Ruohon tuoksua tulvillaan

Martta on jäykkänä. Niskahartiaseutu jäkittää niin, että piti aamu aloittaa särkypillerillä. Pää ei käänny ja vihloo vimmatusti. Ei, en ole nukkunut huonossa asennossa, tää on ollut tätä koko viikon. Yleensä saunajooghani auttaa, mut nyt ei. Hierojalle ei kerkee. Voi polosta, kun on vaikiaa...

Otetaanpa uusi aloitus. Oih, mikä ihana aamu! Linnut laulaa ja Maijat pörrää. Huoranperkeleet ovat vielä unilla ja ilima on silikkii, lähes samettii. Tämä lämpö on tehnyt luonnosta rehvaksen ja kaikki on niin täyteläistä. Aamumokka herättelee ruhoani ja yöllinen sade on pessyt keltaisen siittiökerroksen häiritsemästä. Ilmassa on vasta leikatun ruohon tuoksu. Ukkorähjä parturoi eilen pihanurmen ja se tuoksu tuo mieleen lapsuuden. En tiedä miks. Muistikuvissa kesäloma-aamu, ikkunasta kantautuu ruohonleikkurin tasainen hurina, talonmies touhuaa ja sisään tulee se vastaleikatun ruohon tuttu tuoksu. Jännä mielleyhtymä. Aika onnellinen.

Grillaa mua!

Ola! 

Hanuriin vie!

Eilinen ruoka ei ollut mitään pupujen gurmeeta. Kesän ensimmäinen, perinteinen grilliherkku oli maukasta. Ateriointi meni varsin myöhään, syötiin vasta yheltätoista. Alkaa aikataulut kääntyä kesäisiksi ja illalliset helposti venähtää puolille öin. Mistähän sekin johtuu, en edes juorunnut puhelimessa. Enihau, meillä on sellainen jako, et mä duunaan ja Ukkorähjä grillaa. Hän malttaa tehdä sen rauhassa ja pieteetillä. Matala lämpö ja pidempi aika, tulee mehvää ja herkullista. Jälkiruuaksi tein helpon Mansikkaherkun. Sanokaa mitä sanotte, mutta noi Epsanjalaiset mansikat ovat hyviä. Hiukka puumaisia, mutta muutoin kohdallaan. Kohta tulee Suomimarjat, onhan niissä maku makeampi, mutta yleensä lähes puolet on löllöjä ja huonossa hapessa. En tiedä, mitä myrkkyjä ne noihin ulukomuan marjoihin tunkee, mutta rakenne on napakka ja koko valtava. No joo, herkkuun sotketaan yksi vaahdotettu vaniljakastike, purkki Valion Kuningatar-rahkaa ja pilkotut mansikat. Heleppoo kun heinänteko, eikä liian imelda herkku. Hyvä grilliaterian päätös.

Alan huomata, että kaipaan ympärilleni muutakin elämää kuin sitä remonttia. Nyt alkaisi olla jo juhlan aika. Kauhukseni sain huomata, että edellisistä juhlahetkistä on kauan. Kuinka kauan, en edes muista. Se on järkyttävää. Asialle täytyisi tehdä jotakin. Jos nyt haluun olla klisee, niin totean, että elämähän on yhtä juhlaa. No joo, mut kaipaan kyllä sosiaalista tykitystä, sitä sellaista hölömöö höpöttelyä ja gurmee illallisia.  Parin viikon päästä on ensimmäiset tuparit, duuninkaverit tulee. Ollaan siis citissä, kaivattua kemuilua on tiedossa. Mutta kesäiset, yöttömän yön juhlat möksällä, niitä kaipaan kovin. Elämä ilman juhlia on kuin ruumisarkku ilman ruumista. Varsin sattuva vertauskuva, hah!

Taidan olla helvetin hyvä ihminen ja heittää aamulenkin sauvoilla. Sit voisi hiukka jooghaa terdellä ja yrittää saada tätä kroppaa auki, saattaa avoimeksi kohdata päivän haasteet. Kai se pitäisi kirkolle mennä, Martta tarttee uudet ruukut peikonlehdille. En kestä kattoo, kun ne kärsii. Annan niille uuden alun, annan uuden elämän. Hallelujaa, Martalla on taas herran hommat mielessä.