Nyt se alkaa!

Olin eilen hirvittävän ahkera. Sain aikaiseksi vaikka mitä. Laiska töitään luettelee, joten jätän sen. En ole laiska. Mutta ansaitsen palkinnon, pesin kaikki parvekelasit. Hirvee duuni, varsin, kun en erityisemmin rakasta ikkunan pesua. Nyt on niin kirkasta, että häikäisee.

Eihän kaikki mennyt niin kuin olin käsikirjoittanut. Kodinkoneet tuli joo, mutta ei astianpesukone, eikä jääkaappi. Kohtaan asian tyyneydellä, mutta ne mittatilauskaappien asentajat tulevat ensi maanantaina ja sen jälkeen ei välttämättä isoja paketteja sisään mahdu. Toivotaan, että asiat järjestyy. Sähkömiehelle tuli este ja näin ollen uudet valot on asentamatta. Olin pettynyt, niin odotin taiteellista vaikutelmaa. Kestän tämänkin ja hermot ovat... niin ovat.

Lemon

Ettei vaan unohdu

Keittiön välitilan keltainen on juuri sitä mitä halusin. Intopinkeenä aloitin aamulla maalaamaan ja sain huomata, että pikkutelojen varsia ei ollut ainuttakaan. Polkasin het ysiltä läheiseen ostoshelvettiin, mutta eihän sieltä mitään löytynyt. En jaksanut lähteä metsästää, joten maalasin isolla telalla. Jälki ei ole niin sileä, mutta ei Marttaa haitta. En ole erityisen sileä minäkään. Nyt vaan jännäämme, kuinka tilan maali passaa asennuksen kanssa. Pahimmillaan parhaimmillaan vaikutelma voi olla avandgardistinen. Lattialaatatkin ovat nyt paikoillaan, ne täytyy vielä saumata. Mut se on pala kakkua.

Nyt on hoppu. Tänne voi kohta pelmahtaa läjä äijiä, ennen sitä täytyy käydä suihkussa ja aamukakalla rauhassa. Nenäkin pitää keretä puuteroimaan. Kai mie sit muutan Ukkorähjälle evakkoon. Se on parempi. Suljen ajatusmaailmani remontin osalta ja rukoilen yläkertaa olemaan myötämielinen ja toivon, että kaikki menee ihan oukei.