Harrasta uskoa ja riemunkiljahtelua

Evakon osa on tyytyä herrasväen kohtaloon. Ukkorähjällä herätyskello soitti 05.30 ja minua olisi nukuttanut vietävästi. Sinänsä ihmeellistä, että olin vielä untenmailla ja minut pakko herätettiin. Kirosin kohtaloani. En nyt enää saa unta, joten annan aamun avaukset. Hah, tuosta sanasta vilahti mieleeni kouluvuosien aamunavaukset. Ne lukemattomat pakko hurmokset, muistatteko? Vieläköhän kouluissa on sellaisia? Alaluokilta muistan ne joukkokohtaamiset juhlasalissa. Pakkopullaa, kenties tarpeelliset. Yläasteella keskusradiosta joku puhui elämän tärkeydestä ja levitti herran sanaa. Aina piti olla hiljaa ja vastaanottavainen. Pitääköhän tuo paikkansa, oliko noin, vai onko tuo mielikuvitukseni tuotetta? Oli miten oli, mutta se on varmaan luonut vankan pohjan herrani pelolle. Uskoni on luja, vankka ja horjumaton. Siis aina se mihin uskon. Se on sit juttu erikseen. Uskokoon ken tahtoo.

Eilinen tutustumiskäynti himatsuuniin oli onneni täyttymys. Asennetut kaapit eteiseen ja kylppäriin oli juuri niin kuin piti. Tiedän jo nyt, että rakastun silmittömästi uuteen siivouskomerooni. Tulen viettämään siellä öitäni, syömään lounasta ja nauttimaan elämästä. Kerrankin tila, jonne mahtuu kaikki Martan rakkaat niin, että ei tartte änkee ja tunkee. Silityslaudallakin on ihan oma pikku yksiö! Aarteeni ja elämälle välttämättömät neste sekä jauhepitoiset siivousaineet saavat runsaasti hyllytilaa. Tempasenko perkele pitsit hyllyjen reunoille, niin ovat sitten somasti siellä järjestyksessä. Oih, tätä elämän ihanuutta! Kylppärin kaappikin on upia. Komerona ihan perussettii, mutta niin tuikitarpeellinen. Sinne Martta saa koko kosmeettisen arsenaalinsa militanttiseen järjestykseen. On naamiot, kuorinnat, hyytelöt, genitaalialueengeelit ja vaikka mitkä naamarasvat ja onnettoman ihmisen itsetunnonkohentajat. Kyllä tuommoiselle täytyy arvoisensa kaappitila löytyä. Se on niin emäntää, sanon ma.

Sähkömies oli tehnyt työnsä taas ammattitaidolla. Mun paskahuussi sai sen kattokruunun! Ristallikuulat vielä puuttuu, ne asennan perjantaina. Tuleva valo on kirkas, näkee Martta nenua puuteroida ja kakkakin irtoo valossa paremmin. Keittiön uuteen valoon en ollut tyytyväinen. Vaikka se on nyt samaa sarjaa muiden valojen kans, niin valon määrä jää aika laihaksi. Martan ikänäkö vaatii kunnon valoja, joka puolella on niin helvetin pimiää. Katsotaan tilanne vielä uusiksi, kun keittiön muut valot on asennettu.

Keittiö alkaa olla valmis! Keittiö alkaa olla valmis! Keittiö alkaa olla valmis.... Huh, jäi levy päälle. Toi kuulostaa niin ihanalle. Tosiaankin, tälle hetkellä odotetaan vain niitä puuttuvia ainesosia, jotta asennus voidaan viedä päätökseen. Suojamuovitkin oli jo poistettu ja en millään olisi malttanut lähteä pois. Olisin halunnut käpertyä keräksi uuteen uuniini ja nukkua yöni siellä. Annoin katseeni vaeltaa korkeakiiltoisessa valkoisessa pinnassa ja tunsin syvää tyydytystä. Availin ja suljin kaappia syvän kiihtymyksen vallassa. Niissä on se hieno tekniikka, että annat pikkasen vauhtia ja laatikot sulkeutuvat itse automaattisesti. Sitäpä riemukiljahtelin ja testasin lukuisia kertoja. Otin eri asentoja. Mistä kulmasta, millä voimalla ja millä otteella laatikostoni tuleekaan sulkeutumaan. Siinä riittää reenattavaa, ei tartte salille lähteä. Rakkauden temppelini, pyhättöni oli saanut jo viimeistelyn makua pintaan. Listat oli asennettu ja yllättävää, tila oli siisti. Harvinaista käytöstä remppareiskalta. Yleensä ne jättävät jälkeensä hillittömän sotkun ja testolle ( hormohiki/ äijähiki)  tuoksahtavan pilven. Tuli mitä tuli, perjantaina aloitan kotini jälleen rakennuksen. Siivoan paikat ja järjestän kamat. Ei pitäisi uhkailla, isokivi napsahtaa ohtaluuhun ja käy kalpaten. Tulee vielä takapakkia.

Sain eilen ne omista kuvista taulutkin. Minusta ne on hyvät. Sellaiset taidepläjäykset. Tuntuu hirveelle koko ajan kehua kaikkea. Ettette vaan saa sellaista omahyväinen paskiainen kuvaa minusta? Minkä teet. Eihän kaikki se, mikä musta on mageeta, kolahda kaikilla. Joku voi pitää mun kyökkii paskaläävänä ja joku pitää tauluja naurettavana yrityksenä. Mut mä oon mä ja sä oot sä. Jokaisella on oikeus, mutta Martta on aina oikeassa. Ostin eilen myös buarijakkaran siihen naulakosta pöydäksi viritelmään. Niin on valakosta nahkoo ja kiiltävää romia. Sekin on hieno. Nyt ei mee enää läpi, ihan paska se on. Hirvee. Tahtoisin senkin asentaa jo perjantaina. Herrani, tapahtukoon tahtosi, mut heivaa ne kodinkoneet Merikorttitielle viimeistään torstaiksi, mielellään jo keskiviikoksi. Kiitos!

P:S Saatte kaiken kattavan kuvakollaasin heti, kun kerkeän fotoilee! Ja tervetuloa uudet lukijani, olen teistä otettu!