Finnejä ja siirappii

Saavuttiin pari tuntia sitten ja eloinen ilta on auringon täyttämä. Järven pinta kimmeltää niin, että kohta lähtee taju. Kauheesti häikäisee tuo auringonpaiste, olisipa pilivistä. Hah, otitko tuon tosissasi? Eihän tämän ihanampaa voisi olla olemassa. Loistakoon nyt, ei ole vielä liian kuuma ja huoranperkeleitä on vielä siedettävästi. Kyllä niitä jo kiihkeenä pörrää, mutta ei mene vielä hermot. Siksi tää on parasta aikaa. Se kuuma helvetti heinäkuussa on jo..... niin no aika ihana on sekin. Enhän mie suinkaan valita, kunhan totean.

Tänään en ollut yhtä herrani kanssa. Remppa ei valmistunut.  Jatkuu vielä ensi viikolla ja sähkömies ei kaiketi pääse paikalle ennen loppuviikkoa. Sanonko jottain? Sanon, että VOIHAN PERSE! Mutta onnekseni, sunnuntaina pääsen pesemään kaappeja ja purkamaan nurkissa pyöriviä pahvilootia.  Se auttaa. Yllättävän kypsästi kohtaan tämän asian. Jälki ja remppareiskat ovat niin huippuja, että viivästyminen on ansaittua. Siks en ton enemmän keuhkoo, mutta tietysti olisin jo halukas jättämään taakseni tän rempasta jauhamisen.

Otettiin Ukkorähjän kans yhteen. En mie tiiä, hää on jotenkin kiree. Toki, minäkin siinä ärähdin ja taisipa desibelitkin nousta. Aikamme mökötettiin ja poikkeuksellisesti tein lähentävän eleen. Kapsahdin kaulaan ja sanoin, että ei olla enää ärrinmurrin. Vähänkö ällöö, vittu mitä siirappii! Mutta se kannatti, nyt on elo taas rauha ja ilta tyyni. Meillä on grillikemut. Listalla on grillatut vartaat, halloumananas, täytetty herkkusieni ja tomaatti.  Jälkiruokana on mansikkavaniljarahka. Näin mie rakastan. Otan toki hiukka kuplivaa, ei kai se muuten juhla? Totean vielä kerran, on erityisen mahtavaa, että pääsen tänne pakoon. Kuinka olisin toteuttanut itseäni sen keskeneräisyyden parissa? Täällä en siitä huoli, olen villi ja vapaa!

Tapion Kari laulaa Olen Suomalainen. Puhelintoivetta kuuntelen, onko se jotenkin yllättävää? Ei varmaan, mutta minkäs teet, elämä on yhtä ribittii. Ajatella, seittemän vuotta ollaan täällä rampattu ja mua ei alkuunkaan kyllästytä. Kyllähän tämä maisema, tämä rauha, tämä ihanuus hivelee sielua ja Martan esteettistä näkymöä. Tuo kuulostaa juuri niin keski-ikäiselle kuin ikinä vain voi. On tehty tutkimus, että ihminen on onnellisimmillaan about viiskymppisenä. Uskoa ken voi, en pane vastaan!

Nyt on laitettava Marttavaihe päälle. Grillattavat eivät itse mene grilliin ja saunarelaksantti odottaa! Hopi, hopi hommiin! Elä unelmoi, totuus on arkea ihmeellisempi. Pöperöö pöytään, huutaa ukko ja lapset!

P:S Mulle on tullu finni! Mun naamassa on ilimielävä finni!