Ou Jee! Näin on testattu käyttömukavuus epämieluisalla säällä. Kivasti istuin suojassa tuulen ja tuiskun, kaikki on kuivaa ja Martta tyytyväinen. Jos laseja ei olisi, joka paikka olisi märkää ja inhottavaa. Nyt oli mukavaa. Olen siis niin häpi. Rili häpi.
Tänään mennään mökille. Duunissa on ollut niin hektinen viikko, että on pakko päästä pöpelikköön huiloomaan. Sinne on myös hyvä paeta tätä välitilakaaosta, saan ne hermot narikkaan hetkeksi. On se perkele kumma, vaikka kuinka olen ajatellut, että ei tartte uuden keittiön tulemista hermoilla, niin alitajunta työstää taas. Hampaita vihloo ( puren niitä öisin,) en saa nukuttua ja kropassa on se tietty odotuksen aiheuttama kireys. Tää on tää mun luonne, minkäs teet. Itselles et voi mitään. Näin päivänvalossa, olen asioiden kans ihan sinut. Ei mua mikään ressaa, ajattelen. Mut kun se ei mee niin. Ottaa asiat silleen herkästi. Olenpas pannut myös merkille oireilun aikaisista ylösnousemuksista. Olin eilen ylhäällä jo viideltä, enkä saanut enää nukuttua. Duunissa koko päivä meni hiukka usvassa, ikään kuin semi kankkunen yllä. Puheen tuottaminen on pätkittäistä, ajatus ei luista, silmissä kirvelee ja sanomattakin on selvää, että väsyttää. Onneksi tänään sain nukuttua kuuteen, muutoin olisin ihan seko ja pelistä pois. Lämmitän illalla bastun, kylypiä rupsautan kunnolla ja otan sopivasti kuplivaa. Kyllä sillä ressi kaikkoaa ja elämä on taas avoin. Juu, näin teen.
Tein muutaman sisustushankinnan viikolla. Paskahuussi sai uuden seinäkellon. Se on yhtä tulevan kattokruunan kans. Hiukka blingblingiä. Elämässä täytyy olla klamuuria. Ostin myös sisustuskirjaimia. Ne on kai nyt vähä niin kuin muotii. Sijoituspaikka vielä avoin. Teksti klisee, mut niin hurmoksellinen ja täyttä totta. Pikku vinkki sinulle, jos moinen kiinnostaa. Stokkalla lähes samanmoiset kirjaimet 6,5 egee tsipale, mut Tarjoustalossa 2,5. Nämä mun on tarrakiinnityksellä ja näin helpot kiinnittää. Laitan ne kenties makkarin liukuoven listaan. Siellä kivasti muistuttavat, että elämä on laiffii.
Olen saanut joitakin viestejä, että mahdollisesti blogiani vaivaa joku tietoteknillinen härö. Tai siis en tiedä vaivaako, mutta sellaista on liikenteessä. Itse en huomaa mitään, en ole saanut mitään varoituksia ja laitoin Bloggerille kyselen asiasta, mutta toistaiseksi mitään palautetta ei ole tullut. Uskoisin, että mitään vaaraa ei ole, jos olisi, niin kai mun itse se pitäisi huomata. Jos joku tietää jotakin, mitä pitäisi tehdä ( tai olisiko hyvä tehdä jotakin) niin olen tiedoista erittäin kiitollinen.
Nyt rakastan hetken mun kukkasii. Ne on vielä hiukka möksöllään muutosta, eivät ihan hetkessä anna anteeksi huonoa kohtelua muutossa. Mutta rakkaudella on ihmeellinen voima, se eheyttää ja kaiken se antaa anteeksi. Ottakee rennosti, elekeekä turhoo jännittäkö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti