Pyhästi arki

Sataa tuhnuttaa lempeän kesäisesti. Ilma on lämmin ja ihan oikeesti tuntuu sille, että kesä taitaa tulla. Ei ole luita kapajavan kylmä, saunavilvoittelu ilman myssyä ja kaulaliinaa onnistuu hienosti.  Täällä siis ollaan taas, mökkisparadiisis. Saavuttuamme tänne oltiin molemmat niin poikki (huonosti nukutun yön jälkeen,) että otettiin rakastavat päivätirsut. Marttakin veti sikeitä niin, että ei tajunnut maaliman menosta tuon taivaallista. Se oli ihanaa. Nyt on voimoo ja enrgioo ja ihana saunoa pitkänkaavan mukaan. Löysin kaikki mun naamiot muuttolaatikoista ja ajattelin vetää niitä kilon lärviin. Jotenkin tässä rempassa noi rypyt ovat syventyneet ja jos mahdollista, niin pari uuttakin on tullut lisää. Se on syvä järkytys! Se on epätodellista!

Bouni Ämmä soittaa raatiossa. Niitä 80-luvun tanssittavia tiskorenkutuksia. Näitä juottoruokaloissa vedettiin niin, että tyrät rytkyi. Oli se ihanaa aikaa! Vuosia on tullut, mutta ihan samanlailla toi biittii puree. Alkaa kummasti lanne vatkaamaan ja on vaikea istua aloillaan...Mut en nyt ihan yksin tässä mökin terdellä ala jorroomaan. Ukkorähjästä ei siihen ole, se on liian sensitiiviä ja hullua hänelle.

Nyt on aamu. Tuo eilinen postaus ei jaksanut eetteriin asti. Sauna pitkällä kaavalla ja makarooniloota sai Martan uuvahtamaan jo ennen kymppiä. Oli tarkoitus jatkaa iltahämyissä, mutta unijukka tuli erityisen iholle. Se vei mennessään ja minä vain vikisin...

Sulokas aamuhetki, mokka ja mä. Linnut antaa taas parastaan ja on lämmin. Tai ei siis hyytävän kylmä. Aurinkoa ei näy. Why, tänäänhän piti olla hellepäivä. Mulla on veepee, mutta Ukkorähjä lähtee duuniin. Otetaan pikku koiran kans ihan rennosti. Vietetään laatuaikaa. Mulla on askareina tehdä siitä vanhasta vaatenaulakosta keittiöön aamiaispöytä. Puran sen alkutekijöihin, kiillotan metalliosat ja maalaan valkoiseksi. Se on kivoo hommoo.

Eilen laitoin himan pakettiin. Peitin oviaukkoja, roudasin kamat makkariin ja ajattelin olla sieltä vähän aikaa veke. Tai siis Ma-aamuna on mentävä, koska silloin tulee sähkäri ja se kaappien asentaja. Mutta kyökki-osasto saa duunailla rauhassa ja odotan niin kauan, kun kaikki on redi. Se on paree, että pysyn pois sieltä turhaa hermoilemasta. En kuitenkaan malttaisi olla siivoamatta ja pahimmillaan alkaisin jo astioita purkamaan puolivalmiiseen keittiöön. Aina kun remppareiskan silmä välttäisi, niin jonkun padan tahi pannun kaappiin survoisin. Silleen salaa ja sit ne olisi siellä tiellä. Olisi ihanaa, jos kaikki olisi ensi viikonloppuun mennessä valmista. Herrani, jos satut olemaan siellä linjoilla, niin toteuta tämä harras toiveeni. Vastalahjaksi lupaan rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Niin siis ketä? Kaikkia.

Eilen oli pyhä, tänään on arki. Miks musta tuntuu, että eilen oli arki ja nyt on pyhä? Sekaisin ihminen menee tämmöisestä. Täällä mökillä jokainen päivä tuntuu jollakin tapaa pyhälle. Onks se sitä, kun ollaan elämän alkulähteillä elikkäs luonnossa metsän keskellä. Siinä on tiettyä ylevyyttä ja juhlan tuntua. Vai onks se sitä, että täällä ei ole niin suorituskeskeinen ja on näin enemmän armollinen itselle ja kanssaihmiselle? Hyppää hetkeksi oravanpyörästä ja se on juhlaa. Näin se on nähtävä. Joka kerta, kun tänne saapuu, niin rauha ja lepo asettuu elimistöön. Tähän hetkeen se on erityisen spesiaalia. Remppahuolet jää taakse kaupuntiin. Martta on tunnetusti mehtäläisii...

Taidan vetätyä vielä hetkeksi neitseelliseen buduaariini. Annan unijukan kopeloida, jos se nyt sattuisi kiinnostuu. Hei, ihan kuin aurinko yrittäisi nousua. Kyllä se tänään paistaa!