Poraa mua

Kaikki kadonneet lampaat ovat löytäneet ketsemaanin puutarhaani ja asentaja masentaa parhaillaan tasoja. Porakone tai joku hullun kone laulaa ja minä hymyilen. Sähköinen kosketus ja The Putki saapuvat iltapäivällä mukaan pitoihin. Jos kaikki menee niin kuin Martan käsikirjoituksessa on sanottu, niin tänään tämä saadaan päätökseen. Remppareiskakin sanoin niin. Eikö sanonutkin? Minä häviän iipee Lähdejärven pöpelikköön ja rukoilen ihmettä tapahtuvaksi. Suljen mieleni ja jätän kaiken herrani haltuun. Ei hää mua hylkää, eihän?

Minulla tänään siis veepee ja suoritan muutaman niin kutsutun viimeistely operaation. Maalisutia täytyy heilutella vähän siellä sun täällä. Tahtoisin myös naulakostapöydäksi hässäkän jo tuonne keittöön. Ajattelin pyytää remppareiskalta, josko hän pari reikää Martalle seinään tökkäisi. Mie on jotenkin heikko noiden porahelvetinkoneiden kanssa. Kyl mie poraan, mutta se on jotenkin niin amatööriä. Jälki on mitä sattuu ja aina kun sitä teen, niin musta tuntuu, että vastassa on joku kova. Siis ihan oikeesti, tää ei oo mikään likainen vitsi. Onnistunko helvetti aina poraamaan niin, että vastassa on joku estävä metallipalkki. Sit niitä reikiä pitää tökkiä seinät täyteen ja se ei ole kivan näköistä. Laitan hiukka maskaraa ja ripseä räpsäytän, josko se onnistaisi saamaan pöytäni vihdoin seinälle. Katsotaan, sanoi emäntä, kun isäntää leipälapiolla päin näköä hutki.

Nyt ei auta itkut markkinoilla. On alettava hommiin. Ukkorähjä uhkasi lähteä ajoissa, päästään ruuhkan jaloista kohti onnea ja autuutta. Aurinko paistaa ja illalla pistän pystyyn grillikemut. Kuplahdus, pirskahdus ja silleen...