hengissä ilman hospitaalireissua. On ihmisen elo täynnä kauheita vaaroja...


26.5.2012

Ruohon tuoksua tulvillaan

Martta on jäykkänä. Niskahartiaseutu jäkittää niin, että piti aamu aloittaa särkypillerillä. Pää ei käänny ja vihloo vimmatusti. Ei, en ole nukkunut huonossa asennossa, tää on ollut tätä koko viikon. Yleensä saunajooghani auttaa, mut nyt ei. Hierojalle ei kerkee. Voi polosta, kun on vaikiaa...

Otetaanpa uusi aloitus. Oih, mikä ihana aamu! Linnut laulaa ja Maijat pörrää. Huoranperkeleet ovat vielä unilla ja ilima on silikkii, lähes samettii. Tämä lämpö on tehnyt luonnosta rehvaksen ja kaikki on niin täyteläistä. Aamumokka herättelee ruhoani ja yöllinen sade on pessyt keltaisen siittiökerroksen häiritsemästä. Ilmassa on vasta leikatun ruohon tuoksu. Ukkorähjä parturoi eilen pihanurmen ja se tuoksu tuo mieleen lapsuuden. En tiedä miks. Muistikuvissa kesäloma-aamu, ikkunasta kantautuu ruohonleikkurin tasainen hurina, talonmies touhuaa ja sisään tulee se vastaleikatun ruohon tuttu tuoksu. Jännä mielleyhtymä. Aika onnellinen.

Grillaa mua!

Ola! 

Hanuriin vie!
Eilinen ruoka ei ollut mitään pupujen gurmeeta. Kesän ensimmäinen, perinteinen grilliherkku oli maukasta. Ateriointi meni varsin myöhään, syötiin vasta yheltätoista. Alkaa aikataulut kääntyä kesäisiksi ja illalliset helposti venähtää puolille öin. Mistähän sekin johtuu, en edes juorunnut puhelimessa. Enihau, meillä on sellainen jako, et mä duunaan ja Ukkorähjä grillaa. Hän malttaa tehdä sen rauhassa ja pieteetillä. Matala lämpö ja pidempi aika, tulee mehvää ja herkullista. Jälkiruuaksi tein helpon Mansikkaherkun. Sanokaa mitä sanotte, mutta noi Epsanjalaiset mansikat ovat hyviä. Hiukka puumaisia, mutta muutoin kohdallaan. Kohta tulee Suomimarjat, onhan niissä maku makeampi, mutta yleensä lähes puolet on löllöjä ja huonossa hapessa. En tiedä, mitä myrkkyjä ne noihin ulukomuan marjoihin tunkee, mutta rakenne on napakka ja koko valtava. No joo, herkkuun sotketaan yksi vaahdotettu vaniljakastike, purkki Valion Kuningatar-rahkaa ja pilkotut mansikat. Heleppoo kun heinänteko, eikä liian imelda herkku. Hyvä grilliaterian päätös.

Alan huomata, että kaipaan ympärilleni muutakin elämää kuin sitä remonttia. Nyt alkaisi olla jo juhlan aika. Kauhukseni sain huomata, että edellisistä juhlahetkistä on kauan. Kuinka kauan, en edes muista. Se on järkyttävää. Asialle täytyisi tehdä jotakin. Jos nyt haluun olla klisee, niin totean, että elämähän on yhtä juhlaa. No joo, mut kaipaan kyllä sosiaalista tykitystä, sitä sellaista hölömöö höpöttelyä ja gurmee illallisia.  Parin viikon päästä on ensimmäiset tuparit, duuninkaverit tulee. Ollaan siis citissä, kaivattua kemuilua on tiedossa. Mutta kesäiset, yöttömän yön juhlat möksällä, niitä kaipaan kovin. Elämä ilman juhlia on kuin ruumisarkku ilman ruumista. Varsin sattuva vertauskuva, hah!

Taidan olla helvetin hyvä ihminen ja heittää aamulenkin sauvoilla. Sit voisi hiukka jooghaa terdellä ja yrittää saada tätä kroppaa auki, saattaa avoimeksi kohdata päivän haasteet. Kai se pitäisi kirkolle mennä, Martta tarttee uudet ruukut peikonlehdille. En kestä kattoo, kun ne kärsii. Annan niille uuden alun, annan uuden elämän. Hallelujaa, Martalla on taas herran hommat mielessä.

25.5.2012

Finnejä ja siirappii

Saavuttiin pari tuntia sitten ja eloinen ilta on auringon täyttämä. Järven pinta kimmeltää niin, että kohta lähtee taju. Kauheesti häikäisee tuo auringonpaiste, olisipa pilivistä. Hah, otitko tuon tosissasi? Eihän tämän ihanampaa voisi olla olemassa. Loistakoon nyt, ei ole vielä liian kuuma ja huoranperkeleitä on vielä siedettävästi. Kyllä niitä jo kiihkeenä pörrää, mutta ei mene vielä hermot. Siksi tää on parasta aikaa. Se kuuma helvetti heinäkuussa on jo..... niin no aika ihana on sekin. Enhän mie suinkaan valita, kunhan totean.

Tänään en ollut yhtä herrani kanssa. Remppa ei valmistunut.  Jatkuu vielä ensi viikolla ja sähkömies ei kaiketi pääse paikalle ennen loppuviikkoa. Sanonko jottain? Sanon, että VOIHAN PERSE! Mutta onnekseni, sunnuntaina pääsen pesemään kaappeja ja purkamaan nurkissa pyöriviä pahvilootia.  Se auttaa. Yllättävän kypsästi kohtaan tämän asian. Jälki ja remppareiskat ovat niin huippuja, että viivästyminen on ansaittua. Siks en ton enemmän keuhkoo, mutta tietysti olisin jo halukas jättämään taakseni tän rempasta jauhamisen.

Otettiin Ukkorähjän kans yhteen. En mie tiiä, hää on jotenkin kiree. Toki, minäkin siinä ärähdin ja taisipa desibelitkin nousta. Aikamme mökötettiin ja poikkeuksellisesti tein lähentävän eleen. Kapsahdin kaulaan ja sanoin, että ei olla enää ärrinmurrin. Vähänkö ällöö, vittu mitä siirappii! Mutta se kannatti, nyt on elo taas rauha ja ilta tyyni. Meillä on grillikemut. Listalla on grillatut vartaat, halloumananas, täytetty herkkusieni ja tomaatti.  Jälkiruokana on mansikkavaniljarahka. Näin mie rakastan. Otan toki hiukka kuplivaa, ei kai se muuten juhla? Totean vielä kerran, on erityisen mahtavaa, että pääsen tänne pakoon. Kuinka olisin toteuttanut itseäni sen keskeneräisyyden parissa? Täällä en siitä huoli, olen villi ja vapaa!

Tapion Kari laulaa Olen Suomalainen. Puhelintoivetta kuuntelen, onko se jotenkin yllättävää? Ei varmaan, mutta minkäs teet, elämä on yhtä ribittii. Ajatella, seittemän vuotta ollaan täällä rampattu ja mua ei alkuunkaan kyllästytä. Kyllähän tämä maisema, tämä rauha, tämä ihanuus hivelee sielua ja Martan esteettistä näkymöä. Tuo kuulostaa juuri niin keski-ikäiselle kuin ikinä vain voi. On tehty tutkimus, että ihminen on onnellisimmillaan about viiskymppisenä. Uskoa ken voi, en pane vastaan!

Nyt on laitettava Marttavaihe päälle. Grillattavat eivät itse mene grilliin ja saunarelaksantti odottaa! Hopi, hopi hommiin! Elä unelmoi, totuus on arkea ihmeellisempi. Pöperöö pöytään, huutaa ukko ja lapset!

P:S Mulle on tullu finni! Mun naamassa on ilimielävä finni!

Poraa mua

Kaikki kadonneet lampaat ovat löytäneet ketsemaanin puutarhaani ja asentaja masentaa parhaillaan tasoja. Porakone tai joku hullun kone laulaa ja minä hymyilen. Sähköinen kosketus ja The Putki saapuvat iltapäivällä mukaan pitoihin. Jos kaikki menee niin kuin Martan käsikirjoituksessa on sanottu, niin tänään tämä saadaan päätökseen. Remppareiskakin sanoin niin. Eikö sanonutkin? Minä häviän iipee Lähdejärven pöpelikköön ja rukoilen ihmettä tapahtuvaksi. Suljen mieleni ja jätän kaiken herrani haltuun. Ei hää mua hylkää, eihän?

Minulla tänään siis veepee ja suoritan muutaman niin kutsutun viimeistely operaation. Maalisutia täytyy heilutella vähän siellä sun täällä. Tahtoisin myös naulakostapöydäksi hässäkän jo tuonne keittöön. Ajattelin pyytää remppareiskalta, josko hän pari reikää Martalle seinään tökkäisi. Mie on jotenkin heikko noiden porahelvetinkoneiden kanssa. Kyl mie poraan, mutta se on jotenkin niin amatööriä. Jälki on mitä sattuu ja aina kun sitä teen, niin musta tuntuu, että vastassa on joku kova. Siis ihan oikeesti, tää ei oo mikään likainen vitsi. Onnistunko helvetti aina poraamaan niin, että vastassa on joku estävä metallipalkki. Sit niitä reikiä pitää tökkiä seinät täyteen ja se ei ole kivan näköistä. Laitan hiukka maskaraa ja ripseä räpsäytän, josko se onnistaisi saamaan pöytäni vihdoin seinälle. Katsotaan, sanoi emäntä, kun isäntää leipälapiolla päin näköä hutki.

Nyt ei auta itkut markkinoilla. On alettava hommiin. Ukkorähjä uhkasi lähteä ajoissa, päästään ruuhkan jaloista kohti onnea ja autuutta. Aurinko paistaa ja illalla pistän pystyyn grillikemut. Kuplahdus, pirskahdus ja silleen...

24.5.2012

Elastinen Pöllö, ei ku Löllö

Evakko is bäk ja heräsin aamuun liian aikaisin. Hermotusjärjestelmäni on taas virittäytynyt odotuksen innostuneeseen viiltoon. Rienaavat ihmislasta, eikä mennyt niin kuin olin haaveillut. Työtasojen asennus, sähkärin valaiseva kosketus ja putkiston viritys menee perjantaille. Juuri sille päivälle, jolloin olin ajatellut kaiken olevan jo valmista ja pääseväni itse viemään kaiken tämän loppuun. Ei auta, haaveeni toteutus siirtyy ensi viikkoon ja minä valvon ja odotan. Odotan ja valvon. Sujuva eteneminen lopahti kuin kanan lento ja nyt täällä ei tapahdu yhtikäs mitään. Siinä syy, miksi katsoin evakoinnin turhaksi ja palasin kunnaille. Uhmaten kaikkia lainalaisuuksia, tartuin mopin varteen ja jyystin eräänkin kerran lattioitani pölyttömäksi. Laittelin tavaroita järjestykseen ja teen täällä asuttua. Toivoen, että lopputyöt eivät ole enää paskaista hommaa ja näin tämä kaikki ei olisi turhaa. Oli ihanaa nukkua omassa vuoteessa. Maailman parhaassa.

Voe perse! Olen lihonut. Olen elastinen löllö. Vielä pari kuukautta sitten odotin tulevaa kesää innoissani siitä, että vuosien, vuosikymmenten jälkeen voin pukeutua kaikkiin niihin säästämiini slimfit-teepaitohin. Ei mahu, ahistaa ja keskivartalossa on kaarevaa, ällötys pyöreyttä. Mihin vittuun se lauta hävisi? Okei, okei, paskapullamättöhöttö ruokavalioni on tuottanut salakavalasti tulosta. Hillitön energiakulutukseni on vaihtunut kaljan kittaamiseen mökin terdellä ja eihän se ole mikään ihme, jos lätty leviää. Vähä hiilarinen ruokavalioni on vaihtunut hiilarimyrkytykseen ja se ei ole hyvä asia. Vielä joku tovi sitten mainostin isoon ääneen, että en koskaan palaa entiseen valioon. En niin juu, jos mahdollista, niin vedän paskahöttöö vieläkin enemmän. Mut hei, syytän tätä kaikkea härdelliä ympärilläni ja keittiön puutetta. Minulla on vielä mahdollisuus. Jos nyt otan itseä reippaasti perseestä kiinni ja tormistun asiassa, niin läski on voitettavissa. Kahvakuulat esiin ja höttö veke. Loppukesän kuljen iliman paitaa, iliman housuja, jumalauta!

Tsiuus, kun partsi on täynnä vihreänkeltaista siitepölyy. Se tunkeutuu joka paikkaan. Ällöö. Olin jättänyt lasitusta auki ja näin parveke on saanut uuden värityksen. Onks toi pölytys niin kuin siemennestettä vai joku munsolu. Onks se naaras vai uros tuotosta? Eiks siinäkin ole kysymys elämän jatkumosta, pikku koivujen lisääntymisestä. Sehän on erotiikkoo! Olin lapsena ja varhaisaikuisena erittäin pahasti algeerialainen. Tämä aika vuodesta oli yhtä helvettiä. Mun oireilu ei ollut pikku niistämistä ja tukkoisaa oloa. Pahimmat ajat istuin sisällä himassa, järkyttävässä lääkepöllyssä ja kaihoten katsoin pihalle aurinkoon. Aivastelin niin, että veret lenteli pitkin seiniä, silmät oli turvonneet umpeen ja joka paikkaa kutitti ja kirveli. Olin allerginen ihan kaikelle. Käänteen tekevä muutos tuli siedätyshoidosta. Sain kolmen vuoden ajan suoraan suoneen siitepölyy ja katso, kaikki oireeni katosivat. Martta on siis myrkytetty siitepölyllä. Ilmankos olen niin hetelmällisen hemaiseva... Leikki sikseen, jos jälkikasvusi kärsii pahasti siitepölyallergiasta, niin suosittelen todella harkitsemaan ko. hoitomuotoa. Mulla se poisti kaiken oireilun ja olen jo vuosikaudet ollut ilman lääkkeitä ja sulassa sovussa siittiöiden kanssa istun parvekkeellani.

Jep, jep. Huomenna mennään kuitenkin mökille. Menen pettymykseni yläpuolelle ja kohtaan taas kaiken saatananmoisella tyyneydellä. Laitellaan hima loppuun sit, kun aika on. En voi muuta. Kaiketi ennusteet lupaavat lämmintä nannaa viikonlopuksi. Onhan se kiva sekin. On, on.

23.5.2012

Kristallin kirkasta

Hallelujaa, Herrani on mua kuunnellut ja toimitti eilen molemmat puuttuvat kodonkoneet! Siellä ne nyt nököttää ja odottaa viimeistä voitelua. Saanko ne tänään paikoilleen ja putkimiehen ja sähkärin suorittamaan remontin loppuun? Nyt eletään kiihkeitä aikoja. Herra mun varjele, mua halavoo! Enää puuttuu tasot ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin niidenkin pitäisi saavuttaa kohde tänään. Asioiden notkahdettua reippaasti eteenpäin, olen saanut uutta energiaa ja mieli on hyvä. Pääsenkö vihdoin ja viimein asettelemaan kaiken paikoilleen ja nauttimaan tylsästä elämästäni uudessa kodissa. Ai houp sou...

Rakennettu moduuli

Tasoja vaille

Liesituuletin ja avohyllyt joissa sisällä valo
Pääsinkin yllättäin aikaisemmin duunista ja kiireellä viipotin himaan. Stailasin paskahuussin ja siitä tuli niin kumouksellinen, että pissasin pöksyyn hunajaa. Nykyaikainen ristallikruununi on sit niin IHQ! Se taittaa valon mielenkiintoisesti ja heijastelee seinille satumaisia kuvioita. Överi peilini saa tilaan lähes majesteettisen tunnelman. Kyllä passaa Martan nyt tuottaa jätöstä, sehän on nyt lähes kuninkaallista. Ai niin, eihän ylimistö kakkaa. He ovat liian hienoja ihmisiä sellaiseen toimintaan. Vai mitä olet mieltä, kuvittele nyt joku rinsessa Viktuuria paskalla? Eihän se käy pirtaan. Hups, olipas vylkääriä tekstiä. Nyt siistin suuni, puhukoot kuvat puolestaan. Mitä häh, eiks oo karmee veski? Tuonne voisi unohtua, kadota kakkaamaan.

Hänen kuninkaalinen korkeutensa

Kyllä irtoo!

Istukaa olkaa hyvä
Vaikka olin väsy, niin purkasin muutaman pahvilootan uusiin komeroihini. On se kyllä kiva, että ihmisellä on olemassa kaappitilaa niitä tarvitseville välttämättömyys tarvikkeille. Eron huomaa hyvin, kun elää hetken ilman niitä ja sit saa sellaiset. On selkeästi omat paikat tavaroilla. Tämä yhdistetty siivous/ulkovaatekaappi on ehdoton feivoritti. Suorastaan teinirakkaus. Uudelleen sijoittelun myötä sain tilaa vaatekaappeihin ja se mahdollistaa avaran asettelun Martan rättilöille. Kaik on helposti saatavilla ja silmin nähtävillä. Siit mie tykkään. Puhumattakaan siitä siivouskomerosta. Sinne vain sujahti kaikki, kauniisti hyllylle järjestykseen. Kyllähän tässä pikku pää sekoaa onnesta.

Tulinko ulos kaapista

Nuori rakkauteni

Ihan ite kasasin
Tulin eilen yhtämatkaa hississä naapurin juoppo pariskunnan kanssa. Eivät tuoksahtaneet pahalla ja olivat selvinpäin. Ihan hyö vaikutti mukavalle. Nainen on joko ujo tai alkkomahooli on tuhonnut hermojärjestelmän ja hän ei voi katsoa kohti puhuttaessa. Mies vaikutti lähes sympaattiselle nallekarhulle. Siinä kaunista kesäiltaa ihmeteltiin ja en mie tiiä, minua jotenkin säälitti. Elämän kohtaloita, kohtaloita elämän. En mie ketään tuomitse. Eihän sitä tiedä, joku kerta kuplapäissäni pyydän niitä kylään Martalle. Mutta ensin vien ne pesulle, juuriharjalla kuraan molemmat ja dödöä kainaloon suihkautan. Rouvalle laitan tyvivärin, sen verran kähee tyväri oli.

Ajatelkaapa, jos olisitte kodittomia? Se olisi niin kauhiaa, että sitä ei voi edes kuvitella. Ei olisi mitään paikkaa, turvaa ja lämpöä, mihin päänsä kallistaa. Miten jonkun kohtalo voikaan olla niin osaton? Onkohan paljon sellaisia kodittomia joilla on kuitenkin duuni? Tätä mietin eilen kotimatkalla. Yhtäkkiä mieleeni tuli ajatus, että entä jos mulla ei olisikaan paikkaa minne mennä? Tunsin riipaisevan tuskan sydämessäni ja jo pelkästään tämä mielikuva sai aikaan suuren hädän. Se olisi yksi elämän kauheuksista. Samaa linjaa kuin se, että joutuisi syyttömänä vankilaan tai järjissään hullujen huoneelle. Tai no, toi hullujenhuone voisi olla välillä ihan paikallaan, mutta vankilaa ja kodittomuutta Martta ei kestäisi. En vaan niin, jokeen kävelisin ja hyvästit heittäisin. Niin se olisi kamalaa. Mutta joillekin totista totta ja ihan oikeaa elämää. Mä rakastan mun kotia.

Onks kiva, kun on helle? Istuin eilen hetken Haviksen Amandalla ja vedin nassuun jäätelötötteröö. Mun suosikkimaku tälle kesälle on sitruunalakritsa. Jösses, kun on imeldaa! Tuli kiva fiilis, sellainen kesäreggae tsäkädätsäkädä tsää. Kuvittelin olevani ihan helvetin magee, dödderöt turvalla ja dolcet silmillä. Kai lämpö sekoitti pääni. Mut hei, kyllähän tolla Arskalla on ihmeellinen voima. Kanssaihmiset näytti niin hyvälle ja koko kauppatori hymyili. Täähän tuntuu kesälle!

22.5.2012

Harrasta uskoa ja riemunkiljahtelua

Evakon osa on tyytyä herrasväen kohtaloon. Ukkorähjällä herätyskello soitti 05.30 ja minua olisi nukuttanut vietävästi. Sinänsä ihmeellistä, että olin vielä untenmailla ja minut pakko herätettiin. Kirosin kohtaloani. En nyt enää saa unta, joten annan aamun avaukset. Hah, tuosta sanasta vilahti mieleeni kouluvuosien aamunavaukset. Ne lukemattomat pakko hurmokset, muistatteko? Vieläköhän kouluissa on sellaisia? Alaluokilta muistan ne joukkokohtaamiset juhlasalissa. Pakkopullaa, kenties tarpeelliset. Yläasteella keskusradiosta joku puhui elämän tärkeydestä ja levitti herran sanaa. Aina piti olla hiljaa ja vastaanottavainen. Pitääköhän tuo paikkansa, oliko noin, vai onko tuo mielikuvitukseni tuotetta? Oli miten oli, mutta se on varmaan luonut vankan pohjan herrani pelolle. Uskoni on luja, vankka ja horjumaton. Siis aina se mihin uskon. Se on sit juttu erikseen. Uskokoon ken tahtoo.

Eilinen tutustumiskäynti himatsuuniin oli onneni täyttymys. Asennetut kaapit eteiseen ja kylppäriin oli juuri niin kuin piti. Tiedän jo nyt, että rakastun silmittömästi uuteen siivouskomerooni. Tulen viettämään siellä öitäni, syömään lounasta ja nauttimaan elämästä. Kerrankin tila, jonne mahtuu kaikki Martan rakkaat niin, että ei tartte änkee ja tunkee. Silityslaudallakin on ihan oma pikku yksiö! Aarteeni ja elämälle välttämättömät neste sekä jauhepitoiset siivousaineet saavat runsaasti hyllytilaa. Tempasenko perkele pitsit hyllyjen reunoille, niin ovat sitten somasti siellä järjestyksessä. Oih, tätä elämän ihanuutta! Kylppärin kaappikin on upia. Komerona ihan perussettii, mutta niin tuikitarpeellinen. Sinne Martta saa koko kosmeettisen arsenaalinsa militanttiseen järjestykseen. On naamiot, kuorinnat, hyytelöt, genitaalialueengeelit ja vaikka mitkä naamarasvat ja onnettoman ihmisen itsetunnonkohentajat. Kyllä tuommoiselle täytyy arvoisensa kaappitila löytyä. Se on niin emäntää, sanon ma.

Sähkömies oli tehnyt työnsä taas ammattitaidolla. Mun paskahuussi sai sen kattokruunun! Ristallikuulat vielä puuttuu, ne asennan perjantaina. Tuleva valo on kirkas, näkee Martta nenua puuteroida ja kakkakin irtoo valossa paremmin. Keittiön uuteen valoon en ollut tyytyväinen. Vaikka se on nyt samaa sarjaa muiden valojen kans, niin valon määrä jää aika laihaksi. Martan ikänäkö vaatii kunnon valoja, joka puolella on niin helvetin pimiää. Katsotaan tilanne vielä uusiksi, kun keittiön muut valot on asennettu.

Keittiö alkaa olla valmis! Keittiö alkaa olla valmis! Keittiö alkaa olla valmis.... Huh, jäi levy päälle. Toi kuulostaa niin ihanalle. Tosiaankin, tälle hetkellä odotetaan vain niitä puuttuvia ainesosia, jotta asennus voidaan viedä päätökseen. Suojamuovitkin oli jo poistettu ja en millään olisi malttanut lähteä pois. Olisin halunnut käpertyä keräksi uuteen uuniini ja nukkua yöni siellä. Annoin katseeni vaeltaa korkeakiiltoisessa valkoisessa pinnassa ja tunsin syvää tyydytystä. Availin ja suljin kaappia syvän kiihtymyksen vallassa. Niissä on se hieno tekniikka, että annat pikkasen vauhtia ja laatikot sulkeutuvat itse automaattisesti. Sitäpä riemukiljahtelin ja testasin lukuisia kertoja. Otin eri asentoja. Mistä kulmasta, millä voimalla ja millä otteella laatikostoni tuleekaan sulkeutumaan. Siinä riittää reenattavaa, ei tartte salille lähteä. Rakkauden temppelini, pyhättöni oli saanut jo viimeistelyn makua pintaan. Listat oli asennettu ja yllättävää, tila oli siisti. Harvinaista käytöstä remppareiskalta. Yleensä ne jättävät jälkeensä hillittömän sotkun ja testolle ( hormohiki/ äijähiki)  tuoksahtavan pilven. Tuli mitä tuli, perjantaina aloitan kotini jälleen rakennuksen. Siivoan paikat ja järjestän kamat. Ei pitäisi uhkailla, isokivi napsahtaa ohtaluuhun ja käy kalpaten. Tulee vielä takapakkia.

Sain eilen ne omista kuvista taulutkin. Minusta ne on hyvät. Sellaiset taidepläjäykset. Tuntuu hirveelle koko ajan kehua kaikkea. Ettette vaan saa sellaista omahyväinen paskiainen kuvaa minusta? Minkä teet. Eihän kaikki se, mikä musta on mageeta, kolahda kaikilla. Joku voi pitää mun kyökkii paskaläävänä ja joku pitää tauluja naurettavana yrityksenä. Mut mä oon mä ja sä oot sä. Jokaisella on oikeus, mutta Martta on aina oikeassa. Ostin eilen myös buarijakkaran siihen naulakosta pöydäksi viritelmään. Niin on valakosta nahkoo ja kiiltävää romia. Sekin on hieno. Nyt ei mee enää läpi, ihan paska se on. Hirvee. Tahtoisin senkin asentaa jo perjantaina. Herrani, tapahtukoon tahtosi, mut heivaa ne kodinkoneet Merikorttitielle viimeistään torstaiksi, mielellään jo keskiviikoksi. Kiitos!

P:S Saatte kaiken kattavan kuvakollaasin heti, kun kerkeän fotoilee! Ja tervetuloa uudet lukijani, olen teistä otettu!

21.5.2012

Evakon tarina

Olen evakossa Ukkorähjällä. Mulla ei ole omaa kotia. Olen onneton, raukkarukkaressukka orponen. Ei nyt kuitenkaan, on tämä parempi vaihtoehto kuin olla siellä rempan keskellä hermoilemassa. Se on kyllä hyvä, että asumme näin lähekkäin. Tästä on hyvä liikahtaa paikalle. Tänään on todellakin SE sähäkkä päivä. Äijää ramppaa kuin rintamalla konsanaan. Martta saa uuttaa kaappia, lamppua ja kyökkiä. On se mahtavaa. Homma notkahtaa aimo askeleen kohti loppuaan. Jess!

Jos eilinen saapuminen olisi kuvattu filmille aivoistani, niin tunnelma olisi ollut kuin suoraan tappajahai-leffasta. Mitä lähemmäksi pääsin kotiovea, päässäni soi tappajatunnari. Astuttuani keittiön puolelle, jännitys laukesi ja verenhimoinen saalistaja olikin pikku sintti vain. Helpotus oli suuri. Iso osa kyökkiä oli duunattu, luulen, että nyt odotellaan puuttuvia kodinkoneita saapuvaksi ja päästään homma viemään loppuun. Jälki oli siistiä, yksi paha skraadu keltaisessa maalipinnassa, pah! Suojamuovit oli vielä paikoillaan ja valkoisen vaikutelmaa en vielä päässyt aistimaan. Kaikki ajallaan.

Koko asuntohan on kuin suuri työmaa. Oviaukkoja teipattu, huonekalut veke ja sitä rempparojua joka paikka täys. Pölyä joo, mut ei kauheen pahasti. Olen kääntänyt työvuorot kesäaikaan ja nykyään olen vapaalla pe-su. Se on siksi, että päästään mökille jo to-iltana. Jos remppa saadaan siihen malliin tällä viikolla, niin en kyllä malta möksälle lähteä. Munhan on ihan pakko päästä laittaa paikat kuntoon ja siivoamaan toi edellä mainittu chaos. Saadaan elämä pikku hiljaa normi järjestyksen. Oih, kuinka kaipaankaan sitä tylsänä toistuvaa arkea.

Olen saanut taas viestejä siitä, että blogiani ei ole turvallista aukaista. Olen tehnyt asian eteen toimenpiteitä ja toivottavasti herjaukset ovat loppuneet. Mulla ei siis ole mitään VIIRUSTA ja blogini lukeminen on ihan turvallista. Harmittaa vietävästi, koska tämä tämmöinen vaikuttaa siihen, että osa lukijoista poistuu, eikä uskalla ottaa sitä riskiä, että olisin tarttuvaa kamaa. Tämä varoitus liittyi jotenkin Villa Kajava-blogiin. Olen poistanut ko. blogin listoiltani ja sain jo viestin, että herjaus olisi hävinnyt. Jos Kajava lukee tätä, eikä ole asiasta itse tietoinen, niin tiedottaen totean, että kannattaisi varmaan tsekata asiaa jotenkin. Mie olen kädetön tietotekniikan edessä, enkä osaa neuvoa, mutta fiksut ihmiset osaa.

Hei, ulkona on jo nyt hillitön helle. Nyt maistuu kesälle. Ottakaapa hetki jäätelötötterön, antakaa auringon hyväillä, tämä lysti saattaa loppua lyhyeen. Antavaa viikkoa!

20.5.2012

Valmista tuli

Niin olin tyytyväinen pikku kätösteni tuotokseen, että kuvat tänne eetteriin on heti syötettävä. Naulakosta aamiaispöydäksi on nyt siis valmis. Helvetti, kun en pääse sitä jo seinälle heivaamaan! Turha sitä sinne nyt on alkaa änkeemään, tiellä on vain ja pahimmassa tapauksessa rikkovat vielä. Kestän tämän kuin mies ja odotan sitä hetkeä, kun pääsen uutta kyökkiäni stailaamaan. Odotan, odotan!!

P:S Tervetuloa uudet lukijani! On aina erityisen mukavaa, kun olet löytänyt minut. Arttorius, yritin sua lähestyä, mut ei jotenkin onnistu...





Kukkia ja niin no, pörriäisiä.

Jos mahdollista, niin tein eilen nukkumisen nopeuden maailman ennätyksen. En silmiäni kerennyt ummistaa, kun jo heräsin aamuun. Minusta se on aina hyvin ihmeellistä. Mihin toi yö oikein häviää? Vai onko se sitä, että äitinsä poika on vain niin väsy ja tyydytetty, että uni on syvää ja nopeaa. Mää tuota taas tiiä.

Eilen kesän kosketus laskeutui Lähdejärvelle. Oli ihana ilta. Sellainen kesäisen kupsakka. Lämmintä, tyyntä ja mukava touhu keli. Saatiin pihapiiriä laitettua, kukkaset istutettua ja ulkolyhdyt aseteltua. Sain siivottua varastoakin, se on sellainen helvetin romuläjä. Kumma tapa ihmisellä, sinne vaan sullotaan kaikki, kunnes se on niin täynnä, että ei enää sisään mahdu. Meillä on paha tapa viedä sinne tyhjiä pulloja/tölkkejä. Ja niitähän kesän aikana kertyy, nytkin on monta jätesäkkiä odottamassa ylösnousua. Tähän tapaan tulee tänä kesänä muutos. Pullot viedään heti kauppaan, eikä jätetä varastoon pyörimään. Mutta nyt kesä voi tulla, me ollaan niin redi!

Rakkauspakkaus tirsuttelee

Päivän saalis

Penkissä
Eilinen kukkaismatka sivilisaatioon oli muutoinkin antoisa. Kurvattiin Karjaan kautta ja löydettiin alaterdelle uusi varjo. Se on sellainen hieno, kampea vääntämällä nousee ja laskee. Varjoa voi myös kallistella ja se on helppo irrottaa, laittaa takaisin paikoilleen. Sitäpä siinä ihastelin ja Ukkorähjälle tuumasin, että kyllä se noidenkin kehitys on mennyt eteenpäin. Niin ovat näppäriä nykyään. Kyllä elämä on ihmeellistä, sano. Tein myös löydön paikallisesta Maskusta. Paskahuussini sai uuden peilin. Se on helvetinmoinen krumeluuri, niin överi, että taju paskoessa lähtee. Minusta ko. tuotantotila vaatii hiukka yltäkylläisyyttä. Krumeluuria, kattokruunua ja silleen. Se saa tuntemaan niinkin maallisen asian taivaalliselle. Kyllä nyt passaa paukutella.

MarttaLandia

Aina kun mä maitoo juon...

Löylyä lissee
Onpa kaunis aamu. Ei yhtään kylmä. Vastarannalla arska kimmeltää kilpaa järven kanssa. Linnutkin ovat erityisen innoissaan. Kai niillekin lämpö hyvää tekee. Eilinen auringonpaiste on virvoittanut vihreän vallattomaksi. Voi, olisipa itsekin yhtä vehreä ja tuore. Onks tää luonto nyt niin kuin teinivaiheessa? Vai onks tää vielä ihan beibi? En tiedä, mutta kaunista on. Istutetut kukkaset antava kaivattua väriä, vielä ovat ihan nöpöjä, mutta kyllä ne siitä alkavat rehottaa. Niin ovat kuin Martta. Loppukesästä tällä syömisellä rehotan kuin yliaikainen Pelarguunia. Nytkin vedin aamumokan kans sitruunatorttua. On se perkele kumma, että täällä mökillä antaa itselle luvan mössätä paskahöttöö. Tuohonkin asiaan pitää tulla muutos. En ole etuoikeutettu turvottamaan itseäni sillä perusteella, että olen mökillä. Mökillä saa muka mussuttaa. Joopa joo. Ei vetele tuommoinen peli. Vettä ja leipää, kiitos.

Väräjävä sielu
Naulakosta pöydäksi on nyt duunattu. Se on kasaamista vaille valmis. Kiillotin metalliosat autovahalla  (kiitos Ukorähjän vinkin) ja puuosat ruiskumaalasin about parikytkertaa. Aina hyvin ohut maalikerros, että ei tule valumajälkiä. Niin on nyt hohtava. Pöytä siitä tulee siinä vaiheessa, kun kiinnitän sen seinälle. Se tulee pöytäkorkeudelle ja eteen baarijakkara. Siinä on Martan hyvä aamiainen nauttia. Varsinaiset "koukkuosat" toimittavat mainiosti paikkaa avaimille ja aurinkolaseille. Martan kodissa kaikille on oma, tarkkaan määritelty paikka. Jokainen esine, elämälle tarkoitettu välttämättömyystarvike tietää paikkansa ja olemassa olonsa merkityksen. En voi sietää sitä, että tavarat ajelehtivat päämäärättömästi ja esim. pöydillä ja nurkissa olisi jotakin epämääräistä. Ei helvetissä, se olisi kauhistus.

Kyllä lähtee
Nyt minua kyllä jännittää. Olen tietoisesti sulkenut pois mielestäni keittörempan. Onko siellä tapahtunut mitään ja jos on, niin mitä ja mille näyttää? Uskallanko edes mennä. Huh, pelkkä ajatuskin saa sydämen sykkeen tiivistymään ja olo on levoton. Se on taas hässäkkä viikko edessä, mutta hei, voiton puolella ollaan. En anna hermotuksella valtaa, nautin jokaisesta hetkestä. Nautin elämästä. Nautin stressinäppylöistä. Nautin nauttimisesta. Uskooks tuota kukaan? En minä ainakaan. Adios!

19.5.2012

Naulakosta pöydäksi

No ei tää nyt ihan kesälle tunnu. Kylmähkö tuuli pitää siitä huolen. Taivas tosiaankin aukesi illaksi ja aurinko sulostutti, mutta tuuli niin, että Martan säärikarvat oli ihan sekaisin. Ei siis vieläkään todellista kesäillan hekumaa. Nautin kyllä. Kuuntelin puhelintoivetta ja samalla saunoin. Epätoivoisesti teen kaikki kesäriittit, tässä terdellä palelen, mutta en anna periksi. Aamu on harmaa ja koleahko. Olkoon, en anna sen vaikuttaa. Tänään leikitään puutarhurii. Käydään kylillä kukkaisostoksilla, tässä lähellä on hyvä puutarha Hagalandet. Sinne siis.

Eilen oli laiskiaisten vapaapäivä. Köllöteltiin Jupsun kans iltapäivään. Otettiin pikku tirsuja, katsottiin ostoskanavaa ( ne on niin taianomaisen ihmeellisiä) ja luettiin aikakauslehtiä. Annettiin levon tulla. Aika ihanaa. Olin jo viittä vaille tilaamassa H2O Mop X5:sta, niin on ihmeellinen laite. Sillä Martta voisi pestä ihan kaikkea. Kyllähän tuommoinen aparaatti pitäisi joka taloudesta löytyä. Mulla on kyllä sellainen höyrylattiapesin, ei sit kauheesti oo tullu käytettyy. Ehkä en tarvitse...





Aloitin eilen sen naulakon duunauksen. Tuolla ne "puut" odottavat lisämaalia pintaan. Ajattelin tehdä asian yksikertaisesti ja ruiskumaalasin kohteen. Mutta tämä tuulinen sää ei ole ihan se paras, maaliruisku lensi minne sattui. Odotan, että sää suosii ja alan ruiskia uudemman kerran. Tänään kiillotan metalliosat. Hyvä siitä tulee.

Edellisen postauksen optinen harha on aiheuttanut yllätyksiä. Keittöni on yhä edelleen valkoinen. Kuvassa olevat vaaleansiniset ovet ovat suojamuovitettu ja siksi väri sellainen. Hah, nähtyäni itse ovet ensimmäisen kerran, luulin myös niiden olevan väärän väriset. Onneksi kokemuksesta tiesin, että niissä on yleensä suojamuovit päällä. Älkää siis huoliko, Martta ei ole poikennut valkoisesta linjastaan. Tosin, noi vaaleansinisetkin ois kivat.

Laiskottelusta johtuen, nyt on sellainen olo, että pitäisi hirveesti duunaa jotakin. On se tuokin kumma. Mikä pakko olisi tehdä yhtään mitään? Ei niin, mutta se on sellainen sisäinen pakko. Luterilainen herran pelko ja muuta shittii. Ansaittu lepo on antanut myös virtoo ja nyt haluaakin tehdä jotain. Kyllä myö Ukkorähjän kans ollaan ahkerii ja tehdään pihahommii. Tänään on vasta lauantai, tuntuu jo ihan alkuviikolle. Entäs jos mulla on mennyt ajantaju, täällä se voisi olla mahdollista. Se vasta olisi jännää, olisin syyntakeeton, menisin ja tulisin miten sattuu. Kauhiaa, nyt onkin maanantai. Hirvee kiire duuniin...

18.5.2012

Pyhästi arki

Sataa tuhnuttaa lempeän kesäisesti. Ilma on lämmin ja ihan oikeesti tuntuu sille, että kesä taitaa tulla. Ei ole luita kapajavan kylmä, saunavilvoittelu ilman myssyä ja kaulaliinaa onnistuu hienosti.  Täällä siis ollaan taas, mökkisparadiisis. Saavuttuamme tänne oltiin molemmat niin poikki (huonosti nukutun yön jälkeen,) että otettiin rakastavat päivätirsut. Marttakin veti sikeitä niin, että ei tajunnut maaliman menosta tuon taivaallista. Se oli ihanaa. Nyt on voimoo ja enrgioo ja ihana saunoa pitkänkaavan mukaan. Löysin kaikki mun naamiot muuttolaatikoista ja ajattelin vetää niitä kilon lärviin. Jotenkin tässä rempassa noi rypyt ovat syventyneet ja jos mahdollista, niin pari uuttakin on tullut lisää. Se on syvä järkytys! Se on epätodellista!

Bouni Ämmä soittaa raatiossa. Niitä 80-luvun tanssittavia tiskorenkutuksia. Näitä juottoruokaloissa vedettiin niin, että tyrät rytkyi. Oli se ihanaa aikaa! Vuosia on tullut, mutta ihan samanlailla toi biittii puree. Alkaa kummasti lanne vatkaamaan ja on vaikea istua aloillaan...Mut en nyt ihan yksin tässä mökin terdellä ala jorroomaan. Ukkorähjästä ei siihen ole, se on liian sensitiiviä ja hullua hänelle.

Nyt on aamu. Tuo eilinen postaus ei jaksanut eetteriin asti. Sauna pitkällä kaavalla ja makarooniloota sai Martan uuvahtamaan jo ennen kymppiä. Oli tarkoitus jatkaa iltahämyissä, mutta unijukka tuli erityisen iholle. Se vei mennessään ja minä vain vikisin...

Sulokas aamuhetki, mokka ja mä. Linnut antaa taas parastaan ja on lämmin. Tai ei siis hyytävän kylmä. Aurinkoa ei näy. Why, tänäänhän piti olla hellepäivä. Mulla on veepee, mutta Ukkorähjä lähtee duuniin. Otetaan pikku koiran kans ihan rennosti. Vietetään laatuaikaa. Mulla on askareina tehdä siitä vanhasta vaatenaulakosta keittiöön aamiaispöytä. Puran sen alkutekijöihin, kiillotan metalliosat ja maalaan valkoiseksi. Se on kivoo hommoo.

Eilen laitoin himan pakettiin. Peitin oviaukkoja, roudasin kamat makkariin ja ajattelin olla sieltä vähän aikaa veke. Tai siis Ma-aamuna on mentävä, koska silloin tulee sähkäri ja se kaappien asentaja. Mutta kyökki-osasto saa duunailla rauhassa ja odotan niin kauan, kun kaikki on redi. Se on paree, että pysyn pois sieltä turhaa hermoilemasta. En kuitenkaan malttaisi olla siivoamatta ja pahimmillaan alkaisin jo astioita purkamaan puolivalmiiseen keittiöön. Aina kun remppareiskan silmä välttäisi, niin jonkun padan tahi pannun kaappiin survoisin. Silleen salaa ja sit ne olisi siellä tiellä. Olisi ihanaa, jos kaikki olisi ensi viikonloppuun mennessä valmista. Herrani, jos satut olemaan siellä linjoilla, niin toteuta tämä harras toiveeni. Vastalahjaksi lupaan rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Niin siis ketä? Kaikkia.

Eilen oli pyhä, tänään on arki. Miks musta tuntuu, että eilen oli arki ja nyt on pyhä? Sekaisin ihminen menee tämmöisestä. Täällä mökillä jokainen päivä tuntuu jollakin tapaa pyhälle. Onks se sitä, kun ollaan elämän alkulähteillä elikkäs luonnossa metsän keskellä. Siinä on tiettyä ylevyyttä ja juhlan tuntua. Vai onks se sitä, että täällä ei ole niin suorituskeskeinen ja on näin enemmän armollinen itselle ja kanssaihmiselle? Hyppää hetkeksi oravanpyörästä ja se on juhlaa. Näin se on nähtävä. Joka kerta, kun tänne saapuu, niin rauha ja lepo asettuu elimistöön. Tähän hetkeen se on erityisen spesiaalia. Remppahuolet jää taakse kaupuntiin. Martta on tunnetusti mehtäläisii...

Taidan vetätyä vielä hetkeksi neitseelliseen buduaariini. Annan unijukan kopeloida, jos se nyt sattuisi kiinnostuu. Hei, ihan kuin aurinko yrittäisi nousua. Kyllä se tänään paistaa!

17.5.2012

Väsynyt ramppaaja

Pyhäinen aamu ja koti on hyrskyn myrskyn. En ole evakossa, oma koti kullan kallis. Vielä ei ole tapahtunut mitään niin järisyttävää, että olisi pakko ollut paeta. Kaikki on tietysti ihan sekaisin, mutta se kuuluu asian luonteeseen. Se on vain hyväksyttävä. Olen jo hiukka väsynyt remonttiin ja toivoisin kaiken olevan ohi. Saisi kaikki kamat paikoilleen ja alkaisi elää normi elämää. Eilen asentajat saapui jo heti seiskan jälkeen ja minä vetelin vielä hirsiä. Juu, kello oli soittamassa seveniltä ja nukahdin senkin jälkeen. Minä, univammainen, herään siihen, kun asentaja toivottaa hyvää huomenta. Spuugi olo. Mutta olin kiitollinen yhdestä nukutusta aamusta. Tänään sit heräsin yhtä auringon kans. Huomenta vaan juu... kello 04.40.

Hups, ovet ovatkin vaaleansiniset...
Eihän asentajilla kauan nokka tuhise, jos he tehokkaasti kaiken tarmonsa keskittäisivät keittiöni kasaamiseen. Eilen asentaja oli käsittääkseni työskennellyt iltapäivään ja katso, iso osa keittiöstä on jo kasattu. Se on taas eri juttu, kuinka he täällä kerkeevät työskentelemään. Kovin ovat kiireisiä ja useampi homma samaan aikaan. Olin ajatellut olevani ainutlaatuisuus ja mun keittiö olisi se prioriteetti namber van. Höpsistä, minä olen vain yksi pikku kyökki, mikä huitaistaan jossakin välissä, kunhan keretään. Toivottavasti kaikki on kasassa ennen Jussia...

Ilkka Lipsanen has left the building. Sain tiistaina uuden tukan. Look like Danny on taakse jäänyttä elämää ja olen nyt varsin trendikäs. Kylläpä tuntuu hyvälle, kun on karvat kondiksessa. Rempasta ja kiireestä johtuen on omasta ulkoisesta minästä välittäminen jäänyt huonolle. Ei ollenkaan Martan tapaista. Siksi siitä niin kovin kärsin. Mutta tämmöinen tekee välillä hyvää. Osaa taas arvostaa ammattikuntansa kykyä ja taitoa tehdä ihmisistä ihmisen näköisiä. Ou jee! Vedettiin alaosat koneella lyhyeksi ja pääliosa on mukavasti sekaisin tötteröllään. Mii laik.

Martta ja Jumalan valo

Älä tuijota 
Odottelen tässä, että voin soittaa herätyssoiton Ukkorähjälle. Tänään mennään mökille. Olin eilen niin pitkän päivän duunissa, että katsoin parhaaksi levähtää ennen lähtöä. Tänään pitäisi kuljettaa täällä olemassa ollut jääkaappi mökille. Hau nais, helvetin roudaaminen jatkuu. Olen jo kurkkuani myöten täynnä tätä kaman kantamista. Kai tää kohta loppuu. Viikonloppuna Martta pölyttää puutarhaa ja on tarkoitus laittaa vähän kukkasii ja muutenkin pihapiiriä kesäiseen kuntoon. Se on hyvä irtiotto arjesta. Sain asiakkaalta pullon shamppaölkii ja sen siinä sivussa kurmasen. On taas elämä valoisa. On juu. Kiva lähteä mökille. Jette kiva. Tästä alkaa The KESÄÄÄÄÄÄ!!!

15.5.2012

Nyt se alkaa!

Olin eilen hirvittävän ahkera. Sain aikaiseksi vaikka mitä. Laiska töitään luettelee, joten jätän sen. En ole laiska. Mutta ansaitsen palkinnon, pesin kaikki parvekelasit. Hirvee duuni, varsin, kun en erityisemmin rakasta ikkunan pesua. Nyt on niin kirkasta, että häikäisee.

Eihän kaikki mennyt niin kuin olin käsikirjoittanut. Kodinkoneet tuli joo, mutta ei astianpesukone, eikä jääkaappi. Kohtaan asian tyyneydellä, mutta ne mittatilauskaappien asentajat tulevat ensi maanantaina ja sen jälkeen ei välttämättä isoja paketteja sisään mahdu. Toivotaan, että asiat järjestyy. Sähkömiehelle tuli este ja näin ollen uudet valot on asentamatta. Olin pettynyt, niin odotin taiteellista vaikutelmaa. Kestän tämänkin ja hermot ovat... niin ovat.

Lemon

Ettei vaan unohdu
Keittiön välitilan keltainen on juuri sitä mitä halusin. Intopinkeenä aloitin aamulla maalaamaan ja sain huomata, että pikkutelojen varsia ei ollut ainuttakaan. Polkasin het ysiltä läheiseen ostoshelvettiin, mutta eihän sieltä mitään löytynyt. En jaksanut lähteä metsästää, joten maalasin isolla telalla. Jälki ei ole niin sileä, mutta ei Marttaa haitta. En ole erityisen sileä minäkään. Nyt vaan jännäämme, kuinka tilan maali passaa asennuksen kanssa. Pahimmillaan parhaimmillaan vaikutelma voi olla avandgardistinen. Lattialaatatkin ovat nyt paikoillaan, ne täytyy vielä saumata. Mut se on pala kakkua.

Nyt on hoppu. Tänne voi kohta pelmahtaa läjä äijiä, ennen sitä täytyy käydä suihkussa ja aamukakalla rauhassa. Nenäkin pitää keretä puuteroimaan. Kai mie sit muutan Ukkorähjälle evakkoon. Se on parempi. Suljen ajatusmaailmani remontin osalta ja rukoilen yläkertaa olemaan myötämielinen ja toivon, että kaikki menee ihan oukei.

14.5.2012

Valaise lyhtyni oih!

On sanomattakin selvää, että täällä on yksi pikku poika Jouluaattona. Niin on taas kaikkee, että ei malta nukkua. Sain eilen kyökin seinän ja katon siihen kondikseen, että nyt pääsen maalaamaan sitä keltaista. Sekös on vasta jännää! Pikku pähkäilyä aiheuttaa uuden keittiön asettuminen. Kuinka saan keltaisen sattumaan niin, että kalusteet ja maalipinta kohtaavat? Keittiössäni ei ole ihan se normi asettelu, yläkaapit ja alakaapit ja väliin jää tyhjä tila. Ei, ei se niin helpolla mene. Osassa keittiötä on avohyllyä ja vapaatakin seinäpintaa jää. Tartun hommaan pelottomasti, suoritan muutaman mittauksen piirustusten perusteella ja luotan, että homma toimii. En voi muuta. Jos odotan, että kaapit ym. on asennettu, sitten se on hankala maalata. Roheesti vain, kohti keltaista pintaa! Täytynee vielä hetki odottaa, naapurit nukkuu, enkä  halua olla häiriöksi.

Remppareiskani oli hienosti tasoittanut keittiön seinän. Ei uskoisi, että se oli niinkin roheella pinnalla vielä hetki sitten. Mun tehtäväksi jäi kevyt pintahionta ja seinän maalaus. Ihastuksesta pikku kiljahtelin, niin oli sileä ja kaunis pinta. Lattialaatat hän tulee laittamaan tänään, ei ole ihan varma, saadaanko ne kaikki valmiiksi, mutta uusi keittö voi mun puolesta tulla.

Asettelin eilen partsille uudet lyhtyni. Näen ne tästä työhuoneen ikkunasta. Somat ovat. Aika kiva toikin, pimeinä talvi-iltoina loistavat valoa tänne, missä vietän eniten aikaani eli tässä koneella. Ostin punaiset kynttilät, totta kai, sävy sävyyn, juu nou? Maalaamisesta innostuneena, otin ja huitaisin pintakäsitellä ne isot parvekelaatikot. Mua on häirinnyt eri sävymaailmat lattialaatan ja laatikoiden välillä. Maalasin ne harmaiksi ja pinnasta tuli silleen kivasti kuultava, hiukka ajanpatinoima.  Nyt Martan esteettinen silmä lepää, ja kokonaisuus on rauhallisempi. Pieni juttu, mut iso vaikutus.

Hyi, kun likaset lasit

Harmaasti varma

Tää tulee pöydän yläpuolelle
Tälle päivälle on kaikenmoista pikku puuhastelua. Mua niin himottuttaisi maalata se kylppärin lattia. Yksin en saa pyykkikonetta siirrettyä ( hankala paikka) ja näin ollen lattia sen alta jäisi maalaamatta. Ukkorähjä ärähti, että mitään kulissimaalauksia ei tehdä. Helvetti, kun sen pitää just nyt olla duunimatkoilla. Toisaalta, Martan elämä on yhtä kulissia, niin miksi en voisi näinkin tehdä? Eihän sitä kukaan huomaa. Vai pitääkö mun nyt odottaa? Tylsää. Mähän voin maalata muutoin ja kun Ukkorähjä on paikalla, maalataan loput. Oliks vähä hyvä idea?

Olen aikaisemminkin jo valittanut, että koti on täynnä hiontapölyä. Keittön seinän tasoituksesta sitä on tullut semisti lisää. Oleskeltua himassa jonkun aikaa, meni nenukka ihan tukkoon ja joka paikkaa kutituttaa. Pöly on laskeutunut ja kaikki tasot ovat harmaan hötön peitossa. Olenko tyhmä, mutta ajattelin siivota sen pois. Tiedän, että sitä tulee lisää, mutta onpahan sit vähemmän pestävänä. Eli kaikki tekstiilit on pieksettävä ja kosteaa rättiä heilutettava. Noi parvekelasitkin olisi pestävä, mut kannattaako sekään, kun tota siittiöpölyä tulee ihan hillittömästi. Tänään taitaa tulla pesupäivä. Hei, aurinko nousee vasten parvekelasejani ja nyt näen miten paskaset ne onkaan. Eli ei tartte arpoo, ne on pestävä!


13.5.2012

Elämäni valot

Nukuin taas nopeesti. Silmät kiinni ja samantien auki. Poks. Voiskohan väittää, että täällä mökillä uni on syvempää ja enemmän tyydytettyä. Ainakin olo on levännyt ja varsin ylevä. Nautin spesiaalisti mokkoo ja donitsii. Hyi helvetti, mikä pullaplösöhiiri heti aamusta. Saan anteeks, tänään on tuplajuhlapäivä. Yksi donitsi Juppelle ( kuusi vuotias urho) ja yksi dounatsi kaikille maailman äideille! Onnex olokoon!

Luonto on rauhoittunut eilisestä, hillitön tuuli ja viileä keli kiusasi koko päivän. Ei täällä vieläkään biksut päällä päällistellä. Pihahommia olisi huru mykke, mutta taitavat odotuttaa parempia aikoja. Pihapiiri kaipaa kukkaisloistoa ja kaikki astutukset on vielä tekemättä. Mut ainahan tää toukokuu on tällainen. Epävakaa kuin Martan mieli.

Vihdoinkin sain uudet lyhdyt parvekkeelleni! Olen metsästänyt niitä hullun kiilto silmissä ja eilen ne kohtasin. Käänsin koko Uudenmaanläänin, saadakseni oikeanlaiset myrskylyhdyt. Ei löytynyt niitä, löytyi paljon parempaa. Näin tää menee. Jaksat etsiä ja tutkia, et luovuta ja katso, saat parempaa. Löysin upeat, kromiset ja laadukkaat kynttilälyhdyt, sekä yhden öljylampun. Ne sopivat parvekkeelleni kuin tikku, sanonko mihin. Tuskin maltan taas odottaa, että pääsen ne virittämään. Saatte kuvia, kunhan ne on asennettu. Hyvä löytö. Arvokkaat olivat kuin perkeleet, mutta niitähän katselen seuraavat vuodet ja paljon valoa, että lämpöä elämääni tuottavat.

Eilinen kaupuntireissu oli muutenkin palkitseva. Löysin keittiöön uuden kattovalon. Se vanha on ollut jotenkin aneemisen oloinen ja olin ajatellut, että uuden keittiön tullessa, se menee vaihtoon. Tässä tapauksessa kierrätykseen, mökki saa siitä hyvä valon ja minä uuden sopivamman. Tämä valotus kohtasi minut, enkä sitä varsinaisesti etsinyt. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Löytyi samaa sarjaa kuin eteisen ja olohuoneen halogeenit ovat. Esteettinen vaikutelma on yhtenäinen ja valon määrä tuplaantui. Huomenna Sähkäri on tulossa ja saan sen kattooni. Tuskin maltan tätäkään odottaa. Elämässäni näyttää olevan paljon valoa tuottavia asioita. Olen siis valaistunut!

Mua niin jännittää, onko remppareiska saanut sovitut askareet suoritettua. Odotan, että keittiön seinä on tasoitettu ja lattian laatat asennettu. Pitäisikö varautua pahimpaan vai luottaisiko siihen, että asiat menee niin kuin toivoisi niiden menevän? Perjantaina sain Itellalta tekstiviestin, että teille on saapunut suuri postilähetys, olisitteko ystävällisiä ja ottaisitte yhteyttä. Olin yrmykäisenä, en mielestäni ollut tilannut mitään. Keittiön kaikki masiinat tulevat postissa (!) ja saavuttavat päämääränsä huomenna. Hau nais, tuotakaan en tiennyt ja nyt on hienoinen sijoitusongelma. Eihän niitä sinne keittiöön voi nostaa, kuinka siellä remppaa mahtuisi tekemään? Niitä on kuitenkin aikamoinen läjä. Voi, voi, täytynee lyödä kalusteet kasaan olohuoneessa ja änkee ne sinne. Olin ajatellut, että ne tulevat yksi kerrallaan, ja nostetaan sit suoraan paikoilleen. Ihmeellinen on tämä maailma.

Arvatkaa mitä? Olen päättänyt hallita hermoni keittiön asennuksen suhteen ja otan kaiken tulevan vastaan rakkaudella ja lempeällä tyyneydellä. Huh, lupasinkohan liikoja? Jos asian pilkkoo pieniksi ja tarkastelee sitä universaalisesti, niin kaikki mitä sattuu ja tapahtuu, on kuitenkin vain itikan ( tässä tapauksessa huoranperkeleen) pissa valtameressä. Se ei ole sotaa, ei hätää, ei tuskaa, eikä maailman katsomuksellisesti erityisen merkittävää. Se on vain Martan keittiö Merikorttitiellä. Toki, se on tärkeä, mutta se ei ole koko elämä. Kuulostaa kauhian fiksulle, mutta yritän. Tämä on taas sitä positiivisyyden shittiä, uskon ja luotan, niin kaikki menee hyvin. Vielä parisen viikkoa ja kaikki on ohi.

Haluaisin lähteä nyt heti kaupunkiin. Nyt, nyt, heti, heti!! Mulla on paljon kaikkee kivoo hommoo, jotka on suoritettava vielä ennen kuin keittiöheebot tulevat. Puretun kyökin alta paljastuneet katto ja seinät olisi maalattava. Ja joko pääsen maalaamaan keittiön välitilan keltaista. Sitä odotan ihan Urpona. Potkinko Ukkorähjän ylös ja laitan rähäkän päälle? Rauha, rauha...

11.5.2012

Kukkuu, onko siellä joku?

Vettä sataa pehmeästi. Vastarannalla kurnuttaa metsäkyyhky ja luonto on räjähtänyt vihreään. Sauna tuhnuttaa pehmeää savua ja alan tavoittaa rauhaa itseni ja ympäröivän maailman kanssa. Mökkienergiat alkaa vaikuttaa ja kierrokset ovat laskeneet. Hienosti olen irtiotossa remontoivasta elämäntyylistä ja nyt vain nautin tästä ympäröivästä rauhasta. Elämä on tässä ja nyt. Voe perse, onpa taas niin idylliä, eihän toi ole enää uskottavaa. Mut sori hei, näin täällä on. En voi sille mitään. Rakastan. Jos jotakin voin valittaa, niin keli on suht kolea. Missä vitussa on se auringon antama hehku ja kesäillan lämpö? Antaa odottaa joo, mut gamoon, anna jo tulla kesäiltabluesii.

Kuulkaapas, kun täällä blogissa on ollut hirvittävän hiljaista kommentien suhteen. Tuntuu vähä tyhmälle höpöttää koko ajan itsekseen, olisi kivempaa, jos olisi mitä vastakommentoida. Tietäisi, että joku kai mua lukisi. Saan kyllä paljon kommentteja ja terveisiä ihan elävässä elämässä, mutta tänne eetteriin niitä ei juurikaan ole ilmestynyt? Pelottaako lukijoita noi ihme hässäkät varoitusten kanssa? Ymmärtääkseni niissä ei ole mitään vaaraa, vaan se on normi toimenpide. Mun blogissa ei ole mitään viiruksen tartunta mahdollisuutta. Itse olen ollut niin kiireinen, että en ole juurikaan kerennyt muiden blogeja lukemaan. Tämä kevät on haipakka aika monellekin, ja kiire on tuttu jokaiselle. Mut jos, tuntuu sille, että haluaisi jotakin sano, anna tulla, se tuntuisi  kivalle ja on ihan seifti.

Nyt Samuli Edelmann laulaa raatiossa Tähti pölyä. Se on mun feivoritti, pysähdyn kuuntelemaan. Jatkan kohta...
...Tuli pikku paussi, mutta piti pyöräyttää myös illan salaatti. Sauna alkaa huokailla houkuttavasti. Poistun kylpyrintamalle ja päätän raporttini täältä Lähdejärveltä tähän. Hyvää yötä! Olkoon päiväsi armollinen!

Life is so good

Hetken päästä saa testata kuinka toimii uusi laistettu parvekkeeni myrskysäällä. Ulkona tuuli rätkii vimmatusti ja heräsin yöllä pariinkin otteeseen rankkasateeseen. Jännityksellä odotan, onko parvekkeeni kuiva. Nyt on mocca redi, otan kupin ja käyn partsille. Kohta kommenttini.

Ou Jee! Näin on testattu käyttömukavuus epämieluisalla säällä. Kivasti istuin suojassa tuulen ja tuiskun, kaikki on kuivaa ja Martta tyytyväinen. Jos laseja ei olisi, joka paikka olisi märkää ja inhottavaa. Nyt oli mukavaa. Olen siis niin häpi. Rili häpi.

Tänään mennään mökille. Duunissa on ollut niin hektinen viikko, että on pakko päästä pöpelikköön huiloomaan. Sinne on myös hyvä paeta tätä välitilakaaosta, saan ne hermot narikkaan hetkeksi. On se perkele kumma, vaikka kuinka olen ajatellut, että ei tartte uuden keittiön tulemista hermoilla, niin alitajunta työstää taas. Hampaita vihloo ( puren niitä öisin,) en saa nukuttua ja  kropassa on se tietty odotuksen aiheuttama kireys. Tää on tää mun luonne, minkäs teet. Itselles et voi mitään. Näin päivänvalossa, olen asioiden kans ihan sinut. Ei mua mikään ressaa, ajattelen. Mut kun se ei mee niin. Ottaa asiat silleen herkästi. Olenpas pannut myös merkille oireilun aikaisista ylösnousemuksista. Olin eilen ylhäällä jo viideltä, enkä saanut enää nukuttua. Duunissa koko päivä meni hiukka usvassa, ikään kuin semi kankkunen yllä. Puheen tuottaminen on pätkittäistä, ajatus ei luista, silmissä kirvelee ja sanomattakin on selvää, että väsyttää. Onneksi tänään sain nukuttua kuuteen, muutoin olisin ihan seko ja pelistä pois. Lämmitän illalla bastun, kylypiä rupsautan kunnolla ja otan sopivasti kuplivaa. Kyllä sillä ressi kaikkoaa ja elämä on taas avoin. Juu, näin teen.



Tein muutaman sisustushankinnan viikolla. Paskahuussi sai uuden seinäkellon. Se on yhtä tulevan kattokruunan kans. Hiukka blingblingiä. Elämässä täytyy olla klamuuria. Ostin myös sisustuskirjaimia. Ne on kai nyt vähä niin kuin muotii. Sijoituspaikka vielä avoin. Teksti klisee, mut niin hurmoksellinen ja täyttä totta. Pikku vinkki sinulle, jos moinen kiinnostaa. Stokkalla lähes samanmoiset kirjaimet 6,5 egee tsipale, mut Tarjoustalossa 2,5. Nämä mun on tarrakiinnityksellä ja näin helpot kiinnittää. Laitan ne kenties makkarin liukuoven listaan. Siellä kivasti muistuttavat, että elämä on laiffii.

Olen saanut joitakin viestejä, että mahdollisesti blogiani vaivaa joku tietoteknillinen härö. Tai siis en tiedä vaivaako, mutta sellaista on liikenteessä. Itse en huomaa mitään, en ole saanut mitään varoituksia ja laitoin Bloggerille kyselen asiasta, mutta toistaiseksi mitään palautetta ei ole tullut. Uskoisin, että mitään vaaraa ei ole, jos olisi, niin kai mun itse se pitäisi huomata. Jos joku tietää jotakin, mitä pitäisi tehdä ( tai olisiko hyvä tehdä jotakin) niin olen tiedoista erittäin kiitollinen.

Nyt rakastan hetken mun kukkasii. Ne on vielä hiukka möksöllään muutosta, eivät ihan hetkessä anna anteeksi huonoa kohtelua muutossa. Mutta rakkaudella on ihmeellinen voima, se eheyttää ja kaiken se antaa anteeksi. Ottakee rennosti, elekeekä turhoo jännittäkö!