Naulakosta pöydäksi

No ei tää nyt ihan kesälle tunnu. Kylmähkö tuuli pitää siitä huolen. Taivas tosiaankin aukesi illaksi ja aurinko sulostutti, mutta tuuli niin, että Martan säärikarvat oli ihan sekaisin. Ei siis vieläkään todellista kesäillan hekumaa. Nautin kyllä. Kuuntelin puhelintoivetta ja samalla saunoin. Epätoivoisesti teen kaikki kesäriittit, tässä terdellä palelen, mutta en anna periksi. Aamu on harmaa ja koleahko. Olkoon, en anna sen vaikuttaa. Tänään leikitään puutarhurii. Käydään kylillä kukkaisostoksilla, tässä lähellä on hyvä puutarha Hagalandet. Sinne siis.

Eilen oli laiskiaisten vapaapäivä. Köllöteltiin Jupsun kans iltapäivään. Otettiin pikku tirsuja, katsottiin ostoskanavaa ( ne on niin taianomaisen ihmeellisiä) ja luettiin aikakauslehtiä. Annettiin levon tulla. Aika ihanaa. Olin jo viittä vaille tilaamassa H2O Mop X5:sta, niin on ihmeellinen laite. Sillä Martta voisi pestä ihan kaikkea. Kyllähän tuommoinen aparaatti pitäisi joka taloudesta löytyä. Mulla on kyllä sellainen höyrylattiapesin, ei sit kauheesti oo tullu käytettyy. Ehkä en tarvitse...

Aloitin eilen sen naulakon duunauksen. Tuolla ne "puut" odottavat lisämaalia pintaan. Ajattelin tehdä asian yksikertaisesti ja ruiskumaalasin kohteen. Mutta tämä tuulinen sää ei ole ihan se paras, maaliruisku lensi minne sattui. Odotan, että sää suosii ja alan ruiskia uudemman kerran. Tänään kiillotan metalliosat. Hyvä siitä tulee.

Edellisen postauksen optinen harha on aiheuttanut yllätyksiä. Keittöni on yhä edelleen valkoinen. Kuvassa olevat vaaleansiniset ovet ovat suojamuovitettu ja siksi väri sellainen. Hah, nähtyäni itse ovet ensimmäisen kerran, luulin myös niiden olevan väärän väriset. Onneksi kokemuksesta tiesin, että niissä on yleensä suojamuovit päällä. Älkää siis huoliko, Martta ei ole poikennut valkoisesta linjastaan. Tosin, noi vaaleansinisetkin ois kivat.

Laiskottelusta johtuen, nyt on sellainen olo, että pitäisi hirveesti duunaa jotakin. On se tuokin kumma. Mikä pakko olisi tehdä yhtään mitään? Ei niin, mutta se on sellainen sisäinen pakko. Luterilainen herran pelko ja muuta shittii. Ansaittu lepo on antanut myös virtoo ja nyt haluaakin tehdä jotain. Kyllä myö Ukkorähjän kans ollaan ahkerii ja tehdään pihahommii. Tänään on vasta lauantai, tuntuu jo ihan alkuviikolle. Entäs jos mulla on mennyt ajantaju, täällä se voisi olla mahdollista. Se vasta olisi jännää, olisin syyntakeeton, menisin ja tulisin miten sattuu. Kauhiaa, nyt onkin maanantai. Hirvee kiire duuniin...