Kadonnut Toukokuu

Kuinka ihminen voikaan olla onnellinen, kun saa ottaa kahvimaitonsa uudesta jääkaapista. Kuinka tunteekaan tyydytystä, ottaessaan kahvia omasta kaapista. Varsinkin, kun kaapistossa on imevät hidastimet ja ovi sulkeutuu lähes itsestään. Ympärillä on selkeys ja pyhä yksinkertaisuus. Vesi tulee hienosti hanasta ja kaikella on tarkka toimintojärjestyksensä. Se oli viittä vaille, että en kantanut patjaa keittiöön ja nukkunutkin siellä. On ihana.

Olihan siinä hommoo. Olin jotenkin ajatellut, että tuosta vain pesen paikat ja puran laatikot kaappeihin. Koko hemmetin iipee ja ilta siinä meni. Mulla on ihan käsittämättömän paljon keittiökamaa, se oli siinä ja siinä, että kaappitila riitti. Vaikka tässä säilytysjärjestelmää on enemmän kuin edellisessä, niin osa näistä kamoista oli erillisessä keittiölipastossa. Nyt ne kaikki on keittiökaapeissa ja siksi teki tiukkaa. Ajattelin suorittaa kesälomalla karsintaa. On paljon astioita millä ei ole mitään funktioo. Ja siksi toiseksi, kaikki mun astiat ja välineet vaikutti kauheen pinttyneille, suorastaan käytetyn kammottaville. Ajattele nyt, ympärillä hohtavaa, puhtaalle tuoksuvaa valkoista ja viet sinne käytettyy. Tekisi mieli heittää kaikki jorpakkoon ja uusia kaikki! Mitä helvettii mä teen jollakin ruusukupeilla? Joskus ne oli niin mummolaa. Kahvikuppeja on varmaan sata, ihan turhaa.

Kiertelin ja kaartelin mun uusia keittiökoneita. En uskalla niitä käyttää, tai siis en osaa. Miksi ne ei järjestä sellaisia keittiökoneiden käyttökursseja? Niin on hifii, ei arvaa kosketella. Yritin laittaa mikron kelloo oikeaan aikaan, se meni ihan sekaisin. Huuti kuin hinaaja, minä löin sitä tiskirätillä, johan hiljeni mokoma rakkine. Mulle täysin uusi tuttavuus on injuktioliesi. En edes ymmärrä kuinka se laitetaan päälle. Hiukka on vieraskoreeta, tartten varmasti tukihenkilön paikalle, kun alan näitä koneita rassaamaan. Mun aurat ei ole viritetty teknilliselle taajuudelle. Yleensä kaikki helvetinkoneet menee läsnäolostani sekaisin ja yritinkin eilen olla häiritsemättä heidän korkeuttaan. On mulla käyttöohjeet. Mutta kuka saatana niistä ymmärtää? Mulle ne on ihan sama jos lukisin Täällä pohjan tähden alla eeposta Mandariinin Kiinaksi ja olisin viiden promillen kännissä. Jei ymmarra. Auts, millonks mää saan keittää kaurapuuroo?

En laita vielä kuvia keittiöstä. Hienosäätö on tekemättä, osa valoista puuttuu, listoja ja pikku maalausta on suoritettava. Naulakosta pöydäksi on loppuun viety, siitä kuva. Joskin hiukka pitää sitäkin paikkamaalata. Niin on Martan siinä mukava aamupurot vetää nassuun. Hyvä funktio vanhalle naulakolle. Samalla pöytä, että säilytystila avaimille, aurinkolaseille. Maljakossa voisi olla runsas kimppu valkoisia Kalloja, niin ne laittaa sisustuslehdissä. Ei ollut, huitasin sinne anopin kielet.

Remppareiska tulee kohta. Täytyy sitä ennen suorittaa aamun välttämättömyys toimenpiteet. Keitettäiskö yhessä puuro, josko hän Martta valaisee. Siinäpä oiva tukihenkilö. Ajatella, kohta on kesäkuu. Mihin katosi toukokuu? Hui...