Vaarallinen elämä

En katsonut euroviisuja. Olen kansallinen häpeä edustamallani vähemmistöryhmälle. Mutta sovitaanko niin, että ei kerrota sitä kenellekään. Riittää, että tiedän Ruottin voittaneen. Heijaa svärje! Jos nyt totta puhutaan, niin olen kyllästynyt tuohon renkutusgenreen ja neloselta tuli Forest Camp. Se on niin katsottava muuvi, että pesee viisut mennen tullen. Olen nähnyt sen jo parikin kertaa, mutta kestää hyvin uusinnan.

Kuu ja puu

Aamulla tapahtui optinen harha. Heräsin perkeleellisesti jo puol viis. Olin ihan, et ou nou, tahtois viel nukkua. Ei taho nousta. Pettyneenä siinä kieriskelin ja katso, avattuani itseni tähän aamuun, kello olikin jo puol seven. Olin siis kuitenkin uinahtanut. Olin onnellinen. Tämä sama kaava toistaa nyt itseään. Perjantaina olen jättänyt taakseni innostuksen keittiön valmistuksesta ja se hyökkää tajuntaani nyt. Lähtiessäni remppareiska lupasi, että voin alkaa pesemään kaappeja ja purkamaan niitä keittiölodjuja. Sitä siis odotan. Siivoilin jo illalla paikkoja siihen malliin, että saadaan äkäinen lähtö kohti stadia. Harmi sinällään, kaunis aamu, huikea päivä tulossa. Tänne olisi ihana unohtua.

Valitettavasti viikkoni ovat tällä hetkellä niin kiireisiä, että itsensä huolto jää vähemmälle. En juurikaan kerkeä sauvakävelee, uimaan, jooghaa tahi venyttelee. Aamut menee asuntoasioissa, evakko Ukkorähjällä ja suht hektiset duunipäivät eivät anna myöten kehoni huoltotoimenpiteille. Otan kaiken takaisin viikonlopuissa ja sen kyllä heti huomaa. Eilinen niskajäkitys on nyt hoidettu. Siihen auttoi tehokkaat venyttelyt ja liikunnallinen elämäntapa. Kyllä se kuulkaa näin on nähtävä, että tässä iässä täytyy itseä rakastaa ja kehoa huoltaa. Ilman voimailua ja venytystä ei pysy kunnossa. Alkaa kolottaa, kiristää, puristaa ja ahistaa. Kuin paskajamaan sitä joutuisikaan, jos ei edes viikendinä itseä huoltaisi. Olisi Martta huonossa hapessa. Onko näin, jos on koko ikänsä snadisti tehnyt jotakin, niin kroppa sitä vaatii, eikä hyväksy tekemättömyyttä. Onhan paljon ihmisiä, jotka ei tee yhtikäs mitään ja voi hyvin. Kai.

Kävin hakemassa kupillisen mokkoo ja jäin koukkuun. Ukkorähjä möllötti Ostoskanavaa ja siellä esiteltiin ihmeellinen Saladchef deluxe! Toihan on ihan pakko saada! Se pilkkoo kasvikset hetkessä, huuhtoo ja kuivaa salaatit ja on muutoinkin ylen näppärä. Varsinkin näissä haastavissa mökkiolosuhteissa tuommoisella vekottimella on tarvetta. Jäin tuijottamaan ruutua kuin noiduttuna ja tunsin kuinka en voi elää ilman Saladcheffiä! Onks Martta lievästi mainonnan uhri vai muuten vain vietävissä. Minä voisin tilata ihan kaikki mitä siellä mainostetaan. Se helvetin H2O X5 höyrymoppi on jäänyt kaivelemaan mieltäni. Olisi pitänyt tilata se. Pankee Martalle tulemaan yks Salaattikokki, kaupanpäälle saan näppärän raastinraudan. Vot, se ratkaisi kaiken.

Meillä on pirusti ampiaisia. Nytkin tuossa pörrää pari. Odottavat otollista hetkeä, että pääsevät tuikkaamaan Martan hemaisevaan takalistoon. Huoranperkeleitä ( toim. huom. hyttysiä) on myös ihan kiitettävästi. Punkkivaarakin on ilmeinen. Puhumattakaan syksyn hirkkareista ( toim. huom. hirvikärpänen.) Miten tämä maalaiselo on mennyt henkensä uhalla selviytymistarinaksi? Muistoissa lapsuuden kesät oli vailla vaaroja. Elettiin kuin siat pellossa, kirjaimellisesti. Pyörittiin heinikoissa, metsiköissä mellestettiin. Nyt ei tulisi kuuloonkaan mennä ilman asianmukaisia suojavarusteita parkkipaikkaa pidemmälle. Saa olla iloinen, jos selviää viikonlopusta hengissä ilman hospitaalireissua. On ihmisen elo täynnä kauheita vaaroja...