Alla palmupuun

Aamu-uinnin ja maittavan aamiaisen jälkeen istahdan koneelle kera kahvikupposen. Takana hyvin nukuttu yö ja olo on tyyni, ettenkö sanoisi seesteinen. Keho ja mieli alkaa tavoittaa lomalle ominaista olotilaa. Love and Peace. Yo man!

Heitin lihani aamusta altaalle ja nautin auringon hyväilevistä säteistä. Grillattuani parisen tuntia totesin järkeväksi hieman jaloitella. Auringonoton kanssa kannattaa olla alkuun varovainen. Ei saa olla liian ahne, pikku hiljaa kypsyttelemällä, saa parhaan lopputuloksen.

Laajensin reviiriäni tämän suunnattoman hotellialueen ulkopuolelle. Suunnistin "yläosattomissa" rantaviivalle ja läksin dallaamaan kohti dyyniä. Tiesin, että matkaa Play de Inglesiin on noin 6 kilometriä, mutta suunta oli hieman epävarma. Seurasin vaeltavaa ihmismassaa ja tuntui hyvälle aktivoida kehoa. Ilma oli sopivasti tuulinen ja aurinko möllötti pilvettömältä taivaalta.

Taivallettuani matkan puoleen väliin, tajusin, että minulla ei ollut vettä mukana ja pissahätäkin iski. Ympärillä vain dyyniä, ei suojaisaa hätäpaikkaa. Janotti. Toivottavasti kävelen oikeaan suuntaan, sillä matka takaisin tässä helteessä olisi koettelemus. Pitkälle tuntuvan ( huono kunto) taipaleen jälkeen löydän rantakioskin, mistä saan vettä ja tehdä tarpeeni. Matka jatkuu huojentunein mielin. Kävelen läpi nudistirannan ja se on minulle, häveliäälle ihmiselle hupaisa kokemus. Siellä Saksalaiset pullerot makoilevat hietikolla kuin ryhävalaat. Sulassa sovussa pillut, pallit ja pyllyt esillä. Jotenkin hassua....

Tunnen kuinka aurinko alkaa poltella olkapäissä ja olo alkaa muutenkin olla jo sitä luokkaa, että voisikohan tänne soittaa taksin. Onnekseni saan huomata, että horisontissa siintää Inglesin rantabulevardi. Sinne siis. Parkkeeraan itseni ensimmäiseen rantakuppilaan, tilaan huurteisen ja Club Sandwichit. Voin kertoa, että maistui taivaalliselle. Toivuttuani rankasta urheilusuorituksesta, kiertelin vielä hetken rantakauppoja. Otin taksin alleni ja huitaisin hotelliini päiväunille. Nukuin suloisesti pari tuntia ja heräsin tyytyväisenä myöhäiselle iltapäiväkahville. Kävin vilvoittelemassa altaalla ja menin Stretchingtunnille. Se tekikin hyvää kävelyn rasittamalle keholleni.

Suihkun ja Piccolo Cavan jälkeen mieli teki veristä lihaa. Selvittelin saaren parasta pihvi tarjontaa ja päädyin Grill El Poncho nimiseen piffimestaan. Ravintolan erikoisuutena on avotulella paistetut pihvit, njam!

Alkuruuaksi söin tomaattimozzarellasalaatin ja mieleeni nousee aina tämä sama kysymys. Miksi ko. salaatti on aina niin paljon parempi muualla kuin kotosuomen kuppiloissa?

Ehkä se on tomaattien makea kypsyys ja mozzarellan paljous. Sitä on annoksessa kahden ihmisen syötäväksi.

Pihvikään ei tuottanut pettymystä. Ei todellakaan. Listalla oli kaksi sisäfilepihviä. Toinen oli noin kymmenen euroa kalliimpi. Tiedustelin tarjoilijalta syytä ja hän kertoi kalliimman pihvin olevan tuoretta, ei pakattua lihaa ja se on lähellä tuotettua eli ns. luomufileetä. Kannatti maksaa, liha vei kielen perseeseen ja minä olin happy.

Yksin ulkona syöminen on tylsää. Varsinkin, kun nautit hyvää viiniä ja ruokakokemus olisi ehdottomasti ihanaa jakaa jonkun sulokkaan seurassa. Minua ei varsinaisesti haittaa yksinäisyys, mutta olisihan se.....

Tällä kertaa asiaa korosti vielä se, että vastapäiseen pöytään tuli syömään suloinen homo pariskunta. Olivat vielä onnettomat niin rakastuneita. Tunsin kuinka katkeruuden terävä ruoska piiskasi yksinäistä sieluani. Noh, ehkä nyt hieman liioittelen.... Pääsin asian yli, nauttimalla mielettömän ihanan Cavasitruunasorbetin ja kupin vahvaa espressoa.

Jälleen kerran tyydyttävä ruokailukokemus sai oloni tuntumaan kuninkaalliselle. Lomalla syöminen jotenkin korostuu. Tai se on sitä makunautintojen täydellisyyden tavoittelua. Eihän tässä elämässä ole enää muuta nautintoja kuin...... Höpö, höpö!

Oloni oli pirteä, joten päätin mennä katsomaan paikallisen homokuppila tarjonnan. Ostoskeskus Yumbon alueella ovat kaikki Inglesin suosituimmat gayjuottolat. Kuppiloita vieri vieressä ja hirveä meteli. Show siellä ja show täällä. Etsin rauhallisemman kuppilan ja istahdin alas nauttimaan yhden oluen. Katselin samalla ohi valuvaa homomassaa. Miten ne homot on nykyään niin homoja? Olenko minäkin noin homo? Perseet pyörii ja ranteet vatkaa niin, että heikottaa. Tiukkaa ja niukkaa pukeutumista varmasti niin, että ei jää epäselväksi vartaloiden täydellisyys. Oih ja voih, kai se on sitä nuoruutta. Niin kai minäkin olin.... olen... en kai....

Jep. Minulla on lupa nauttia. Minulla ei ole kiire. Nämä näin, ovat tämän päivän tavoitteeni. Ihan vain vähän olen suunnitellut ja tehnyt aikataulutusta. Kylpylän kautta hierojalle klo: 18.30 Huh, kuinka pysynkään aikataulussani?! Mitä vielä? Aurinkooooo!!!!