Piippua

Ou jee!

Ihana mökkiviikonloppu takana ja arkitodellisuus lyö lujasti päin naamaa.

Tulin juuri lekurilta, keuhkoödeema kehittyi niin pahaksi. Sain kaksikin astmapiippua ja oikein kunnon yskänlääkkeet. Noillahan sitä saakin päänsä taas mukavasti sekaisin....

Eipä nyt pelleillä. Tauti on oikeesti hoidettava pois, nyt täytyy ottaa alkuviikko rauhallisesti. Tohtorisetä määräsi puhekieltoa ja lepoa. Voihan räkä! Eli olen ainakin pari päivää himassa, ryystän noita piippuja ja välillä otan huikkaa yskänlääkkeestä. Ei auta muu. Miten mun pää kestää....?

Flunssan jälkitautina keuhkoputkentulehdus ja erittäin paha rasitusyskä. Tää ei ole sellainen yskä joka lähtee yskimällä, vaan päinvastoin. Tilanne pitää saada halkipoikkipinoon ja keuhkoputket lepoon. Siksi ei saa edes puhua, eikä rasittua. Ja minä kun ajattelin, että nyt olisi hyvää aikaa pestä ikkunat!

Yskästä ja siitä johtuvasta valvomisesta huolimatta oli kiva viikonloppu mökillä. Sillai rento...

Lauantai-iltana syötiin ensimmäiset kotimaiset uudet perunat! Perniön Timo pottuva. Perskutarallaa, kun olikin hyvää. Paistoin kaveriksi kuhafileet kermaviilikastikkeella. Lisänä kevyt vihersalaatti. Oli hyvä ateria.

Jälkiruokana nautittiin lettuja mansikkahillolla ja Euroviisuilla.

Minä tykkäsin Espanjan biisistä. Mutta ei Saksakaan huono ollut. Emme jaksaneet katsoa pisteidenlaskua, vanhat vetäytyi yöpuulle heti kappaleiden jälkeen. Minäkin sain nukuttua peräti viiteen, ennen kuin aloitin ysköstelyn. Olisikohan siitä ollut apua, että vähensin tupakointia.... niinpä niin.....

Pyysin muuten lääkäriltä tupakanvieroituslääkekuurin, syksyllä alkaa.

Ei kai se auta muu, kun heittäytyä tuohon sohvalle sairastaa. Tää yskänlääke väsyttää ja tekEe OloSt a mmuUtenkiN oudon, iH an kUin oliS i hHHuuM eeessa, hah ha haaaaaaa!! %#"

Ou nou!

Keuhkotautinen ilmoittautuu. Uhmasin luontoa ja päätin tulla tänne mökille yskii. Hitto, mikä yskä, taju lähtee! Mut otin vähän fresitaa, se helpottaa. Syötiin mehevät makaroonilaatikot ketsupilla. Muut ovat jo vetäytyneet sulattelemaan pötsiä. Martta emäntä tiskasi tiskit ja nauttii vielä iltakahvit.

Ilma oli kolea ja ei niin hirvittävän kesäinen. Mutta katso, taivas repesi ja ilta-aurinko sulostutti meitä säteillään koko loppuillan. Meitä ihan hymyilytti...

Nyt väsy, on mennyt monta yötä yskiessä. Nyt menen nukkumaan! Tervetuloa unimaailma, huomenna kohtaamme!

Keuhkoo

Helvetti, kun ottaa keuhkoon! Mut olin tänään duunissa, parempi sekin kuin kotona makaaminen. Kunto tosin ei ole kaksinen, mutta ei oo kuumetta jne.

Täytyy katsoa huominen ja mennä sit lekuriin, jos se on putkien tulehdus. Argh!

On niiiiiin väsy! Nyt on tullut hakkaava yskä, pelottaa ensi yö. Miten saa nukuttua?

Kuunkuiskaajat ei päässyt edes eurofinaaliin. Katsoin lähetystä eilen, ja mun mielestä Suomen esitys oli hyvä, raikas ja erilainen. Kai se oli vähän juntti.... niin kuin minäkin. Mut tykkäsin.

Monet biisit oli enemmänkin outoja.... Siksi ajattelin, et Suomi menee kevyesti jatkoon.

Näin viime yönä outoa painajaista. Tai en oikein tiedä mikä se taas oli?

Heräsin siihen, kun sänkyni vierellä oli pitkä, hoikka mieshahmo. Hänellä oli yllään joku pitkä vaalea kaapu, enkä erottanut tarkasti kasvojen piirteitä. Ne olivat jotenkin hämärät. Kyseinen herra oli tullut hakemaan minua mukaansa ( minne?) Minä huusin, kuka oikein olet ja mene pois! Potkin jaloillani siihen suuntaan. Pelotti niin perkeleesti ja sytytin valot. Kai heräsin välillä ( olinko unessa, valveilla vai sillä välillä?) ja makasin sängyllä tajuten kaiken olevan unta ja tunsin kylmät väreet päästä varpaisiin. Heräsin aamulla ja yövalo paloi.... Mahtoi olla meteli yöllä...

Laitoin auton myyntiin. Ajattelin, että heti alkaa puhelin soimaan ihan simona. Ei ole tullut yhtään soittoa. Siitä olisi tarkoitus saada kesälomarahat, muuten saattaa lomailu olla köyhän sorttista. Eipä siihen tarvita kuin yksi soitto ja ostaja. Hyvä auto, suorastaan helmi. Minulle tarpeeton, joutaa pois. Osta sie hyvä auto!

Otan pienet höyryhengitykset ennen untenmaille menoa ( ja pari röökii vielä.) Jospa se olisi parempi päivä huomenna. On se!

PiPi

Voi, että tää on tylsääää! Sairastaminen. Keuhkot huutaa hoosiannaa ja on veto veks. Nyt kaksi päivää duunista pois ja just olin lomalla. Konkurssi tulee! Tuntuu, että pää leviää täällä himassa, mä oon niin huono sairastaa. Kuka ei olisi?

Ei jaksa tehdä mitään, siirtyy sängyn ja sohvan väliä, plääääh! Tahtoo elämään!

Onneksi eilen satoi vettä ja oli muutenkin kurja keli. Valitettavasti nyt möllykkä paistaa ja se vain syventää ahdinkoani. Kesällä ihminen ei saisi sairastaa. Se on mielestäni kohtuutonta. Minkäs teet? Minä en ole niitä, jotka menevät duuniin vaikka kuolemansairaana ja tartuttavat kaikki muutkin. Yritän heti maata aloillani ja hoitaa itseni kuntoon. Ei tartte sit viikko tolkulla potea. Toivottavasti.

Mun pää on ihan tyhjä. Ei ole mitään sanottavaa. Tai on. Tää on niin syvältä ja sanonko mistä....

Kirjoitan edes runon pöytälaatikosta. Palailen, kun elämä voittaa.

HÖRHÖILY HÄMÄRÄÄ

Hempeästi toivoin, että valehtelisit itsellesikin.

Olin matkalla ymmärtämään sinua, enkä tiennyt mitä olisin sinulle sanoiksi sanonut.

Yksinäisyyteni takertui hyvyytesi valkoisiin valheisiin.

Odotin sinulta makupaloja rakkauteni makean nälkään.

Olin ilkeä omalle sielulleni ja vahingossa eksyin polulle joka ei johtanut minnekään.

Sinun kuvasi heijasteli alakerran ikkunoista ja huomasin, että välillämme oli tulenarkaa.

Saisinpa jostakin hitusen lämpöä, sillä sydäntäni taas paleltaa.

Annoin itseni sinuun

rukoilin meille rohkeutta rakkauteen.

Sinä olit minulle toteutumatonta päiväunelmaa.

Olit erotiikka iltapäivieni prinssi rohkea.

Väistelimme toistemme suoria katseita

yhdessä pelkäsimme arjen rehellistä valoa.

Astuin mustasukkaisuuden mustiin sukkiin ja

yritin päästä pakoon häpeäni harmaita haamuja.

Yhteisistä juhlahetkistä katosi aitojen naurujen iloinen kirkkaus.

Nurkan takana, piilossa itseltäni, kurkistelin kuinka syvältä tämä kaikki sattuu.

MUMMO WAS HERE!

Eilinen päivä huipentui meidän perheen lettukemuihin. Täällä mökillä, paistamme usein jälkiruuaksi lettuja. Minä teen taikinan ja Patte on paistomestari. Juppe rakastaa lättyjä, se pyörii ympyrää saadessaan niitä ja syödä hotkaisee ne hetkessä. Sen jälkeen alkaa armoton kerjäys.... lisäää, tahtoo lisää. Letut, mansikkahillolla ovat suurta herkkua meille kaikille. Ohukaisten jälkeen on ihanaa köllähtää paksusti pitkälleen, unta ei tarvitse kauan odotella....

Mummo herää aikaisin. Hän rakastaa rauhaa ja hiljaisuutta. Aamut hän käyttää tehokkaasti hyväksi, ja sämpylätaikina kohoaa kilpaa nousevan auringon kanssa. Mummo on mun omatunto. Hyvä ihminen, parempi persoona. Hän harrastaa sauvakävelyä, joogaa ja avantouintia. On kiinnostunut terveellisestä elämästä ja käyttää luontaistuotteita. Alkoholi ja tupakka ovat syntistä turhaa. Mummo on sosiaalisesti tervehenkinen ja hän on kiinnostunut elämästä. Hän on jo hieman iäkkäämpi mutta uskomattoman nuorekas.

Tässä pieni pinta raapaisu elämässäni vaikuttaviin sivupersooniin. Tulet varmaankin huomaamaan, milloin kukakin sinua sivuillani tervehtii? On antoisaa, kun mieleni ja sieluni on jakautunut. On helpompi ymmärtää itseään, kun tietää, että minä en ole yksin. Kaikki he ovat erilaisia ja näin tekevätkin elämästä rikkaan.

Luin kerran kirjan jossa kerrottiin naisesta jolla oli 16 sivupersoona. Kirja oli huikea henkilöhahmojen ilotulite. Kirjan nimi on Sybil ( sotkin sen aina syfilikseen, joka tarkoittaa kuppaa, siitä muistan nimen....) Kirjailija on Flora Rheta Scheiber, suosittelen tutustumaan.

Onko jakautunut persoona sama kuin skitsofrenia? Minä en, herra paratkoon, koe olevani henkisesti sairas. Tai mistä sitä tietää... Joku päivä purjehdin duunin Marketan kukkamekossa, kädet Mummon pullataikinassa ja ympäripäissäni, niin kuin Martalla voi joskus olla tapana?

Kaikki nämä kolme ämmää ( MMM) ovat onneksi niin harmittomia, että mitään isompaa vahinkoa ei pääse tapahtumaan vaikka joku hirttäisikin enemmän päälle.

Marketta, tuo sulokas pikkutuhma kesänlapsi on ehdottomasti tämän vuodenajan helmiä. Go, Marketta, Go, Go!

Maija Mehiläinen pyrkii epätoivoisesti pöksyihini. Markettako se niin pölyttää, että viattomatkin luontokappaleet ovat ihan kiimassa ja sekaisin. Martan kiusana ovat taas inisevät hyttyset. Nuo perkeleen pikku lähettiläät. Martta huitoo ja kiroilee....

Mummon kiusana ei ole kukaan, hänen mielestä olemme yhtä luonnon kanssa ja annetaan kaikkien kukkien kukkia. Allekirjoittanut pakenee luontokappaleita sisätiloihin, nauttii vielä pienen lepohetken ja odottaa, että Martta pyöräyttää porukalle tuhdin aamiaisen....

MARTTA WAS HERE!

Onpa hautovaa ilmaa.... Jossakin jytisee ukkonen, sitä on kestänyt jo toista tuntia. Tumma, hämärä huppu on heitetty mökin ylle. Kaikki seisoo ja on hengittämättä hiljaa. Kohta jysähtää, toivottavasti. Sataisi vettä ja huuhtoisi pois tämän siitepölyn keltaisen kalvon. Olen saanut allergiaoireita ja silmät on muurautunut melkein umpeen! Höh!

Eilen Marketalla oli bileet. Marketta rakastaa juhlia! Hän "tissutteli" aina jälkeen puolen yön, nautti kesäillasta ja kotimaisesta iskelmästä. Tunnelma oli korkealla. Tänään on taas Martta nostanut päätään, kerron hieman hänestä....

Martta on napakka akka. Hän on kova touhuamaan, rakastaa siivota ja laittaa ruokaa. On erehtymätön mielipiteissään, eikä hirveästi kuuntele muita. Mennä porskuttaa. Martta on vanhapiika, eikä paljon hempeile, eikä lempeile.

Hän on kaappijuoppo ja omasta mielestään ei käytä alkoholia. Vaikka välillä Martalla saattaa mennä hiukka yli....

Martta on toiminnan ihminen ja tarttuu asioihin lujalla kädellä ja hoitelee homman kuin homman.

Kuten huomaat Marketta ja Martta ovat toistensa vastakohtia. Se on mielenkiintoista. Ei aina voi tietää, kumpi tulee käymään...

Nyt sauna on lämmin. Marketta menee saunaan, hän rakastaa pitkiä saunahetkiä ja tekee vartalohoitoja. Martta taas käy nopsaan ja ottaa helevetin kovia löylyjä.

Nyt nauttimaan, sitten Martta keittää jauhelihakeiton. Odotamme mummoa....

MARKETTA WAS HERE!

Pakko kirjoittaa vallitsevasta kirjoitustilanteesta. Mökillä, aurinko painui juuri nukkumattien kellarikomeroihin odottamaan uutta tulemista. Minä istun pikkupikku bikineissä terassilla ja olen jo edennyt jälkiruokaan. Edessäni höyryää houkuttelevasti kuppi vahvaa espressoa, tilkka konjamiiniä ja suklaa namu. Valo on vielä lämmin ja houkutteleva. Ei tee yhtään mieli nukkumaan, olen valvo, hereillä ja niin taju! Sytytän savukkeen, niin kuin nykyään on tapani....

Olisi korkea aika kertoa teille jotakin altteregoistani. Ymmärsikö kaikki mitä tarkoitan?

Sitä juuri, monopersoonallisuusrakastankaikkia syndroomaa. Harvinainen yksinäisten sielujen sairastama mielialayhtymäsairaus. Sitä minä juuri tarkoitan, ja kerron teille....

Marketta Liljeqvist tuo Söderkullan seksipummi ja hänen salainen puutarhurinsa. Saanko esitellä, ylpeänä.

Marketta on kaunis ja verevä keski-ikäinen nainen. Vaalea hunajablondi, jolla on miellyttävä ääni. Hän rakastaa sisustamista ja kaikkea kaunista ympärillään.

Hän ei ole se emäntä keittiössä, mutta ehdoton seurapiiriemäntä hän on. Pyöräilee mielellään kylän keskustaan yllään heleä kukkaleninki. Pojat siellä eivät saa irti katsettaan Marketan rinnoista. Ne heiluvat kuin kypsät meloonit... Marketta on aina Marketta. Ei näytä pettymyksiään ja on aina valmis uusiin seikkailuihin.

Marketta minussa on vahva persoona kesäisin. Hän ei pidä kylmästä ja huonoista ilmoista. Rakastaa pirskahtelevaa valkoviiniä!

Hän on oikeasti olemassa. Te voitte tavoittaa hänet sivuiltani. Minä taas olen niin onnellisessa asemassa siinä , että en aina tiedä, kuka seurassani puhuu, kirjoitta tai lausuu runoja? Onko se Marketta, Martta tai Mummo? Tai Markku Janhunen.

Tänään luulen, että Marketta voisi olla juttu tuulella ja muutenkin valmis kommentoimaan? Tai sitten Martta käskee vetää viinaa kaksin käsin ja olla pihalla. Se voisi olla Martan luonteen ominaista yllätyskäyttäytymistä yli kaikkien diagnoosien ja tilastojen. Mummo olisi jo nukkumassa ja heräisi huomenna 5.30 leipomaan nisupullaa. Onhan näitä, kivoja pikkupersoonia sisällä minua. Kenellä ei olisi? Elämä olisi aika kuivaa ilman muita minuja.

Markku Janhunen astuu areenalle. Massut täynnä ruokaa ja olemme saunoneet ilta-auringon paisteessa. Suloisessa hyväilyssä ja äitien lämmössä. Suomen luonto antaa parastaan!

Ensimmäinen lämmin terssiyö kokemus. Radio soi, ikuista rakkautta huutaa. Minä nautin kuplivaa juomaa ja olen auki. Lienekkö lomani ansiota, että olen rento, vastaanottava ja kuunteleva homosapiens? Tai kai nämä perjantai-illat mökillä ovat vain niiiin juhlaa, jotakin ainutlaatuista kohdallamme? Olen kiitollinen! Enemmän! Mutta olen tässä ja nyt!

Marketta Liljeqvist, Söderkulla seksipummi on onnellinen jokaisesta elämän juhlahetkestä ja onnen pikku pilkahduksista. Hän on ikuinen kevät ja tuoksuu aina vuoristopuron raikkaalle.

Hän myös ymmärtää poistua eetteristä, silloin kun on oikea aika. Kaikki eivät sitä tiedä. Hän menee nyt, onko M. Janhusella vielä jotakin?

Tiukkaa vuorottelua, mutta sitäkin se voi olla, jos kaikilla on asiaa. Kaikilla altteregoilla?Hmmm.... .Ehkä mahdumme jatkossa kaikki näille sivuille?

Mummon ja Martan tarinat tulevat myöhemmin.... Nyt on asioille vain pantava päätös.

Minä nautin vielä hiukka kuplivaa ja olen pinnalla... Tunnelmoin.... Nautin ja nautin, heitän aivoni avaruuteen ja olen valmis.

KOTONA!

Kesä on räjähtänyt silmille! Lähtiessä oli vielä lumikasoja, puut lehdettömiä. Vähänkös mukavaa tulla keskellä kauneinta kesäilimoo?!

Heti täytyy valittaa, kuuma on. Asunto on hornankattilla ja oli vaikeuksia nukkua. Mut hei, vedettiin Juppen kanssa unta aina puoli kymmeneen! Tätä ei ole tapahtunut sitten teinivuosien.

Pyykkikone jyskyttää pestä ja kamat on purettu. Kultamokkaa on mennyt useampi kupillinen, sitä ei voita mikään maailman kahvi. Lentomatka kotisuomeen meni näppärästi ja nopean tuntuisesti. Se on minusta aina niin ihmeellistä. Kymmenen tuntia, tuhansia kilometrejä ja olet siirtynyt paikasta a paikkaan b. Kulttuurista toiseen, elämästä toisen moiseen. Välissä vain yhden työpäivän tunnit. On se snäbbärää!

Pikkuinen kultakimpale istuu sylissäni, meillä oli ihana pusuhetki kotiin saavuttua. Tässä touhutessani, pieni nappisilmäpari on seurannut liikkeitäni tarkasti. Onko se taas lähdössä johonkin? Ihanaa, kun on joku joka odottaa kotona. Pattekin hymyili tyytyväisenä, saatuaan tuliaiskassinsa. Kaikki hyvin, maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

Kylläpäs minua hieman huvitti aamulla. Käytin Juppea ulkona tuossa talon päädyssä nurmikkoalueella. Ohi käveli joku naapureista ja minä automaattisesti tervehdin Hola! Olin vielä näköjään Kanarialla. Naapuri katsoi pimeesti, eikä vastannut tervehdykseeni. Tajusin välittömästi, että ollaan taas Suomessa. Ihanaa!

Huomenna on perjantai ja päästään mökille! Odotan sitä kuin lapsi joulua! Kelitkin pitäisi olla vielä viikonlopun kohdallaan. Töissä on myös huomenna poikkeuksellinen päivä. Teemme asiakaspalvelua vain puolille päivin ja sit alkaa kevät siivoustalkoot. Saadaan nurkat puhtaaksi ja hyvät kesäenergiat puhaltaa. Kiva mennä töihin! Ostin tytöille kentän herkkukaupasta paikallisia herkkuja tuliaisiksi. Niille kaikki mikä on syötävää, kelpaa hyvin :) On ne sellaisia herkkupyllyjä! Laitan jalkaan uudet jeansit ja päälle uuden paidan, ihan elviksenä meen.... Tänään laihdutan lomakilot, joo, kyllä yhden päivän kuuri riittää..... Adios!

Hiukka haikeeta

Kyllä se viikko hujahtaa nopeasti. Hieman haikeakin olo, loma ohi ja arki edessä. Kävelin illallisen jälkeen vielä tuon rantabulevardin ja silmäilin muistoihin maisemat.

Ollaanpa Kanariasta mitä mieltä tahansa, niin minä ainakin voin suositella. Ei mulla ole mitään valittamista. Jos Thaikkulaan vertaa, niin tietysti hintataso on täällä lähes Suomen tasoa. Thaimaassa taas sika edullinen. Eikä Thaimaalaisten ystävällisyydelle ole vertaa missään. Se on siellä ihan omaa luokkaansa. Eikä sitä voi oikein verrata mihinkään....

Mutta lyhyet lentomatkat ja vain parin tunnin aikaero on tänne isoa plussaa.

Vesipuisto oli kiva. Joskin se on kyllä ehdottomasti sellainen paikka, että pitäisi olla kaveri. En uskaltanut yksin mennä pahimpaan laitteeseen. Kyyti oli aika hurjaa. Pelkäsin, jos satutan itseäni, niin en pääse kotiin.... Hellan lettas sentään!

Mut hei, sain jotakin niin hirveää purtavaa, että jäi syömättä. Liukumisen jälkeen iski pikku huiko ja ajattelin purasta hodarin. Se oli kylmä, kuiva sämpylä, jonka välissä oli vihertävä, haalea lötkömakkara. Lisukkeena kylmää juustoraastetta ja kuivattua kovaa sipulia. Huh! Se oli jo niin hirveä, että en voinut edes valittaa ruuasta. Jätin suosiolla koskematta.

Iltapäivällä kävin hyvästelemässä kylpylän ja otin kunnon kylvyt. Illallistin nyt siellä Grand Italiassa ja se oli hyvä päätös lomalle. Ei ruuasta sen enempää, alan jo toistaa itseäni. Mut hyvää oli. Kyllä oli vaikeaa ruokailla, kun ei voinut ottaa ruuan kanssa viiniä. Se on taas hienoinen totuttelu. No, äkkiä sitä taas tottuu maitoa ryystämään....

Löysin kuin löysinkin Pattelle tuliaisen. Tommy Hilfigerin kauluspaidan. Kivat värit, uskon

että nappaa. Minusta on mukavaa ostaa tuliaisia. Täällä vain ei ole oikein mitään sellaista. Olen yrittänyt etsiä koirahoitajille jotakin mukavaa, mutta ei. Mitään krääsää en halua viedä ja kaikki muu on niin kallista, että menisi ostamisen ilo. Visalaskut on maksettava ja pitää muistaa missä mennään. Ei ihan halpaa lystiä ole tämä lomailukaan....

Matkalaukku on pakattu. Lähtö hotellilta on 9.50 ja se on hyvä aika. Ei tarvitse herätä kukonlaulun aikaan. Illalla kahdeksan maissa pitäisi olla HelsinkiVantaalla, ouh! Pikkukoira ja Patte tulee vastaan. Se on niin söpöä! Mulla on torstaina vielä vapaapäivä. Olen oppinut tähän ikään pitämään loman jälkeisen palautumispäivän. Sitä on jotenkin sekaisin aina lomasta seuraavan päivän. Pitää harjoitella olemaan taas niin kuin ihmiset, heh! Pyykit pitää pestä, firman laskut hoitaa ja muutenkin henkisesti valmistautua kohtaamaan arki ja sen haasteet. Nyt tuli stressi! Huijasin, nyt on taas virtoo ja energioo parturoida vaikka koko maalima! Otetaanpa ihan hissukseen...

Kollikissa mouruaa jossakin lähistöllä. Se on aika aavemmaista kuultavaa vai onko se pikku lapsi? Joku huutaa.... Vai huutaako mun päässä? Joo, on kotiin lähdön aika. Pois tuhka, pois, pois!!!! Täältä tulen MINÄ!

Farkkua ja Näppylää

Aamiaisen jälkeen ihastelin eilisiä ostoksia. Jänniä yksityiskohtia ja hyvä pesu. Farkuissa meinaan. Ihan piti kuva tänne laittaa, fashion, fashion..... Klikkaamalla kuvaa, saat sen suuremmaksi ja näet paremmin. Jos nyt ketä kiinnostaa???? Kivoista farkuista tulee aina hyvä mieli....

Helskutti, mulla on yläkropassa näppylää. Tod.näk. aurinkoihottumaa. Luulen, että se johtuu noista aurinkorasvoista. Yläkroppa on se, jota pitää rasvata kun se palaa herkemmin. Höh, ällöö!

Tänään ei tarvitse rasittaa itseä auringonotolla, pakkaan kohta kimpsut ja kampsut ja lähden Aqualandiaaaaaan!!!! Laskemaan vesiliukumäkeä, jee! Minä tykkään kaikesta mikä liittyy veteen. Mun elementti on vesi. Toisilla se on tuli tai maa esim. Olen jo pikku pennusta ollut hirveä vesipeto. Ja jos mulla on pahaolo henkisesti, niin vesi rauhoittaa ja auttaa. Paras on uiminen, amme tai kylpeminen, mutta jo suihku helpottaa. Puhumattakaan vesipuistosta. Jes!

Enkä nyt tarkoita, että olisi paha olo. Voi siellä hupailla silkasta ilosta!

Aloitin eilen enkeleitä hiuksissani romaanin. Vaikuttaa aika jännälle, en oikein tiedä vielä, kuinka kirjaan pitäisi suhtautua. Onko ihan höpönpöppöötä, vai olisiko siinä totuuden siementä? Tavallaan uskon enkeleihin.....

Taas jännätään tuhkapilviä. Pelätään. Olen laittanut yläkertaan nöyriä ja hiljaisia pyyntöjä onnistuneesta kotimatkasta. Niin kuin eilen totesin, nyt alkaa jo olla se kotiin kaipuu. On levännyt olo, töihin tekee jo mieli ja arkisiin rutiineihin. Ja ennen kaikkea mökille! Kukat pitää laittaa ja aloittaa kesäkeittiön rakennus ja voi että, vaikka mitä kivaa on tulossa! Ja kohtahan on taas kesäloma. Ei ahista, ei purista!

Hetken selätän vielä ja lukasen hiukka enkeleitä. Se eilinen ravintola, oli muuten Mondo nimeltään. Unohdin mainita.

Viimesiä viedään

Toka vika ilta. Today was very hot day. En sit millään jaksanut ottaa sitä arskaa. Ei pysty.

Käppäilin siellä täällä ja kävin tsekkailee kauppoja. Silleen löysästi, lomalla on ihanaa maleksia, eikä ole kiire mihinkään.

Tulin just hotellille, istun partsilla ja nautin koukikolaa. Illan ravintola kokemus oli taas antoisa ja ruoka hyvää. Jes! Tarjoilija oli huippu. Paikka taisi olla vähintääkin gayfriendly tai ainakin henkilökunta oli hompsahtavaa. Tilasin ruokajuomaksi valkoviiniä lasillisen ( tietty) mutta heillä ei juuri sitä viiniä ollut laseittain myynnissä. Nou hätä, herra tarjoilija sanoi avaavansa koko pullon minulle ja juon siitä niin paljon kuin juon. Lasku tulee vain yhdestä lasista. Noh, minähän join melkein koko pullon... Tämä jos mikä on palvelua, sanon minä. Piste.

Jouduin kotvasen odottamaan jälkiruokaa ( tarjoilija hoiti yksin koko salin) ja siitä hyvästä talo tarjosi minulle espressot. Taas palvelua. Hyvää. Piste. Ettei nyt menisi ihan juomapoliittiselle linjalle, pitäisi kai mainita myös mitä söin? Oukei, alkuruokana salaatti missä oli ilmakuivattuakinkkua, mozzarellaa ja viikunoita. Olin ajatellut, että viikunat olisi tuoreita, mut ne oli säilöttyjä. Hiukka imelä mun makuun, mutta napsin viikunat veke ja salaatti toimi. Pääruuaksi söin ankkaa. Annos oli suht pieni, mutta ei ollut nälkäkään iso. Annos oli murakka, lisukkeena paistetut perunat ja grillattuja kasviksia. Hyvää, mutta ei täydellistä.

Löysin parit makeet farkut ja Armaanin lenkkitossut. Not bad. Kiertelin ostoskeskuksen kauppoja turhautuneena krääsään ja onnettomaan tarjontaan. Olin jo luovuttanut ja matkalla ruokailemaan, kun löysin pienen butiikin rannan tuntumasta. Sitä piti kaksi lesbodaamia ja valikoima oli mun makuun. Päräytin ostaa siis kahdet jeansit ja yhden paidan sieltä. Kymmen prosenttia ale, specialpraisforme! Hela setti vain rapiat sata euroo. Ja lahjaksi sain vielä T-paidan. Kauppa se on mikä kannattaa. Yleisesti ottaen täällä on hinnat aika namuset. Farkut, joita olen katsonut, saattaa maksaa peräti 400 egee. Aika suolasta....

Tänään on ensimmäistä kertaa tullut hiukka koti-ikävä. Ikävä Juppea, tuota pientä kultakimpaletta. Ja kai sitä vähän isompaakin möhkälettä, Pattea.

Ikävä on hieno tunne! Olen etuoikeutettu saadessani tuntea niin. Ajatella, jos ei olisi elämässä ketään mitä ikävöidä ja kaivata.

Tunne ei ole mitenkään ylivoimaista, se kertoo siitä, että loma alkaa olla lopuillaan ja on kiva palata kotiin. Kyllähän täällä viihtyisi, mutta sitten pitäisi olla jo seuraa. Viikko on kuitenkin aika pitkä aika viettää ihan yksiksein. Mutta onneksi viihdyn seurassani. Ja yllättävän hyvinkin olen kestänyt itseäni. Taitaa palikat olla kohdallaan vinttikamarissa....

Mut enihow, niin mukava kun onkin matkustaa, niin aina mukavampaa on palata kotiin. Omaan pesään, omaan elämään.

Laitan muutaman kuvan hotellin alueella olevista kasviksista. Täällä on mieletön puutarha, meille tuntemattomia, mutta täällä niin tavallisia. Nyt alkaa nukuttaa, kipinkapin sänkyyn siitä!

Buenos Dias!

Lomallakin näyttää tulevan rutiinit. Herään kuuden - seitsemän aikoihin ( eilen poikkeus, uuh!) ja kipasen aamu-uinnille. Sen jälkeen menen aamiaiselle ja sit istahdan tähän koneelle. Hotellin aamupala on hyvä ja runsas. Tarjolla on ihan kuohuvasta lähtien, minä en vaan osaa nauttia kuplivaa juomaa heti aamusta....

Päivä jatkuu altaalla tai kevyttä kävelyä ympäriämpäri lähistöllä. Nautin kevyen lounaan jossakin ja sitten menen kylpylään tai johonkin hoitoon. Pienet kauneusunet ja illalla syömään. Rutiineihin tulee poikkeusta, jos käyn katsomassa jotakin nähtävyyttä. Tänään sellaista ei ole tiedossa. Ajattelin, että voisi yrittää shopata jotakin. Tarjonta täällä ei ole kovin kaksinen. Ja mitä on, on ihan liian kallista. Lomalla pitää saada ostaa edullisia tuotteita ja mielellään sellaista mitä ei suomesta saa. Toisaalta, kun ei ole mitä shopata, niin ei tartte ravata tuolla kaupoissa. Helpottavaakin...

Nukuin yön rauhaisasti ilman liskoja ja valitettavasti myös ilman Diegoa, heh! Oliko hieronnan ansiota, että nukuinkin niin hyvin. Mahdollisesti.

Eilinen ravintola kokemus jäi mainitsematta. Eikä siinä ole juuri kehumista! Samainen opas suositteli minulle myös tätä paikkaa ja se oli kyllä pettymys. Olen ylistänyt täkäläistä tomaattimozzarellaa, mutta näköjään senkin voi tehdä huonosti.

Mozzarella oli sellaista kovaa ja kuivakkaa, ja tomaatitkin oli puumaisia ja täysin mauttomia. Olin ihmeissäni!

Pääruuan entrocotee oli ihan ookoo, mutta ei mitenkään huikea. Viini laimeaa ja lämmintä, yök! Olo aterian jälkeen oli pettynyt ja onneton. Näin saamme huomata, kuinka tärkeä merkitys hyvällä ja onnistuneella ruokailukokemuksella voi olla. Lomapäivät ja illallishetket ovat ainutlaatuisia ja niitä ei haluaisi tuhlata yhteenkään onnettomaan kokemukseen. Tietysti aina ei voi onnistua.....

Tänään menen Grand Italiaan, se on varma valinta.

Hyi, kun olen lihonut. Peilistä heijastuva kuvajainen näyttää turpea ja pullean puoleni. Puhun heijastuksesta, en uskalla katsoa tarkemmin. Ohitan kuvajaiseni kiireellä....

Lomalla pitää nauttia. Joka päiväinen olut ja viini, yhdistettynä herkutteluun ja pieneen mussutteluun tuo äkkiä lisäkiloja. Juuri niin, pienet, kevyet ylimääräiset kymmenetkilot saa tuntumaan olon ahtaalle. Me not like!

No, Suomessa taas ei ole lupa nauttia, elämä on ankeaa ja kurjaa. Kilot saa kyytiä ja palataan arkiseen ahdistukseen. Höpsistä, unohdin ihan, että Suomessa on kesä. Ja kesällä on lupa nauttia! Oih, odotankin jo niitä kesäillallisia mökin terassilla....

Höpötän koko ajan ruuasta. Sen syömisestä tai syömättömyydestä. Lihomisesta ja laihtumisesta. Sori, tulee vähän toistoa, mutta olenko jotenkin epänormaali? En kai, se on vain niin tärkeä juttu. Siis mikä? Lihava vai laiha, ruoka vai ei. Ota siitä sitten selvä....

Vielä yksi makunautinto. Toissa päivän saariretki vei meidät myös juustojen lähelle. Meille tarjottiin vuoristossa maailmalla kultaa voittanutta Kanarialaista juustoa. Voi taivas, kun olikin hyvää! Sitä piti ostaa kotiin viemiseksi. Maistelimme myös paikallista herkkua, paahdettuja maissinjyviä. Ne ei olleet siis popcornia, joo maissia, mutta erilaisia. Hyviä, pari pussia lähti mukaan.

Jahas, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Tänään yritän ottaa väriä pintaa. Onko se tämä ikä, vai mikä, mutta ei jaksa enää olla niin pitkiä aikoja auringossa. Nuorempana maattiin aamusta iltaan ja oltiin ihan neekereitä. Nyt alkaa päässä suhista ja tulee huono olo. Tänään makaan vaikka väkisin. Teen välillä pieniä vilvoittavia kävelyretkiä. Ja iltapäivällä kaiketi pitää käydä Inglesin puolella katselemassa mille kaupunki näyttää päivän valossa.

Nyt lähden hakemaan unohtuneet uimahousuni kylpylästä. Olin niin sekaisin Lomi Lomi hieronnasta, että jäi uikkaritkin sinne. Sellaista sattuu....

Experimenttiä

Auts! Tänään oli sit se kankkuspäivä. Yks pitää lomalla olla. Otin ihan rennosti altaalla varjossa löysäillen. Iltapäivällä kävin korjailemassa olotilaani Hotellin kylpylässä, missä Hamam ja Eukalyptys-sauna oli kova juttu. Olin varannut myös perjantaina Lomi Lomi Havajilaisen hieronnan, ja mikä olikaan parempi tapa hemmotella itseä kuin kunnon hieronta. Yes.

Elämäni paras hieronta ikinä! Se oli jotenkin hyvin jännää ja relaavaa. Mieshieroja Diego käytti käsivarsiaan, ei juurikaan kämmeniä tai sormia. Hoito kesti puolitoista tuntia ja vaivuin jonne hyvin, hyvin kauas pois. Tai siis välillä olin hyvinkin lähellä ja tässä. Minun täytyy tunnustaa, enkä häpeä sitä yhtään, mutta sain hieronnan aikana erektion! Kauheeta, koska hieronnassa ei ollut mitään seksuaalista, ei tod. Mutta se kaikki tuntui vain niiiiiin hirvittävän hyvälle. Taisi tulla pöksyyn muutama touhutippakin.... Ei oo sit koskaan aikaisemmin käynyt näin. Mahtoi Diego ihmetellä. Enkä kyllä yrittänyt asiaa mitenkään peitellä tai siis hävetä. Luonnollinen asia. Minkäs teet jos jorma tykkää.... Ihana, ihana kokemus.

Eilinen oli huikea päivä. Onneksi läksin Finnmatkojen järjestämälle saaristoretkelle. Kurvailtiin bussissa koko saaren läpi ja täytyy myöntää, että Kanarian saarten luonnon monipuolisuus ja huikaiseva kauneus yllätti. Ja välillä vähän pelotti. Kapeita, kiemurtelevia vuoristoteitä ylös ja alas. Lapset oksenteli ja jengi voi välillä pahoin. Mulla ei ollut mitään hätää. Nautin maisemista. Käytiin mm. ikuisessa keväässä vuorilla, paikka jossa ilmasto ja luonto on koko ajan keväässä. Maaperä on hedelmällistä ja pilvien ansiosta jotenkin lämpötilat aina kevät. Jännää.

Tiesitkö, että Kanarian mänty on ainut puu maailmassa joka on itse kasteleva. Se kerää pilvistä kosteutta pitkiin neulasiin ja näin kastelee luontoa. Vedestä on pula Kanarialla ja siksi puu on rauhoitettu ja tärkeä.

Kun me lähdemme ottamaan aurinkoa, Kanarialaiset lähtevät ottamaan kylmää vuorille. Ihan totta. Heille kylmä, lumi ja ilman viileys on sama kuin meille valo, aurinko ja lämpö. Jännää...

Jos Kanarialla sataa vettä, heille se on kuin kultaa. Ihmiset ovat onnellisia vesisateessa. Samoin kuin me auringosta.

Eilisen illan ravintola kokemuskin oli ihan huippu. Opas neuvoi minulle pienen, paikallisten suosiman ravintolan. Ja se ei ollut pettymys.

Alkuruuaksi söin carpaccion ( miten se kirjoitetaan?) Liha oli taivaallisen hyvää ja mikä erikoista, pinnalle oli ripoteltu varsisellerin murusia ja ilmeisesti sipulin vihreitä varsia. Raikasta ja hyvää. Pääruuaksi söin Kanaa talon tapaan. Paras kana mitä olen koskaan elämässäni syönyt. Aika hyviä kokemuksia tällä lomalla. Kana oli haudutettu kasvisten kera ja se oli niin mureaa, että haarukalla koskettaessa se hajosi. Ja mikä maku? En osaa sanoa, mitä kaikkea siinä oli. Carria, joo ja kenties korianteri. Maku oli pehmeä ja makuhermoja hyväilevä. Kanan lisukkeen oli paistetut valkosipuliperunat ja nekin oli taivaallisen hyvät. Jälkkäriksi nautin tiramisun, espresson ja kyytipojaksi jeegermaisterii. Ja sepäs tarjoiltiin isossa konjakkilasissa ja se ei ollut mikään neljäsenttinen. Tunnollisena ihmisenä lasi oli juotava tyhjäksi ja tarjoilija hövelisti kaatoi vielä toiset samanlaiset samaan hintaan. Ihanan palvelun, mahtavan aterian ja jeegerin ansioista, ajattelin piipahtaa hieman yöelämässä. Vanhakin innostui humppaamaan aina aamun pikkutunneille ja kyllä illassa riittikin ihmettelemistä ja villiä menoa. Oli aika kiva huomata, että näyttää se vielä vanhakin kelpaavan homolihamarkkinoilla.... Leikin vaikeasti tavoiteltavaa ja taisi siinä eräskin Hosee ympärillä pörrätä. Kiva ilta, mutta aamu ei ollut niitä parhaita. Tai aamu ja aamu. Heräsin vasta puolenpäivän jälkeen. No, tuli levättyä....

Lomaa jäljellä kaksi päivää. Ainakin tähän asti on ollut hyvä loma. Yksinäisyys ei ole vielä ahdistanut ja olenkin nauttinut joka solullani. Hiljaisuuden retriittiähän tämä on, mutta tarvitsin tätä. On voinut viipyillä ajatuksissaan ja laittaa taas omaa elämää järjestykseen. Kun on omien ajatustensa kanssa, alkaa asiat järjestyä päässä, sielussa ja sydämessä. Kuuntelee itseään, eikä pääse pakoon. Olen vahva ja kestän itseäni. Se on aika paljon. Loppujen lopuksi kysymys on vain itsensä hyväksymisestä. Hei hyväksykää itsenne, rakastakaa itseänne ja hyväilkää itseänne! Olette arvokkaita!

Espanjalaisilla ihmisillä ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Ainut turva on toinen ihminen. Täällä ihmiset välittävät aidosti toisistaan. Oppi tulee jo lapsena. Heille opetetaan, että uskovaisten tavarat ovat yhteisiä. Esimerkiksi kun lapsi saa suklaapatukan niin hänelle neuvotaan jo silloin, että aina ensin annetaan kaverille ja sitten otetaan itse. Kaiken tämän toisten huomioimisen huomaa täällä selvästi. Jotenkin se tuntuu hyvälle. Vaikka olenkin tällainen "yrmy" Suomipoika, niin iloisesti olen oppinut huutelemaan kaikille sitä Holaata!

Lapset ja vanhukset ovat tärkeitä ja heidät huomioidaan aina ensin. Nämä ihmiset rakastava lapsiaan intohimoisesti. Syödessäni edellä mainitussa ravintolassa, vieressäni oli kaksi Espanjalaista perhettä syömässä ( tulivat 22.30 !) Heillä oli kaksi suloista tyttöä ja voi kuinka, heitä rakastettiin ja pidettiin tärkeänä. Ihan meinasi tulla tippa linssiin....

Eräs Astrologi kertoi minulle, että minun pitäisi muuttaa Espanjaan, koska tulisin olemaan siellä onnellinen. Hän sanoi, että jos hän olisi minä, hän pakkaisi laukut ja lähtisi heti! Siitä on nyt varmaan noin kuusi vuotta. Nyt olen täällä ja muistin tämän....

Nyt on nukkumaan meno aika. Lukaisen vielä hieman. Se romaani, punainen mekko, ei ole kovinkaan kaksinen. Aihe on jännä, siksi luen, mutta kirja itsessään on huono ja epäuskottava. Siellä on ihan selkeitä asiavirheitä ja se ärsyttää minua. Teksti on myös jotenkin lapsellista.

Luen loppuun, kun aloitin.

Onkohan se liskojen yö, vai tuleeko Diego Havajilainen uniini? Toivottavasti....Uguleaa soittelee....Krhhhhh......

PikaPano

Hupsista keikkaa, niin on yksi päivä taas takana. Bostaan silleen pikaisesti ennen nukkumaan menoa. Huomenna olisi tiedossa Kanarian saari kierros, joten aamulla on herätys peräti 7.10

Hyi, kun minua ahdistaa noi herätykset. Niitä ei saisi lomalla olla. Vaikka olen herännyt joka aamu Suomiaikaan eli siis täällä jo siinä kuuden hujakoilla, niin silti tulee närästys....

Lomalla ei pitäisi olla mitään pakkoja.... Mut pakko on, jos haluu nähdä ja lähteä.

Menen opastetulle kierrokselle siksi, että se on niin helppoa. Joo, se on just niin kuin matkaoppaat ohjelmassa. Kaikki turistit marssii peräkanaa ja silleen. Mut yksin auton vuokraaminen on kallista ja minä auton ratissa täällä, nou vei..... Olen siis turisti from FINLAND!

Laitan päälle tennissukat, sandaalit ja vyölaukun. Päähän joku kiva mainoslippis ja ostan I love Meloneras T-paidan, jee!!! Kiva lähteä, on ohjelmaa.

Kävin tänään Intialaisessa päähieronnassa. Olipas miellyttävä kokemus. Syvä rentoutus jatkuu. Sen jälkeen vedin taas pikku päikkärit ja kävin päälle relaamassa kylpylässä. Hei, nyt alkaa olla jo syvä rentoutettu hän. Sunnuntaille varasin Havajilaisen hieronnan. Mitä se on? Ei tarkempaa tietoa vielä, on kuulemma ihana.

En jaksa kauhiasti paljon ottaa aurinkoa. Silleen on kai tullut vanhaksi. Tänään oli aamupäivällä niin kuuma, että tunsin kuinka läskini alkoivat sulaa. Polttava aurinko tirisi pinnassa ja valkoinen ihra valui pitkin aurinkotuolini jalkoja. Tunsin nenässäni palaneen käryä. Luulin jo hetken, että sulan pois maailman kaikkeuteen. Onneksi polttava paahde vetäytyi viilentävän pilviharson taakse ja minä selvisin hengissä. Katsoin parhaaksi lopettaa möllykän palvonnan tälle päivälle. Uuuuhhh!!!!

Tämän iltainen ateriointikokemus ei ollut ihan täydellinen. Ei järkyttävä pettymyskään, mutta hienoista valituksen aihetta on.

Alkuruokana nautin hunajamelonia ja ilmakuivattua kinkkua. Yleensä idioottivarma, mutta nyt kinkku oli jotenkin mauton ja hirveen kuiva. Pääruokana halusin tuoretta kalaa. Se olikin ihan syötävää, mutta inhoan kalaa jossa on ruotoja! Ihan oukkidoukki, mutta jotain jäi puuttumaan.

Huomaatko, keventyneen illallisvalintani? Helvetti, miten ihminen voi lihoa muutamassa päivässä ainakin 10 kiloa? On just niin sikapossu olo, että en voi katsoa itseäni peilistä. Ahistaa ja puristaa.... Jälkkäriksi vetäsin Italialaisessa kuppilassa hemaisevan suklaatortun ja kupillisen cappucinoa. Että silleen laihtuu juu.... Aamulla juoksen kymmenen kilometriä pitkin merenrantaa. Varmasti juoksen. Just joo...

Nyt on siis perjantai-ilta ja kello on yhdentoista kieppeillä. Minun pitäisi kiihkeästi olla yöelämän pyörteissä. Ei jaksa, ei kiinnosta. Tähän on tultu. Hyvä niin. Tärkeintä on rauha sielussa ja ihmisellä hyvä tahto. Las Meloneras kiittää ja kuittaa. On aatuutilullaan aika. Huomenna on taas uusi päivä. Täynnä ennen kokemattomia aistimuksia ja suuria ajatuksia.

Alla palmupuun

Aamu-uinnin ja maittavan aamiaisen jälkeen istahdan koneelle kera kahvikupposen. Takana hyvin nukuttu yö ja olo on tyyni, ettenkö sanoisi seesteinen. Keho ja mieli alkaa tavoittaa lomalle ominaista olotilaa. Love and Peace. Yo man!

Heitin lihani aamusta altaalle ja nautin auringon hyväilevistä säteistä. Grillattuani parisen tuntia totesin järkeväksi hieman jaloitella. Auringonoton kanssa kannattaa olla alkuun varovainen. Ei saa olla liian ahne, pikku hiljaa kypsyttelemällä, saa parhaan lopputuloksen.

Laajensin reviiriäni tämän suunnattoman hotellialueen ulkopuolelle. Suunnistin "yläosattomissa" rantaviivalle ja läksin dallaamaan kohti dyyniä. Tiesin, että matkaa Play de Inglesiin on noin 6 kilometriä, mutta suunta oli hieman epävarma. Seurasin vaeltavaa ihmismassaa ja tuntui hyvälle aktivoida kehoa. Ilma oli sopivasti tuulinen ja aurinko möllötti pilvettömältä taivaalta.

Taivallettuani matkan puoleen väliin, tajusin, että minulla ei ollut vettä mukana ja pissahätäkin iski. Ympärillä vain dyyniä, ei suojaisaa hätäpaikkaa. Janotti. Toivottavasti kävelen oikeaan suuntaan, sillä matka takaisin tässä helteessä olisi koettelemus. Pitkälle tuntuvan ( huono kunto) taipaleen jälkeen löydän rantakioskin, mistä saan vettä ja tehdä tarpeeni. Matka jatkuu huojentunein mielin. Kävelen läpi nudistirannan ja se on minulle, häveliäälle ihmiselle hupaisa kokemus. Siellä Saksalaiset pullerot makoilevat hietikolla kuin ryhävalaat. Sulassa sovussa pillut, pallit ja pyllyt esillä. Jotenkin hassua....

Tunnen kuinka aurinko alkaa poltella olkapäissä ja olo alkaa muutenkin olla jo sitä luokkaa, että voisikohan tänne soittaa taksin. Onnekseni saan huomata, että horisontissa siintää Inglesin rantabulevardi. Sinne siis. Parkkeeraan itseni ensimmäiseen rantakuppilaan, tilaan huurteisen ja Club Sandwichit. Voin kertoa, että maistui taivaalliselle. Toivuttuani rankasta urheilusuorituksesta, kiertelin vielä hetken rantakauppoja. Otin taksin alleni ja huitaisin hotelliini päiväunille. Nukuin suloisesti pari tuntia ja heräsin tyytyväisenä myöhäiselle iltapäiväkahville. Kävin vilvoittelemassa altaalla ja menin Stretchingtunnille. Se tekikin hyvää kävelyn rasittamalle keholleni.

Suihkun ja Piccolo Cavan jälkeen mieli teki veristä lihaa. Selvittelin saaren parasta pihvi tarjontaa ja päädyin Grill El Poncho nimiseen piffimestaan. Ravintolan erikoisuutena on avotulella paistetut pihvit, njam!

Alkuruuaksi söin tomaattimozzarellasalaatin ja mieleeni nousee aina tämä sama kysymys. Miksi ko. salaatti on aina niin paljon parempi muualla kuin kotosuomen kuppiloissa?

Ehkä se on tomaattien makea kypsyys ja mozzarellan paljous. Sitä on annoksessa kahden ihmisen syötäväksi.

Pihvikään ei tuottanut pettymystä. Ei todellakaan. Listalla oli kaksi sisäfilepihviä. Toinen oli noin kymmenen euroa kalliimpi. Tiedustelin tarjoilijalta syytä ja hän kertoi kalliimman pihvin olevan tuoretta, ei pakattua lihaa ja se on lähellä tuotettua eli ns. luomufileetä. Kannatti maksaa, liha vei kielen perseeseen ja minä olin happy.

Yksin ulkona syöminen on tylsää. Varsinkin, kun nautit hyvää viiniä ja ruokakokemus olisi ehdottomasti ihanaa jakaa jonkun sulokkaan seurassa. Minua ei varsinaisesti haittaa yksinäisyys, mutta olisihan se.....

Tällä kertaa asiaa korosti vielä se, että vastapäiseen pöytään tuli syömään suloinen homo pariskunta. Olivat vielä onnettomat niin rakastuneita. Tunsin kuinka katkeruuden terävä ruoska piiskasi yksinäistä sieluani. Noh, ehkä nyt hieman liioittelen.... Pääsin asian yli, nauttimalla mielettömän ihanan Cavasitruunasorbetin ja kupin vahvaa espressoa.

Jälleen kerran tyydyttävä ruokailukokemus sai oloni tuntumaan kuninkaalliselle. Lomalla syöminen jotenkin korostuu. Tai se on sitä makunautintojen täydellisyyden tavoittelua. Eihän tässä elämässä ole enää muuta nautintoja kuin...... Höpö, höpö!

Oloni oli pirteä, joten päätin mennä katsomaan paikallisen homokuppila tarjonnan. Ostoskeskus Yumbon alueella ovat kaikki Inglesin suosituimmat gayjuottolat. Kuppiloita vieri vieressä ja hirveä meteli. Show siellä ja show täällä. Etsin rauhallisemman kuppilan ja istahdin alas nauttimaan yhden oluen. Katselin samalla ohi valuvaa homomassaa. Miten ne homot on nykyään niin homoja? Olenko minäkin noin homo? Perseet pyörii ja ranteet vatkaa niin, että heikottaa. Tiukkaa ja niukkaa pukeutumista varmasti niin, että ei jää epäselväksi vartaloiden täydellisyys. Oih ja voih, kai se on sitä nuoruutta. Niin kai minäkin olin.... olen... en kai....

Jep. Minulla on lupa nauttia. Minulla ei ole kiire. Nämä näin, ovat tämän päivän tavoitteeni. Ihan vain vähän olen suunnitellut ja tehnyt aikataulutusta. Kylpylän kautta hierojalle klo: 18.30 Huh, kuinka pysynkään aikataulussani?! Mitä vielä? Aurinkooooo!!!!

Las Meloneras

Täällä sitä ollaan! Tuhkauhkasta huolimatta, matka meni ihan nappiin. Ensimmäistä kertaa elämässäni nukuin / torkuin lähes koko matkan. Kertonee siitä, että työn raskaan raataja on loman tarpeessa. Hyi, kun oli hirveetä herätä klo: 03.25 Tuntui, että kroppa ja pää oli ihan sekaisin. Toden totta, olin lähdössä liikenteeseen pusero nurinpäin yllä. Onneksi huomasin ennen lähtöä, hah.

Hotelli, jossa bunkkaan, on sairaan iso. En löytänyt omaa huonettani! Se kertoo kai jotakin. Onneksi kysyvä ei tieltä eksy. Hotellissa on siis yli tuhat huonetta.... Allasalueet ovat mahtavat. En vieläkään oikein tiedä kaikkia altaita. Täytyy tänään tutustua paremmin.

Saavuttuani perille, purin tietysti ensin matkalaukut. Noh, asettamani koodi ei toiminutkaan uudessa hienossa samsonaitissani. Olin muutenkin sekaisin kaikista helvetin tunnusluvuista ja opasteista. On puhelimen, tietokoneen, huoneen, matkalaukun koodia ja tunnuslukua. Mun päässä ei vaan pysy enää mitkään hemmetin koodit. Olen jopa ihan paniikissa kaiken muistettavan kans. Hetki piti tuskailla matkalaukun kera, kunnes tajusin kokeilla vain 000 ja aukes! Jostakin kumman syystä, asettamani "salainen" koodi, ei pelittänyt. Huh, sain kamat kauniisti kaappiin. Siitäpä hilpasin reippaana poikana juoma ostoksille. Tiedäthän, vettä, limuu, mehuu, olutta, skumppaa jne. Nämä varastot täydennetään ensin. Palattuani takaisin, huomasin, että huoneen avainkortissa ei ole huoneen numeroa. Enhän minä sitä enää muistanut! Enkä kyllä muistanut sitäkään, missä on koko huone! Eli respaan taas kysymään.... Pitävät minua varmaan hieman vähä-älyisenä tai vähintäänkin outona hiihtäjänä from Finland.

Oukei, ensimmäinen lomaolut parvekkeella maistui taivaallisen virkistävälle. En kuitenkaan malta jäädä ihastelemaan elämää, vaan uteliaana ihmisenä haluan selvittää mitä ympärillä on ja tapahtuu. Hotelli on siis helvetin iso alue. Rakennuksia toisensa perään, ravintoloita lukuisia ja käytäviä, käytäviä.... Olin toivonut rauhallista huonetta ja siksipä olenkin täällä pihan perällä. Ihan oukei, mutta matkaa ja käytäviä tuntuu olevan kilometri tolkulla. Rauhaa on, joten hyväksyn sijainnin. Alue ja hotelli on kaunis ja siisti. Suomalaisia ei ole, tietää minulle hiljaisuuden retriitti viikkoa. Hyvä tahi huono. Saa olla rauhassa.

Näin isoon hotellikompleksiin on helppo hävitä ja olla ihan anonyymisti. Toisaalta, kodikas pikkuhotla voisi olla kivakin. Noh, en vaivaa pikku päätäni asialla sen enempää, vaan nautin täysin siemauksin....

Muutaman mutkan kautta löydän takaisin huoneeseeni ja käyn vaihtamassa kylpylään sopivat asusteet. Puen ylleni valkoista froteeta olevan kylpytakin ja heitän jalkaan liplopit. Hotellissa on Spa ja eränäisiä liikunnallisia aktiviteetteja. Niistä on ihan pakko ottaa heti selvää.

Laskeudun pohjakerrokseen ja minua tervehtii rauhallinen musiikki ja ihana, puhdas, raikas tuoksu. Kylpylän vastaanotossa minua odottaa komea, vaalea herrahenkilö lämpimästi hymyilleen. Selvittelemme kylpylän toimintaa ja päädyn maksamaan 150 euroa palveluiden vapaasta käytöstä loma viikon aikana. Hmmmmm, sulokas oli hän. Jette kiva.

Spa ei ole hassumpi. Minua opastetaan erilaisten huoneiden, saunojen ja suihkujen käytössä. Tunnen kuinka lentomatkan rasitukset valuvat lattiakaivoihin kuin hujasen paska taivaan tuuliin. Hei, mie olen lomalla!

Jokainen huone ja tila on sisustettu teeman mukaan. Tuoksut, valot ja tunnelmat ovat mahdollisimman aitoja. Esim. Afrikkalainen sauna, on kuuma, kuiva ja aavikon omainen tila, missä taustalla kuuluu sille ominaiset äänet. Turkkilainen hamam, on kuin pala aitoa turkkia. Tykkäsin myös huoneesta, missä on vesisänkyjä, mihin heittäydyt leijumaan ja häviät rauhalliseen musiikkiin ja hämärään tunnelmaan.

Kylpylässä saisi vierähtämään tunnin, jos toisenkin, mutta valitettavasti minulla oli kiire kuumakivihierontaan. Otan session varmasti uusiksi. Kaikessa rauhassa.

Stressin ja uupumuksen viimeisetkin jännitteet hävisi hieronnassa. Sessio erosi Suomalaisesta käsittelystä siinä, että täällä käytettiin myös kylmiä kiviä. Huikee tunne, kuumakylmäkuumakylmä. Olin ihan pökkyrässä hoidon jälkeen. Lepäsin hetken huoneessani ennen suihkua ja illallista. Ja tulihan se kakkakin, vihdoin ja viimein.

Hotellialue on niin aidattu, että en meinannut päästä mistään rantabulevardille. Kiertelin rantaa kuin häkkiin suljettu eläin, etsien ulospääsyä. Vihdoinkin löysin portin, joka laski minut vapauteen. Bulevardi on noin pari kilometriä pitkä ja sen täyttää erilaiset ravintolat ja kaupat. Mieleni teki Italialaista ruokaa Espanjassa. Miksiköhän aina matkoillani, päädyn ensin Italialaiseen ruokaan? Varmaan siksi, koska se on takuu varmaa ja minun makuhermoilleni sopivaa apetta. Ravintola on silloin lupaava, jos siellä on kangas-servetit ja pöytäliinat. Kynttilät pöydällä kertoo myös jotakin. Valintani oli Grand Italia Meloneras. Täytyy myöntää, että s ei tuottanut pettymystä. Alkuruuaksi valitsin coctel cantalupo ja bruscettaleivät. Nam, taas kerran sain huomata eron etelän hedelmän/tomaatin versus suomi. Makoisaa ja maukasta. Pääruuaksi napsin tagliatelle al azafran. Paikallinen ilmakuivattu kinkku ja tuore parsa. Ei hassumpi makuelämys. Kaiken tämän huuhtelin alas Espanjalaisella valkoviinillä San Valentin. Se myös oli minun makuuni. Vielä kuppi espressoa ja koko lysti maksoi 51 euroa. Paikka saa myös kiitosta erittäin nopeasta ja hyvästä palvelusta. Mie, kermapylly, tykkään kun ympärilläni häärätään ja minua palvellaan. Jäi hyvä maku ja mieli, kiitos.

Ilta ympärillä tummui hupsista keikkaa hetkessä. Sulattelin suhteellisen täyttä massuani lompsimalla bulevardia hissunkissun. Kiertelin muutaman kaupan kautta takaisin omaan huoneeseen ja tällä kertaa en enää eksynyt. Vaikka viini hieman surisikin suloisesti pää nupissa... Kaikesta kokemastani olinkin sopivasti väsy ja aloittamani romaani ei edennyt alkua pidemmälle, kun unijukka teki jo temput. Siihen oli hyvä päättää ensimmäinen lomapäivä.

Nyt alkaisi tuntua sille, että aurinko lämmittää jo tarpeeksi. Heitän tämän valkoisen ruhon altaalle ja alan imeä väriä pintaan. Ruskea läski ei näytä yhtään niin pahalle kuin valkoinen.

Laku Pekka maku, saa svengaamaan!!!

Tuhkaaaa

Helvetti, minua hermostuttaa tuo tuhka taivaalla. Huomenna olisi lähtö ja nyt se tuhkapilvi seikkailee Euroopan yllä. Ei osaa päättää laskeutuuko vai leijuuko? Välillä kentät auki, välillä kiinni. Koettaisi nyt päättää... Jotenkin on outo olo, on innoissaan joo, mutta toisaalta varuillaan. Viedään ihmiseltä tämä lähtemisen ilo, höh... Ei oikein duunissakaan uskalla hirveesti tuuletella, sit ei ainakaan pääse menemään. Pah, pah ja vielä kerran pah!

Nyt nousen tilanteen herraksi ja lopetan hermoilun. Jos on tarkoitettu, että allekirjoittanut lähtee lomailemaan, se tapahtukoon. Jos luoja tarkoittaa, että ei ole Epsanjan auringon aika, katso, sekin tapahtuu. Minä olen vain pieni ihminen, herran välikappale. Jännityksellä seuraamme siis seuraavaa päivitystä, mistä päin maapalloa se tulee.... Yritän pitää iloksenne matkapäiväkirjaa. Olenpa sit Inkoon pöpelikössä tahi Las Melonerasin rantahietikoilla.

Kuvan tunnelma on tavoitteeni. Otin sen pari vuotta sitten Santoriinillä. Mielestäni se on kaunis kuva. Sen tunnelmassa asuu rauha ja sitä lähden lomaltani tavoittelemaan. Purjelaiva lipuu kiireettömänä kohti auringonlaskua. Ei ole kiire, ei hätä. Sitä kohti kurkottelen, nautin, enkä hötkyile. Juu, näin mennään...

Samsonaitti

Hei, mun on ihan pakko laittaa kuva uudesta matkalaukustani. Musta se on niiiin hieno.

Taustalla tulee kymppiuutisten säätiedote ensi viikolle. On tulossa helleaalto! Jumankekka, viikonlopuksi jopa 25 astetta lämmintä. Luin viikolla metrolehdestä, että Espanjassa on satanut lunta. Jep, jep tänne tulee helle ja minä menen lumisateeseen. Ihan kiva....

Äitienpäivänä

Onneksi olkoon kaikille ihanille äityköille! Pitääkin muistaa soittaa isoäidille...

Viikonloppu on edennyt jo sunnuntaiaamuun, miksi ne menee aina niin nopeasti? Olen rauhoittunut ja kerännyt voimia ensi viikolle. Kaksi tiukkaa duunipäivää vielä ja sit alkaa LOMAAAAA!!!

Ilmat on ollut aika syvältä. Koko perjantai-illan satoi kuin saavista ja kylmä oli kuin ryssän helvetissä. Mut mulla oli bileet pe iltana. Huomaa varmaan edellisistä päivityksistä, hieman levotonta... Tykkään näistä yksinäisen sielun kemuista. Istun, jäätävästä kelistä huolimatta, tässä terdellä, nautin itsestäni ja suomalaisesta kansallisjuomasta, oluesta. Siinä sivussa laitoin rakkaalleni illallista ja hupsuttelin muuten vaan.

Saapuminen mökille menikin hiukka myöhäisemmäksi huonon muistini takia. Kyllä minua sit vitutti. Tiedätkö, vittutti niin paljon, että oikein sappi maistui suussa ja verenpaineet vetäisi tuhatta ja sataa. Ai perkele.... Anteeksi karkea kielenkäyttöni, mutta....

Oltiin lähdetty ihan ajoissa ruuhkan jaloista ja kurvattiin juuri Inkoon kaupoille. Huomasin, muistin ja tajusin yhtäkkiä, että reppu, jossa oli mökin avaimet jäi nakottaa siihen eteisen pöydälle. Ei se saatana auttanut muu kuin kääntyä takaisin hakemaan se. Eli tehtiin tupla matka mökille. Kyllä korpesi. En meinannut millään päästä yli harmituksen. Niin otti lujille. Onneksi löysin jääkaapista pikku pullon skumppaa, otin sen matkajuomaksi ja hiukka helpotti.

Eilen savustettiin Norjalaista merilohta. Kallistahan se on kuin faan, mutta sairaaaaan hyvää. Pottua, salaattia ja kermaviilikastike. Yksinkertainen ape, mutta makuset kohdallaan. Jette kiva. Muuten olikin aika laiska päivä, hieman se edellinen ilta painoin takaraivossa. Saunoin oikein pitkän kaavan mukaan, niin siitäpä se taas elämä kirkastui. Viime yön nukuin makoisasti ja heräsin tälleen pirteästi.

Onko viime viikolta mitään mainittavaa. Juu, ostin uuden matkalaukun. Se on se hiano Samsonaitti. Neljällä pyörällä ja markkinoiden kevyin ja kestävin. Se on niin iso, että siinä voisi vaikka yönsä viettää. Kyllä nyt passaa matkustaa... Vaikka maaliman laidalle. Tuosta tulikin mieleen yksi mun lempi kirjoista. Koti maailman laidalla. En just nyt tähän hätään muista kirjailijaa. Mutta suosittelen lukemaan. Vetosi minuun. Kolahti.

Viime viikolla oli energiat muutenkin ihan kohdillaan. Oli ns. hyvät fibat. Olen muutenkin energia miehiä. Hah, olen siis pikkuleipä, päiväuni ja energia ihmisiä. Kaikki niin suloisesti positiivisia asioita. Kuin pikku aurinkoja.

Mutta ne on jänniä asioita, noi energiat. Niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi, täällä mökillä on pääsääntöisesti hyvät fibat. Johtunee ympäröivästä luonnosta ja tästä rauhasta. Aistin kaiken tämän voimakkaasti. Siksi täällä viihdyn. Mutta onhan myös paikkoja tai hetkiä ja tunnelmia, missä on huonot energiavirrat. Aistin myös sen. Jotkut ihmiset antavat energiaa ja toiset taas imevät sinut kuiviin. Asiakaspalvelijana tämä on tuttu tunne myös minulle. Joidenkin ihmisten jälkeen on vain joko ihan poikki tai silleen mukavasti lämmin olo.

Tuossa taannoin sattui voimakas energia tuntemus. Odottelin kadulla auton kuljettajaani

(Patte) ja takaani käveli mies. Kun hän ohitti minut, niin tunsin kylmän hurahduksen päästä varpaisiin. Sellainen kalsea tunne. Ajattelin, että tällä minut ohittaneella herralla ei ollut kyllä kaikki jauhot puhtaasti pussissa. Tunsin pahan....

Mutta tärkeintä näissä energia asioissakin on se, että itse osaat, pystyt ja voit kanavoida niitä oikein. Et anna, etkä ota liikaa. Niin kuin elämässä yleensä. Et anna, et ota, Hah!

Helvetti, minä tapan itseni!

Teen hidasta itsemurhaa tällä hirveällä röökaamisella. Vedän jatkuvasti ja koko ajan. Lukuisista eroon pääsy yrityksistä huolimatta, liha on heikko ja minä kärsin. Minä, raikas ja reipas avantouintiulkoilmaenergiaihminen myrkytän jumalaista temppeliäni tällä helvetin myrkyllä. En voi ymmärtää, enkä hyväksyä. Eikö ole ihmeellistä, inhoan tätä lemua ihossani, tympeää makua suussani ja haitallista vaikutusta energiavirtoihini ja silti poltan. Ihmeellistä? Järki sanoo, lopeta jo. Älä ole nössö, tee se! Miksi valitat?

Käsittelen tätä asiaa mielessäni ja tässä. Yritän psykologista nikotiinimurhaa ja kerron sinulle salaisuuden. 1.9 2010 se tapahtuu (jos ei sada vettä ja on antoisa sieni syksy....)

Minä LOPETAN. Lopetuksen aloitus alkaa jo nyt. Syksyllä 2010 sinun tehtäväsi on istua todistajanaitoissa ja käsi raamatulla vannoa nämä todisteet todeksi. Minä tarvitsen sinua. Tehdään se yhdessä! Minä onnistun! Minä haluan!

Sytytän röökin....

Pitäisikö kirjoittaa tähän loppuun äitienpäivä runo, vai loru?

Äidit on ihanii, vaikka ne ois lihavii.

Mutsit duunaa juttui, eikä ne keitä ihan mitä tahansa huttui.

Rakkautta ne jakaa ja asuntolainakin takaa.

Ilman heitä, ei ois meitä.

Jos oot pipi, ne hoivaa ja huoltaa. Perään katsoo ja uskoa valaa.

Suukon tahdon sulle antaa, äitikulta olet mulle mannaa.

Taisi mennä räpin puolelle, mut sehän on tätä päivää, Yo!

Yössä

Hyväilevän illan ilotulitus. Orkesteri panee parastaan ja minä kuuntelen radiosta jotakin, joka koskettaa sydäntäni. Ihan kuin Elvistä. Miettii ja kuuntelee....

Tässä pari kuvaa fiilareista. Tummaa ja kylmää. Taustalla paistaa aina aurinko...

Yötä pimeää

Mikä fiilis?! Istun sateisen ja pimeän mökin kylmällä terassilla. Tupakkaihmisenä kiroan nämä uudet savukkeet, jotka sammuvat automaattisesti, kun niitä ei imetä. On jopa niin pimeä, että en näe savukkeeni hehkuvaa päätä.

Yhtäkkiä sähköt katkeaa. Jäämme kokonaan kynttilän valoihin. Radion soittoääni sammuu ja Patte tulee ilmoittamaan, että sähköt on pois. Outoa pimeässä illassa. Ei valoa, ei ääntä. Me joudumme kuuntelemaan itseämme, wauh!

Istun tässä koneella ja kaipaan radion monotoonista ääntä. Nyt joku rääkäisi radiossa, tuleeko sähköt? Se oli vain tilapäinen yhteyden yritys...

Minulla on runoilija olo. Joskus, aina silloin tällöin, aika useinkin kirjoitettu sana helpottaa levotonta olotilaani. Istun tässä ja mietin sieluani. Sieltä herää ajatuksia, jotka täyttävät mieleni.

Ne ajatukset, ovat juuri niitä, joita tähän samalla näpyttelen. Jahas, nyt kyllä tuli sellainen olo, että ei ole mitään ajatuksia ja sanottavaa.... Luova tauko....

Näin perheellisenä ihmisenä joutuu välillä tekemään joustoja jopa välillä ihminen/tietokone. Juuri nyt olisi sellainen tilanne, että olisi pakko heittäytyä miesystävän ja pikku koiran viereen isolle sängylle. Tai minun pitäisi. Olen jossakin muualla. Missä? Lähimmäiset odottavat minua lähelle ja minä istun täällä kylmässä, näpyttelemässä tätä. Talvisotameininki.

Hei, mun on pakko käydä katsomassa mitä niille kuuluu. Rakkaimmille. Ukkokulta ja pikkukoira. Palaan myöhemmin, ehkäpä jo tänään. Ilman syyllisyyttä.

Pientä matkavalmistelua

Ilmassa alkaa olla jo lähdön tunnelmaa. Diiba diiba daa....

Kävin tänään hemmottelevassa jalkahoidossa Stokkan jalkahoitolassa. Nyt on varpaat kesäkunnossa. Se on tärkeää, että voi läpsyissä lontustella ja kynnet kiiltää, eikä kovettumat kolise. Jalkahoito oli ihan jees, mutta pientä palautetta on annettava. Hoitaja ramppasi puhelimessa ja asiakaspalvelussa yhtenään, luulisin, että se vei mun hoitoajasta ainakin yhden 20 minuuttia. Ja hei, mie olen maksava asiakas!

Hieronta jäi onnettoman lyhyeksi, eikä niillä ollut väritöntä lakkaa. Eli ei tartte mennä toista kertaa. Kiitos.

Matka-asusteita jo lajittelin. Mitä pitää pestä ja mitä kenties otetaan mukaan? Ja mitä jätetään ottamatta. Tää on aina niin kivaa ja jännääää!!!

Tänään nostin myös käteistä, en koskaan lähde reissuun ilman mukavaa käteiskassaa. Koskaan ei voi tietää, jos kortit ei vaikka toimi? Pitää varautua. Passi ja matkaliput odottaa pöydänkulmalla. Aurinkorasva on jo beautyboxissa. Korvatulpat ja särkylääkkeet ostettu.

Ai, milloin on lähtö? Viikon päästä keskiviikkona. Bon Vojaas!

Voi ei!

Onkohan jossain päin maapalloa purkaantunut tulivuori, kun en saa nukuttua?

Kello on kolme yöllä ja heräsin syvästä unesta kuin leikaten. En edes pyörinyt levottomasti ja katsellut kelloa kauhun sekaisin tuntein. Heräsin vain pirteästi, valmiina vastaanottamaan uuden päivän. Hiukka vain alkaa aikaisin tämä päivä. Kello on tällä hetkellä 02.59. Tulee pitkä päivä...

Kaikki lehdetkin on luettu, ja on ihan turha pyöriä sängyn pohjalla hikisenä ja pinnistellä unesta kiinni. Ei se väkisin tule, sano piika isännälle, kun lehmiä navettaan ajo. Juu....

Istunpa sit tähän koneelle ja läpisen jonniin joutavia. Varmaan aika moni uniongelmainen harrastaa tietotekniikkaa. Kuka kirjoittaa mihinkin tai selailee nettiä. Pelaa pokeria tai valittaa erinäisiin yleisöfoorumeihin ja haukkuu esim. esiintyvät taiteilijat. No, minulla ei ole tarvetta haukkua ketään. Toistaiseksi.

Vappu siis tuli ja meni. Mökillä oli kyllä oikein mukavaa. Ilmat ei nyt siis olleet ihan parhaat mahdolliset, mutta se ei meitä metsäläisiä kovin haittaa. Tietysti voi olla, että tämä pieni pää on nyt jotenkin sekaisin tästä mökkikauden alkamisesta ja siksikään uni ei tule. Mie olen niin tunne ihmisiä! Onko se pettymystä siitä, että piti tulla kaupunkiin vai onko se jännitystä siitä, että päästään taas ensi viikonloppuna? Kyllä se siitä taas rauhoittuu. Nykyään vain tuntuu siltä, että jos elämässä on paljon muutoksia, niin alkaa unirytmi heitellä levottomaksi. Pitääkö minun myöntää tuo? Hei, ihan oikeesti... Mitä tämä on kymmenen vuoden kuluttua? Jos tämä näin jatkuu, niin enhän minä kohta voi lähteä edes lähimarkettiin. Papparainen, ei saa ressukka nukuttua... Haloo!!!

Mut enivei. Kesäkausi on nyt korkattu ja mökille tekee mieli. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus aloittaa terassin ja kesäkeittiön rakennusta. Siitä voinkin laittaa tarinaa tänne sivuille. Perästä kuuluu...

Nykyään näyttää olevan mediaseksikästä tilittää lehdissä elämänmuutoksesta. Niin moni mun ikäinen julkimo on valinnut alkoholittoman elämäntavan. Tuorein tilittäjä on tämä näyttelijäveijari Juha Veijonen. Mikäs siinä, hieno valinta. En tuomitse. Olenkin miettinyt asiaa omalla kohdallani. Millaistahan se olisi?

Ja onhan näitä, herätyksen saaneita, entisiä juoppoja. Samuli Edelman, Janus Hanski, Anita Hirvonen ja moni moni muu. Onko näin, että alkoholi oli heille todellinen ongelma ja siksi elämän muutos on ainut oikea vaihtoehto?

Minä en koe olevani juoppo, eikä asia pitäisi olla ongelma. Mutta jotenkin minua houkuttaa ko. ajatus. Pitäisikö pitää tipaton vuosi ja kokeilla. Eihän se ota, jos ei annakkaan.

Olisihan se iso muutos. Ei enää ihania kosteita, "pitkiä" illallisia ystävien kans. Entäs perinteiset mökin rapujuhlat ja helankoor! Jotakin limuako vedettäisiin akvaviittinä, vai?

Pitäisikö mun luopua huurteisista saunaolusista terassilla ilta-auringon hämyssä. Huh, on aika paljon vaadittu...

On se kumma, että näkisin elämän niin paljon tylsempänä ilman alkoholia. Mutta ei se varmaan ole niin. Elämä ilman iloliemiä on oltava jotenkin antoisaa ja kirkasta. Vai onko se vain heille, joille alkoholi on jo ollut elämätapa tai ehto?

Täytyykin jutella asiasta syvemmin ukkoni kanssa. Hän ei juo. Eikä oikeastaan koskaan olla asiasta sen syvällisemmin keskusteltu. On varmaan vaikea uskoa, että olen parisuhteessa lähes absolutistin kans. Vastakohdat täydentävät toisiaan. Ei se minua varsinaisesti haittaa, joskus toki on tylsää, kun itsellä on kivat pikku hiprakat ja haluaisin niin hupsutella. Toinen katsoo hiukka vinoon ja on silleen että ahaa, tää on taas tätä. Mutta hyvin me on pärjätty. Vai onko?

Voisin tietysti yllättää myös hänet ( itseni lisäksi) ja kokeilla edellä mainittua asiaa. Parhaimmillaan se voisi olla tajunnan räjäyttävä kokemus...

Jätän asian "hautumaan" mutta tämän kesän vinho virtaa ja balalaikka soi.... Kippis!

Jahas, viimeisimmästä runosta on kotvanen vierähtänyt. On aika pudottaa tähän jotakin tunnelmaan sopivaa. Mitähän se olisi? Mikä on siis tunnelma? Päättele itse.

SAATANALLISET SÄKEEMME

Se oli se perjantai.

Mustaan sulkaan kompastuin ja ymmärsin jättää sinut taakseni.

Tarjosin rakkauteni mahdollisuuden, sinä vain kadotit.

Näin edessäni tyhjiä yksinäisyyksiä, eikä minulla ollut kiirettä.

Ajattelin, että huomaisit kaikkien tarvitsevan rakkautta.

Joskus hyvyytesi voittaa vihan ja saat lahjaksi ymmärtämyksen.

Silloin saduista tulee totta ja alkaa ymmärtää omia heikkouksiaan.

Saavuttaa sen mitä on koko elämänsä etsinyt.

Me opiskelimme onnistumista epäonnistuneesti.

Eikä meille löytynyt aikaa.

Ei niitä pieniä hetkiä joilla on aina tehty suuria.

Minä en suostunut hyväksymään, etkä sinä antanut minulle itseäsi.

Heräsin pelkäämään menettämistä ja sinä osoitit minulle avoimia ovia.

Jätin jäähyväiset rakkaudelle, keräilin itseni rippeitä.

Hiljalleen harjaan ne mattojen alle.

Toivoen unohtavani kauniisti, uskoen luottamuksella.

Näihin tunnelmiin. Sanonko hyvää yötä vai hyvää huomenta? Hoh, hoijaaaaa.....

Elämää

Istun terassilla kaksi villatakkia, kaulaliina ja viltti päällä. Sataa, tuulee ja on lievästi viilee. Uhmaan kylmää ja istun tässä, koska sen kuuluu olla niin. Mökillä ei istuta sisällä, satoi tai paistoi. Hiukka on näpit kohmeessa, mutta ei mua muuten palele. Heräsin sateen hakkaavaan ropinaan peltikattoa vasten. Se on sellainen turvallinen ääni ( olen suojassa ) ja toisaalta, häiritsevän herättävä. Nousin siis aamukahvin keittoon... Haenkin kupillisen mokkoo, hetkinen...

Ensimmäinen viikonloppu talven jälkeen täällä pikku paratiisissa alkaa olla lopuillaan. Juuri kun alkaa päästä sisään tähän hitauteen, pitää lähteä pois, höh. Onko sitä niin metsäläinen vai mistä se johtuu, että täällä jotenkin osaa relata paremmin? Rakastan istua aivot pihalla terassin kiikkustuolissa ja vain tuijottaa avautuvaa maisemaa. Olen ajattelematta mitään tai ajattelen ankarasti maan ja taivaan välillä. Täällä nukkuukin syvästi ja jotenkin ihmistä tyydyttävästi. Ennen kaikkea tämä hiljaisuus puhuttelee minua voimallisesti. Nytkin korviani hyväilee tuulen suhina puissa ja lukuisat lintuset. Ei mitään muuta. Ihanaa! Tiedän, että huomenna työmatkalla kaikki se hirvittävä liikenteen / cityn melusaaste ottaa koville. Välillä tuntuu, että kaikki se tulee päälle. Kai minun pitäisi muuttaa maalle, herran rauhaan....

Eilen saunoin pitkän kaavan mukaan antaumuksella. Tietenkin, meidän mökin sauna on se maailman paras sauna. On se jotakin muuta kuin sähkölämmitteiset tukahduttavan kuumat kopit kerrostaloissa. Lauteilla jaksaa löllötellä useammankin hetken, koska ilmassa on happea ja kosteutta. Laitan löylyveteen eteeristä eukalyptystä joka aukaisee kaikki röörit. Noh, ei nyt ihan kaikkia, hih! Välillä virkistäydyn pulahtamalla järveen ja nautin terassilla asiaan kuuluvan huurteisen. Tätä kaava jaksan tehdä parhaimmillaan muutaman tunninkin. Aaaahh!!!

Yritimme eilen asentaa tänne seurantaohjelmaa. Siis sellaista, että näkisin lukeeko kukaan kirjoitelmiani. Ei se onnistunut täällä mökillä hitaiden yhteyksien vuoksi.

Aloittaessani en pitänyt sitä mitenkään tärkeänä, mutta nyt se on jotenkin alkanut vaivaamaan minua. Olisi kiva tietää, onko eetterissäni yhtään lukijaa?

Onko sillä jotakin merkitystä? Minulle itselleni tämä kirjoittelu on kivaa puuhastelua ja muistojen tallennusta. Se on tärkeää. Mutta jotenkin itserakkaasti ja muodikkaasti, olisi kiva tietää lukijoista. Eikös Blogin pitäminen ole jotenkin muodikasta... Ja minähän tahdon olla muodikas.... huippumuodikas.... Saa rekisteröityä, kiitos.

Jostakin kumman syystä päässäni on pyörinyt eräs toinenkin muodikas aatelma. Seksuaalinen suuntautumiseni. Miksi minusta tuli homo? Millaista olisi, jos olisin hetero?

Onko pojista tykkäämiselleni joku syy tahi yhteys?

Olin lapsena jo erilainen kuin muut pojat. En leikkinyt autoilla, mutta Barbit olivat rakkaita. En ymmärtänyt jalkapalloa, mutta pelasin aina tyttöjen kanssa pesäpalloa. Talvella luokan pojat jahtasivat kiekkoa ja minä veivasin kaunoluistelukuvioita. Parhaat ystäväni olivat tyttöjä. Olin luovasti taiteellisesti suuntautunut. Siis luova hullu. Outo.

Onko tämä kaikki kasvatuksen tulosta vai saammeko tämän syntymälahjana? Jos olisin saanut mopon silloin kun sitä niin kovasti pyysin, olisinko nyt jotenkin vähemmän homo? Jos isäni ei olisi jättänyt pientä poikaansa kasvamaan ilman miehen mallia, olisinko nyt tavallinen hetero, perheen pää? Kaksi lasta, omakotitalo, kultainen-noutaja ja tuliterä volvo, juu nou? Ai niin, vaimo kans.

Mene ja tiedä. Minä uskon, että olin homo jo ensi rääkäisystä. Olen sitä niin luonnollisesti ja mielelläni.

Olen sen sukupolven kasvatteja, että homous oli vielä sairaus, eikä mitenkään yleensä hyväksyttävää. Minuakin on vainottu suuntautumiseni vuoksi. Enkä edes itse, tarkalleen ottaen, tiennyt olevani puppeliboy. Vielä. Olin ns. erilainen nuori.

Voi tsiisus, että olinkin erikoinen. Kaupungin ainut Bay City Rollers fani, hah! ( toim. huom. teinipurkkabändi 70- luvulta. Tyttöjen päiväunelma.) Kyllä minulla "tyttöystäviä" riitti....

Teini-iässä luulin tykkääväni tytöistä. Seurustelinkin, silleen viattomasti.... Mutta mikään viisari ei heilahtanut missään. Ei sillä, minä rakastan naisia ja ilman heitä ei olisi elämää. Mutta todellista tunteen paloa... Noh, kai tietänet....

Täytyy myöntää, että homouteni alkutaival kotikaupungissa ei ollut mitenkään ruusuinen. Ensi rakkauteni ( vai pitäisikö todeta, panoni ) oli enemmänkin hävettävää, salaista ja likaista piilottelua. Syvää syyllisyyttä. Sitä se oli.

Kyllä ajat ovat muuttuneet. Luojan kiitos.

Nykyään kaiketi on muodikasta olla vähintäänkin bi. Seksuaalisuuteensa heräävät nuoret ovat kaapin ovet auki, eikä siinä ole mitään hävettävää. Hyvä niin.

Kyllä minäkin puhkesin aikanani kukkaan. Arastava nuppu aukesi rakastamaan Joensuulaista maanviljelijää niin, että tanner tömisi ja kylän raitti raikui. Oih, sitä ihanaa aikaa!

Silloin ymmärsin mitä rakkaus kahden miehen välillä voi parhaimmillaan olla. Ihan tavallista, ei mitenkään outoa. Ja siitä alkoi matka itsensä hyväksymiseen ja tähän onnellisuuteen missä tänä päivän elän ja olen.

Täytynee kiittää tässä yhteydessä kaikkia homojulkimoita. Uskoisin, että he ovat olleet edelläkävijöitä homoseksuaalisuuden yleisessä hyväksymisessä. Ainakin minun kohdalla se on toiminut ihan arkipäiväisesti. Äidilleni homouteni oli kova pala. Sitä ei voinut hyväksyä mitenkään. Kai hän häpesi ainoaa poikaansa. Ei hän minua hylännyt, kenties kirosi. Muistan sen hetken, kun kerroin olevani homo ja rakastunut edell. mainittuun maanviljelijään. Mutsin ensi reaktio oli lakooninen toteamus: "Ette kai työ häplyä toisianne ylleisillä paikoilla."

Mutta minä kiitän Jari Sillanpäätä. Kun mutsi sai tietää, että Jari on meikeläisiä, ei minunkaan homous ollut enää hävettävää. Hieno taiteilija ja suuri laulaja, äitini rakastama Jari on. Kyllä.

Voi veikkosella. Tästä aiheesta riittäisi juttua vaikka romaanin verran. Palaan asiaan varmaan tuota tuonnempana. Niin antoisa voi olla pienen ihmisen matka omaan pyhimpään, salattuun seksuaalisuuteen. Vai onko se enää mitenkään salattua, tässä ja näin. Kaikkien käsillä. Elämä on.

VAPPUNA

Vihdoinkin mökillä!

Tulimme tänne Jumalan luomaan paratiisiin jo torstaina. Nyt on lauantaiaamu ja minä kuuntelen tätä ihanaa hiljaisuutta ja ympäröivää luontoa. Hetki on kaunis. Hentoinen usva keräilee voimansa rippeitä ja päivä alkaa heräillä. Linnut, lukuisat laulajat pistävät minulle parastaan. Ei hienompaa voisi olla. Sielu lepää, että virkistyy.

Eilen oli vappuaatto. Tänne ei tietysti hulinat heilahda, ihan mentiin rauhallisesti. Joka taas tarkoittaa sitä, että Lähdejärven seniorit kävi yöpuulle jo klo: 22.08

Marketta Liljeqvist ( yksi altteregoistani) paistoi munkkeja, noita Venäläisiä persreikiä. Hyvät tuli munkit ja mukava oli tunnelma.

Tehtiin pihahommia ja laiteltiin paikkoja kesäkuntoon. Kivasti aurinkokin vilautteli itseään.

Vappuaaton illallinen tehtiin helpoksi ja rennoksi ruokahetkeksi. Laitettiin Ribsejä ja Hampurilaisia grillissä. Näppärää kotiruokaa. Ja hyvää. Se on sellaista "osallistuvaa" keittiötä. Kokki laittaa tarveaineet valmiiksi ja jokainen saa kasata oman burkerin.

Ainut huono puoli voisi olla hillitön ylensyönti. Yksi burkeri liian vähän ja kaksi taas liikaa. Hirvee ongelma.

Erityisen mukavaa vapun viettoa. Rentoa ja hyvien ystävien lämmintä läsnäoloa. Ihmeellistä naurun voimaa. Henkistä treeniä nauruterapialla. Sitä tarvitaan elämässä.

Siksihän täällä mökillä niin viihtyy. Kiitos siitä!