Kukkuu, onko siellä joku?

Vettä sataa pehmeästi. Vastarannalla kurnuttaa metsäkyyhky ja luonto on räjähtänyt vihreään. Sauna tuhnuttaa pehmeää savua ja alan tavoittaa rauhaa itseni ja ympäröivän maailman kanssa. Mökkienergiat alkaa vaikuttaa ja kierrokset ovat laskeneet. Hienosti olen irtiotossa remontoivasta elämäntyylistä ja nyt vain nautin tästä ympäröivästä rauhasta. Elämä on tässä ja nyt. Voe perse, onpa taas niin idylliä, eihän toi ole enää uskottavaa. Mut sori hei, näin täällä on. En voi sille mitään. Rakastan. Jos jotakin voin valittaa, niin keli on suht kolea. Missä vitussa on se auringon antama hehku ja kesäillan lämpö? Antaa odottaa joo, mut gamoon, anna jo tulla kesäiltabluesii.

Kuulkaapas, kun täällä blogissa on ollut hirvittävän hiljaista kommentien suhteen. Tuntuu vähä tyhmälle höpöttää koko ajan itsekseen, olisi kivempaa, jos olisi mitä vastakommentoida. Tietäisi, että joku kai mua lukisi. Saan kyllä paljon kommentteja ja terveisiä ihan elävässä elämässä, mutta tänne eetteriin niitä ei juurikaan ole ilmestynyt? Pelottaako lukijoita noi ihme hässäkät varoitusten kanssa? Ymmärtääkseni niissä ei ole mitään vaaraa, vaan se on normi toimenpide. Mun blogissa ei ole mitään viiruksen tartunta mahdollisuutta. Itse olen ollut niin kiireinen, että en ole juurikaan kerennyt muiden blogeja lukemaan. Tämä kevät on haipakka aika monellekin, ja kiire on tuttu jokaiselle. Mut jos, tuntuu sille, että haluaisi jotakin sano, anna tulla, se tuntuisi  kivalle ja on ihan seifti.

Nyt Samuli Edelmann laulaa raatiossa Tähti pölyä. Se on mun feivoritti, pysähdyn kuuntelemaan. Jatkan kohta...
...Tuli pikku paussi, mutta piti pyöräyttää myös illan salaatti. Sauna alkaa huokailla houkuttavasti. Poistun kylpyrintamalle ja päätän raporttini täältä Lähdejärveltä tähän. Hyvää yötä! Olkoon päiväsi armollinen!